Lainausta lyhennetty ja boldattu. Tuohon boldattuun sen verran, että ei niissä ole tainnut riistan takana olla sitä uhria vaikka selitykset ovat mitä ovat. Vaan oletan että ihan metsästäessä nähty liikettä ja ammuttu samantein sinnepäin. Ei olla tunnistettu riistaa, vaan oletettu että siellä on se mitä jahdataan.
Teeri metsällä jokin liikkuu maassa, ammun teeren, olikin mies istumassa notkossa.
Kaurisjahdissa jokin tumma liikkuu puiden välissä, osuinkin toista mahaan.
Jos itsekkin aina ampuisin samantien kun "näen" metsäkanalinnun metsässä, olisin ampunut satoja kantoja... Vaikka välillä tilanteet on nopeita, niin kyllä se vaan pitää saalis kyetä varmistamaan oikeaksi.
Nuo aseen laukeamiset kanssa ovat melkoista perseilyä, mutta ne sentään ovat yleensä vahinkoja joita ihmiselle sattuu. Se että kiireessä ammut huolimattomasti on taas silkkaa välinpitämättömyyttä toisia kohtaan.
Joo oikeassa olet että aina se on koukusta puristajan vastuulla tietää mitä on ammuttavan kohteen taustalla, tai tunnistaa mitä ampua. Ammuttua laukausta ei pysty perumaan ja siksi se varmuus tulisikin olla tilanteessa 110%. Jälkeenpäin on myöskin ihan turha selitellä. Viimeisimmässä tapauksessa tosiaan on varmaan ollut kyttäystilanne ja tuohon aikaan päivästä pellon ja metsänrajassa on kyllä jo varmaan aika hämärää noilla korkeuksilla, joten ei ole ollut näköä tai hajua kohteesta.
@DAF tuota ikähommaa nosti esille, mutta ei sekään välttämättä noissa tilanteissa ole se tekijä mikä vaikuttaa. Tuntuu olevan luonteissa aika paljon eroja siinä että toiset eivät moneen vuoteen ammu riistalaukausta, kun ei ole "varma paikka", ja toiset menevät asenteella "pakko oli yrittää". Tämä liittyy myös siihen että joillain metsästäjillä on kummallinen vimma: "pakko saada". Ja tämä viimeisin on yleisempää kyllä nuoremman sukupolven kavereilla. Mutta kuten sanottua sadoista tuhansista ihmisistä on vaikea läpileikata kattavasti, kun jokapuolella ei voi jahdissa käydä. Ampumakokeesta olen kyllä samaa mieltä että lähinnä tuo on kohdistuksen tarkistustilaisuus tänä päivänä. Ja itseasiassa tänä kyseisenä vuotenahan automaattisesti jatkettiin Lepän asetuksella Covidin takia ampumakokeiden voimassaoloja vuodella eteenpäin, kun katsottiin että koetilaisuuksia ei välttämättä voida järjestää.
Pohdin sitäkin, että voiko yksi syy seuruejahdeissa nykyään tapahtuvissa onnettomuuksissa olla myös se että tänä päivänä metsästyksessä nojattaisiin liiaksikin tutkapantoihin ja mobiililaitteisiin, mikä aiheuttaisi sen että sovituista ampumasektoreista ja turvallisista liikkumissuunnista lipsutaan. Vielä 20 vuotta sitten oli ihan oletusarvo, että näistä asioista sovittiin etukäteen, eikä ollut edes mahdollista olettaa että joku näkisi tutkasta missä koiramies, ajomies tai passimies liikkuu. Jokaisen vastuulla oli pitää sovituista asioista kiinni, ja kommunikoida puhelimella tai radiopuhelimella mikäli jotain poikkeavaa tapahtuu. Tämä pakotti olemaan tarkkana jos itse oli piipun takana passiketjussa tai suunnisti metsässä. Ketjumuodostelmassa niin ikään jokainen piti huolta että ketju pysyy kasassa huolehtimalla että näköyhteydet säilyvät ja ketju kulkee oikeaan suuntaan. Voi olla kaukaa haettua.
Tapahtuuko näitä sitten enemmän yksilöiden metsässä touhutessa vai seuruejahdeissa. En tiedä onko tilastoitu, mutta mutulla heittäisin että seuruejahdit esim. hirvi-, peura- tai sikasellainen on yksi turvallisimmista tapahtumista metsästyksessä. Myöskään noista tämän syksyn tapahtumista ei pysty päättelemään että olisivat ainakaan isompia seuruejahteja.
Metsästyksestä tai edes metsästä juuri mitään tietämättömänä tämä on vähän mietityttänyt täälläkin. Onko ilmoituskynnys madaltunut, vai onko kurjia sattumia vaan sattunut enemmän. Ennen kuin menisin syvempiin analysointeihin esimerkiksi mahdollisista ikärakenteista metsästäjien keskuudessa, katsoisin ensiksi nykyistä maailman tilannetta. Uskoisin koronan vaikuttavan ihmisten käyttäytymiseen vähän joka puolella, myös metsällä. En nyt tarkoita sitä, että ihmiset ammuskelisivat enemmän toisiaan koska korona, mutta uskoisin metsissä liikkuvan enemmän sekä metsästäjiä että sivullisia. Ihan jo tästä syystä uskon vahinkojen todennäköisyyden kasvavan.
Kyllähän tällaiset ihmisten ampumiset on aina uutisoitu ja ilmoitettu aiemminkin. Tuo Koronan takia lisääntynyt luonnossa liikkuminen tosiaan nostettiin liitonkin toimesta kai esille ja voi olla yksi tekijä kyllä hyvinkin että ainakin todennäköisyydet kasvavat ja ennen kaikkea ihmiset eivät sitten tiedä ketä siellä metsässä milloinkin liikkuu. Itsekin aloitin alkusyksystä etätyöpäivän jonkin kerran haulikko kädessä metsässä. Ja siihen on harvoin ollut mahdollisuuksia aiempina vuosina.
Onko muuten kukaan palstan metsästäjistä aloittanut/jatkanut harrastusta etelä-suomen kaupunkiseuduilla ns. junan tuomana? Onko ollut vaikeaa päästä metsästysseuraan tai hirviporukkaan? Haaveissa olisi vielä joskus elvyttää nuoruuden rakas harrastus osaksi elämää.
Eipä ole kokemusta, mutta kuulopuheiden mukaan aika täynnä etelän porukat ovat ja maata ilmeisesti perinteiseen tapaan vaatisi että sisään pääsee. Itse olen pitänyt tuon homman kotiseuduilla mutta onhan tuo normaaliaikana työlästä, kun viikon välein sahaa autolla sen 2,5-3h suuntaansa syksyt/talvet. Joku pienpetohomma voisi ainakin tällä etelässäkin itseä kiinnostaa ja tuossa on lähinnä työn alla sellaista että töiden kautta yrittää verkostoitua ja mahdollisesti sitten päästä tuohon hommaan jonnekin.
/img-s3.ilcdn.fi/7dc09105ef9b3f47c015eedf64f3cdf618facbc9ff27e1bf42dcd0229721e38b.jpg)
www.iltalehti.fi