Mainos

NY RILLATAAN – miksi Suomi ei ole enää jääkiekon huippumaa?

  • 297 350
  • 835

aquanqua

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Lopetin NHL:n seuraamisen joskus 2011, jolloin papat vielä jaksoivat jossain määrin, mutta 80-luvun loppupuolen ja 90-l:n alkupuolen ikäluokkien musta-aukko ammotti pahimmillaan. Tosiaan melkoinen ero vaikuttaa olevan tämän päivän tilanteeseen aamun urheiluotsikoiden ja tehopörssien perusteella.
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Selkeästi näkee, etä Suomen kiekkobuumi alkoi -95 MM-voitosta. Se teki näitten lasten vanhemmista kiekkohulluja, jaksoivat panostaa lasten uraan ja tulokset ovat nyt nähtävillä.

Näille sitten rakennettiin hemmetisti puitteitakin 90-luvun lopulla ja uudistettiin järjestelmää 2000-luvun puolella.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Selkeästi näkee, etä Suomen kiekkobuumi alkoi -95 MM-voitosta. Se teki näitten lasten vanhemmista kiekkohulluja, jaksoivat panostaa lasten uraan ja tulokset ovat nyt nähtävillä.

Näille sitten rakennettiin hemmetisti puitteitakin 90-luvun lopulla ja uudistettiin järjestelmää 2000-luvun puolella.

MM-1995 oli tietysti se isoin roihahdus kiekkoinnostukseen, mutta ei kiekkobuumi missään nimessä maailmanmestaruudesta alkanut. Suomalainen kiekkobuumi alkoi Pentti Matikaisen kaudesta, jolloin tuloksena oli ensimmäinen olympiamitali (1988), ensimmäinen MM-finaalipaikka (1992) ja sijoittui Canada Cupissakin kolmanneksi (1991). Iso kiekkobuumi roihahti 1994 jolloin Suomi sai sekä MM-hopeaa että olympiapronssia. Se huipentui sitten MM-kultaan.

Matikaisen vuosina tuli vihdoin usko siihen, että Suomi voi voittaa isompiaan ja pelata mitaleista, jopa mestaruudesta.

Kiekkohulluja vanhempia on ollut tietysti tuota ennenkin, varmasti Jukka Koivukin panosti poikansa Sakun uraan toden teolla.

90-luvun puolella taas iski vauhtisokeus ja järjestelmän uudistamiset tuottivat kansainvälisesti heikompia ikäluokkia. Vasta nyt on päästy tästä kuopasta ylös ja esim. NHL:ssä on useita nuorempia suomalaisia jotka kykenevät tekemään pisteitä ja maaleja reippaammin sen sijaan, että puurtaisivat sisukkaina kolmos-neloskentän vääntäjinä parin yksittäistähden varjossa.

Nykyisen kiekkobuumin taustalla voi yhtä hyvin pitää vaikkapa Torinon olympiafinaalia 2006, tuolloisista koululaisista on kasvanut nuorten tähtien ikäluokka.
 

Espen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Old time hockey like Eddie Shore
Selkeästi näkee, etä Suomen kiekkobuumi alkoi -95 MM-voitosta. Se teki näitten lasten vanhemmista kiekkohulluja, jaksoivat panostaa lasten uraan ja tulokset ovat nyt nähtävillä.

Näille sitten rakennettiin hemmetisti puitteitakin 90-luvun lopulla ja uudistettiin järjestelmää 2000-luvun puolella.

Yhtälailla kiekkobuumi alkoi 70-luvulla. Maan jäähalliverkosto kasvoi eniten prosentuaalisesti. Katsomot pullistelivat tuhatmäärin kolmannen ja neljännen sarjatason otteluissakin suurten ikäluokkien ollessa nuoria. Medianäkyvyys oli suorastaan räjähdysmäinen kahden televisiokanavan maassa. Pelkästään vuonna 1976 olympialaisista, MM-kisoista, Kanada Cupista ja Izvestiaturnauksesta televisioitiin yhteensä yli 50 maajoukkuekiekko-ottelua. Suomalaiset huippupelaajat tekivät pioneerityönsä Pohjois-Amerikan ammattilaissarjoissa etc.
 

Viltsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Yhtälailla kiekkobuumi alkoi 70-luvulla. Maan jäähalliverkosto kasvoi eniten prosentuaalisesti. Katsomot pullistelivat tuhatmäärin kolmannen ja neljännen sarjatason otteluissakin suurten ikäluokkien ollessa nuoria. Medianäkyvyys oli suorastaan räjähdysmäinen kahden televisiokanavan maassa. Pelkästään vuonna 1976 olympialaisista, MM-kisoista, Kanada Cupista ja Izvestiaturnauksesta televisioitiin yhteensä yli 50 maajoukkuekiekko-ottelua. Suomalaiset huippupelaajat tekivät pioneerityönsä Pohjois-Amerikan ammattilaissarjoissa etc.

Ihan totta. Ja millaiseksi buumi olisikaan muodostunut, jos Leijonat olisivat ottaneet sen ensimmäisen arvokisamitalin 1976 olympiakisoista, jossa pronssi oli suorastaan tarjottimella, kun Ruotsi ei osallistunut turnaukseen lainkaan. Mutta niin vain Saksa, silloin Länsi-Saksa vei pronssin, maalisuhteella!
 

Glove

Jäsen
Suomi ei ole jääkiekon huippumaa koska suomalaisessa junioritoiminnassa on todella paljon parqantamisen varaa. Toki mukaan mahtuu hyviäkin seuroja, mutta turhan paljon on naurettavan ja välttävän rajamailla olevaa toimintaa ja tyhjänpäiväistä muniinpuhaltelua. Suomalainen juniori on huonokuntoinen, hidas, voimaton eikä jaksa. Suomalainen juniori ei ole urheilija eikä elä urheilijan elämää. Tarasovin sanoin, vain hyvästä urheilijasta voi tulla hyvä jääkiekkoilija. Suomalainen juniori ei harjoittele tarpeeksi, eikä hänellä ole oikeanlaista kiimaa harjoitteluun ja pelaamiseen. Suomalaisen seuran juniorimylly ei ole tarpeeksi vaativa, että se tuottaisi kv. tason huippuja säännöllisesti.

Ja ennen kuin joku vetää palkokasvin sieraimeen niin sanoinkin jo, että hyviäkin seuroja on. Mutta onko missään toiminta sillä tasolla, että voitaisiin pelata sitä omaa sarjaa omilla kasvateilla? Ei, ei taida olla missään,
 

Rixa88

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Ei voida todistaa, että Suomi ei ole jääkiekon huippumaa, koska sitten vuoden 2014 ei ole järjestetty maajoukkueturnausta, mihin pääsisi mukaan kaikki maailman parhaat pelaajat.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Suomalainen juniori on huonokuntoinen, hidas, voimaton eikä jaksa. Suomalainen juniori ei ole urheilija eikä elä urheilijan elämää. Tarasovin sanoin, vain hyvästä urheilijasta voi tulla hyvä jääkiekkoilija. Suomalainen juniori ei harjoittele tarpeeksi, eikä hänellä ole oikeanlaista kiimaa harjoitteluun ja pelaamiseen. Suomalaisen seuran juniorimylly ei ole tarpeeksi vaativa, että se tuottaisi kv. tason huippuja säännöllisesti.

Tästä tuli mieleen. Itse valmennan toisen lajin parissa, mutta ihmettelen kovasti mitä jääkiekon parissa tehdään, kun joka talvi ne muutamat, jotka jääkiekkoa vielä pelaavat, hidastuvat aivan älyttömästi talven aikana. En siis tiedä onko suora syy ja seuraus, mutta jotenkin tuntuu tosi oudolta ja olisi mielenkiintoista nähdä miten siellä harjoitellaan. Kuitenkin jääkiekossakin nopeusominaisuuksista nyt haittaa olisi...
 
Suomi ei ole jääkiekon huippumaa koska suomalaisessa junioritoiminnassa on todella paljon parqantamisen varaa. Toki mukaan mahtuu hyviäkin seuroja, mutta turhan paljon on naurettavan ja välttävän rajamailla olevaa toimintaa ja tyhjänpäiväistä muniinpuhaltelua. Suomalainen juniori on huonokuntoinen, hidas, voimaton eikä jaksa. Suomalainen juniori ei ole urheilija eikä elä urheilijan elämää. Tarasovin sanoin, vain hyvästä urheilijasta voi tulla hyvä jääkiekkoilija. Suomalainen juniori ei harjoittele tarpeeksi, eikä hänellä ole oikeanlaista kiimaa harjoitteluun ja pelaamiseen. Suomalaisen seuran juniorimylly ei ole tarpeeksi vaativa, että se tuottaisi kv. tason huippuja säännöllisesti.

Käsittääkseni Suomessa kuitenkin harjoitellaan jo nuoresta pitäen määrällisesti todella paljon, jopa enemmän kuin muualla. Näistä lähtökohdista on helppo tehdä johtopäätös siitä, että harjoittelun laatu ei ole priimaa. Paljon tuossa lainauksessa on asiaa, mutta noista ehkä oleellisin on tuo, ettei eletä urheilijan elämää.
 

Glove

Jäsen
Käsittääkseni Suomessa kuitenkin harjoitellaan jo nuoresta pitäen määrällisesti todella paljon, jopa enemmän kuin muualla. Näistä lähtökohdista on helppo tehdä johtopäätös siitä, että harjoittelun laatu ei ole priimaa. Paljon tuossa lainauksessa on asiaa, mutta noista ehkä oleellisin on tuo, ettei eletä urheilijan elämää.

Onko 30 minuuttia viikossa paljon? Ei minun mielestä. Tuo 30 minuttiia tulee siitä kun otetaan sekuntikello käteen ja seurataan yhtä pelaajaa yhden harjoituksen ajan. Laitetaan kello päälle aina kun pelaaja tekee harjoitetta ja laitetaan kiinni kun lopettaa. Huonoin kellottamani aika on himpun yli kuusi (6) minuuttia tunnin harjoituksessa. Lopun ajan eli 53 minuuttia ja risat pelaaja seisoi jonossa, seurasi kun valmentaja piirsi harjoitetta fläppitaululle ja höpisi joutavia tai kun pelaaja oli juomatauolla (jolle ei ole fyysisiä perusteita tunnin harjoituksessa.) Ja tämän lisäksi alku- ja loppuverryttelyt olivat omatoimiset. Pelaajat tulivat hallille tunti ennen jäävuoron alkua ja oliva jonkun aikaa hippaa ja sitten venyttelivät pohkeita. Loppuverkaksi kannettiin varusteet kuivaushuoneeseen ja heti kun valmentajan silmä vältti häivyttiin kotiin. Kuvittelenko? En todellakaan. Olen nähnyt tuon tapahtuvan monta kertaa. Mutta edelleenkin, onneksi on hyviäkin seuroja.
 

Kimmo Stasi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Suomalainen juniori on huonokuntoinen, hidas, voimaton eikä jaksa. Suomalainen juniori ei ole urheilija eikä elä urheilijan elämää. Tarasovin sanoin, vain hyvästä urheilijasta voi tulla hyvä jääkiekkoilija. Suomalainen juniori ei harjoittele tarpeeksi, eikä hänellä ole oikeanlaista kiimaa harjoitteluun ja pelaamiseen. Suomalaisen seuran juniorimylly ei ole tarpeeksi vaativa, että se tuottaisi kv. tason huippuja säännöllisesti.

Kyllä Suomessa juniorit treenaavat aivan järjettömän paljon. Ajallisesti enempään harjoitteluun ei yksinkertaisesti ole enää aikaa, kun pitäisi kouluakin jossain välissä käydä.

Puhun nyt pääkaupunkiseudun joukkueista, joista varmaan jokainen treenaa tuosta D1-C2-tasosta alkaen 4-6 kertaa viikossa, ympäri vuoden ja siihen vielä pelit päälle (1-3 kpl/vko). Treenit kestoltaan 60-90min. johon alku- ja loppulämmöt päälle, eli kokonaiskesto n. 90-120min. kerta. Siihen vielä matkat hallille mennen tullen päälle, niin alkaa vuorokaudesta loppumaan äkkiä tunnit jos pitäisi vielä lisätä harjoituksia. Ja kun nukkuakin pitäisi ehtiä jossain välissä. Ja syödä.

Perusharjoitusten lisäksi lahjakkaimmat ja innokkaimmat käyvät 7. luokalta alkaen ylimääräisissä aamutreeneissä 1-2 krt/vko, 60-90min./kerta. Siitä suoraan kouluun ja koulun jälkeen vielä omiin treeneihin suoraan. On se aikamoista rumbaa, todella kuluttavaa.

Voisi melkein sanoa että Suomessa treenataan jopa liikaa, liian varhain ainakin ja liian yksipuolisesti. Ja tämä taas johtaa siihen, että lajin parista putoaa liian aikaisessa vaiheessa paljon lupaavia, suurta potentiaalia omaavia pelaajia pois kun eivät jaksa sitä, ettei elämässä ole yksinkertaisesti mitään muuta kuin kiekkoa. Mihinkään muuhun ei yksinkertaisesti riitä aika.Tulee yliannostus ja pelaamisesta katoaa ilo. Homma menee tylsäksi suorittamiseksi.

Hyvän pelaajan tunnusmerkki ei aina ole se, että hän elää ja hengittää pelkästään kiekkoa eikä koskaan edes ajattele mitään muuta. Väittäisin jopa päinvastoin ja sanoisin että parhaat pelaajat ovat sellaisia, jotka osaavat (ja pystyvät, jos sitä aikaa vaan on) katsoa elämää hieman laajemmastakin vinkkelistä ja tuoda niitä muualta opittuja asioita sitten myös siihen kiekkoon.

Lisäksi toinen, oikeastaan vieläkin merkittävämpi ongelma suomalaisella kiekkoilussa on se, että junioritoiminnassa pyörii aivan liikaa näitä liian kunnianhimoisia vanhempia. jotka soluttautuvat joukkueen toimintaan mukaan (koska talkoovoimaa aina tarvitaan ja se on usein myös välttämättömyys koko toiminnan ylläpitämiseksi) ja ne sitten muodostavat näitä omia pikku kultapossukerhoja näiden joukkueiden sisälle joka johtaa omien ja näiden muiden kultapossukerholaisten poikien suosimiseen mahdollisesti paljon lahjakkaampien ja parempien pelaajien kustannuksella. Vähintään niin, että jos valittavana johonkin on samantasoiset pojat, niin sen kultapossukerholaisen lapsi menee aina sen lapsen edelle erilaisissa valinnoissa, kuin joka ei kuulu siihen sisäpiiriläisten kerhoon.

Tämä johtaa myös siihen, että lapsen harrastuksesta tulee oikeastaan väkipakolla myös vanhemman harrastus, koska vanhemman tulee olla hyvin aktiivisesti mukana myös joukkueen toiminnassa, jotta se oma lapsi ylipäätään saa lajia harrastaa reilusti ja samoin ehdoin kuin muidenkin lapset. Kaikilla ei vaan siihen ole yksinkertaisesti mahdollisuutta, että pyöritään kaiket illat ja viikonloput hallilla huoltajan tehtävissä tai hoidetaan muita joukkueen juoksevia asioita kuten kirjanpitoa, varainkeruuta yms. esim. omista töistä johtuen. Tai mistä tahansa elämäntilanteesta johtuen.

Olen aivan liian monta kertaa saanut todistaa sitä, kuinka junioritoiminnassa ihan avoimesti syrjitään sellaisia pelaajia, jotka eivät satu olemaan "oikeasta perheestä", ei silloinkaan vaikka olisivat kuinka hyviä. Syrjiminen sitten lopulta johtaa lajin parista erkaantumiseen ja varhaiseen lopettamiseen ennen kuin varsinainen potentiaali on koskaan päässyt edes puhkeamaan kunnolla kukkaan.

Ja joskus vaan ei ihmisten henkilökemiat toimi aikuisten kesken ja se saattaa johtaa myös oman pojan syrjimiseen peluuttamisessa. Mikä on aivan sairasta, mutta niin se vaan menee. Suututat väärän ihmisen, niin siitä kärsii sitten lapsi. Tuolla näkee niin kummallista touhua kulissien takana ettei sitä haluaisi edes uskoakaan.

Luuletteko muuten, että on puhdasta sattumaa että esim. Koivun molemmista pojista tuli NHL-tähtiä? Tai Ahon tapaus? Miksi niin monen ammattipelaajan tai kiekkovaikuttajan pojasta tulee myös ammattikiekkoilija?

Ei, kyse ei ole siitä että johonkin perheeseen nyt vaan sattuu sattuman oikusta syntymään erityisen lahjakkaita pelaajia, vaan suhteista. Ja myös rahasta.

Niin karua kuin se onkin, niin kyllä se isä ja sen isän suhteet vaan ovat se varsin ratkaiseva tekijä lapsen menestymiselle. Suhteilla poika saa jo heti alusta asti parasta valmennusta, parasta kannustusta ja peliaikaa, parhaat pelikaverit jne. Kokenut isä osaa valita jo heti alusta asti pojalleen parhaan mahdollisen joukkueen ja ympäristön, missä kehittyä. Ei ne viisivuotiaat kiekkoilijan alut näistä asioista tietenkään mitään tiedä, vanhemmista kaikki lähtee.

Voitte olla aivan varmoja esim. siitä, että molemmat Koivun pojat ovat saaneet ihan alusta asti treenata ja pelata omien joukkueidensa parhaimpien kanssa. Mutta ei siksi että he olisivat jotenkin olleet vaan niin maagisen lahjakkaita urheilijoita, vaan siksi että heidän isänsä on Jukka Koivu, joka varmasti on pitänyt huolen siitä että omat pojat pääsevät pelaamaan alusta lähtien parhaiden kanssa, parhaassa valmennuksessa. Ja kun treenaa ja pelaa parhaiden ja motivoituneimpien kanssa jatkuvasti, kehitys on paljon parempaa kuin jos treenaisi vain surkimusten kanssa. Pätee mihin tahansa urheiluun ja muuhunkin elämänalaan: niin hyvä kuin huonokin vain tarttuu.

Ja kun nämä isojaot tehdään jo aivan liian varhaisessa vaiheessa, eli siinä 10-12 vuotiaana, että kuka pelaa milläkin tasolla ja kenen kanssa niin kerran kun siitä putoat alemmalle tasolle, niin siellähän sitten pysyt. Edes rahalla ei pääse monelle kesän kiekkoleirille, jos ei ole pelannut ko. kaudella vähintään AA-tasolla (toiseksi korkein taso). Mutta kun siellä AA-tasollapa ei välttämättä pelaakaan ne kaikki paremmat pelaajat kuin alemmalla A-tasolla, vaan ne, jotka ovat sinne AA-peleihin päässeet suhteilla tai muilla kuin pelillisillä ansoilla. Kaikki tällainen jarruttaa huono-osaisempien lasten kehitystä ja pitää kieroa toimintamallia yllä, joka on ihan suoraa syrjintää.

Ja esim. vuosittaisessa Pohjola-leiri scouttauksessa ei edes katsota muita kuin ihan ylimmän AAA-tason pelaajia ja vain he pääsevät edes Pohjolan esikarsintoihin. Vaikka sieltä alemmalta tasolta voisi löytyä monta parempaa pelaajaa, mutta joilla on vaan käynyt huono tuuri tässä postauksessa mainittujen seikkojen ansiosta (kuten "väärät" vanhemmat), joista syistä pelaaja ei vaan ole päässyt omassa joukkueessaan pelaamaan niitä AAA-pelejä (vaikka todellisen tasonsa puolesta olisi sinne pitänyt päästä).

Nämä varhaiset "isojaot" ovat siis hyvin suuri syy sille, miksi niin moni lahjakas pelaaja, josta olisi voinut tulla vaikka mitä paremmalla tuella, lopettaa juuri tuossa kriittisessä 12-14 vuoden iässä. Ja niitä on nähty aivan liikaa. Ei tuon ikäsistä voi vielä kukaan sanoa, onko kuka mitenkä lahjakas vaiko ei ja tuleeko siitä mitään vaiko ei. Kaikille tulisi antaa tuossa iässä vielä täysin tasavertainen mahdollisuus. Lapset ovat vielä hyvin herkkiä ja jos kokevat että heitä syrjitään tai kiusataan, niin he sitten lopettavat kokonaan. Monen kohdalla olen ajatellut että voi, voi, tuostakin olisi voinut tulla vaikka mikä änäritähti jos olisi jatkanut vaan. Jos olisi annettu se mahdollisuus jatkaa eikä tapettu sitä motivaatiota heti alkuunsa.

Brent Burnsillekin sanottiin tuossa iässä, että olet niin hidas ettei sinusta tule ikinä kiekkoilijaa, lopettaisit vaan jo. Mutta kuinkas sitten kävikään? Kaveri päätti vaan treenata kovempaa kuin kukaan häntä ennen ja pääsi lopulta sinne, minne oli halunnutkin. Kaikki ei vaan ole yhtä sisukkaita tai paksunahkaisia, mutta heistäkin voisi tulla vaikka mitä jos tuki ja kannustus olisi oikeanlaista ja kohdallaan.

Toki urheilijaperheessä varmaan on kaikki muukin tarpeellinen kasvua urheilullisuuteen tukemassa, kuten lepo ja ravinto ja treenivinkit, sekä pelaaja-isi osaa antaa jo varhaisessa vaiheessa omalle pojalleen kullanarvoisia vinkkejä, miten peliä pelataan jolloin se pelisilmäkin siitä kehittyy. Tämäkin on muuten aikamoinen harha, että pelisilmää ei voisi mitenkään kehittää vaan se on muka joku mystinen synnynnäinen lahja. Ei ole, vaan sitä voi kehittää ihan siinä kuin muitakin ominaisuuksia.

Maailma on helvetin epäreilu paikka ja sille ei vaan voi mitään. Harvasta köyhän perheen lapsesta tulee Suomessa ammattikiekkoilijaa, kun sellainen ei koskaan saa edes mahdollisuutta. Laji on aivan liian kallis useimmille perheille ja köyhillä perheillä ei myöskään ole tarvittavia suhteita ja kontakteja sellaisiin tahoihin, jotka voisivat edesauttaa oman pojan kehittymistä. Huono-osaisuus periytyy kiekossakin ihan samalla tavalla kuin muussakin elämässä. Nigga's born in a ghetto, nigga's gonna die in a ghetto.

Tiivistettynä voisin sanoa, että mielestäni koko junioritoiminta suomalaisessa jääkiekkoilussa on läpeensä sairas ja se pitäisi räjäyttää atomeiksi ihan kokonaan ja rakentaa terveemmälle pohjalle ihan uusiksi. Nykyisestä suhdeverkostoilla toimivasta elitismistä tulisi päästä eroon ja palauttaa asiat sille tasolle että sieltä ulkojäiltäkin olisi mahdollisuus nousta vielä maajoukkuetasolle puhtaalla työnteolla ja omistautuneisuudella, kuten ennen. Jääkiekosta on tullut liian suurta bisnestä.

Voi vaan kuvitella, kuinka hyvää se koko lajille tekisi että sitä pääsisi ja sitä saisi harrastaa ihan jokaikinen suomalainen lapsi taustoihin katsomatta tasavertaisesti.
 
Viimeksi muokattu:

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Ihan mallikasta pohdintaa yllä. Sitä minä vaan mietin että miten tuollainen käytännössä toteutettaisiin että kaikilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet talouden puolesta? Hoki on kallis laji, kamat ei ole halpoja, lisäksi tulee lisenssimaksut ja pelireissut ym.

En tiedä paljon tuo maksaa, mutta näinkö alta 1000€ selvitään kuin ihan jossain pikkunappuloissa? Isommilla pojilla ja enemmän reissaavilla sitten varmaan vielä tuntuvasti kovemman summan joutuu vuodessa pulittamaan.
 

Robu

Jäsen
En ole ketjua seurannut tarkasti, mutta väitetäänkö täällä vieläkin, ettei Suomi olisi jääkiekon huippumaa? Luulisi, että pari viimeisintä kautta NHL:ssä sekä pari MM-finaalia viiden vuoden sisään ja Olympia-pronssi edellisistä olympialaisista (tarkoitan juuri mitä luulet). Sitten oli World Cup, joka oli aika sotkuinen turnaus ylipäätään erikoistiimeineen. NHL:ssä tällä kaudella suomalaisista 20 pistettä on ylittänyt 17 suomalaista (11 alle 25v), ruotsalaisista 38 (12 alle 25v). Suomella pelaa kolme huippumaalivahtia, kun Ruotsilla tämä luku on 0 tällä kaudella (Henrikillä kehno kausi).

Ainakin kokoisekseen maaksi Suomi on 100% jääkiekon huippumaa.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
En ole ketjua seurannut tarkasti, mutta väitetäänkö täällä vieläkin, ettei Suomi olisi jääkiekon huippumaa? Luulisi, että pari viimeisintä kautta NHL:ssä sekä pari MM-finaalia viiden vuoden sisään ja Olympia-pronssi edellisistä olympialaisista (tarkoitan juuri mitä luulet). Sitten oli World Cup, joka oli aika sotkuinen turnaus ylipäätään erikoistiimeineen. NHL:ssä tällä kaudella suomalaisista 20 pistettä on ylittänyt 17 suomalaista (11 alle 25v), ruotsalaisista 38 (12 alle 25v). Suomella pelaa kolme huippumaalivahtia, kun Ruotsilla tämä luku on 0 tällä kaudella (Henrikillä kehno kausi).

Ainakin kokoisekseen maaksi Suomi on 100% jääkiekon huippumaa.
Tilanne hyökkäyksen ja maalivahtien osalta minusta näyttää erittäin valoisalta. Jotkut on noista veskareista olleet huolissaan, mutta itse olen vähän eri mieltä. Saros pelaa kuitenkin Nashvillen luukulla jo fantastisesti ja on juuri sillä polulla mihin jo junnuvuosina hänen nähtiin astuvan. Eli yksi maailman parhaista maalivahdeista. Maajoukkue ei kuitenkaan tarvitse kuin sen yhden huippuveskarin kun ei siellä maalilla kerrallaan pelaa kuin yksi mies. Gibson, Kähkönen, Husso, Korpisalo, Vehviläinen, Luukkonen ja mitä näitä nyt on... eli ei ole Saros tulevaisuudessa kuitenkaan yksin NHL:ää pelaamassa suomalaisveskareista. Raannallakin on vieä vaikka kuinka monta vuotta jäljellä eikä tuo Rask myöskään varmaan nyt ihan heti ole lopettamassa.

Puolustus on minusta se ainut huolenaihe edelleen. Omaan mieleeni esimerkiksi Juolevin kohdalla on jo ensimmäiset kysymysmerkit nousseet. Olin katsomassa nyt SaiPaa vastaan häntä paikan päällä ja telkkaristakin playoffien aikaan väijynyt pelejä. Pelaa ihan hyvin TPS:ssä, mutta jotain siitä kuitenkin edelleen puuttuu. En osaa vain sanoa että mitä. Myös esimerkiksi Vaakanainen on näistä 1. kierroksen varauksista minusta vielä hyvin kaukana NHL-tasosta. Nuoria on toki vielä ja monta vuotta on aikaa.

Niin että mistä tulee ne huippupuolustajat joilla mätsätään Ruotsin ja Kanadan kivikovat puolustukset? Heiskasessa on potentiaalia todelliseksi eliittipakiksi, mutta sen jälkeen on vähän hiljaisempaa. Toki suomalaisia pakkeja voi parhaimmillaan pelata joidenkin vuosien päästä NHL:ssä niin paljon että heistä saisi vaikka 2 joukkueen tarpeiksi puolustajia kasaan, mutta ne todelliset huiput puuttuu. Toivottavasti ottavat vielä kehitysloikkia nämä Määtät, Lindellit ja Ristolaiset jotka jo pelaavat NHL:ssä. Onhan heilläkin vielä niitä selviä kehitysvuosia useampi jäljellä.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...

Carlos

Jäsen
Onko 30 minuuttia viikossa paljon? Ei minun mielestä. Tuo 30 minuttiia tulee siitä kun otetaan sekuntikello käteen ja seurataan yhtä pelaajaa yhden harjoituksen ajan. Laitetaan kello päälle aina kun pelaaja tekee harjoitetta ja laitetaan kiinni kun lopettaa. Huonoin kellottamani aika on himpun yli kuusi (6) minuuttia tunnin harjoituksessa.

Olen tehnyt täsmälleen saman havainnon Sveitsissä. Huonoin aika tunnin jäätreeneissä tosiaan tuo 6 min, joka ei naurata yhtään varsinkaan kun se 6min tapahtuu aamulla ennen lapsen kouluun ja aikuisen töihin menoa. Isompi hyöty olisi ollut nukkua 2 tuntia lisää. Keskimäärin hyötysuhde joukkuetreeneissä on n. 20%. Sen takia meidän perheessä on välillä tehty omia johtopäätöksiä ja jätetty jopa treenit väliin, menty sen sijaan itse yleiselle jäälle. Saa vedettyä 2 tunnissa 100min treeniä, tasan niitä harjoitteita mitä lapsi tarvitsee eniten, ja sillä temmolla millä haluaa. Bonuksena lapsi pääsee viettämään aikaa isän/äidin kanssa raittiissa ilmassa. Toimii ainakin silloin kun pitää hioa yksilötaitoja.

Jos valmentaja suunnittelee treenit tosi hyvin ja pitää ne näpeissään, voidaan päästä aika helposti jopa 60-70% hyötysuhteeseen. Tähän sisältyy mm. se fläppitaulu ennen jäälle menoa, ja tietty treeniryhmä ei saisi olla kovin paljon yli 20 pelaajan.
 

Naamavelli

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Jo on aikoihin eletty; suomalainen voittaa (tai jakaa voiton) neljännen kerran peräkkäin alle 18-vuotiaiden MM-kisojen maalipörssin.

2015 Patrik Laine (8)
2016 Eeli Tolvanen (7)
2017 Kristian Vesalainen (6)
2018 Niklas Nordgren (8)
 

Carlos

Jäsen
Nyt kun muuten Suomella menee niin mukavasti junnutuotannon suhteen, haluaisin kysellä että minkä takia pakkeja ei tunnut tulevan sitten millään? Missä on nykypäivän Salot, Nummiset, ja Timoset? Missä mennään metsään? Eikö Suomi osaa kasvattaa puolustajia, keskittyykö kaikki tekeminen liikaa niihin hyökkääjiin? Vai haluaako kaikki lahjakkaat sitten olla hyökkääjiä koska se on coolimpaa?
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Nyt kun muuten Suomella menee niin mukavasti junnutuotannon suhteen, haluaisin kysellä että minkä takia pakkeja ei tunnut tulevan sitten millään? Missä on nykypäivän Salot, Nummiset, ja Timoset? Missä mennään metsään? Eikö Suomi osaa kasvattaa puolustajia, keskittyykö kaikki tekeminen liikaa niihin hyökkääjiin? Vai haluaako kaikki lahjakkaat sitten olla hyökkääjiä koska se on coolimpaa?
Joidenkin vuosien päästä suomalaisia puolustajia pelaa yhtä aikaa 10-15 NHL:ssä vakiokokoonpanoissa. Onhan niitä siellä ja etenkin tulossa.
 

Noutolokku

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Kanen Pate ja Dominaattori
Nyt kun muuten Suomella menee niin mukavasti junnutuotannon suhteen, haluaisin kysellä että minkä takia pakkeja ei tunnut tulevan sitten millään? Missä on nykypäivän Salot, Nummiset, ja Timoset? Missä mennään metsään? Eikö Suomi osaa kasvattaa puolustajia, keskittyykö kaikki tekeminen liikaa niihin hyökkääjiin? Vai haluaako kaikki lahjakkaat sitten olla hyökkääjiä koska se on coolimpaa?
NHLssä pelaa nyt vakituisesti Lindell, Vatanen, Ristolainen, Määttä ja Nutivaara. Siihen lisäksi NHLään on parin vuoden sisällä pyrkimässä Honka, Niku, Lintuniemi? Saarijärvi? Tuulola? + Heiskanen, Juolevi, Välimäki, Räsänen, Jokiharju, Vaakanainen, + mitä nyt oli U18 kisoissa ja varmaan pari nimeä myös unohtui.

Niin montako pakkia sitä sitten NHL oville tarvitsisi kolkuttelemaan?
 

Carlos

Jäsen
NHLssä pelaa nyt vakituisesti Lindell, Vatanen, Ristolainen, Määttä ja Nutivaara. Siihen lisäksi NHLään on parin vuoden sisällä pyrkimässä Honka, Niku, Lintuniemi? Saarijärvi? Tuulola? + Heiskanen, Juolevi, Välimäki, Räsänen, Jokiharju, Vaakanainen, + mitä nyt oli U18 kisoissa ja varmaan pari nimeä myös unohtui.

Niin montako pakkia sitä sitten NHL oville tarvitsisi kolkuttelemaan?

Kyllä niitä ovienkolkuttelijoita on ennenkin ollut, vain sisäänpääsijät lasketaan. Ja nuo mainitut ylhäällä pelaavatkin ovat vähän... mjaah -osastoa. Ihan ok, 2-3 parin pelaajia, kukaan ei säväytä fysiikallaan eikä laukauksellaan - mikä omassa mittapuussani on puolustajien 2 kaivatuinta ominaisuutta.

Poislukien Vatanen muuten taitavat kaikki olla -94 vuosikertaa, mikä on mielenkiintoinen yksityiskohta.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Siis Suomen puolustuksen tulevaisuushan näyttää paremmalta kuin ikinä ennen. Siinä menee vaan muutama vuosi kun nuo tuosta vielä marinoituu. Vähän sitä toivoisi että tuosta Heiskasesta kuoriutuisi vielä ihan täysiverinen supertähti, kun meillä ei pakeissa vielä semmoisia oikein ole.
 
Nyt kun muuten Suomella menee niin mukavasti junnutuotannon suhteen, haluaisin kysellä että minkä takia pakkeja ei tunnut tulevan sitten millään?

Hyökkääjät saavat aina enemmän palstatilaa mediassa kuin puolustajat sen takia, että media laskee ja seuraa kuka tekee eniten pisteitä ja tottakai hyökkääjät tekevät enemmän pisteitä kuin puolustajat. Puolustajistakin katsotaan yleensä ne jotka tekevät eniten pisteitä, mutta vähemmälle huomiolle jää ne oikeat puolustajat, jotka oikeasti puolustavat.

Siis onhan meillä puolustajia. Esim. Olli Määttä, Rasmus Ristolainen, Ari Vatanen jne...Erityisesti Olli Määttä on totaalisen aliarvostettu pelaaja. Se ei ole sattumaa, että mies on jo nuoresta iästä huolimatta olympiapronssimitalisti ja 2x stanley cup voittaja.

Täytyy kuitenkin sanoa, että suomalaiset pakit ovat aika pienikokoisia. Kyllä se pieni koko on varsinkin NHL:ssä iso miinus. Olli Määttä on 187cm ja Ristolainen 193cm. Tämän pituisia pitäisi pakit olla...ja pitää olla fyysisiä, ei mitään mikki hiirejä.
 

Kiekura

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Kyllä niitä ovienkolkuttelijoita on ennenkin ollut, vain sisäänpääsijät lasketaan. Ja nuo mainitut ylhäällä pelaavatkin ovat vähän... mjaah -osastoa. Ihan ok, 2-3 parin pelaajia, kukaan ei säväytä fysiikallaan eikä laukauksellaan - mikä omassa mittapuussani on puolustajien 2 kaivatuinta ominaisuutta.

Poislukien Vatanen muuten taitavat kaikki olla -94 vuosikertaa, mikä on mielenkiintoinen yksityiskohta.

Suomalaisten puolustajien tilanne on parempi kuin oikeastaan koskaan ennen. Koko suomalaisen junnu tuotannon tilanne on parempi kuin koskaan ennen ja tällä hetkellä ei hidastumista näy.

Ei me Ruotsin tasolla olla, mutta miksi meidän pitäisikään heti? Suunta meillä on aivan oikea. Katsotaanpa vaikka 10 vuotta taaksepäin ja vertaa nykyiseen hetkeen, niin huhu
 
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue
Kyllä niitä ovienkolkuttelijoita on ennenkin ollut, vain sisäänpääsijät lasketaan. Ja nuo mainitut ylhäällä pelaavatkin ovat vähän... mjaah -osastoa. Ihan ok, 2-3 parin pelaajia, kukaan ei säväytä fysiikallaan eikä laukauksellaan - mikä omassa mittapuussani on puolustajien 2 kaivatuinta ominaisuutta.

Poislukien Vatanen muuten taitavat kaikki olla -94 vuosikertaa, mikä on mielenkiintoinen yksityiskohta.

Jos fysiikka ja laukaus ovat pakin kaksi kaivatuinta ominaisuutta, niin aiemmin mainitsemillasi Nummisella ja Timosella ei kyllä minun mittapuullani kumpikaan olleet mitään aseita. Sijoittuminen, syöttötaito ja paineen alla fiksujen ratkaisujen teko ovat mielestäni kolme huippupakin ominaisuutta. Laukaus ei mielestäni tarvitse olla mikään kanuuna, mutta se pitää saada viivasta maalille.

Mutta kuten sanottu, näyttää tulevaisuus pakkien osalta nyt todella lupaavalta. Toivotaan, että odotukset realisoituvat.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös