Otsikon kysymys on todella hanurista. Eihän Suomi ole koskaan ollut kiekon huippumaa samassa merkityksessä kuin joku Kanada tai Venäjä. Ei täältä ole koskaan tullut kovin paljon NHL-tason tähtipelaajia. Tästä huolimatta Suomi pystyy maajoukkueturnauksissa tappelemaan ihan tosissaan jokaisen ottelun voitosta. Vaikka puheet suomalaisten huonosta itsetunnosta ja muusta ovat yleisesti ottaen vahvaa schaibaa, suomalaisten kiekkofanien itsetunnossa tuntuu ihan oikeasti olevan jotain vikaa. Ei tuo tilanne mielestäni ole muuttumassa niin dramaattisesti, että tällaisia ketjuja kannattaisi perustaa.
Yksi sukupolvi jää nyt eläkkeelle, mutta tämän turnauksen perusteella voi helposti todeta, ettei heillä nyt enää kovin paljon annettavaa olisikaan. Olli Jokisen aikainen eläköityminen tekee tietysti loven kokoonpanoon, mutta ei sitäkään nyt kannata jäädä murehtimaan.
Suomalaiset juniorijoukkueet eivät pärjää kv-kisoissa, mikä ei tietenkään ole hyvä asia. Siitä ei kuitenkaan voi päätellä miesten joukkueen menestystä kovinkaan pitkälle tulevaisuuteen. Esim. World Cupin ja Torinon finaalijoukkueista aika harva pelaaja sai maistaa menestystä junnumaajoukkueissa; Jokinen, Hagman ja Numminen taisivat olla ainoat maailmanmestarijoukkueiden pelaajat.
Suomessa ajatellaan liian usein, että pelaajasta ei tule mitään, jos NHL-draftissa ei valita ekalla kierroksella ja vielä mielellään top-kympissä. Draft-numeroilla ei voiteta miesten turnauksia. Suomalaiset pelaajat tuntuvat kypsyvän aika myöhään ja se täytyy vain hyväksyä. Maajoukkueessa on monta hyvää todistetta tästä. Ei kannata heittää kirvestä kaivoon tällä hetkellä 18-24-vuotiaiden pelaajien kohdalla. Näistä kavereista voi hyvinkin nousta vielä NHL- ja maajoukkuetason pelaajia ja tähtiäkin.
Maajoukkuevalmennuksen täytyy lopettaa MM-kisoissa varman päälle pelaaminen. Pelaajavalinnat täytyy tehdä niin, että mukaan otetaan pelaajia, jotka voivat puhjeta kukkaan turnauksen aikana tai sitten eivät. On ihan turha roikottaa mukana yli kolmekymppisiä jyriä, joiden avulla voitetaan alkulohko ja ensimmäinen pudotuspeli, mutta sitten eväät loppuvat. Ennemmin kannattaa pelata upporikasta ja rutiköyhää: onnistuessaan nuoret nälkäiset kaverit voivat mennä pitkällekin, epäonnistuessaan joukkue voi jäädä vaikka loppupelien ulkopuolelle. Ei suomalainen kiekko kuitenkaan siihen kuole.
Mielestäni viime vuosina on nähty, että eurooppalaisten pelaajien tie farmien kautta NHL:ään on hyvin vaikea. Suosittelisin suomalaispelaajille ennemmin hieman pidempää uraa vanhalla mantereella. Esimerkiksi ruotsalaispelaajat tuntuvat jo nykyään jatkavan suomalaisia pidempään kotimaassaan. Jonkinlaisella tähtistatuksella Pohjois-Amerikkaan tuleva pelaaja saa paljon helpommin sen kunnollisen näyttöpaikan ylhäällä. Lisäksi kotimaassa ja maaotteluissa loistanut kaveri saa kerättyä sellaisen itseluottamuksen, etteivät kädet ihan heti jäädy siinä näyttöpaikassa. Euroopassa ei kuitenkaan voi nousta tähdeksi, jos ei saa tilaisuuksia pelata maaotteluita. Eikä pelkästään EHT-pelejä, vaan myös niitä MM-otteluita.
Loppuun tiivistetty toimenpideohjelma suomalaiselle kiekolle:
1. Maajoukkueeseen nostettava 20-24-vuotiaita pelaajia, vaikka näillä ei olisikaan takanaan aikaista NHL-varausta
2. MM-kisamenestyksestä pitää olla valmis tinkimään: valmentajille on annettava työrauha, 8.sija ei saa olla katastrofi
3. Pelaajia pitää kannustaa jatkamaan pidempään Euroopassa ja jopa Suomessa
4. Junnutoimintaan lisää panostuksia, mallia USA:sta ja Ruotsista