Ehkä sekin voi olla osasyy tähän huonoon menestykseen, mutta suurempi juttu on vain yksinkertaisesti se, ettei Suomesta tule joka ikäluokkaan lahjakkaita pelaajia. Ei se sen kummempaa ole. 83-ikäluokka oli ihan poikkeuksellinen, 84-ikäluokastakin tuli Filppulat, Bergenheimit ja Lepistöt sen jälkeen onkin ollut hiljaisempaa. Nyt taas 91-92 ikäluokista on kova "hype" päällä ja luultavasti sieltä tuleekin ykköskierroksen varauksia/tulevia NHL-pelaajia/A-maajoukkuepelaajia. Niin se vaan menee.
83-ikäluokka: Mikko Koivu, Tuomo Ruutu, Joni Pitkänen, Kari Lehtonen ja Ville Leino
84-ikäluokka: Valtteri Filppula, Sean Bergenheim, Sami Lepistö, Petri Kontiola, Anssi Salmela, Antti Pihlström ja Hannu Toivonen
85-ikäluokka: Juhamatti Aaltonen, Ville Mäntymaa ja Juuso Hietanen
Siinä siis peräkkäisten ikäluokkien kärkinimet ja tuleehan tuossa aikoimoinen pudotus kahden erinomaisen ikäluokan jälkeen suorastaan surkeaan -85 ikäluokkaan. -83 ja -84 ikäluokista on tullut poikkeuksellisen monta NHL-tason pelaaja, mutta vastaavasti -85 ikäluokasta ei ole tullut vielä yhtään NHL-pelaaja, eikä luultavasti enää tulekaan.
Tätä on kyllä sinällään mielenkiintoista pohia, että mistä tämä peräkkäisten ikäluokkien näin valtava tasoero voi johtua. Itse en oikein usko tuohon, että kokonaisesta ikäluoksta yksinkertaisesti puuttuisivat kaikki lahjakkuudet. Suomessa on kuitenkin niin paljon massaa, että sieltä varmasti riittää lahjakkaita pelaajia jokaiseen ikäluokkaan.
Tietysti ikäluokkien välillä löytyy varmasti pieniä eroja lahjakkuuden määrässä. Mutta ei kuitenkaan sillä tavalla, että pelkästään sillä pystyisi selittämään -84 ja -85 ikäluokan NHL-pelaajien jakautuvan puhtaasti 7-0.
Olen vähän taipuvainen sille kannalle, että tämä peräkkäisten ikäluokkien valtava ero kertoo paljon suomalaisesta juniorijärjestelmästä. Suomessa järjestelmä ei tuota säännöllisesti huippupelaajia, vaan huippuja tulee sattunnaisesti järjestelmästä huolimatta, eikä sen ansiosta.
Oikeastaan kuvaava on se, että kun keskustelu kääntyy junioreiden heikkoon taitotasoon, niin ensimmäisenä ollaan hakemassa selitystä yksilöiden ulkojäällä käynneistä, eikä itse järjestelmästä. Se on selvä, että huipulle päästäkseen yksilön täytyy tehdä töitä myös omatoimisesti, mutta itse järjestelmän pitäisi pystyä kehittämään pelaajia ihan eri tavalla.
Suomalaisten taitotasostakin on puhuttu vaikka kuinka pitkään, mutta järjestelmän osalta ei tunnu tapahtuvan yhtään mitään, vaan taitotason kehittäminen jätettään edelleenkin yksilöiden omatoimisuuden varaan. Suomen kaltaisesta jääkiekkomaasta nousee tälläkin tyylillä aina silloin tällöin muutama huippupelaaja, jotka ovat harjoittelleet pienestä pitäen omatoimisesti oikeita asioita.
Samalla tuntuu, että -91 ja -92 ikäluokissa olevat lahjakkuudet kerro juniorijärjestelmän parantumisesta, vaan hekin ovat pitkälti omatoimisella harjoittelulla siinä missä ovat. Nimittäin jos järjestelmä olisi kunnossa, niin myös edellisistä -89 ja -90 ikäluokista pitäisi löytyä tulevia huippupelaajia, mutta eihän niitä oikein hakemallakaan tuosta ryhmästä löydy.