Noniin, ennakkosuosikki vei ottelun 6-5. Mitä jäi käteen?
Itse odotin ennen ottelua Suomelta erityisesti hyvää kokonaisilmettä, kovaa luistelua, taklauksia, taistelua. Kaikkea sitä saatiin. Tasakentällisin peli päättyi 2-2, lisäksi Suomi teki maalin alivoimalla, sekä lopussa ilman maalivahtia.
Tuomari nyt oli aivan uskomaton. Päästi ensin kotijoukkueen peliin Suomen johtaessa 2-0 kolmella vähintäänkin kyseenalaisella tuomiolla. Sen jälkeen käsittämättömiä tuomioita jaettiin tasaisesti puolin ja toisin.
Hienoa tässä joukkueessa on se, että taistelu ja yritys ei lopu missään vaiheessa, Aravirta on mies paikallaan. Kolmannessa erässä USAn johtaessa 6-3 pelaamista ei lopetettu vaan haettiin kavennusta, joka saatiinkin Tukosen toimesta. Vielä Tukosen toinen Suomen maalin ollessä tyhjänä nosti Suomen maalin päähän. Ja vielä seuraavassa vaihdossakin Suomi sai myllyn käyntiin ja olisi voinut jollain pompulla tasoittaa pelin.
Jos tappioon voi olla tyytyväinen, niin tähän olen. Etukäteen jenkit olivat selkeä suosikki. Suomen ei tarvitse hävetä esitystään. Samalla sykkeellä Sveitsin (ja Norjan) kaatoon ja sitten puolivälierissä länsinaapurit kotimatkalle!
Suomen parhaimmistoa tänään Mängimiehen silmin olivat Korpikoski, Sailio, Tukonen ja Seitsonen. Heikoimpia jälleen koko alakerta poislukien Rämö. Lindgren oli tänään näkymätön, tosin Kanada-pelin kaltaisia keskialueen kiekonmenetyksiäkään ei näkynyt. Joensuu oli vähemmän huono kuin Kanadaa vastaan.
Voittajajoukkueesta parhaiten erottui #9 Bobby Ryan. Minulle tulee hänestä mieleen muuan Rick Nash. Kyllä kai siitä Kesselistäkin huippumies tulee, vaikka ei minua tänään täysin vakuuttanut. Norjaa vastaan viidesti osunut Chris Bourque näkyi kerran jäähyboksissa, jäällä näkymättömääkin näkymättömämpi. Myöskään Robbie Schremp ei erottunut massasta, vaikka keräsikin varsin mainiot tehot 0+3. Maalilla Jeff Frazee ei häikäissyt.