Mainos

Nuori Suomi ry

  • 999 639
  • 5 368

Rannari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata
Ihan odotettu vasta-argumentti. Näin sitä mielipiteitä vaihdellaan!

Sepä oli suora vastaus juuri siihen kohtaan minkä olin lainannutkin kirjoituksestasi, jolla olit lokeroinut meikäläisen tiettyyn ryhmään vailla mitään todellista tietoa. Näin sitä mielipiteitä vaihdellaan, kuten itsekin teit. Pysyn edelleen omien sanojeni takana. Jokainen vanhempi vastatkoon tasan oman juniorinsa harrastuksen kustannuksista. Jos lahjoja riittää liian kalliseen harrastukseen, niin sitten se rahoitus pitää jotenkin hankkia muuten, vaan ei muiden vanhempien selkänahasta.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Tohdin epäillä, että hän ei olisi koskaan noussut maailman huipulle jos olisi aina harjoitellut vain kolmena päivänä viikossa. Jos en ihan väärin ole ymmärtänyt, niin Pitkämäen harjoitusmäärät ja -tehot ovat aiemmin olleet ihan poikkeuksellisen kovat keihäänheittäjäksi. Ja kuitenkin ne uran pisimmät kaaret ovat syntyneet tämän kovan harjoittelun seurauksena eikä hän ole yltänyt vastaaviin harjoittelun hölläämisen jälkeen.

Korjataan nyt hieman tätä erkun tänne latelemaa "osatotuutta".

Jos tällä viitataan monipuoliseen harjoitteluun nuorena, teini-ikäisenä urheilijana, niin asia pitää paikkansa. Monipuolisen harjoittelun lomassa Pitkämäki on harrastanut mm. hiihtoa, joka edelleen on hänellä ohjelmassa. Palauttelevat lenkit saattavat yhä näin 30-vuotiaanakin olla useampia kymmeniä kilometriä.

Boldaamaani kohtaan: tämä ei nyt ihan pidä paikkaansa. Pitkämäen ennätys ja keskiarvoltaan pisimpiä kaaria sisältäneet kaudet ajoittuvat aikavälille 2005-2007, jonka loppua kohti tultaessa fysiikka- ja muun treenin määrää lisättiin radikaalisti ja tavoitteeksi asetettiin 95metriä sekä kymmenen pisimmän kisaheiton keskiarvon hilaaminen lähelle 90 metriä. (Kärjistetysti sanottuna Pitkämäki heitti 91,53m Kuortaneella vuonna 2005 nostaessaan penkistä 140kg. Vuonna 2010 penkistä nousi 170kg, mutta keihäs lensi huomattavasti vähemmän.)

Seurauksena oli tulostason lasku, joka jatkui oikeastaan vuosia. Keihäs on herkkä laji ja valitettavasti Teron treenin radikaali koventaminen toteutti täysin sitä keihään lajiteoriaa, jonka mukaan tekniikan rytmitys menee sekaisin lihaksiston kasvaessa (liian) nopeaa vauhtia.

En nyt jaksa kirjoittaa tähän tilastodataa Pitkämäen tuloskehityksestä vuosina 2005-2013, ne on moneen kertaan kirjoitettu muu urheilu-osiossa allekirjoittaneen omastakin toimesta.

Summa summarum: Tero Pitkämäki on oikeassa ainakin omalta kohdaltaan, että harjoittelumääriä kannattaa miettiä tarkasti, mahdollisesti vähentää.

Suomalaisilla lätkäpelaajilla tätä huolta ei juuri ole, aniharvoin kuulee sellaisista pelaajista, jotka olisivat liikaa harjoitelleet. Näin kärjistetysti sanottuna.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Sepä oli suora vastaus juuri siihen kohtaan minkä olin lainannutkin kirjoituksestasi, jolla olit lokeroinut meikäläisen tiettyyn ryhmään vailla mitään todellista tietoa. Näin sitä mielipiteitä vaihdellaan, kuten itsekin teit. Pysyn edelleen omien sanojeni takana. Jokainen vanhempi vastatkoon tasan oman juniorinsa harrastuksen kustannuksista. Jos lahjoja riittää liian kalliseen harrastukseen, niin sitten se rahoitus pitää jotenkin hankkia muuten, vaan ei muiden vanhempien selkänahasta.

En nyt ehkä lokeroinut mutta ärsytti vain kun et ollut selvästikään pohtinut kirjoitustani, vaan esitit mielipiteeni siinä valossa, että harrastepelaajien tulisi maksaa kilparyhmän pelaaminen. Sehän oli täysin väärä johtopäätös. Kilparyhmä edelleen maksaa omat kulunsa, mutta näitä kustannuksia voitaisiin kenties vähentää jos rahaa voisi kierrättää myös muuta kautta kuin suoraan esim. pelaajien vanhemmilta. Ihan typeräksi ei nyt kuitenkaan kannata heittäytyä, vai?

Tämä keskustelupalstalla hilluminen ei ole minulle mikään arvovaltakysymys, joten jos tiedät paremmin miten rahankeruu tapahtuu, mistä seurojen tulot koostuvat jne niin kerro toki. Sehän nyt oli vain yksi ehdotus miten voitaisiin kompensoida julkisen rahan puutetta ja kustannusten nousun aiheuttamia hinnannostopaineita.

Joskus on vain kyseltävä tyhmiä oppiakseen uutta, ja yleensä asialleen vihkiytyneet ihmiset mielellään kertovat lisää.

Se nyt kai lienee aika yleinen käsitys, että jääkiekon kalleus tulee olemaan entistäkin suurempi ongelma tulevaisuudessa, etenkin jos harrastajamäärät kovin vähenevät.

Toinen tavoite on saada mahdollisimman moni nuori liikkeelle ja harrastamaan. No, nyt kun olisi Nuori Suomi, niin valjastaisin sen keräämään isot massat harrastepuolelle ja sieltä kertyvällä rahalla seurat voisivat auttaa omia kilparyhmiään kustannusten hallinnassa sekä hinnoittelussa. Tässä tapauksessa kate piilotetaan hintaan, niin kuin se tehdään joka ikisessä hyödykkeessä, aineellisessa tai aineettomassa, minkä sinä elämässäsi kaupasta tai yritykseltä ostat.

Yllä oleva liittyy mm. nimimerkki Fordélin tänne linkittämään tutkimukseen jonka mukaan on suuri joukko väliinputoajia jotka haluaisivat jatkaa seurassa urheilua, harrastepuolella. No minä tästä ihmettelemään, että miksei tällaiselta joukolta sitten oteta rahoja pois. Mielestäni on selvää, että 2010-luvulla myös urheiluseura voi olla voittoa tavoitteleva yritys, tai tavallaan sen on pakkokin alkaa olla.

Ja kuten jo msg:lle kirjoitin (minkä olisit myös huomannut, jos olisit tekstini LUKENUT), niin lienee vielä toiveajattelua, että harrasteryhmissä maksettaisiin tätä ylimääräistä ns. yhteisen edun nimissä. Koko ajatukseni on ollut enemmän tai vähemmän hypoteettinen.

Jos taas ollaan sitä mieltä, että nykyinen järjestelmä ja nykyiset rakenteet ovat hyviä niin tuskin mitään keskustelua silloin kannattaa edes aloittaa. No, pelkästään tässä on ketjussa on ollut useita toisenlaisia puheenvuoroja, jotka indikoivat jotain ihan muuta. Ja ei, ne eivät ole tulleet Suuren Saatanan tai hänen lähipiirinsä näppikseltä.

Nimimerkistäsi en tiedä, enkä henkilöäsi tunne, mutta keskustelutapaasi en arvosta tässä tapauksessa lainkaan.
 
Viimeksi muokattu:

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Hetkinen siis... tuota noin. Minulla on taskussani ammattivalmentajatutkinto (AmVT10). Lisäksi olen vuodesta 1998 lähtien käynyt kaikki valmentajatutkinnot sieltä ihan alapäästä ylös. Noilla kursseilla on käyty lasten ja nuorten asiat, myös fysiologia.

Ja sillä tavalla tuo epäilysi ymmärrykseni "urheilusta kokonaisuutena" saattaa olla turha, että lisäkseni ei taida monta muuta, jotka ovat valmentaneet luistelukoulua, G-, F-, E-, D-, C-, B- ja A-junioreita sekä Mestistä ja SM-liigaa. Alhaalta ylös, läpi linjan. Siitä on muodostunut jokinlainen kokonaisymmärrys yleisesti urheilusta ja erityisesti jääkiekkoilusta.

Joka tapauksessa tiedemaailmassa koskien urheilua ja ihmisen fysiologiaa on hyvinkin erilaisia painotuksia koskien lasten- ja nuorten urheilua ja kehitystä, kuin mitä itse olet täällä toitottanut. Vai onko niin, että se todellinen tieto asiasta majaileekin siellä kirjallisuuspiireissä, jotka sitten ovat käyneet valmennuskursseilla? Mikä on näkemyksesi siitä, että onko nykytieteen näkemys lasten ja nuorten fysiologiasta sama kuin esim. vuonna 1988 ja kuinka hyvin olet pysynyt tieteen aallonharjalla asian tiimoilta menneenä 25 vuotena?

Nämä teidän siffan kanssa harrastamat tilastoanalyysit ne vasta huvittavia sitten ovatkin, kuten suoraviivaisen korrelaation vetäminen NHL-pelaajien NS:n välillä. Yhteiskuntatieteissä on hyvin tiedossa, että useimmiten kun ollaan löytävinään selkeä korrelaatio kahden asian välille, sitä enemmän ollaan metsässä. Mutta ehkä tästä asiasta ollaan täällä jo jauhettu ihan tarpeeksi.

Keskustelu toimestasi on muutenkin koomista, koska nostat "kokemuksen" niin suureksi auktoriteetiksi, kun samaan aikaan eri ammattivalmentajillakin on asioista hyvin erilaisia ja poikkeavia näkemyksiä. Tosin tämän varmaan tiedätkin hyvin. Ei ole olemassa yhtä totuutta, jota kohti mennään, kunhan vain vyölle kertyy tarpeeksi kokemusta.

Kirjallisuuden maisterilta toivoisi pientä itsekritiikkiä omia kykyjään ja kaikkien asioiden laaja-alaista ymmärtämistä kohtaan. Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten vai miten se meni.
 
Viimeksi muokattu:

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...Toinen tavoite on saada mahdollisimman moni nuori liikkeelle ja harrastamaan. No, nyt kun olisi Nuori Suomi, niin valjastaisin sen keräämään isot massat harrastepuolelle ja sieltä kertyvällä rahalla seurat voisivat auttaa omia kilparyhmiään kustannusten hallinnassa sekä hinnoittelussa. Tässä tapauksessa kate piilotetaan hintaan, niin kuin se tehdään joka ikisessä hyödykkeessä, aineellisessa tai aineettomassa, minkä sinä elämässäsi kaupasta tai yritykseltä ostat.

Yllä oleva liittyy mm. nimimerkki Fordélin tänne linkittämään tutkimukseen jonka mukaan on suuri joukko väliinputoajia jotka haluaisivat jatkaa seurassa urheilua, harrastepuolella. No minä tästä ihmettelemään, että miksei tällaiselta joukolta sitten oteta rahoja pois. Mielestäni on selvää, että 2010-luvulla myös urheiluseura voi olla voittoa tavoitteleva yritys, tai tavallaan sen on pakkokin alkaa olla...

Ajatuksesi on siis se, että jääkiekkoseurat myisivät tuotetta, jääkiekon harrastamista, tietyllä hinnalla. Tämä hinta sisältäisi katetta, jolla tuettaisiin lahjakkaimpia junioreita.

Periaatteellisella tasolla ihan hyvä ajatus ja toimiikin varmasti joissakin seuroissa. Tätä siis tehdään tänä päivänäkin. Esimerkiksi Ässien jokaiselta juniorilta peritään saman suuruinen "toimistomaksu", jolla katetaan osa Ässät ry:n kiinteistä kustannuksista (palkat, vuokrat, toimistokulut jne.). Lisäksi jokainen juniori maksaa Astora-areenan kuluja. Näiden avulla tapahtuu selkeä tulonsiirto harrastajilta lahjakkaammille junioreille.

Aikanaan näitä tulonsiirtoja tehtiin salassa, mikä aiheutti esimerkiksi Ässissä 90-luvun alussa toistuvasti riitoja vanhempien ja toimiston välillä. Nykyään homma on avointa ja aiheuttaa edelleen mielipahaa.

Ajatuksesi toimii varmasti joissain seuroissa, mutta kokemuksesta tiedän, että vanhemmilla ei ole suurta halua sponsoroida "Lasse Lahjakasta" NHL:ään.
 

Pekkis

Jäsen
Ankara työ ei välttämättä ole menestyksen tie.

Kesäkuun lopulla pidetyssä valmennusseminaarissa käytiin läpi juuri lasten ja nuorten harjoittelua. Irroitan sieltä erään tärkeän pointin:

-Määrää ei voi ohittaa eikä sivuuttaa. Oli kysymys tunneista, kilometreista, toistoista tai kiloista. Asiat etenevät aina tavalla tai toisella määrän kautta.

Kun nyt juuri jääkiekkoaiheisella sivustolla kirjoitellaan "Hemingwayn" kirjoituksesta lainaamani kaltaisia oksennuksia, niin hymyilyttämäänhän se toki pistää.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Ajatuksesi toimii varmasti joissain seuroissa, mutta kokemuksesta tiedän, että vanhemmilla ei ole suurta halua sponsoroida "Lasse Lahjakasta" NHL:ään.

Jep, tässä se suurin kompastuskivi lienee. Mutta, jos massaa olisi riittävän paljon niin tämäkään ei enää nouse kynnyskysymykseksi, olettaen toki, että harrastetoiminta pystytään järjestämään riittävän laadukkaasti (hinta-laatu-suhde). (Ei nouse siis sen vuoksi, että osa maksaa sen kuitenkin mukisematta, välttämättä eivät ole edes kiinnostuneita siitä mistä hinta koostuu).

Siinä on taas se kolikon toinen puoli, eli pitäisi olla ehkä ammattilaiset vetämässä myös harrastetoimintaa, jolloin ainakin teoriassa laatu nousisi sielläkin ja näin ollen korkeampi hintakin olisi hyväksyttävissä.

Ehkä ajatus ei toimi kuin isoissa seuroissa joissa riittää tulijoita ja populaa, mutta toisaalta niiden kautta sitten huippupelaajatkin maailmalle lähtevät.
 

Oijennus

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Annan oman pienen, mutta vaatimattoman ajatuksen tähän rahanhankinta asiaan.

Asia on erittäin monimutkainen. Toisaalta on erittäin ikävää laittaa kaikkia samaan ihmisiä samaan koriin ja vaatia kaikilta saman verran rahaa lapsensa harrastuksista, mutta valitettavasti näin se yleensä menee.

Mielestäni iso (monesti unohdettu) rooli on joukkueenjohtajalla, joka monessa seurassa laatii menoarvion tulevalle kaudelle ja sitä kautta jakauttaa tarvittavat summat vanhemmille hankittavaksi / maksettavaksi. Joukkueenjohtajalla pitää olla tähän hommaan tarvittavaa osaamista ja mielenkiintoa. Isommissa seuroissa tulee joukkueenjohtajalle taustatukea myös muualta organisaatiosta, mutta monesti koko vastuu jää pelkästään joukkueenjohtajan harteille.

Vanhempien osuus on tottakai erittäin tärkeä ja mielestäni paras lopputulos saadaan, kun vanhemmatkin osaavat vetää yhtä köyttä ja mielellään samaan suuntaan. Eli silloin kun myös vanhemmat tekevät yhdessä töitä lastensa harrastuksen eteen, niin lopputulos on sieltä parhaasta päästä.
Varmasti joillakin vanhemmilla on varaa maksaa lastensa harrastus takataskusta, mutta suurimmalla osalla ei. Jotkut voi kerätä sponsorirahaa enemmän kuin muut. Joillekin rahan saanti on kiven alla. Mielestäni tällaisessa hyvässä vanhempienporukassa osataan nähdä sitä omaa nenää tai lasta pidemmälle. Eli jos joku toinen ei saa tarvittavaa rahaa kasaan ja itsellä on hyvät suhteet eri sponsoreihin, niin eikö silloin voisi kerätä sitä rahaa hieman enemmän kuin mitä itseltään on vaadittu? Tällöin mielestäni voittaa myös oma lapsi, koska resurssit on kunnossa.

Itse olen nämä aika läheltä nähnyt ja omalta kohdaltani homma on toiminut hienosti.
Mitä vanhempiin junioireihin mennään, niin silloin liigajoukkueiden organisaatiot tulevat myös tukemaan toimintaa enemmän ja enemmän.
 
Suosikkijoukkue
Kalpa
Hetkinen siis... tuota noin. Minulla on taskussani ammattivalmentajatutkinto (AmVT10). Lisäksi olen vuodesta 1998 lähtien käynyt kaikki valmentajatutkinnot sieltä ihan alapäästä ylös. Noilla kursseilla on käyty lasten ja nuorten asiat, myös fysiologia.

Ja sillä tavalla tuo epäilysi ymmärrykseni "urheilusta kokonaisuutena" saattaa olla turha, että lisäkseni ei taida monta muuta, jotka ovat valmentaneet luistelukoulua, G-, F-, E-, D-, C-, B- ja A-junioreita sekä Mestistä ja SM-liigaa. Alhaalta ylös, läpi linjan. Siitä on muodostunut jokinlainen kokonaisymmärrys yleisesti urheilusta ja erityisesti jääkiekkoilusta.

Listaatko ne opinnot jotka olet suorittanut yliopistotasolla esim. fysiologiasta? Ammattikoulutason valmentajatutkintoja ei tässä yhteydessä kannata mainita. Mutta jos et ole muuta käynyt niin uskottavuutesi näissä asioissa on zero, nada, null, noll ja nolla.

Harjoittelulla en nyt varsinaisesti tarkoittanut luistelukoulun pitämistä. Sinulla voi ymmärrystä jääkiekosta ja vähäisesti muista pallopeleistä, mutta noin kapealla katsannolla ja kokemuksella et pysty mitenkään hahmottamaan urheilun monimuotoisuutta.
 

PJx

Jäsen
Se, että joukkueilla on omat budjettinsa, joissa huolehditaan omista kuluista+osasta seuran kuluja, ei poista sitä, että isommat ikäluokat sponssaavat karsinnassa pienentyneitä ikäluokkia. Isolta osalta kyse on siitä, mihin, "ulkoinen" raha ohjataan.

Sinänsä on kestämätön ajatus, ettei nuoremmat sponnssaisi millään tavalla vanhempia ikäluokkia. Tietynlaisesta jatkuvuudesta on maksettava, tehtiin se teknisesti miten hyvänsä.

Siinä kohtaa kun joukkueen hinta/laatusuhde ylittää maksuhalun homma loppuu. Aivan samalla tavalla toiminnan "laatu" tippuu dramaattisesti siinä vaiheessa kun tietää, ettei tie kyseisen seuran kanssa on kuljettu loppuun ja minkään sortin jatkoa ei ole. Siksi myös siitä on maksettava, että mussukalla on teoreettinen mahdollisuus pelata vielä seuraavallakin kaudella.

Jos se tietty yhteisöllisyys toiminnasta viedään, niin käytännössä kaikki tuijottavat vain omaan napaansa. Pahoitetaan mieli, kun oman mussukan peliaika on aavistuksen naapurin peliaikaa pienempi, se yksi kaveri tekee kaikki maalit eikä syötä kiekkoa tarpeeksi, yritetään keilata edestä pois kaikki, jotka ovat omien tavoitteiden tiellä yms..

Ei tämä maailma toimi niin, että kaikki tekevät omavaltaiset sääntönsä omien mieltymystensä mukaan. Tai siis toimii usein, mutta sitä saa mitä tilaa.
 

Quattro

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyräsmiehet
Miksi kulut jääkiekon kulut kasvavat? Miten juniorijääkiekko on muuttunut 80-luvun alusta?

Suurin kasvu on tapahtunut juniorivalmentajien palkkioissa ja toiseksi suurin matkustamisessa. Tämä on minun mielipide, ei fakta. Perustetta tälle väitteelle antoi viime viikkoinen keskustelu, jossa minulle kerrottiin, että juniorijoukkueen valmentajien palkat voivat nousta jopa 45.000 €uroon. Minusta kohtuullinen korvaus. Ja kun tähän lisätään pari valmistavaa leiriä, toinen ulkomailla ja toinen kotimaisessa urheiluopistossa, ei tarvise ihmetellä miksi lähiöiden pojat loistavat poissaolollaan.

Koska omaan vain vajaan 20 vuoden kokemuksen juniorijääkiekosta, olisi todella kiinnostavaa saada vähän lisätietoa (=faktaa) tuosta esittämästäsi palkkiosta. Itse en ole ikinä kuullut moista summaa heitettävän edes vitsillä ilmaan.

Matkustaminen on todellakin lisääntynyt ja jopa karannut käsistä, ja tähän on suurin syyllinen Suomen Jääkiekkoliitto.
 

Salama15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lankisen Lukupiiri - Zervuska Haidis
Miksi kulut jääkiekon kulut kasvavat? Miten juniorijääkiekko on muuttunut 80-luvun alusta?

Suurin kasvu on tapahtunut juniorivalmentajien palkkioissa ja toiseksi suurin matkustamisessa. Tämä on minun mielipide, ei fakta.

Suurin kasvu (by far) on tapahtunut jään hinnassa!

Käytännössä joka puolella maata tekojäät ja harvat jäähallit olivat kunnallisesti rahoitettuja ja 90-luvun laman yhteydessä / sen jälkilöylyissä kunnat alkoivat kerätä hallien kulut pois käyttäjiltä. Tänä päivänä jää maksaa reippaasti treenaavalle junnujengille tuhansia euroja kuukaudessa (fakta).
 

Puolikaspakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aito kilpailu ja rehellinen tuomaritoiminta
Suurin kasvu on tapahtunut juniorivalmentajien palkkioissa ja toiseksi suurin matkustamisessa. Tämä on minun mielipide, ei fakta. Perustetta tälle väitteelle antoi viime viikkoinen keskustelu, jossa minulle kerrottiin, että juniorijoukkueen valmentajien palkat voivat nousta jopa 45.000 €uroon. Minusta kohtuullinen korvaus. Ja kun tähän lisätään pari valmistavaa leiriä, toinen ulkomailla ja toinen kotimaisessa urheiluopistossa, ei tarvise ihmetellä miksi lähiöiden pojat loistavat poissaolollaan.

Pelatessani B-ikäisissä 90-luvun puolivälissä matkustimme käytännössä joka toinen viikonloppu ja aina siten, että yövyimme hotellissa. Nykyään tuon ikäiset juniorit matkustavat lähes joka ikinen viikonloppu, mutta yöpyvät tien päällä ani harvoin. Kaikki laskelmat osoittavat, että matkustaminen on yöpymistä halvempaa, joten tällainen sarjajärjestelmä lienee järkevä taloudelliselta kannalta.

Mitä tulee tuohon valmentajakorvaukseen, niin tuon on pakko sisältää vähintään yhden sellaisen valmentajan jolle maksetaan veronalaista palkkaa. Urheiluseurat rinnastetaan yleishyödyllisiin yhteisöihin, joiden maksamista verovapaista korvauksista on säädetty laissa. (tuloverolaki 71, kohdat 1 ja 3). Noiden rajojen puitteissa tuolla joukkueella olisi parisenkymmentä valmentajaa.

Suurin kustannusten kasvu on tapahtunut jää-ajan hinnassa. Sitä mukaa kun jäähallit siirtyvät voittoa tavoittelevien yhtymien/yhtiöiden hallintaan pamahtaa jään tuntihintaan reipas korotus jo pelkästään rakentamiseen otettavan lainan korkojen kattamiseksi. Voitoista puhumattakaan.
 

Fordél

Jäsen
Syitä harrastuskustannusten nousuun on eittämättä monia. Valitettava ilmiö, josta esimerkiksi Norjassa ei ole tarvinut kärsiä. Yksi keskeinen tekijä löytyy seurojen ammattimaisuuden kasvussa, joka on tuonut Suomessa seuroihin yhä enemmän täysipäiväisiä työntekijöitä sekä niitä, joille joudutaan korvaamaan jotain. Siinä missä ennen mentiin vielä enemmän vapaaehtoisuuden pohjalta, nykyisin täytyy maksaa keskeisille tekijöille.

Myös tilakustannukset ovat nousseet (esim. jääaika, jalkapallon sisähallit jne.) tai ainakin tilojen hyödyntäminen läpi vuoden. Monesta lajista on tullut ympärivuotista, mikä lisää kustannuksia. Toki tilakustannuksiinkin seurat saavat kunnilta avustusta, mutta ei se halpaa ole esim. futisseuran tai pesisseuran treenata talvisin sisähallissa.

Eittämättä myös kilpailemisen reviirit ovat kasvaneet. Nykyisin jo aika nuoresta pitäen reissataan ympäri Suomea, "pahimmillaan" käydään jopa ulkomailla.

Syitä kustannusten nousulle on siis monia, joten myös toimenpiteitä pitää katsoa laajalla perspektiivillä. Emme voi olettaa, että esimerkiksi valtiolta tullaan saamaan tähän asiaan suurta helpotusta. Siitä noin 140-150 miljoonan euron liikuntabudjetista pitää rahoittaa niin montaa muutakin asiaa. Jos sieltä heität muutaman millin lisää 10.000 urheiluseurallemme niin aika murusia ne ovat.

Kunnat laittavat jo ihan eri summan liikuntaan vuosittain ja sieltä voisi olla odotettavissa jo jotain ratkaisua. Toki tässä taloudellisessa tilanteessa moni kunta näkee yhtenä ratkaisuna talouden paikkaamiseen erilaisten maksujen korottamisen. Tällöin pitäisi kuitenkin aina jättää lapset ja nuoret sekä erityisryhmät näiden korotuspaiden ulkopuolelle.

Suurimmat maksajat yhteiskunnassamme ovat olleet kotitaloudet ja eittämättä sinne ne katseet ovat tähän mennessä kääntyneet. Nyt on kuitenkin tullut monella kohdin seinä vastaan, kun ei ole enää varaa rahoittaa esimerkiksi parin lapsen harrastuksia. Tuskin täältäkään on siis enää napattavissa lisää resursseja suorien maksujen muodossa. Vapaaehtoisten kautta tulevia resursseja toki on mahdollista tulla.

Siinä missä Suomi on esimerkiksi Norjaa jäljessä, on yritysten hyödyntäminen urheilun rahoittajana. Itse asiasssa taidamme olla kaikkia pohjoismaita perässä, etenkin Norjaa ja Ruotsia. Mielestäni yksityinen sektori pitää saada moninkertaisesti nykyistä paremmin rahoittamaan toimintaa, ei vain huippu-urheilua vaan myös lasten ja nuorten liikuntaa ja urheilua. Voisi myös kuvitella, että yrityksillä olisi tähän intoa, kunhan vain löydetään oikeat keinot.

Kuitenkin se suurin ratkaisu löytyy mielestäni yhteistyöstä. Tarvitaan kaikki em. toimijat, kotitaloudet, seurat, kunnat, valtio ja yritykset puhaltamaan yhteiseen hiileen. Sitä kautta saadaan koottua riittävät resurssit niin tavoitteelliselle lasten ja nuorten urheilulle kuin rennommalle harrastamiselle. Yksi hyvä esimerkki tällaisesta yhteistyöstä on seurojen osaamisen myyminen. Seuraan palkattu ammattitaitoinen valmentaja, jolla ei välttämättä muuten tule ns. tunnut täyteen, vetää yrityksille tyky-päiviä, vanhuksille jumppia tai liikuntakerhoja koulupäivien jälkeen. Kunta antaa tiloja käyttöön ja osallistuu valmentajan palkkakustannuksiin, kuten myös yritykset, kotitaloudet ja yritykset.

Muutenkin pitää istua yhteisiin pöytiin ja miettiä ratkaisuja kustannusten nousuun. Voidaanko hankkia yhteisiä vuoroja seurojen kanssa, pelata enemmän kortteliliigoja ym. jotta matkakustannukset eivät kasva jne.
 

choose_life

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Korjataan nyt hieman tätä erkun tänne latelemaa "osatotuutta".

Jos tällä viitataan monipuoliseen harjoitteluun nuorena, teini-ikäisenä urheilijana, niin asia pitää paikkansa. Monipuolisen harjoittelun lomassa Pitkämäki on harrastanut mm. hiihtoa, joka edelleen on hänellä ohjelmassa.

Pitkämäki on tosiaan nykytilassaan (huipulla oleva kolmekymppinen) vähän epäsopiva esimerkki tähän ketjuun, kun tarkoitus on puhua lapsista ja nuorista, mutta historiansa perusteella oikeinkin sopiva. Monipuolisesti urheilua harrastanut, lahjakas kaveri, joka valitsi keihäänheiton päälajikseen vasta 15-vuotiaana ja on mm. opiskellut itselleen huippu-uran ohella ammatin. Minkään tästä ei tietenkään pitäisi olla mahdollista, koska hänen isänsä tai jokin wannabe-valmentaja ei "ohjannut" poikaa kaksivuotiaana keihään vaippa-akatemiaan harjoittelemaan kolme kertaa päivässä vain sitä lajia.

Fordelin edellisessä ja monessa muussakin viestissä on paljon asiaa (kas, keskustelu erimielistenkin välillä helpottuu huomattavasti, kun siinä ovat mukana perustelemaan ja palstan + ihan yleisen kanssakäymisen alkeissääntöjä kykenemään noudattavat).
Viimeinen lause kortteliliigoista ym. on vaan sikäli turhauttava, että tällainen systeemi oli jo kerran (1970-90-luku) toiminnassa junnukiekossa ja pelitti jos ei nyt hyvin, niin ainakin kelvollisesti.
Ajat ja reunaehdot ovat tietty muuttuneet (luonnonjäitä vähemmän, harrastajia enemmän, liiton ym. asettamat yleiset vaatimukset kasvaneet, vapaaehtoisten vetäjien puute jne.). Mutta jos kortteliliigojen ja tasojoukkueiden välillä sallitaan järkevä liike molempiin suuntiin kehityksen ja motivaation mukaan, tätä voisi ehkä edes yrittää elvyttää. Hillitsisi tehokkaasti myös niitä älyttömäksi karanneita kustannuksia.
 
Viimeksi muokattu:

Quattro

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyräsmiehet
Tartunpa tuohon (taas kerran) vapaaehtoisten vetäjien puutteeseen. Tälläkin foorumilla ovat vapaaehtoiset vetäjät saaneet niin paljon paskaa niskaan, että vaatii melko masokistisia piirteitä omaavan ihmisen joka sinne lähtee. Pitäisi olla vähintään liigatason, mielellään muutaman maaottelun kokemus pelaajana jotta tuota hommaa voi tehdä. Ja auta armias, jos satut olemaan isä ja vielä pahempaa jos oma lapsesi on samassa seurayhteisössä tai jopa samassa joukkueessa mukana. Silloin tämä yhtälö on täysin mahdoton, sinähän olet aivan selvästi vain dumppaamassa omaa lastasi edustusjoukkueeseen.

Se, että hommasta ei makseta on vielä pieni ongelma siihen verrattuna, että sinua lytätään illasta toiseen hallin käytävällä ja kahviossa siksi, että olet lähtenyt mukaan toimintaan vain siitä syystä, että joukkueita yleensä saataisiin pyörimään. Ja ihan pommin varmasti osa näistä käytäväukoista ja -akoista on tälläkin saitilla jeesustelemassa miten saataisiin vapaaehtoisia mukaan. Itsellä kun ei aika riitä töiden takia, mutta jokaisen harjoituksen ja pelin pystyy kyllä olemaan paikalla leukojaan louskuttamassa.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Pitkämäki on tosiaan nykytilassaan (huipulla oleva kolmekymppinen) vähän epäsopiva esimerkki tähän ketjuun, kun tarkoitus on puhua lapsista ja nuorista, mutta historiansa perusteella oikeinkin sopiva. Monipuolisesti urheilua harrastanut, lahjakas kaveri, joka valitsi keihäänheiton päälajikseen vasta 15-vuotiaana ja on mm. opiskellut itselleen huippu-uran ohella ammatin. Minkään tästä ei tietenkään pitäisi olla mahdollista, koska hänen isänsä tai jokin wannabe-valmentaja ei "ohjannut" poikaa kaksivuotiaana keihään vaippa-akatemiaan harjoittelemaan kolme kertaa päivässä vain sitä lajia.

Pitkämäkihän ei ole mitenkään erityisen monipuolisesti urheilua harrastanut. Ainakin omien tietojeni mukaan mies on lapsena lähinnä hiihtänyt talvisin ja kesäisin heittänyt keihästä. Yleisurheilussa lajivalinta tapahtui kuulemma jo ensimmäisten yleisurheilukisojen perusteella, koska keihäässä hän pärjäsi parhaiten. Omasta mielestäni Pitkämäki onkin ollut huomattavasti lähempänä tätä "sihvoslaista" yksi kesälaji ja yksi talvilaji -mallia kuin korjuslais-nuorsuomalaista mallia, jossa urheilua pitäisi harrastaa mahdollisimman monipuolisesti sinne teini-ikään saakka.

Ja sinällään tässä keskustelussa on hyvä huomioida eri lajien ominaispiirteet. Yleisurheilussa menestyäkseen on varmaankin niin, että nuorena kannattaa harjoitella monipuolisesti eri lailla ja painopisteenä tulee olla fyysisten ominaisuuksien kehittäminen erityisesti. Yleisurheilussa suoritukset ovat teknisesti sen verran yksinkertaisia, että niiden hiomiseen ei tarvita juniori-iässä mitään ihan tolkutonta määräharjoittelua. Sitten on taas tenniksen, jalkapallon ja taitoluistelun kaltaisia lajeja, jossa pitää opetella monia erilaisia teknisiä suorituksia, joita pitää sitten vielä käytännössä kyetä soveltamaan itse kilpailukentillä. Tällaiset lajit vaativat niin jumalatonta lajiharjoittelua jo varsin varhain, jotta pääsy kansainväliselle huipulle on millään tapaa realismia. Jos harjoittelee korjuslaisen mallin mukaan 15-vuotiaaksi saakka siten, että ohjelmassa on vaikkapa neljä urheilulajia, joita rinnakkain harrastaa yhtä tosissaan, niin ei ole kyllä mitään asiaa maailman huipulle näissä lajeissa.

Lopuksi on vielä kysyttävä, tiedätkö jotain tällaisia tapauksia, jossa isä tai äiti olisi vienyt lapsensa vaippaiässä kolmesti päivässä samaa lajia harjoittelemaan? Vai ihanko huviksesi tuollaista hassuttelua harrastat?
 

choose_life

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Pitkämäkihän ei ole mitenkään erityisen monipuolisesti urheilua harrastanut. Ainakin omien tietojeni mukaan mies on lapsena lähinnä hiihtänyt talvisin ja kesäisin heittänyt keihästä. Yleisurheilussa lajivalinta tapahtui kuulemma jo ensimmäisten yleisurheilukisojen perusteella, koska keihäässä hän pärjäsi parhaiten.

Ja edelleen valitsi keihään päälajikseen ja alkoi tosissaan treenata keihästä vasta silloin 15-vuotiaana. Ei ole hirveästi tahtia haitannut.
Tämä ei tietenkään olisi onnistunut joka lajissa. Se, että eri lajien vaatimukset ovat erilaisia ja esim. pikajuoksijan, taitoluistelijan, keihäänheittäjän, hiihtäjän ja jääkiekkoilijan urapolut ja eri kehitysvaiheet poikkeavat toisistaan hyvinkin radikaalisti, on vaan sen verran sisäänrakennettu itsestäänselvyys, ettei sitä viitsi joka kerta erikseen todeta. Paitsi silloin, kun esim. taitoluistelun metodeja vaaditaan toistuvasti tuomaan sellaisenaan vaikkapa jääkiekkoon.

Jos harjoittelee korjuslaisen mallin mukaan 15-vuotiaaksi saakka siten, että ohjelmassa on vaikkapa neljä urheilulajia, joita rinnakkain harrastaa yhtä tosissaan, niin ei ole kyllä mitään asiaa maailman huipulle näissä lajeissa.

Mitä nyt joka ikinen Suomesta kiekkohuipullekin päässyt jätkä on tehnyt niin (ja muistavat myös mainita asian jokaisessa aiheeseen liittyvässä haastattelussa). Ei välttämättä kaikkia yhtä tosissaan ja ikähaitari menee sinne akselille 13-15 kun lopullinen päätös päälajista on tehty, mutta siihen asti lätkän rinnalla futista, tennistä, yleisurheilua, pesäpalloa, you name it. Näin Teemu Selänteestä Kimmo Timosen ja Tuomo Ruudun kautta Mikael Granlundiin (jolta löytyy liiton alaisia pelejä muistaakseni seitsemästä lajista) ja Sasha Barkov jr:ään. Mutta väärinhän se on sitten huipulle noustu, tai jotain.

Lopuksi on vielä kysyttävä, tiedätkö jotain tällaisia tapauksia, jossa isä tai äiti olisi vienyt lapsensa vaippaiässä kolmesti päivässä samaa lajia harjoittelemaan?

Ei niitä reaalimaailmassa nettifantasioiden ulkopuolella olekaan (pl. ehkä Kiinan voimistelu ja vastaavat lajit), yhtä vähän kuin on mitään "sihvoslaisia" malleja. Sen sijaan tästäkin ketjusta löytyy useampi "huippujuniorilaatutuotantoon" kannustava viesti, jossa em. mallia pidetään ainoana oikeana tuotantolinj... anteeksi, Järjestelmänä.
 
Viimeksi muokattu:

choose_life

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Se, että hommasta ei makseta on vielä pieni ongelma siihen verrattuna, että sinua lytätään illasta toiseen hallin käytävällä ja kahviossa siksi, että olet lähtenyt mukaan toimintaan vain siitä syystä, että joukkueita yleensä saataisiin pyörimään. Ja ihan pomminvarmasti osa näistä käytäväukoista ja -akoista on tälläkin saitilla jeesustelemassa miten saataisiin vapaaehtoisia mukaan. Itsellä kun ei aika riitä töiden takia, mutta jokaisen harjoituksen ja pelin pystyy kyllä olemaan paikalla leukojaan louskuttamassa.

Tämä on ikävän tosi ongelma ja ollut myös olemassa vuosikymmenet, ennen kuin nuorisuomista oli kuultukaan. Ei siihen ole oikein muuta ratkaisua kuin vahva itsetunto, helvetin paksu nahka ja sellainen yleisilmapiiri seurassa/joukkueessa, että tehdään raamit ja pysytään niissä, mutta on asioita joihin vanhemmat eivät työnnä nenäänsä.

En muuten ole koskaan oikein ymmärtänyt, mitä nämä louskuttajavanhemmat tekevät niissä treeneissä. Ok, muksun harrastusta pitää tukea, mutta 90 prosentissa näiden paikallaolon vaikutus on päinvastainen. Käytöksestä peleissä ei viitsi edes aloittaa.
 
Viimeksi muokattu:

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Mitä nyt joka ikinen Suomesta kiekkohuipullekin päässyt jätkä on tehnyt niin (ja muistavat myös mainita asian jokaisessa aiheeseen liittyvässä haastattelussa). Ei välttämättä kaikkia yhtä tosissaan ja ikähaitari menee sinne akselille 13-15 kun lopullinen päätös päälajista on tehty, mutta siihen asti lätkän rinnalla futista, tennistä, yleisurheilua, pesäpalloa, you name it. Näin Teemu Selänteestä Kimmo Timosen ja Tuomo Ruudun kautta Mikael Granlundiin (jolta löytyy liiton alaisia pelejä muistaakseni seitsemästä lajista) ja Sasha Barkov jr:ään. Mutta väärinhän se on sitten huipulle noustu, tai jotain.

Niin, nimenomaan, ei yhtä tosissaan. Totta kai palloilulajien edustajille on hyödyllistä harrastella erilaisia pallopelejä, mutta se ei ole mahdollista, että lapsi harjoittelisi 15-vuotiaaksi saakka tasapuolisesti neljää eri lajia ja sitten nousisi jossain niistä myöhemmin maailman huipulle. Eli siten, että neljäsosa lajiharjoittelusta olisi pesistä, neljäsosa tennistä, neljäsosa jääkiekkoa ja neljäsosa jalkapalloa. Ei tuolla metodilla varmasti tulisi NHL-pelaajia, futisammattilaisista tai tennisammattilaisista nyt puhumattakaan. Pesiksessä voisi jollain lailla pärjätä.
 

Fordél

Jäsen
Tartunpa tuohon (taas kerran) vapaaehtoisten vetäjien puutteeseen. Tälläkin foorumilla ovat vapaaehtoiset vetäjät saaneet niin paljon paskaa niskaan, että vaatii melko masokistisia piirteitä omaavan ihmisen joka sinne lähtee. Pitäisi olla vähintään liigatason, mielellään muutaman maaottelun kokemus pelaajana jotta tuota hommaa voi tehdä.

Mulla ei ole kokemusta nuorten valmentamisesta, mutta siellä missä lajia vasta aloitellaan, vanhemmat osaavat kyllä käyttäytyä todella hyvin ja tukea toimintaa. Ei mitään ongelmia, päinvastoin. Mutta varmasti kun kilpailuelementti tulee mukaan ja homma käy totisemmaksi kaukalossa, se muuttuu totiseksi myös kaukalon ulkopuolella. Silloin asiaan ei osatakaan suhtautua aina niin kannustavasti kuin pitäisi vaan paskaa tulee niskaan vaikkei oma kompetenssi olisi sitäkään vähään mitä se on joukkueen valmennuksella.
 

choose_life

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Niin, nimenomaan, ei yhtä tosissaan. Totta kai palloilulajien edustajille on hyödyllistä harrastella erilaisia pallopelejä, mutta se ei ole mahdollista, että lapsi harjoittelisi 15-vuotiaaksi saakka tasapuolisesti neljää eri lajia ja sitten nousisi jossain niistä myöhemmin maailman huipulle. Eli siten, että neljäsosa lajiharjoittelusta olisi pesistä, neljäsosa tennistä, neljäsosa jääkiekkoa ja neljäsosa jalkapalloa.

Ei tietenkään: todellisuudelle vierasta kaikin tavoin, jo pelkän tolkun ajankäytön vuoksi. Eikä näin ole missään väitettykään.
Sen sijaan vaippa-akatemiaväitteitä, joiden mukaan peli (kenen?) on ns. menetetty, jos 7- tai 3-4-vuotias ei "valitse" yhtä lajia ja tehoryhmäharjoittele siinä kahdesti päivässä, on kyllä nähty.

Nuori Suomi -systemaatin kehittämisen yksi päämotiivi muuten oli saada aisoihin vatipäiset louskuttajavanhemmat. Taitaa vaan tosiaan olla niin, että tällaiseen (pilalliseen) ihmistyyppiin ei pure muu kuin se, että joukkueenjohto pitää heidät vaikka väkipakolla kaukalla ns. operatiivisesta toiminnasta - mikä vaatii valmennukselta ym. väeltä kanttia, johtamiskykyä, sitä paksua nahkaa ja psykologista silmää. Oli systeemi tai aika sitten mikä tahansa.
Nostan hattua kaikille (katu:)fiksuille junnukoutseille sekä täällä että oikeassa elämässä, jotka tähän pystyvät. Itse olen tavannut monia, eri rooleissa ja eri aikoina.
 

PJx

Jäsen
Ei mitään ongelmia, päinvastoin. Mutta varmasti kun kilpailuelementti tulee mukaan ja homma käy totisemmaksi kaukalossa, se muuttuu totiseksi myös kaukalon ulkopuolella. Silloin asiaan ei osatakaan suhtautua aina niin kannustavasti kuin pitäisi vaan paskaa tulee niskaan vaikkei oma kompetenssi olisi sitäkään vähään mitä se on joukkueen valmennuksella.
Tarkoitatko siinä 6-7v iässä? Jos joukkueesta löytyy joku täysin dominoiva poika, niin seuraa huviksesi heikkoja signaaleja siitä, miten häneen suhtaudutaan (sekä omat että vastustajat) ja seuraa sitä poliittista peliä tarkkailijan roolissa... saatat hämmästyä - ellei maailma ole muuttunut parempaan suuntaan. Niin, ja nyt en puhunut yksittäistapauksista, valitettavasti.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Ei tietenkään: todellisuudelle vierasta kaikin tavoin, jo pelkän tolkun ajankäytön vuoksi. Eikä näin ole missään väitettykään.
Sen sijaan vaippa-akatemiaväitteitä, joiden mukaan peli (kenen?) on ns. menetetty, jos 7- tai 3-4-vuotias ei "valitse" yhtä lajia ja tehoryhmäharjoittele siinä kahdesti päivässä, on kyllä nähty.

Jaahas. Ainakin itse olen jatkuvasti kuullut korjuslaisilta ja Nuori Suomi -henkisiltä ihmisiltä liturgiaa, jossa painottuu kaksi asiaa. Lajivalinta kannattaa tehdä vasta 15 vuoden iässä ja että sitä ennen kannattaa harrastaa mahdollisimman monipuolisesti eri lajeja. No tämähän käytännössä tarkoittaa sitä, että lapsi harjoittelee 15-vuotiaaksi saakka useaa, vähintään neljää lajia. Ja koska lajivalintaa ei pidä tehdä aikaisin, niin käytännössähän näitä lajeja olisi jotakuinkin tasaisesti harjoiteltava. Jos 60 % harjoitusajasta käyttää vaikkapa jääkiekon ehdoilla ja muun ajan jakaa kolmen muun lajin kesken, niin siinä tapauksessahan se lajivalinta käytännössä on jo tehty.

Jos mentäisiin korjuslais-nuorsuomalaisen mallin ehdoilla, niin sen tulevan huippukiekkoilijan olisi talvella mielellään maanantaina mentävä koulun jälkeen pelaamaan jääkeikkoa, tiistaina hiihtämään, keskiviikkona hyppäämään mäkeä, torstaina treenata taitoluistelua ja perjantaina mennä laskettelemaan. Lapsen ei suinkaan pitäisi toimia Ville Peltosen, Timo Jutilan, Mikael Granlundin ja kumppaneiden tavoin eli maanantaina jääkiekkoa, tiistaina jääkiekkoa, keskiviikkona jääkiekkoa, torstaina jääkiekkoa ja perjantaina jääkiekkoa. Ei, koska on todistettu, että pitää harrastaa mahdollisimman monipuolisesti.
 

Fordél

Jäsen
Tarkoitatko siinä 6-7v iässä? Jos joukkueesta löytyy joku täysin dominoiva poika, niin seuraa huviksesi heikkoja signaaleja siitä, miten häneen suhtaudutaan (sekä omat että vastustajat) ja seuraa sitä poliittista peliä tarkkailijan roolissa... saatat hämmästyä - ellei maailma ole muuttunut parempaan suuntaan. Niin, ja nyt en puhunut yksittäistapauksista, valitettavasti.

Tarkoitan ja tällainenkin tapaus löytyi muutamaan otteeseen. Kaukalon sisällä ei ollut yhtään mitään ongelmaa toisten lasten keskuudessa. En tietenkään ollut katsomossa kuulemassa kommentteja, mutta mitään negatiivista ei kantautunut sieltäkään korviini. Myös vastustajien suhteen kaikki sujui hyvin. Toki joskus tultiin kysymään, että kukas tämä kaveri on ja onko oikeasti tämän ikäinen, mutta kaikki tämä hyvässä hengessä. Eli ainakaan itse en voi yhtyä tähän näkemykseen, mutta puhunkin vain omista kokemuksistani.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös