Olisi suorastaan idioottimaista ottaa suoraan jotain malleja ulkomailta käyttöön sellaisenaan. Aina pitää pohtia miten soveltaa tai mitä ottaa, mikä sopii tänne, jne.
Tällä hetkellä surullinen esimerkki, taas jalkapallon puolelta, se että matkitaan Barcelonaa, vaikka resursseja ei ole samanlaista fudista kuitenkaan pelata.
Vähän sama kun täällä lukee että "Kanada tuottaa xxx pelaajaa, Kanadassa tehdään asiat näin, miksei täälläkin" jääkiekon puolella.
Aivan.
Ja yhtä idioottimaista on silloin käyttää niitä myöskään keppihevosena keskusteluissa, niin kuin tässä ketjussa on vähän yritetty.
Mikä toimii Ruotsissa ei välttämättä toimi meillä jne. Toki on sinällään mielenkiintoinen keskustelun aihe, että onko tässä tapauksessa syy itse varsinaisessa toimintamallissa/-ajatuksessa vai enemmänkin juuri kansallisuuksien eroissa.
Eli tietyssä mielessä olisi yhtä validi väittämä sanoa, että Kiinan malli tuottaa huippu-urheilijoita -> ottamalla käyttöön Kiinan malli tuotamme huippu-urheilijoita. (Mikä sinänsä voikin pitää paikkansa mutta tuskin sopii meidän arvomaailmaamme).
Vähän sama ongelma on pohjimmiltaan Kaikki pelaa-ajatuksen taustalla, eli suomalainen urheiluajattelu on aina lähtenyt niin eri lähtökohdista. Jollain tavalla tuntuu, että sinänsä hyvä ajatus massojen saamisesta liikuntaan/urheiluun mukaan vesittyi. Olen itse ollut käsityksessä, että aikoinaan oli tavallaan luontaista, että liityttäessä urheiluseuraan niin sielläö lähtökohtaisesti mentiin urheilun pelisääntöjen mukaan.
Nyt se on muuttunut siten, että urheiluseuran vastuulle on langennut tavallaan se liikkuttajan vastuu, eli herkemmin mennään sinne seuraan ja ajatellaan, että he hoitavat, koska siitä minä heille maksan. Ei siis synny eroa siten, että liikuntaa harrastettaisiin itsenäisesti/kavereiden kanssa ja vastaavasti itse urheilu suoritettaisiin seurassa.
Kun itse olin muksu niin puhuttiin aina siitä kuinka joku pelaa "joukkueessa" ja tällä kaverilla oli heti eri status, koska tiedettiin tavallaan, että tämä pelaa tosissaan kyseistä lajia. Tämä raja tuntuu hämärtyneen, koska kaikki ovat nyt "joukkueessa".
Seuroilla lieneekin kova ajatustyö, jos mietitään, että pitäisi omaakin toimintamallia uudistaa, kerätäkseen rahat pois harrastajilta. Onhan se selvää, että valtionavustusten tippuessa ja vastaavasti kustannusten kasvaessa on jostain taiottava lisätienestiä (jos ei halua laittaa sitä hintoihin). Tällöin harrastajajoukko olisi tietenkin oiva kohderyhmä, mutta ongelmaksi taitaa muodostua se, että myös heiltä pitäisi periä suht hyvällä katteella rahaa, jotta taas mahdollistetaan sen koko paletin pyörittäminen.
Eli vaikka Kaikki pelaa-tematiikka voi sinällään lähteä hyvistä ajatuksista, niin seuroilla ei ehkä ole mahdollisuutta edes toteuttaa sitä oikein. Minä olen kovasti sitä mieltä, että urheilun tematiikkaan se ei sovi, jolloin vaihtoehdoksi jää kahden erillisen jaoston perustaminen seuran sisälle. Ja edelleen jatkaen, jos oletetaan, että tämä harrastajajaosto on isompi niin se vaatii ne tekijät, vanhempia ja muita vapaaehtoisia suuret joukot, mikä sitten puolestaan luo kauniisti sanottuna kirjavan tasoista valmentajajoukkoa.
Onko lasten ja nuorten liikuntatottumuksissa, tai vanhempien asenteissa, syntymässä paradoksi, jossa tämä liikuntakasvatus halutaan siirtää seuroille mutta silti edelleen ajatellaan ettei siitä tarvitse kauheasti maksaa, koska ulkona liikkuminen on ilmaista kaikille? Tai tullaan jonkinlaisiin kulttuurieroihin siinä vaiheessa, kun seura laskuttaa pelkästä harrastustoiminnan pyörittämisestä vähän enemmän.
Pitää muistaa, että toimintaa kehittääkseen (ja vastatakseen mahdolliseen kysyntään) on seurojen saatava tehdä voittoa.
