Nuori Suomi ry

[J.Grönvall]

Pertti Alaja mainitsi Urheilusanomien haastattelussa, että Kaikki pelaa -systeemi käänsi harrastajamäärien laskun nousuun. On tietysti ihan oma keskustelunsa onko järkevää houkutella mahdollisimman paljon harrastajia vai pitäisikö karsia 'epäkelvoksi' todettuja jo luistelukouluista alkaen.

Kanadan mallissa massaa ja rahaa (vanhemmilla) on joka tapauksessa riittävästi, että tavoitteellisesti ja ammattimaisesti treenaavia seuroja ja pelaajia riittää joka tapauksessa.
Suomessa ikäluokat pienenevät ja jääkiekon harrastaminen maksaa nytkin paljon, vaikka mukana roikotetaan tuhansia vanhempia vain maksajina. Jos nämä maksajat ohjataan jo alusta alkaen muualle, niin jäljelle jäävät maksavat enemmän.

Tässä se vaikein yhtälö juuri on! Tarvitaan toisaalta massaa josta poimia niitä lahjakkuuksia mutta samaan aikaan olisi oltava riittävän kova sanomaan, kuitenkin sille suurimmalle osalle, että jääkiekkoilijan/jalkapalloilijan uran voi unohtaa. Eli joko siirtyä pelkästään harrastepuolelle (kaupunginosat, kortteliliigat jne.), tai kokonaan muihin lajeihin.

Tavallaan on aina lajin kannalta hyväksi jos "toivottomat" tapaukset siirtyisivät sellaisiin lajeihin jotka paremmin vastaavat heidän vahvuuksiaan. Huippu-urheilun näkökulmasta siis.

Ja juuri tässä ymmärtääkseni tehtiin isoimmat virheet, kun koitettiin väkisin ympätä keskenään harraste- ja liikuntapuolta enemmän mainostava Nuori Suomi ja sitten taas kilpaurheilupuoli. Ne toimivat kuitenkin niin eri lähtökohdista ja eri säännöillä. Eli tarkoitan, että kaikki eivät voi pelata samassa joukkueessa ja yhtä paljon, sillä periaatteella, että 20 eurolla saat x-määrän minuutteja per ottelu. Eihän se mitään urheilua sellainen ole.

Rahan puute on massiivinen ongelma, koska ei voida lähteä oletuksesta, että esim. kilpapuolen pelaajien perheet rahoittaisivat joka vuosi enemmän ja enemmän toimintaa. Seurojen taas on pakko tehdä jotain kustannusten noustessa ja vastaavasti valtionavustusten vähentyessä (Paavo "AIK" Arhinmäki tätä juuri kommentoi Aamulehdessä).

Mutta miten järjestetään niin, että voitaisiin tarjota Nuori Suomi-puolelle riittävän hyvää tarjontaa ja toisaalta taata sen kilpaurheilupuolen elinvoimaisuus. Mistä lisätienestit?

Ja jos seurat haluavat kotikaupungiltaan jääaikaa ja/tai muuta tukea, niin isot jäsenmäärät varmaan helpottavat asiaa? Eri asiahan olisi, jos Suomessa olisi yksikin junioriseura, joka rahottaisi toimintansa kokonaan ilman minkäänlaista julkista tukea? Käsittääkseni ainakin Espoossa liikuntatoimen maksamien avustuksien perusteena ovat jäsenmäärät, joita kasvattamalla kasvattaa myös avustuksiaan.

Paljonkohan maksaisi vaikkapa Hämeenlinnassa junnukiekkoilu, jos 'maksajat' ohjattaisiin muihin harrastuksiin, valmennus tekisi valmennusta päätyönään ja kaupunki alentaisi tukeaan laskeneen jäsenmäärän suhteessa? Kanadassahan tuo toimii kuten siffan esille tuoma esimerkkitapaus Nicholas näyttää...

Nimenomaan, olen täysin samaa mieltä. Julkinen tuki lienee täysin riippuvainen tämän massan määrästä, ja siten myös seurat aivan ymmärrettävästi haluavat ainakin maljapuheissa olla juuri sitä mitä valtion taholta kulloinkin vaaditaan.

Jos kilpaurheilupuoli pystytään pitämään erillään niin ongelmaa ei synny mutta luuletko, että harrastajapuolen perheet olisivat valmiita avustamaan sitten tätä kilpapuolta esim. hivenen korkeampien kausimaksujen turvin? Tuskinpa vain.

Seurauksena voisi pahimmassa skenaariossa olla se, että harrastajamäärä lisääntyy (kustannustaso on sopiva) ja vastaavasti kilpatasolla vähenee merkittävästi (vain rikkaimmat pystyvät kustantamaan). Tämä tekee sitten luonnollisesti sen, että se huipulle valikoituva pelaajamassa on entistä kapeampi ja johtaa "heikentyneeseen juniorituotantoon".

Nuori Suomi ajaa takaa ihan kannatettavia asioita mutta omassa viitekehyksessään. Siksi pitäisi löytää kultainen keskitie sen suhteen miten samaan aikaan saadaan paljon jäseniä mutta kuitenkin halukkaille se varsinainen urheiluseuran tarkoitus, eli urheilu pysyisi laadukkaana ja tehokkaana.

Periaatteessa näkisin niin, että tulorakenteen pitäisi olla sellainen jossa harrastajapuoli, sanotaan sitä nyt Nuori Suomi-osastoksi, rahoittaisi kilpapuolta niin paljon, että taas siellä kustannustaso pysyisi järkevänä ja mahdollistaisi useampien poikien/tyttöjen/perheiden osallistumisen, sikäli kun juniorilla on lahjoja.

Ja edellä mainitun lisäksi vielä se "urheilu urheiluun", eli pelkkä isin paksu lompakko ei takaa paikkaa kilpapuolella.

 

[msg]

Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa pitäisin hyvin epätodennäköisenä, että julkisia varoja kanavoitaisiin enemmän huippu-urheiluun varsinkaan jos se olisi pois harrasteliikunnasta.
Enkä tieda mahtaisiko siellä sohvan pohjalla makaavalta penkkiurheilijaltakaan irrota muuta kuin vittuilua menestymättömyydestä ja pään kestämättömyydestä.

Suhtaudun myös varauksellisesti siihen, että seurat laajassa mittakaavassa saisivat harrastelijat maksamaan kilpaporukan kuluja. Junnuvanhempien kanssa kun juttelee, niin tärkeää tuntuu olevan se, ettei omia kausimaksuja siirretä jonnekin muualle. Riippuu toki paljon seurasta kuinka taloudellisesti itsenäisiä yksiköitä joukkueet ovat ja kuinka avointa on seuran ja joukkueen rahaliikenne.

Joissainhan on käytössä kaikille junnuille yhtenäinen valmennusmaksu, josta siis kanavoidaan varoja tavoitteellisten joukkueiden valmennukseen. Ajatuksena on siis se, ettei tavoitteellisemmin harrastavien tarvitsisi vaihtaa seuraa valmennuksen perässä eikä kustannukset kasvaisi kohtuuttomiksi. Vaikeaahan tätä voi olla myydä varsinkin, jos seuran johdossakin on erilaisia ajatuksia. Ja seurathan ovat sellaisia, jollaisia niiden johtoporukka haluaa seuran olevan. Harrastelijaporukoilla taitaa aika monessa seurassa olla asemansa seurojen hallituksissa? Lätkässähän jääaika maksaa ja vaikka tuon valmennuksen kuluja voisikin tasata, niin milläs perustelet sen, että jääaika maksaa toiselle vähemmän? Ja jos taasen et anna jääaikaa harrastelijoillekin, niin ei ole niitä harrastelijoita maksamassakaan. Ja sitten kaupunkikin jo kyselee, että miksikäs me maksettaisiin sulle sama summa kuin ennenkin kun harrastajamäärät ovat puolet entisestä?

Espoo esimerkiksi lausuu avustuksiensa myöntämisperusteista näin:

Liikuntatoiminta-avustuksissa painotettiin nuorten alle 20-vuotiaiden säännöllisessä harrastustoiminnassa olevien määrä sekä harjoitustilaisuuksia. Sen lisäksi huomioitiin liikuntatoiminnan kulut. Avustus voi olla korkeintaan 1/3 seuran liikuntatoimintaan käyttämistä menoista. Valmistelussa arvioitiin lisäksi: osallistumista kilpailutoimintaan, valmentajien ja ohjaajien määrää ja koulutusta, liikuntatapahtumia ja leirejä.

Vaikea olisi kuvitella, että Sistonen ja kumppanit tuon kääntäisivät muotoon, että jatkossa tuemme harrastajamäärien sijaan laatua eli vain huipulle tähtääviä porukoita.

 

[Hemingway]

Tero Pitkämäki sanoi haastattelussa, että voittaja ei ole se, joka harjoittelee eniten.

Hän on itse pudottanut harjoitusmääriään 30 % ja pitää viikossa neljä vapaapäivää. Samaan aikaan tulokset ovat parantuneet.

Kun häneltä kysyttiin, mitä hän muuttaisi aikaisemmassa tekemisessään, hän sanoi, että harjoittelisi vähemmän.

Mukava kuulla huippu-urheiljalta tämäkin näkökulma asiaan. Ankara työ ei välttämättä ole menestyksen tie.

 

[J.Grönvall]

Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa pitäisin hyvin epätodennäköisenä, että julkisia varoja kanavoitaisiin enemmän huippu-urheiluun varsinkaan jos se olisi pois harrasteliikunnasta.
Enkä tieda mahtaisiko siellä sohvan pohjalla makaavalta penkkiurheilijaltakaan irrota muuta kuin vittuilua menestymättömyydestä ja pään kestämättömyydestä.

Niinpä. Jolloin jää vaihtoehdoksi yksityinen raha tai ns. kolmas sektori. Jotka nekin lienevät ihan yhtä haluttomia maksamaan/tukemaan määräänsä enempää.

Suhtaudun myös varauksellisesti siihen, että seurat laajassa mittakaavassa saisivat harrastelijat maksamaan kilpaporukan kuluja. Junnuvanhempien kanssa kun juttelee, niin tärkeää tuntuu olevan se, ettei omia kausimaksuja siirretä jonnekin muualle. Riippuu toki paljon seurasta kuinka taloudellisesti itsenäisiä yksiköitä joukkueet ovat ja kuinka avointa on seuran ja joukkueen rahaliikenne..

Samaa mieltä, on aika vaaleanpunaista ajatella, että tässä maassa ajateltaisiin yhteistä hyvää urheiluseurojen kohdalla. Fakta se kuitenkin on, että kilpailupää tarvitsee rahaa ja kun siellä taas tulisi aina olla kuitenkin vähemmän jengiä niin aika vaikeaahan tuosta tulee.

Joissainhan on käytössä kaikille junnuille yhtenäinen valmennusmaksu, josta siis kanavoidaan varoja tavoitteellisten joukkueiden valmennukseen. Ajatuksena on siis se, ettei tavoitteellisemmin harrastavien tarvitsisi vaihtaa seuraa valmennuksen perässä eikä kustannukset kasvaisi kohtuuttomiksi. Vaikeaahan tätä voi olla myydä varsinkin, jos seuran johdossakin on erilaisia ajatuksia. Ja seurathan ovat sellaisia, jollaisia niiden johtoporukka haluaa seuran olevan. Harrastelijaporukoilla taitaa aika monessa seurassa olla asemansa seurojen hallituksissa? Lätkässähän jääaika maksaa ja vaikka tuon valmennuksen kuluja voisikin tasata, niin milläs perustelet sen, että jääaika maksaa toiselle vähemmän? Ja jos taasen et anna jääaikaa harrastelijoillekin, niin ei ole niitä harrastelijoita maksamassakaan. Ja sitten kaupunkikin jo kyselee, että miksikäs me maksettaisiin sulle sama summa kuin ennenkin kun harrastajamäärät ovat puolet entisestä?..

Siis eikö harrastaja maksaisi tässä tapauksessa käyttämästään jääajasta, ja tuota valmennusmaksua voisi kompensoida juuri sillä, että otetaan enemmän katetta, eli ei pelkästään pyritä kattamaan kuluja?

Espoo esimerkiksi lausuu avustuksiensa myöntämisperusteista näin:

Liikuntatoiminta-avustuksissa painotettiin nuorten alle 20-vuotiaiden säännöllisessä harrastustoiminnassa olevien määrä sekä harjoitustilaisuuksia. Sen lisäksi huomioitiin liikuntatoiminnan kulut. Avustus voi olla korkeintaan 1/3 seuran liikuntatoimintaan käyttämistä menoista. Valmistelussa arvioitiin lisäksi: osallistumista kilpailutoimintaan, valmentajien ja ohjaajien määrää ja koulutusta, liikuntatapahtumia ja leirejä.

Vaikea olisi kuvitella, että Sistonen ja kumppanit tuon kääntäisivät muotoon, että jatkossa tuemme harrastajamäärien sijaan laatua eli vain huipulle tähtääviä porukoita.

Minun on vähän vaikea saada kiinni mitkä tuossa sitten lopulta ovat arviointiperusteet, kun samaan aikaan puhutaan kuitenkin myös kilpailutoiminnasta, eli onko sekin joku kriteeri tälle avustukselle?

 

[erku]

Tero Pitkämäki sanoi haastattelussa, että voittaja ei ole se, joka harjoittelee eniten.

Hän on itse pudottanut harjoitusmääriään 30 % ja pitää viikossa neljä vapaapäivää. Samaan aikaan tulokset ovat parantuneet.

Kun häneltä kysyttiin, mitä hän muuttaisi aikaisemmassa tekemisessään, hän sanoi, että harjoittelisi vähemmän.

Mukava kuulla huippu-urheiljalta tämäkin näkökulma asiaan. Ankara työ ei välttämättä ole menestyksen tie.

On nyt ehkä järkevää huomioida, että Pitkämäki on 30-vuotias urheilija, jolla palautuminen alkaa jo hidastua. Tohdin epäillä, että hän ei olisi koskaan noussut maailman huipulle jos olisi aina harjoitellut vain kolmena päivänä viikossa. Jos en ihan väärin ole ymmärtänyt, niin Pitkämäen harjoitusmäärät ja -tehot ovat aiemmin olleet ihan poikkeuksellisen kovat keihäänheittäjäksi. Ja kuitenkin ne uran pisimmät kaaret ovat syntyneet tämän kovan harjoittelun seurauksena eikä hän ole yltänyt vastaaviin harjoittelun hölläämisen jälkeen.

Kyllä pääsääntö huipulle hamuavalle lapselle tai nuorelle on se, että mitä enemmän harjoittelua sitä parempi. Huomattavasti useammalla huipputasosta jääminen on kiinni enemmän harjoittelun vähäisyydesta kuin liiasta harjoittelusta.

 

[J.Grönvall]

Tero Pitkämäki sanoi haastattelussa, että voittaja ei ole se, joka harjoittelee eniten.

Hän on itse pudottanut harjoitusmääriään 30 % ja pitää viikossa neljä vapaapäivää. Samaan aikaan tulokset ovat parantuneet.

Kun häneltä kysyttiin, mitä hän muuttaisi aikaisemmassa tekemisessään, hän sanoi, että harjoittelisi vähemmän.

Mukava kuulla huippu-urheiljalta tämäkin näkökulma asiaan. Ankara työ ei välttämättä ole menestyksen tie.

No Pitkämäki voi sen varmaan tehdäkin, kun nuorempana veti suhteellisen kovat pohjat alle. Kovalla työllähän hänkin on asemansa saavuttanut.

 

[msg]

Siis eikö harrastaja maksaisi tässä tapauksessa käyttämästään jääajasta, ja tuota valmennusmaksua voisi kompensoida juuri sillä, että otetaan enemmän katetta, eli ei pelkästään pyritä kattamaan kuluja?

Niin valmennuksen kuluja voidaan varmaan helpommin tasata ja sitä kautta keventää kilpapuolen valmennuksen aiheuttamia kustannuksia. Jääaika taasen maksaa sen minkä maksaa ja jos 11-vuotiaiden kilpajengi tahtoo viisi vuoroa ja harrastajaporukka kaksi vuoroa, niin kilpaporukka maksaa jäästään 2,5 kertaisen summan. Ei varmaan mene läpi, että molemmat maksavat jäästä saman, mutta toinen saa rahalla kaksi tuntia ja toinen viisi?
Ja jos kilpajunnuja on jääaikaa jakamassa vielä lukumääräisesti vähemmän kuin harrastajajunnuja, niin jääkustannus per pelaaja on helposti moninkertainen.
Jääaika kai maksaa ilman subventioita iltaaikaan yli 100 euroa per tunti?

Minun on vähän vaikea saada kiinni mitkä tuossa sitten lopulta ovat arviointiperusteet, kun samaan aikaan puhutaan kuitenkin myös kilpailutoiminnasta, eli onko sekin joku kriteeri tälle avustukselle?

En tunne tarkemmin, mutta kilpailutoiminnaksi kelvannee kaikki lajiliiton alainen kilpailutoiminta riippumatta siitä mikä on sen taso? Meidän lasten seuroissa ainakin harrastetaan junnuissakin monella eri tasolla aina SM-sarjoista alimpiin alueellisiin sarjoihin.

Minähän olen puolivakavissani ehdottanut ratkaisuksi Nuori Suomi -syovän kukistamisksi jääkiekkoon keskittynyttä sisäoppilaitosta, mutta ei ole sellaista kukaan vielä saanut aikaiseksi... Ehkä sellaiselle ei ole kysyntää? Tiedän kyllä suomalaisen lätkäjätkien perheen, josta varmaan löytyisi tarvittava osaaminen tällaisen pyörittämiseksi...

 

[J.Grönvall]

Niin valmennuksen kuluja voidaan varmaan helpommin tasata ja sitä kautta keventää kilpapuolen valmennuksen aiheuttamia kustannuksia. Jääaika taasen maksaa sen minkä maksaa ja jos 11-vuotiaiden kilpajengi tahtoo viisi vuoroa ja harrastajaporukka kaksi vuoroa, niin kilpaporukka maksaa jäästään 2,5 kertaisen summan. Ei varmaan mene läpi, että molemmat maksavat jäästä saman, mutta toinen saa rahalla kaksi tuntia ja toinen viisi?
Ja jos kilpajunnuja on jääaikaa jakamassa vielä lukumääräisesti vähemmän kuin harrastajajunnuja, niin jääkustannus per pelaaja on helposti moninkertainen.
Jääaika kai maksaa ilman subventioita iltaaikaan yli 100 euroa per tunti?

Ei kun meinasinkin niin, että kilpapuoli nyt on lähtökohtaisesti toki kalliimpi. Eli jos ajattelee ensin pelkästään kustannusten kautta, niin kertyyhän sitä esim. jäästä jo paljon enemmän. Ja kaikki muu päälle.

Toki maksettaisiin siis jää käytön mukaan, mutta harrastepuolelta pitäisi saada sitten sitä voita leipää päälle (toki sitä voi kilpapuoleltakin ottaa). Ja jotta yhtälö toimisi niin harrastajia pitäisi olla paljon, koska emmehän me halua, että maksut sielläkään karkaavat.

En tiedä meneekö tämä nyt kuinka reisille mutta jos ajattelisi harrastepelaajan maksavan vaikka 2xjää per viikko, sen päälle kenties kokopäiväisen ohjaajan palkkaa ja vielä lisäksi ihan puhdasta katetta, niin meneekö se jo sitten ihan mahdottomuuksiin?

Eli "tuntihinta" olisi rakennettu näistä. Ja tuleeko vielä muita kiinteitä kustannuksia?

Kilpapuoli sitten maksaa enemmän, koska jo tapahtumia on enemmän, pitää olla ammattikoutsit, varusteet ja juoksevat kulut päälle. Tätä taakkaa keventäisi osaltaan harrastepuolelta tuleva raha ja toki sen päälle tarvittaisiin sponsoreita, julkista tukea ja niitä vanhempien rahoja.

Ja sitten on tosiaan sekin, koska ne jäät on mahdollista pitää.

No en tiedä, nyt tarvittaisiin joltain sisäpiiriläiseltä faktoja tiskiin, että mitä kuluja syntyy ja mitä pitää todellisuudessa huomioida ennen kuin voi tällaisia alkaa laskemaan ja miettimään. Paperillahan tämä on helppoa.

 

[PJx]

Tällainen Jan Eerolan juttu tarttui silmiin Hesarin sivuilta: "Pääkaupunkiseutu on pystynyt tuottamaan huonosti yleisurheilumitalisteja, ilman väkilukuun vertaamistakin. ". Siihen on olemassa mielestäni ihan looginen ylläkuvattuun rahoitusmalliin perustuva syy.

Perusteellinen remontin paikka, olisi puuttua juuri näihin rakenteisiin. Tavoitteelliseen urheiluun ja liikuntaan pitäisi rahat kanavoida eri kautta. Muuten homma menee säätämiseksi puolin ja toisin. Kaiken todennäköisyyden mukaan huippu-urheilun rahavirrat eivät siitä kasvaisi, päinvastoin, mutta kanavoituisivat luultavasti tarkoituksenmukaisemmin. Samalla urheilusatsausten määrä realisoituisi ja paljastuisi,...

En lähde siihen keskusteluun kenen mussukka "sponssaa" ja ketä. Luonnon laki on kuitenkin, että iän karttuessa väki harvenee ja kustannukset katetaan isolta osin koko joukolle jakaen. Päätelkää itse.

Mutta joo, urheilujohtajilla pitäisi olla kanttia keskittyä siihen, mikä on todella sydämen asia ja olla uskallusta luopua "saavutetuista eduista" & rahavirroista. Tämä ei kuitenkaan liene mahdollista, vaan entinen poliittisesti korrekti meno jatkuu. Siinä sivussa kansa kyllästyy taapertamiseen ja negatiivinen kierre on valmis. Sama koskee myös kiekkotoimintaa, jos jatkossakin halutaan miellyttää liian monia yhtaikaa.

 

[Rannari]

No niin. Tämä tästä nyt vielä puuttuisikin nuorten urheilusta. Kaikille ei kelvannut Nuoren Suomen Kaikki pelaa -slogan. nyt kuitenkin ollaan puhumassa, jos ei nyt aivan tosissaan vielä, mutta kuitenkin, Kaikki maksaa -sloganista, joka on kuitenkin vain sen huipun etu.

Kyllä vanhemmille riittä tasan tarkkaan vain ja ainoastaan se kuorma, joka aiheutuu sen oman jantterin harrastuksesta. Ei tarvi enää maksaa sitä ns "paremman" pelaajan harrastusta. Ei sentin senttiä. Jos poika tai tyttö on hyvä tai jopa erinomainen ja perhe tuumaa menevän harrastuksen ehdoilla mahdollisimman pitkälle, niin siitä sitten vain kaivamaan sitä kuvetta, pankkiin hakemaan lainaa tai hommaa sponsoreita tukemaan harrastusta. Näin se homma etenee. Ei se sen vaikeampaa ole. Ei siihen mutkikkaimpia kuvioita tarvita.

 

[Kiekoton]

En tiedä meneekö tämä nyt kuinka reisille mutta jos ajattelisi harrastepelaajan maksavan vaikka 2xjää per viikko, sen päälle kenties kokopäiväisen ohjaajan palkkaa ja vielä lisäksi ihan puhdasta katetta, niin meneekö se jo sitten ihan mahdottomuuksiin?

Eli "tuntihinta" olisi rakennettu näistä. Ja tuleeko vielä muita kiinteitä kustannuksia?

Kilpapuoli sitten maksaa enemmän, koska jo tapahtumia on enemmän, pitää olla ammattikoutsit, varusteet ja juoksevat kulut päälle. Tätä taakkaa keventäisi osaltaan harrastepuolelta tuleva raha ja toki sen päälle tarvittaisiin sponsoreita, julkista tukea ja niitä vanhempien rahoja.

Siitä vaan perustamaan seura, jossa maksuperusteet ovat tuollaiset. Ei varmaan olisi teknisesti mitään estettä. Luulen kuitenkin harrastepelaajien karttavan kyseisenlaista seuraa niin kauan kuin on olemassa vaihtoehtoja, joissa joukkueilla on oma budjetti, missä ei makseta ylimääräistä.

Joku houkutushan tuossa pitäisi olla, jotta noin voisi toimia. Esimerkiksi joku todella massiivinen sponsorituki.

 

[P.Sihvonen]

Been there done that

Siitä vaan perustamaan seura, jossa maksuperusteet ovat tuollaiset. Ei varmaan olisi teknisesti mitään estettä. Luulen kuitenkin harrastepelaajien karttavan kyseisenlaista seuraa niin kauan kuin on olemassa vaihtoehtoja, joissa joukkueilla on oma budjetti, missä ei makseta ylimääräistä.

Olen ymmärtänyt, että AAA- ja AA-joukkueilla on oma budjetti. Kumpikin maksaa tasan tarkkaan omat viulunsa. Ja niin sen pitääkin olla.

Tuntuu, että tätä keskustelua kommentoivat nimimerkit, jotka eivät ole ehkä koskaan käyneet jäähallissa. Eivät ainakaan ole 10 vuoden sisällä käyneet muuta kuin kerran. Tai eivät ole käyneet kerran vuodessa. Tai eivät käy kuukausittain. Harva käy viikottain. Monikaan ei 4-6 krt viikossa? Ja nämä samat osaavat myös kommentoida Ruotsin mallia, vaikka Suomikaan ei ole yhtään hallussa. Monestiko Sinä käyt jäähallilla?

Mutta. Tämä on keskustelupalsta. On oikein ja suuri nautinto, että kaikki tietävät kaikesta kaiken. Se on oikein. Se on keskustelupalstatouhua. Touhua, jossa olen itsekin mukana parhaan tietoni jälkeen.

Johtava, Nuori Suomi -aikaa ennen pelannut ja Nuori Suomi -aikaa valmentanut nimimerkki alias P.Sihvonen

 

[J.Grönvall]

No niin. Tämä tästä nyt vielä puuttuisikin nuorten urheilusta. Kaikille ei kelvannut Nuoren Suomen Kaikki pelaa -slogan. nyt kuitenkin ollaan puhumassa, jos ei nyt aivan tosissaan vielä, mutta kuitenkin, Kaikki maksaa -sloganista, joka on kuitenkin vain sen huipun etu.

Kyllä vanhemmille riittä tasan tarkkaan vain ja ainoastaan se kuorma, joka aiheutuu sen oman jantterin harrastuksesta. Ei tarvi enää maksaa sitä ns "paremman" pelaajan harrastusta. Ei sentin senttiä. Jos poika tai tyttö on hyvä tai jopa erinomainen ja perhe tuumaa menevän harrastuksen ehdoilla mahdollisimman pitkälle, niin siitä sitten vain kaivamaan sitä kuvetta, pankkiin hakemaan lainaa tai hommaa sponsoreita tukemaan harrastusta. Näin se homma etenee. Ei se sen vaikeampaa ole. Ei siihen mutkikkaimpia kuvioita tarvita.

Kaikki maksavat joka tapauksessa.

Ja kun nähtävästi et ymmärtänyt, tai et halunnut ymmärtää (kivempaahan se on vängätä) niin miten tässä toteutuu "vain sen huipun etu"? Nyt alkoi ihan tosissaan kiinnostaa.

Entäs jos sinun poikasi osoittaisi harrastajaryhmässä lahjakkuutta ja potentiaalia päästä kilparyhmään, niin olisitko kovin pahoillasi siitä jos seurayhteisö olisi tukemassa osaltaan hänenkin polkuaan sinne kilparyhmään?

Olisit tietenkin, koska pitää kaivaa sitä kuvetta ja hankkia sponsoreita :D

Niin, tiedän, onhan se naiivia ajatella näin. Vielä kamalampaa on jos seura tekisi voittoa, ottaisi oikein katetta, kun tarjoaa "palveluita" asiakkaille. Ennenkuulumatonta! Eihän tuollaista tapahdu.

Mielummin kaikki ilmaiseksi niin sitten voidaan valittaa kuinka joka asia on rempallaan.

Sinä siis edelleen maksat tasan sen mitä sinulle kuuluu, eli sen hinnan minkä harrasteryhmässä oleminen maksaa. Ei sinulle ehkä edes kerrota mistä se koostuu. Kuitenkin olet välillisesti tukemassa myös sitä kilparyhmän toimintaa ja auttamassa vähän köyhempiä perheitä siinä, että poikansa pääsevät lahjojen riittäessä kilparyhmään.

No, alku oli tässäkin sananvaihdossa lupaava, ja meni kolme viestiä niin ensimmäiset putosivat oksalta pois.

 

[J.Grönvall]

Siitä vaan perustamaan seura, jossa maksuperusteet ovat tuollaiset. Ei varmaan olisi teknisesti mitään estettä. Luulen kuitenkin harrastepelaajien karttavan kyseisenlaista seuraa niin kauan kuin on olemassa vaihtoehtoja, joissa joukkueilla on oma budjetti, missä ei makseta ylimääräistä.

Joku houkutushan tuossa pitäisi olla, jotta noin voisi toimia. Esimerkiksi joku todella massiivinen sponsorituki.

Siis täh?

Eli pelkällä kulujen kattamisella pitäisi kehittää seuratoimintaa? Heh. Sinä voit perustaa sitten sellaisen seuran.

 

[TosiFani]

Miksi kulut jääkiekon kulut kasvavat? Miten juniorijääkiekko on muuttunut 80-luvun alusta?

Suurin kasvu on tapahtunut juniorivalmentajien palkkioissa ja toiseksi suurin matkustamisessa. Tämä on minun mielipide, ei fakta. Perustetta tälle väitteelle antoi viime viikkoinen keskustelu, jossa minulle kerrottiin, että juniorijoukkueen valmentajien palkat voivat nousta jopa 45.000 €uroon. Minusta kohtuullinen korvaus. Ja kun tähän lisätään pari valmistavaa leiriä, toinen ulkomailla ja toinen kotimaisessa urheiluopistossa, ei tarvise ihmetellä miksi lähiöiden pojat loistavat poissaolollaan.

 

[Kiekoton]

Siis täh?

Eli pelkällä kulujen kattamisella pitäisi kehittää seuratoimintaa? Heh. Sinä voit perustaa sitten sellaisen seuran.

Heh. Seuratoiminnan kulut eivät ole sitä ylimääräistä, totta kai siihen menee osansa. Sensijaan toisten joukkueiden elättäminen on seuratoiminnalle vierasta (pl.edustus joiltain osin).

 

[Olkku]

Olen ymmärtänyt, että AAA- ja AA-joukkueilla on oma budjetti. Kumpikin maksaa tasan tarkkaan omat viulunsa.

Ainakan länsirannikolla ei ole kuvaamallasi tavalla. Poikani joukkueessa oli viimekaudella A, AA ja AAA joukkueet, kaikki samaa joukkuetta ja yhteinen budjetti. Puhutaan D-junioreista. Yksi päävalmentaja, joka joukkueella oma pelivalmentaja. Yksi joukkueenjohtaja. Jokaisen pelaajan vanhempi maksoi tismalleen saman hinnan / kuukausi, pelasi sitten yhden taikka kolmen aan joukkueessa. Sama on alkavalla kaudella poislukien, tuo yhden aan porukka on lopetettu.

 

[J.Grönvall]

Heh. Seuratoiminnan kulut eivät ole sitä ylimääräistä, totta kai siihen menee osansa. Sensijaan toisten joukkueiden elättäminen on seuratoiminnalle vierasta (pl.edustus joiltain osin).

Eli rahaa ei voi kierrättää organisaation sisällä? Miksei?

Onko ainoa keino lisätä sisääntulevan rahan määrää se, että ruinataan enemmän valtionavustuksia tai haalitaan lisää sponsoreita?

Tai sitten se, että nostetaan hintoja ja odotetaan, että kaivetaan kuvetta (kilpapuolella)?

Kysyn, kun en tiedä, ja nyt on kaikkien aikojen mahdollisuus saattaa minut naurunalaiseksi. Mistä ne lisätulot saadaan, jos uskotaan sitä väittämää, että harrastuksesta on tullut liian kallis? Ja millainen nykyään on tavallisen seuran rahoitusmalli?

Eli jos ajattelisi jotensakin niin, että meillä on vaikka 100 poikaa seurassa ja näistä kymmenen pelaa kilpapuolella.

Kilpapuolen kulubudjetti on x euroa.

Tämä katetaan osittain pelaajien vanhempien pussista, talkoilla, sponsoreilla ja kenties julkisella rahalla. Nyt jos julkisen rahan määrä vähenee ja samaan aikaan on paineet nostaa hintoja (esim. jäämaksut nousevat), niin mikä taho on ensisijaisesti se joka tuo rahaa sisään?

Nyt meille jäisi 90 harrastepuolen poikaa jotka maksavat y määrän omasta harrastamisestaan (tai vanhempansa maksavat). Eikö todella tähän rahaan voi lisätä puhdasta katetta jolla pyrittäisiin avustamaan kilpapuolta ja sitä kautta laskemaan kustannuksia per poika?

Tämä vaatisi toki ison massan harrastepuolelle mutta nyt olisi samaan aikaan edullinen harrastetoiminta joka on rahoittamassa kilpapuolta. Kaikille jotain. Toteutuisi puolen pelin takuu ja kaikki pelaa, ja toteutuisi kilpaurheilun säännöt.

Ja sitten se vaatisi vielä rakenteet, eli valmentajat, ohjaajat sekä taustahenkilöt, joista vähintään kahden ensimmäisen tulisi olla kokopäiväisiä ammattilaisia.

 

[TosiFani]

...Nyt meille jäisi 90 harrastepuolen poikaa jotka maksavat y määrän omasta harrastamisestaan (tai vanhempansa maksavat). Eikö todella tähän rahaan voi lisätä puhdasta katetta jolla pyrittäisiin avustamaan kilpapuolta ja sitä kautta laskemaan kustannuksia per poika?

Tämä vaatisi toki ison massan harrastepuolelle mutta nyt olisi samaan aikaan edullinen harrastetoiminta joka on rahoittamassa kilpapuolta. Kaikille jotain. Toteutuisi puolen pelin takuu ja kaikki pelaa, ja toteutuisi kilpaurheilun säännöt.

Ja sitten se vaatisi vielä rakenteet, eli valmentajat, ohjaajat sekä taustahenkilöt, joista vähintään kahden ensimmäisen tulisi olla kokopäiväisiä ammattilaisia.

Näinhän seuratoiminnassa on toimittu vuosikymmenet ja tästä syystä Nuori Suomi sai niin suuren suosion jääkiekon parissa. Minua ihmetyttää se, miksi harrastepuolen pelaajien vanhempien pitäisi maksaa kilpapuolen menoja?

Jääkiekossa olisi järkevintä palata juurille mietti mikä pelissä on tärkeintä. Nykyään jääkiekko suurelle joukolle ihmisiä työpaikka, josta pidetään tiukasti kiinni. Siellä missä on yksi kokopäiväinen valmentaja, siellä on toiminnanjohtaja ja seurasihteeri.

 

[J.Grönvall]

Näinhän seuratoiminnassa on toimittu vuosikymmenet ja tästä syystä Nuori Suomi sai niin suuren suosion jääkiekon parissa. Minua ihmetyttää se, miksi harrastepuolen pelaajien vanhempien pitäisi maksaa kilpapuolen menoja?

Jääkiekossa olisi järkevintä palata juurille mietti mikä pelissä on tärkeintä. Nykyään jääkiekko suurelle joukolle ihmisiä työpaikka, josta pidetään tiukasti kiinni. Siellä missä on yksi kokopäiväinen valmentaja, siellä on toiminnanjohtaja ja seurasihteeri.

Tätä minä epäilinkin Nuori Suomen kohdalla. Ja tähän Nuori Suomi pitäisi valjastaa.

Nyt enää tarvitaan rakenteet tukemaan harraste- ja kilpapuolta, sekä vanhemmilta halua maksaa lastensa hyvinvoinnista.

 

[Rannari]

Sinä siis edelleen maksat tasan sen mitä sinulle kuuluu, eli sen hinnan minkä harrasteryhmässä oleminen maksaa.

Nyt haukkasit ison palan paskaa.

 

[Street Clinton]

Tämän ketjun edistymistä vaivaa muutama asia...

Toinen ja paljon vakavampi puute on se, että suurin osa nimimerkeistä näyttäisi olevan lähinnä netin tarjoaman tiedon varassa.

Tämä on todellakin vakava puute.

Sinulla ei esimerkiksi ole minkään valtakunnan koulutusta eikä tietotaitoa lasten ja nuorten fysiologiasta tai harjoittelusta. Muutaman yliopiston kurssi kirjallisuudesta ei vain aja samaa asiaa kuin lääke- tai liikuntatieteen tohtorin arvo. Hienosti osaat kyllä linkittää sekalaisia raportteja tai lainata muutamalla lauseella jotain eläköitynyttä huru-ukko valmentajaa, se myönnettäköön.

Toinen ketjun edistymistä vaivaava asia on se, ettet ymmärrä urheilusta kokonaisuutena yhtikäs mitään, vaikka mediahahmosi yrittää jotain muuta väittää.

 

[Glove]

Julkinen raha on ainakin meilläpäin pientä. Koko seuran yhteenlaskettu budjetti lienee noin 450000-500000 € ja kaupungilta tulee avustusta n. 10000 € eli noin 2 % tuosta summasta. Tosin meillä on kohtuuhintaiset jäävuorot, joten todellinen tuki on tuota 2% osuutta suurempi.

Ja tuohon aiempaan vänkäämiseen siitä, mitä kenenkin pitäisi maksaa niin on tainnut olla kaikissa seuroissa joissa olen toiminut, vallalla semmoinen malli, että joukkueella on oma budjetti ja se vastaa tasan tarkkaan siitä. Ei makseta muiden harrastuksista vaan ainoastaan omasta. Toki eri seuroissa on sitten ollut eri tapoja saada seurallekin pieni siivu; on kioskivuoroja, koko seuraa koskevia varainhankintatempauksia ja talkoita, joista yleensä sitten jyvitetään osuus seuralle ja osuus joukkueelle.

 

[P.Sihvonen]

Luistelukoulua, G-, F-, E-, D-, C-, B- ja A-junioreita sekä Mestistä ja SM-liigaa

Sinulla ei esimerkiksi ole minkään valtakunnan koulutusta eikä tietotaitoa lasten ja nuorten fysiologiasta tai harjoittelusta. Muutaman yliopiston kurssi kirjallisuudesta ei vain aja samaa asiaa kuin lääke- tai liikuntatieteen tohtorin arvo. Hienosti osaat kyllä linkittää sekalaisia raportteja tai lainata muutamalla lauseella jotain eläköitynyttä huru-ukko valmentajaa, se myönnettäköön.

Toinen ketjun edistymistä vaivaava asia on se, ettet ymmärrä urheilusta kokonaisuutena yhtikäs mitään, vaikka mediahahmosi yrittää jotain muuta väittää.

Hetkinen siis... tuota noin. Minulla on taskussani ammattivalmentajatutkinto (AmVT10). Lisäksi olen vuodesta 1998 lähtien käynyt kaikki valmentajatutkinnot sieltä ihan alapäästä ylös. Noilla kursseilla on käyty lasten ja nuorten asiat, myös fysiologia.

Ja sillä tavalla tuo epäilysi ymmärrykseni "urheilusta kokonaisuutena" saattaa olla turha, että lisäkseni ei taida monta muuta, jotka ovat valmentaneet luistelukoulua, G-, F-, E-, D-, C-, B- ja A-junioreita sekä Mestistä ja SM-liigaa. Alhaalta ylös, läpi linjan. Siitä on muodostunut jokinlainen kokonaisymmärrys yleisesti urheilusta ja erityisesti jääkiekkoilusta.

Johtava

 

[J.Grönvall]

Nyt haukkasit ison palan paskaa.

Ihan odotettu vasta-argumentti. Näin sitä mielipiteitä vaihdellaan!