Nuori Suomi ry

[J.Grönvall]

Jos mentäisiin korjuslais-nuorsuomalaisen mallin ehdoilla, niin sen tulevan huippukiekkoilijan olisi talvella mielellään maanantaina mentävä koulun jälkeen pelaamaan jääkeikkoa, tiistaina hiihtämään, keskiviikkona hyppäämään mäkeä, torstaina treenata taitoluistelua ja perjantaina mennä laskettelemaan. Lapsen ei suinkaan pitäisi toimia Ville Peltosen, Timo Jutilan, Mikael Granlundin ja kumppaneiden tavoin eli maanantaina jääkiekkoa, tiistaina jääkiekkoa, keskiviikkona jääkiekkoa, torstaina jääkiekkoa ja perjantaina jääkiekkoa. Ei, koska on todistettu, että pitää harrastaa mahdollisimman monipuolisesti.

90-luvulla tuo "monipuolisuus" oli hyvin usein juuri sitä, että oli samana päivänä vaikkapa futistreenit ja kiekkotreenit, ja sitten se valinta tapahtui joskus ylä-asteen jälkeen, kun ei yksinkertaisesti aika riittänyt enää molempiin. Edaritasolla kuitenkin vedettiin kesällä kahdesti päivässä treenejä, niin on selvää, että aika liekeissä saa urheiluun olla jos tuohon vieä mahduttaa jotain muuta. Tietysti nyt sitten kavereiden kanssa käytiin kentällä höntsäilemässä tai ihan vain vetelemässä mutta ei sitä uskoakseni kukaan minään varsinaisena treenaamisena pitänyt, hauskanpitoa ennemminkin.

Olen olettanut, että tilanne olisi sama tänäkin päivänä mutta jos on niin, että päälajia olisi vain kaksi kertaa viikossa niin kuulostaa kyllä enemmän Peteliuksen ja Kallialan sketsiltä.

Jossain kun oli juttua siitä Ruotsissa tapahtuvasta pelaajien raakkaamisesta pelkän koon mukaan, niin tuohan oli ainakin Tapparassa ihan arkea kun minä olin varhaisteini ja nuori. Ei ole yksi tai kaksi tuttua, jotka tippuivat kylmästi pois, koska olivat liian pieniä. Ympäri mennään ja yhteen tullaan?

Kestävyysurheiluun myös sikäli aika poikkeuksellinen ajatus, kun olen ymmärtänyt, että kestävyyskuntoa on rakennettava kymmenisen vuotta ennen kuin voidaan aloittaa ns. kova treenaaminen. Vähän tohdin epäillä miten pari tapahtumaa viikossa sitä palvelee, noin niin kuin maailman huippua ajatellen.

Sisko keksi joskus aloittaa juoksuharrastuksen Tampereella Jari Hemmilän opissa ja siellä juostiin sitten ihan tasan joka päivä, eikä vedetty kyllä mitään 1 km kaikilla on kivaa-lenkkejä. Ei se varmaan kivalta kuulosta mutta niin se vain on.

Jenkeissä on kuulemma high school-tasolla ainakin ihan lukujärjestyksessä joka päivä urheilua, jokainen valitsee oman lajinsa ja se kuuluu ihan opetussuunnitelmaan, tai ainakin Kaliforniassa näin oli. Erikoisuutena siellä sellainen, että sateella ei ulkona liikuttu, jottei kukaan tule kipeäksi! Olisiko vastaava muka ihan mahdoton ajatus Suomessa?

 

[Fordél]

Jaahas. Ainakin itse olen jatkuvasti kuullut korjuslaisilta ja Nuori Suomi -henkisiltä ihmisiltä liturgiaa, jossa painottuu kaksi asiaa. Lajivalinta kannattaa tehdä vasta 15 vuoden iässä ja että sitä ennen kannattaa harrastaa mahdollisimman monipuolisesti eri lajeja. No tämähän käytännössä tarkoittaa sitä, että lapsi harjoittelee 15-vuotiaaksi saakka useaa, vähintään neljää lajia. Ja koska lajivalintaa ei pidä tehdä aikaisin, niin käytännössähän näitä lajeja olisi jotakuinkin tasaisesti harjoiteltava. Jos 60 % harjoitusajasta käyttää vaikkapa jääkiekon ehdoilla ja muun ajan jakaa kolmen muun lajin kesken, niin siinä tapauksessahan se lajivalinta käytännössä on jo tehty.

Niin ehkä nyt pikkasen tässä yliammut asioita eikä asioita kannata nähdä noin mustavalkoisina. Mielestäni se pääpointti tässä kaikessa monipuolisuuden peräänkuuluttamisessa on estää se, että luodaan lapsille jo pienestä pitäen turhia raja-aitoja eikä sallita eri lajien harrastamista.

Kaikkihan lähtee lapsen halusta ja intohimosta. Jollain lapsella voi toimia hyvin se, että harrastaa lähes pelkästään vaikka jääkiekkoa. On yksi selkeä intohimo ja sen ehdoilla mennään. Toki muiden lasten kanssa pelaillaan vapaa-ajalla vaikka futista, lumilautaillaan talvella jne, mutta ei ole intoa lähteä varsinaisesti toisen varsinaisen harrastuksen pariin. Eihän siinä mitään kunhan huolehditaan, että tulee määrällisesti riittävästi liikuntaa ja riittävän monipuolista liikuntaa, ollaan hereillä eri herkkyyskausissa jne.

Toisilla taas voi olla intoa harrastaa useampaakin lajia ja tässä kohdin se pointti monipuolisuudesta otetaan käyttöön: ei sanotakaan Vesalle lätkäharkoissa, että sinne yleisurheilutreeneihin et mene. Ei vaan annetaan Vesan harrastaa monipuolisesti eri lajeja jos vain intoa suinkin riittää. Vanhemmatkin ymmärtävät, että jos Vesa haluaa kokeilla lätkän lisäksi/sijasta toista lajia/lajeja tai vaikka viulunsoittoa niin ei muuta kuin kokeilemaan vain. Tässä mallissa sitä monipuolista liikuntaa ja määrää tulee luonnollisesti enemmän ja helpommin. Herkkyyskausissa pitää luonnollisesti olla hereillä.

Voimme varmasti luetella tässä loputtomiin esimerkkitapauksia huippu-urheilusta, kuinka joku on vetänyt 3-vuotiaasta lähtien vain yhtä lajia ja on nyt siinä huipulla. Tai kuinka joku on 14-vuotiaaksi asti pyörinyt menestyksekkäästi kahden lajin parissa ja kotona vielä suhannut kavereiden kanssa paria muuta lajia ollen nyt huippua yhdessä näistä lajeista. Näistä yksittäisistä esimerkeistä emme kuitenkaan voi ottaa muuta oppia kuin sen, että tie huipulle on moninainen. Yhteistä lähes kaikille on kuitenkin suuri intohimo liikuntaan ja urheiluun sekä suuret määrät jo pienestä pitäen.

Monipuolisuuteen kannustaminen on järkevää myös senkin takia, että ei menetetä lahjakkaita nuoria lukitsemalla liian aikaisin kullekin oma laji. Osa voi löytää vasta vähän myöhemmällä iällä sen oman juttunsa. Ja lähes kaikista lapsista ja nuorista ei lopulta edes tule ammattiurheilijaa, joten on tulevaisuuden harrasteliikkujankin motivaation kannalta tärkeä sallia usean lajin harrastaminen. Ehkä sieltä löytyy se laji, jota harrastaa vielä eläkeiässäkin. Pakottamalla aikaiseen lajivalintaan voi innostus liikuntaa kohtaan loppua pitkäksi aikaa.

 

[Hemingway]

Näistä yksittäisistä esimerkeistä emme kuitenkaan voi ottaa muuta oppia kuin sen, että tie huipulle on moninainen.

Yleisurheilun MM-kisoissa on mainittu aivan hämmästyttäviä tapauksia, joissa urheilija on noussut lajia vaihdettuaan maailman huipulle muutamassa vuodessa.

Jos perimä on kunnossa ja muissa lajeissa on hankittu perusominaisuudet, niin noinkin se näköjään onnistuu.

Suomalaisessa keskustelussa väheksytään perimän vaikutusta. Meillä on periluterilainen työ työ ja työ -asenne, vaikka menestyksen näkökulmasta paljon tärkeämpää olisi löytää joukosta lahjakkaat yksilöt.

Matemaattisesti keskinkertaisesta voi tulla diplomi-insinööri, jos tahtoa ja motivaatiota työn tekemiseen riittää, mutta huippu-urheilijoihin tämä ei päde. Huipulla voivat urheilla ainoastaan ihmiset, joilla on siihen perimän suomat edellytykset.

Suomessa valmennustietous lienee aivan maailman huippua. Siitä tuskin voi parantaa. Sen sijaan lahjakasta materiaalia uupuu. Meillä yritetään tehdä keskinkertaisuuksista huippuja kovalla työllä, mutta todellisia huippuja voidaan tehdä ainoastaan karsimalla parhaat suuresta joukosta. Selänteen lähtönopeus, joka on vaikuttanut ratkaisevasti hänen uraansa, on perimässä eikä harjoittelussa.

 

[Mänizeri]

Yleisurheilun MM-kisoissa on mainittu aivan hämmästyttäviä tapauksia, joissa urheilija on noussut lajia vaihdettuaan maailman huipulle muutamassa vuodessa.

Jos perimä on kunnossa ja muissa lajeissa on hankittu perusominaisuudet, niin noinkin se näköjään onnistuu.

Suomalaisessa keskustelussa väheksytään perimän vaikutusta. Meillä on periluterilainen työ työ ja työ -asenne, vaikka menestyksen näkökulmasta paljon tärkeämpää olisi löytää joukosta lahjakkaat yksilöt.

Olen miettinyt monta kertaa, että miksi meillä lajien kesken kyräillään omissa poteroissa? Miksi meillä ei ole sellaista karkean tason "karttaa" tai vastaavaa, jossa olisi mainittu, mitä samoja elementtejä eri lajien harrastajilla ja urheilijoilla on. Miten lahjakkuudet saataisiin kokeilemaan enemmän muita lajeja?

Jos pelaa, harrastaa ja urheilee jääkiekossa, niin kuinka pitkä matka ko. lajista on esim. pikaluisteluun, velondromilla tapahtuviin pyöräilyihin tai jopa pikajuoksuihin? Ja toisaalta osa rotevista jätkistä, joilla on luontaista nopeutta, voisi olla aineksia esim. painonnostossa, kuulantyönnössä tai jopa moukarinheitossa. Ja esim. jos on nopea luistelija, on yleensä nopea myös monissa muissa jaloilla taphtuvissa nopeuslajeissa. Onko kaikki mennyttä jo 15v. iässä, jos esim. kiekko ei enää jostain syystä kiinnosta? Kuka ohjaisi/nappaisi lahjakkuuden, joka ei itse sitä ehkä ymmärrä, toiseen lajiin?

Ja kääntäen, miten eri lajien harrastajia saataisiin harrastamaan "monipuolisesti", mutta sellaisia lajeja jotka eivät välttämättä söisi ominaisuuksia toisilta?

Voi toki olla, että tällainen onnistuu vain amerikkalaisilta, että tullaan esim. jenkkifutiksesta pikamatkoille YU:ssa, koska siellä urheillaan yliopistoissa ja asutaan kaiketi eri urheilijoiden kesken samoilla aluiella. On helpompaa ajautua toiseen lajiin, ehkä

 

[Glove]

Onko kaikki mennyttä jo 15v. iässä, jos esim. kiekko ei enää jostain syystä kiinnosta? Kuka ohjaisi/nappaisi lahjakkuuden, joka ei itse sitä ehkä ymmärrä, toiseen lajiin?

Onhan se lajin vaihtaminen ihan mahdollista, esimerkiksi satasen SM-hopeamitalisti Eetu Rantala vaihto pesäpallosta pikajuoksuun 15-vuotiaana.

 

[Hemingway]

Ja toisaalta osa rotevista jätkistä, joilla on luontaista nopeutta, voisi olla aineksia esim. painonnostossa, kuulantyönnössä tai jopa moukarinheitossa. Ja esim. jos on nopea luistelija, on yleensä nopea myös monissa muissa jaloilla taphtuvissa nopeuslajeissa.

Onhan se vähän ikävää, että esimerkiksi suomalaisen naiskeihäänheiton huipulla on sellainen tyyppi kuin Oona Sormunen. Hän vaikuttaa luonteeltaan huippu-urheilijalta ja on kaiketi motivoitunut tekemään työtä menestyksensä eteen, mutta kun mittaa ei ole, niin minkäs teet. Kyllä siinä paljon antaa tasoitusta.

 

[siffa]

Tänään oli MTV3:n aamutv:ssä Kapasten klaani (Hannu, Sami ja Kasperi) Kuopion torilta lähetetyssä ohjelmassa mukana. Samoin Atso Almila oli omassa ohjelma osuudessaan. Tähän viestiketjuun kaikkien sanoma oli yhteinen. Huipputaidon hankkiminen niin jääkiekkoilijan ja muusikon kohdalla on aloitettava varhain lapsuudessa. Ilmapiiri on oltava lapselle turvallisen kannustava ja innostava. Tästähän täällä on paljon kirjoitettu, mutta monet nimimerkit ovat käsittäneet varhaisen aloittamisen väärin ja kirjoittaneet virheellisesti "Kiinan mallista", jonka kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

 

[TosiFani]

...Tästähän täällä on paljon kirjoitettu, mutta monet nimimerkit ovat käsittäneet varhaisen aloittamisen väärin ja kirjoittaneet virheellisesti "Kiinan mallista", jonka kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Pitääkö tähän taas hakea tästä ketjusta viestisi, jossa kerrot mm. ettei Matti Matsson voi menestyä, koska hänen lapsuuden harjoittelumäärät ovat olleet liian pieniä? Tai ne viestit, jossa kerrot että lajivalinta pitäisi tehdä neljä vuotiaana? Tai ne viestit, joissa kehut Sievisen isää, koska tämä on pakottanut Janin uimaan?

Ei aloiteta uutta kierrosta, yritä löytää jotain uutta.

 

[msg]

Se mitä Suomi tarvitsee, on enemmän esasieviesiä, jotka siffan määrittelemättä jättämän lapsen ehdoilla menemisen mukaan pitävät huolta siitä, että harjoitusmäärät ovat päiväkoti-iästä lähtien riittäviä maailman huipulle nousemiseen.
Ei voi olettaa, että kuusivuotias tajuaisi määrän merkityksen maailman huipulle nousemiseksi ja siksi on vastuunsa tuntevan vanhemman velvollisuus huolehtia, että lapsi saa määrällisesti ja laadullisesti riittää harjoitusta.

 

[PJx]

Ei voi olettaa, että kuusivuotias tajuaisi määrän merkityksen maailman huipulle nousemiseksi ja siksi on vastuunsa tuntevan vanhemman velvollisuus huolehtia, että lapsi saa määrällisesti ja laadullisesti riittää harjoitusta.

Sama pätee toki myös näihin vanhempiin ilman menestyksekästä urheilutaustaa. Pahaa pelkään, ettei tähän huutoon pysty vastaamaan myöskään yksittäinen pikkujunnujen valmentaja. Yksittäinen toimija ilman riittävää katu-uskottavuutta joutuu lähes väistämättä konfliktiin...

Ei sinänsä tekemätön paikka, mutta hyssyttelyn sijaan vanhemmilta pitäisi kysyä myös, minkä polun alkuun he lapsensa haluavat johdattaa: Sen, jonka päässä on etäinen mahdollisuus toimeentuloon vai kenties sen, joka johtaa parhaimmillaan harrastekiekkoon.

Aivan selvää, että valtaosalla tavoitteet ja tekemisen taso eivät sittenkään kohtaisi, mutta joku perälauta itkuille kuitenkin löytyisi.

 

[siffa]

Suomen koripalloilijoiden yllättävän hyvä menestys meneillään olevassa EM-turnauksessa herätteli minut tutkimaan koripallon kilpailulisenssin omaavien määrää Suomessa. Samoin lentopalloilijat ovat nousseet viime vuosina maailman huipun lähelle. Maailmalla erilaisia mittareita yhdistämällä suosituimmat (eniten kilpailijoita) urheilulajit ovat:
1. jalkapallo, 2. kriketti, 3. koripallo, 4. baseball, 5. lentopallo ja 6. tennis.

Suomessa kilpailulisenssipelaajia on koripallossa 15603 ja lentopallossa 13091. Pelaajamäärät ovat maailman puitteissa erittäin pienet, mutta menestys maailman huipulla on tällä hetkellä pelaajamääriin nähden hämmästyttävän hyvä. Suomessa on jääkiekossa 67 500 lisenssipelaajaa, mutta maailmalla pienessä lajissa huippujunioreiden kehittäminen ei ole vastannut lisenssipelaajien määrää ja sen kasvua. Suomessa on esitetty väite (Urheilulehti/P. Sihvonen), että jääkiekon pelaajamäärät ovat liian suuret riittävän laadukkaan harjoittelemisen järjestämiseksi tuleville huippupelaajille. Suomen koripallon ja lentopallon menestys pienillä pelaajamäärillä puolustaisi tätä väitettä.

 

[TosiFani]

... Suomessa on esitetty väite (Urheilulehti/P. Sihvonen), että jääkiekon pelaajamäärät ovat liian suuret riittävän laadukkaan harjoittelemisen järjestämiseksi tuleville huippupelaajille. Suomen koripallon ja lentopallon menestys pienillä pelaajamäärillä puolustaisi tätä väitettä.

Kannattaa nyt perehtyä aiheeseen hieman paremmin, eikä vetää jälleen kerran täysin älyttömiä johtopäätöksiä. Onko esimerkiksi valmennusjärjestelmissä eroja tai onko lento- ja koripallossa parempia junnuvalmentajia?

 

[msg]

Suomen koripallomaajoukkueen menestyksen takana ovat suomalaiset koripalloseurat, joista hyvin iso osa pitää seinällään sinettiä. Tämä osoittaa Nuori Suomen ja sen sinettien toimivuuden pyrittäessä maailman huipulle. Nuori suomen sinetin saaneiden seurojen toiminta on laadukasta ja puolueettomasti auditoitua.

 

[Fordél]

Suomen koripallon ja lentopallon menestys pienillä pelaajamäärillä puolustaisi tätä väitettä.

Koripallon ja lentopallon menestyksessä kannattaa ensisijaisesti huomioida liittojen panostaminen valmennukseen. Maajoukkueiden ruoreihin saatiin todella pätevät valmentajat, mikä on tuonut hyvää menestystä. Käsittääkseni Koripalloliitossa on panostettu myös muualle kuin maajoukkueeseen ja tehty Dettmannin johdolla hyvää työtä koko suomalaisen koripalloilun kehittämisessä seuratasolla eikä vain maajoukkueen tasolla. Toivotaan, että maajoukkueiden menestys molemmissa lajeissa innostaa lapsia näiden hienojen lajien pariin ja menestyksen edellytykset jatkuvat tulevina vuosina.

 

[TosiFani]

Koripallon ja lentopallon menestyksessä kannattaa ensisijaisesti huomioida liittojen panostaminen valmennukseen...

Lentopalloliitto on tehnyt vuosikausia yhteistyötä Kuortaneen kanssa, jossa nuoret ovat huippuvalmennuksessa vuosia.

 

[siffa]

Koripallon ja lentopallon menestyksessä kannattaa ensisijaisesti huomioida liittojen panostaminen valmennukseen. Maajoukkueiden ruoreihin saatiin todella pätevät valmentajat, mikä on tuonut hyvää menestystä. Käsittääkseni Koripalloliitossa on panostettu myös muualle kuin maajoukkueeseen ja tehty Dettmannin johdolla hyvää työtä koko suomalaisen koripalloilun kehittämisessä seuratasolla eikä vain maajoukkueen tasolla. Toivotaan, että maajoukkueiden menestys molemmissa lajeissa innostaa lapsia näiden hienojen lajien pariin ja menestyksen edellytykset jatkuvat tulevina vuosina.

Kannattaa myös huomioida se, että menestys niin koripallossa kuin lentopallossakin on tehty erittäin pienillä lisenssipelaajamäärillä, kuten kirjoitin. Kyse on suurista maailmanlaajuisista lajeista, jolloin kilpailu on kovaa. Jääkiekossa lisenssipelaajamäärä on noussut lähes viisinkertaiseksi verrattuna koripalloon, mutta huippujuniorituotanto on pysähtynyt jo vuosia sitten, niinkuin siitä on täällä keskusteltu. Jääkiekon tapauksessa on kyse pienestä lajista maailman mittapuissa, joten juniorijärjestelmässämme on ollut viimeisten lähes 18 vuoden aikana suuria puutteita.

Maajoukkueen seuraavaksi päävalmentajaksi nimetty Kari Jalonen on tuonut julki huolestumisensa suomalaispelaajien vähäisestä määrästä NHL:ssä. Jalonen pohdiskelee, että mitä jää jäljelle, kun Sotshin olympialaisten jälkeen täysin palvelleet Teemu Selänne, Saku Koivu, Kimmo Timonen, Sami Salo ja Toni Lydman luultavasti jättävät maajoukkueen? Jäljelle jäävät Mikko Koivu, Pekka Rinne, Tuukka Rask ja muutama muu. Suomesta pitäisi Jalosen mukaan tulla enemmän NHL-pelaajia. Suomessa on keskityttävä entistä tarkemmin nuorten harjoitteluun. Jääkiekko tarvitsee rajua fysiikkaa ja sitä hankitaan päivittäisissä harjoitteluissa. Jalosen mukaan monessa muussa maassa ollaan menossa kovaa vauhtia Suomen ohi. Esimerkiksi loistavat MM-kisat pelanneella Sveitsillä on huikea juniorikehityssysteemi. Lähde Seinäjoen Sanomat 31.8.2013/Teemu Nurmi.

 

[Vellihousu]

Koripallon ja lentopallon menestyksessä kannattaa ensisijaisesti huomioida liittojen panostaminen valmennukseen. Maajoukkueiden ruoreihin saatiin todella pätevät valmentajat, mikä on tuonut hyvää menestystä.

Koripallon osalta iso vaikuttava tekijä on käsittääkseni se, että nuorimaajoukkueilla ja aikuisten maajoukkueella on jo pitkään ollut yhteneväinen pelitapa.

Siffan juttuja en puolestani oikein käsitä. Lajissa kuin lajissa valitetaan että Suomi on pieni maa ja täällä yksi vetää lisenssipelaajien pienestä määrästä yhtäläisyysmerkit kansainväliseen menestykseen. Kuinkahan menestyksekäs Suomi voisi ollakaan nykyisellä tyylillä jos vaikka koripalloa harrastavaa massaa olisi enemmän?

 

[LaTe_Show]

Kannattaa myös huomioida se, että menestys niin koripallossa kuin lentopallossakin on tehty erittäin pienillä lisenssipelaajamäärillä, kuten kirjoitin. Kyse on suurista maailmanlaajuisista lajeista, jolloin kilpailu on kovaa.

Toisaalta siffamaisesti voisi joku todeta, että pitäisi olla huolissaan suomalaisesta koripallosta: Suomella ei ole ollut kun yksi NBA-pelaaja (ikinä) kun samaan aikaan naapuri-Ruotsilla on laittaa kaksi NBA-ukkoa avaukseen EM-kisoissa...

Tämä on taas miten näitä asioita haluaa kääntää.

 

[Fordél]

Kannattaa myös huomioida se, että menestys niin koripallossa kuin lentopallossakin on tehty erittäin pienillä lisenssipelaajamäärillä, kuten kirjoitin. Kyse on suurista maailmanlaajuisista lajeista, jolloin kilpailu on kovaa.

Maajoukkueen seuraavaksi päävalmentajaksi nimetty Kari Jalonen on tuonut julki huolestumisensa suomalaispelaajien vähäisestä määrästä NHL:ssä.

Kyllä, niin koriksessa kuin lentiksessä joukkueen menestys on tullut hyvin kilpailluissa lajeissa, mutta pienillä lisenssipelaajamäärillä. Jos kuitenkin katsotaan vaikka korista, ei siinäkään juhlita yksilöillä. Ei ole yhtään pelaajaa, joka pelaa NBA:ssa. Muutama pelaaja pelaa hyvissä jengeissä Euroopassa siinä missä vastustajilla on NBA-pelaajia tai ihan kovimissa eurooppalaisissa jengeissä pelaavia kavereita. Meidän pitäisi siis todellakin olla huolissaan koriksen suhteen eikä jääkiekon, jossa meillä löytyy sentään pelaajia maailman huipulta.

Mutta kuten sanoin, koriksessa on mielestäni kyse pitkälti suomalaisesta valmennusosaamisesta ja pelitavasta. Meillä ei todellakaan ole parhaita yksilöitä, mutta Dettmannin johdolla on luotu todella yhtenäinen joukkue, joka pelaa poikkeuksellisella pelitavalla. Emme ole jääneet surkuttelemaan puutteita esim. pitkissä senttereissä vaan olemme luoneet tälle materiaalille parhaan mahdollisen pelitavan. Otettu näistä pelaajista kaikki mahdollinen irti. Vielä kun toi jengi toteuttaa sitä niin helkkarin tunnollisesti ja fiksusti, tulee menestystä.

 

[LaTe_Show]

Ja jos rakennetaan aasinsiltaa itse ketjun aiheeseen, niin:

... itse kun en ole juniorikoripallon parissa toiminut, mutta osaisiko joku kertoa millä tavoin Nuori Suomi-teesiä ollaan toteutettu siffankin mielestä olevassa menestyslajissa Suomessa?

Tässä muuten koripallon sineettiseurat:

Koripallo
Espoo Basket Team
Joensuun Kataja
Karhun Pojat (Helsinki)
Leppävaaran Pyrintö
Loimaan Korikonkarit
Oulun NMKY
PuHu Juniorit (Vantaa)
Salon Vilpas Koripallo
Sykki
Tampereen NMKY
Tampereen Pyrintö, koripallo
Tapiolan Honka (Espoo)
Turun Riennon Koripallo
Ura Basket (Kaarina)

 

[Askaisten Visa]

Suomessa kilpailulisenssipelaajia on koripallossa 15603 ja lentopallossa 13091. Pelaajamäärät ovat maailman puitteissa erittäin pienet, mutta menestys maailman huipulla on tällä hetkellä pelaajamääriin nähden hämmästyttävän hyvä. Suomessa on jääkiekossa 67 500 lisenssipelaajaa, mutta maailmalla pienessä lajissa huippujunioreiden kehittäminen ei ole vastannut lisenssipelaajien määrää ja sen kasvua. Suomessa on esitetty väite (Urheilulehti/P. Sihvonen), että jääkiekon pelaajamäärät ovat liian suuret riittävän laadukkaan harjoittelemisen järjestämiseksi tuleville huippupelaajille. Suomen koripallon ja lentopallon menestys pienillä pelaajamäärillä puolustaisi tätä väitettä.

En ihan osaa sanoa kuinka nerokasta on verrata jääkiekkoa maailman pelatuimpiin joukkueurheilulajeihin, mutta se siitä.
Enkä tiedä millaisia mittareita siffa on käyttänyt, mutta sekin siitä.

Mutta oheisella logiikalla esim. Brasilian pitäisi olla futiksessa samassa tilassa kuin Suomen lätkässä , koska pelaajamäärät ovat liian suuret riittävän laadukkaan harjoittelemisen järjestämiseksi tuleville huippupelaajille.

Vai johtusiko se sittenkin siitä, mitä tehdään niiden laadukkaisen harjoitusten ulkopuolella yksin ja pienryhmissä, kaduilla, pelloilla..., ts. ei ole muuta.

Btw, vaikkakin olen jääkiekkomies henkeen ja vereen, niin mielestäni jo nyt koripallomaajoukkueen saavutus on kovempi kuin yksikään jääkiekon maailmanmestaruus.

 

[Fordél]

Mutta oheisella logiikalla esim. Brasilian pitäisi olla futiksessa samassa tilassa kuin Suomen lätkässä , koska pelaajamäärät ovat liian suuret riittävän laadukkaan harjoittelemisen järjestämiseksi tuleville huippupelaajille.

Vai johtusiko se sittenkin siitä, mitä tehdään niiden laadukkaisen harjoitusten ulkopuolella yksin ja pienryhmissä, kaduilla, pelloilla..., ts. ei ole muuta.

Kyllä, logiikka ei oikein toimi. Eihän massassa ole mitään vikaa vaan olennaista on mitä massa tekee harjoitusten ulkopuolella. Jos sillä saralla on toivomisen varaa, ei suuri massakaan välttämättä riitä tuottamaan suurta määrää huippu-yksilöitä. Sen sijaan pienestäkin massasta voi nousta paljon hyviä pelaajia jos massa tekee riittävästi töitä.

 

[TosiFani]

Kyllä, logiikka ei oikein toimi. Eihän massassa ole mitään vikaa vaan olennaista on mitä massa tekee harjoitusten ulkopuolella...

Tai minkälaisia järjestelmiä laji harjoittelua varten luo. Jääkiekossa esimerkiksi seurarajat ovat yksi suuri este huippupelaajien kehittämiselle, toinen on joukkuemenestyksen merkitys pikkujunnuissa. Karrikoiden sanottuna Aaro Kivilinna -palkinto pitäisi lopettaa ja keskittyä yksilöihin.

 

[PJx]

... toinen on joukkuemenestyksen merkitys pikkujunnuissa. Karrikoiden sanottuna Aaro Kivilinna -palkinto pitäisi lopettaa ja keskittyä yksilöihin.

Luultavasti tulisi toki tulosta, mutta konflikteja olisi odotettavissa.

Enpä usko, että yksilöihin keskittyminen ja pikkujunnuissa menestyminen olisivat edes ristiriidassa keskenään, päinvastoin. Siihen ei nyt vaan näyttäisi olevan haluja, sillä silloin muutama kaveri veisi valtaosan peliajasta... siis paluu vapaan peluutuksen aikaan hakusessa sinullakin?

Sille ei nyt vaan voi mitään, että jokainen maili (sekä laatu että määrä) lasketaan. Taso niiden välillä, joilla "luontainen lahjakkuus" riittää, määräytyy suurelta osin mailien kautta. Siis ei muuta kuin kohdistamaan näitä maileja systemaattisesti lupaavimmilta näyttäviin?

Eipä varmaan kulu aikaakaan, kun joku vastaa miksei näin voi eikä kannata tehdä. Saattavat toki olla oikeassakin, ettei huippukiekkoilijoiden tuottaminen ole sittenkään se tärkein tavoite? Mutta aikuisten oikeasti sitä saa mitä tilaa. Nyt tilauksessa ei ole huippuja vaan jotain muuta.

 

[Pekkis]

Kuinkahan menestyksekäs Suomi voisi ollakaan nykyisellä tyylillä jos vaikka koripalloa harrastavaa massaa olisi enemmän?

Todennäköisesti vieläkin menestyksekkäämpi.

Skoda-cupin voitto 1995 sokaisi monet vanhemmat ja "taatusti tulevia NHL-pelaajia" virtasi jäähalleille, joita jumalauta rakennettiin joka vitun pitäjään. Oli kunnalla rahaa tai ei.

P.Sihvonen oli siinä täysin oikeassa, että lajin pariin valuu jatkuvasti liikaa porukkaa. Osoitan ison syyttävän sormeni vanhempien suuntaan joita media ansiokkaasti aivopesee. "Meidän janipetteri harrastaa jääkiekkoa"(koska meillä on siihen varaa ja jääkiekko on niin coolia).

Uskon kyllä, että esim. P.Sihvosen on tehnyt monta kertaa mieli sanoa monelle vanhemmalle, että tää ei ole teidän pojan laji. Etsikää nopeasti jotain muuta, ennen kuin myöhastytte siitäkin junasta.