Mainos

Nuori Suomi ry

  • 999 703
  • 5 368

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Väittäisin myös, että jos otetaan sata junioria, jotka ovat ampuneet omatoimisesti tuhansia ja tuhansia toistoja autotallissa normitreeninsä päälle, niin vaikkei tekniikka olisi täydellinen, heillä on omatoimisuutta välttäneitä todennäköisemmin vahvemmat käsivarret, vahvemmat ranteet, kaikella lailla myös fyysisesti kehittyneempi valmius tulla hyväksi ampujaksi. Jopa ilman hyvää koutsia. Eli ihan varmasti massana ovat parempia. Plus henkinen tottuminen näkemään vaivaa tavoitteen eteen...kuinka moni omatoimisuutta välttäneistä "mopoautoilijoista" menettää motivaationsa harjoitteluun?

Ei ole yhtä täydellistä tietä onneen. On kuitenkin todennäköisempää saavuttaa se, kun tekee kaiken mahdollisen työn eteen...myös omatoimisesti.

Summa summarum, aina löytyy muuttujia, jotka vaikuttavat toista muuttujaa voimakkaammin siihen, tuleeko kenestäkin huippupelaaja. Suuressa ryhmässä yksilöitä tietyt toimintatavat ja totuttelu, hyvästä aamupalasta juoksulenkkeihin kuitenkin vievät todennäköisemmin parempaan lopputulokseen.
 
Suosikkijoukkue
KalPa
Itsehän en tiedä nykyjunnujen treeneistä oikein mitään, mutta jotenkin on sellainen kuva, että esim kiertotreeneissä ei maalin tekeminen ole mikään tavoite. Ja muutenkin maalinteko ei ole sellaisessa arvossa kuin sen pitäisi olla. Eli esim aina ampuvat pelaajat on itsekeskeisiä kusipäitä.

Olenko ihan väärässä näissä fiiliksissä?
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Tein aamupäivällä lumitöitä tunnin verran piha-alueella ja seurasin noin 80 metrin päässä naapurin pihalla isä-poika leikkiä. Tuttu kiekottelun ääni herätti kiinnostukseni. Isä opetti poikaansa pihalla kiekon käsittelyyn, syöttelemiseen ja laukomiseen. Poika on noin 7-vuotias, mutta asiansa osaavan isän ohjauksessa hän pystyi jo hallitsemaan kiekkoa matkimalla isän suorituksia. Isän otteista näki, että hän oli/on pelannut itse kiekkoa riittävästi opettaakseen poikaansa alusta asti oikeilla tekniikoilla. Vajaan tunnin isä-poika yhdessä olon he siinä suorittivat ja poika tuntui nauttivan kovasti "harjoittelusta". On ilman muuta hyvin tärkeää, että lapsi opetetaan lajin pariiin heti alusta alkaen näyttämällä oikeat tekniikat. Kun ne on opittu, niin lapsi pystyy tekemään omatoimista harjoittelua omalla pihallaan, mikäli kiinnostusta asiaan on.

Olin viime kesänä seuraamassa Seinäjoen jäähallin läheisyydessä, kun isä opetti poikaansa laukomaan kiekkoja vanerialustalta maaliin. S-Kiekko oli järjestänyt hyvän laukomispaikan junioreilleen kesäksi ja sitä tämä isä-poika pari käytti hyväkseen. Tässäkin tapauksessa isä oli entinen kiekkoilija ja osasi opettaa laukaisutaitoa pojalleen.

Huippu-urheilun muutostyöryhmä esitteli raporttinsa viime keskiviikkona. Vuoteen 2020 mennessä Suomi on tarkoitus nostaa Pohjoismaiden parhaaksi huippu-urheilumaaksi. Strategiset huippu-urheiluyksikön ohjelmat ovat: urheiluakatemiaohjelma, huippuvaiheen ohjelma ja osaamisohjelma. Kaiken uudistamisen keskipisteenä on urheilija ja lapsuudesta huippu-urheiluun johtava urheilijan polku. Huippuvaiheen ohjelma sisältää suuren muutoksen nykymenoon. Tavoite on kova ja aika näyttää, pystytäänkö Suomessa nostamaan huippu-urheilu tavoitteen mukaiselle tasolle.

Jalkapallossa suuri visio on olla Euroopan top10:ssä vuoteen 2020 mennessä. Keinoina ovat mm. johtajuus ja hyvä hallinto, pelaajakehityksen takaaminen jalkauttamalla valmennuslinja koko kentälle aikuisista lapsiin ja uudistamalla lasten valmennuskoulutus.
 

oka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoolainen kiekko
Sniper kirjoitti:
Nyt ollaan puhuttu laukomisesta, mutta ihan sama juttu on myös luistelutaidossa. Vaikka kuinka vedämme isolle porukalle kiekkokoululaisia treenejä terän käytöstä ja luistelusta, säännöllisesti nopeimpia luistelijoita ovat ne, joiden vanhemmat vievät muksuja jäälle omalla ajalla. Kiitosta heruu myös mm. eskareille, jotka vievät porukkaa luistelemaan säännöllisesti.
Tuossa iässä erot näkyy kun vähänkin tekee ylimääräistä, mutta erot tasoittuu kun mennään D-junnuihin jossa kaikki treenaavat 5 krt/vk. Mistä sitten löydät ne menetelmät ja ajan jolla olet parempi kuin muut varsinkaan kuin "paremmuuteen" ei riitä pelkkä hyvä luistelu vaan tarvitaan niin paljon muitakin ominaisuuksia ?

Sniper kirjoitti:
Vartin laukaisuharjoituksissa ryhmiin jaettuna saadaan ehkä 6-10 laukausta per nuppi. Jos se on myös nappulan koko viikkosaldo, niin jokainen arvaa että se ei riitä. Laukaisutekniikkaa en itsekään osaa täydellisesti, joten oman muksun kanssa katsottiin sitten Youtube-videoita aiheesta. Apinointi-ikäisille aivan ehdotonta kamaa.
Mitä jos jokaisella olisi kiekko jota laukoisi laitaa vasten annetun esimerkin jälkeen. Koutsit kiertämään ja neuvomaan. Väitän että tulee vartissa enemmän toistoja kuin 10.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...Mitä jos jokaisella olisi kiekko jota laukoisi laitaa vasten annetun esimerkin jälkeen. Koutsit kiertämään ja neuvomaan. Väitän että tulee vartissa enemmän toistoja kuin 10.

Joukkueharjoitusten toistomäärillä ei tapahdu todellista kehitystä. Laukaisemaan opettelussa voidaan puhua samoista toistomääristä, kuin golfin swingin opettelussa eli +10.000 samanlaista toistoa automatisoi suorituksen.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Nyt ollaan puhuttu laukomisesta, mutta ihan sama juttu on myös luistelutaidossa. Vaikka kuinka vedämme isolle porukalle kiekkokoululaisia treenejä terän käytöstä ja luistelusta, säännöllisesti nopeimpia luistelijoita ovat ne, joiden vanhemmat vievät muksuja jäälle omalla ajalla. Kiitosta heruu myös mm. eskareille, jotka vievät porukkaa luistelemaan säännöllisesti.

Ainoa mieleen tuleva poikkeus on ehkä isossa porukassa suoritetut hippaleikit, jotka ovat harjoituksina todella tehokkaita esim. suunnanmuutosten ja vartaloharhautusten omaksumiseen. Noille ei oikein saa vastaavaa harjoitetta pienimmille sopivilla yleisövuoroilla.

Vartin laukaisuharjoituksissa ryhmiin jaettuna saadaan ehkä 6-10 laukausta per nuppi. Jos se on myös nappulan koko viikkosaldo, niin jokainen arvaa että se ei riitä. Laukaisutekniikkaa en itsekään osaa täydellisesti, joten oman muksun kanssa katsottiin sitten Youtube-videoita aiheesta. Apinointi-ikäisille aivan ehdotonta kamaa.

Tässä on hyviä havaintoja. Luistelutaito on kaiken perusta ja sitä voivat vanhemmat aloittaa harjoituttaa leikinomaisesti viemällä lapsensa 2-vuotiaista lähtien lähijäille tai jäädyttää pihapiiriin pienen jään lasten leikkiä varten. Siitä sitten lasten ehdoilla aina jäälle, kun lapsi haluaa sinne mennä. Kun mennään sitten jääkiekkoseuroihin siinä 7-vuotisina, niin nämä aikaisin aloittaneet ovat saaneet huomattavan etumatkan niihin verrattuna, jotka ovat aloittaneet myöhemmin. Hippaleikit ovat luistelutaidon kannalta erittäin hyviä harjoitteita taidon herkkyysiässä 7-12 vuotiaille. Laukaisutekniikassa on tärkeää heti alusta saada oppia pelaajataustan omaavalta henkilöltä ja sitten vain kesät talvet laukomaan aina, kun siihen on mahdollisuus. Kiekonkäsittelytaitoa voi harjoituttaa missä vain, sisällä tai ulkona, mailan ja esim. salibandy-/tennispallon kanssa. Kaikki on hyvin yksinkertaista: toistoja, toistoja ja toistoja. Ei tarvitse miettiä joutavia puheita jostain lahjakkuuksista, koska tärkein lahjakkuus on harjoituslahjakkuus.
 

Quattro

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyräsmiehet
Itsehän en tiedä nykyjunnujen treeneistä oikein mitään, mutta jotenkin on sellainen kuva, että esim kiertotreeneissä ei maalin tekeminen ole mikään tavoite. Ja muutenkin maalinteko ei ole sellaisessa arvossa kuin sen pitäisi olla. Eli esim aina ampuvat pelaajat on itsekeskeisiä kusipäitä.

Olenko ihan väärässä näissä fiiliksissä?

Olet aivan asian ytimessä, kiertoharjoitteissa valvotaan useimmiten ihan jotain muuta, ja maalinteko jää omaan arvoonsa.
 

oka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoolainen kiekko
Joukkueharjoitusten toistomäärillä ei tapahdu todellista kehitystä. Laukaisemaan opettelussa voidaan puhua samoista toistomääristä, kuin golfin swingin opettelussa eli +10.000 samanlaista toistoa automatisoi suorituksen.

Täyttä skeidaa ettei joukkue-harjoittelulla voi kehittyä. Riippuu mitä siellä tehdään.

Laskeminen auttaa ymmärtämään:

Jos 3 kertaa viikossa lauotaan 15 min (10 kutia min)
10 x 15 = 150 kutia / treeni
150 kutia x 3 = 450 kutia viikossa
450 kutia vk x 4 vk = 1800 kutia kuukaudessa
1800 kutia kuukaudessa x 6 kkk = 10800 kausi

Ja vaikka laukoisi sen 10 min/treeni niin varmasti jokaisen laukaisutaito kehittyy.
Eli tullaan taas tähän että mitä siellä jäällä tehdään, joka pääsääntöisesti on alle 10 vuotiailla heikosti johdettua. Ei puututa virheisiin eikä näytetä mallia kun sen yhden kerran.
 
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jokerit
...Ja vaikka laukoisi sen 10 min/treeni niin varmasti jokaisen laukaisutaito kehittyy...

Minun lajini kilpa-ammunta ja sen harjoittelu perustuu yhden täydellisen tekniikan opetteluun ja toistoon, vähän niin kuin kiekon laukaiseminen verkkoon. Kokemuksesta voin sanoa, että 10-15 minuutin räiskintä silloin tällöin ei ole millään tapaa tehokasta toimintaa tekniikan harjoittamiseen. Vuosien jälkeenkin minulla menee se useampi minuutti harjoitusten alkuun, että kone alkaa käynnistyä ja keskittyminen pysyä kasassa. Jos rajoittaisin treenini 10 minuuttiin, niin juuri siinä parhaassa, kehittävimmässä vaiheessa minun pitäisi jo lopettaa. Enkä minä ole enää edes mikään lyhytjännitteinen, hyperaktiivinen 8-vuotias urheilijajunnu, joka jo haaveilee muista, pelinomaisista harjoitteista, jotka tulevat seuraavaksi. Millä junnun saisi muka kehittymään 10 minuutin tehotreeneillä?

Totta kai joka kerta kun tulee lyötyä kiekkoa, kehittyy hieman. Se on selvä asia. Enkä kiellä sitä, että valmentajan pitää osata jatkuvasti tarkkailla junnujen tekniikkaa ja korjata virheitä. Mutta nyt kyllä hieman liikaa ylikorostat joukkueharjoitusten potentiaalia.

edit. 10 000 valmentajan valvomaa, ammuttua laukausta on toki suuri määrä, ja totta kai se kehittää jonkin verran, mutta tekniikkaa ei voi oppia lyhyissä pätkissä. Jos aloitteleva junnu saa tehtyä 10 min aikana 4-5 täydellistä suoritusta, ja sitten pitää jo lopettaa, niin miten siinä voi oppia täydellisen suorituksen? Seuraavalla kerralla pitää taas hakea ja hakea useampi minuutti, sitten onnistua taas muutaman kerran, ja lopettaa.

Omassa luotilajissani (joka on jääkiekon ranne- tai lyöntilaukauksen opettelua vaikeampaa) 100 tosissaan ammuttuun aseen laukaukseen mahtuu asiantuntijoiden mukaan aloittelijoilla alle 3 täydellistä suoritusta. Parhailla ampujilla niitä on 4-5. Ja juuri NÄMÄ laukaukset kehittävät eniten. 10 minuutin treenit suorastaan hukkaavat nämä laukaukset harjoittelusta.
 
Viimeksi muokattu:

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Täyttä skeidaa ettei joukkue-harjoittelulla voi kehittyä. Riippuu mitä siellä tehdään.

Laskeminen auttaa ymmärtämään:

Jos 3 kertaa viikossa lauotaan 15 min (10 kutia min)
10 x 15 = 150 kutia / treeni
150 kutia x 3 = 450 kutia viikossa
450 kutia vk x 4 vk = 1800 kutia kuukaudessa
1800 kutia kuukaudessa x 6 kkk = 10800 kausi

Ja vaikka laukoisi sen 10 min/treeni niin varmasti jokaisen laukaisutaito kehittyy.
Eli tullaan taas tähän että mitä siellä jäällä tehdään, joka pääsääntöisesti on alle 10 vuotiailla heikosti johdettua. Ei puututa virheisiin eikä näytetä mallia kun sen yhden kerran.

Varmasti kehittyy, mutta mikäli haluaa huipulle, täytyy tehdä töitä itsenäisesti. Ja huomaa, että puhuin 10000:sta samanlaisesta suorituksesta.
 

msg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sopimustekninen verovelka
Jos ja kun kaikki joukkueen junnut laukoo tuossa 10 minuutissa sen 150 kertaa niin saako siitä jokaisen pelaajan kohdalla hyvin johdettua ja saako virheisiin puututtua ja saako näytettyä mallia enemmän kuin yhden kerran?
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival

Mielestäni vähän samanlainen "uutinen" kuin "suurin osa uskoo luonnonmullistusten lisääntyvän". Eli vakuutusyhtiö "tutkii" ja kritiikitön taho uutisoi, vaikka koko homma pistetty liikkeelle sen mukaan, mikä saa ihmiset ottamaan lisää vakuutuksia. Ei ollut ennen nuorille otettavia tapaturmavakuutuksia, vaikka vammoja tullut varmasti aina saman verran. Kenties enemmän, pl. tietysti jos jotkin kovat lajit yleistyvät. Salibandy esimerkiksi tietääkseni on aika tiukka laji nivelille jne.
 

Fordél

Jäsen
Ja vaikka laukoisi sen 10 min/treeni niin varmasti jokaisen laukaisutaito kehittyy.
Eli tullaan taas tähän että mitä siellä jäällä tehdään, joka pääsääntöisesti on alle 10 vuotiailla heikosti johdettua. Ei puututa virheisiin eikä näytetä mallia kun sen yhden kerran.

Kiva laskelma, mutta ei joka treenissä voida käyttää 15 minsaa tai 10 minsaa pelkän laukomisen opetteluun vaikka kyse onkin todella tärkeästä asiasta. Ainakaan pienempien kohdalla, joiden kohdalla pitää käydä läpi niin paljon muitakin juttuja. Toki paljon lauotaan, mutta osana harjoitetta. Ja aina kun näytät mallia, opastat ja puutut, laukausten määrä putoaa. Eikä tämä tarkoita sitä etteikö pitäisi opastaa ja puuttua vaan että ne vievät aikaa eikä treeneissä keretä saamaan riittävästi toistoja aikaan.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Eli vakuutusyhtiö "tutkii" ja kritiikitön taho uutisoi, vaikka koko homma pistetty liikkeelle sen mukaan, mikä saa ihmiset ottamaan lisää vakuutuksia.

En tiedä mikä intressi Harri Hakkaraisen lausunnolla on, mutta häneltä mielenkiintoinen näkemys missä mennään.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Onneksi tuli pidettyä syksyllä kiinni suojalasipakosta, vaikkei se silloin kaikkia vanhempia miellyttänytkään. Eilen tuli sellainen osuma mailasta että se laseihin tullut jälki olisi ollut silmässä huomattavasti ikävämpi.

Niin, suojalasithan ovat pakolliset 99-syntyneistä alkaen. Mielestäni tämä pitäisi pakko kaiken ikäisille.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
En tiedä mikä intressi Harri Hakkaraisen lausunnolla on, mutta häneltä mielenkiintoinen näkemys missä mennään.

Pätevä merkitys kyllä, mutta eihän hänkään varsinaisesti vertaa mihinkään konkreettiseen aiempien vuosien määrään. Eli on yhdistetty tuo huolestuminen tavallaan ovelalla tavalla, omaa tarkoitusperää tukien. En kyseenalaista ongelmaa, kyseenalaistan lisääntymisen ja vakuutusyhtiön tarkoitusperät.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Kaikki pelaa historia jalkapallossa

Olen lueskellut Urheilulehdestä (49/2012 7.12.2012) tasokasta kirjoitusta (7 sivua) koskien jalkapallon tilaa Suomessa. Kirjoittaja on Juha Valla. Tutustuin netissä häneen tarkemmin ja selvisi, että hän on akateemisesti sivistynyt historioitsija ja kokenut juniorivalmentaja ja -valmennuksen kehittäjä Suomessa sekä pelannut jalkapalloa sarjatasolla. Päättelin myös, että hänen veljensä on entinen moninkertainen Suomen mestari-jalkapalloilija Erkki Valla. Erkki Valla toimii Käpylän Pallon toiminnanjohtajana. Tutustuttuani heistä kertovaan aineistoon, uskallan väittää, että he ovat Suomen johtavat jalkapallon Nuori Suomen Kaikki Pelaa-ohjelman kriitikot. On ymmärrettävää, että historioitsija (Juha Valla) tekee perusteellisen työn tutustuttaessaan Urheilulehden lukijat Suomen jalkapallon nykyiseen tilaan. Artikkelin otsikko on jo hyvin mielenkiintoinen:"Agit prop vai paasikivimäinen realismi?" Alaotsikkona on omaperäinen historiasta otettu J.K. Paasikiven Päiväkirjan 25.10.1946 teksti:"Minua painaa tavattoman raskaasti se valheellisuuden ja moraalittomuuden ilmapiiri, jossa meidän pitää elää... Meidän pitää sietää valhetta ja petollisuutta, ilman että voimme itse totuuden sanoa."

Juha Valla on kirjoittanut Urheilulehdessä totuuden Suomen jalkapallon tilasta. Pidän sitä urheilukulttuuritekona, jonka vertaista ei ole aiemmin eteeni tullut koskien huippu-urheilun nykytilaa. Suomen huippujalkapallon heikkoon tilaan saattanut historia on tunnettava, jotta voidaan toimia jatkossa paremmin. Juha Valla aloittaa 7-sivuisen juttunsa näin:"Suomalainen jalkapallo on vedenjakajalla. Menestymättömyyden taakka on raskas. Lisäksi viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomessa on tehty virheitä, jotka ovat vieneet Suomi-futista ojasta allikkoon. Suomen A-maajoukkue on romahtanut tänä vuonna historiansa alhaisimpaan FIFA-rankingsijoitukseen, poikien maajoukkueet kyntävät syvemmällä kuin koskaan ja Veikkausliiga-joukkueet ottavat europeleissä vähänkin kovemmilta joukkueilta selkäsaunan. Huonon kehityksen merkit ovat näkyneet jo kauan. Jos Suomen jalkapallossa halutaan parempaa urheilullista menestystä, monen asian on muututtava. Urheilulehti arvioi suomalaisen jalkapallon toimintakulttuurin kolmen esimerkin. Visio 2020:n, Kaikki Pelaa-ohjelman sekä niin sanotun kultaisen sukupolven kautta."

Koska tämä on Nuori Suomi-myytti viestiketju, tulen referoimaan lähinnä Juha Vallan kokemuksia jalkapallon Kaikki Pelaa-ohjelmasta. Juha Valla kirjoittaa, että alkuperäinen Kaikki Pelaa-ohjelman teksti muistutti enemmän uskonnollista hartauskirjaa kuin käytännöllistä valmennusohjelmaa. Pahimmillaan suunniteltiin jonkinlaista muumimaailmaa pienimpien lasten pelikentäksi. Juha Valla lataa armottomasti:"Moni Kaikki Pelaa-kriitikko on edelleen sitä mieltä, että tällä käytännön toteutuksella Kaiki Pelaa-ohjelma on yksi suomalaisen jalkapallohistorian suurimmista strategisista erehdyksistä." Jatkossa referoin tänne tarkemmin Juha Vallan perusteita kovalle väitteelleen.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Kaikki pelaa historia jalkapallossa osa II

Juha Valla esittää Urheilulehdessä (49/2012 7.12.2012) kovan väitteen:"Moni Kaikki Pelaa-kriitikko on edelleen sitä mieltä, että tällä käytännön toteutuksella Kaikki Pelaa-ohjelma on yksi suomalaisen jalkapallohistorian suurimmista strategisista erehdyksistä." Historian tutkijana, sarjajalkapalloilijana ja monivuotisena juniorivalmentajana ja valmennuksen kehittäjänä hän lukeutuu siihen täälläkin peräänkuulutettiin realimaailman ytimessä toimineeseen jalkapallon asiantuntijajoukkoon, jonka kirjoituksiin kannattaa suhtautua vakavasti. Juha Valla perustelee väitteensä Urheilulehdessä niin seikkaperäisesti, että en ole vastaavaan törmännyt aiemmin.

Otan otteita Juha Vallan 7-sivuisesta raportista Urheilulehdessä.
PELAAJAKEHITYKSEN HAAKSIRIKKO. Ehkä paras, mutta samalla surullisen kuuluisa esimerkki suomalaisen jalkapallon propagandisesta toimintatavasta on jalkapallon versio Nuori Suomi-ohjelmasta, Kaikki Pelaa. Se johti suomalaisessa juniorijalkapallossa 2000-luvun alkuvuosina ikävään "henkiseen sisällissotaan". Se jätti monille traumoja, eikä ristiriitaa ole vieläkään käyty avoimesti läpi. SPL käynnisti vuosituhannen alussa silloisen pääsihteerin Pertti Alajan laatiman ohjelman. Tiivistettynä sen tavoitteena oli selkeyttää juniorijalkapallon toimintaperiaatteita ja saattaa suomalainen juniorifutis eettisesti kestävälle pohjalle. Erityisenä painopisteenä oli peliajan mahdollisimman tasainen jakautuminen, niin sanotun drop-out-ilmiön (varsinkin teini-iässä tapahtuva lajin lopettaminen) ennaltaehkäisy ja liian ankaraksi koetun kilpailullisen ilmapiirin lieventäminen. Sivutuotteena oletettiin, että ohjelmaa noudattamalla myös urheilullinen menestys paranisi. Alkuperäinen Kaikki Pelaa-ohjelman teksti muistutti enemmän uskonnollista hartauskirjaa kuin käytännöllistä valmennusohjelmaa. Pahimmillaan suunniteltiin jonkinlaista muumimaailmaa pienimpien lasten pelikentäksi. Tarpeetonta käsitteiden uudelleenmäärittelyä oli myös se, että pienten lasten valmentajia ei enää haluttu kutsua valmentajiksi vaan leikinohjaajiksi. Kilpailemisen vastainen henki oli voimakas, ja SM-kisat lopetettiin alle 10- ja alle 12-vuotiailta. Kaikki Pelaa-ohjelma toimi ideologisena kivijalkana SPL:n vuoden 2002 nuorisosuunnitelmalle, jonka allekirjoittivat nuorisopäällikkö Timo Huttunen, huippujalkapallopäällikkö Jarmo Matikainen ja koulutuspäällikkö Janne Lindström. SPL:n valmennuspäällikkönä oli tuolloin Jyrki Heliskoski. Tämä dokumentti on edelleen, kymmenen vuotta jälkeenkin järisyttävää luettavaa. Sen suosittelemat harjoitusmäärät esimerkiksi alle 10-vuotiaille pelaajille olivat käsittämättömän alhaisia. Lisäksi niin sanottuja tasoryhmiä suositeltiin perustettavaksi aikaisintaan 14 vuoden iässä. Jos kaikki Suomen junioriseurat olisivat seuranneet vuoden 2002 nuorisosuunnitelman suosituksia, se olisi varmistanut kilpaurheilun loppumisen jalkapallossa Suomessa.

Tässä hieman alkua Juha Vallen kokemuksista jalkapallon Nuori Suomen Kaikki Pelaa-ohjelmasta. Perusteellisesti kirjoitettua tekstiä on vielä monia sivuja jäljellä Urheilulehdessä. Toivottavasti tämä alku nyt herättäisi keskustelua täällä Jatkoajassa, jossa Nuori Suomen puolustajat (jääkiekon sekä jalkapallon) ovat olleet selvässä enemmistössä.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Toivottavasti tämä alku nyt herättäisi keskustelua täällä Jatkoajassa, jossa Nuori Suomen puolustajat (jääkiekon sekä jalkapallon) ovat olleet selvässä enemmistössä.

Tässä se tuleva keskustelu referoituna:

- ei ole Nuori Suomen puolustajia, vaan pelkästään niitä joiden mielestä se ei ole pääsyyllinen. Sitten on vastustajia joiden mielestä ihan kaikki johtuu Nuori Suomesta mutta heidän vastapoolinsa ei siis puolusta Nuori Suomea.

- hyvinvointivaltio, lama, playstation, nintendo, pikaruoka, jäähallit, isät, äidit ja valmentajat

- vika ei ollut/ole Nuori Suomessa vaan seuroissa

- köyhät eivät voi harrastaa, koska kilpaillaan

- siffa ja P.Sihvonen jaada-jaada-blaa-blaa

- "olin silloin valmentajana eikä mitään ongelmia ollut, vaan kaikki hymyilivät"

- pelaajatuotanto ei ole romahtanut, ainoastaan siffa ja P.Sihvonen jaada-jaada-blaa-blaa
 
Suosikkijoukkue
Kalpa
- köyhät eivät voi harrastaa, koska kilpaillaan

J.Grönvallilta hyvä tiivistys. Noinhan se keskustelu on edennyt täällä.

Kommentoin tässä vain tuota lainattua kohtaa. Olen sitä mieltä, että jos kilpailu halutaan mahdollisimman kovaksi niin taloudellisessa puolessakaan ei saa antaa kenellekkään tasoitusta. Näen oksettavana jos jollekkin köyhälle, mutta lahjakkaalle kaverille kustannetaan esim. varusteita. Kilpailu olkoon kilpailua ja köyhät pysyköön poissa jos ei ole varaa harrastaa. Ei saa olla mitään talouden "Nuori Suomi meininkiä" jossa vähävaraisempia tuetaan kommunistisella periaattella.
 

Fordél

Jäsen
JOlen sitä mieltä, että jos kilpailu halutaan mahdollisimman kovaksi niin taloudellisessa puolessakaan ei saa antaa kenellekkään tasoitusta. Näen oksettavana jos jollekkin köyhälle, mutta lahjakkaalle kaverille kustannetaan esim. varusteita. Kilpailu olkoon kilpailua ja köyhät pysyköön poissa jos ei ole varaa harrastaa. Ei saa olla mitään talouden "Nuori Suomi meininkiä" jossa vähävaraisempia tuetaan kommunistisella periaattella.

Mikä siinä on "oksettavaa", että jollekin vähävaraiselle kustannetaan vaikka varusteet?
 

Espen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Old time hockey like Eddie Shore
Referoi Siffa vaan tänne, niin katson jaksanko kirjastoon pläjäyksen lähteä lukemaan. Futisforumillakaan kukaan ei ole tuota noteerannut, vaikka luulisi aiheen olevan kiinnostava.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös