Nuori Suomi ry

[Keltainen Jaffa]

Et näköjään näe vieläkään Tammivaaran toista olennaista sanomaa varhaisesta lajinvalinnasta. Koeta lukea tarkkaan se, mitä sinä kirjoitit ja mitä minä kirjoitin Tammivaarasta tehdystä Ilkka-lehden jutusta, joka oli otsikoitu "Lahjakkuuksien palapeli". Sinä jätit olennaisen osan pois ja jatkat sillä linjalla edelleen...

Säästä minut arvuutteluleikeiltä, ja kerro suoraan, mikä on sinun tulkintasi Tammivaaran sanomasta.

Kannattaa muuten lukea tänään julkaistun Veikkaajalehden suuri katsaus jalkapallon junioritoiminnan alennustilaan. Siinä haukutaan valmentajat, harjoitteet, pelaajat, toimintakulttuuri, junnujen lajiharjoittelun määrä, kaikki pelaa-mentaliteetti, kilpailun liiallinen korostaminen ja kilpailun liian vähäinen korostaminen, eli siis monipuolisesti aivan kaikki jalkapallon viime vuosien junioritoiminnan virheet.

Saat sinäkin vähän perspektiiviä siihen, miksi oikeasti Suomesta ei tule huippujalkapalloilijoita. Asia on pikkaisen monisyisempi juttu, kuin mitä täällä esität. Saattaisit jopa löytää siitä artikkelista kauan kaivatun tilaston, joka edes vähän tukee aikaista lajivalintaa.

 

[Viltsu]

Kannattaa muuten lukea tänään julkaistun Veikkaajalehden suuri katsaus jalkapallon junioritoiminnan alennustilaan. Siinä haukutaan valmentajat, harjoitteet, pelaajat, toimintakulttuuri, junnujen lajiharjoittelun määrä, kaikki pelaa-mentaliteetti, kilpailun liiallinen korostaminen ja kilpailun liian vähäinen korostaminen, eli siis monipuolisesti aivan kaikki jalkapallon viime vuosien junioritoiminnan virheet.

Suomesta ei tule jalkapallomaata juuri tuon takia: haukutaan kaikki. Jopa jalkapallossa toimivat ammatti-ihmiset syyllistyvät tähän. Itse valmensin seitsemän vuotta junnufutiksessa ja valitettavasti yksi erityinen seikka jäi mieleen: miltei joka valmentajakurssilla, jolla olin mukana, kurssin vetäjä haukkui avajaissanoikseen jonkun valmennuslinjan, seuran, valmentajan, Palloliiton, muun valmentajakurssin tai jonkun muun tahon. Kokemani jälkeen en ole enää juurikaan ihmetellyt, miksi suomifutiksessa ei tahdo tasonnousua olla havaittavissa.

 

[siffa]

Säästä minut arvuutteluleikeiltä, ja kerro suoraan, mikä on sinun tulkintasi Tammivaaran sanomasta.

Ei ole kyse tulkinnasta, vaan lainasin suoraan Ilkka-lehden jutusta Tammivaaran sanomisia, joista sinä olit jättänyt olennaisen osan pois. Olisin toivonut, että olisit kirjoittanut sen puuttuvan, hyvin olennaisen osan tänne itse. Vai etkö ole Tammivaaran kanssa siitä asiasta samaa mieltä?

 

[Keltainen Jaffa]

Ei ole kyse tulkinnasta, vaan lainasin suoraan Ilkka-lehden jutusta Tammivaaran sanomisia, joista sinä olit jättänyt olennaisen osan pois. Olisin toivonut, että olisit kirjoittanut sen puuttuvan, hyvin olennaisen osan tänne itse. Vai etkö ole Tammivaaran kanssa siitä asiasta samaa mieltä?

"Olennainen osa", jonka olin jättänyt pois, oli tämä:

Tuomme myös harjoitteluun (koripallo) paljon vartaloa valmistavaa harjoittelua, koska tiedämme, että pelkästään koripallon pelaaminen ei riitä. Me emme halua välittää sellaista viestiä, että erikoistukaa mahdollisimman varhain. Jos haluat tulla hyväksi koripalloilijaksi,harrasta monia lajeja, jotta saat laajan taitopohjan"

Tämä on esimerkki siitä, miten Kauhajoen Karhussa asiat hoidetaan. Ja kyllä, olen samaa mieltä siitä, että noin siellä hommat hoidetaan.

Siffa, mitä hittoa?

Edit. Minulle tuli ahaa-elämys. Onko tässä kaikessa kyse tästä osasta artikkelia:
"Tämä ei välttämättä päde uinnin, taitoluistelun tai voimistelun tapaisiin yksilölajeihin. Niissä lajiharjoittelu on aloitettava nuorena, koska kapea-alainen taito on jalostettava mahdollisimman pitkälle".

 

[Tarinankertoja]

En epäile näkemisiäsi, mutta luotan kuitenkin Oopperan balettikoulun vararehtori Arja Tervon lausuntoon YLE:n Urheilun taustapeilissä.

No jos ei ole seurannut balettia, niin voin ymmärtää ettet ymmärrä tuota lausuntoa, kuten se pitäisi ymmärtää.

Kyllä opetetaan 3 vuotiaalle ihan balettia. Tervo puhuu aikuismaisesta tavoitteellisesta tanssiharjoittelussa jossa otetaan mukaan myös fyysiset lihasvoima jne. harjoitteet, jotka ovat aikuisiän balettiharjoitteissa ihan etusijalla. Motoriikan on oltava jo hallussa, ja jos 7 -vuotiaana ei osaa perusasentoja jollakin tasolla, on ammatista turha haaveilla, eikä ole mitään asiaa Ooperan balettikouluun.

Tässä on kuitenkin tullut elettyä aikanaan useampi vuosia ammattitanssijan kanssa, oltua töissä laitoksessa jonka tiloissa pyörittiin myös balettikoulua ja kierrettyä maailmalla balettiesityksissä…

 

[Fordél]

No jos ei ole seurannut balettia, niin voin ymmärtää ettet ymmärrä tuota lausuntoa, kuten se pitäisi ymmärtää.

Kyllä opetetaan 3 vuotiaalle ihan balettia. Tervo puhuu aikuismaisesta tavoitteellisesta tanssiharjoittelussa jossa otetaan mukaan myös fyysiset lihasvoima jne. harjoitteet, jotka ovat aikuisiän balettiharjoitteissa ihan etusijalla. Motoriikan on oltava jo hallussa, ja jos 7 -vuotiaana ei osaa perusasentoja jollakin tasolla, on ammatista turha haaveilla, eikä ole mitään asiaa Ooperan balettikouluun.

Tässä on kuitenkin tullut elettyä aikanaan useampi vuosia ammattitanssijan kanssa, oltua töissä laitoksessa jonka tiloissa pyörittiin myös balettikoulua ja kierrettyä maailmalla balettiesityksissä…

Asia selvä. Kuten olen jo todennut niin varmasti siellä käydään läpi niitä asentoja ym. Oma käsitykseni on, että Tervo puhuu siitä näkökulmasta, mitä baletin opiskelu on kymmenvuotiaasta eteenpäin ja siihen nähden totesi, että baletin opiskelu alkaa vasta kymmenvuotiaana. Kuten Oopperan nettisivuilla todeltaan, "Alkuopetuksessa oppilas oppii tanssin ja liikunnan perusasiat, joiden pohjalta seuraavina vuosina kehitetään niin klassisen baletin taitoa kuin muuta tanssillista osaamista." Ja tämä alkuopetus on juuri se, joka ajoittuu 7-9 ikävuoteen.

Ja tämä kaikki keskustelu ei liittynyt niinkään siihen, missä vaiheessa aletaan opiskelemaan mitäkin juttuja vaan missä vaiheessa pitää tehdä lajivalinta baletissa. Tervon mukaan kymmeneen ikävuoteen asti saa ja kannattaakin harrastaa monipuolisesti eri lajeja. Se oli tämän koko homman pihvi.

Mutta tämä tästä näin tarkasta baletin opetuksen analysoinnnista, koska oma kompetenssini ei riitä tämän pidemmälle baletin (jos nyt minkään muunkaan) suhteen.

 

[Keltainen Jaffa]

...Minä vertasin jalkapalloa noihin Tammivaaran mainitsemiin yksilölajeihin, koska se on kansainvälisesti kilpailluin urheilulaji ja sen vuoksi taitovaatimukset ovat yhtä suuret kuin yksilölajeilla, jolloin, niinkuin Tammivaara sanoo määrättyjen yksilölajien osalta, että taidon jalostaminen pitkälle on aloitettava nuorena...

Huomasin tämän kohdan vasta äsken, kun huomioni kiinnittyi noihin valheellisiin väittämiisi siitä, että olisin jättänyt tärkeän osan referaatistani pois tahallani.

On suorastaan surkuhupaisaa käyttää Tammivaaran lausuntoja tässä yhteydessä. Jos jalkapallo olisi rinnastettavissa Tammivaaran mainitsemiin taitoluisteluun tai voimisteluun, niin, kuten Tammivaara toteaa, jalkapallon kuuluisi olla kapea-alainen urheilulaji, ja siinä ei olisi monimutkaisia syöttötilanteita.

Joukkuelaji ei koskaan voi saavuttaa vaatimustasossaan aikaista lajivalintaa vaativia yksilölajeja. Ei koskaan, ei lähellekään. Otetaanpa karkeat esimerkit. Erik Karlsson, maailman paras jääkiekkopakki tällä hetkellä. Mies on hento, pienikokoinen pakiksi, voimaa puuttuu ja hänellä on vaikeuksia omalla alueella puolustamisessa erityisesti NHL:ssä, eikä hänellä ole tapana kuunnella valmentajien pelitapaesityksiä. Vertailun vuoksi otetaan yksilöurheilijoista vaikka Roger Federer; ei suuria heikkouksia, eikä välttämättä pieniäkään. Rafael Nadal? Ei heikkouksia. Usain Bolt? Ei minkäänlaisia heikkouksia. Kuka tahansa taitoluistelun tai voimistelun huipulta? Ei heikkouksia. Jatkanko?

Miten joukkuelajissa voisikaan yksilön vaatimustaso olla täydellisyydessä, jos kukaan ei voi ratkaista peliä yksinään kentällä? Ei edes jalkapallossa.


*****

Vastaisitko jo viimein, mitä äärimmäisen tärkeää minä muka jätin pois referaatistani?

 

[siffa]

Kannattaa muuten lukea tänään julkaistun Veikkaajalehden suuri katsaus jalkapallon junioritoiminnan alennustilaan. Siinä haukutaan valmentajat, harjoitteet, pelaajat, toimintakulttuuri, junnujen lajiharjoittelun määrä, kaikki pelaa-mentaliteetti, kilpailun liiallinen korostaminen ja kilpailun liian vähäinen korostaminen, eli siis monipuolisesti aivan kaikki jalkapallon viime vuosien junioritoiminnan virheet.

Saat sinäkin vähän perspektiiviä siihen, miksi oikeasti Suomesta ei tule huippujalkapalloilijoita. Asia on pikkaisen monisyisempi juttu, kuin mitä täällä esität. Saattaisit jopa löytää siitä artikkelista kauan kaivatun tilaston, joka edes vähän tukee aikaista lajivalintaa.

Hyvä ja odotetunlainen artikkeli, joka on otsikoitu "Muutoksen aika on nyt". Siinä on heti vedetty otsikon alla täälläkin tiedetty tosiasia, että "Tulokset eivät valehtele:Suomen juniorijalkapalloilu kyntää syvällä. Muutos on, luojan kiitos, jo alulla. Mutta aikaa ei ole hukattavaksi päivääkään". Artikkeli lähtee liikkeelle numeroista 8-1, ei enempää eikä vähempää. Urheilussa tulos on yhtä kuin totuus. Ja tämä totuus sattuu. Saviniemen tulostaululla loistavat 17-vuotiaiden EM-karsintaottelun jälkeen tylyt Saksan voittolukemat 8-1. Vielä enemmän sattuu tieto, että saksalaiset olisivat halutessaan voineet takoa monta maalia lisää.

Saviniemen ottelu ja Palloliiton uuden puheenjohtajan, Pertti Alajan, valinta avasivat vihdoin jalkapalloasiantuntijoiden kielet kertomaan, mistä on kyse Suomen juniorijalkapalloilun alamäessä.

Olen jutun kirjoittajan (Harri Pirinen) kanssa täysin samaa mieltä siitä, että ymmärtääkseen nykytilaa ja ennustaakseen tulevaisuutta, täytyy tuntea historia. Vuodesta 2006 viime kevääseen HJK:n junioreita valmentanut Erkka V. Lehtola kertoo syyn alennustilaan. Palloliitto julkisti 2000-luvun alussa nuorisotoimintalinjan, jonka sisältö yhä kymmenen vuotta myöhemmin auheuttaa kenttäväen keskuudessa itkun ja naurun sekaisen epäuskoreaktion. Erkka V. Lehtola kertoo:"Suosituksia olivat esimerkiksi, että 9-vuotiailla oli 1-2 korkeintaan tunnin harjoitusta viikossa, 20 ottelua kaudessa ja kolme viikonloppua kuukaudessa vapaata jalkapallosta. Tasojoukkueet kiellettiin ehdottomasti, ne sai perustaa aikaisintaan 14-vuotiaille". "Tämä ikävä kyllä upposi, ja siitä tuli karmeaa jälkeä", sanoo Lehtola. HJK:n nykyinen valmennuspäällikkö Jari Rantanen oli tuolloin piirin johtotehtävissä ja mukana hyväksymässä yleislinjauksia. "Olin erittäin harmissani, että niitä sääntöjä jouduttiin tekemään. Se osoitti, että ettei luotettu valmentajakuntaan. Lopulta Kaikki pelaa-ideologiasta tuli tärkeämpi kuin pelistä ja harjoittelusta", Rantanen muistaa. "Kyllä meidän pitää miettiä, mitä näiden 16-17 vuotiaiden kanssa on tehty 6-7 vuotta sitten, kun tulokset ovat tuollaisia", Rantanen naulaa.

Olen kirjoittanut täällä jääkiekon laatuprojektin Nuori Suomi-ohjelmasta nuo juniritoiminnan samanlaiset, tuhoisat rajoitteet vuosien 1996-2005 aikana, kuin mitkä jalkapallopuolellekin myöhemmin Jääkiekkoliiton näyttämän esimerkin mukaan otettiin käyttöön. Eipä tullut minulle yllätyksenä nämä Erkka V. Lehtolan ja Jallu Rantasen kommentit. Ero jääkiekkoon on vielä siinä, että jalkapallopuolella uskalletaan kertoa nyt vastuullisten nimiä huonoon tilanteeseen. "Pertti Alaja saa mielestäni kantaa suuren vastuun nykytilasta, sillä hän oli luomassa Kaikki pelaa-mallia. Miksi on ollut vaikea myöntää, että siellä on tehty virheitä? Meille se on ollut rankkaa, sillä olemme olleet toiminnan keskiössä ja nähneet kehityksen tuloksen", sivaltaa KäPan juniorivalmentaja Erkki Valle.

KäPa lähti omalle tielleen junioritoiminnassaan 2006, jolloin seuran toimintakulttuuri muutettiin kovasta arvostelusta huolimatta. KäPa nousi Suomen menestyneimmäksi junioriseuraksi. Erkki Valla kertoo:"Alettiin kohista jalkapalloilevasssa Suomessa "KäPan ihmeestä, mutta kyse ei ollut mistään ihmeestä, vaan yksinkertaisesti toiminnan tasosta. Sitten meiltä on kyselty, luulemmeko olevamme jotain jumalia, jotka näkevät pikkupojista, kenestä tulee huippupelaaja. Emme luule, emmekä näe. Mutta sen voimme sanoa, että jostakin valitusta edustusjoukkueen 12 pelaajan ryhmästä tulee todennäköisemmin hyviä pelaajia kuin 28 pojan ryhmästä".

Monisivuisen jutun toinen tärkeä sanoma itselleni on Sami Hyypiä akatemiaa koskeva osuus, mikä on otsikoitu "Oma laji ensin" ja aloitettu "Kova väite: hyviä jalkapalloilijoita syntyy jalkapalloilemalla ei urheilemalla monipuolisesti". Itselleni väite ei ole mitenkään kova, vaan itsestäänselvyys, josta olen tänne kirjoittanut taas viimeisten päivien aikana jo usean viestin.

 

[Keltainen Jaffa]

...Monisivuisen jutun toinen tärkeä sanoma itselleni on Sami Hyypiä akatemiaa koskeva osuus, mikä on otsikoitu "Oma laji ensin" ja aloitettu "Kova väite: hyviä jalkapalloilijoita syntyy jalkapalloilemalla ei urheilemalla monipuolisesti". Itselleni väite ei ole mitenkään kova, vaan itsestäänselvyys, josta olen tänne kirjoittanut taas viimeisten päivien aikana jo usean viestin.

Pata kattilaa soimaa. Jätät tästä tärkeästä kohdasta oikeastaan kaiken pois. Se on virhe, sillä tämä "kova väite" hämää aivan helvetisti ja itsekin menin siihen miinaan aluksi.

Oleelliset osat:
"Suomalaiset juniorit harjoittelevat omaa lajiaan itsenäisesti paljon vähemmän kuin huippumaiden pelaajat, erityisesti jalkapallossa. Ja joka lajissa maajoukkueeseen asti selvinneet pelaajat ovat harjoitelleet nimenomaan omaa lajiaan enemmän kuin muut."

Tämä sotii hieman sitä perinteistä käsitystä vastaan, että lapsille tärkeintä olisi mahdollisimman monen lajin harrastaminen.

Sitten tulee plaa plaa plaa, jalkapallo, jalan liiketaitovalmius, huipulle pääsy...

"Totta kai monipuolinen liikunta on suositeltavaa. Mutta se, että harrastaa useaa lajia, ei välttämättä takaa monipuolisuutta, sillä lajit voivat olla samankaltaisia keskenään. Ja toisin päin: palloilulajien harjoitteista voi laatia liikunnallisesti hyvinkin monipuolisia".
Sitten tulee taas jalkojen hienomotoriikkaa, palloliiton suosituksia harjoitusmääristä, ja sitten vasta se koko jutun pointti:

"Lasten liikunnan määrä ja liikunnalliset taidot ovat romahtaneet. Nykyään 10-vuotiaissa voi olla yleisissä liikuntataidoissa puutteita, joita ei 20 vuotta sitten voinut kuvitella."

"Olen itsekin sitä mieltä, että ohjatun toiminnan määrä voisi vähentää, jos 1970- ja 1980-lukujen pihapelikulttuuri saataisiin palaamaan. Mutta siihen en oikein usko, ja siksi ohjatun toiminnan merkitys päinvastoin korostuu", kertoi Erkki Valla.

Lyhyesti: jutussa mainittu väitöskirjatutkimus ja sen tulokset kertovat karua kieltä laajasta lapsien liikunnan määrän ja omatoimisen urheilun puutteesta. Tämä artikkeli ja tilastojen tulokset liittyvät vain epäsuorasti monipuolisen urheilun moittimiseen, otsikosta huolimatta.

Toki artikkeli tukee myös hieman aikaista erikoistumista, pakko se on myöntää, mutta vain hieman.

 

[siffa]

Joukkuelaji ei koskaan voi saavuttaa vaatimustasossaan aikaista lajivalintaa vaativia yksilölajeja. Ei koskaan, ei lähellekään. Otetaanpa karkeat esimerkit. Erik Karlsson, maailman paras jääkiekkopakki tällä hetkellä. Mies on hento, pienikokoinen pakiksi, voimaa puuttuu ja hänellä on vaikeuksia omalla alueella puolustamisessa erityisesti NHL:ssä, eikä hänellä ole tapana kuunnella valmentajien pelitapaesityksiä. Vertailun vuoksi otetaan yksilöurheilijoista vaikka Roger Federer; ei suuria heikkouksia, eikä välttämättä pieniäkään. Rafael Nadal? Ei heikkouksia. Usain Bolt? Ei minkäänlaisia heikkouksia. Kuka tahansa taitoluistelun tai voimistelun huipulta? Ei heikkouksia. Jatkanko?

Meidän on täällä pohjoisessa, jossa rospuutto- ja talviaika kestää 6-7 kuukautta, vaikea mieltää, miten paljon jalkapalloilijat lämpimissä maissa harjoittelevat lajiaan lapsesta lähtien. Taitovaatimustaso on niin kova yksilöllä, että lämpimissä maissa lapset/juniorit/aikuiset harjoittelevat määrällisesti jalkapalloa paljon enemmän kuin mainitsemasi tennispelaajat, yleisurheilijat, voimistelijat ja taitoluistelijat omia lajejaan. Niinkuin olen kirjoittanut tänne moneen kertaan, niin pyöreän pelivälineen hallinta jaloilla vaatii valtavan määrän harjoittelua silloin, kun tähdätään maailman huipulle kovassa kilpailutilanteessa. Hannele Forsman tiivistää asian eilisessä Veikkaajassa otsikoiden "Oma laji ensin" "Kova-väite:hyviä jalkapalloilijoita syntyy jalkapalloilemalla, ei urheilemalla monipuolisesti", alla hyvin:"Jalkojen hienomotoriikasta johtuen jalkapallo on taidollisesti haastavampi kuin käsillä tehdyt lajit. Se vaan on todistettu fakta, että omaa lajia pitää harjoitella paljon ja jalkapallossa se tarkoittaa pallon kesyttämistä".

 

[choose_life]

Hyvä ja odotetunlainen artikkeli, joka on otsikoitu "Muutoksen aika on nyt". Siinä on heti vedetty otsikon alla täälläkin tiedetty tosiasia, että "Tulokset eivät valehtele:Suomen juniorijalkapalloilu kyntää syvällä. Muutos on, luojan kiitos, jo alulla. Mutta aikaa ei ole hukattavaksi päivääkään". Artikkeli lähtee liikkeelle numeroista 8-1, ei enempää eikä vähempää. Urheilussa tulos on yhtä kuin totuus. Ja tämä totuus sattuu. Saviniemen tulostaululla loistavat 17-vuotiaiden EM-karsintaottelun jälkeen tylyt Saksan voittolukemat 8-1. Vielä enemmän sattuu tieto, että saksalaiset olisivat halutessaan voineet takoa monta maalia lisää.

Monisivuisen jutun toinen tärkeä sanoma itselleni on Sami Hyypiä akatemiaa koskeva osuus, mikä on otsikoitu "Oma laji ensin" ja aloitettu "Kova väite: hyviä jalkapalloilijoita syntyy jalkapalloilemalla ei urheilemalla monipuolisesti". Itselleni väite ei ole mitenkään kova, vaan itsestäänselvyys, josta olen tänne kirjoittanut taas viimeisten päivien aikana jo usean viestin.

Kyseinen auktoriteetti Lehtola valmentaa nykyisin niinkin huippuammattisarjassa kuin Suomen futiksen kakkosdivarissa. Odotamme tuloksia, jotka eivät tunnetusti valehtele ja ratkaisevat kaiken, todella suurella mielenkiinnolla.
Aikuisten kanssa kun jopa lähes harrastesarjassa pätevät ihan eri lait kuin jääkiekkoa ja muita joukkuelajeja pelaavilla alla 11/13-vuotiailla kakaroilla, josta tässä ketjussa on koko ajan puhuttu; sen mukaan sitten tulostavoitteetkin. Practise what you preach, ei se kummempaa.

Mitä KäPaan tulee, siellä on aina tehty ja tehdään todennäköisesti jatkossakin juttuja isommin kyselemättä ja omalla tavalla soveltaen - kuten joka seurassa, jossa on vahvoja,selkärankaisia, oma-aloitteisia ja itse ajattelevia ihmisiä hommissa. Hyvässä ja pahassa. Mutta tämän ymmärtäminen vaatii toki aika paljon omaa älliä, kokemusta ja tahtoa.

 

[LaTe_Show]

"Mutta sen voimme sanoa, että jostakin valitusta edustusjoukkueen 12 pelaajan ryhmästä tulee todennäköisemmin hyviä pelaajia kuin 28 pojan ryhmästä".

Miten tämä liittyy Nuoreen Suomeen, sillä mikään ei kiellä luomasta yhtä 12 pelaajan (edustus)joukkuetta, tai edes sitä että olisi kaksi erillistä 12/14 pelaajan tasojoukkuetta. Itseasiassa jälkimmäinen vaihtoehto olisi kaikilla mittareilla parempi vaihtoehto.

 

[Keltainen Jaffa]

Meidän on täällä pohjoisessa, jossa rospuutto- ja talviaika kestää 6-7 kuukautta, vaikea mieltää, miten paljon jalkapalloilijat lämpimissä maissa harjoittelevat lajiaan lapsesta lähtien. Taitovaatimustaso on niin kova yksilöllä, että lämpimissä maissa lapset/juniorit/aikuiset harjoittelevat määrällisesti jalkapalloa paljon enemmän kuin mainitsemasi tennispelaajat, yleisurheilijat, voimistelijat ja taitoluistelijat omia lajejaan.

Jalkapalloilija voi aamusta iltaan höntsätä pallon kanssa helpostikin, mutta yksilöurheilijan rankemmat treenit ovatkin sitten paljon rankempia kuin koko päivän kestänyt höntsäys. Sitä ei välttämättä joukkue-urheilun parissa kasvaneet ymmärrä.

Väitän suoraan, että aikaisen lajivalinnan tehnyt jalkapalloileva 5-vuotias on täysin nössö verrattuna aikaisen lajivalinnan tehneeseen 5-vuotiaaseen yksilöurheilijaan.

Ja kyllä, on niillä jalkapalloilijoillakin rankkoja treenejä välillä.

*****

Joko siffa olet löytänyt tästä alkuperäisestä referaatistani sen muka minun pois jättämäni kohdan yksilöurheilun vaatimuksista? Annan vinkin: pidin sitä kirjoitushetkellä niin tärkeänä, että se on erikseen tummennettu ja kommentoitu, että laiskinkin palstalainen sen sieltä löytää varmasti.

Vai oletko oikeasti kykenemätön myöntämään olevasi väärässä missään asiassa?

 

[eagle]

Jalkapalloilija voi aamusta iltaan höntsätä pallon kanssa helpostikin, mutta yksilöurheilijan rankemmat treenit ovatkin sitten paljon rankempia kuin koko päivän kestänyt höntsäys. Sitä ei välttämättä joukkue-urheilun parissa kasvaneet ymmärrä.

Väitän suoraan, että aikaisen lajivalinnan tehnyt jalkapalloileva 5-vuotias on täysin nössö verrattuna aikaisen lajivalinnan tehneeseen 5-vuotiaaseen yksilöurheilijaan.

Ja kyllä, on niillä jalkapalloilijoillakin rankkoja treenejä välillä.

Jos lähdetään siitä että harjoitellaan vain välillä rankasti, niin ei varmasti kehitytä koskaan maailman huipulle.

Kyllä sen temmon pitää olla aina kova, pitää pystyä vaatimaan paljon, samalla homman ollessa hauskaa ja mielekästä.

Juuri sen takia joukkueharjoituksia ei liian nuorilla saa liian paljoa ollakkaan, vaan tilaa pitää jäädä sille omalle höntsäämiselle. Koska se oma höntsy on aina aivoille/henkisesti vähemmän rasittavaa.

Barcelonan akatemiassa harjoitellaan 3-4 kertaa viikossa 12-vuotiaiksi. Mutta silloin kun tehdään tehdään niin kovaa ja huolella että sitä ei moni ymmärrä joka ei ole joukkuelajeihin perustunut.

 

[siffa]

Jos lähdetään siitä että harjoitellaan vain välillä rankasti, niin ei varmasti kehitytä koskaan maailman huipulle.
Kyllä sen temmon pitää olla aina kova, pitää pystyä vaatimaan paljon, samalla homman ollessa hauskaa ja mielekästä.
Juuri sen takia joukkueharjoituksia ei liian nuorilla saa liian paljoa ollakkaan, vaan tilaa pitää jäädä sille omalle höntsäämiselle. Koska se oma höntsy on aina aivoille/henkisesti vähemmän rasittavaa.
Barcelonan akatemiassa harjoitellaan 3-4 kertaa viikossa 12-vuotiaiksi. Mutta silloin kun tehdään tehdään niin kovaa ja huolella että sitä ei moni ymmärrä joka ei ole joukkuelajeihin perustunut.

Näin se juuri on sen jälkeen, kun pallon kanssa on jo tunteja takana valtava määrä lapsesta alkaen. Sellaisiin tuntimääriin, mitä jalkapallon vaatiman jalkojen hienomotoriikan kehittäminen vie tulevilta Barcelonan aketemialaisilta ei missään yksilölajeissa päästä. Eikö ole niin, että Barcelonan akatemiaan ei mennä tuosta vaan, vaan tiukan seulan läpi kehittyneimmät juniorit sinne kutsutaan tai valitaan? Sama menettelyhän on Oopperan balettikouluun pyrkijöiden ja päässeiden kohdalla, että harjoittelua on takana jo vuosia, niinkuin Tarinankertoja on meille asiantuntevasti täällä kirjoittanut.

 

[Keltainen Jaffa]

Jos lähdetään siitä että harjoitellaan vain välillä rankasti, niin ei varmasti kehitytä koskaan maailman huipulle.

Kyllä sen temmon pitää olla aina kova, pitää pystyä vaatimaan paljon, samalla homman ollessa hauskaa ja mielekästä.

Juuri sen takia joukkueharjoituksia ei liian nuorilla saa liian paljoa ollakkaan, vaan tilaa pitää jäädä sille omalle höntsäämiselle. Koska se oma höntsy on aina aivoille/henkisesti vähemmän rasittavaa.

Barcelonan akatemiassa harjoitellaan 3-4 kertaa viikossa 12-vuotiaiksi. Mutta silloin kun tehdään tehdään niin kovaa ja huolella että sitä ei moni ymmärrä joka ei ole joukkuelajeihin perustunut.

Vaikka se tuossa lainauksessa siltä kuulostaakin, niin en aliarvioi futisjunnujen rankempien harjoituksien määrää tai edes omatoimisen höntsäämisen tempoa.

Pointtini oli se, että yksilöurheilijoilla ei vain ole sitä henkisesti vähemmän rasittavaa harjoittelua kovin paljoa, jos ei lainkaan. Siitä suuri vaatimustason ero joukkue- ja yksilölajien kohdalla.

Ja ennen kuin kukaan suuttuu, niin myönnän, myönnän ehdottomasti ylilyöntini: 5-vuotiailla tuo lasten ero ei ole niin suuri, kuin edellä väitän. 6-7 -ikävuodet sopisivat paremmin tähän, ja sen "täysi nössö" määritelmän tilalle voidaan vaihtaa pelkkä "nössö", tai vaikka "pehmo". Naureskelin jo tuossa itsekseni, miten karseaa provoa tuli kirjoitettua tahattomasti aamun kahvipöhnissä. Pahoittelen tapahtunutta.

Edit. Tähän vielä erikseen:

...Barcelonan akatemiassa harjoitellaan 3-4 kertaa viikossa 12-vuotiaiksi. Mutta silloin kun tehdään tehdään niin kovaa ja huolella että sitä ei moni ymmärrä joka ei ole joukkuelajeihin perustunut.

En kiellä tätä, mutta väitän silti, että aikaista lajivalintaa vaativissa yksilölajeissa meno on vielä kovempaa. Fyysisesti jalkapallo varmasti pääsee lähelle, mutta ei missään nimessä henkisesti.

 

[msg]

. Eikö ole niin, että Barcelonan akatemiaan ei mennä tuosta vaan, vaan tiukan seulan läpi kehittyneimmät juniorit sinne kutsutaan tai valitaan?

Jos nyt palataan Suomeen ja jääkiekkoon, niin täällähän pääsee mukaan seuraan ja joukkueeseen kunhan maksaa kausimaksun. Tämä siis ainakin SM-liigan huippuseura HPK:ssa, joka siis määrittää itsensä liikuntaseuraksi eikä urheiluseuraksi.

Pitääkö meidän edelleen olla huolestuneita suomalaista jääkiekkoa riivaavasta Nuori Suomi -demonista vai ovatko asiat nyt hyvin ja urheilu palautettu urheiluun kuten Petteri jo pari vuotta sitten väitti viitaten juuri SM-liigan huippuseura HPK:n junioritoimintaan.

 

[eagle]

Eikö ole niin, että Barcelonan akatemiaan ei mennä tuosta vaan, vaan tiukan seulan läpi kehittyneimmät juniorit sinne kutsutaan tai valitaan?

Barcelonassa pelaajat valitaan tarkkoilijoiden ja ns. yhteistyöseurojen toimesta. Siis pelajaat jotka pääsevät näytille akatemiaan, siellä sitten pitää vielä näyttää että on tarpeeksi hyvä. Esim. Ajax järjestää vuodessa pari päivää jolloin seulotaan n.1000 halukkasta 10 poikaa mukaan akatemiatoimintaan. Englannissa taas kartoitetaan aina pienemmistä seuroista pelaajia isoihin akatemioihin ja sitten nämä yleensä voivat olla vuodenkin ns. tryout-ryhmässä ennenkuin parhaat pääsevät mukaan varsinaiseen akatemiatoimintaan.

Joskushan oli juttua siitä kuinka Barcelona oli kiinnostunut eräästä suomalaisesta junnusta. Tässä "uutisessa" homma esitettiin niin että Barcelona haluaisi kaverin sinne jne. Todellisuudessa kun Barcelona siis vuosittain on kiinnostunut sadoista pelaajista per ikäluokka, mutta vain todella harva niistä pääsee sitten mukaan varsinaiseen joukkueeseen. Isoilla akatemioilla kun ei ole mitään ns. 2.joukkueita edes(paitsi ehkä aivan nuorissa). Sen "tehtävän" hoitaa sitten vähän pienemmät seurat ja akatemiat.

Eli siis puhutaan täysin erilaisista valinnoista. Näiden valintojen kautta päästäänkin tilanteeseen missä vaaditaan ja odotetaan isoa panostusta, omaa halua ja todella hyvää asennetta toimintaan.

 

[Keltainen Jaffa]

Joko siffa olet löytänyt tästä alkuperäisestä referaatistani sen muka minun pois jättämäni kohdan yksilöurheilun vaatimuksista? Annan vinkin: pidin sitä kirjoitushetkellä niin tärkeänä, että se on erikseen tummennettu ja kommentoitu, että laiskinkin palstalainen sen sieltä löytää varmasti.

Vai oletko oikeasti kykenemätön myöntämään olevasi väärässä missään asiassa?

Ilmeisesti en tule saamaan minkäännäköistä anteeksipyyntöä tai edes vastausta tähän asiaan.

En näe syytä yrittää enää keskustella siffan kanssa, kun hän ei kunnioita toisten kirjoituksia edes sen vertaa, että lukisi viestit kunnolla. Eikä kunnioita muita ihmisiä sen vertaa, että kantaisi vastuunsa, kun haukkuu toisen pystyyn asioista, joihin toinen ei ole syyllinen.

No, onhan täällä jo todistettu siffalle todella monta kertaa, että mm. Suomen oloissa palloilulajeihin ei aikainen lajivalinta sovi, niin miksi muutenkaan jatkaisin tästä asiasta jauhamista hänen kanssaan?

 

[Japi]

Vaikka se tuossa lainauksessa siltä kuulostaakin, niin en aliarvioi futisjunnujen rankempien harjoituksien määrää tai edes omatoimisen höntsäämisen tempoa.

Pointtini oli se, että yksilöurheilijoilla ei vain ole sitä henkisesti vähemmän rasittavaa harjoittelua kovin paljoa, jos ei lainkaan. Siitä suuri vaatimustason ero joukkue- ja yksilölajien kohdalla.
Ja ennen kuin kukaan suuttuu, niin myönnän, myönnän ehdottomasti ylilyöntini: 5-vuotiailla tuo lasten ero ei ole niin suuri, kuin edellä väitän. 6-7 -ikävuodet sopisivat paremmin tähän, ja sen "täysi nössö" määritelmän tilalle voidaan vaihtaa pelkkä "nössö", tai vaikka "pehmo". Naureskelin jo tuossa itsekseni, miten karseaa provoa tuli kirjoitettua tahattomasti aamun kahvipöhnissä. Pahoittelen tapahtunutta.

Edit. Tähän vielä erikseen:



En kiellä tätä, mutta väitän silti, että aikaista lajivalintaa vaativissa yksilölajeissa meno on vielä kovempaa. Fyysisesti jalkapallo varmasti pääsee lähelle, mutta ei missään nimessä henkisesti.

Tuo boldaamani kohta vaatii pienen kommentin. Luin viime viikolla ehkä seitsemännen kerran Rolf Haikkolan mielenkiintoisen kirjan "Lasse Virenin menestyksen portaat". Kirjassa Haikkola selittää seikkaperäisesti Virenin harjoittelua sekä ennen vuotta 1969 jolloin Lasse tuli Haikkolan valmennukseen että varsinkin sen jälkeen. Kirjasta käy ilmi, että Viren harjoitteli kilometrimääräisesti selvästi vähemmän kuin muut suomalaiset 1970-luvun huippujuoksijat (esim. Väätäinen, Päivärinta, Vainio ja Maaninka). Virenin kilometrit kaudella 1972 olivat vähän yli 7300 kilometriä, kun esim. Kaarlo Maaninka juoksi vuonna 1980 12000 kilometriä. Harjoituskerroissa Viren oli ylivoimainen 772 vuosittaisella harjoituskerralla, kun yleensä harjoiteltiin 550-650 kertaa vuodessa (Päivärinta tosin tasan 700).

Virenin harjoittelussa oli vähien kilometrien lisäksi erikoista suhteellisen pienet tehot valta-osan ajasta. Toki sitten kun mentiin täysillä niin sitten mentiin eikä meinattu. Tätä tehoharjoittelua (harjoitusteho 80-90% maksimista) oli kuitenkin vain pieni osa. Menestys ja ajat olivat kuitenkin ensiluokkaisia. Viren aloitti säännöllisen harjoittelun 18-vuotiaana ja kunnollisen harjoittelun (sekä määrällisesti että tehollisesti) 20-vuotiaana ja voitti 2 olympiakultaa 23-vuotiaana. Toki Viren oli harrastanut urheilua pienen ikänsä ja teki lisäksi fyysistä työtä isänsä puutavarankuljetus-yrityksessä. Eli vähemmäläkin määrällisellä harjoittelulla on voinut pärjätä, kun ei ole stressannut. Tätä Haikkola koko ajan korosti, että Lasse oli hyvin vahva henkisesti ja ei käytännössä stressannut mistään. Toki yksilö ja joukkuelajeilla on eroa harjoittelun laadussa, kuormittavuudessa ja laadussa, mutta ei voi automaattisesti sanoa, että yksilöurheilu on henkisesti stressaavampaa.

 

[Keltainen Jaffa]

...Lasse Viren...

Hyvä teksti, mutta hieman asian vierestä.

En missään nimessä sano, että kaikissa yksilölajeissa henkinen kuorma olisi suurempi kuin esim. jalkapallossa. Tarkoitin, että aikaista lajivalintaa vaativissa yksilölajeissa näin on. Lasse Virenin laji ei vaadi aikaista lajivalintaa, ja hän itse on siitä todiste.

Täytyy myös todeta, että löytyy myös myöhäisen lajivalinnan yksilölajeistakin yhtä valtavaa henkistä kuormaa vaativia lajeja kuin aik. lajiv. vaativista lajeista. Ei nyt juuri tule mieleen mitään fyysistä lajia, mutta esim. shakki tai vaikka pokeri maailman huipulla ovat sellaisia.

Mutta tuo oli minulle uutta ja mielenkiintoista tietoa Virenistä. Kiitti siitä.

 

[siffa]

Barcelonassa pelaajat valitaan tarkkoilijoiden ja ns. yhteistyöseurojen toimesta. Siis pelajaat jotka pääsevät näytille akatemiaan, siellä sitten pitää vielä näyttää että on tarpeeksi hyvä. Esim. Ajax järjestää vuodessa pari päivää jolloin seulotaan n.1000 halukkasta 10 poikaa mukaan akatemiatoimintaan. Englannissa taas kartoitetaan aina pienemmistä seuroista pelaajia isoihin akatemioihin ja sitten nämä yleensä voivat olla vuodenkin ns. tryout-ryhmässä ennenkuin parhaat pääsevät mukaan varsinaiseen akatemiatoimintaan.

Eli siis puhutaan täysin erilaisista valinnoista. Näiden valintojen kautta päästäänkin tilanteeseen missä vaaditaan ja odotetaan isoa panostusta, omaa halua ja todella hyvää asennetta toimintaan.

Kiitos näistä tiedoista. Kysyn sitten, että minkä ikäisenä nämä kehittyneimmät juniorit valitaan suurseurojen akatemioihin? Sen jälkeen pyydän sinulta tietoa/arviota, että ovatko nämä valitut juniorit harrastaneet ennen valintaansa monipuolisesti eri urheilulajeja vai 2-3 vuoden ikäisistä pelkästään yhtä lajia, jalkapalloa. Siitä kai olemme yhtä mieltä, että akatemiaan pääsyn jälkeen on vain yksi urheilulaji eli jalkapallo, johon panostetaan sitten kaikki mahdollinen aika.

Ari Tammivaarahan kertoi Ilkan jutussa, jota Keltainen Jaffa tänne ansiokkaasti keskustelun avaukseksi referoi, että varhainen erikoistuminen ei sovi palloilulajeihin, joissa tiukkaa lajivalintaa ei tulisi tehdä ennen 15. ikävuotta. Tammivaaran mukaan palloilulajeissa taito on niin kompleksinen asia, että sitä ei opita vain yhtä lajia harjoittamalla. Tammivaaran mukaan pitäisi oppia varioimaan omaa suoritusta mahdollisimman paljon. Se tulee harjoittelemalla eri lajeja. Mitä mieltä sinä olet näistä Tammivaaran lausunnoista koskien jalkapalloa?

 

[LaTe_Show]

Kiitos näistä tiedoista. Kysyn sitten, että minkä ikäisenä nämä kehittyneimmät juniorit valitaan suurseurojen akatemioihin? Sen jälkeen pyydän sinulta tietoa/arviota, että ovatko nämä valitut juniorit harrastaneet ennen valintaansa monipuolisesti eri urheilulajeja vai 2-3 vuoden ikäisistä pelkästään yhtä lajia, jalkapalloa. Siitä kai olemme yhtä mieltä, että akatemiaan pääsyn jälkeen on vain yksi urheilulaji eli jalkapallo, johon panostetaan sitten kaikki mahdollinen aika.

Onko sinun ehdotus se, että Suomeen pitäisi luoda jääkiekkoakatemioita? Miten luulet tämän onnistuvan niin taloudellisesti kuin varsinaisten "lahjakkuuksien" suhteen? Nämä Barcelonan akatemian henkilöstökin on vissiin kokopäiväisiä työntekijöitä? Sanoit, että akatemiaan pääsyn jälkeen on vain yksi urheilulaji eli jalkapallo, mitä tarkoitat tällä - kun kuitenkin pyydät kommenttia: Tammivaaran mukaan pitäisi oppia varioimaan omaa suoritusta mahdollisimman paljon. Se tulee harjoittelemalla eri lajeja? Väitätkö, että näissä akatemioissa harjoitellaan vain jalkapalloa? Etkö usko tuolla harjoitettavan monipuolisia harjoitteita esimerkiksi vaikka muista lajeista? Vai mitä yrität sanoa?

Tosiaalta miksi puhua maailman suosituimman lajin, suurimmasta ja tunnetuimman lajin akatemiasta Nuori Suomi ketjussa? Barcelonankin tilanne on se, että jos joku yksilö ei vastaa odotuksia, niin oven takana on 10 muuta poikaa valmiina antamaan näyttöjä - miten luulet tämän onnistuvan Suomessa esimerkiksi jääkiekon osalta?

Aiemmin kirjoitin - samoin nimimerkki msg - kanadalaisesta jääkiekkoakatemiasta mikä ei herättänyt mitään mielenkiintoa.

 

[eagle]

Kiitos näistä tiedoista. Kysyn sitten, että minkä ikäisenä nämä kehittyneimmät juniorit valitaan suurseurojen akatemioihin? Sen jälkeen pyydän sinulta tietoa/arviota, että ovatko nämä valitut juniorit harrastaneet ennen valintaansa monipuolisesti eri urheilulajeja vai 2-3 vuoden ikäisistä pelkästään yhtä lajia, jalkapalloa. Siitä kai olemme yhtä mieltä, että akatemiaan pääsyn jälkeen on vain yksi urheilulaji eli jalkapallo, johon panostetaan sitten kaikki mahdollinen aika.

Akatemiat alkavat pyöriä 7-9vuotiaina, riippuen vähän seurasta. Mutta siis pelaajia toki tulee kokoajan, joka vuosi lisää ja entisiä tippuu pois. Tämäkin tippuminen tosin hoidetaan hyvin. Eli siis silloin etsitään jostain läheltä sopiva seura. Suomessahan homma toimii niin että jos tiput niin ei sun kohtalosi kiinnosta ketään. Tämä koskee jokaista lajia mistä kuullut juttua.

En tiedä taustoja, koska pelaajia on tuhansia, mutta arvioin että homma riippuu paljon maasta. Tämän lisäksi tiedän että suurissa osissa maita liikunta/urheilu on kouluissa/elämässä isommassa osassa kuin Suomessa, joten yleensä puhutaan paljon yleisliikunnallisimmista pojista kuin mitä Suomessa ollaan.

Ja tosiaan jos pääset huippuakatemiaan, niin et sinä sitten muuta harrasta, mutta toisaalta siellä huippuakatemiassa harjoittelet valtavan monipuolisesti. Lihaskunnot, koordinaatiot, jne. kaikki on järjestelmällistä ja sieltä tulee huippu-urheilijoita. Tähän voi verrata jotain Petteri Forssellia joka lähtee Turkkiin, niin ei jaksa pelata siinä temmossa edes 60minuuttia mitä Turkissa pelataan.

Tosiaalta miksi puhua maailman suosituimman lajin, suurimmasta ja tunnetuimman lajin akatemiasta Nuori Suomi ketjussa? Barcelonankin tilanne on se, että jos joku yksilö ei vastaa odotuksia, niin oven takana on 10 muuta poikaa valmiina antamaan näyttöjä - miten luulet tämän onnistuvan Suomessa esimerkiksi jääkiekon osalta?

Tämä monelta aina unohtuukin ja itsekkin olen sitä korostanut. Eli Suomea ei voi verrata Espanjaa. Ei HJK:ta Barcelonaan. Tai samoin ei jääkiekossa voi verrata Suomea ja Kanadaa suoraan. Koska hommat toimii niin toisenlaisilla resursseilla ja tavoilla. On tärkeä ymmärtää ja ottaa oppia, mutta sitä pitää osata soveltaa omalla tavalla.

Itse otin Barcelonan tuossa aiemmin vain esimerkiksi sen suhteen kun puhutaan siitä että pitäisi harjoitella joukkueena esim. 6 kertaa viikossa 8-vuotiaana.

 

[siffa]

Akatemiat alkavat pyöriä 7-9vuotiaina, riippuen vähän seurasta. Mutta siis pelaajia toki tulee kokoajan, joka vuosi lisää ja entisiä tippuu pois. Tämäkin tippuminen tosin hoidetaan hyvin. Eli siis silloin etsitään jostain läheltä sopiva seura. Suomessahan homma toimii niin että jos tiput niin ei sun kohtalosi kiinnosta ketään. Tämä koskee jokaista lajia mistä kuullut juttua.

Tämä tietosi on vastoin Ari Tammivaaran Ilkka-lehdessä tuomia näkemyksiä vastaan. Pallopeleistä ainakin jalkapallossa tehdään siis lajin valinta ennen 15. ikävuotta. Koska akatemioihin valitaan 7-9 vuoden ikäisinä, on sitä ennen oltava vuosien leikki/harjoitus jalkapallon kanssa takana, joten tuskin nämä valitut ovat harjoitelleet muita lajeja jalkapallon rinnalla. Tässä toteutuu Hannele Forsmanin kova väite: hyviä jalkapalloilijoita syntyy jalkapalloilemalla, ei urheilemalla monipuolisesti.

Tämä monelta aina unohtuukin ja itsekkin olen sitä korostanut. Eli Suomea ei voi verrata Espanjaa. Ei HJK:ta Barcelonaan. Tai samoin ei jääkiekossa voi verrata Suomea ja Kanadaa suoraan. Koska hommat toimii niin toisenlaisilla resursseilla ja tavoilla. On tärkeä ymmärtää ja ottaa oppia, mutta sitä pitää osata soveltaa omalla tavalla.
Itse otin Barcelonan tuossa aiemmin vain esimerkiksi sen suhteen kun puhutaan siitä että pitäisi harjoitella joukkueena esim. 6 kertaa viikossa 8-vuotiaana.

Kirjoitithan sinä myös Ajaxin ja Englannin junioriakatemioista. Mikäli Suomi aikoo nousta MM- tai EM-kisoihin Pertti Alajan tavoitteen mukaisesti, niin juniorijärjestelmästä on tehtävä kilpailukykyinen niihin maihin nähden, joiden kanssa tullaan kilpailemaan noista isojen kisojen paikoista. Ensin on tietysti saavutettava muiden Pohjoismaiden taso.