Mainos

Nuori Suomi ry

  • 999 703
  • 5 368

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Kirjoitithan sinä myös Ajaxin ja Englannin junioriakatemioista. Mikäli Suomi aikoo nousta MM- tai EM-kisoihin Pertti Alajan tavoitteen mukaisesti, niin juniorijärjestelmästä on tehtävä kilpailukykyinen niihin maihin nähden, joiden kanssa tullaan kilpailemaan noista isojen kisojen paikoista. Ensin on tietysti saavutettava muiden Pohjoismaiden taso.

Ajaxin akatemia on tasoltaan hyvin lähellä Barcelonan vastaavaa. Verrattuna Suomeen siis eroa on valovusi. Ajax valitsee vuosittain tosiaan pelaajiaan suhteessa 10/1000-2000, eli siis ottaa 10 pelaajaa 1000-2000 ehdokkaasta ikäluokkaansa(ennestään siellä on yleensä se ~10). Suomessa Suomen suurin jalkapalloseura Ilves taas ottaa vuosittain 30 pelaajaa ~100 ehdokkaasta.

Ilveksen budjetti on varmaan kokonaisuutena luokkaa 250-500k. Suomen suurimman seuran resursseilla mitattuna HJK:n budjetti junioritoimintaan on varmaan tuollaiset ~350k(Hongalla se on 250k). Barcelonan budjetti pelkkään akatemiaan on 10miljoonaa ja Ajaxilla 6miljoonaa. Näistä luvuista jo itsessään ymmärtää kuinka eri resursseilla pelataan.

Suomen olisi parempi siis miettiä esimerkkejä esim. Ruotsista, Sloveniasta, jne. Näissä kun ollaan resursseissa edes "sielläpäin" mitä Suomessa.

Tämä sama koskee jääkiekossa sitä ettei Suomi voi lähteä toimimaan koskaan samoin kun Kanada, vaan Suomen pitää omien resurssien mukaan miettiä se paras tie omalle kehitykselle ja miten ne omat resurssit maksimoidaan.

Otan tästä esimerkin nyt peilaamalla omaa päiväittäistä valmennusta. Aina kun lähden valmentamaan mietin sitä millä tasolla se ryhmä on jota valmennetaan, sen jälkeen suhteutan halutun harjoitteen niin että se on sopiva tälle ryhmälle. Tämä tarkoittaa sitä että samalla ryhmä pystyy sen tekemään hyvin, mutta se kuitenkin antaa haasteita, mahdollisia oivalluksia ja kehittää pelaajaa. Eli jos lähden vetämään 7-vuotiaiden kaupunginosajoukkuetta, niin lähestyminen on aikalailla erilainen kuin 12-vuotiaiden kilpajoukkueella.

Aivan samalla tavalla siis Suomessa pitää miettiä mitkä on ne vahvuudet, miten niitä kehittää, samalla miettiä mitkä ovat ne heikkoudet, miten ne pystyy minimoimaan. Noin esimerkkeinä vaikka voidaan miettiä sitä että Suomessa on hyvin jäähalleja suhteessa väkilukuun. Miten niiden hyöty voidaan maksimoida? Ja taas toisessa ääripäässä sitten voidaan miettiä että Suomen ollessa suhteessa väkilukuun iso maa, aiheuttaako esim. välimatkat jonkunlaisia ongelmia? Saavatko esim. harvempaan asuttujen alueiden lahjakkaat pojat mahdollisuuksia kehittyä tarpeeksi? Aiheuttaako kustannusrakenne lahjakkaiden poikien pois tippumista? Jne.

Eli ei Suomi voi lähteä Kanadaan jääkiekon puolella vain kopioimaan mallia. Tai samoin ei se onnistu jalkapallon puolella että mennään ottamaan Ajaxilta malli suoraan tänne. Sen sijaan näistä malleista voidaan ottaa osia mukaan ja pitääkin osata miettiä mitkä ovat ne osaset mitä käyttää Suomessa.

Itse keksin molemmista useammankin asian mihin olisi syytä paneutua ja koittaa miettiä miten niitä voisi Suomessa käyttää kotoisissa olosuhteissa/resursseilla. Jo näillä muutamialla asioilla heti päästäisiin Suomessakin eteenpäin. Ja ne ovat vielä asioita mitkä olisi helppo sulauttaa mukaan suomalaiseen toimintaan.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Tänään Tshekki-Venäjä ottelun 2. erätauolla puhuttiin asiaa juniorijääkiekkoilusta. Jääkiekkoliiton tj Matti Nurminen kertoi, että Jääkiekkoliitto tulee satsaamaan lasten ja nuorten herkkyysiän taitovalmennukseen kouluttamalla 25 taitovalmentajaa seurojen käyttöön. Taitovalmentajat tullaan valitsemaan lähinnä entisistä pelaajista. Hannu Aravirta kommentoi hyvin Nurmisen haastattelun jälkeen, että jääkiekon taito on hankittava herkkyysikäaikana 7-13 vuotiaina ennen puberteetti-ikää. Puberteetti-iässä taito saattaa väliaikaisesti heikentyä, mutta on saatavissa takaisin puberteetin jälkeen.
 
Nuo taito-, luistelu- ym-valmentajat ovat ihan hyvä ajatus, mutta olen siinä itse huomannut muutaman sudenkuopan, kun olen asian kanssa ollut tekemisissä.

1. Kuka maksaa ko. valmentajien palkan sen jälkeen (2-3 vuotta), kun liitto sen lopettaa? Tällä hetkellä liitto maksaa monien seurojen valmennuspäällikön tms, palkan, mutta tiedän sielläkin pohdittavan samaa asiaa, kun tuki joskus loppuu. Palataanko taas muutama askel takaisin ja rakennetaan Vierumäelle lisää edustustiloja?

2. Jääajat. Tulevatko ko. valmentajat joukkueiden omille jäille vai varataanko niitä erikseen. Ja keneltä kokonaisjääaika on pois? Montako toistoa ehtii tehdä esim. tunnissa, jos näytetään esimerkkejä & korjataan mahdollisia virheitä?

3. Miten määritellään taito, eli mitä siihen kuuluu? Kuka tekee opetussuunnitelman ja valvoo sitä, että ko. henkilöt osaavat oikeasti opettaa ja opettaa oikeita asioita?

Toivon luonnollisesti parasta, mutta kun pohdin näitä ihan oikeassakin elämässä, niin naputinpa hämmennykseni myös tänne.
WC-paperissa olevat kuvatkin ovat hienosti suunniteltuja, mutta ei niillä käytännön/käytön kannalta ole mitään merkitystä.
 
Suosikkijoukkue
Kalpa
Asikaiselta visaisia kysymyksiä.

1. Epäilen ettei liitossa ole mietitty niin pitkälle, että mitä tehdään kun tukiaika loppuu. Todennäköisin vaihtoehto on, että homma kuivuu kasaan kun rahoitus loppuu. Idea on hyvä ja kunnianhimoinen, mutta 25 taitovalmentajaa on todella iso määrä. Ei liiton organisaatio voi pöhöttyä loputtomiin. Jonkinlainen ratkaisu voisi olla, että tukiajan jälkeen valittaisiin vaikkapa 2-5 parasta valmentajaa, jotka jatkaisivat taitoasioiden opettamista kiertämällä seurasta toiseen. Toki Kale voisi myydä uuden edustussaunan, kun sille oli arvonnousua tiedossa.

3. Noin isossa määrässä valmentajia tulee olemaan suuria eroja valmennuksen laadun suhteen. Sille ei mahda mitään. Perusasiat varmaan kaikki hoitavat, mutta ne valmentajat, jotka valitaan pelkästään saunakaveruuden perusteella tuskin kehittävät nuoria paljoa enempää kuin joukkueen oma valmentaja. En usko, että valmentajien suhteen tulee tiukkaa valvontaa osaavatko opettaa hyvin vai ei.
 

Fordél

Jäsen
1. Epäilen ettei liitossa ole mietitty niin pitkälle, että mitä tehdään kun tukiaika loppuu. Todennäköisin vaihtoehto on, että homma kuivuu kasaan kun rahoitus loppuu.

Jos rahoitetaan vain näiden valmentajien palkkakustannukset, ei välttämättä synny mitään pysyvää. Täytyisi pystyä kehittämään rakenteita siihen suuntaan, että rahoitusta palkkakustannuksiin voitaisiin saada muualtakin kuin liitolta. Tässäkin kannattaisi viritellä yhteistyötä eri tahojen kanssa (esim. kunnat ja niiden koulut tai muut seurat). Valmentajat voisivat toimia myös liikuntakerhojen ohjaajina, liikunnanopettajina yms., jolloin palkkakustannuksia voitaisiin jakaa eri tahojen kesken.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Tässäkin ketjussa on mainittu Andre Agassin tapaus, ja sattuipa nyt viimein vastaan tulemaan tuo tunnettu omaelämänkerta, ja taivahan jumala, että oli luonnevikainen isä miehellä. Saunan taakse tuollaiset. Tässähän nyt sattui puhtaalla tuurilla olemaan sekä oikeasti huippulahjakas että henkisesti äärimmäisen kestävä lapsi systemaattisen pahoinpitelyn kohteena, mutta hyvin voi olettaa, että 999 tapauksessa tuhannesta näin ei ole. Toki ymmärrän, että lapsia on mahdollista varhain rohkaista ja ohjata jollekin uralle ilman että se on merkittäväksi vahingoksi, mutta aina tässä ketjussa ei ole tuntunut täysin varmalta, että ihan kaikille olisi täysin selvää, ettei päämäärä pyhitä keinoja ja että lapsella on ehdoton oikeus vanhemmassaan mittaamattomasti enempään kuin ammattilaisvalmentajaan.
 

Fordél

Jäsen
Tässähän nyt sattui puhtaalla tuurilla olemaan sekä oikeasti huippulahjakas että henkisesti äärimmäisen kestävä lapsi systemaattisen pahoinpitelyn kohteena, mutta hyvin voi olettaa, että 999 tapauksessa tuhannesta näin ei ole.

Kyllä ja näistä muista tapauksistahan me emme juuri pääse kuulemaan tarinoita. Niitä kirjoittavat suureen levitykseen vain ne, jotka ovat kaikesta huolimatta onnistuneet.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Nyt kun oma poika on nuo lätkätouhut aloittanut ja olen hommaan tutustunut, niin vähän ihmettelen tätä NS- hysteriaa täällä. Noille F- ja E- junioreille tuo kaikki pelaa sopii nimittäin vielä todella hyvin. Mitä järkeä istuttaa 8-10 vuotiaita lapsia penkillä ja jahdata jotain leijonaliiga- ottelun voittoa peluuttamalla hullun lailla sitä kärkiviisikkoa? Pelaajien tasoerotkin kun johtuvat tuossa iässä vielä hyvin paljon fyysisistä ominaisuuksista ja aloitusiästä. Monta huippua jää syntymättä, jos osa lannistetaan jo tuolloin. Sitä paitsi, ei siellä 4 ketjulla vedetä, vaan pääsääntöisesti kahdella, ja harva edes jaksaisi suurempia peliaikoja mitä otteluissa tulee. Ja saahan tuolla taklata, lämätä ja pelata. Isompi ongelma on, ettei mitään vihelletä. Aina välillä tulee tällaisia halonhakkuu-jengejä vastaan, ja silloin aina hieman mietityttää valmentajan aivoitukset(homma niin systemaattista, että pakko olla opetettua). Mitä kukaan hyötyy siitä, että F04-juniorit opetetaan hakkaamaaan kiekkoa kuljettavan mailaa(ja yleensä samalla käsiä ja jalkoja) hullun lailla kiekon riistämiseksi?

Tasojoukkueita muodostetaan , mutta yleensä näissäkin on muut kuin kilpailulliset perusteet. Pyritään muodostamaan tasoltaan yhtenäisiä joukkueita, jolloin "heikommatkin" pelaajat pystyvät otteluissaan ottamaan vastuuta ja tekemään omia ratkaisuja. Ja vastaavasti näille pyritään löytämään tasoisiaan vastustajia, jolloin saadaan hyviä ottelutapahtumia aikaan. Ei ketään kehitä muiden jaloissa pyöriminen tai vastaavasti huomattavasti heikompien luistelijoiden käyttäminen pujottelukeppinä. Pojan joukkueessa pelataan sekä tasojoukkueilla että sekajoukkueilla, mikä on ihan hyvä. Säilyy haastajaryhmällä tuntuma kärjenkin tasoon.

Isävalmentajat ovat kieltämättä hieman ongelmallinen juttu. Varmasti nuo perhesuhteet vaikuttavat usein tasojoukkueiden pelaajavalintoihin, mikä on kyllä aina yksinkertaisesti väärin. Toisaalta systeemi pyörii isävalmentajien talkootyönä, joten minkäs teet. Meillä tuo ei ole vielä ollut mikään ongelma, mutta vasta ensi kauden keväällä aletaankin oikeasti tasoryhmiä muodostaa ja harjoittelukin eriytyy, joten totuus nähdään silloin. Tähän asti kohtelu ja peluutus ovat olleet täysin tasapuolista, eli vielä ei ainakaan itsellä mitään valittamista.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
TV1:n Jälkihiessä tänä aamuna uusi olympiakomitean puheenjohtaja Risto Nieminen korosti kilpailun merkitystä huippu-urheilun nostamisessa Suomessa nykyisestä aallon pohjasta. Niemisen mielestä kilpailun tärkeys ja mielekkyys jo lasten harrastusten parissa on uusi tie kohti kansainvälistä menestystä. Nuori Suomi muutti strategiansa jo aiemmin ja sen uusittu johto korosti kilpailun merkitystä lasten kehittymisessä. Aika näyttää, mitä uudet linjaukset tarkoittavat todellisuudessa lasten ja nuorten urheilun parissa.
 

msg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sopimustekninen verovelka
Toivottavasti olivat aamulla kuulolla myös Hämeessä siellä seurassa, jossa tämä Nuori Suomi-vihaaja PS aka Conducting Analyst vaikuttaa. Muistin virkistämiseksi lainaan taas SM-liigan huippuseura HPK:n antikilpailullisia pelisääntöjä:

• Kaikki ovat tervetulleita HPK-01 ja nuorempiin. Ainoastaan maksujen maksamattomuus, vanhempien jatkuva pelisääntöjen vastainen toiminta tai pelaajan toistuva joukkueen toiminnan häiritseminen voivat estää pelaajaa olemasta osa joukkuetta.

• Joukkueella ei ole kilpailullisia tavoitteita. Lasten yksilölliset ominaisuudet ja kehitysvaihe otetaan huomioon joukkueen toiminnassa.

• Valmentaja jakaa peliaikaa tasapuolisesti.

SM-liigan huippuseura HPK tuntuu muutenkin olevan antikilpailullinen liikuntaseura:

Liikunnan malliseura, joka tuottaa lasten ja nuorten tarpeista lähtevää laadukasta Nuori Suomi- urheilutoimintaa yhteiskunnallisen ja sosiaalisen vastuunsa puitteissa

HPK-Juniorijääkiekko sai Nuori Suomen Sinettiseura-tunnuksen 11.12.1999. Toiminnassa ja kasvatustyössä on sitouduttu noudattamaan Jääkiekkoliiton Sinettiseuralupauksia
 

Fordél

Jäsen
Niemisen mielestä kilpailun tärkeys ja mielekkyys jo lasten harrastusten parissa on uusi tie kohti kansainvälistä menestystä.

Vähän ristiriitainen lause. Kilpailu on tärkeää ja mielekestä. Varmasti näin on, mutta kenelle tai keiden näkökulmasta?

Huippu-urheiluunhan kilpailuelementti on jo sisäänkirjoitettu eli se on automaattisesti tärkeää ja mielekästä. Lapsista ja nuoristakin moni tykkää kilpailla, mutta ei kaikki eli siellä se on osaksi tärkeää ja mielekästä, osaksi ei-tärkeää eikä kaikille mielekästä.

Johtopäätös: tarvitaan siis monipuolista tarjontaa edelleen, mikä taas vaatii monipuolisia toimijoita sekä ennenkaikkea: yhteistyötä.
 
Suosikkijoukkue
Kalpa
Eric Fehrin haastattelu jatkoajan nettilehden puolella kertoo lyhyesti kanadalaisesta juniorikiekosta.

Muutama lainaus jutusta:

Jääkiekko Kanadassa oli myös Fehrille kilpailuhenkistä pienestä pitäen. Pari ensimmäistä vuotta meni kaikilla lapsilla pelipaikkoja vaihdellen, mutta parhaat alkoivat pelata eniten jo seitsemän vuoden iässä.

Tässä ei mitään uutta asiaa, mutta otin kertauksen vuoksi esille. Kanadassa kilpailu peliajasta alkaa varhain. Siffa on tämän moneen kertaan tuonut esille referoimalla esim. Rantasen juttua Veikkaaja lehdestä.

Mistä maalintekotaito sitten syntyy? Fehr on ehdottomasti sitä mieltä, että kyky ei tule äidinmaidossa, vaan tuhansien ja tuhansien harjoitteiden kautta.
- Todellakin. Takapihalla, jäällä, autotallissamme, ne olivat paikat joissa lätkin kiekkoa kerta toisensa jälkeen, Fehr kertoo.

Fehr sanoo olennaisen, eli omatoiminen harjoittelu on ollut tärkeimmässä osassa kun on harjoitellut maalintekoa. Sama pätee tietysti kaikkiin muihinkin taitoihin paitsi taktiikkaan, jota juniorin on vaikea ja turha harjoitella omatoimisesti.

Juniorikiekon pimeä puoli
Minkälaista on sitten juniorikiekko Kanadassa? Fehr kertoo, että unelmien tavoittelulla on myös varjopuolensa. Perheet ottavat jopa taloudellisia riskejä koittaessaan saada jälkikasvustaan huippukiekkoilijan.
- "Lätkäisät" ja "lätkäperheet" menevät joissain tapauksissa todella pitkälle. Perheet tekevät mitä tahansa koittaessaan saada omalle "vesselilleen" peliaikaa. He politikoivat, satsaavat rahansa kiinni...kaikki ajattelevat, että "pojastamme tulee NHL-tähti", Fehr kertoo.
Suurimmalle osalle NHL:stä ei tule koskaan totta. Harva lopulta pääsee NHL:ään, kaikkia ei edes varata.
- Jokaisen kohdalla voi vain toivoa, ettei heistä tule rikkinäisiä aikuisia.

Siffa on kova Kanadalaisen juniorisysteemin kannattaja. Minä taas en. Yllä oleva teksti kertoo miksi en. Äärimmäisen kova kilpailu tuo mukanaan lieveilmiöitä, jotka ovat pahempia kuin saavutettu hyöty.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Eric Fehrin haastattelu jatkoajan nettilehden puolella kertoo lyhyesti kanadalaisesta juniorikiekosta.

Tässä ei mitään uutta asiaa, mutta otin kertauksen vuoksi esille. Kanadassa kilpailu peliajasta alkaa varhain. Siffa on tämän moneen kertaan tuonut esille referoimalla esim. Rantasen juttua Veikkaaja lehdestä.

Eric Fehr on vuonna 1985 syntynyt jääkiekkoilija. Kanadassa on lapsena aloittamisen ja kilpailun merkityksen korostaminen vain lisääntynyt Eric Fehrin ajoista, kun kymmenisen vuotta sitten tehtiin muutoksia junioritoimintaan. Uusi olympiakomitean puheenjohtaja Risto Nieminen piti lapsena kilpailemista ydinasiana, kun aletaan nostaa suomalaista huippu-urheilua maailman huipulle.


Fehr sanoo olennaisen, eli omatoiminen harjoittelu on ollut tärkeimmässä osassa kun on harjoitellut maalintekoa. Sama pätee tietysti kaikkiin muihinkin taitoihin paitsi taktiikkaan, jota juniorin on vaikea ja turha harjoitella omatoimisesti.

Hän kertoo vielä sen olennaisen asian, että maalinteko ei ole kenelläkään synnynnäistä (äidinmaidossa saatua), vaan se opitaan intohimoisen harjoittelun tuloksena. Tästähän meillä on Suomessa hyvänä esimerkkinä Teemu Selänne. Ilmari Selänne oli huolissaan pojastaan, kun tämä halusi vain viedä kiekkoa luistellen vastustajan maalille, mutta ei keskittynyt maalin tekoon. Isä-Selänne alkoi painottaa pojalleen myös maalin teon merkitystä ja sitä varten suunniteltiin omat harjoitusmenetelmät ja -välineet omatoimisen harjoittelun toteuttamiseksi.

Siffa on kova Kanadalaisen juniorisysteemin kannattaja. Minä taas en. Yllä oleva teksti kertoo miksi en. Äärimmäisen kova kilpailu tuo mukanaan lieveilmiöitä, jotka ovat pahempia kuin saavutettu hyöty.

Minä olen referoinut tarkasti kanadalaista jääkiekon juniorisysteemiä Vesa Rantasen kirjoituksesta. Olen todennut, että olemme täällä Suomessa huippujuniorien kehittämisessä kilpailutilanteessa kanadalaisten, amerikkalaisten, ruotsalaisten, venäläisten, tshekkien ja nyt jopa tanskalaisten kanssa. Olen ollut sitä mieltä, että kanadalainen juniorisysteemi ei sellaisenaan sovi Suomeen, mutta meidän on luotava oma järjestelmä, jonka tuloksena pysymme jatkossa paremmin kehityksen mukana kuin mitä tapahtui vuosien 1996-2006 aikana, jolloin Jääkiekkoliiton laatuprojektin Nuori Suomi-ohjelman tuloksena putosimme pahasti maailman huippumaiden kelkasta samaan aikaan, kun Tanska pystyi tuottamaan NHL-pelaajia saman verran kuin mekin.

Antti Wennström oli kaivanut JA:n haastattelussaan Eric Fehriltä olennaisia ydinasioita huippujuniorien kehittymisestä. Kuka tekisi saman haastattelun Lukon ja JYP:n tanskalaisten NHL-pelaajien osalta, tekisi odottamani palveluksen Suomen tuleville huippujääkiekkojunioreille sekä heidän perheilleen. Tanska on pystynyt tuottamaan NHL-jääkiekkoilijoita saman verran kuin Suomi vuonna 1986 ja sen jälkeen syntyneiden ikäluokista. Tanska on tehnyt sen pienestä 5000 rekisteröityneestä pelaajamassasta, kun meillä rekisteröityjä pelaajia on yli 60000. Jotain on jopa Tanskassakin osattu tehdä paremmin kuin meillä, joten oppia kannattaisi ottaa huippumaiden lisäksi sieltäkin.
 
Viimeksi muokattu:

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Summasen mietteitä vuosien takaa:

- Koko ajan puhutaan, että suomalainen jääkiekko on kriisissä. Kuka puhuu ja millä perusteella?, Summanen kysyy.

- Mikä on tavoite? Onko se olla hyvä NHL:ssä vain eurooppalaisessa isossa kaukalossa. Fakta on, että suomalaiset pelaajat kypsyvät fyysisesti hiukan myöhemmin kuin muualla ja Pohjois-Amerikassa lajiin valikoituu aikaisin kypsyviä kavereita. Suomalainen pelaaja on kuitenkin hyvin älykäs ja se on iso voimavara, Summanen sanoo.

...

Nuorten urheiluvalmennuksesta puhuttaessa viime vuosien suuri huolenaihe on ollut, että nuoret liikkuvat liian vähän. Myös aktiivisesti seuroissa urheilevien nuorten liikkuminen omalla ajalla on vähentynyt.

Summanen oli pelaajana himoharjoittelija ja jatkoi samaa linjaa valmentajanakin. Nyt hän on kuitenkin lähtenyt kahlaamaan vastavirtaan.

- Suomalaiset jääkiekkoilijat treenaavat liikaa. Suomalaiselle jääkiekkoilulle olisi paljon hyödyllisempää pistää kavereita musiikkileikkikouluun ja kehittää aivoja kuin juoksuttaa jotakin hölmöjä tikapuujuoksuja kaksi tuntia ennen treenejä.


Summanen jyrisee: Suomalaiset kiekkoilijat treenaavat liikaa | Jääkiekko | Iltalehti.fi
 

Fordél

Jäsen
Nuorten urheiluvalmennuksesta puhuttaessa viime vuosien suuri huolenaihe on ollut, että nuoret liikkuvat liian vähän. Myös aktiivisesti seuroissa urheilevien nuorten liikkuminen omalla ajalla on vähentynyt.

Summanen oli pelaajana himoharjoittelija ja jatkoi samaa linjaa valmentajanakin. Nyt hän on kuitenkin lähtenyt kahlaamaan vastavirtaan.

- Suomalaiset jääkiekkoilijat treenaavat liikaa. Suomalaiselle jääkiekkoilulle olisi paljon hyödyllisempää pistää kavereita musiikkileikkikouluun ja kehittää aivoja kuin juoksuttaa jotakin hölmöjä tikapuujuoksuja kaksi tuntia ennen treenejä.


Summanen jyrisee: Suomalaiset kiekkoilijat treenaavat liikaa | Jääkiekko | Iltalehti.fi

En ihan ymmärrä mitä Summanen tarkoittaa tällä lausunnolla.

Kyllähän se on fakta, että suomalaiset lapset ja nuoret liikkuvat liian vähän. Se on ollut koko ajan mielestäni suurin vaikuttava tekijä sille, mikä on tasomme eri lajeissa vanhempana. Syy ei ole missään Nuoressa Suomessa esim. jääkiekonkaan osalta. Vaan kun jalostettavan massan taso heikkenee ja se kapenee, ei yksinkertaisesti riitä kaikkiin lajeihin yhtä paljon laadukasta massaa kuin ennen. Sekin massa, joka saadaan käyttöön, ei ole yhtä laadukasta vaikka siellä on onneksi jotain timantteja aina joukossa. Toki muitakin ongelmia on, mutta tää on se pääjuttu.

Sitten kun tullaan treenaamiseen niin tottakai sitä voi olla liikaa joissain tapauksissa. Ainahan näitä liiallisuuksiin meneviä tapauksia löytyy, mutta en nyt tiedä onko se mikään erityinen ongelma. En näe esimerkiksi ongelmana sitä, että nuori haluaa lätkässä huipulle ja tekee sen eteen paljon hommia. Tärkeintä on kuitenkin treenata oikein ja saada oikeanlaisia toistoja. Jos nuori haluaa pelata kavereiden kanssa päivät pitkät lätkää niin antaa palaa vaan. Kunhan pidetään huoli, että muutkin asiat tulee hoidetuksi.

Ja tottakai on parempi jos siihen kylkeen mahtuu muitakin intohimoja kuten vaikka musiikkileikkikoulu, yleisurheilu, parkour ym. Monipuolisuus on eittämättä vain hyväksi ja tässä kohdin olen Summasen kanssa ihan samaa mieltä. Kaiken pitää kuitenkin tapahtua lapsen ehdoilla ja hänen halustaan. Jos lasta ei kiinnosta musiikkileikkikoulu niin eihän sitä kaveria kannata sinnekään pakottaa. Pidettävä vaan huoli, että kroppa ja aivot saa monipuolisia ärsykkeitä sitten jotain muuta kautta.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Kalpa
En ihan ymmärrä mitä Summanen tarkoittaa tällä lausunnolla.

Kyllähän se on fakta, että suomalaiset lapset ja nuoret liikkuvat liian vähän. Se on ollut koko ajan mielestäni suurin vaikuttava tekijä sille, mikä on tasomme eri lajeissa vanhempana. Syy ei ole missään Nuoressa Suomessa esim. jääkiekonkaan osalta. Vaan kun jalostettavan massan taso heikkenee ja se kapenee, ei yksinkertaisesti riitä kaikkiin lajeihin yhtä paljon laadukasta massaa kuin ennen.

Harmi kun Iltalehden juttu oli noin lyhyt. Nyt siitä ei voi varmuudella päätellä mitä Summanen käytännössä tarkoittaa. Pitäisi nähdä koko "yksilöiden kehittäminen suomalaisessa jääkiekossa" raportti, jotka Summanen ja Hänninen tekivät opetusministeriölle. Sitä ei löytynyt netistä, mutta noilla hakusanoilla löytyi kyllä jotain muuta tälle ketjulle sopivaa aineistoa. Linkit noihin juttuihin laitan tämän viestin alaosaan.

Summanen kertoo havainneensa, että 1995 syntyneistä pelaajista monet olivat ylirasittuneita. Hän suosittaa nuorille kuukauden-puolentoista vuosilomaa harjoittelusta.

Oma tulkintani Summasen lausunnosta (2009) on, että suomessa harjoitellaan liikaa vääriä asioita ja että harjoittelua ei osata rytmittää oikein. Välillä pitäisi osata levätä ja olla tekemättä mitään. Pitäisi myös tehdä huoltavia ja palauttavia harjoituksia, eikä pelkästään kuormittavia "tikapuuharjoituksia" ennen varsinaista lajiharjoitusta.

Jos nuori haluaa pelata kavereiden kanssa päivät pitkät lätkää niin antaa palaa vaan. Kunhan pidetään huoli, että muutkin asiat tulee hoidetuksi.

Ja tottakai on parempi jos siihen kylkeen mahtuu muitakin intohimoja kuten vaikka musiikkileikkikoulu, yleisurheilu, parkour ym. Monipuolisuus on eittämättä vain hyväksi ja tässä kohdin olen Summasen kanssa ihan samaa mieltä. Kaiken pitää kuitenkin tapahtua lapsen ehdoilla ja hänen halustaan. Jos lasta ei kiinnosta musiikkileikkikoulu niin eihän sitä kaveria kannata sinnekään pakottaa. Pidettävä vaan huoli, että kroppa ja aivot saa monipuolisia ärsykkeitä sitten jotain muuta kautta.

Omatoiminen harjoittelu, eli höntsäily kavereiden kanssa, on varmasti parasta mitä nuori voi itselleen tehdä. Se on harvoin liian kuormittavaa, koska siinä tulee luontaisia taukoja ja omaa kehoa tulee kuunneltua paremmin. Jos on väsynyt olo niin harvoin sitä omatoimisesti harjoittelee liian kovaa, mutta seuran harjoituksissa ei välttämättä kysellä kuinka väsynyt olet tänään.

Iltalehden jutusta jäi vielä epäselväksi minkä ikäisiä junioreita Summanen tarkoitti. Musiikkileikkikoulua tuskin järjestetään 14-vuotiaille. Mielenkiintoinen kommentti siitä huolimatta. Jotkut nimimerkit tällä palstalla sanovat, että jääkiekossa kaiken tarvittavan harjoittelun voi tehdä jäähallilla. Saattaahan se olla, että musiikkileikkikouluja järjestetään jäähalleissa.


Linkkejä juttuihin, jotka ainakin sivuavat ketjun aihetta:
Yksilö edellä kohti kultajuhlia, Aamulehti 2012.

Vallankumous on oikea sana kuvaamaan suomalaisen joukkueurheilun asennemuutosta. Uudistuksia odotettiin vuosia, mutta nyt alkaa tapahtua. Valtalajit jääkiekko ja jalkapallo nostivat vihdoin yksilön kehittämisen toimintansa keskiöön. Linjaus ulottuu niin syvälle, että tuloksia syntyy varmasti.

Palloilulajien timojutilamainen eetos, jossa Joukkue kuuluu jokaiseen lauseeseen on ohi. Tämä perintö on arvokas, mutta siitä pitää osata päästää irti, jotta toreilla tavataan tulevaisuudessakin.

Vihdoin aletaan pääseemään pois suomalaisen juniorijääkiekon pahimmasta syövästä, ylitaktillisuudesta ja joukkeen asettamisesta yksilön kehityksen edelle.


Suomi-Kiekon tulevaisuusseminaarin rapotti, E.Westerlund, 2009.

turhien drop out:ien karsiminen / seura huolehtii pelaajistaan / harrastajamäärien lisääminen

Erkan johtaman työryhmän hieno raportti juniorikiekon kehittämisestä vuodelta 2009. Moni on luultavasti tämän nähnyt, mutta erinomaista luettavaa silti. Minkähän takia tuolla on mainuttu drop-outit? Eihän semmoisia ole olemassa.


"Olemme pahasti jäljessä maailman huippumaita yksilötaidossa" Kaukoranta, Jatkoaika 2012

Mediassa on yleisesti otettu kantaa asiaan vain toteamalla, että meiltä ”puuttuvat huippuyksilöt” tai ”Nuori Suomi on tasapäistänyt kilpailun”. Nämä ovat mielestäni seurauksia. Mutta missä ovat syyt? Mielestäni tärkeimpään asiaan, eli niin sanottuun isoon kuvaan ei ole pureuduttu riittävästi.

Pasi Kaukorannan kolumni viime kesältä on mennyt kokonaan ohi. Hyvää pohdintaa juniokiekosta, vaikkei ole kovin pitkä teksti.


Pelissä Suomi-Kiekon uskottavuus, KSML 2011

Valoa pilkahtelee. Jääkiekkoliitto on tehnyt juniorivalmennuksessa korjausliikkeen.

Valmennus kehittää nuoren pelaajan yksilötaitoja, seurajoukkueen menestys on enemmän tai vähemmän toissijaista.


Jääkiekon Pelianalyysi 13-vuotiaiden jääkiekkopelistä, pro gradu, Jyväskylän Yliopisto, 1999.

Bonuksena tämmöinen. Ei ihan tähän ketjuun kuuluvaan tavaraa, mutta ihan mielenkiintoisia juttuja tuolta löytyy juniorikiekon pelianalyysista. Aika iso osa on kuivaa tarinaa, mutta on siellä jotain mielenkiintoista.
 
Suosikkijoukkue
KalPa
Kattelinpa eilen jäähalilla omaa vuoroa odotellessa junnujen treenejä. Ne oli varmaankin jotain c-junnuja ja pisti pahasti silmään, että yksikään pojista ei osannut ampua edes auttavasti. Ranteella ei edes yritetty, ja lämärit oli ihmeellisiä rääpäisyjä.
Opetetaanko nykyään junnuja ampumaan ollenkaan? Ei tarvitse hirveästi pohtia mistä esim maajoukkueen maalinteko-ongelmat johtuu.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Opetetaanko nykyään junnuja ampumaan ollenkaan?

Ainahan sitä voi yrittää opettaa junnua laukomaan jääharjoitusten aikana, ja tottakai niissä pyritään pahimmat tekniikkavirheet poistamaan.

Mutta tosiasia on se, että laukomaan oppii vain laukomalla ja tämän tulisi tapahtua ennenkaikkea omatoimisesti: talvella siellä omalla kentällä ja kesällä vanerin päältä.
 

oka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoolainen kiekko
Mutta tosiasia on se, että laukomaan oppii vain laukomalla ja tämän tulisi tapahtua ennenkaikkea omatoimisesti: talvella siellä omalla kentällä ja kesällä vanerin päältä.
Eipähän tuo paljon mainostettu omatoimisuus takaa mitään.
Miten tulet hyväksi ampujaksi tai luistelijaksi jos teet suoritukset koko ajan väärin ?
Nuoren pojanko pitäisi itse tajuta miten laukauksessa saadaan painonsiirrolla painetta mailaan tai miten saat hyvän oikeoppisen potkun ja liuun luistelussa ?

Ihan kuin kaiken oppiminen olisi pelkästään tunneista kiinni, silloinhan huipuksi tuleminen olisikin helppoa.
 

Fordél

Jäsen
Eipähän tuo paljon mainostettu omatoimisuus takaa mitään.
Miten tulet hyväksi ampujaksi tai luistelijaksi jos teet suoritukset koko ajan väärin ?
Nuoren pojanko pitäisi itse tajuta miten laukauksessa saadaan painonsiirrolla painetta mailaan tai miten saat hyvän oikeoppisen potkun ja liuun luistelussa ?

Tottakai treeneissä opitaan se miten pitäisi luistella oikein tai miten rannelaukaus pitäisi vetää, mutta riittävät toistot saavutetaan omatoimisesti. Laadukas valmennus ja ohjaus luo perustan, mutta työ tehdään näissä jutuissa omatoimisesti.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Eipähän tuo paljon mainostettu omatoimisuus takaa mitään.

Kyllä se sen takaa, että yksikään urheilija ei ole päässyt huipuille vain harjoittelemalla "ohjatusti".

Miten tulet hyväksi ampujaksi tai luistelijaksi jos teet suoritukset koko ajan väärin ?

Ainahan sitä voi yrittää opettaa junnua laukomaan jääharjoitusten aikana, ja tottakai niissä pyritään pahimmat tekniikkavirheet poistamaan.

Ihan kuin kaiken oppiminen olisi pelkästään tunneista kiinni, silloinhan huipuksi tuleminen olisikin helppoa.

Helppoa ja helppoa. Joillekin "sitoutuminen" on helppoa ja toisille ei - sehän on se mikä erottaa huiput toisista.

p.s. Ja kyse ei ole vain "tunneista", vaan myös siitäkin miten näitä "tunteja" käyttää. Ihan niinkuin työelämässä, se että olet työpaikalla ei takaa sitä, että teet töitä...
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Eipähän tuo paljon mainostettu omatoimisuus takaa mitään.
Miten tulet hyväksi ampujaksi tai luistelijaksi jos teet suoritukset koko ajan väärin ?
Nuoren pojanko pitäisi itse tajuta miten laukauksessa saadaan painonsiirrolla painetta mailaan tai miten saat hyvän oikeoppisen potkun ja liuun luistelussa ?

Ihan kuin kaiken oppiminen olisi pelkästään tunneista kiinni, silloinhan huipuksi tuleminen olisikin helppoa.

Noh se takaa ainakin että jos et ole omatoiminen et koskaan tule hyväksi.

Sen lisäksi aika harva oikeasti on omatoiminen. Teeppä taustoitusta jossain satunnaisessa vaikkapa SM-liiga seuran E/F-junioriseurassa ja takaan että ei siellä kovinkaan moni käytä tunteja ja tunteja laukauksen treenaamiseen.

Harjoituksissa saat maksimissaan sen muutaman kymmentä toistoa laukaukseen, kun siihen tarvitaan tuhansia toistoja. Joku Sidney Crosby treenasi tuossa iässä vielä kauheasti vetoaan juuri sillä toistojen määrällä toissa kesänä.

Tottakai se vaatii oikeat opit, mutta niin se vaatii toistotkin ja juuri oikein tekemällä ne.
 

oka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoolainen kiekko
Halusin tuolla kommentilla tuoda sen esiin, kuten tekin olette todenneet, että oikein suoritettuna omatoimisesta harjoittelusta on hyötyä.
Mikä onkaan vaikutus kun on X-tuntia tehnyt asiaa väärin ? Kuinka kauan kestää että opit siitä pois ?
Lätkässä on paljon teknistä suorittamista jossa hyvällä opetuksella säästä pirusti tunteja.

Usein tämä olellinen pointti jää mainitsematta tästä omatoimisuus mantrasta.

Kyllä meistä jokainen on ulkojäillä nähnyt näitä tuntikausia siellä aikansa viettäneitä jotka luistelevat siellä polvet suorina ja lämivät ties minne.


Nykyään on nämä Ikoset ja Lehkoset ns halli-sukupolven junnut tulleet seurojen tekniikka-jäiden kautta. Siellä on vapauksia enemmän kuin joukkueen harjoituksissa mutta myös ammattilainen ohjaamassa.
Kun käy kaikki vapaaehtoiset taito/tekniika jäät läpi niin kyllä siinäkin on ripaus omatoimisuutta.
 

Fordél

Jäsen
Halusin tuolla kommentilla tuoda sen esiin, kuten tekin olette todenneet, että oikein suoritettuna omatoimisesta harjoittelusta on hyötyä.

Tottakai siitä on hyötyä. Se on ihan yhtälailla kehittymisen edellytys kuin on laadukas ohjaus ja valmennus.
 
Suosikkijoukkue
Kalpa
Miten tulet hyväksi ampujaksi tai luistelijaksi jos teet suoritukset koko ajan väärin ?
Nuoren pojanko pitäisi itse tajuta miten laukauksessa saadaan painonsiirrolla painetta mailaan tai miten saat hyvän oikeoppisen potkun ja liuun luistelussa ?

Ihan normaalien oppimismenetelmien kautta näissäkin asioissa edetään. Ensin näytetään/kerrotaan oikea suoritus, jonka jälkeen sitä harjoitellaan itsenäisesti. Kehittymistä seurataan tietyin väliajoin ja tarvittaessa tehdään korjauksia.

Osalla lapsista oikeat suoritukset tuntuvat tulevan selkärangasta ilman sen kummempaa valmentamista. Sami Vatanen ei varmasti ole oppinut luisteluaan missään seuran harjoituksissa vaan oikea luisteluasento on tullut luonnostaan.

Apinoimalla oppimista ei voi myöskään väheksyä. Idoliaan tiukasti seuraavat juniorit pystyvät hämmästyttävän hyvin oppimaan oikeat liikeradat, vaikkei kukaan olisi niitä hänelle kertomassa. Tämä vaatii tietysti paljon toistoja, eikä siihen silti kaikki pysty.

Oppiminen on jokaiselle erilaista. Toinen vaatii jatkuvaa neuvoantoa, toinen oppii vain itse tekemällä ja ahaa kokemusten kautta.

Nykyään on nämä Ikoset ja Lehkoset ns halli-sukupolven junnut tulleet seurojen tekniikka-jäiden kautta. Siellä on vapauksia enemmän kuin joukkueen harjoituksissa mutta myös ammattilainen ohjaamassa.
Kun käy kaikki vapaaehtoiset taito/tekniika jäät läpi niin kyllä siinäkin on ripaus omatoimisuutta.

Ei omatoiminen harjoittelu tarkoita pelkästään sitä, että harjoittelee yksin pimeässä kellarissa. Kyllä sitä voi tehdä myös ryhmässä, mutta pääasia on toistojen määrä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös