Nuori Suomi ry

[LaTe_Show]

Miten syntyy tuo myyttinen "hyvä valmennus"? Jos asiaa miettii prosessina.

Prosessina? Suunnittelu -> toteutus -> tulos.

Käytännössä hyvään valmennukseen tarvitaan

- monipuolinen urheiluosaaminen
- lajikohtainen kompentenssi = lajituntemus
- järjestelmällinen ja suunnitelmallinen harjoituskokonaisuus
- hyvä ihmissuhdetaidot toimihenkilöihin, poikiin ja vanhempiin
- kyky ilmaista itseään oikealla tavalla kohderyhmällä
- kyky lukea urheilijaa
- kyky kannustaa ja motivoida

Esimerkiksi meidän PELIKIRJASSA, olemme kertoneet pojille että vanhemmille meidän valmentajien vaatimuksista mm:
- kunnianhimo, eteenpäin pyrkimisen halu, halu kehittyä
- muutoshalukkuus, uteliaisuus kaiken kehittämiseen
- järjestelmällisyys, pitkäjänteisyys
- hyvä tunteiden kontrolli ja ilmaisun hallinta erityisesti stressitilanteissa
- avoin ja luottavainen suhde kanssaihmisiin
- korkeat johtajaominaisuudet - johtajuus kuuluu valmentajalle
- vastuuta kaihtamaton asenne
- kyky hyväksyä moitetta
- kyky ottaa epäonnistumisista syy itselleen
- kyky tehdä kaikki mahdollinen ja joskus mahdoton
- vahva psyykkinen sietokyky ja kärsivällisyys, asioiden läpivientikyky
- reaalitaju
- hyvä ja sytyttävä suullinen esitystaito
- kyky vihata häviämistä, mutta ei voittaa hinnalla millä hyvänsä
- tiedostaa junioritoiminnan/-työn pedagogisen vastuun ja toimii sen mukaan.

Poikien kanssa olemme sopineet (tottakai) yhteisen urheilullinen tavoiteen, mutta lisäksi yleisiä tavoitteita kuten yhteisen joukkueen muodostaminen. joukkueen yhteishengen nostaminen hyväksi (ketään ei jätetä yhteisten tapahtumien ulkopuolelle). Luodaan ”tervehenkinen" kilpailutilanne pelipaikoista. Pelaajien vastuunottaminen omasta harjoittelusta: niin ohjattujen harjoitusten aikana kuin myös kotona. Henkilökohtaisen tekniikan kehittyminen. Fyysisen kunnon ja liikkuvuuden/motoriikan kehittyminen. Joukkuetaktiikan perusteiden omaksuminen.

Nämä teesit ovat ainakin meille toimineet hyvin niin meidän valmentajien, poikien kuin poikien vanhempien kanssa. Tottakai aina syntyy keskustelua, mutta se ei haittaa kun se on avointa, suoraa ja rehellistä.

Nuori Suomi ei haittaa meidän toimintaa millään tavoin ja sieltä saamme hyvää materiaalia käytettäväksi omaan toimintaamme.

p.s. Tuosta kilpailuelementistä vielä Nuori Suomi-sivustolta:

Kisailu, kilvoittelu ja kilpaileminen ovat tärkeä osa lasten ja nuorten urheilua. Kilpaileminen kiehtoo ja se tarjoaa vahvoja elämyksiä. Hyvin toteutettuna kilpaileminen tarjoaa turvallisia mahdollisuuksia tunteiden käsittelyn harjoitteluun, itsetunnon vahvistamiseen, sosiaalisten taitojen kehittämiseen ja oman kehittymisen seuraamiseen. Parhaimmillaan kilpaileminen on lapsen oma juttu, joka innostaa lasta ja nuorta jatkamaan urheilun harrastamista ja kilpailemista.

 

[LaTe_Show]

Olisi hyvä saada konkretiaa. Laita Viisi kohtaa, mitä Ässät hyötyi/hyötyy Nuori Suomesta, laita Viisi kohtaa, mitä Ratsastajaliitto hyötyi/hyötyy Nuori Suomesta. En ole huomannut, että aiemmin olisit tältä kantilta tässä ketjussa asiaa lähestynyt.

Kun kerta olet toiminnassa mukana, niin oletko kysynyt HPK junioritoiminnasta vastaavalta miksi HPK-juniorijääkiekko on NS:n Sineettiseura?

 

[TosiFani]

...

1. Nuori Suomi ry:n tärkein tehtävä on lasten ja nuorten liikkumisen lisääminen, josta hyötyvät kaikki urheiluseurat. Keinoina tässä ovat erilaiset projektit ja kampanjat, jotka toteutetaan mm. lastentarhojen ja koulujen kautta. Ässät ja SRL saa tätä kautta lisää harrastajia.

2. Tänä päivänä hyvä imago on rahanhankinnan kannalta erittäin tärkeää. Nuori Suomen imagon on sellainen, jota monet yhteistyökumppanit arvostavat ja tätä kautta yhteistyöneuvottelut ovat helpompia. Ässät ja SRL saavat markkinointiapua.

3. Nuori Suomi ry:n kautta seurat ja liitot saavat tukea, jopa selvää rahaa, erilaisiin projekteihin. Ässät ja SRL saavat rahallista hyötyä.

2. Nuori Suomi ry:llä on paljon hyvää materiaalia esimerkiksi vanhempille, mm. sinun rakastamat pelisäännöt. Mikäli tätä materiaalia osaa käyttää oikein, toiminta vanhempien kanssa on huomattavasti helpompaa. Ässät ja SRL saavat valmista materiaalia toimintaansa.

2. Nuori Suomi ry järjestää paljon hyvää koulutusta, jossa eri-ikäiset vetäjät saavat vinkkejä lasten kanssa toimimiseen. Ässät ja SRL saavat käyttöönsä koulutusta vetäjilleen.

 

[P.Sihvonen]

Ongelma!

Onko tosiaan niin nykyäänkin jääkiekon puolella että "kaikki pelaa" tarkoittaa "kaikki pelaa yhtä paljon"? Itse kun en jääkiekkoliiton sääntöihin tuon suhteen ole tutustunut.

Itse kun vaikutan fudiksen puolella, niin meillä ainakin "kaikki pelaa" tarkoittaa käytännössä "kaikki pelaa tietyin reunaehdoin vähintään puolet pelistä" ja tämä taas tarkoittaa "puolet suhteessa kaikkiin peleihin missä osallistui". Eli yksittäisen pelin kohdalla ei edes tarvitse aina antaa sitä puolta peliä.

Itselläni siis ne innokkaimmat pojat pelasi varmaan viime kaudella jo ~30% enemmän kun vähemmän innokkaat. Tämä siis ihan mutulla, tilastoa en pitänyt. Sen sijaan oli täysin selvää ja tein sen pojille, sekä vanhemmille selväksi, että innokkaimmat harjoittelijat ja kovimmat tsemppaajat peleissä pelaa eniten.

Mutta on tuokin surullista. Että pitää YHTÄÄN antaa kenellekään peliaikaa jonkin säännön mukaan futiksessakin.

Missään muualla maailmassa jalkapallossa ei ole tuollaista älytöntä sääntöä. Ja miksi olisikaan!? Urheilussa! Ja tasoitus se on pienikin tasoitus. Etenkään futiksessa ei pitäisi antaa missään mitää tasoitusta. Lajin taso on niin kova maailmalla. Innokkaimpien poikiesi pitäsi saada pelata 90% enemmän kuin vähemmän innokkaiden. Tai siis oikeammin 100% enemmän. Niinhän se on muualla - miksi ei meillä?

Jääkiekossa me pärjäämme kyllä - on niin pieni ja olematon laji! - erilaisilla koutsien (lähinnä pelikirjaan liittyvillä) kompensaatioilla. Mutta jalkapallossa se ei ole mahdollista.

Fakta on, että Nuori Suomi on jääkiekkoilulle hyväennusteinen syöpä, jonka voi sädehoidolla parantaa. Futikselle se on kaikissa lievissä muodoissaankin kuolettava syöpä. Valitettavasti. Olen nimittän futksen ystävä.

Johtava

 

[P.Sihvonen]

1. Nuori Suomi ry:n tärkein tehtävä on lasten ja nuorten liikkumisen lisääminen, josta hyötyvät kaikki urheiluseurat. Keinoina tässä ovat erilaiset projektit ja kampanjat, jotka toteutetaan mm. lastentarhojen ja koulujen kautta. Ässät ja SRL saa tätä kautta lisää harrastajia.

2. Tänä päivänä hyvä imago on rahanhankinnan kannalta erittäin tärkeää. Nuori Suomen imagon on sellainen, jota monet yhteistyökumppanit arvostavat ja tätä kautta yhteistyöneuvottelut ovat helpompia. Ässät ja SRL saavat markkinointiapua.

3. Nuori Suomi ry:n kautta seurat ja liitot saavat tukea, jopa selvää rahaa, erilaisiin projekteihin. Ässät ja SRL saavat rahallista hyötyä.

2. Nuori Suomi ry:llä on paljon hyvää materiaalia esimerkiksi vanhempille, mm. sinun rakastamat pelisäännöt. Mikäli tätä materiaalia osaa käyttää oikein, toiminta vanhempien kanssa on huomattavasti helpompaa. Ässät ja SRL saavat valmista materiaalia toimintaansa.

2. Nuori Suomi ry järjestää paljon hyvää koulutusta, jossa eri-ikäiset vetäjät saavat vinkkejä lasten kanssa toimimiseen. Ässät ja SRL saavat käyttöönsä koulutusta vetäjilleen.

Hah hah haa! Mitä sylttyä! Nyt asia on meidän kesken selvä. Tuon ulkourheilullisempaa listaa ei voi enää laatia. Listasi erottaa teidät byrokraatit ja valevalmentajat meistä valmentajista. Ynnä ei-urheiluihmiset urheiluihmisistä.

Mutta tuon listasi kanssa sinun on nyt sitten eläminen jatkossakin. Sinä sen julkaisit.

Johtava

 

[Wäinö#16]

Jaa, tällaista leikkiä sitten tällä kertaa.

Yksilöurheilussahan se vasta päteekin, siellä kun ei ole joukkuetta tukemassa ja auttamassa, kaikista urheilijoistakaan ei tule koskaan hyviä.

Miten syntyy tuo myyttinen "hyvä valmennus"? Jos asiaa miettii prosessina.

Mitä helvetin leikkiä? Jos pointti ei auennut, niin vielä kerran. Yksilöurheilu ottaa automaattisesti huomioon yksilöiden väliset kehityserot lapsina ja erityisesti murrosikäisenä. Tällöin ns. paskat ei putoa rattailta sen takia, että laji ei pysty tarjoamaan yksilölle sopivaa valmennusta ja kehityspolkua. Jos jossain vaiheessa tulokset ei kehity ikätoverien tasolla, voidaan tehdä analyysi onko kyse harjoittelun virheistä vai biologiasta.

Joukkuepalloilussa on eri tilanne, jos mennään täällä peräänkuulutetulla darwinismilla, jossa paskat putoaa rattailta oli syyt mitkä tahansa. Tätä systeemiä ilmeisesti haluaa ajaa mm. Petteri Sihvonen ja J. Grönvall. Miksi tietty syntymäpäivä ja sen mukainen pelitaso olisi sen oikeudenmukaisempi tapa valita pelaajia joukkueeseen kuin joku muu tapa?

 

[TosiFani]

Hah hah haa! Mitä sylttyä! Nyt asia on meidän kesken selvä. Tuon ulkourheilullisempaa listaa ei voi enää laatia. Listasi erottaa teidät byrokraatit ja valevalmentajat meistä valmentajista. Ynnä ei-urheiluihmiset urheiluihmisistä.

Mutta tuon listasi kanssa sinun on nyt sitten eläminen jatkossakin. Sinä sen julkaisit.

Johtava

Mitä sitten odotit? Minähän olen koko ajan sanonut, ettei Nuori Suomi liity mitenkään itse urheiluun, sinä tässä olet sen taakse mennyt piiloon omia heikkouksiasi. Kyllä minä listani kanssa elän. Ajattelin ensin, että en tee mitään listaa, koska tiesin sinun tulevasta koulukiusaajareaktiosta, mutta nähtiinhän tämäkin.

Nuo kaikki kohdat lisäävät lasten mahdollisuuksia hyvään urheiluun.

 

[fat of the land]

Ja minäkö, hanskat tiskiin kättelyssä!? Valmentajana, minustako puhut? Mikä poloinen sinä olet arvioimaan minua juniorivalmentajana? Olen vetänyt varmaan 1500 treeniä junnuille - ja aina suunnitelmallisesti 100% lasissa. Ja ehkä kukaan ei ole yrittänyt etsiä yhtä monipuolisesti motivointikeinoja junioreille kuin minä. Mutta, nyt ollaankin ytimessä: ruotsalaisen, kanadalaisen, venäläisen, yhdysvaltalaisen valmentajan EI TARVITSE ETSIÄ LÄHTÖKOHTAISESTI MOTIVOINTIKEINOJA - koska noissa maissa ei puuhastella "kaikki pelaa" -hengessä!

Olen vetänyt varmaan aikalailla saman määrän treenejä junnuille, tosin toisessa palloilulajissa eikä minulla ole juurikaan ollut ongelmia saada junnuja motivoitumaan yrittämään parhaansa.

Ehkä sinun osaamisesi ei sillä osastolla ole ihan täysin kunnossa?

Sehän on selvää, kaikille jotka toimivat jollain tapaa sosiaalisen/pedagogisen näkemysen kanssa urheilun parissa, että meidän lapsilla ja nuorilla on aivan erilainen näkemys urheilusta kuin aiemmin. Työnteon ja menestyksen välistä yhteyttä ei enää nähdä, tässä se näkemysero on, että sinä syytät siitä NS-liikettä ja minä ymmärrän, että kyseessä on ilmiö, jonka hidastamisessa NS:llä on ollut iso merkitys.

 

[Jusupov]

Ja pyydän nyt apuun muitakin keskustelijoita. Mahdollisesti valmentajina toimineita nimimerkkejä. Mitä apua te olette saaneet Nuori Suomi ry:ltä arjen valmennukseenne? Haluan jotain konkretiaa, sillä itse olen valmentanut junioreita vuodesta 1998 asti, enkä olen sitä apua huomannut. Toki välillä olen valmentanut sellaisiakin ikäluokkia, joita "kaikki pelaa" ei koskenut.

Itse en hirveästi tänne kirjottele, luen vain, mutta nyt on pakko vastata ja yhtyä ylläolevaan. Olen toiminut nyt valmentajana jääkiekossa 11 vuotta E, D, C (tällä hetkellä) ja B junioreissa.

Valmennusurani alussa toimin pienessä seurassa joka oli liittymässä NS-seuraksi. Muistan kun seurassa pidettiin NS-henkilön (Eero Lehden) johdolla palaveri NS-arvoista jne hömpästä. Jo silloin tuli havaitsin että NS-organisaatiolla ei tulisi olla mitään tekemistä urheilun kanssa. Viesti oli suurinpiirtein tämä: turha edes kokeilla vaatia ja kehittää pelaajia tosissaan urheilun vaatimalla tavalla, koska niin harva pääsee huipulle. Sitä tyyliä monet monet seurat noudatti ja tulokset ovat nähtävissä, vielä harvempi sinne pääsi. Se aiheutti selvästi myös sen että kärki meillä oli, mutta se oli erittäin kapea jolla ei ollut haastajia.

Mitenpä muuten NS-on avittanut minua tai valmennettavia pelaajiani näiden menneiden valmennusvuosien aikana, hmmmm. Yksi E-juniori turnaus vierumäellä, siinäpä se. Parhaat koulutukset ovat käytäntö ja oma halu oppia, sekä myös liiton koulutuksista voi ammentaa ja poimia hyötykäyttöön paljon jos on avoin. Olen ollut parissa NS-koulutustilaisuudessakin ja ne eivät yhden illan tapahtumana ihan hirveästi antaneet.
Hyvä joukkueenjohto ja valmennus laatii selvät pelisäännöt sekä toimintatavat, jotka kerrotaan vanhemmille + pelaajille ja niitä sitten noudatetaan. Ei siihenkään tarvita sitä NS-juttua joka pitää lähettää sinne.

Varmaan monista näistä jo ollut tässä aiheessa puhetta, mutta tuonpahan omaani tuohon lisäksi.

Ps. kirjoittaiminen ei ehkä ole minun juttuni, vaan käytäntö

 

[J.Grönvall]

Mitä helvetin leikkiä? Jos pointti ei auennut, niin vielä kerran. Yksilöurheilu ottaa automaattisesti huomioon yksilöiden väliset kehityserot lapsina ja erityisesti murrosikäisenä. Tällöin ns. paskat ei putoa rattailta sen takia, että laji ei pysty tarjoamaan yksilölle sopivaa valmennusta ja kehityspolkua. Jos jossain vaiheessa tulokset ei kehity ikätoverien tasolla, voidaan tehdä analyysi onko kyse harjoittelun virheistä vai biologiasta.

Joukkuepalloilussa on eri tilanne, jos mennään täällä peräänkuulutetulla darwinismilla, jossa paskat putoaa rattailta oli syyt mitkä tahansa. Tätä systeemiä ilmeisesti haluaa ajaa mm. Petteri Sihvonen ja J. Grönvall. Miksi tietty syntymäpäivä ja sen mukainen pelitaso olisi sen oikeudenmukaisempi tapa valita pelaajia joukkueeseen kuin joku muu tapa?

Kilpaurheilussa paskat putoavat aina rattailta, se kuuluu sen luonteeseen. Heikot sortuvat elon tiellä. Ne pudonneet jatkavat harrastamista alemmilla tasoilla tai siirtyvät muihin lajeihin/muille elämän aloille. Se putoaminen ei silti automaattisesti tarkoita, että henkilölle jäisi asiasta hirveitä traumoja, kuten mielestäni vähän joka välissä rivien välistä vihjaillaan.

Leikkiminen koski sitä, kun et voi vastata kysymyksiini, vaikka osasit nimetä Nuori Suomen mielestäsi keskeisimmät asiat. Se ympäripyöreä asioiden ympärillä tanssiminen ei ole vastaus.

Enkä kyllä nyt edelleenkään ymmärrä miten joukkueurheilussa ei voida toteuttaa noita mainitsemiasi asioita.

Kun kerran Nuori Suomi on maailman paras asia, niin onko muita teorioita vallitsevaan tilanteeseen ja siihen miten tähän on tultu? Aloittakaamme listaamalla NHL:ssä merkittävässä roolissa pelaavat suomalaiset pelaajat:

- 83 Mikko Koivu, Tuomo Ruutu
- 84 Valtteri Filppula
- 85
- 86
- 87
- 88
- 89
- 90
- 91
- 92

Saa jatkaa. Listani on tarkoituksellisesti puutteellinen, jotta voimme täydentää sitä.

 

[J.Grönvall]

...

Kiitos vastauksestasi. Siitä löytyy paljon hyviä asioita. Hyvä valmennus on tosiaan ikuinen prosessi ja jokaisen valmentajan näkemyksiin vaikuttaa myös hänen henkilöhistoriansa.

Kisailu, kilvoittelu ja kilpaileminen ovat tärkeä osa lasten ja nuorten urheilua. Kilpaileminen kiehtoo ja se tarjoaa vahvoja elämyksiä. Hyvin toteutettuna kilpaileminen tarjoaa turvallisia mahdollisuuksia tunteiden käsittelyn harjoitteluun, itsetunnon vahvistamiseen, sosiaalisten taitojen kehittämiseen ja oman kehittymisen seuraamiseen. Parhaimmillaan kilpaileminen on lapsen oma juttu, joka innostaa lasta ja nuorta jatkamaan urheilun harrastamista ja kilpailemista.

Tämän luettuani en ymmärrä miksi ne pojat pelasivat niin kuin pelasivat. Valmentajat ovat tyhmiä tai Nuori Suomi on paska kouluttamaan ihmisiä.

 

[J.Grönvall]

Minähän olen koko ajan sanonut, ettei Nuori Suomi liity mitenkään itse urheiluun...

No tässähän meillä on ihan mustaa valkoisella. Näin se konsensus lopulta syntyy!

 

[TosiFani]

No tässähän meillä on ihan mustaa valkoisella. Näin se konsensus lopulta syntyy!

Niin, miksi sitten syytät Nuori Suomea NHL pelaajatuotannon määrästä?

 

[fat of the land]

- 83 Mikko Koivu, Tuomo Ruutu
- 84 Valtteri Filppula, Sean Bergenheim
- 85
- 86 Lauri Korpikoski
- 87
- 88
- 89
- 90
- 91
- 92

Saa jatkaa. Listani on tarkoituksellisesti puutteellinen, jotta voimme täydentää sitä.

Tässä vielä listat suomalaisista KHL-pelaajista ja vertailun vuoksi ruotsalaisista:
Active Finnish KHL Players Career Stats

Swedish KHL Players Career Stats

Suomalaisia pelaajia vuosilta 83-92 pelaa KHL:ssä 19, ruotsista 10.

 

[Wäinö#16]

- 83 Mikko Koivu, Tuomo Ruutu
- 84 Valtteri Filppula

Miksi nämä ikäluokat muuten yleensä jätetään pois puhuttaessa NS:n syöpävaikutuksesta? Vuonna -95 nämäkin jannut olivat E-D-junnuikäisiä. Toisaalta HIFK ja Jokerit eivät koskaan kai ole hankkineet NS-sinettejä ja siinä varmaan taas jotain evidenssiä syövän esiintymisestä. Toisaalta ainakin Sihvosen peruste sille, että miksi pelaajia ei ole näistäkään seuroista juurikaan tullut, oli se, että junnutyö oli niissä niin heikkoa.

Erittäin hyvästä junnutyöstä tunnettu EVU on Nuori Suomen sinettiseura ja he ovat listanneet NS:een liittyviä myyttejä seuraavasti:

FIKTIOTA: Ohjelma / SJL kieltää voittamisen.
FAKTAA: Väärin! Voittaminen on ehdottomasti mukavaa ja sallittua, mutta ei 13-vuotiaiden ja nuorempien ikäluokissa sekä nuorten harrastejoukkueissa hinnalla millä hyvänsä – eli esim. vain parhaita peluuttamalla!

FIKTIOTA: Ohjelma / SJL tasapäistää lapset taidollisesti
FAKTAA: Väärin! Ohjelma kannustaa jokaisen huomioon ottamiseen yksilön omista lähtökohdista. Tämä edellyttää valmentajilta hyvää ammattitaitoa, jotta opetus kyetään tehokkaasti eriyttämään ryhmän sisällä.

FIKTIOTA: Ohjelma / SJL kieltää lasten kilpailemisen
FAKTAA: Väärin! Ohjelma sallii kilpailemisen (=pelaamisen) useimpien lasten luonnollisen kisaamistarpeen ilmentymänä. Ohjelma ja SJL on tiukasti Nuoren Suomen ja Olympiakomitean yhdessä lajiliittojen kanssa rakentamien lasten ja nuorten kilpailutoiminnan suositusten takana (kts. Nuori Suomi - Materiaalit ->
Nuoren Suomen julkaisut -> Oppaat ja raportit).

FIKTIOTA: Ohjelma / SJL kieltää taitoon perustuvien tasojoukkueiden tekemisen ennen C-juniori-ikää
FAKTAA: Väärin! Ohjelma suosittelee, ettei tasojoukkueita tehdä ennen 14. ikävuotta, mutta ei kiellä niitä. Tärkeintä on miettiä lasten ja nuorten etua, ja sopia rakentavasti pelisäännöistä.

FIKTIOTA: Ohjelma / SJL kieltää lasten harjoittelun
FAKTAA: Väärin! SJL on rakentanut portaittain nousevan järjestelmän, jonka avulla lapset ja nuoret pyritään saamaan pysymään mukana mahdollisimman kauan, eli ”nälkä kasvaa syödessä” periaatteella. Varsinkin lasten toivotaan harrastavan monipuolisesti sekä eri urheilulajeja että muitakin mielenkiintoisia ja kehittäviä asioita. Kuitenkin niin, että vapaa-aikaa jää muuhunkin kuin vain jääkiekkoon. SJL kannattaa lämpimästi ajatusta, jonka mukaan lapsen tulisi liikkua vähintään pari tuntia päivässä! Mutta, ei siis vain yhden lajin ohjatuissa harjoituksissa.

Kun Sihvonen kaipasi listaa mitä hyvää NS tuo mukanaan, niin tärkeimmät ovat minusta:

1. Ohjelma kannustaa jokaisen huomioon ottamiseen yksilön omista lähtökohdista.

2. Kasvatukselliset tavoitteet: yksilön henkinen kasvu, sosiaalisuuteen kasvaminen, urheilullisen elämäntavan omaksuminen.

Yhdessä nämä tavoitteet ovat minusta tärkeitä vanhemmille, jotka kuitenkin ovat viime kädessä aina vastuussa lapsien kasvatuksesta ja NS-prinsiipit ovat hyvä signaali, että vanhemmat voivat luottaa seuran monipuolisiin ja kestävällä pohjalla oleviin periaatteisiin. Eivätkä nämä periaatteet mitenkään sodi urheilullisia tavoitteita vastaan, jos niitä on fiksut ihmiset toteuttamassa.

 

[HMenthal]

Heitän tänne väliin omia hajatuksia tämän kiivaana tenevän keskustelun sekaan.

Nostaisin kaksi asiaa vielä esille, jotka ovat tämän pitkän ketjun ja keskustelun aikana tulleet jo monesti vastaan, mutta mielestäni ne ovat ne tärkeimmät seikat, jos mietitään urheilija/harrastajaa ihan junnusta lähtien.

Ensimmäinen on junnun oma halu ja tahto urheilla/harrastaa, jotta siitä omasta lajista/lajeista oikeasti nauttii ja tykkää, jopa vähän vaikeimpinakin aikoina. Tämä ei siis ole lahjakkuutta tai lahjattomuutta, vaan se yleinen asenne toimintaa kohtaan.

Toisena erittäin tärkeänä seikkana korostaisin sen yksittäisen valmentajan osaamista, joka toimii niiden junnujen kanssa. Nykyään on tietenkin apuvalmentajia mukana, mutta käytännössä tämää koskee heitäkin.

Valmentajan tietotaidot sekä itse lajista että lapsen ja nuoren kehittymisestä ihmisenä kaikkine osa-alueineen on aika helvetin laaja setti, joka ratkaisee hyvin paljon koko sapluunassa. Kaikkein helpointa se valmentaminen on lajista hiukan jotain tietävälle/nähneelle/kokeneelle, joka ei kuitenkaan ymmärrä laajemmassa mittakaavassa ja syvällisemmin em. asioita. Tällainen valmentaja vain toistaa esim. joitakin näkemiään asioita, tietämättä mikä ko. asian tarkoitus edes on.

Tähän valmentajan tietotaidon kasvattamiseen ja sitä kautta toimintansa syvällisempään ymmärtämiseen pitäisi panostaa enemmän. Se on sitten ihan sama, että mistä se tieto tulee, kunhan sitä on jakamassa oikea asiantuntija/asiantuntijat ja valmentajalla on itsellään oikeasti halu oppia uutta ja kehittää toimintaansa.

Kaikkinensa tämä tarkoittaa sitä, että valmentajalla on tietämys siitä, että miksi tehdään mitäkin asioita milloinkin ja miksi jotain ei tehdä. Sisältää siis lajiin liittyvät asiat, kuten esim. lätkässä luistelun ja mailan/kiekon hallinnan, sekä sitten esim. herkkyyskaudet ja mitä ne oikeasti harjoittelussa merkitsevät ja taas miksi joitakin tehdään, ja joitain ei.

Tässä asiassa Nuoresta Suomesta voi olla selvää hyötyä, jos sieltä saa esim. valmentajille koulutusta nuoren urheilijan ymmärtämiseksi ja eteenpäin viemiseksi. Nuoren Suomen tällaista koulutustarjontaa ja laatua en tarkemmin tiedä.

Eli. Jos valmentajien tietotaito on olematon tai riittämätön, on aivan sama, mikä systeemi muuten vaikuttaa mitenkin.

Em. asioiden takia koen liiton tulevan suuren satsauksen 25 junnujen valmentajaan suureksi ongelmaksi. Tuolla ei vielä ratkaista suuressa mittakaavassa mitään ja heidän sijoittelustaan riippuen tämä saattaa vain entistä enemmän epätasa-arvoistaa seuroja eripuolilla Suomea. Toisaalta, junnuvalmentajia on aika paljon enemmän kuin 25, joten mitäs näille lopuille sitten tarjotaan? Siihen en usko, että yksi nyt koulutettu ammattivalmentaja pystyisi millään vaikuttamaan kunnolla useampaan seuraan, omaan ja valitsemiinsa, kuten ilmeisesti tarkoitus on.

Entisten liigapelaajien suojatyöpaikkoja nuo tuntuvat olevan.

Ja edelleen ainakin Etelä-Suomessa jo E- ja D-junnujen valmentajien ääliömäinen halu nähdä joukkueensa sarjan kärjessä on jotain käsittämätöntä. Vaikka se oma joukkue olisikin sarjan kärjessä, tai aivan sen tuntumassa, se ei vielä välttämättä tarkoita yhtään mitään. Sisältö voi olla aivan perseestä, vaikka tulos näyttäisikin sillä hetkellä kohtalaisen hyvältä. Tämä korostuu hieman pienempien seurojen kohdalla, joissa ei ole kuin yksi tai kaksi joukkuetta ikäluokassa. Isoissa seuroissa tilanne on hieman erilainen, kun parhaaseen joukkueeseen voidaan koko ajan valita ne parhaat pojat, jolloin oletettavasti omassa ikäluokassa tuloskin on hyvä.

Näkisin siis jatkuvan junnuvalmentajien kouluttamisen erittäin tärkeänä, jotta ne perusrakennuspalikat osattaisiin hoitaa kuntoon jatkoa ajatellen.

Paljonhan noita urheilijoita on urheilijoiksi kehitynyt valmentajista ja valmentamisesta huolimatta.

Kun Sihvonen kaipasi listaa mitä hyvää NS tuo mukanaan, niin tärkeimmät ovat minusta:

1. Ohjelma kannustaa jokaisen huomioon ottamiseen yksilön omista lähtökohdista.

2. Kasvatukselliset tavoitteet: yksilön henkinen kasvu, sosiaalisuuteen kasvaminen, urheilullisen elämäntavan omaksuminen.

Mielestäni hyvän valmentajan/valmennustiimin tulisi osata ottaa nämä asiat huomioon ihan ilman mitään erillistä ohjelmaakin. Se on sitä valmentajan kokonaisvaltaista osaamista. Sinällään se on hyvä, että nämä tuota kautta vielä korostuvat.

Jokainen ihminen, yllättäen myös junnut, on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus. Kaikessa toiminnassa nuo kolme asiaa kulkevat käsikädessä ja vaikuttavat toisiinsa. Mitään ei voi jättää koskaan pois. Jo tämän asian ymmärtäminen ja oivaltaminen olisi kova juttu junnuja valmentaville.

Ja jos otetaan vaikka tuo ensimmäinen kohta käsittelyyn, niin tärkein asia on se, että mitä toimia tämä aiheuttaa ja miksi, vai aiheuttaako ylipäänsä yhtään mitään. Valmentaja voi toki korostaa, että hän ottaa huomioon yksilöt, mutta tämä on todellisuudessa vain sanoja tuulessa.

 

[P.Sihvonen]

Linkki aiheeseen liittyen

Tuossa ohessa linkki aiheeseen liittyen. On selvää, että tämä Jatkojan ansiokas keskusteluketju Nuori Suomi myytistä inspiroi laajempaakin jatkokeskustelua!

Petteri Sihvonen - Johtavan Pelikirja - Just another Paf Blogs site

Johtava

 

[mjr]

Onko NHL alkanut taas korostaa isoja pelaajia? Mielelläni kuulisin esimerkin suomalaisista huippupelaajista joita tämä mainitsemasi lähestymistapa on tuottanut.

Onko sinulla tietoa miten esimerkiksi -83 syntyneiden tähdet Mikko Koivu ja Tuomo Ruutu ja heidän juniorivuotensa vertautuvat tähän? Eli tuottaako se oikeasti tulosta?

Siis tuottaako mikä tulosta? En nyt tajua, mistä puhut. Ruotsin panostaminen isokokoisiin pelaajiin on ymmärtääkseni fakta ja olen ollut myös ymmärtävinäni että NHL:n pienissä kaukaloissa isosta koosta nähdään olevan hyötyä, mutta ehkä sitten näin ei ole, mene ja tiedä.

 

[Colisee Pepsi]

Intohimo vs. velttous

Tuossa ohessa linkki aiheeseen liittyen. On selvää, että tämä Jatkojan ansiokas keskusteluketju Nuori Suomi myytistä inspiroi laajempaakin jatkokeskustelua!

Petteri Sihvonen - Johtavan Pelikirja - Just another Paf Blogs site

Johtava

Ihan ensin täytyy antaa tunnustusta ja iso käsi Johtavan huomiolle koskien pikkupoikien asennoitumisesta jääkiekkoharrastukseensa - saman muutoksen olen itsekin huomannut ja elänyt... Vielä Johtava ei toki ottanut kantaa siihen, mistä moinen asennemuutos johtuu, mutta olematta ajatuksenlukija luulen, että hän kippaa jälleen kerran kaiken Nuoren Suomen piikkiin?

Mielestäni yksi olennainen syy on madaltunut vaatimustaso ja "kurin puute". Tämä lähtee jo suurilta osin kotikasvatuksesta, mutta iso osa lankeaa myös lepsujen tai osaamattomien toimihenkilöiden piikkiin. Eron huomaa heti joukkueen tullessa hallille esim. seuraavasta
- A-joukkueen pelaajat kantavat ylpeinä juhla-asujaan (=pelipaitojaan) henkarissa ja mahdollisesti jopa pukupussissa, toisella kädellä omaa pelikassiaan vetäen ja mailaansa kantaen, kun taas
- B-joukkueen pelaajat lampsivat hallille kädet hupparin taskussa, pelikassiaansa ja mailojaansa kantavan vanhempansa perässä

Olen varma siitä, että A-joukkueen pelaajat ovat sekä pukukopissa että kentällä Intohimoisempia kuin B-joukkueen Veltot XXXX-Petterit! Mutta Intohimon ja kilpailun puute ei tässäkään tapauksessa johdu Nuoresta Suomesta vaan joukkueen toimihenkilöistä ja heidän asettamistaan rajoista, pelisäännöistä, vaatimuksista, tjsp. - millä tahansa nimellä näitä joukkueen normaaleja toimistamalleja halutaankaan kutsua.

Kerronpa eräänkin esimerkin menneiltä vuosilta:
1) AAA-tason joukkueessamme oli monenlaista vipeltäjää E-junioreissa, sekä Intohimoisia että Velttoja. SJL:n kouluttamat valmentajat (LOKit1-3, SVT 1 ja 2) eivät olleet tarpeeksi vaativia vaan Veltot saivat harjoituksissa liikaa huomiota, jolloin Intohimoiset tylsistyivät odotteluun ja jonossa seisomiseen, ja koko treenisessio oli sen jälkeen yhtä Nuorta Suomea: Intohimoiset selvästi kärsivät Velttojen saamasta huomiosta eli siffan ja Sihvosen manaama Nuori Suomen turmiollinen vaikutus toteutui!
2) Valmentajien ollessa estyneitä joukkueen jojo veti parit harjoitukset. Käytyään läpi pukukopissa harjoitteet sekä jäällä vallitsevat pelisäännöt hänen oli harjoitusten aikana helppo poistaa Veltot jäältä, mikäli nämä eivät suhtautuneet tarpeeksi hyvällä asenteella treeneihin ("tosissaan mutta ei vakavissaan"). Ensin vaihtopenkille viideksi minuutiksi miettimään syntyjä syviä, ja jos Velttoilu jatkui niin lopputreenien ajaksi koppiin, jotta Intohimoiset pystyivät harjoittelemaan kunnolla

Summa summarum: sekä Velttojen että Intohimoisten vanhemmilta saatu palaute oli pelkästään positiivista: "parhaat treenit ikinä", "kerrankin tuli hiki" jne. (Intohimoiset), toisaalta "hyvä että laitoit penkille/koppiin", "jokohan xxxx-Petteri oppii että täällä treenataan eikä leikitä", jne. (Veltot). Sanomattakin selvää oli, että koppiin poistetut pelaajat eivät pukeneet seuraavaan peliin. Ja tämä kaikki tapahtui Nuori Suomi -seurassa, ilman minkäänlaisia jälkipuinteja!


En väitä että esim. Johtavan vetämissä harjoituksissa syy johtuisi em. kurin puutteesta - päinvastoin uskon, että hänen jääharjoituksensa ovat ikäluokan yleiseen tasoon verrattuna erittäinkin hyviä! Yritän tässä tuoda esille toisen näkökulman sille, miksi kilpailu ja Intohimo kenties ovat kadonneet pukukopeista ja kentiltä.

PS. Pelipaitaesimerkistä vielä: asenteen, arvostuksen ja kunnioituksen puutteesta pelipaitaa kohtaan on ottanut kantaa jalkapallon puolella Gert Remmel ja jääkiekon puolella esim. Timo Backman: kuulostaa uskomattomalta, mutta jopa nuorisomaajoukkueissa Leijona-paitaa saatetaan heitellä sinne tänne, jopa lattialle tallottavaksi! Vai johtuneeko tämäkin Velttous siitä, että ikäluokkansa huiput "eivät 7-10 vuotiaina saaneet kilpailla vaan joutuivat pelaamaan hihanauhoilla"?

 

[fat of the land]

...
Jokainen ihminen, yllättäen myös junnut, on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus. Kaikessa toiminnassa nuo kolme asiaa kulkevat käsikädessä ja vaikuttavat toisiinsa. Mitään ei voi jättää koskaan pois. Jo tämän asian ymmärtäminen ja oivaltaminen olisi kova juttu junnuja valmentaville.

...

100% asiaa koko teksti, mutta junnut ovat vielä sidottuja senhetkiseen elämäntilanteeseensa, että ihminen on psykofyysissosiaalissituationaalinen kokonaisuus, eli holistinen.

Mutta tuossa tekstissä on aikalailla kokonaisuutena se toiminta-ajatus, mikä junnu-urheilussa tulisi näkyä tekemisessä, eli eetoksessa. (Niin aukeaa filosofian maisterillekin.)

 

[mjr]

No, onhan groteskia ajatellakaan, että NS jonkinlaisen tappavan kaasun lailla olisi levinnyt kaikkialle suomalaiseen juniorivalmennukseen ja aiheuttanut siellä jonkinlaisen äärimmäisen joukkotuhon. Kysymyshän on ihan viattomasta, yleishyödyllisestä ohjelmasta, mikä ei todellakaan ole jotenkin pirullisen vaikutusvaltainen kultti, joka lamauttaa totaalisesti jäsenensä. Nyt Sihvonen vakavissaan väittää, että pukuhuone on täynnä velttoja ja haluttomia junioireita, koska - kaikista mahdolisista asioista - Nuori Suomi. Taivahan jumala. En vain tajua, että tästä edes vakavasti keskustellaan. Olisiko se sitten jotenkin kätevä alibi oikeasti vastuullisille? Sen ymmärrän, että tässä äijälajissa asiantuntemattomat sivulliset saattavat uskoa näitä väitteitä NS:n kaikenkattavasta ja äärimmäisen voimakkaasta vaikutuksesta, joka on totaalisesti halvaannuttanut kokonaisia ikäpolvia junioreita ja heidän valmentajiaan. Sihvosen ja siffan kanssa väitellessä tulee kyllä täysin epätodellinen olo, keskustellaan ihan ufoista asioista. WTC-ketjukin perustuu enemmän empirialle ja logiikalle kuin tämä NS-salaliittouskoisuus.

 

[Keltainen Jaffa]

Kilpaurheilussa paskat putoavat aina rattailta, se kuuluu sen luonteeseen. Heikot sortuvat elon tiellä. Ne pudonneet jatkavat harrastamista alemmilla tasoilla tai siirtyvät muihin lajeihin/muille elämän aloille. Se putoaminen ei silti automaattisesti tarkoita, että henkilölle jäisi asiasta hirveitä traumoja, kuten mielestäni vähän joka välissä rivien välistä vihjaillaan.

Noin 10-vuotta SM-tason ampujana urheilleena ja muutamien kamppailu-urheilijoiden uraa lähietäisyydeltä seuranneena (vieläkin leuat kipeänä) ihmettelen suuresti tällaista, lähes kirjailijamaisen inhorealistista urheilijanuran kuvailemista. Eli pikkaisen värität totuutta, eikä ainoastaan tässä lainauksessa. Sinällään sinulla on hyviä pointteja ja olet oikealla asialla, kilpailu on tärkeä elementti, joka kannustaa urheilijaa, aina junnusta veteraani-ikään asti, kehittymään.

Mutta kun urheilija ei ole joko tai, paska tai huippuvoittaja. Uran aikana itse kullakin on huippuhetkensä, ja ne paskat hetket, jolloin ei onnistu mikään, ei edes harjoittelu täyspainoisesti. Pohjalta voi palata, tai sinne pohjalle voi huipulta tipahtaa. Kehitys ei tapahdu suorana viivana ylöspäin, kaikille tulee aaltoliikettä ennen kuin voi jotain voittaa. Jos aallonpohjavaiheessa valmentaja estää kehittymisen pienentämällä peliaikaa kaikkein tärkeimmässä kehitysvaiheessa, junnuikäisenä, koska muuten ei joukkue voita, se estää yksilön kehittymisen ja aiheuttaa drop outeja. En nyt sano, että peliajat tasan kaikille, mutta joku järki mukaan raadolliseenkin kilpailuun silloin, kun se ei vielä ole ammattimaista.

Olympiatasollakin on niitä, jotka ekoista junnuvuosista lähtien tarpovat sijoilla ynnä muut, sitten sattuu kohdalle yksi hyvä kisa tai ottelu tai vaikka keihään lento, yksi hyvä päivä jolloin vuosikausien harjoittelupohja pitää ja mitali killuu kaulassa onnistuneen urheilu-uran merkiksi. Jos mennään kylmästi "vain parhaat pelaa junnuissa"- ja "jos et voita ensimmäisinä junnuvuosinasi, et pääse jatkoon"-meiningillä, suomalaisen urheilun kärki olisi nykyistäkin kapeampi. Ehkä terävämpi, mutta paljon kapeampi näillä harrastajamäärillä.


Sitten näin yleisesti, ei ainoastaan J.Grönvallille:

En puolustele jo kuopattua "kaikki pelaa"-Nuori Suomea, mutta en halua nähdä Suomessa muutamaa jääkiekon eliittijunnujen eliittiurheiluseuraa ja tuhansittain höntsäliikuntaseuroja. Jonkinlainen kompromissi olisi taasen tilauksessa.

Jos otetaan kaikenlainen "Nuori Suomi" pois uusia liikunnasta kiinnostuneita osallistujia hankkimasta, niin näillä harrastajamäärillä ja suomalaisten luonteenlaadulla, Sihvoselle ei ilmestyisi pukukoppiin 20:ntä huippumotivoitunutta voittajaa, vaan korkeintaan 2. Loput pelaisivat pettyneinä höntsää tai siirtyisivät pleikkariurheiluun. Vähän niin kuin USA:n ja Kanadan mallissa. Harvalukuinen eliitti urheilee täysillä, loput lihoo. Paljon.

Luultavasti saan tuosta edellisestä kappaleesta haukut ja "painu vittuun tai Pafin blogiini"-ukaasin. Tähän on taas menty tässä ketjussa.

 

[Quattro]

Välillä huvittaa mutta usein myös vituttaa tuo junnuvalmentajiin kohdistuva kritiikki. Toki asioita pitääkin kritisoida ja toimintoja kehittää, mutta tämä on mission impossible.

Pitää tietää ja tuntea laji hyvin, ok.
Pitää pystyä jäällä opettamaan oikeita asioita, näyttämään, ok.
Pitää olla koulutettu, ok.
Pitää hallita lasten ja nuorten fyysinen ja psyykkinen kehitys, ok.
Pitää tuntea herkkyyskaudet, ok.
Pitää tuntea erilaisia oppimismenetelmiä, ok.
Pitää osata motivoida ihmisiä, joilla ei riitä kiinnostusta asiaan.
Pitää osata suunnitella harjoitus 20-40 erittäin erilaisen taitotason ja motivaation omaavalle lapselle niin, että valmennus on yksilöllistä.
Pitää saada iltapäivähoitoon kärrätyt xxxx-Petterit innostumaan urheilusta.
Aikaa tähän on esi- ja loppuleikkeineen 1-2 tuntia.
Korvaus tästä on reilu 40 senttiä kilometri, hyvän mielen lisäksi tietysti. Ja saapahan olla kotoa pois (välillä ihan riittävästi)

Jumalauta, tuolla työelämässä on helvetisti porukkaa, esimiehiä, jotka ei hallitse puoltakaan junnuvalmentajalta vaadittavasta ihmissuhdetoiminoista ja motivoinnista. Ja niillä on koko päivä aikaa....ja monella aika helvetin hyvä liksakin.

Sitä vaan, että opettakaa hyvät vanhemmat lapsenne kotona edes tervehtimään muista kodille kuuluvista perusasioista puhumattakaan! Kaikkea ei voi kaataa vapaaehtoistoimintaa tekevien valmentajien niskaan, vaikka se nykyisen uusavuttomuuden aikakaudella niin kätevää olisikin.

 

[P.Sihvonen]

Heh, totta!

Välillä huvittaa mutta usein myös vituttaa tuo junnuvalmentajiin kohdistuva kritiikki. Toki asioita pitääkin kritisoida ja toimintoja kehittää, mutta tämä on mission impossible.

Pitää tietää ja tuntea laji hyvin, ok.
Pitää pystyä jäällä opettamaan oikeita asioita, näyttämään, ok.
Pitää olla koulutettu, ok.
Pitää hallita lasten ja nuorten fyysinen ja psyykkinen kehitys, ok.
Pitää tuntea herkkyyskaudet, ok.
Pitää tuntea erilaisia oppimismenetelmiä, ok.
Pitää osata motivoida ihmisiä, joilla ei riitä kiinnostusta asiaan.
Pitää osata suunnitella harjoitus 20-40 erittäin erilaisen taitotason ja motivaation omaavalle lapselle niin, että valmennus on yksilöllistä.
Pitää saada iltapäivähoitoon kärrätyt xxxx-Petterit innostumaan urheilusta.
Aikaa tähän on esi- ja loppuleikkeineen 1-2 tuntia.
Korvaus tästä on reilu 40 senttiä kilometri, hyvän mielen lisäksi tietysti. Ja saapahan olla kotoa pois (välillä ihan riittävästi)

Jumalauta, tuolla työelämässä on helvetisti porukkaa, esimiehiä, jotka ei hallitse puoltakaan junnuvalmentajalta vaadittavasta ihmissuhdetoiminoista ja motivoinnista. Ja niillä on koko päivä aikaa....ja monella aika helvetin hyvä liksakin.

Sitä vaan, että opettakaa hyvät vanhemmat lapsenne kotona edes tervehtimään muista kodille kuuluvista perusasioista puhumattakaan! Kaikkea ei voi kaataa vapaaehtoistoimintaa tekevien valmentajien niskaan, vaikka se nykyisen uusavuttomuuden aikakaudella niin kätevää olisikin.

Heh, sanasta sanaan: niin totta! Siksi lainasin koko värssyn. Ja nupiksi sitten valevalmentajat huutelevat (vieläpä nimimerkin suojista) mitä sattuu mistään mitään tietämättä.
Oikeasti tämän ketjun aihetta vatvotaan paljolti ilman, että on oltu siellä ja tehty sitä. Itse otan lukuun vain nimimerkit, joista kuultaa läpi vähintään 500 koutsattua/joukkueenjohdettua/pelattua/huollettua matsia.

Johtava

 

[HMenthal]

Välillä huvittaa mutta usein myös vituttaa tuo junnuvalmentajiin kohdistuva kritiikki. Toki asioita pitääkin kritisoida ja toimintoja kehittää, mutta tämä on mission impossible...

...Kaikkea ei voi kaataa vapaaehtoistoimintaa tekevien valmentajien niskaan, vaikka se nykyisen uusavuttomuuden aikakaudella niin kätevää olisikin.

Jos kirjoittaja viittaa tällä minun edellä kirjoittamaani settiin, niin täytyy todeta, että minä en syytä näitä vapaaehtoistoimintaa tekeviä valmentajia.

Kuten itsekin listaat noita junnuvalmentajilta, tai oikeammin junnujen valmentajilta, vaadittavia asioita, huomataan, että se homma ei todellakaan ole helppo. Se ei kuitenkaan poista sitä seikkaa, että edelleen noiden junnujen kanssa toimivien valmentajien tietoisuutta eri asioista ja toimintaa voidaan kehittää, jolloin siellä harjoituksissa ja peleissä ym. osataan toimia oikein tulevaisuuttakin ajatellen.

Konkretiaa hakeakseni voisin tarttua esim. tuohon herkkyyskausi settiin. Suhteellisen moni tuli tuossa jokin aika sitten tietoiseksi näistä herkkyyskausista, mutta sillä tiedolla, että sellaisiakin on olemassa, ei vielä pitkälle pötkitä. Pitäisi pystyä myös riittävässä määrin ymmärtämään niitä ja osata vielä sitten oikeasti huomioimaan näitä asioita siinä omassa toiminnassaan joukkueen ja sen eri yksilöiden kanssa.

Asioiden tiedostaminen ei siis vielä riitä, se kun ei välttämättä johda mihinkään konkreettisiin toimiin. Syvällisemmän ymmärtämisen jälkeen on usein helpompi siirtää ja tuoda oikeita uusia sisältöjä ja asioita omaan toimintaansa. Jos joku vielä sitten tämänkin jälkeen tietoisesti ja tahallaan ja tarkoituksella dissaa ja jättää tekemättä niitä oikeita asioita, niin se on jo rangaistavaa tyhmyyttä.

Osaa junnujen valmentajista voidaan kritisoida ja jopa syyttää tuosta egoilusta, jolla ei tosiasiassa ole mitään tekemistä oikean valmentamisen kanssa. Loppupeleissä sillä ei ole paskankaan väliä, että onko se valmennettava porukka esim. E-junnuissa sarjansa kärjessä, jos se todellinen tekeminen ja harjoittelun ym. sisältö on täyttä paskaa ja tämän takia huomataan viimeistään C-junnuissa, että eihän nää janipetterit osaa edes kunnolla luistella. Siinä ei sitten se E-junnujen "mestaruus" enää paljon paina. Tärkeämpää olisi ehkä ymmärtää se, että sen oman toiminnan "mestaruus" voisi olla se, että edes yksi sen oman joukkueen pelaajista pääsee joskus kokeilemaan pelaamista liigasta, ja vaikka pari muuta Mestiksessä. Ja niistä nassikoista varttuu muutenkin kunnon kansalaisia ja mahdollisesti hyviä isejä ja äitejä. Näin ainakin siis itse ajattelen.

Tämä edellä kuvattu ei ole kuitenkaan yksinomaan aina sen yksittäisen valmentajan syytä, varsinkaan, jos hänelle ei ole tarjottu riittävää ohjeistusta ja koulutusta tehtäväänsä. Onhan se myös niiden palkkaa nauttivien valmennuspäälliköiden homma seurata ja tunnistaa, että mitä ne oman seuran valmentajat oikein puuhailee. Väitän, että tuolla on vieläkin paljon sellaisia valmentajia touhuamassa junnujen kanssa, joilla ei ole itsellään täyttä käsitystä ja ymmärrystä siitä, että mitä sen harjoittelun tulisi olla, tai sitten se käsitys on erinäisistä syistä vääristynyt. Esim. monesti mennään niillä oman "uran" muistoilla ja metkuilla, jotka ei silloinkaan tuotaneet juurikaan tulosta.

Niitä tietoja ja taitoja pitäisi siis päivittää, jotta se valmentaja ymmärtää omaa toimintaansa paremmin ja mikä siellä joukkueen kanssa touhutessa oikeasti on tärkeää. Tätä koulutusta ja opastusta pitäisi pystyä tarjoamaan vähintään kaikille halukkaille, mielummin kaikille valmentajille, ja liiton tarjoamana eli valmentajille ilmaisena. Päävalmentajille nuo kurssit tulisi olla pakollisia, tosin heissä monet ovatkin halukkaita ja itseohjautuvia.

Sekin on kyllä pakko myöntää, että aina ei ne lukuisatkaan kurssit ja koulutukset tuota toivottua tulosta, eikä lopulta takaa mitään, mutta näinhän se menee muutenkin elämässä.

Tarvitaan siis silti paljon koulutusta tälle laajalle junnujen valmentajien sekalaiselle armeijalle. Jos tätä ei pystytä heille tarjoamaan, on ihan turha syytellä Nuorta Suomea tai Vanhaa Ruotsia tai mitä lie. Ymmärtääkseni esim. Nuori Suomi ei opasta oikeata luistelua tai laukomista jne.

Nyt liitolla olisi se n. 8 miljoonaa käytettävissään, mutta siitä suurin osa menee 25 ammattivalmentajan tileihin. Muistaakseni tuolla esitettiin tähän vuotuisena summana 750 000, joka tekisi siis 25 valmentajalle palkkana 30 000 vuodesta. Ja näiden 25 uuden huippuunsa viritetyn ammattivalmentajan pitäisi siis pelastaa suomalainen kiekkoilu!?

Ei saatana! Eikö tuollaista summaa pystyisi käyttämään jotenkin muutenkin, jotta siitä olisi oikeasti jotain pysyvää hyötyä?!! Nyt ne rahat menee noiden uusien spessuhessukoutsien taskuihin. Tuosta summasta ei pystytä esim. auttamaan jäähallien rakentamisessa tai korjaamisessa tai jotain, josta olisi iloa ja hyötyä vielä vuosiksi eteenpäin.

Todettakoon vielä se, että tuolla kaukaloiden reunoilla tekee vapaaehtoistoimintaa myös moni muukin kuin vain ne valmentajat. Siellä on isit ja äipät jj:na, huoltajina jne. He saavat usein vielä vähemmän huomiota osakseen arvokkaasta ja tärkeästä työstään joukkueidensa eteen kuin ne joukkueen valmentajat.

Loppuun vielä kommentti tuohon Quattron heittämään settiin, että "toimintojen kehittäminen olisi mission impossible". Tuosta ei nyt ihan tarkkaa käsitystä voi saada, että mitä juuri tarkalleen Quattro tuolla tarkoittaa, mutta mielestäni tuo "mission impossible" ei pidä paikkaansa. Jos näin olisi, valot vois saman tien sammuttaa halleista ja pistää ovet säppiin. Tämä on siis minun näkemykseni.

Tästä taas eteenpäin. Ilman 500 mistään. Edes lompakosta.