Nuori Suomi ry

[J.Grönvall]

Eli ero syntyy siellä kentällä, eikä kentän ulkopuolisella panostuksella ole merkitystä?

Olen mielestäni kertonut kantani jo useaan kertaan. Se selviää lukemalla edellisiä viestejä, jos asia kiinnostaa. En enää jaksa aloittaa alusta. Sieltä löytyy vastaus tähänkin.

 

[P.Sihvonen]

Mitä lisäarvoa Nuori Suomi tuo seuroihin?

Nuori Suomi ei estä mitenkään kilpailullista urheilua, osalle jääkiekkoihmisistä on tullut erikoisia käsityksiä Nuoren Suomi -ideologiasta.

Eikö "kaikki pelaa" ole juuri Nuori Suomi -ideologiaa?

Entä "puolen pelin takuu", eikö sekin ole Nuori Suomi -ideologiaa?

Jos, ja kun, noita ideologioita on toteutettu ja toteutetaan yhä, niin minun yksinkertainen maisterinjärkeni sanoo, että kilpailullinen urheilu siinä merkityksessä, mitä kilpailullinen urheilu on, estyy.

En parhaalla tahdollanikaan saa keksityksi, miten se ei estyisi, kun noita sloganeita pannaan toimeen.

Eikä pidä pelkästään miettiä sitä, että mitä estyy, mitä ei. On mietittävä myös sitä, mitä Nuori Suomi antaa urheilulle seuroissa. Sinä et keksinyt käytännössä mitään hyötyjä siitä Porin Ässille, että Ässät on Nuori Suomi -sinettiseura, kun kysyin, että mitä sellaisia ulottuvuuksia Nuori Suomi on tuonut Ässien jääkiekon ydintoimintaan, joista Ässät eivät olisi selviytynyt ilman Nuori Suomi -yhteistyötä.

Mutta et sinä tuossa asiassa sentään minua tyhmempi ole. Olen mukana juniorivalmennuksessa itse tällä hetkellä. En minäkään saa mitenkään keksityksi, mitä lisäarvoa Nuori Suomi antaa seurallemme. Nuori Suomi ei anna mitään sellaista, jota seurassamme emme osaisi tykönämme ja keskuudessamme järjestää jääkiekkotoiminnan osalta.

Johtava

 

[LaTe_Show]

Et ymmärrä kirjoitukseni pointtia vieläkään.

Ymmärrän minä. Jos nyt käytetään tätä sinulta esille tuotua Roope Riskiä esimerkkinä, niin onhan se selvää että 20v pelaajan (=oma asenne) tulisi antaa 110% jokaisessa harjoituksessa pelasi hän Serie A:ssa tai Veikkausliigassa, eritoten jos hänellä on kunnianhimoa ja tavoitteena pelata ammattilaisena ulkomailla/olla kansallisen tason huippupelaaja. Tämän vaatimustason ei pitäisi tulla yllätyksenä edes Roope Riskille - sen sijaan kommentti tyyliin "täällä on vauhtia erilailla kuin Turussa ja tilanteen tulevat nopeammin" olisi ollut täysin ymmärrettävä.

Lisäksi on päivän selvää, että valmentajien taso ja "vaatimustaso" on eri luokkaa TPS:ssä ja Cesenassa, ihan käytettävissä olevia resurssien (ja odotusten) vuoksi.

Tottakai molempien joukkueiden valmentajien lähtlkohta on siinä, että halutaan "ottaa kaikki mahdollinen eri pelaajasta mitä saadaan" - onhan tuo nyt itsestäänselvyys, mutta toki itsekin ymmärrät että on eri asia vaatia (näin kärjistetysti) tuota täysammattilaisilta jotka ansaisevat kymmenniätuhansia euroja viikossa versus puoliammattilaisiin potkupalloilijoihin.

Mutta Roope Riski on jo aikuinen mies eikä sinänsä liity Nuoreen Suomeen enää - lisätietoja RR:sta voit lukea vaikka FF:n puolelta.

 

[J.Grönvall]

Ymmärrän minä. Jos nyt käytetään tätä sinulta esille tuotua Roope Riskiä esimerkkinä, niin onhan se selvää että 20v pelaajan (=oma asenne) tulisi antaa 110% jokaisessa harjoituksessa pelasi hän Serie A:ssa tai Veikkausliigassa, eritoten jos hänellä on kunnianhimoa ja tavoitteena pelata ammattilaisena ulkomailla/olla kansallisen tason huippupelaaja. Tämän vaatimustason ei pitäisi tulla yllätyksenä edes Roope Riskille - sen sijaan kommentti tyyliin "täällä on vauhtia erilailla kuin Turussa ja tilanteen tulevat nopeammin" olisi ollut täysin ymmärrettävä.

Lisäksi on päivän selvää, että valmentajien taso ja "vaatimustaso" on eri luokkaa TPS:ssä ja Cesenassa, ihan käytettävissä olevia resurssien (ja odotusten) vuoksi.

Tottakai molempien joukkueiden valmentajien lähtlkohta on siinä, että halutaan "ottaa kaikki mahdollinen eri pelaajasta mitä saadaan" - onhan tuo nyt itsestäänselvyys, mutta toki itsekin ymmärrät että on eri asia vaatia (näin kärjistetysti) tuota täysammattilaisilta jotka ansaisevat kymmenniätuhansia euroja viikossa versus puoliammattilaisiin potkupalloilijoihin.

Mutta Roope Riski on jo aikuinen mies eikä sinänsä liity Nuoreen Suomeen enää - lisätietoja RR:sta voit lukea vaikka FF:n puolelta.

Tämä pätisi hyvin jos Roope Riski olisi ainoa laatuaan. Eli sanon edelleen, että et ymmärrä kirjoitukseni pointtia. Unohda se Roope Riski tässä tapauksessa.

 

[Wäinö#16]

Ottamatta varsianaiseen asiaan kantaa, en oikein ymmärrä miten argumentoit liikunnan ja urheilun eron.

Kyllähän kaksi kaikki pelaa -joukkuettakin kilpailee ja voitoista varmaan nautitaan, voittaminen vaan ei ole se tärkein asia ja siihen ei siksi panosteta kaikkea, eli anneta parhaiden pelata maksimaalisesti.

Tämä on hyvä pointti mikä usein hämärtyy. Oleellista on minusta millaisen asenteen pelaajiin valmentaja saa luotua voittamisen suhteen. Esim. systeemissä, jossa peliaikaa jaetaan suht tasaisesti kolmen ketjun kesken ja niin, että samat ketjut pelaa aina vastakkain, voidaan luoda hyvinkin kilpailullinen asetelma. Jotain porkkanaa pitää toki olla, esim. ykkösketjulle eniten ylivoimaaikaa ja sopivasti kilpailua muutenkin pelipaikoista. Jos ketju vaikka jatkuvasti häviää oman pelinsä, niin sitten rotaatio pyörimään. Paljon riippuu toki millaiset peliaikasäännöt on, minkälaiset on valmentajan vaikutusmahdollisuudet ja millaista pelin sisäistä kilpailua on mahdollista luoda. Kategorisesti ei voi kuitenkaan sanoa, että "kaikki pelaa" veisi urheilun pois urheilusta, säännöthän ovat lopulta vain sääntöjä, joiden puitteissa voittaja ratkaistaan.

 

[LaTe_Show]

Tämä pätisi hyvin jos Roope Riski olisi ainoa laatuaan.

Kärjistetysti: maailma on täynnä esimerkkejä keskenkasvuisista ihmisistä, joille elämän realiteetit tulevat yllätyksenä.

Niinkuin veli-choose_life kirjoitti:

Sama kyvyttömyys/haluttomuus sietää vastoinkäymisiä ja hoitaa asioitaan itsenäisesti pätee myös (liian) moneen kiekkoilijapojuun, ja on pätenyt joka ikisellä vuosikymmenellä. Jolloin tullaan taas kerran siihen kotikasvatukseen, koulunkäyntiin ja miksei siihenkin, millaista mallia hallia annetaan.

Ihmisen kasvu on yksilöllistä. Jotkut ymmärtävät heti, toiset myöhemmin, ja jotkut eivät koskaan.

 

[13~]

Voittaminen ON urheilun tärkein asia, yksilötasolla ja joukkueena. Muuten siinä ei ole mitään järkeä.

Jos voittaminen olisi tärkeintä niin sitä esimerkiksi treenattaisiin junnuna/divareissa helvetisti enemmän muun elämän kustannuksella. Se, että jotenkin erottaa urheilun ja liikunnan sillä perusteella, että yhdessä hetkessä - pelitilanteessa - on voittaminen ensimmäinen prioriteetti, tekee koko argumentista semanttista kikkailua.

Jos voittaminen on urheilijalle tärkein asia, hän on toivottavasti ammattilainen. Ja ammattilaisurheilijoistakin voittoa arvostaa (esim. vs raha) vain osa.

 

[LaTe_Show]

Jos, ja kun, noita ideologioita on toteutettu ja toteutetaan yhä, niin minun yksinkertainen maisterinjärkeni sanoo, että kilpailullinen urheilu siinä merkityksessä, mitä kilpailullinen urheilu on, estyy.

Millä tavoin Nuori Suomi rajoittaa sinun valmennuskompetenssiasi esimerkiksi harjoitustilanteissa?

Millä tavoin se rajoittaa sinua toteuttamassa laadukasta harjoittelua?

 

[J.Grönvall]

Kärjistetysti: maailma on täynnä esimerkkejä keskikasvuisista ihmisistä, joille elämän realiteetit tulevat yllätyksenä.

Niinkuin veli-choose_life kirjoitti:

Sama kyvyttömyys/haluttomuus sietää vastoinkäymisiä ja hoitaa asioitaan itsenäisesti pätee myös (liian) moneen kiekkoilijapojuun, ja on pätenyt joka ikisellä vuosikymmenellä. Jolloin tullaan taas kerran siihen kotikasvatukseen, koulunkäyntiin ja miksei siihenkin, millaista mallia hallia annetaan.

Ihmisen kasvu on yksilöllistä. Jotkut ymmärtävät heti, toiset myöhemmin, ja jotkut eivät koskaan.

Ei ole kyse myöskään tästä asiasta.

Jos voittaminen olisi tärkeintä niin sitä esimerkiksi treenattaisiin junnuna/divareissa helvetisti enemmän muun elämän kustannuksella. Se, että jotenkin erottaa urheilun ja liikunnan sillä perusteella, että yhdessä hetkessä - pelitilanteessa - on voittaminen ensimmäinen prioriteetti, tekee koko argumentista semanttista kikkailua.

Jos voittaminen on urheilijalle tärkein asia, hän on toivottavasti ammattilainen. Ja ammattilaisurheilijoistakin voittoa arvostaa (esim. vs raha) vain osa.

Ei se voittaminen sitä meinaa. Jos ymmärrät urheilun olemuksen, niin tiedät mitä tarkoitan, jos et ymmärrä, niin et tiedä.

En tunne riittävästi ammattilaisurheilijoita vastatakseni kertomukseesi mutta kysynpä sinulta mitä he ovat joutuneet tekemään koko uransa päästäkseen nykyiseen asemaansa?

 

[LaTe_Show]

Ei ole kyse myöskään tästä asiasta.

Vaan?

TPS:n joukkueeseen hiljattain palannut Roope Riski sanoi Inter-ottelun alla, että suurin kulttuurishokki Italian Cesenassa tuli vaatimustasossa ja siinä, että joka harjoituksissa pitää olla 110-lasissa. Mielestäni se oli itsessään jo paljon puhuva kommentti.

Lähtökohta menestyvälle, huipulle tähtäävälle, ammattiurheiljalle on siinä, että lähtökohtaisesti sen oman vaatimustason pitää olla 110%, eikä "seuran" tai "valmentajan".

Tämän ei pitäisi tulla "yllätyksenä" tai kulttuurishokkina.

Menestys tulee ennen työntekoa vain sanakirjassa.

 

[Wäinö#16]

Ei ole kyse myöskään tästä asiasta.

Ei se voittaminen sitä meinaa. Jos ymmärrät urheilun olemuksen, niin tiedät mitä tarkoitan, jos et ymmärrä, niin et tiedä.

En tunne riittävästi ammattilaisurheilijoita vastatakseni kertomukseesi mutta kysynpä sinulta mitä he ovat joutuneet tekemään koko uransa päästäkseen nykyiseen asemaansa?

Eikö säännöt ole kuitenkin vain sääntöjä? Jos säännöissä lukee, että kaikkien pelaajien pitää pelata yhtä paljon, niin eikö valmentajan tehtävä ole silloin suunnitella toiminta siten, että näiden sääntöjen puitteissa tehdään kaikki mahdollinen, että voitetaan?

Jos vaikka NHL:n uudessa työehtosopimuksessa lukisi, että jokainen kokoonpanon pelaaja jatkossa vähintään 10 minuuttia, poistuuko tässäkin urheilu urheilusta?

 

[13~]

Ei se voittaminen sitä meinaa. Jos ymmärrät urheilun olemuksen, niin tiedät mitä tarkoitan, jos et ymmärrä, niin et tiedä.

Ei vaan kyse on siitä missä asennossa Mars ja Venus olivat toisiinsa nähden viime yönä. Jos tiedät sen, niin ymmärrät kaiken, jos et, niin et.

Kokeile nyt edes perustella se väitteesi - Voittaminen ON urheilun tärkein asia, yksilötasolla ja joukkueena - sen sijaan, että jauhat paskaa eteerisistä termeistä kuten urheilun olemus.

En tunne riittävästi ammattilaisurheilijoita vastatakseni kertomukseesi mutta kysynpä sinulta mitä he ovat joutuneet tekemään koko uransa päästäkseen nykyiseen asemaansa?

Tälläkään ei ole mitään tekemistä alkuperäisen väitteesi kannalta. Jos ammattilaisurheilija arvostaa rahan voittamisen edelle, eikö hän enää ole urheilija sinun logiikallasi?

 

[Wäinö#16]

No vähän voi teutaroida, kun palkka kuitenkin juoksee koko ajan.

Ja, mitä Nuori Suomi -järjestöön tulee, sen työntekijöiden palkka-aikaa ei saisi käyttää urheiluun, vaan ainoastaan liikuntaan.
Johtava

Veikkaan, että aika moni tällä palstalla saa jostain palkkaa. Jotkut saattaa jopa käydä täällä työajalla, hyihyi. Mikä oli pointtisi tälläkin heikolla heitolla?

Jos kerran olet Suomen johtava jääkiekkoanalyytikko, toivoisi sen näkyvän esim. hyvin perustelluissa mielipiteissä. Hiljaista on ollut.

 

[P.Sihvonen]

Velttoja poikia

Millä tavoin Nuori Suomi rajoittaa sinun valmennuskompetenssiasi esimerkiksi harjoitustilanteissa?

Millä tavoin se rajoittaa sinua toteuttamassa laadukasta harjoittelua?

Nämä ovat hyviä kysymyksiä.

Vastaan:

Kun mennään (6)7-10-vuotiaissa "kaikki pelaa" -hengessä, jäälle saapuu lauma poikia, jotka eivät ole valmiita antamaan parastaan jokaikinen päivä jääkiekkoilulle. Kaikki tietävät kuitenkin pääsevänsä pelaamaan. Ennen Nuori Suomi -ohjelman vaikutusta oli aivan luonnollista juniorijääkiekkoilussa, että yritteliäitä ja edistyneempiä palkittiin enemmällä peliajalla.

Yksinkertaisesti: Kun alusta asti ei ole kilpailua peliajasta, kaiken harjoittelun laatu kärsii. Vaikka olen taitava juniorivalmentaja, en saa millään konstilla aikaan yhtä hyviä treenejä kuin vaikkapa keskinkertaiset juniorivalmentajat Venäjällä, Ruotsissa, USA:ssa, Kanadassa, Tshekissä ja niin edelleen samaan aikaan. Olen todistanut omin silmin, miten jopa Itävallassa 9-vuotiaiden jäätreenit ovat monta kertaa parempia kuin suomalaisten, koska siellä mentaliteetti on urheilun mentaliteetti: kova kilpailu aivan kaikesta.

Ja sitten Suomessa käy niin, että kun pojat ovat sanotaan 11-13-vuotiaita, siirtyminen kilpailullisempaan toimintaan tapahtuu vitkaisesti ja oireillen. Kiristyvä kilpailu ja jaot AA- ja AAA-ryhmiin lamaannuttavat poikia eikä siinä kohdassa synny luonnollista urheilunmukaista taistoa asemista. AA-pojat menettävät otteensa lopullisesti ja AAA-porukka on aiempien vuosien veltostuttamaa sakkia. Tässä kohtaa toki suomalaiset valmentajat alkavat kiriä eroa kiinni maailman kärkeen JOUKKUETASOLLA (pelikirja), mutta YKSILÖIDEN kehittäminen laahaa yhä.

Ja sitä ihmettelen ääneen, että millä tavalla Nuori Suomi on auttanut minua juniorivalmentajana? En rehellisesti sanoen keksi yhtään seikkaa. Ja eikö se pitäisi olla niin, että Nuori Suomi auttaa meitä koutseja, muussa tapauksessahan Nuori Suomi on hyödytön ja joutaa pois jääkiekkoilun seuratoimminasta.

Johtava

 

[J.Grönvall]

Ei vaan kyse on siitä missä asennossa Mars ja Venus olivat toisiinsa nähden viime yönä. Jos tiedät sen, niin ymmärrät kaiken, jos et, niin et.

Kokeile nyt edes perustella se väitteesi - Voittaminen ON urheilun tärkein asia, yksilötasolla ja joukkueena - sen sijaan, että jauhat paskaa eteerisistä termeistä kuten urheilun olemus.

Tälläkään ei ole mitään tekemistä alkuperäisen väitteesi kannalta. Jos ammattilaisurheilija arvostaa rahan voittamisen edelle, eikö hän enää ole urheilija sinun logiikallasi?

Huoh. Ensinnäkin olen perustellut alkuperäisen väitteeni tässä ketjussa jo nyt vissiin viisi kertaa. Ole itse aktiivinen äläkä vittuile minulle laiskuuttasi.

Toinen kysymys meni sinulta taas täysin ohi. Kysyin, että mitä he ovat joutuneet tekemään päästäkseen nykyiseen asemaansa? Ja itse asiassa mitä he joutuvat tekemään koko ajan säilyttääkseen nykyisen asemansa?

Jos minun pointtini ei näistä aukea, niin en voi enempää auttaa.

 

[LaTe_Show]

Kun mennään (6)7-10-vuotiaissa "kaikki pelaa" -hengessä, jäälle saapuu lauma poikia, jotka eivät ole valmiita antamaan parastaan jokaikinen päivä jääkiekkoilulle.

Pelaajien motivaatio-ongelmia esiintyy ihan jokaisella tasolla ja tämä on se haaste mitä valmentajat joutuvat kohtaamaan lähes jokaisessa joukkueessa.

Olen todistanut omin silmin, miten jopa Itävallassa 9-vuotiaiden jäätreenit ovat monta kertaa parempia kuin suomalaisten, koska siellä mentaliteetti on urheilun mentaliteetti: kova kilpailu aivan kaikesta.

Nuori Suomi ei tietääkseni estä toteuttamasta laadukkaita jäätreenejä Suomessa.

Millä tavoin sinä toteuttaisit jäätreenejä/harjoittelua erilailla ilman Nuori Suomea?

 

[J.Grönvall]

Vaan?
Lähtökohta menestyvälle, huipulle tähtäävälle, ammattiurheiljalle on siinä, että lähtökohtaisesti sen oman vaatimustason pitää olla 110%, eikä "seuran" tai "valmentajan".

Tämän ei pitäisi tulla "yllätyksenä" tai kulttuurishokkina.

Menestys tulee ennen työntekoa vain sanakirjassa.

Jep, nyt alat päästä jäljille. Kuka tämän asian opettaa ajan saatossa urheilijalle?

 

[Wäinö#16]

Kun mennään (6)7-10-vuotiaissa "kaikki pelaa" -hengessä, jäälle saapuu lauma poikia, jotka eivät ole valmiita antamaan parastaan jokaikinen päivä jääkiekkoilulle. Kaikki tietävät kuitenkin pääsevänsä pelaamaan. Ennen Nuori Suomi -ohjelman vaikutusta oli aivan luonnollista juniorijääkiekkoilussa, että yritteliäitä ja edistyneempiä palkittiin enemmällä peliajalla.

Eli koska ennakkoasenteesi on jo heikko, et edes viitsi keksiä motivointikeinoja junioreille? Onko esim. ylivoima-aika myös määrätty jakamaan kaikkien pelaajien kesken tasan? Onko otteluiden kokoonpano ja harjoitusringin koko määrätty samankokoiseksi, että kaikki pääsevät pelaaman? Mikä estää esim. joukkueen sisäisen kilpailun paikoista ykkösketjussa ja ylivoimassa? Minusta raja on valmentajan mielikuvituksessa.

Se on joka tapauksessa selvä, että jos valmentaja heittää jo kättelyssä hanskat tiskiin, niin varmasti asenne tarttuu myös pelaajiin.

 

[13~]

Toinen kysymys meni sinulta taas täysin ohi. Kysyin, että mitä he ovat joutuneet tekemään päästäkseen nykyiseen asemaansa? Ja itse asiassa mitä he joutuvat tekemään koko ajan säilyttääkseen nykyisen asemansa?

Jos minun pointtini ei näistä aukea, niin en voi enempää auttaa.

Jätin kysymykseesi vastaamatta, koska se on sinulta ainoastaan yksi yritys lisää olla perustelematta väitettäsi.

Mutta minun he ovat urheilleet/urheilevat. Mikä tarkoittaa, että voittamisen ei tarvitse olla se tärkein asia.

 

[J.Grönvall]

Jätin kysymykseesi vastaamatta, koska se on sinulta ainoastaan yksi yritys lisää olla perustelematta väitettäsi.

Mutta minun he ovat urheilleet/urheilevat. Mikä tarkoittaa, että voittamisen ei tarvitse olla se tärkein asia.

Heh, sovitaan sitten niin. Hyvää päivänjatkoa.

 

[LaTe_Show]

Kuka tämän asian opettaa ajan saatossa urheilijalle?

Urheilija katsoo peiliin ja löytää opettajan sieltä. Niinkuin sanoin: lähtökohtaisesti sen oman vaatimustason pitää olla 110%

Tottakai pitää olla hyviä valmentajia, jotka kannustavat, vaativat - ja Nuori Suomi ei estä tätä - mutta tosiaan urheilijalle itsellään pitää olla kunnianhimoa. Siitä se lähtee.

 

[J.Grönvall]

Urheilija katsoo peiliin ja löytää opettajan sieltä. Niinkuin sanoin: lähtökohtaisesti sen oman vaatimustason pitää olla 110%

Tottakai pitää olla hyviä valmentajia, jotka kannustavat, vaativat - ja Nuori Suomi ei estä tätä - mutta tosiaan urheilijalle itsellään pitää olla kunnianhimoa. Siitä se lähtee.

Olemme samaa mieltä. Olen kuitenkin myös tällä palstalla lukenut täysin päinvastaisia mielipiteitä, kun olen peräänkuuluttanut pelaajan vastuuta jokaisena päivänä. Kuulemma koutsin homma motivoida. Tämä asia on siten päin honkia jo alusta asti.

Olisi mielenkiintoista kuulla tuleeko Serie A:n, tai minkä tahansa suuren sarjan, vaatimustaso ja suoritustaso yllätyksenä italialaisille, ranskalaisille, saksalaisille tai hollantilaisille junioreille? Epäilen.

Pointtini on siinä, että pelaaja on opetettava kilpailukulttuurin jo pienestä pitäen, jotta hän osaa toimia siinä ympäristössä aikuisena. Muualla näin ilmeisesti tehdään. Se ei vielä ihan riitä, että katsoo peiliin ja tsemppaa, on yksinkertaisesti osattava toimia siinä maailmassa jossa kilpailu on läsnä 24/7. Siksi Sami Hyypiä on minusta Suomen kaikkien aikojen paras jalkapalloilija, kun katsotaan pelaajan uraa kokonaisuutena.

EDIT. Sitä sietäisi laajemminkin pohtia, että ovatko Hyypiä, Litmanen, Niemi, Jääskeläinen, Kolkka ja vaikka Forssell poikkeuksia, vai onko heidän junioriaikanaan tehty asioita pienessä mittakaavassa jotenkin eri tavalla? Pieni mittakaava on tässä tapauksessa yksi joukkue ja sen valmentaja ja toimintakulttuuri.

 

[LaTe_Show]

Olisi mielenkiintoista kuulla tuleeko Serie A:n, tai minkä tahansa suuren sarjan, vaatimustaso ja suoritustaso yllätyksenä italialaisille, ranskalaisille, saksalaisille tai hollantilaisille junioreille? Epäilen.

Ei tietenkään, onhan se jalkapallokulttuuri aivan toista Italiassa versus Suomessa ja kilpailutilanne aivan eri.

Sen sijaan ammattilaisuralle tähtäävälle urheilijalle itselleen sen ei pitäisi tulla yllätyksenä, että pitää antaa 110% joka tilanteessa pelasi hän missä hyvänsä.

Pointtini on siinä, että pelaaja on opetettava kilpailukulttuurin jo pienestä pitäen, jotta hän osaa toimia siinä ympäristössä aikuisena.

Hyvällä valmennuksella päästään tähän, mutta se ei onnistu jos käytetään "nokun Nuori Suomi"-tekosyytä. Toisaalta mikään ei estä pelaajaa siirtymästä sellaiseen ympäristöön missä hän kehittyy parhaiten.

 

[P.Sihvonen]

Ylivoimaa palkinnoksi?

Eli koska ennakkoasenteesi on jo heikko, et edes viitsi keksiä motivointikeinoja junioreille? Onko esim. ylivoima-aika myös määrätty jakamaan kaikkien pelaajien kesken tasan? Onko otteluiden kokoonpano ja harjoitusringin koko määrätty samankokoiseksi, että kaikki pääsevät pelaaman? Mikä estää esim. joukkueen sisäisen kilpailun paikoista ykkösketjussa ja ylivoimassa? Minusta raja on valmentajan mielikuvituksessa.

Se on joka tapauksessa selvä, että jos valmentaja heittää jo kättelyssä hanskat tiskiin, niin varmasti asenne tarttuu myös pelaajiin.

Pyydän: poistu tästä keskustelusta, kun et ole yhtää kartalla!

Esimerksi: Mikä ylivoima? Mikä alivoima? 6-9-vuotiaiden jääkiekossako? Leijonaliigassa? Kun pelataan poikittain tai puolella kaukalolla? Suomessa?

Ja minäkö, hanskat tiskiin kättelyssä!? Valmentajana, minustako puhut? Mikä poloinen sinä olet arvioimaan minua juniorivalmentajana? Olen vetänyt varmaan 1500 treeniä junnuille - ja aina suunnitelmallisesti 100% lasissa. Ja ehkä kukaan ei ole yrittänyt etsiä yhtä monipuolisesti motivointikeinoja junioreille kuin minä. Mutta, nyt ollaankin ytimessä: ruotsalaisen, kanadalaisen, venäläisen, yhdysvaltalaisen valmentajan EI TARVITSE ETSIÄ LÄHTÖKOHTAISESTI MOTIVOINTIKEINOJA - koska noissa maissa ei puuhastella "kaikki pelaa" -hengessä!

Ja minulla on kanttia myöntää, että joku pahainen isävalmentaja Stig Svensson vetää minua paremmat treenit Ruotsissa sen tähden, että hänen pelaajansa ovat motivoituneet ja motivoituneet nimenomaan lapsesta asti koetun NORMAALIN kilpailutilanteen kautta. - Ja toki yritän organisoida ja psyykata paremmat harjoitukset, kuin tuo Stig S., mutta se ei ihan noin vain onnistu, koska meillä "kaikki pelaa" -velttous on tarttunut poikiimme.

Mutta oikeasti, jos keskustelee Nuoren Suomen vaikutuksesta suomalaiseen juniorijääkiekkoiluun, pitää edes perusasiat olla kunnossa! Sinulla ne eivät ole, joten sinuun en voi uhrata aikaani tämän enempää. Anteeksi.

Johtava

 

[Wäinö#16]

Olemme samaa mieltä. Olen kuitenkin myös tällä palstalla lukenut täysin päinvastaisia mielipiteitä, kun olen peräänkuuluttanut pelaajan vastuuta jokaisena päivänä. Kuulemma koutsin homma motivoida. Tämä asia on siten päin honkia jo alusta asti.

Eikö ole yhtä lailla itsestään selvää, että molempia tarvitaan? Heikko valmentaja tappaa nopeasti innokkaankin urheilijan alun motivaation.

Itse näen, että Nuori Suomella on kaksi ydintä. Toinen on liikunnallisen elämäntavan edistäminen lapsilla ja toinen ja ehkä se tärkeämpi on erilaisten kehityskäyrien huomioiminen kilpaurheilussa. En yksinkertaisesti ymmärrä, kuinka nämä tavoitteet voivat olla ristiriidassa urheiluseuratoiminnan kanssa.