Nuori Suomi ry

  • 998 636
  • 5 368

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
Ihmettelen kovasti sitäkin, että vuosisadan jääkiekkoilijoiksi valittiin useampikin pelaaja, jotka aloittivat harrastuksen kohtuullisen myöhään (Fetisov ja Harlamov 14-vuotiaina, Tretjak 11-vuotiaana).

Mikäli muistan oikein samaan ikähaarukkaan osuu myös joidenkin suomalaisten huippupelaajien aloittamisikä, esimerkkeinä Hentunen, Ruuttu ja Summanen.

On totaalista harhaa, että pitäisi olla joku järjestelmä, johon nuoret pitää sitouttaa, treenauttaa ja vain tällä tavalla tulisi hyviä pelaajia. Matka nuoruudesta aikuisuuteen on niin pitkä, ettei yksikään järjestelmä tule takaamaan huippujuniorituotantoa. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että Antti Virtaset ja kumppanit, joita kiinnosti nuorena kaikki muu kuin huippu-urheilu, eivät takoisi 20 maalia SM-liigassa. Kyse on vain ja ainoastaan yhdestä asiasta: lahjakkuuden jalostumisessa hänelle sopivissa oloissa! On nimittäin niin, että jos lahjakas ei koe lajia mielekkääksi, hän vaihtaa lajia tai lopettaa. Ja tässä järjestelmiä vaativassa huumassa on suuri vaara menettää late bloomerit.

Jos joku muistaa koulun liikunnan tunnit, niin samat kaverit olivat yleensä hyviä kaikissa lajeissa. Liikunnallisesti lahjakas kiekkoilija on yleensä hyvä esim. jalkapallossa ja toisin päin. Sääntö pätee varsin hyvin kaikkiin 12-vuotiaisiin ja sen alle. Olennaisinta onkin se, mihin lajeihin nämä kaverit valikoituvat. Ja jotta totuus ei unohtuisi, niin todennäköisesti he ovat valinneet viime vuosina jalkapallon. Vuonna -86 ja -87 ikäluokat potkaisivat itsensä historiallisesti EM-kisoihin. Veikkaan, että aika monesta näistä kavereista olisi voinut tulla hyvä kiekkoilija, mutta he valitsivat jalkapallon! (Tämän mahdollisen valikoitumisen totesi myös Jarmo Kekäläinen, UL 22.1.2009)

Se mikä paistaa tällä hetkellä muutosten vaatijoista on kärsimättömyys. Vaaditaan aikaista sitoutumista, tiukkaa lajiharjoittelua ja ties mitä utopistisia juttuja. Ja vain sen takia, ettei meille ole viime vuosina tullut huippujunioreita!! Onko niitä sitten joskus tullut, ja jos on niin missä he ovat nyt? Historian katsannossa kenttäpelaajista meillä on mielestäni 10-15 pelaajaa, jotka täyttävät tähtipelaajan kriteerit! Tähdeksi kutsun tässä pelaajaa, jonka jokainen joukkue ottaisi, pelaa kahdessa ensimmäisessä kentässä ja joka tunnetaan myös Suomen ulkopuolella.

Suurin osa tämän hetken huipuistamme toistavat seuraavia lauseita:

"Harrastin useita lajeja, ennen kuin valitsin jääkiekon", "Mulle se oli vaan tapa tavata kavereita, ku nekin kävi hallilla", "En ikinä uskonut että kiekosta tulisi ammatti, pelailin vain kun oli kivaa"

Päähäni ei yksinkertaisesti mahdu, miten aikainen lajiharjoittelu saisi aikaan parempia tuloksia? Tätä markkinoitiin kovasti 80-luvulla syntynyille, mutta eipä näistä pelaajista koottu rosteri kovin kummoisesti pärjää 70-luvulla syntynyille, jotka saivat harrastaa rauhassa, ilman mitään kohkaamista järjestelmistä. (Jos haluaa olla sarkastinen, niin maajoukkueen menestys on oikeastaan haitannut juniorituotantoamme, koska se on osunut 80-luvuilla syntyneiden lapsuuteen!)

Eikä se juniorin kehitys lopu nuorten kisoihin. Paljon kovempi vaihe on välillä 18-25 vuotta. Tämän ikäisille se Jursinovkin ne temppunsa teki. Jos urheilullisesti lahjakas kaveri saadaan kannettua tänne asti, niin silloin voidaan puhua hyvästä järjestelmästä! Ja todennäköisempää on se on massoja roikottamalla, mitä monet tuntuvat suorastaan karsastavan.

Nuorten MM-kisoja ei kannata liikaa tuijottaa. Hyvinhän siellä on pärjätty, oman ikäluokkansa huonoimpia huippumaista ovat olleet oikeastaan vain -89 syntyneet tähän mennessä. Ja tämäkin rankkarikisan jälkeen. Mutta se sopii kyllä populistisen huutelun aseeksi! Huutelijoilta ei ole vielä tullut ainuttakaan konkreettista, innovatiivista ehdotusta siitä, mitä pitäisi tehdä. Enkä ihmettele, pyörää ei voi keksiä uudestaan. Jopa Solkungen Tamminenkin korostaa vain perusasioita. Ei mitään poppakonsteja tai voodoota, vaan raakaa työtä ja harjoittelua pelin olennaisille osa-alueille. Ja mikä tärkeintä: järjestelmällisen harjoittelun ulkopuolella!


Nyt vaaditaan järjestelmiä, joissa laji on valittava nuorena, treenejä oltava joka päivä, vanhempien kukkaron venyttävä jne. Yhtälö on niin absurdi, että ehkä näitä vaatimuksia esitellään juuri siksi. Jotta voidaan sitten omaa egoa pullistellen sanoa jälkeenpäin, että mitäs minä sanoin! Totuus vain on, että maailmaan mahtuu puhetta, realismi kuitenkin sitä, että meillä ei riitä 5 miljoonaisesta kansasta huippuja joka lajiin ja niitä ei tule joka vuosi! Ja lajejahan, niitä riittää.

Voin vain kuvitella kuinka loppu on sellainen pelaajan alku murrosiässä, joka on aloittanut tehotreenit jo 7-vuotiaasta! Kun kaverit menevät höntsäämään jonnekin, nauttimaan urheilusta, pitää jannun matkustaa tunti treeneihin, treeneissä 50 minuuttia jäällä ja taas autolla kotiin! Missä välissä läksyt, koulu, kaverit ym. normaali elämä? Veikkaampa, että höntsääjät ovat urheilijoinakin valmiimpia, koska he liikkuvat useita tunteja päivässä! Nuorempana määrä korvaa laadun, vanhempana asia kääntyy pikku hiljaa päinvastoin.

Huipulle ei ole oikotietä, tie on kova kuljettavaksi. Työtä on tehtävä ja rajusti, mutta eiköhän järjestelmiä tärkeämpää ole panostus valmennukseen. Kun on riittävästi hyviä valmentajia, ei tarvita sen erikoisempia järjestelmiäkään. Lapsi on terve kun se leikkii, ja sitä ei mersujen takapenkeillä treeneihin mentäessä tapahdu.
 
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue
On totaalista harhaa, että pitäisi olla joku järjestelmä, johon nuoret pitää sitouttaa, treenauttaa ja vain tällä tavalla tulisi hyviä pelaajia. Matka nuoruudesta aikuisuuteen on niin pitkä, ettei yksikään järjestelmä tule takaamaan huippujuniorituotantoa. .............. Lapsi on terve kun se leikkii, ja sitä ei mersujen takapenkeillä treeneihin mentäessä tapahdu.

Tämän Mänizerin koko viestin jälkeen tämän ketjun voisi minun puolestani sulkea. Siinäpä tuli koko lailla loistavasti puettua omat ajatuksenikin sanoiksi. Tuon kun saisi taottua näiden ns. "lätkäjätkien" päähän.
 

ahal

Jäsen
Tämän Mänizerin koko viestin jälkeen tämän ketjun voisi minun puolestani sulkea. Siinäpä tuli koko lailla loistavasti puettua omat ajatuksenikin sanoiksi. Tuon kun saisi taottua näiden ns. "lätkäjätkien" päähän.
Olen samaa mieltä. Aika tyhjentävä vastaus monia askarruttaviin kysymyksiin.

Lopuksi. Yksi oleellinen kysymyshän kuuluu, miksi ihmeessä meillä on oltava maailman parhaat juniorit ikäluokissa 15-20 v? Kun tiedetään, että ihmiset, niin nuoret pojat kuin tytötkin, kehittyvät kovin eri tahtiin. On aivan eri asia kilvoitella maailman parhaiden (6) joukossa ikäluokissa 20-40 v. Silloin saadaan mukaan Timo Pärssiset, Sinuhe Wallinheimot ym. myöhään kypsyneet tähdet. Ja ehditään nauttimaan heidän saavutuksistaan silti monen monta vuotta.

Viisi miljoonaisesta kansasta ei riitä joka lajiin jatkuvasti tähtiä, vaikka kuinka haluttaisiin. Mutta kun katsoo vaikkapa vuotuista mammuttispektaakkelia, Urheilugaalaa, huomaa, että vallan hurjasti niitä kuitenkin eri lajit huomioon ottaen lopulta on. Viime viikoilta vaikkapa taitoluistelun EM, lumilautailun MM ja salibandyn MM jne. Välillä tuntuu, että tälle kansalle ei riitä mikään.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Glove kirjoitti täällä 7.11.2008 Juniorimaajoukkueet kaudella 2008-2009 Mikael Granlundista:" Sanoisin, että Granlund vaan on niin hyvä. Poikahan on pelannut varmaan neljävuotiaasta asti paria vuotta vanhempien kanssa ja on aina ollut hallitseva hahmo kentällä".

Milloin Glove Mikael Granlund alkoi luistelun ja minkä ikäisenä luistelun+kiekon käsittelyn mailalla? Onko kenelläkään vastaavia tietoja Toni Rajalasta? Granlund on tyyppiesimerkki siitä, miten pelaaja voi kehittyä pienestä lapsesta lähtien omien harjoitusten avulla riippumatta lajin juniorijärjestelmästä. Jääolosuhteet ovat Oulun seutuvilla riittävät, kun lapsilla on vain vanhempi, joka ohjaa jo hyvin nuorena jäälle leikkimään.
 

choose_life

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Tämän Mänizerin koko viestin jälkeen tämän ketjun voisi minun puolestani sulkea. Siinäpä tuli koko lailla loistavasti puettua omat ajatuksenikin sanoiksi. Tuon kun saisi taottua näiden ns. "lätkäjätkien" päähän.

Samaa mieltä, mutta edelleen: ne ihan oikeasti junnujen kanssa toimivat ihmiset, joilla ei ole omien epäonnistumisten jättämiä tai muuten vain henkilökohtaisia vaikeuksia kohdata reaalimaailma, noin yleisesti ottaen kyllä tajuavat lätkän (ja ihmisen) kehitysvaiheiden realiteetit ("niin sanotut" on oikein hyvä etuliite tuohon ylös).
Viime viikon IS-Veikkaajassa oli (kummallisen, kun ottaa lähteen huomioon:-) tolkullinen ja kattava paketti junnukiekosta. Yksi kainalojuttu oli Kärppien systeemistä ja siihen 2002 aloitetuista muutoksista, haastateltava junioripuolen pomo, ex-liigapeluri Harri Aho. Samantapaista kamaa on tullut täälläkin monesti ja monen muun toimesta toistettua, mutta pääkohdat ansaitsevat silti tulla tiivistetyiksi:

. pienennettiin ryhmäkokoja, jolloin voidaan nostaa kilpailullisuutta, lisätä treenimäärää ja valmentajille jää aikaa valmentaa: alle C-ikäisissä max 18 pelaajaa per jengi
. pienimmissä eli alle 10-vuotiaissa "laatumittarit" ovat simppeleitä: tuliko hiki, oliko hauskaa, riittikö tekemistä
. lahjakkailta vaikuttavat saavat halutessaan lisätreeniä ja -huomiota talenttiryhmissä, joissa ammattivalmentajat opettavat omilla jäillä henkilökohtaista tekniikkaa ja oman pelipaikan taitoja (12-vuotiaista eteenpäin tehdään henkilökohtaiset suunnitelmat, myös alueen koulut ja oppilaitokset ovat mukana Kärppä-polkulaisten projektissa)
. vanhempien kanssa tehdään yhteistyötä, mutta myös selväksi, että a)nämä eivät saa sekaantua joukkueen sisäiseen toimintaan b)koulu- ja muutkin hommat pitää hoitaa, koska ammattilaisiksi, saati NHL:ään, yltää lopulta hyvin harva
. edelliseen liittyen: seura ei ole tehdas, joka "tuottaa" huippuja, vaan kaiken keskiössä on nuoren oma lahjakkuus, intohimo ja vapaa-ajan treeni.

Vielä lainaus Aholta: "Täällä on nyt se tilanne, että jos haluat ja on kykyjä, järjestelmä ei ole este huipulle pääsemiselle. Kaikkien huippupelaajien elämänkerroissa on samat elementit, monipuolista harrastamista ja jollain lailla koville joutumista. Kaikilla ruotsalaishuipuilla on ollut lähellä ulkokenttä, he ovat pelanneet itseään vanhempien kanssa ja joukkueissa on ollut kova kisa keskinäisestä paremmuudesta."

Ei mitään järin uutta tai ihmeellistä, mutta tästä on aika pitkä matka siihen 7-vuotiaiden avaruusalukseen. Kärpillä on toki hyvät resurssit (jäätä, valmentajia, koulutusmahdollisuuksia, imua, rahaa jne.) mutta periaatteet tulivat varmaan selviksi.
Paskanjauhamisella ja NS:n/liiton/Kummolan/kenen tahansa ulkopuolisen syyttämisellä ei päästä mihinkään, käyttämällä omaa järkeä, osaamista ja kärsivällisyyttä päästään. Jos niitä siis löytyy.
 
Viimeksi muokattu:

Fordél

Jäsen
Monipuolinen lajikirjo on oikeastaan edellytys kehittymisessä jossain lajeissa huipulle. Yhdellä lajilla ei pötkitä pitkälle edes siinä kyseisessä lajissa. Jo hyvin nuoresta kiekkoilijasta näkee ketkä harrastavat myös muita lajeja. Yleisurheilu, voimistelu, jalkapallo, salibandy jne. ovat erinomaisia lajeja myös nuorille kiekkoilijan aluille. Nuorten kanssa toimiessa pitäisi siis kannustaa monipuoliseen liikkumiseen eikä vain puolustaa omaa lajiaan. Ja tämä monipuolinen harrastaminen on yksi avain luovempiin pelaajiin. Liian aikaisin ei siis pidä lyödä lukkoon lajivalintaa vaan antaa nuorten touhuta monipuolisesti eri lajien parissa.
 

mtt

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Detroit(tiputin Bluesin pois. Blues on paska)
Mielenkiintoista että täällä ollaan päätymässä siihen että mitään ongelmaa ei ole eikä ole koskaan ollutkaan. Uusia huippuja ei ole mutta ei se mitään haittaa kun ei niitä ole koskaan ollutkaan. Mitään ei tartte tehdä. ???

Päinvastoin. Ollaan pieni maa ja meillä on pienet resurssit joten kannattaa ne hyödyntää maksimaalisesti, jotta suomalainen kiekkoilija pääsee huipulle jatkossa.

Olen samaa mieltä siitä että keskustelu on jo huipentunut tällä palstalla ja jäädään odottamaan viisaampien tekoja. Eli suomalaisten huippuvalmentajien päätöksiä.
 
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue
Mielenkiintoista että täällä ollaan päätymässä siihen että mitään ongelmaa ei ole eikä ole koskaan ollutkaan. Uusia huippuja ei ole mutta ei se mitään haittaa kun ei niitä ole koskaan ollutkaan. Mitään ei tartte tehdä. ???

Päinvastoin. Ollaan pieni maa ja meillä on pienet resurssit joten kannattaa ne hyödyntää maksimaalisesti, jotta suomalainen kiekkoilija pääsee huipulle jatkossa.

Olen samaa mieltä siitä että keskustelu on jo huipentunut tällä palstalla ja jäädään odottamaan viisaampien tekoja. Eli suomalaisten huippuvalmentajien päätöksiä.

Kyllähän näitä ongelmia on tuotu esille. Eli mm. liian aikainen sitouttaminen yhteen lajiin, mikä tappaa monen lupaavan urheilijan innon, omaehtoisen harjoittelun väheneminen, mikä johtuu mm. seuraavista seikoista: lyhentynyt talvi (ulkojääratojen lyhyt käyttökausi), muut ei-urheilulliset aktiviteetit (tietokone).
 

PJx

Jäsen
Mielenkiintoista että täällä ollaan päätymässä siihen että mitään ongelmaa ei ole eikä ole koskaan ollutkaan. Uusia huippuja ei ole mutta ei se mitään haittaa kun ei niitä ole koskaan ollutkaan. Mitään ei tartte tehdä. ???
Peruutuspeiliin on niin kiva katsoa ja muistella vanhoja. Eipä taitaisi 20-30 luvun metodein enää uusia paavonurmia suomeen tulla, kuten ei nykyisilläkään metodeilla.

Muutamissa lajeissa on aina silloin tällöin herätty huomaamaan, että jotain tarttis tehdä. Joskus 60-luvulla huomattiin, että kestävyysjuoksu oli sukeltanut vuosia: no Uudesta Seelannista (muistaakseni?) löytyi mies, joka pisti asia uusiksi ja sitä iloa kesti aikansa. Euroopan huipulle olisi vieläkin täydet saumat, jos...

Näistä tuoreemmista "menestystarinoista" tulee heti mieleen taitoluistelu, pikaluistelu, uinti ja voimistelu. Pikaluistelun junnujärjestelmästä en tiedä, mutta muille lajeille yhteistä on, että tavoitteellinen valmennus alkaa hyvin nuorena. Ei näissä lajeissa oleteta, että lapset hakisivat monipuolisuuden harrastukseensa jostain "jalkapallosta". Vastuu tarpeeksi monipuolisesta harjoittelusta on otettu itse.

Ihan turha vedota pieniin massoihin. Väittäisin, että Suomessakin jääkiekon pariin hakeutuu tarpeeksi nuorena pieni osa pojista. Näistäkin ainoastaan pieni osa pääsee asialliseen valmennukseen. Jäljelle jääneistä vain osalla kestää motivaatio ja näistä pitäisi lahjakkuuksien seuloutua. En millään jaksa uskoa, että jossain junnu-maajoukkueessa vaadittaisiin vielä mitään suurta lahjakkuutta. Hyvällä harjoittelulla kiekosta voi tulla ammatti, vaikkei ole mikään geeni-ihme.

Toinen yleiseen jargoniin kuuluva asia on, että iän mukana tasoerot kapenevat ja joku voi "kypsyä" vanhemmallakin iällä. Isolta osalta tämä on ennuste joka toteuttaa itse itsensä. Kun tällä varjolla pitemmälle ehtineet ja "aloittelijat" pistetään samaan ryhmään, niin totta kai jossain vaiheessa kärki ajetaan kiinni: treenit eivät palvele ryhmän parhaita, sillä niiden täytyy palvella massaa, eikä resursseja yksilölliseen valmennukseen ole olemassa.

Jos ihan oikeasti haluttaisiin saada tehokas, laadukas ja laaja juniorijärjestelmä, niin nykyinen tapa muodostaa joukkueet tulisi muuttaa, ei ikä luokka, vaan tasoluokka vetoiseksi. Tähän ei suostu sen paremmin kilpailullisuuteen vannovat kuin "pehmeitä" arvoja kannattavat. Junnumaajoukkueet (ainakin nuoremmat) menestyisivät varmaan paremmin, jos ikäluokkia alettaisiin alusta asti karsimaan raa'alla kädellä joukkueiden sisäisen tasaisuuden ylläpitämiseksi. Vaikka tällä tavalla hukattaisiin "tahallaan" suurin osa lahjakkuudesta, niin populaatio olisi todennäköisesti "riittävä". Se tuskin olisi kuitenkaan kiekkoilun etu pitkässä juoksussa.
 

Glove

Jäsen
Glove kirjoitti täällä 7.11.2008 Juniorimaajoukkueet kaudella 2008-2009 Mikael Granlundista:" Sanoisin, että Granlund vaan on niin hyvä. Poikahan on pelannut varmaan neljävuotiaasta asti paria vuotta vanhempien kanssa ja on aina ollut hallitseva hahmo kentällä".

Milloin Glove Mikael Granlund alkoi luistelun ja minkä ikäisenä luistelun+kiekon käsittelyn mailalla? Onko kenelläkään vastaavia tietoja Toni Rajalasta? Granlund on tyyppiesimerkki siitä, miten pelaaja voi kehittyä pienestä lapsesta lähtien omien harjoitusten avulla riippumatta lajin juniorijärjestelmästä. Jääolosuhteet ovat Oulun seutuvilla riittävät, kun lapsilla on vain vanhempi, joka ohjaa jo hyvin nuorena jäälle leikkimään.

Tuohon luistelun aloittamiseen en pysty varmaa sanomaan. Koko ajan on kuitenkin pelannut vanhemmissa ikäluokissa. Muistaakseni oli ihan pikkunaskalista asti mukana -90 syntyneiden joukkueessa ja kävi muutamaan otteeseen pelaamassa myös -89:n pelejä. Jos muistini pitää paikkansa niin olisi ollut 4 vuotiaasta asti mukana ohjatussa toiminnassa, mutta varmasti suurin harjoitusmäärä on tullut omatoimisesti ulkojäillä.
 

choose_life

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Luetun ymmärtämisestä ja lajien eroista

Mielenkiintoista että täällä ollaan päätymässä siihen että mitään ongelmaa ei ole eikä ole koskaan ollutkaan. Uusia huippuja ei ole mutta ei se mitään haittaa kun ei niitä ole koskaan ollutkaan. Mitään ei tartte tehdä. ???.

Se, että perää sisältöä, konkretiaa ja vastuunottoa muutaman yksinkertaistuksen hokemisen sijaan, tarkoittaa, ettei ongelmia ole eikä muutoksia tarvita? No, huutelua huomattavasti vaikeampaa on toki oikeasti tehdä niitä muutoksia mahdollisuuksien rajoissa, realiteetit huomioon ottaen ja pitkällä tähtäimellä, kuten Kärppien esimerkissä.

Näistä tuoreemmista "menestystarinoista" tulee heti mieleen taitoluistelu, pikaluistelu, uinti ja voimistelu. Pikaluistelun junnujärjestelmästä en tiedä, mutta muille lajeille yhteistä on, että tavoitteellinen valmennus alkaa hyvin nuorena. Ei näissä lajeissa oleteta, että lapset hakisivat monipuolisuuden harrastukseensa jostain "jalkapallosta". Vastuu tarpeeksi monipuolisesta harjoittelusta on otettu itse.

Kun vielä kerrot ne jääkiekkoilijat, jotka ovat uransa huipulla 14-20-vuotiaina ja lopettavat 25-28-vuotiaina (voimistelussa vielä aiemmin), voidaan ryhtyä käyttämään taitoluistelun ja voimistelun metodeja lätkässä. Pikaluistelussa ei todellakaan tunneta tehokarsintaa 7-vuotiaille, jo siitä yksinkertaisesta syystä, että harrastajia ei tahdo riittää edes SM-kisojen järjestämiseen.
Omasta vastuunotosta samaa mieltä ja vaikutteita voi toki hakea ennakkoluulottomasti, mutta ehkä niitä lajivaatimusten eroja kannattaisi hetki miettiä.

Jos ihan oikeasti haluttaisiin saada tehokas, laadukas ja laaja juniorijärjestelmä, niin nykyinen tapa muodostaa joukkueet tulisi muuttaa, ei ikäluokka, vaan tasoluokka vetoiseksi. Tähän ei suostu sen paremmin kilpailullisuuteen vannovat kuin "pehmeitä" arvoja kannattavat.

Mielenkiintoinen idea, mutta toteutus ei tosiaan helpoimmasta päästä. Mutta miksi pitäisi muuttaa koko systeemi? Mikä vika on vanhassa tavassa: nostetaan parhaat ikäluokan tai vaikka kahden yli? Vai onko se Mikael Granlundinkin tapauksessa ollut "peruutuspeiliin tuijottamista"?
 
Viimeksi muokattu:

PJx

Jäsen
Kun vielä kerrot ne jääkiekkoilijat, jotka ovat uransa huipulla 14-20-vuotiaina ja lopettavat 25-28-vuotiaina (voimistelussa vielä aiemmin), voidaan ryhtyä käyttämään taitoluistelun ja voimistelun metodeja lätkässä.
Miesten urheilussa tähdet eivät ole ihan niin nuoria. Toisaalta aika iso osa junnujärjestelmän läpäisseistä kiekkoilijoista lopettaa ennen 28 ikävuotta, että sikäli...

Kuitenkin periaatteessa juuri tästä on kysymys, maailma on muuttunut. Osa junnuista (maailmalla) aloittaa tavoitteellisen harjoittelun yhä nuorempana. Tämä pakottaa kaikki muutkin aloittamaan ajoissa, jotta ehtisi junaan mukaan. Jos naapurin poika on aloittanut pelaamisen 5v ja on ollut mukana puoli-laadukkaassa harjoittelussa sanotaan 3v, niin kauan kestää, että pääsee samalle tasolle selkeästi huonommassa valmennuksessa, vaikka lahjakkuutta olisi huomattavasti enemmän.

Niin kauan kun se naapurin poika on parempi, saa hän paremman roolin ja paremmat edellytykset kehittyä. Tämä jatkuu lähes super-staraksi asti. On itsensä pettämistä jos väheksyy aloittamisiän merkitystä.

Mielenkiintoinen idea, mutta toteutus ei tosiaan helpoimmasta päästä. Mutta miksi pitäisi muuttaa koko systeemi? Mikä vika on ikivanhassa tavassa: nostetaan parhaat ikäluokan tai vaikka kahden yli?
Tätähän se tasoluokkavetoinen järjestelmä juuri on. Sitä ei haluta toteuttaa "huonojen kokemusten" takia. Lisäksi kateus (sekä vanhempien että seurojen välinen) ja ennakkoluulot haraavat vastaan. Katso huviksesi suurseurojen joukkueiden ikäjakaumaa, Pikkuseuroissa tätä harrastetaan rationaalisuussyistä. Joku Granlundkin pelasi pikkuseurassa (LaserHT (sekin taitaa olla "yhteistyöseura")), jolloin on luonnollista pienien ikäluokkien takia peluuttaa monen ikäisi poikia samassa joukkueessa. On vähän tuuristakin kiinni mihin rakoon tässä osuu.

Väittäisin, että jos synnytyslaitokselta valittaisiin satunnaisesti sanotaan 150 poikaa joita lähdettäisiin viemään eteenpäin erittäin ammattitaitoisesti 4-5v tienoilta, niin siitä löytyisi tulevien junnumaajoukkueiden runko. (Turha yrittää, sillä ammattitaito loppuisi "normaalioloissa" kesken.)

Ajatuksi herättävä esimerkki voisi olla vaikka Ilveksen 91 ikäluokka (Rajala 90 mukana jo pitkään). Siinä vaahtosammuttimen mittaisia poikia oli aluksi vähä toista sataa. Valmennuksen taso vaihteli kaupparijoukkueesta toiseen, mutta oli kohtuullinen (ja parhaiden poikien lisäharjoituksissa hyvä). Vielä vanhemmassa D:ssä (ja varauksin Cn:ssä, jossa jo "oikeat" joukkueet) ringin pojat saivat pelata turnausten loppuottelut periaatteessa keskenään. C:ssä valmennus meni kiville eikä B:n aloituskaan nuorempana ikäluokkana mennyt putkeen -> koko ikäluokka "menetettiin" hetkessä. Siinä ei ehkä ollutkaan lahjakkuutta tarpeeksi, mutta se ei selitä kaikkea. Tuskin myöskään mahdolliset pienet puutteet harjoitushistoriassa. Yksi huono harjoitteluvuosi ja seuraavana vähän vastuuta -> game over useimpien kohdalla. Näin se menee...
 
Tätähän se tasoluokkavetoinen järjestelmä juuri on. Sitä ei haluta toteuttaa "huonojen kokemusten" takia. Lisäksi kateus (sekä vanhempien että seurojen välinen) ja ennakkoluulot haraavat vastaan. Katso huviksesi suurseurojen joukkueiden ikäjakaumaa, Pikkuseuroissa tätä harrastetaan rationaalisuussyistä. Joku Granlundkin pelasi pikkuseurassa (LaserHT (sekin taitaa olla "yhteistyöseura")), jolloin on luonnollista pienien ikäluokkien takia peluuttaa monen ikäisi poikia samassa joukkueessa. On vähän tuuristakin kiinni mihin rakoon tässä osuu.

Väittäisin, että jos synnytyslaitokselta valittaisiin satunnaisesti sanotaan 150 poikaa joita lähdettäisiin viemään eteenpäin erittäin ammattitaitoisesti 4-5v tienoilta, niin siitä löytyisi tulevien junnumaajoukkueiden runko. (Turha yrittää, sillä ammattitaito loppuisi "normaalioloissa" kesken.)

Ajatuksi herättävä esimerkki voisi olla vaikka Ilveksen 91 ikäluokka (Rajala 90 mukana jo pitkään). Siinä vaahtosammuttimen mittaisia poikia oli aluksi vähä toista sataa. Valmennuksen taso vaihteli kaupparijoukkueesta toiseen, mutta oli kohtuullinen (ja parhaiden poikien lisäharjoituksissa hyvä). Vielä vanhemmassa D:ssä (ja varauksin Cn:ssä, jossa jo "oikeat" joukkueet) ringin pojat saivat pelata turnausten loppuottelut periaatteessa keskenään. C:ssä valmennus meni kiville eikä B:n aloituskaan nuorempana ikäluokkana mennyt putkeen -> koko ikäluokka "menetettiin" hetkessä. Siinä ei ehkä ollutkaan lahjakkuutta tarpeeksi, mutta se ei selitä kaikkea. Tuskin myöskään mahdolliset pienet puutteet harjoitushistoriassa. Yksi huono harjoitteluvuosi ja seuraavana vähän vastuuta -> game over useimpien kohdalla. Näin se menee...

Rajala ja Granlund olivat karanneet jo 10-vuotiaina niin pitkälle etumatkalle muista ikätovereistaan, ettei sitä enää ole ollut myöhemmin mahdollista kuroa umpeen kuten aika on todistanut. Ja miksi he ovat nykyään niin hyviä kuin ovat, johtuu aivan erilaisista toistomääristä jo 6-vuotiaasta eteenpäin ja poikkeuksellisesta lahjakkuudesta.
Jo kaksitoistavuotiaissa saavutettua järjetöntä etumatkaa on myöhemmin mahdotonta saavuttaa, ja tässä onkin juuri se Suomen juniorikiekkoilun ongelma höystettynä luokattomilla vetäjillä. Mutta kuten nämä kaksi esimerkkiä osoittavat omasta halusta ja ajasta se kaikki lähtee.
 

choose_life

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Miesten urheilussa tähdet eivät ole ihan niin nuoria. Toisaalta aika iso osa junnujärjestelmän läpäisseistä kiekkoilijoista lopettaa ennen 28 ikävuotta, että sikäli...

Eivät lopeta, jos siis ovat nousseet ”edes” liiga- tai vastaavalle pääsarjatasolle asti. Esim. ikuisuuskaivatuilla kiekollisilla pakeilla (käytetään nyt yleistävää koodinimeä) parhaat vuodet ovat vasta alkaneet, samoin enemmistöllä maalivahdeista. Mutta tämä tästä, pointti tuli selkeästi selväksi.

On itsensä pettämistä jos väheksyy aloittamisiän merkitystä.

Ei sitä ole tehtykään: siitä vaan jäälle vaikka 3-vuotiaana, jos natiaista nappaa. Oleellista on, mitä, millä tahdilla ja kenen ehdoilla silloin palopostin kokoisena treenataan. Yhdenkään tulevan kiekkotähden ura ei kaadu siihen, jos ei ole ”tehovalmennuksessa” 7-vuotiaana – teettämällä vääriä asioita väärään aikaan ja tappamalla innostus se kyllä onnistuu.

Tätähän se tasoluokkavetoinen järjestelmä juuri on. Sitä ei haluta toteuttaa "huonojen kokemusten" takia. Lisäksi kateus (sekä vanhempien että seurojen välinen) ja ennakkoluulot haraavat vastaan. Katso huviksesi suurseurojen joukkueiden ikäjakaumaa, pikkuseuroissa tätä harrastetaan rationaalisuussyistä. Joku Granlundkin pelasi pikkuseurassa (LaserHT (sekin taitaa olla "yhteistyöseura"), jolloin on luonnollista pienien ikäluokkien takia peluuttaa monen ikäisi poikia samassa joukkueessa.

My bad, nyt unohdin itse realiteetit (ehkä siksi, että kyseinen kadehtiminen ja kyylääminen kuuluu asioihin, jotka helvetin mielellään pyyhkisi pois kiekko- ja muusta junnutoiminnasta). Ei oikein ole muuta ratkaisua kuin valmennuspäällikköjen tms. tiukempi ote - vaikka vanhemmille ja valmentajille pitäisi kyllä muutenkin aueta se fakta, että lahjakkaan pelaajan kehitys on tärkeämpää kuin Kärsämäki-turneen voitto tai se, voiko Pena vittuilla Masalle kulmakapakassa, että ”meijän Jannepa on parempi kuin teidän Joonas”. Huokaus.

Ajatuksia herättävä esimerkki voisi olla vaikka Ilveksen 91 ikäluokka (Rajala 90 mukana jo pitkään). Siinä vaahtosammuttimen mittaisia poikia oli aluksi vähän toista sataa. Valmennuksen taso vaihteli kaupparijoukkueesta toiseen, mutta oli kohtuullinen (ja parhaiden poikien lisäharjoituksissa hyvä). Vielä vanhemmassa D:ssä (ja varauksin Cn:ssä, jossa jo "oikeat" joukkueet) ringin pojat saivat pelata turnausten loppuottelut periaatteessa keskenään. C:ssä valmennus meni kiville eikä B:n aloituskaan nuorempana ikäluokkana mennyt putkeen -> koko ikäluokka "menetettiin" hetkessä.

Jolloin palataan taas siihen, mikä on lopulta sen järjestelmän osalta tärkein palanen: valmennuksen laatu. Jotenkin tuntuu, ettei loppujen lopuksi olla niin kovin eri mieltä… eikä niitä helppoja ratkaisuja ole yhäkään keksitty. Mutta kattellaan, edelleen.
 
Viimeksi muokattu:

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
Mielenkiintoista että täällä ollaan päätymässä siihen että mitään ongelmaa ei ole eikä ole koskaan ollutkaan. Uusia huippuja ei ole mutta ei se mitään haittaa kun ei niitä ole koskaan ollutkaan. Mitään ei tartte tehdä. ???

Kyllä, jotain pitää tehdä, mutta ei niin että pieniä lapsia aletaan treenauttamaan kaiken keskittyessä urheilu-uraan. Tässähän puhutaan lapsen henkisen kasvunkin vaarantamisesta. Vaikka tällainen kuulostaa teoriassa järkevältä, niin siihen ei riitä lapsen energiat. Se vain on niin, että mitä aikaisemmin lapsi joutuu käsittelemään asioita, jotka eivät lapsen elämään kuulu, sitä suuremmat ovat riskit. Poikkeukset vahvistavat säännön, mutta isolle osalle porukasta tämä on tuhon tie. Esimerkiksi yritysmaailmassa haetaan innovaatioita niihin pakottamalla, vaikka tutkimukset ja historia osoittavat, että suurin osa innovaatioista on pelkkiä vahinkoja. Samalla tavalla moni päätyy huipulle, aivan vahingossa, koska ko. kaverista ei pitänyt tulla yhtään mitään.

Keskustelua seuratessa on tullut sellainen olo, että jos huipulle haluaa päästä, pitää treenata kuin mies jo ennen kuin maitohampaat ovat pudonneet suusta. En kiistä sitä etteivätkö lapsen fysiikka ja taidot kehity nopeammin kuin sellaisella, joka jättää tehotreenit väliin. Mutta väitän, että henkisesti rääkki on niin kova pala, että tällä tavalla saadaan enemmän tuhoa aikaiseksi. Ja sitä enemmän, mitä heikommat ovat valmennusresurssit eri seuroilla.

Ja jos joku on sitä mieltä, että väestöpohjalla ei ole mitään vaikutusta, niin suosittelen tilastotieteiden alkeita. Me ihmiset valitettavasti olemme tilastoitavissa ja pitkällä aikavälillä moni asia menee ns. "linjassa". Jos ikäluokkien koko ei ala kasvamaan, niistä ei yksinkertaisesti tule enempää huippuja eri lajeihin, vaikka kuinka taottaisiin. Todennäköisesti jatkossakin meillä on se 2-5 todellista toivoa per. ikäluokka, kun ikäluokka saavuttaa 20-vuoden iän. Loppujen on todennäköisesti tyytyminen ns. jyrien rooliin kautta vastuulliseen rooliin. Ja kehitys kun ei lopu varhaisaikuisuuteen. Näille lainalaisuuksille kun ei nykyisellä yhteiskuntajärjestelmällä, jossa ihmisillä on vapaus valita, yksinkertaisesti voida mitään!

Ne jotka käyttävät Ruotsia esimerkkinä, niin siellä laitettiin valtavasti enemmän rahaa tiskiin! Jos ne jutut pitävät paikkansa, mitä olen kuullut. Onko meillä Suomessa seuroilla varaa satsata junioreihin, kun kassat ovat kesäisin tyhjiä? Tässä on sellainen yhtälö, että kuka sen ratkaisee, ratkaisee myös juniorivalmennuksenkin ongelmat. Ei auta järjestelmät, jos kassa on tyhjä. Sekin on realismia, ei mitään pehmeitä arvoja.
 

Knower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit+Petteri Nummelin
Ne jotka käyttävät Ruotsia esimerkkinä, niin siellä laitettiin valtavasti enemmän rahaa tiskiin! Jos ne jutut pitävät paikkansa, mitä olen kuullut. Onko meillä Suomessa seuroilla varaa satsata junioreihin, kun kassat ovat kesäisin tyhjiä? Tässä on sellainen yhtälö, että kuka sen ratkaisee, ratkaisee myös juniorivalmennuksenkin ongelmat. Ei auta järjestelmät, jos kassa on tyhjä. Sekin on realismia, ei mitään pehmeitä arvoja.

Olen usein ihmetellyt tätä, että ikään kuin rahaa ei löytyisi liigaseuroilta. Parempia pelureita tulisi hyvin yksinkertaisesti. Jätetään se joku ylipalkattu "Nickerson" tai "Hannus" palkkaamatta sinne liigajengiin ja samalla rahalla saadaan 2-4 (en tiedä herrojen palkkoja) äärimmäisen motivoitunutta ammattilaista seuran juniorivalmennukseen vetämään paria kolmea juniorijoukkuetta.

Ei kai olisi tämän vaikeampaa ainakaan liigaseuroissa? Hittolainen kun joku pystyisikin katsomaan useamman vuoden päähän ja satsaamaan tähän asiaan. Useammassa liigaseurassa lienee kuitenkin turha toivo.
 

Creative

Jäsen
Lisäksi kateus (sekä vanhempien että seurojen välinen) ja ennakkoluulot haraavat vastaan. .... On vähän tuuristakin kiinni mihin rakoon tässä osuu.
....

Väittäisin, että jos synnytyslaitokselta valittaisiin satunnaisesti sanotaan 150 poikaa joita lähdettäisiin viemään eteenpäin erittäin ammattitaitoisesti 4-5v tienoilta, niin siitä löytyisi tulevien junnumaajoukkueiden runko.

Uskot siis kateuteen ja sattumaan. Hyvä!

Sen sijaan et näköjään ymmärrä, mikä on lahjakkuus.
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Seitsemän kohtaa...

Kirjoitan seuraavan lähinnä huippu-urheilun näkökulmasta, mutta kuten huomataan, en unohda myöskään ”liikunnan ja harrastuksen” näkökulmaa.

1. Suomalainen juniorijääkiekkoilu täytyy jakaa jatkossa 7-vuotiaista lähtien harraste- ja kilpapuoleen. Jos harrastepuolella harjoitellaan tietyssä iässä vaikkapa kaksi kertaa viikossa, niin kilpapuolella samassa iässä harjoitellaan neljä kertaa viikossa. Kausimaksut menevät sitten samassa suhteessa. Tässä kohdassa seuroihin on luotava malli, jossa kilpapuolen ”sosiaalitapaukset” saavat maksuhuojennusta huoltajien verotietoja vastaan. Kilpa- ja harrastepuolen kesken voidaan järjestää kauden mittaan kolme tasontarkastusta, jolloin liikehdintää kumpaankin suuntaa voi ja on suotavaa tapahtua. Ja oleellista on alussa kysyä lasten vanhemmilta ja lapsilta itseltä, haluavatko he mukaan kilpakiekkoon vai kaikki pelaa -malliin. Tuntuisi, että myös kaikki pelaa -mallilla on voimakasta kannatusta, koska tällä hetkellä se voi hyvin. Sillä saadaan pidettyä harrastajapohjaa suhteellisen laajana.

2. Suurin Nuoren Suomen aiheuttama ongelma on se, että 11-vuotiaisiin asti suomalaisessa mallissa puuttuu kokonaan kilpailu. Ei ole kilpailua siitä, mihin harjoitusryhmiin kuulutaan. Ei ole kilpailua peliajasta. Ja ilman kilpailemaan oppimista ei synny tasokkaita huippu-urheilijoita. Kilpailemisen mentaliteetti tulee oppia siinä samassa iässä ja rytmissä, jossa henkilökohtaiset taidot ovat herkimmässä kehityksen iässä eli 7-11.

3. Nuoren Suomen kaikki pelaa -mentaliteetilla harjoittelun laadussa ja määrässä (kun ei ole kilpailua eikä harjoitella riittävän pienissä ryhmissä eikä riittävän paljon) annetaan sellainen tasoitus 7-11-vuoden iässä, ettei sitä käytännössä saada enää koskaan kiinni kansainvälisessä huippujääkiekon vertailussa.

4. Huippu-urheilun ihanne on, että lajitaidot ja niin sanotut yleistaidot voidaan oppia YHDEN ja SAMAN lajin piirissä. On kuitenkin osoittautunut, että esimerkiksi jääkiekossa harjaantuu ainoastaan kahdeksan kahdestatoista yleistaitavuuden ulottuvuudesta. Sen tähden kesällä on pelattava jalkapalloa ja läpi talven on 8-vuotiaasta asti harjoiteltava kerran viikossa joka toinen viikko judoa tms. ja joka toinen viikko telinevoimistelua tms. jääkiekon lisäksi.

5. Taklaus- ja lämärikielto on poistettava junioreiden säännöistä. Ja lisäksi uudet, pienemmät ryhmäkoot kilpakiekossa vähentävät tai poistavat kokonaan poikittain pelaamisen pienimmissä junioreissa. Jääkiekon on oltava jääkiekkoa alusta asti.

6. Jääkiekkoliitto tarvitsee uuden valmennuspäällikön tyyppiluokkaa Summanen tai I.Lehkonen tai joku muu yhtä tasokas tekijä. Tämän valmennuspäällikön alaisuuteen on palkattava 10 alan miestä, jotka ottavat alueellisia ja sisällöllisiä vastuualueita. Näiden alan miesten valinnassa tärkein kriteeri on osata vetää seuroissa esimerkkiharjoituksia ja jalkauttaa tietoa. Kaikkea Jääkiekkoliiton byrokratiaa tulee karsia ja rahat on suunnattava varsinaiseen jään tason toimintaan. Alan miesten on tuotettava lista, jossa linjataan se, mitkä taidot ja millä tavalla ne opetetaan missäkin iässä.

7. Kaikkien seurojen tehtävä on ostaa jäähalleista ”höntsäjäätä” halukkaille pienille pelaajille ennen koulun alkua klo 7-9 ja koulun jälkeen klo 13-16. Osa aamujäistä voi olla ohjattuja tapahtumia. Jääajan on oltava ilmaista seuran pelaajille.
 
Viimeksi muokattu:

PJx

Jäsen
Jep, jep. Se valmennuksen laatu. Tarve aloitta yhä nuorempana on pitkälti valmennuslaatukysymys, jos "perusominaisuuksista/perusvaatimuksista" on kiekon ulkopuolella pidetty huolta. Jos nouset junaan myöhässä, niin on vaikea päästä laadukkaaseen valmennukseen....

Ja mitä väestöpohjaan tulee, niin se ei kerro juuri mitään. Tilastollinen analyysi pitää kohdistaa ryhmään, josta mahdolliset huiput seulotaan. Tähän ryhmään kuuluvat valmennuksen laadusta riippuvalla painoarvolla ne, joilla on tarpeeksi eheä ja laadukas valmennushistoria. Valtaosa pojista, joiden lahjakkuus riittäisi, eivät syystä tai toisesta kuulu tähän ryhmään.

Kun ruotsalaiset korjasivat resurssinsa, niin alkoi tapahtua. Örnsköldsvikissä on tapahtunut tähänkin asti. Väkiluku on siinä 29000 ja siellä syntyneiden pelaajien nimistä voi mainita vaikka: Peter Forsberg, Markus Näslund, Niklas Sundström, Daniel ja Henrik Sedin sekä Samuel Påhlsson. Vaikea uskoa että se olisi tilastokummajainen, siellä on ryhmä, josta huiput valikoituvat saatu kasvatettua tarpeeksi suureksi. Rauma on suurempi kylä, jossa kiekolla on mieletön asema. Paikallisten poikien nimilista ei ole ihan yhtä vakuuttava vaikka voisi (ehkä) olla...

Edit: Uskon lahjakkuuteen ja vahvasti. En kuitenkaan usko, että yksin lahjakkuus vie huipulle tarvitaan myös oikeat olosuhteet. Väittäisin, ettei näistä olosuhteista pääse nauttimaan kuin hyvin pieni vähemmistö pojista. Siksi uskon, että jopa 150 satunnaisesti valitusta pojasta niin paljon lahjakkuutta, että se oikealla valmennuksella riittäisi nykyisessä junnujärjestelmässä todella pitkälle, NHL tai yleisemmin aikuismenestys on toinen juttu.

Edit 2: Mitä Sihvosen kirjoitukseen tulee, niin kerrankin voin allekirjoittaa se lähes täysin. Lisäisin kuitenkin, että kiekkoväen on otettava vastuulleen ne osa-alueet harjoittelusta, jotka nykyään halutaan ulkoistaa: ne eivät tule muuten kunnolla hoidettua. Lisäksi väittäisin, Sihvonen, että NS on ns. hyvä vihollinen, jota voi syyttää kaikesta pahasta. Pelkkää toistoa: koko tilanteen taustalla on resurssipula. Se ei parane lakkauttamalla NS. Jostain on saatava lisää resursseja. Nyt NS:n nimissä niitä on kasvatettu pitämällä mukana harrastelijoita. NS tai ei, niin millä seurat rahoittavat uudistukset, kun maksavat asiakkaat (ja "yksikköhinta", harrastelijat eivät maksa "kunnolla") vähenee ja kuntien avustukset riippuvat määristä?
 
Viimeksi muokattu:

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
Jep, jep. Se valmennuksen laatu. Tarve aloitta yhä nuorempana on pitkälti valmennuslaatukysymys, jos "perusominaisuuksista/perusvaatimuksista" on kiekon ulkopuolella pidetty huolta. Jos nouset junaan myöhässä, niin on vaikea päästä laadukkaaseen valmennukseen....

Ja mitä väestöpohjaan tulee, niin se ei kerro juuri mitään. Tilastollinen analyysi pitää kohdistaa ryhmään, josta mahdolliset huiput seulotaan. Tähän ryhmään kuuluvat valmennuksen laadusta riippuvalla painoarvolla ne, joilla on tarpeeksi eheä ja laadukas valmennushistoria. Valtaosa pojista, joiden lahjakkuus riittäisi, eivät syystä tai toisesta kuulu tähän ryhmään.

Kun ruotsalaiset korjasivat resurssinsa, niin alkoi tapahtua. Örnsköldsvikissä on tapahtunut tähänkin asti. Väkiluku on siinä 29000 ja siellä syntyneiden pelaajien nimistä voi mainita vaikka: Peter Forsberg, Markus Näslund, Niklas Sundström, Daniel ja Henrik Sedin sekä Samuel Påhlsson. Vaikea uskoa että se olisi tilastokummajainen, siellä on ryhmä, josta huiput valikoituvat saatu kasvatettua tarpeeksi suureksi. Rauma on suurempi kylä, jossa kiekolla on mieletön asema. Paikallisten poikien nimilista ei ole ihan yhtä vakuuttava vaikka voisi (ehkä) olla...

Ruotsissa valmennus on luonteltaan aivan erilaista, ollut jo vuosia. Kun meillä on aina panostettu fysiikkaan, on ruotsissa panostettu taitoon ja kiekolliseen osaamiseen. Jos näiden kahden välillä mennään kuten ennenkin ja suunnataan harjoittelua lapsiin, niin fysiikkavalmennuspainotteinen suomi tulee ajamaan juniorinsa henkiseen uupumiseen.

Suomalainen on aina hieman kärsimätön, tehdään mielummin paljon lyhyessä ajassa, kuin pitkäjänteisesti. Jos pelit ovat menneet huonosti, rankaistaan luistelutreeneillä jne., Ruotsissa pidetään "möte". Ruotsalainen on urheilu on niin paljon lapsiystävällisempää ja keskustelevaa, että siellä on saattanut olla jopa tarvetta hieman järjestellä asioita. Vähemmän keskustelua, enemmän toimintaa.

Suomessa ollaan paljon kurinalaisempia jo entuudestaan, nyt kaivataan enemmänkin oikeiden asioiden tekoa, kuin mitään kallista järjestelmää. Miksi en kannata Suomeen järjestelmiä, koska meiltä puuttuu kyky nähdä järjestelmien ulkopuolelle. Kun jokin otetaan käyttöön, niin se myös otetaan ja kaikki muu sen ulkopuolelta tuleva on on turhaa. Jos et järjestelmään sovi, niin mene muualle. Näin se tulee menemään, ja kaveri todellakin menee muualle.
 

eh

Jäsen
Suosikkijoukkue
Frank Turner Hockey Club
Luin sattumalta äsken Martin Palmin NHL-blogin lukijoiden tekemän haastattelun, jossa Jarmo Kekäläinen toteaa seuraavaa:
Keklu kirjoitti:
Mikä minua hieman huolestuttaa, kun arvioidaan ja katsotaan sitä massaa mistä huippukiekkoilijoita jalostetaan on se, että minkälaista pelaajatyyppiä, taitoa ja lahjakkuutta arvostetaan. Arvostetaanko liian paljon sitä, että luistellaan pirun lujaa ja osataan käsitellä kiekkoa?

Vai pitäisikö nimenomaan - vaikka perustaidot välttämättä eivät ole huippuluokkaa siinä nuoressa iässä - kiinnittää enemmän huomiota heihin, joilla on tavallaan pelin vaisto selkärangassa ja kova halua menestyä ja kova sydän ja tinkimättömyys ja kova työmoraali? Eli tällaisia ominaisuuksia, jotka vanhempana on vaikeampi oppia.

Luistelua pystyy kehittämään vielä kolmekymppisenä. Mutta jos sinulla ei ole sydäntä eikä pelivaistoa, niin niitä et vanhemmalla iällä enää pysty kehittämään.
 

Creative

Jäsen
Ruotsalainen on urheilu on niin paljon lapsiystävällisempää ja keskustelevaa, että siellä on saattanut olla jopa tarvetta hieman järjestellä asioita. Vähemmän keskustelua, enemmän toimintaa.

Suomessa ollaan paljon kurinalaisempia jo entuudestaan, nyt kaivataan enemmänkin oikeiden asioiden tekoa, kuin mitään kallista järjestelmää. Miksi en kannata Suomeen järjestelmiä, koska meiltä puuttuu kyky nähdä järjestelmien ulkopuolelle. Kun jokin otetaan käyttöön, niin se myös otetaan ja kaikki muu sen ulkopuolelta tuleva on on turhaa. Jos et järjestelmään sovi, niin mene muualle. Näin se tulee menemään, ja kaveri todellakin menee muualle.

Näin on. Asioita voi tehdä monella tavalla - ihmislähtöisesti tai vaihtoehtoisesti järjestelmälähtöisesti.
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Katsos, muuan tieteenala
tutkii sarventekoa:
tuo on väärä oikealle,
tämä kaartaa vasemmalle —
nimittäin jos katsot näin —,
mutta katsos toisin päin:
oikea vie vasempaan,
vasen kaartaa oikeaan —
tai jos kartan lauseriittaa:
kumpainenkin sarvi viittaa
siihen josta työntyy ulos. —
Munassa on munan tulos.

— Lauri Viita
 

Gags

Jäsen
Suosikkijoukkue
Charlestown Chiefs
1. Suomalainen juniorijääkiekkoilu täytyy jakaa jatkossa 7-vuotiaista lähtien harraste- ja kilpapuoleen.
Korjatkaa minua jos olen väärässä, ja antakaa anteeksi koska en ole enää juniorikiekkoilun kanssa tekemisissä, mutta eiköä tämä ole juuri Nuori Suomen A-AA-AAA jaon tarkoitus? Vai tapahtuuko tämä vasta myöhemmällä iällä?

Vaikka en P.Sihvosen kanssa ihan samaa mieltä olekaan siitä, kuinka varhaisessa vaiheessa erottelu harrastelija- ja kilpajääkiekkoilun välillä tulisi tehdä, niin siitä olen samaa mieltä että tällainen kahtiajako olisi hyvä tehdä.

Mitä tulee kustannuksiin, niin vanhemmilla ja/tai seuroilla maksattaminen ei mielestäni ole oikein, näiden subventioiden pitäisi tulla Jääkiekkoliitosta ja/tai kunnilta. Kun tässä keskustelussa usein ollaan Ruotsiin viitattu, niin ainakin ennen siellä seurat pelasivat ja harjoittelivat kaupungin/kunnan ylläpitämissä jäähalleissa hyvin subventoituun ja muodolliseen hintaan ja sen lisäksi kaupungin/kunnan sosiaali ja nuorisotoimi maksoi seuralle jokaisesta lapsesta per harjoituskerta korvausta siitä, että seura järjesti harrastusmahdollisuuden. Siinä vähän vertailua meidän yhteiskuntaamme.


2. Suurin Nuoren Suomen aiheuttama ongelma on se, että 11-vuotiaisiin asti suomalaisessa mallissa puuttuu kokonaan kilpailu. Ei ole kilpailua siitä, mihin harjoitusryhmiin kuulutaan. Ei ole kilpailua peliajasta. Ja ilman kilpailemaan oppimista ei synny tasokkaita huippu-urheilijoita. Kilpailemisen mentaliteetti tulee oppia siinä samassa iässä ja rytmissä, jossa henkilökohtaiset taidot ovat herkimmässä kehityksen iässä eli 7-11.
Allekirjoitan ajatuksen kilpailuvietistä täysin, mutta henkilökohtaisten taitojen kehityksen herkimmästä iästä olen hiukan eri mieltä. Ei laukaisutekniikoita, liikkeestä laukaisua, suoraan syötöstä laukaisua ja esim. taklaustaitoa vielä tuossa iässsä opita. Luistelutaidon, koordinaation ja kiekonkäsittelyn kannalta tuo tosin on aika herkkää aikaa.

3. Nuoren Suomen kaikki pelaa -mentaliteetilla harjoittelun laadussa ja määrässä (kun ei ole kilpailua eikä harjoitella riittävän pienissä ryhmissä eikä riittävän paljon) annetaan sellainen tasoitus 7-11-vuoden iässä, ettei sitä käytännössä saada enää koskaan kiinni kansainvälisessä huippujääkiekon vertailussa.
Kaikki pelaa on syvältä ja poikittain. Mutta toki taas kerran hiukan vanhemmalla iällä minun mielestäni. 10-12 vuotiaasta eteenpäin, sanoisin.

5. Taklaus- ja lämärikielto on poistettava junioreiden säännöistä. Ja lisäksi uudet, pienemmät ryhmäkoot kilpakiekossa vähentävät tai poistavat kokonaan poikittain pelaamisen pienimmissä junioreissa. Jääkiekon on oltava jääkiekkoa alusta asti.
Taklaus ja lämärikiellon poistamista ei voi liikaa vaatia. Heti pois! Tuosta poikittainpelaamisesta en tiennyt kuin vasta joskus vuosi sitten, olin täysin tyrmistynyt siitä että tällaista harrastetaan.

6. Jääkiekkoliitto tarvitsee uuden valmennuspäällikön tyyppiluokkaa Summanen tai I.Lehkonen tai joku muu yhtä tasokas tekijä. Tämän valmennuspäällikön alaisuuteen on palkattava 10 alan miestä, jotka ottavat alueellisia ja sisällöllisiä vastuualueita.
Eikös tämä ole käytännössä jo nykyisessä organisaatiossakin toiminnassa? Valmennuspäälliköt ja aluepäälliköt?
7. Kaikkien seurojen tehtävä on ostaa jäähalleista ”höntsäjäätä” halukkaille pienille pelaajille ennen koulun alkua klo 7-9 ja koulun jälkeen klo 13-16. Osa aamujäistä voi olla ohjattuja tapahtumia. Jääajan on oltava ilmaista seuran pelaajille.
Tämä jäätilanne on kyllä katastrofaalinen Suomessa. Heittäisin tuon ostetun höntsäjään rinnalle/tilalle vaihtoehdon että tekojääratojen rakentamista lisättäisiin merkittävästi. Niitä jäähalleja ei kuitenkaan ole jokaisella pikkupaikkakunnalla ja jokaisessa ison kaupunkien lähiössä, kun taas tekojääradoilla tuotaisiin Paskalammen ulkojäät lähemmäksi käyttäjiä.

Kiitos P.Sihvonen että vaivauduit ottamaan keskusteluun osaa täällä, ilmiselvästi ihan sydämestä ja ilman omaa agendaa, poislukien Summasen ja Lehkosen nimeltä mainitseminen :). Muistelen Sinun kertoneen että itsekin valmensit jonkun pienemmän seuran junnuja, toisin kun täällä on väitetty, vieläkö touhuat junnujen parissa?
 

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
Kirjoitan seuraavan lähinnä huippu-urheilun näkökulmasta, mutta kuten huomataan, en unohda myöskään ”liikunnan ja harrastuksen” näkökulmaa.

Hyviä pointteja, iso ongelma näissä on juuri se, kuka maksaa ja mitä. Varsinkin tässä taloudellisessa tilanteessa kunnat eivät halua maksaa mitään, seurat kärsivät rahoitustensa kanssa jne.

Heitän nyt pöytään oman ehdotukseni. Perustetaan kouluihin jo ensimmäiseltä luokalta lähtien liikuntapainotteiset luokat, joihin voi hakea vapaaehtoispohjalta.

Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että koulupäivät olisivat pidempiä, mutta tämähän on vain järjestelykysymys. Liikuntaa olisi joka päivä vähintään kaksi tuntia ja lajeja harrastettaisiin monipuolisesti.

Jako voisi olla vaikka seuraava:

1-2 luokilla koulutunneilla vain määrällä olisi väliä, ei niinkään tehokkuudella ja kilpailulla. Tunti pari päivässä liikunnan iloja painottaen. Iltaisin urheiluseurat saisivat hoitaa kilpailun sun muun vaatimisen, jos sitä kerran pitää näin nuorilla olla.

3-6 luokilla alettaisiin ottaa jo huomioon lajikohtaisia toiveita. Eräs ongelma jäähallien käytössä on niiden sijainnit. Myös muut erikoisharrastepaikat sijaitsevat yleensä automatkan päässä. Jos kouluille hoidettaisiin vielä kuljetusvälineet, saataisiin kunnan jäähallit täyskäyttöön myös päivisin. Sillähän ei juuri ole merkitystä, milloin liikuntatunnit olisivat, painopiste voisi olla aamun tunteina.

7-9 luokilla tahtia voitaisiin jo kiristää. Lajivalinnat alkavat olla jo selviä ja näillä main ne ratkaisut on tehtävä, aikooko lähteä tavoittelemaan huippua vai ei.

Tässä näin raakaversiona. Se mikä minua miellyttäisi tässä mallissa on kasvatustieteiden ammattilaisten läsnäolo. Nuorten jaksamista seurattaisiin ja samalla tulisi myös koulut käytyä. Luokalle pitäisi sitoutua enintään syys- tai kevätlukukaudeksi, jolloin ne joita ei enää kiinnosta voivat siirtyä ns. ”tavallisille luokille”. Tämä malli ei vaadi vanhemmiltakaan sen enempää panostusta, kuin ennenkään. Rahoitukseen voisivat osallistua kaupungin tai kunnan uhreiluseurat sen mukaan, miten rahkeet riittävät. Ja kun kuitenkin puhutaan verovaroilla toimivasta koululaitoksesta, jo olemassa olevasta järjestelmästä, joka toimii pääsääntöisesti varsin hyvin. Tuskinpa sponsorirahojakaan toiminnalle olisi vaikea saada. Veikkaus, Itella ym. valtiolle sukua olevat laitokset voisivat kanavoida rahojaan näiden luokkien toiminnan tukemiseen.

Tällä tavalla nuorisosta saataisiin monipuolisesti liikkuneita lapsia ja nuoria seuroille. Seurojen tehtäväksi jäisi lajikohtaisten ominaisuuksien hiominen.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös