Nuori Suomi ry

[eagle]

Käytännössä taklaukset ovat kiellettyjä tuossa iässä ainakin isoilta pojilta, osin jopa vahinkotörmäykset, joissa kumpikaan ei ole hakenut mitään. Ei se "taklauskielto" siihen lopu. Vielä jossain B-junnuissa vihelletään taklauksista jäähyjä kyseenalaisesti

Yksi asia, mikä jää huomiotta on, että pienen junnun taklaus on kevyt ja vauhti vähäinen. Tuskin siinä olisi ihmeemmin loukkaantumisriskiä. Toinen juttu on tämä taitokiekko, syötöt ja syötön vastaanotot ovat mitä ovat. Pojat eivät joudu opettelemaan niitä peleissä paineen alla.

Jos ei taklata, kiekon hautominen on liian helppoa, ei tarvetta syöttöpelille. Toisaalta samalla menetetään mahdollisuus opetella syöttäminen ja syötön vastaanotto paineen alla, eli ne vaikeimmin opeteltavat taidot. On hyvä syy epäillä, että taklauskielto vaikeuttaa tarkoituksenmukaisen kiekollisen pelin opettelua.

Toki arvioni voi olla väärä, enkä olisi ylikorostamassa fyysistä peliä. Uskon, vaan, ettei "sääntömuutoksilla" saada aikaan ihan sitä mitä halutaan (p
keskiviivan paitsion poistaminenkaan ei johtanut ihan siihen mitä ajateltiin). Poikien kaikkia taitoja tulisi kehittää lähes tasapuolisesti mitään väheksymättä. Nyt nähdään liikkeen ja "kiekollisen taidon" korostamisen vaikutukset.

Itse koen asian niin, että jos nuorena(siis jo 5-8vuotiaasta) taklaaminen ja lämärit ovat luonnollinen osa kiekkoa, niin siihen tottuu paremmin. Silloin se ei korostu sitten pahimmassa puberteetissä. Ennemmin tämä nykyinen malli "ylikorostaa fyysistä peliä" tietyssä iässä, kuin se että ihan pienestä pitäen opittaisiin käsittelemään taklauksia luonnollisena osana peliä. Samoin käyttämään erilaisia laukauksia mahdollisimman tehokkaasti ja älykkäästi.

 

[siffa]

Mutta jos sama järjestelmä halutaan tuoda Suomeen niin meillä olisi tämän jälkeen vähän päälle 2000 valikoitua lajin harrastajaa. Vapautuvia jäähalleja voisi sitten varmaan käyttää varastoina yms. logistiikkakeskuksina.

En ole nähnyt kenenkään esittävän, että Venäjän malli otettaisiin käyttöön Suomessa. Itse esittelin sitä täällä, kun sopivasti Kari Heikkilä oli siitä tv:ssä puhumassa. Liittyi silloin mm. keskusteluun siitä, voiko jo 10-vuotiaasta nähdä tulevan jääkiekkoilijan. Venäjällä arvioidaan jo juniorit 10-vuotiaina ja valitaan huippuryhmiin edelleen kehitettäviksi. Mutta en esittänyt missään vaiheessa, että Venäjän malli otettaisiin myös Suomessa käyttöön.

 

[Creative]

En ole nähnyt kenenkään esittävän, että Venäjän malli otettaisiin käyttöön Suomessa. Itse esittelin sitä täällä, kun sopivasti Kari Heikkilä oli siitä tv:ssä puhumassa. Liittyi silloin mm. keskusteluun siitä, voiko jo 10-vuotiaasta nähdä tulevan jääkiekkoilijan. Venäjällä arvioidaan jo juniorit 10-vuotiaina ja valitaan huippuryhmiin edelleen kehitettäviksi. Mutta en esittänyt missään vaiheessa, että Venäjän malli otettaisiin myös Suomessa käyttöön.

Hyvä näin.

Jotenkin minulle jäi kirjoituksistasi sellainen vaikutelma, että tavoittelet juuri sen näköistä järjestelmää, joka on käytössä Venäjällä. Näköjään tulkitsin kirjoituksesi väärin. Pahoittelen asiaa.

Miksi muuten kävit tänään muokkaamassa kolme vuotta sitten kirjoittamaasi viestiä?

 

[siffa]

Miksi muuten kävit tänään muokkaamassa kolme vuotta sitten kirjoittamaasi viestiä?

Siellä oli kirjoitusvirhe. Korjasin kuistelun luisteluksi.

 

[Creative]

Siellä oli kirjoitusvirhe. Korjasin kuistelun luisteluksi.

OK.

Tässä muuten yksi syy, miksi luulin sinun pitävän venäläistä juniorijärjestelmää hyvänä.

Kun nyt venäläinen juniorityö on osoittanut nuorten MM-kisoissa Ruotsissa tuloksekkuutensa ja Suomi on Nuori Suomi juniorikiekkoilun vaikutuksesta putoamassa taitavien pelaajien kehittämisessä pahasti jälkeen, niin lainaan tämän koko kirjoitukseni nostaakseni keskustelun tästä suomalaisen kiekkoilun kannalta aivan ratkaisevasta asiasta esille. Itse olen ollut täysin Heikkilän linjoilla jo ennen Heikkilän tv-esiintymistä.

Kun selvität Venäjän taidokkaita junioreita tuottavan systeemin, niin teet parhaan palveluksesi Suomen huippujääkiekon hyväksi. Kiitos jo etukäteen ja kiitos hyvistä raporteistasi täällä JA:ssa liittyen venäläiseen jääkiekkoiluun.

 

[siffa]

Tässä muuten yksi syy, miksi luulin sinun pitävän venäläistä juniorijärjestelmää hyvänä.

Onhan se hyvä järjestelmä huippujuniorituotannon kannalta. Tuloksethan sen kertovat. Sieltä on paljon opittavaa myös Suomeen. Suomeen on tehtävä suomalaiseen yhteiskuntaan sopiva järjestelmä. Mallia voisi ottaa myös Ruotsista ja Kanadasta. Mielenkiintoista nähdä millä linjan vedoilla Jääkiekkoliitto ja sen uusi valmennuspäällikkö lähtevät tekemään muutosta. En nähnyt tuota Kummolan ulostuloa eilen canal+:n SM-liiga pelin erätauolla. Mitähän se Kummola siellä kertoi uuden valmennuspäällikön valinnasta?

Lisäsit tässä välillä sen toisen lainauksen. Muistaakseni se oli kiitokseni TOJ:n kirjoitukseen venäläisestä juniorijärjestelmästä?

 

[Mänizeri]

Itse toivoisin, että palattaisiin niihin hyviin aikoihin, jolloin Suomessa kehittyi paljon jääkiekon huippujunioreita.

Minua kiinnostaisi tietää, millä perusteella kaveri on huippujuniori? Ja onko niitä todella ollut enemmän aiemmin? Miten tätä vertaillaan? Onko menestys nuorten kisoissa se indikaattori vai ura miesten tasolla?

Haluaisin ensin määritelmän ja sitten tilaston huippujuniorituotannosta. Eli kuinka monta huippujunioria on ollut per ikäluokka sanotaanko vaikka syntymävuodesta 1968 lähtien, jota on pidetty ensimmäisenä kovana ikäluokkana. (Eli tyyliin syntymävuosi ja nimiä perään). Samaten tästä ikäluokasta eteenpäin Eurooppalaisetkin ovat kohtuullisissa määrin päässeet NHL:ään, kun laajennusjoukkeita alkoi tulla.

Tämän pitäisi olla varsin helppoa. Omasta mielestäni listalle pääsee automaattisesti, kun paras kausi NHL:ssä on tuottanut vähintään 50 tehopisteitä hyökkääjälle ja 20 pakille. Jos löytyy kavereita, joilla ura oli niin rikkonaista, mutta tehokasta että kuitenkin pinna per peli tuli tehtyä, niin kelpaa.

Maalivahdeille mittarina käytettäköön vähintään 30 pelattua ottelua "parhaan" kauden aikana.

Ei lista ihan näin nopeasti muisteltuna aivan älyttömän pitkäksi kasva. Ja jotta vältytään turhilta mutinoilta, niin kaipa 300 peliä rapakon takana voisi olla peruspakille tai jarruketjujen miehille se raja, jos 50 tai 20 tehopistettä ei jostain syystä irronnut.

Mittarit ovat suomalaisittain kovia, mutta eiköhän iso osa huippujunnuistamme ole siellä rapakon takana yrittänyt. Jos nyt mieleen tulee sellaisia maajoukkueen tehopakkauksia, jotka listalle kuuluisivat, mutta ei ole NHL:ssä käynyt, niin sallittakoon nekin. Itselle nyt tulee Kimmo Rintanen ensimmäisenä mieleen.

Sovitaan niin, ettei late bloomerit kelpaa, eli jos ei kumpiinkaan nuorten MM-kisoihin (18- ja 20-vuotta) ole päässyt (alle 18-vuotiaissa tosin oli aiemmin EM:t), ei listalle kelpaa. Tällöinhän ei missään nimessä ole voinut olla huippujuniori. Ei heti tule mieleen tapauksia, ettei seura olisi päästänyt kisoihin, mutta niistäkin voisi mainita. Tai jos on ollut loukkaantumisen takia molemmista kisoista pois.

Saataisiin tännekin edes jonkinlainen vertailupohja ja sitten väittelyä siitä onko 30 maalia SM-liigassa, mutta ei ainuttakaan peliä rapakon takana saatika tehopisteitä, riittävä määritelmä huippujuniorille.

Omasta mielestäni takavuosien huippujuniorituotanto ei ole ollut sen kummoisempaa kuin nykyäänkään, jos maalivahdit luetaan pois.

Mutta todistakaa väitteeni vääräksi, muisti voi välillä pätkiä. Jos joku jaksaa aloittaa listan teon, niin eiköhän siitä sitten saada hieman faktapohjaista keskustelua.

 

[Maple Leaf]

Mielenkiintoista nähdä millä linjan vedoilla Jääkiekkoliitto ja sen uusi valmennuspäällikkö lähtevät tekemään muutosta.

On, se on mielenkiintoista, etenkin kun Jääkiekkoliitto lähtee tekemään muutosta, jota kohtaan Jääkiekkoliitossa on sinun tietämäsi mukaan vastarintaa. Vai onko? Voisitko vihdoin vastata tähän yksinkertaiseen, mutta tärkeään kysymykseen?

 

[siffa]

Kävin, tekstiä on paljon eikä mitään jäänyt käteen, en löytänyt ajatusta. Varmaankin omaa kyvyttömyyttä.
Kirjoitat pääsääntöisesti muiden sanomisia.

Siellä on paljon muiden sanomisia, mutta myös omia ajatuksia siitä, mitä huippujunioriksi ja edelleen -pelaajaksi pyrkivän lapsen ja juniorin olisi esim. tehtävä, että tavoite toteutuisi. Pohja jääkiekon huippupelaajaksi luodaan jokaisella syntymästä noin 15-vuotiaaksi saakka. Sama pätee kaikkiin urheilulajeihin, jotka vaativat taitoja ja fyysisiä ominaisuuksia. Mitä enemmän esim. kansainvälisen kovan kilpailun vaatimukset asettavat taito- ja fyysisiä vaatimuksia lajille, sitä enemmän on käytettävä aikaa jo varhaislapsuudessa lajin ja oheisharjoitteiden tekemiseen.

Muiden kokemuksia ja sanomisia kannattaa ottaa aina opiksi. Jääkiekkoilijoille voisi olla yhtenä opuksena Ilmari Selänteen kirja "Teemu", jota olen paljon referoinut täällä. Myös muiden kansainvälisesti kovatasoisten urheilulajien huippu-urheilijoiden kehittymisestä huipulle kannattaa ottaa vinkkiä. Esim. painin olympiavoittaja Jouko Salomäki teki jo 7-vuotiaana joka päivä 600 leuanvetoa kotona, isä kannusti ja opasti poikaa tulevaksi olympiavoittajaksi jo syntymästä lähtien.

Miten tämä liittyy sitten jääkiekon juniorijärjestelmään? Huippujunioriksi ja -pelaajaksi jo 4-vuotiaasta tai alle sen tähdännyt poika (perheen kannustamana) tarvitsee jo viimeistään 7-vuotiaana juniorijärjestelmän, joka mahdollistaa riittävän määrän jääkiekon lajiharjoituksia. Vähimmäismääränä pitäisin 7-vuotiaille neljää ohjattua lajiharjoitusta viikossa omien oheisharjoitusten lisäksi. Kesäisin jalkapallon pelaaminen, kaikenlainen juokseminen ja hyppely ovat parhaita mahdollisia liikuntamuotoja tuleville jääkiekkoilijoille.

Ensin on oltava kirkkaana selville se, mitä jokaisen tulevan huippupelaajan on tehtävä. Siitä löytyy riittävästi esimerkkejä ja kirjallisuutta. Sitten rakennetaan juniorijärjestelmä, jolla noihin tavoitteisiin päästään. On myös taattava yhteiskunnallisesti tärkeä massaliikunta mahdollisuus huippu-urheilun lisäksi. Miten Jääkiekkoliitto tulee linjaamaan nämä kaksi isoa tavoitettaan, jää nähtäväksi. Olen kirjoittanut sen ennenkin: tehtävä ei ole helppo useista täälläkin esille otetuista tekijöistä johtuen.

 

[Mänizeri]

Faktaa vai fiktiota?

NHL:ssä pelanneet suomalaiset syntymävuosittain järjestettynä (suluissa kpl/ikäluokka):

1948: V-P Ketola (1 kpl)
1953: Pekka Rautakallio (2)
1954: Jukka Porvari, Antero Lehtonen (2)
1955: Mikko Leinonen, Matti Hagman, Tapio Levo (3)
1956: Kari Eloranta, Kari Makkonen (2)
1957: Markus Mattson, Hannu Kamppuri (2)
1958: Ilkka Sinisalo, Risto Siltanen, Jari Kaarela (3)
1959: Kai Suikkanen, Arto Javanainen (2)
1960: Jari Kurri, Reijo Ruotsalainen, Kari Jalonen (3)
1961: Timo Blomqvist, Anssi Melametsä, Jyrki Seppä, Petteri Lehto (4)
1962: Petri Skriko, Kari Takko, Jari Grönstrand, Raimo Summanen, Markku Kyllönen,Risto Jalo (6)
1963: Hannu Virta, Hannu Järvenpää, Timo Jutila, Simo Saarinen (4)
1964: Christian Ruuttu, Ville Siren, Raimo Helminen (3)
1965: Esa Tikkanen, Mikko Mäkelä, Jarmo Myllys, Ari Haanpää, Iiro Järvi, Jari Torkki (6)
1966: Jyrki Lumme, Jarmo Kekäläinen (2)
1967: Ei yhtään?
1968: Janne Ojanen, Peter Ahola, Teppo Numminen (3)
1969: Kai Nurminen, Petri Varis (2)
1970: Teemu Selänne, Janne Laukkanen, Antti Törmänen (3)
1971: Vesa Viitakoski, Mika Alatalo, Marko Jantunen (3)
1972: Juha Ylönen, Mikko Eloranta, Marko Tuomainen, Petteri Nummelin, Marko Kiprusoff, Jarkko Varvio, Tony Virta (7)
1973: Jere Lehtinen, Sami Kapanen, Antti Laaksonen, Ville Peltonen, Jarno Kultanen, Fredrik Norrena, Kari Haakana (7)
1974: Saku Koivu, Sami Salo, Sami Helenius, Lasse Pirjetä, Juha Lind, Tuomas Grönman, Jukka Hentunen, Tom Koivisto (8)
1975: Janne Niinimaa, Kimmo Timonen, Jarkko Ruutu, Jussi Markkanen, Antti Aalto, Jani Hurme,Jere Karalahti, Pasi Nurminen, Hannes Hyvönen (9)
1976: Miikka Kiprusoff, Mikko Luoma, Martti Järventie (3)
1977: Aki Berg, Toni Lydman, Ville Nieminen, Vesa Toskala, Tomi Kallio, Tomi Pettinen, A-J Niemi, Esa Pirnes, Timo Pärssinen, Miika Elomo (10)
1978: Olli Jokinen, Niko Kapanen, Niklas Bäckström, Mikko Lehtonen (4)
1979: Mika Noronen, Niklas Hagman, Tommi Santala, Toni Dahlman (4)
1980: Ossi Väänänen, Antero Niittymäki, Antti Miettinen, Riku Hahl, Mikko Jokela (5)
1981: Lasse Kukkonen, Jani Rita, Tony Salmelainen, Janne Niskala (4)
1982: Jarkko Immonen, Tuomas Pihlman, Pekka Rinne, Ville Koistinen, Janne Pesonen, Olli Malmivaara (6)
1983: Joni Pitkänen, Tuomo Ruutu, Kari Lehtonen, Jussi Jokinen, Mikko Koivu, Jussi Timonen, Tomi Mäki (7)
1984: Valtteri Filppula, Sean Bergenheim, Hannu Toivonen, Antti Pihlström, Sami Lepistö, Anssi Salmela, Petri Kontiola (7)
1985: Masi Marjamäki (1)
1986: Petteri Nokelainen, Karri Rämö, Lauri Tukonen, Lauri Korpikoski, Petteri Wirtanen (5)
1987: Tuukka Rask, Oskar Osala

Vähintään 100 pelattua ottelua (mukana myös maalivahdit)

1948: -
1953: Pekka Rautakallio
1954: -
1955: Mikko Leinonen, Matti Hagman, Tapio Levo (3, kaikki)
1956: Kari Eloranta (1)
1957: -
1958: Ilkka Sinisalo, Risto Siltanen (2)
1959: -
1960: Jari Kurri, Reijo Ruotsalainen (2)
1961: Timo Blomqvist (1)
1962: Petri Skriko, Kari Takko, Jari Grönstrand, Raimo Summanen, (4, kaikki)
1963: Hannu Virta, Hannu Järvenpää (2)
1964: Christian Ruuttu, Ville Siren, Raimo Helminen (3, kaikki)
1965: Esa Tikkanen, Mikko Mäkelä, Iiro Järvi, (3)
1966: Jyrki Lumme (1)
1967: Ei yhtään?
1968: Peter Ahola, Teppo Numminen (2)
1969: -
1970: Teemu Selänne, Janne Laukkanen, (2)
1971: Mika Alatalo (1)
1972: Juha Ylönen, Mikko Eloranta, Petteri Nummelin, (3)
1973: Jere Lehtinen, Sami Kapanen, Antti Laaksonen, Ville Peltonen, Jarno Kultanen, Fredrik Norrena, (6)
1974: Saku Koivu, Sami Salo, Sami Helenius, Lasse Pirjetä, Juha Lind, (5)
1975: Janne Niinimaa, Kimmo Timonen, Jarkko Ruutu, Jussi Markkanen, Antti Aalto, Jere Karalahti, Pasi Nurminen, (7)
1976: Miikka Kiprusoff, (1)
1977: Aki Berg, Toni Lydman, Ville Nieminen, Vesa Toskala, Tomi Kallio, (5)
1978: Olli Jokinen, Niko Kapanen, Niklas Bäckström, (3)
1979: Niklas Hagman, (1)
1980: Ossi Väänänen, Antero Niittymäki, Antti Miettinen (3)
1981: Lasse Kukkonen, (1)
1982: (-)
1983: Joni Pitkänen, Tuomo Ruutu, Kari Lehtonen, Jussi Jokinen, Mikko Koivu,
(5)
1984: Valtteri Filppula, Sean Bergenheim, (2)
1985: -
1986: Petteri Nokelainen, (1)
1987: -

Yhteensä 71 pelaajaa

Hyökkääjät, jotka ovat ylittäneet 50 tehopistettä, ja puolustajat jotka yli 20, suluissa parhaan kauden pisteet.

1948: -
1953: Pekka Rautakallio (56p)
1954: -
1955: Mikko Leinonen (51), Matti Hagman (59) , Tapio Levo (47),
1956: Kari Eloranta (44)
1957: -
1958: Ilkka Sinisalo (76), Risto Siltanen (63)
1959: -
1960: Jari Kurri (135), Reijo Ruotsalainen (73)
1961: Timo Blomqvist (20)
1962: Petri Skriko (78),
1963: Hannu Virta (37),
1964: Christian Ruuttu (71), Ville Siren (22),
1965: Esa Tikkanen (78), Mikko Mäkelä (76),
1966: Jyrki Lumme (55)
1967: Ei yhtään?
1968: Teppo Numminen (54)
1969: -
1970: Teemu Selänne (132), Janne Laukkanen, (21)
1971: -
1972: Petteri Nummelin, (20)
1973: Jere Lehtinen (52), Sami Kapanen (69)
1974: Saku Koivu (75), Sami Salo (37)
1975: Janne Niinimaa (46), Kimmo Timonen (55)
1976: -
1977: Toni Lydman (28),
1978: Olli Jokinen (91),
1979: -
1980: -
1981: -
1982: -
1983: Joni Pitkänen (46), Jussi Jokinen (55), Mikko Koivu (54),
1984:
1985: -
1986:-
1987: -

15 hyökkääjää yli 50 pistettä, 17 puolustajaa yli 20 pistettä

Trendit kappaleina (pelaajien lukumäärä --> väh. 100 peliä --> kuinka moni ylitti pisteet 50/20 parhaalla kaudellaan) ja ikäluokan MM-kisojen sijoitus alle 20 vuotiaissa:

1948: 1 --> 0 -->0
1953: 1 --> 1 -->1
1954: 2 --> 0 -->0 Hopeaa
1955: 3 --> 3 -->3
1956: 2 --> 1 -->1
1957: 2 --> 0 -->0
1958: 3 --> 2 -->2
1959: 2 --> 0 -->0
1960: 3 --> 2 -->2 Hopeaa
1961: 4 --> 1 -->1 Hopeaa
1962: 6 --> 4 -->1 Pronssi
1963: 4 --> 2 -->1
1964: 3 --> 2 -->2 Hopeaa
1965: 6 --> 3 -->2
1966: 2 --> 1 -->1
1967: Ei yhtään? Kultaa
1968: 3 --> 2 -->1 Pronssi
1969: 2 --> 0 -->0
1970: 3 --> 2 -->2
1971: 3 --> 1 -->0
1972: 7 --> 3 -->1
1973: 7 --> 6 -->2
1974: 8 --> 5 -->2
1975: 9 --> 7 -->2
1976: 3 --> 1 -->0
1977: 10 --> 5 -->1
1978: 4 --> 3 -->1 Kultaa
1979: 4 --> 1 -->0
1980: 5 --> 3 -->0
1981: 4 --> 1 -->0 Hopeaa
1982: 6 --> 0-->0 Pronssi
1983: 7 --> 5 -->3 Pronssi
1984: 7 --> 2 -->0 Pronssi
1985: 1 --> 0 -->0
1986: 5 --> 1 -->0 Pronssi
1987: 2 --> 0 -->0

Ja sitten yhteenvetoa:

-Mitä tapahtui ikäluokalle 1967?
-Miksi vanhojen hyvien aikojen huippujuniorit eivät menestyneet MM-kisoissa (70-luvulla syntyneillä varsin heikko menestys)?
-Vuoden 1983 vuosikerta aivan poikkeuksellisen hyvä (yllätys jollekin?)

Ja lopputulos: tämän perusteella juniorijärjestelmämme ei ole tuottanut ennenkään kovinkaan montaa tähteä. Jos 50 pistettä hyökkääjälle ja 20 pakille riittää tähtistatukseen, niin sittenhän tähtiä on enemmänkin. Omat mittarit ovat kyllä tasolla 80/50 ja tämän jälkeen alkaa jo olla hiljaisempaa. Silloin kun järjestelmiä ei edes tässä mitassa ollut, tuotto oli huomattavasti parempaa. Toki tasokin oli hieman suppeampi aiemmin ja rautaesirippu olemassa.

Listoissa ei ole huomioitu juniorimaajoukkueen ulkopuolelta tulevia mitenkään.

70-luvun pelaajien hyvä menekki selittyy osaltaan laajennuksilla. Mutta miten selitetään 2000-luvun mitalisuora, jonka jäsenet ovat käyneet läpi Nuorta Suomea?

Mielestäni keräämäni lista herättää varsin ristiriitaisia tunteita, ainakin itselläni. Jos joku tuosta keksii selvät yhteydet huippujuniorituotannon, ikäluokkien menestymisten ym. välillä, niin antakaa palaa!

PS. typoja voi olla, pelaajia puuttua. Kertokaa virheistä, jos löytyy!

 

[Kelju K. Kojootti]

Ajatelmia

Aiemmin yoin oman näkökantani esiin koskien tuota nykyistä pikkujunnujen poikkikentän pelaamista, jota en kannata. Tosin on sanottava, ettätuo poikkikentän peli ei todellakaan ole mikään tärkein, ei edes tärkeä, syy taitavien junnujen puutteeseen.

Tärkein syy on mielestäni jääkiekkojärjestelmän ulkopuolella eli kotikasvatuksessa ja nimenomaan siinä, miten vanhemmat ohjaavat lapsiaan liikuntaan ja urheiluun.

Nykynuorison lisääntynyt ruutuaktiivisuus ja liikkumattomuus ovat ehdottomasti se tärkein syy, miksi niitä lahjakkaita kiekkoilijoita tai urheilijoita ei enää tule entiseen malliin. Lapsia ei kasvateta enää liikunnalliseen elämäntapaan niin kuin ennen. Tässä siis mielestäni ehdottomasti tärkein syy.

Järjestelmä astuu kuvioon siinä vaiheeessa, kun näistä vähistä lahjakkaista yritetään koulia huippuja mahdollisimman suurella prosentilla. Tässä taas mennään valitettavan usein vikaan, kun lahjakasta pelaajaa yritetään liian aikaisin houkutella yhden lajin pariin. Moni junnu joutuu valitsemaan esim. lätkän tai futiksen jo joskus 12 tai 13 vuotiaana. Lajit kilpailevat keskenään, eikä nuorelle anneta mahdollisuutta harrastaa kuin yhtä lajia. Monesti nuoren valinta on, että molemmat lajit loppuu joskus 15-17 vuotiaana.

En ymmärrä, miksi jonkun palloilulahjakkuuden pitää juosta kesällä jotain metsälenkkejä tai porrasjuoksuja kieli vyön alla, jos ne ei pelaajan alkua pätkääkään kiinnosta. Paljon parempaa ja mielekkäämpää treeniä tällainen kaveri saisi siellä futistreeneissä. Pelinomaista treeniä ja kunto, ketteryys, nopeus, peliäly yms. kehittyvät siinä samalla. Ja kivaa on.

Summa summarum: Ykkösvastuu vanhempien liikuntakasvatuksella, sitten vasta järjestelmällä. Minä en usko siihen, että joku Nuori Suomi -järjestelmä olisi päävastuussa junnukiekon heikentyneeseen tasoon.

 

[TPS4ever]

Aiemmin yoin oman näkökantani esiin koskien tuota nykyistä pikkujunnujen poikkikentän pelaamista, jota en kannata. Tosin on sanottava, ettätuo poikkikentän peli ei todellakaan ole mikään tärkein, ei edes tärkeä, syy taitavien junnujen puutteeseen.

Tärkein syy on mielestäni jääkiekkojärjestelmän ulkopuolella eli kotikasvatuksessa ja nimenomaan siinä, miten vanhemmat ohjaavat lapsiaan liikuntaan ja urheiluun.

Nykynuorison lisääntynyt ruutuaktiivisuus ja liikkumattomuus ovat ehdottomasti se tärkein syy, miksi niitä lahjakkaita kiekkoilijoita tai urheilijoita ei enää tule entiseen malliin. Lapsia ei kasvateta enää liikunnalliseen elämäntapaan niin kuin ennen. Tässä siis mielestäni ehdottomasti tärkein syy.

Järjestelmä astuu kuvioon siinä vaiheeessa, kun näistä vähistä lahjakkaista yritetään koulia huippuja mahdollisimman suurella prosentilla. Tässä taas mennään valitettavan usein vikaan, kun lahjakasta pelaajaa yritetään liian aikaisin houkutella yhden lajin pariin. Moni junnu joutuu valitsemaan esim. lätkän tai futiksen jo joskus 12 tai 13 vuotiaana. Lajit kilpailevat keskenään, eikä nuorelle anneta mahdollisuutta harrastaa kuin yhtä lajia. Monesti nuoren valinta on, että molemmat lajit loppuu joskus 15-17 vuotiaana.

En ymmärrä, miksi jonkun palloilulahjakkuuden pitää juosta kesällä jotain metsälenkkejä tai porrasjuoksuja kieli vyön alla, jos ne ei pelaajan alkua pätkääkään kiinnosta. Paljon parempaa ja mielekkäämpää treeniä tällainen kaveri saisi siellä futistreeneissä. Pelinomaista treeniä ja kunto, ketteryys, nopeus, peliäly yms. kehittyvät siinä samalla. Ja kivaa on.

Summa summarum: Ykkösvastuu vanhempien liikuntakasvatuksella, sitten vasta järjestelmällä. Minä en usko siihen, että joku Nuori Suomi -järjestelmä olisi päävastuussa junnukiekon heikentyneeseen tasoon.

Voin sanoa olevani 100% samaa mieltä kanssasi. Jotenkin tuntuu, että tuo pelkän Nuori Suomi -järjestelmällä on todellisuudessa hyvin vähän tekemistä junnukiekon alamäkeen. Itse 1983 syntyneenä voi allekirjoittaan nykynuorison laiskistunmisen ja tämä on nähtävissä myös omassa ikäpolvessani. Tunnen lajina jalkapallon kiekkoa paremmin ja ainakin siinä pelaajan henkilökohtainen oman ajan harjoittelu on kaiken perusta ja en usko kiekon poikkeavan juurikaan tästä.

Pelaajan kehittymisen kannalta on hyvä, jos on harjoituksia tuntimäärällisesti paljon. Koen kuitenkin tämän olevan tärkeämpää vasta vanhemmassa iässä. Liian usein liian totisella touhulla pikkujunnuista saakka saatetaan juuri aiheuttaa edellämainittu urheilun lopettaminen 15-17 ikävuoden välissä. Pelaajan oma intohimo lajia kohtaan on kuitenkin kaikki kaikessa. Tällä tarkoitan sitä, että oma harjoittelu on taitopuolella yhtä arvokasta kuin "joukkueharjoitukset".

Tänä päivänä muuallakin kuin urheilussa halutaan löytää aina väkisin syy ongelmiin yksilöiden ulkopuolelta. Aina on joku analysointi päällä siitä miten asiat on tehty väärin ja miten valtio/urheiluliitto on tehnyt väärin. Taustalla on aina suurempi instituutioihin liittyvä syy. Toki asioita pitää analysoida ja selvittää mitä voidaan tehdä paremmin, mutta kyllä kai päällimmäisenä syynä on nuorison liikkumisen väheneminen. Liikunnallisuuteen vaikutetaan eniten lasten kotona. Suomessa tuntuu maan tapana olevan syyllisten etsiminen oli kyse kouluammuskeluista (poliisin toiminta, koulu, valtio) tai junnukiekosta. Ei niitä huippujunnuja vain pakottamalla tule, oli meillä Nuori Suomi tai ei. Sorry tää loppu meni vähän OT:ksi.

 

[amazon5]

Jos vertailee Selänteen ja Raitasen numeroita aivan 80-luvun lopusta voisi veikata Raitasen vetävän edelleen NHL:ssä ja Selänteen valmentavan Jokerien B:tä. Mutta kehitystä kun ei voi ennustaa pelkästään peräpeilistä tai edes tästä päivästä, eli tarvitaan mahdollisimman paljon niitä kandidaatteja mahdollisimman pitkään.

Mitä ihmettä??
Rauli vs. Teemu
87-88 molemmat pelasi A-nuorissa, Raitanen 29 peliä tehoilla 10+13, Selänne 33 ottelua 43+23.
88-89 Selänne pelasi divaria 35 peliä tehoilla 36+33, Raitanen liigaa 40 ottelua 21+17. Lisäksi Teemu pelasi lliigakarsinnoissa 5 ottelua 7+3 ( jokerit nousi liigaan).
89-90 Raitanen pelas divaria 40 ottelua tehoilla 17+44, Selänne liigassa 11 peliä tehden 12 pistettä (muistaakseni meni reisiluu poikki tai jotain, vakava loukkaantuminen kumminkin).
90-91 molemmat liigassa, Raitanen 43 ottelua 22 pistettä, Selänne 33+25=58.
Kaverukset kahlasivat 88 ja 89 samat junnukisat, Raitanen 12 ottelua 7 pistettä, Selänne 13 ottelua 26 pistettä.
En oikein saanut kiinni ajatusmallistasi.

 

[Espoon Siniset]

1967-ikäluokasta Ketterer taisi olla ainoa, joka edes kävi yrittämässä NHL:ään. Joku parikymmentä peliä taisi olla kakkosena, mutta pelaamaan ei päässyt.

SM-liigassa aikanaan huippupelaajiksi voi varmaan laskea myös Teppo Kivelän ja Mikko Haapakosken tuosta maailmanmestarijoukkueesta. Ei tuossa joukkueessa, mutta hyvän liigauran luoneista mainittakoon ainakin Mika Kortelainen, Valeri Krykov ja Olli Kaski.

 

[PJx]

turha katsoa peruutuspeiliin ratkaisuja hakiessa, ajat ovat muuttuneet. Toki menneisyyden virheistä pitää oppia, mutta ratkaisuja sieltä on turha hakea.

Kaksi asiaa pitää muistaa, ensinnäkään poikien geenit eivät ole huonontuneet yhtään, tehtävä on mahdollinen. Toisaalta kilpailu on koventunut (miehet NHL:ssä kasvaneet keskimitoiltaan), joten 80-luvun junnut olisivat tuskin menestyneet nykykilpailussa. Jossain taitoluistelussa ja voimistelussa on jo tunnustettu, että tavoitteellinen lajiharjoittelukin on aloitettava hyvin nuorena. Kiekossa homma ei ole ehkä ihan niin totista, mutta suunta on sama. Ehkä joskus 10-20v sitten junnut saattoivat odottaa lajivalintaa 15v asti, tuskin enää nykyään.

Kiekko eroaa jalkapallossa siinä mielessä, että omaehtoinen harjoittelu on nykyään aika paljon hankalampaa ainakin eteläisessä Suomessa. Isommissa junnuissa kiekko vie matkoineen ehkä 4h/sessio (=4-6 kertaa/viikko). Jos ulkojäätä on optimistisesti arvioiden 6vko ja ulkojäille ehtii isommin 2 kertaa/viikko, niin ratkaisu ei löydy sieltä.

Kehitys riippuu todella vahvasti vaatimustasosta, joka ei ole kohdallaan edes monessa sm-sarjan joukkueessa. Nähdäkseni homma lähtee lipsumaan heti alusta, kun junnujen taso joukkueen sisällä vaihtelee ja valmennusresurssit ovat pienet. Harjoittelu ei ole pidemmälle ehtineille (sisältää yleensä lahjakkaat) vaativaa ja he oppivat pääsemään vähällä ihan alusta asti. Kun tätä jatkuu vuosikymmenen, niin helppo muuttaa tapoja jossain C-junnuissa. Systeemi tasapäistää poikia ja opettaa lahjakkaimmat laiskoiksi.

Paljon puhutaan tasoryhmistä yms. Pikkusen epäilyttää tämäkin lähestymistapa, ainakaan pienemmissä seuroissa poikia ei riitä moniin tasoryhmiin (tuskin monissa isommissakaan). Toisaalta alemmalle tasolle joutuneet "unohdetaan" todella helposti.

Jos Suomen oloissa halutaan ihan oikeasti sisäisesti tasaisia joukkueita, niin tiukasta syntymävuoteen tuijottamisesta pitäisi luopua. Sillä tavalla olisi mahdollista tehdä joukkueita, joissa "lahjakkaammillakin" olisi haastetta myös pienemmissä seuroissa. Ihan heittona: Miltä kuulostaisi, että pienissä junnuissa joukkueet koottaisiin tasapuolisesti kolmesta ikäluokasta. Siinä olisi tilaa aloittelijoille/höntsääjille, normipojille ja "lahjakkuuksille". (Ei vaan taida sopia kaikille, sillä kilpailutilanne ei olisi reilu.) Näistä ali-ikäisistä voitaisiin sitten koota jonkun kerran kaudesta "alue-joukkueita" jotka pelaisivat keskenään jonkun höpö-höpö turnauksen viikonloppuna. Siinä houkutus sijoittaa parhaat pojat haastavampaan joukkueeseen.

 

[Maple Leaf]

Suomeen on tehtävä suomalaiseen yhteiskuntaan sopiva järjestelmä. Mallia voisi ottaa myös Ruotsista ja Kanadasta.

Tämä on oiva ajatus, jos kohta se voi olla vaikeata, koska Jääkiekkoliitossa on muutosvastarintaa. Tai siis ei ole. Tai siis on. Tai siis onko?

Jos et edelleenkään pysty vastaamaan ylläolevaan tärkeään kysymykseen, vastaa edes tähän: mitä oppia kanadalaisesta juniorivalmennusjärjestelmästä voisimme Suomeen ottaa? Mitkä kanadalaisen valmennusjärjestelmän piirteet ovat selkeästi niin kulttuurisidonnaisia, että niitä emme voi sellaisinaan Suomeen siirtää, ja mitä kanadalaisia oppeja voisimme hyödyntää? Siis ihan konkreettisesti?

 

[Urpo_77]

Ikäluokkien vertailu

Tuossa edellä oli vertailu eri ikäluokkien menestymisestä, ja ihmeteltiin kuinka 2000 luvulla on tullut menestystä Nuori Suomi ikäluokille.
Tähän vertailuun tarkennuksena - Ruotsin mallin mukainen taklausikärajan nosto C-junioreihin tuli -88 syntyneille. Aiemmat ikäluokat saivat taklata jo D-junioreissa. Lyöntilaukauskieltoakaan ei ollut aiemmin.

 

[Creative]

Muiden kokemuksia ja sanomisia kannattaa ottaa aina opiksi. Jääkiekkoilijoille voisi olla yhtenä opuksena Ilmari Selänteen kirja "Teemu", jota olen paljon referoinut täällä.

Mielestäni Teemun tapaus niin kuin se on ilmenee kyseisestä kirjasta osoittaa, että huipulle noustaan omalla määrätietoisella ja monipuolisella harjoittelulla "järjestelmästä" riippumatta. Lahjakkuuttakin toki tarvitaan. Ymmärtääkseni Teemun nuoruudessa virallisen "järjestelmän" tarjoamat harjoitusmäärät olivat pienemmät kuin tänä päivänä.

Tätä taustaa vasten "järjestelmän" roolia painottaavat päätelmäsi vaikuttavat jossain määrin epäloogisilta:

Miten tämä liittyy sitten jääkiekon juniorijärjestelmään? Huippujunioriksi ja -pelaajaksi jo 4-vuotiaasta tai alle sen tähdännyt poika (perheen kannustamana) tarvitsee jo viimeistään 7-vuotiaana juniorijärjestelmän, joka mahdollistaa riittävän määrän jääkiekon lajiharjoituksia.

Jokunen vuosi sitten telkkarista tuli ohjelma, jossa Teemu ääneen ihmetteli nykyjunnujen harjoitusmääriä ja toisaalta monipuolisuuden puuttumista eli samaan lajiin keskittymistä liian aikaisin.

 

[TosiFani]

Kaksi ajatusta:

1. Olkoon systeemi mikä tahansa, valmentaja on kaikista tärkein henkilö. Valmentaja opettaa ja kertoo pikku pelaajille mitä pitää tehdä ja miten. On aivan sama onko jääkiekkoliitolla mitä hienompia systeemejä, jos meillä ei ole hyviä juniorivalmentajia.

2. Miksi meillä pitää olla, jokin juniorijärjestelmä 7 -vuotiaille?? Miksi pitää olla järjestelmä, jotta poika menee kaukaloon pelaamaan??

 

[Maple Leaf]

Huippujunioriksi ja -pelaajaksi jo 4-vuotiaasta tai alle sen tähdännyt poika (perheen kannustamana)...

Kolmevuotias lapsi tähtäämässä huippujunioriksi? Millaisessa fantasiadraftmaailmassa täällä oikein jotkut elävät?

 

[Creative]

Niinpä.

Ihmettelen kovasti sitäkin, että vuosisadan jääkiekkoilijoiksi valittiin useampikin pelaaja, jotka aloittivat harrastuksen kohtuullisen myöhään (Fetisov ja Harlamov 14-vuotiaina, Tretjak 11-vuotiaana).

Mikäli muistan oikein samaan ikähaarukkaan osuu myös joidenkin suomalaisten huippupelaajien aloittamisikä, esimerkkeinä Hentunen, Ruuttu ja Summanen.

 

[mtt]

Trendit kappaleina (pelaajien lukumäärä --> väh. 100 peliä --> kuinka moni ylitti pisteet 50/20 parhaalla kaudellaan) ja ikäluokan MM-kisojen sijoitus alle 20 vuotiaissa:
...

Kiitoksia tilastosta! Se osoittaa että NHL menestys ja nuorten MM menestys eivät riipu toisistaan. Mielestäni nuorten MM kisamenestystä tuijotetaan liikaa. Menestys nykysarjamuodolla on pienestä kiinni. Tosin on mielenkiintoista miksi suomalainen joukkue niin harvoin pystyy ottamaan sen viimeisen askeleen voittaakseen kultaa? Senkö takia ettei ole taitokapasiteettia venyä tiukassa paikassa? Vai onko se henkisestä valmiudesta kiinni? Jälkimmäiseen vaikuttaa valmentaja asenne valtavasti. Valmentaja voi aiheuttaa turhia paineita. Vertaa esim. Curreen joka vain yritti rentouttaa pelaajia.

Jos yksilömenestystä halutaan mitata niin sitten listataan noita NHL-statseja vs. NHL-varausnumerot. Jaksaako joku kaivaa vielä ko. vuosien varaukset? No sehän tiedetään että viime vuosina varauksia on ollut heikonlaisesti. Eikä varatutkaan pelaajat ole menestyneet (esim. Tukonen).

Miksi muuten suomalaiset veskat menestyvät? Mitä he tekevät eri tavalla kuin kenttäpelaajat? Parempi valmennus? Enemmän jäätä/pelejä?

Kesäharjoittelu on muuten yksi "kikka" mennä junnuna eteenpäin. Kesällä paljon kestävyystreeniä ja luistin luistaa paremmin talvella ja kaikki on helpompaa.

Mielestäni jalkapallon sarjapelaaminen on huono harjoitusmenetelmä. Jalkapallo on niin erilaista taktisesti että se haittaa jääkiekkoa. Fyysisesti sen on ihan kiva treeni.

 

[msg]

Onkohan näitä Suomen alle 20-vuotiaiden joukkueita missään siististi rivissä ja jonossa? Näkisi kuinka moni joukkueeseen omana ainakaan valittu on saanut kiekosta ammatin ja kuinka moni ei. Ja voisi myös nähdä kuka olisi noussut liigan tai maailman huipulle, vaikka ei olisi maajoukkueeseen ja "systeemiin" koskaan päässyt.

 

[Kelju K. Kojootti]

Miksi muuten suomalaiset veskat menestyvät? Mitä he tekevät eri tavalla kuin kenttäpelaajat? Parempi valmennus? Enemmän jäätä/pelejä?

Kesäharjoittelu on muuten yksi "kikka" mennä junnuna eteenpäin. Kesällä paljon kestävyystreeniä ja luistin luistaa paremmin talvella ja kaikki on helpompaa.

Mielestäni jalkapallon sarjapelaaminen on huono harjoitusmenetelmä. Jalkapallo on niin erilaista taktisesti että se haittaa jääkiekkoa. Fyysisesti sen on ihan kiva treeni.

Jokunen mielipide näihin. Veskavalmennuksesta sen verran, että Suomessa, ainakin muutamassa seurassa, jossa tuttuja valmentajina, veskavalmennukseen satsataan todella paljon. Veskareilla on joissain tapauksissa pari kertaa viikossa oma veskavalmentaja ja kahdelle maalivahdille ja maalivahtivalmentajalle varattu toinen pääty, olikohan peräti puoleksi tunniksi, henk. koht. valmennusta varten. Sillä aikaa muu joukkue on toisessa päässä tekemässä jotain muuta ilman veskoja. Sen lisäksi saattaa olla kerran viikossa reilun tunnin maalivahtitreenit jäällä seuran kaikille junnumaalivahdeille. Tämä on tietyllä tavalla loogista, koska maalivahti on kuitenkin yksilöurheilija joukkueessa ja maalivahtien treenaaminen yksin jossain ulkojäillä on hieman hankalampaa kuin pelaajien (maalivahdin varusteiden pukeminen ja roudaaminen, laukojat yms.).

Tuosta kesätreenistä sen verran, että se on mielestäni yliarvostettua Suomessa. Ihmettelen joitain junnujoukkueita, jotka vetää yhteisesti 10-12 kertaa viikossa kesällä. Ei puhettakaan, että valmentaja antaisi pelaajalle mahdollisuuden harrastaa esim. jalkapalloa tai vaikkapa silloin tällöin kalastusta yms. mieltä virkistävää. Mahtaa olla elokuussa jäille mennessä nuppi ja kroppa jumissa. Tämä on mielestäni outoa, että kesällä treenataan hirveitä määriä fysiikkaa ja sitten jääkaudella on kolmet jäät viikossa. Laji on kuitenkin JÄÄkiekko. Ok, jäitä on rajallinen määrä saatavilla, mutta aivan liikaa korostetaan usein fyysistä valmennusta.

Ja jalkapallon pelaaminen on mielestäni erittäin hyvä harjoitusmuoto, kuten joukkuepallopelit yleensä. Jalkapallossa tulee fyysistä kontaktia, pelitilanteiden lukemista, oman kehon hallintaa yms. ominaisuuksien harjoitusta, jotka on siirrettävissä myös kaukaloon.

 

[Mänizeri]

Veskavalmennuksesta sen verran, että Suomessa, ainakin muutamassa seurassa, jossa tuttuja valmentajina, veskavalmennukseen satsataan todella paljon.

Tuosta kesätreenistä sen verran, että se on mielestäni yliarvostettua Suomessa. Ok, jäitä on rajallinen määrä saatavilla, mutta aivan liikaa korostetaan usein fyysistä valmennusta.

Jos näihin jotain heittäisi niin:

Maalivahtivalmennuksessa Suomi on edellä muita, koska täällä ylipäätään valmennetaan. Varsinkin juniori-iässä olennaista, aikuisiällä taitavat olla enemmänkin henkisiä tukia. Toki onhan Ylösen Urpolla näyttöä siitä, että voi niitä huippuja hioa vielä 20-vuotiaistakin.

Itsekin olen kommentoinut monta kertaa suomalaista ajatusmaailmaa junnujen kesätreeneistä, jotka ovat todella fysiikkapainotteisia. Okei, nykylapset ovat huonokuntoisempia, mutta esim. lihasmassaa voi hankkia myöhemminkin. Jos olet riittävän taitava, koko ja fyysiset ominaisuudet ovat vain numeroita (esim. Jiri Hudler, Reijo Ruotsalainen ym.). Monia muita tärkeitä pelaamiseen liittyviä taitoja ei (hyvä esimerkki oikein ajoitetuista harjoitteista Mikko Koivu). Jääkiekossakin pitäisi mennä enemmän yksilövalmennukseen kesätreeneissä, mutta nuoren klopin sitouttaminen onkin jo sitten aivan toinen asia.