Nuori Suomi ry

[PJx]

Toki aina joku poikkeus vahvistaa säännön, mutta siltikin lukumääräisesti suurin osa nykyisistä ammattikiekkolijoista ei ole juniorina ollut mikään Toni Rajala, vaan aivan tavallinen poika muiden joukossa siinä e/d-iässä tai nuorempana. Edelleen olen sitä mieltä, että suurin kehitys ja kaikkein ratkaisevin vaihe on siinä viidentoista vuoden tienoilla...

Taidamme olla perussoista melko samaa mieltä, vaikka painotukset ovatkin erilaiset.

Itse lähden siitä, että kaikki harjoitusmailit vaahtosammuttimen mittaisesta lasketaan. En oikein myöskään lämpeä ajatukselle, että toiset kypsyvät kiekkoilijoiksi vasta myöhemmällä iällä. Jokainen toki kehittyy omaa tahtiaan ja silläkin in merkittävä vaikutus. Isompi merkitys taitaa olla kuitenkin sillä, missä vaiheessa kehitys hyytyy. Takamatkalta tullaan heittämällä ohi kun kärjen kehitys hyytyy.

Pallopeleissä on sellainen hieno piirre, että pelin kehittyessä vaatimukset muuttuvat. Aivan aloittelevilla kiekkoilijoilla pelkkä luistelutaito riittää. Hyvä tekniikka (luistelu/maila/yms.) ja tahto riittää ehkä jonnekin A/B-junnuihin, mutta SM-liigassa täytyy osata myös pelata. Siksi nuoressa iässä on vaikea tietää kenestä voi oikeasti tulla pelaaja. Junnumenestys ei vaadi kaikkea sitä lahjakkuutta, mitä myöhempi menestys vaatii. Jopa NHL-scoutit arpovat tulosten perusteella aika huolella ainakin isommilla varausnumeroilla.

Itse olen sitä mieltä, että pelitapaa voisi opettaa jossain määrin jo nuoressa iässä. Se ei mene jakeluun kaikille ja tämän puutteen näkeminen voisi tuoda lisäarvoa pelaajakehitykseen.

En usko, että nykyisellä jäähallimäärällä jääajan puute rajoittaisi aidosti tavoitteellista harjoittelua (tavoite voi olla myös 5v päässä). Vastaan tulee resurssi nimeltä raha. Kyllä rahalla jäätä olisi tarjolla, mutta harrastusta ei voi hinnoitella miten vaan. Samoin valmennusresurssien puute kulminoituu rahaan. Ammattimaisia junnuvalmentajia ei juuri löydy. Toisin on jossain taitoluistelussa, mutta se näkyy heti kustannuksissa...

 

[choose_life]

Respect

Vaihteeksi hemmetin hyvää ja asiantuntevaa keskustelua ihmisiltä, jotka oikeasti toimivat käytännön junnukiekon parissa - eivätkä siksi syydä infantiileja väärintulkintoja tai tyrkytä populistisia, helppoja "ratkaisuja", jotka etenkin Nuoren Suomen kohdalla kertovat eniten omistä henkilökohtaisista ongelmista kohdata nykymaailma.

Jukka Jaloselta itse kukin kaipaisi ehdotuksiin (vielä) enemmän konkretiaa, mutta toisaalta pitää muistaa, että J.J.:n päähomma on kuitenkin miesten maajoukkueen luotsaaminen menestykseen. Monestakin nyanssista voi päätellä, että siinä riittää ainakin näin alkuun duunia ja paineita omiksi tarpeiksi.

 

[oka]

Mikä poru siitä syntyiskään jos 13 v höntsäjengi saisi vain 3 jäätä viikossa ja kilpajengi 5 jäätä vk. Parempi että molemmat saavat 4 jäätä vk...

Pieni poruhan siitä syntyy, se on selvä, mutta mikäli sävelet ovat selvät jo seuraan tullessa, se on sitten kuluttajavalintojen paikka. Jos tällainen seura ei vanhemmille kelpaa, he menevät toiseen seuraan tai toisen lajin pariin.
Ei tämä ole ihan niin vaikeaa, edes NuSu aikakaudella, mutta seurojen täytyy toki tietää mitä haluavat.

Taitaa olla yli 90% etelän junnuseuroilla NuoriSuomi tarra otsassa ja aikapitkälti sieltä tulevan rahan takia. Tämä velvoittaa tasapuoliseen kohteluun tasosta riippumatta, myös jään määrässä.

Kaikki innokkaat/lahjakkaat eivät voi olla Jokereissa tai Hifk:ssa, jotka vuosittain keräävät kerman päältä 50 km säteeltä

Minun ratkaisuni olisi että lisää jäitä ja heti sillä periaatteella että ns ylimääräisillä taitojäillä 2 krt vk oman joukkueen harjoitusten lisäksi on mahdollisuus käydä. Eli ylimääräistä treeniä on mahdollisuus tehdä. Tällaista toimintaa on ollut jonkin verran joissain seuroissa mutta joku 1 h vk ei vaan vielä riitä.

 

[Salama15]

Itse lähden siitä, että kaikki harjoitusmailit vaahtosammuttimen mittaisesta lasketaan. En oikein myöskään lämpeä ajatukselle, että toiset kypsyvät kiekkoilijoiksi vasta myöhemmällä iällä. Jokainen toki kehittyy omaa tahtiaan ja silläkin in merkittävä vaikutus.

Lapset / nuoret kehittyvät fysiikaltaan aika tavalla erilaista tahtia joten vaikka syntymävuosi olisikin sama voi fysiikalla olla ikäeroa jopa 4 vuotta! Tällaisia eroja on käsittääkseni mitattu myös 18v-junnumaajoukkueen pelaajista ("fyysistä ikää" 16-20v.) => mittaus tehdään ranteen seudun luista tjsp.

Jos nyt vaikka ajatellaan scoutin näkövinkkelistä kahta lahjakkaan oloista 17-vuotiasta junnua, joista toinen on fysiikaltaan jo vanttera 19v. nuori mies ja toinen riukusäärinen 15v. finninaama => kehitys kun kehittyy ja finninaama alkaa saavuttaa toista niin 20-vuotiaina näyttää siltä, että tuo "nuori mies" on polkenut vikat 3 v. käytännössä paikallaan ja "finninaama" on kehittynyt huikeasti! Sano noista nyt sitten kumpi kannattaa varata?

 

[PJx]

Lapset / nuoret kehittyvät fysiikaltaan aika tavalla erilaista tahtia joten vaikka syntymävuosi olisikin sama voi fysiikalla olla ikäeroa jopa 4 vuotta! Tällaisia eroja on käsittääkseni mitattu myös 18v-junnumaajoukkueen pelaajista ("fyysistä ikää" 16-20v.) => mittaus tehdään ranteen seudun luista tjsp.

Tätä en varsinaisesti halua kiistää ja fyysisen kehityksen etu mahdollistaa isolta osalta joukkueessa mukana pysymisen. Yritin sanoa, että loppupeleissä määräävä tekijä on se, mille tasolle kehitys pysähtyy. Tätä potentiaalia on vaikea nähdä, sillä sitä ei varsinaisesti voi mitata. Hyvä ominaisuus mahdollistaa junnumenestyksen, mutta loppupeleissä lasketaan enemmän heikkouksia. Huippupelaajan "paketin" täytyy olla melko ehjä, sinne ei fataaleja heikkouksia monia mahdu.

 

[siffa]

Jukka Jaloselta itse kukin kaipaisi ehdotuksiin (vielä) enemmän konkretiaa, mutta toisaalta pitää muistaa, että J.J.:n päähomma on kuitenkin miesten maajoukkueen luotsaaminen menestykseen. Monestakin nyanssista voi päätellä, että siinä riittää ainakin näin alkuun duunia ja paineita omiksi tarpeiksi.

Maajoukkueen päävalmentajana Jukka Jalosella on enemmän aikaa paneutua tähän tärkeään huippujuniorituotanto asiaan kuin mitä olisi SM-liigajoukkueen päävalmentajana. Juniorijääkiekkoilun kehittäminen ja kehittämiskohteista keskustelu on saatettu Kummolankin toimesta vastuuttaa jollain tasolla Jukka Jalosen tehtäväksi. Jalonen tuntee juniorikiekkoilua aivan kentänkin tasolta, kun oma poika harrastaa Riihimäellä jääkiekkoa. Jukka Rautakorven poika on myös tarkan katseen alla kehittymässä jääkiekkoilijaksi Hämeenlinnassa kuten myös Mika Toivolan jälkeläinen. Jääkiekkoliiton sisällä Jalonen ja Rautakorpi alkoivat viime kaudella linjaamaan huippujuniorituotannon kehittämistä.

Jukka Jalosen esiintulo noin viikko sitten oli tarkasti harkittu ja jatkoa seuraa. Haastavan tehtävän edessä ovat Jukat ja Jääkiekkoliitto, mutta jotainhan täytyi tehdä, kun huippujuniorituotanto on alennustilassa.

 

[choose_life]

Maajoukkueen päävalmentajana Jukka Jalosella on enemmän aikaa paneutua tähän tärkeään huippujuniorituotanto asiaan kuin mitä olisi SM-liigajoukkueen päävalmentajana.
Jalonen tuntee juniorikiekkoilua aivan kentänkin tasolta, kun oma poika harrastaa Riihimäellä jääkiekkoa. Jukka Rautakorven poika on myös tarkan katseen alla kehittymässä jääkiekkoilijaksi Hämeenlinnassa kuten myös Mika Toivolan jälkeläinen. Jääkiekkoliiton sisällä Jalonen ja Rautakorpi alkoivat viime kaudella linjaamaan huippujuniorituotannon kehittämistä.

Tietysti on enemmän aikaa, mutta aloittelevan kv. tason valmentajan (mitä Jalonen kaikesta huolimatta yhä on) ei kannattaisi mennä siihen miinaan, että ryhtyy jeesuksena hoitamaan koko valtakunnan asioita kerralla kuntoon. Maajoukkueen vetovastuu on sen verran vaativaa, julkista ja tulosvastuullista hommaa, että siinä ei hirveästi voi hosua ympäriinsä, jos haluaa olla polttamatta itseään loppuun ja hoitaa päätyön kunnialla (tästähän oltiin kovasti huolissaan viime kaudella).
Sinänsä on toki hyvä, että junioriasioista huolehtii Jukka Jalonen - osaava ja tervejärkinen mies, joka on yleistilanteesta oikeasti perillä ja viettänyt viime vuosinakin säännöllisesti tuntikausia kylmissä harjoitushalleissa, muutenkin kuin poikansa vuoksi. Sellaisten "kriitikoiden", jotka eivät kentän tasolla liiku, puheilla ei ole painoarvoa tai reaalielämän relevanssia pennin vertaa.

 

[siffa]

Maajoukkueen vetovastuu on sen verran vaativaa, julkista ja tulosvastuullista hommaa, että siinä ei hirveästi voi hosua ympäriinsä, jos haluaa olla polttamatta itseään loppuun ja hoitaa päätyön kunnialla (tästähän oltiin kovasti huolissaan viime kaudella).

Kuten kirjoitin, niin Jukat Jalonen ja Rautakorpi alkoivat jo viime kaudella linjata Jääkiekkoliitossa huippujuniorituotannon kehittämistä. Nyt, maajoukkueen päävalmentajana, Jalonen tuli linjauksineen alustavasti julkisuuteen. Julkisuuteen tulo tapahtui TV1:n urheiluruudussa Tapio Suomisen vetämässä haastattelussa, joka oli hyvin suunniteltu niin Jalosen kuin Suomisenkin sanomisten osalta. Täällä on aivan oikein perätty Jaloselta tarkempia ohjeita siitä, miten huippujunioreiden harjoitusten ja pelien riittävää määrää ja laatua tullaan Jääkiekkoliiton taholta ohjeistamaan. Uskon, että nämä ohjeistukset tulevat aikanaan. Jalonen katsonee suuret linjat ja Jääkiekkoliiton junirikiekkoilun vastuulliset tekevät niiden mukaisesti varsinaiset suunnitelmat ja ohjeet tavoitteiden saavuttamiseksi.

Tärkeintähän on se, että nykytilanne on analysoitu tarkoin ja korvaaviin toimenpiteisiin ryhdytään mahdollisimman nopeasti.

 

[Kurre^]

Pieni poruhan siitä syntyy, se on selvä, mutta mikäli sävelet ovat selvät jo seuraan tullessa, se on sitten kuluttajavalintojen paikka. Jos tällainen seura ei vanhemmille kelpaa, he menevät toiseen seuraan tai toisen lajin pariin.

Ei tämä ole ihan niin vaikeaa, edes NuSu aikakaudella, mutta seurojen täytyy toki tietää mitä haluavat.

Mielestäni jokaisen junnu- joukkueen/pelaajan tulisi saada harjoitusaikaa omien tarpeidensa mukaisesti. Pelaajille jotka tarvitsevat tai haluavat enemmän harjoitusta, kuin joukkueella/hallilla on mahdollista tarjota, kuuluisi tarjota mahdollisuutta treenata vuotta nuorempien tai vanhempien joukossa. Tämä mahdollinen info tietysti pitäisi tulla valmentajien kautta, jotta kynnys harjoitella toisen joukkueen kanssa olisi pienempi. Liigatasolla tämä ei tietenkään kovin hyvin toimi, joten järjestelmää pitäisi siltä osin muuttaa. Heille siis ns. maksimijäät.

 

[siffa]

Jarmo Kekäläisen puheenvuoro juniorituotannosta

Tämän viikon IS NHL-liitteessä Jarmo Kekäläinen käyttää painavan puheenvuoron suomalaisen juniorijääkiekkoilun kriisistä NHL-seura St. Louis Bluesin varatoimitusjohtajan näkökulmasta.

Kekäläisen sanoma on: "Suomen tuotantolinja on pysähtynyt. Suomi on tippunut täysin jääkiekon suurmaiden tahdista pelaajatuotannossa."

Kekäläinen kertoo olleensa kuusi vuotta sitten ylpeä paitsi nuorten maajoukkueen kovasta intensiteetistä, korkeasta työmoraalista ja periksi antamattomasta taisteluhengestä myös Suomen huippuyksilöistä, jotka kuuluivat maailman eliittiin omassa ikäluokassaan. Suomi oli huipulla, kun taas Ruotsi oli tuolloin alamaissa. Nyt Ruotsi tuottaa huippulupauksia liukuhihnalta. Sieltä tulee isoja ja taitavia maailman terävimmän kärjen tasoisia juniorikiekkoilijoita. Kanada, USA ja Venäjä tuottavat valtaisan määrän huippupelaajia samaan aikaan, kun Suomen tuotantolinja on pysähtynyt.

Kekäläinen toteaa, että Suomella on nyt kiire tehdä tarvittavat muutokset. Suomen jääkiekkoilun on organisoitava uudelleen lajiin pyrkivän lahjakkuuden arviointi ja sen jalostaminen.

 

[Fordél]

Kekäläiseltä varmasti ihan aiheellinen kannanotto ja onneksi Suomessa on herätty sekä ryhdytty toimiin. Menee tietysti aikaa ennen kuin tulokset alkavat taas näkyä. En kuitenkaan ole kovinkaan huolissani Suomen jääkiekon tasosta. Osaaminen on kovaa luokkaa ja täällä tiedostetaan hyvin omat vahvuudet sekä heikkoudet. Vielä kun saadaan liittoon pikkasen uutta verta ja muutenkin uusia tuulia koko suomalaiseen kiekkomaailmaan niin kyllä se nousu sieltä lähtee. Siihen asti pitää vain olla tyytyväinen suomalaisista maalivahdeista, joita sikiää kuin sieniä sateella.

 

[PJx]

Kekäläiseltä varmasti ihan aiheellinen kannanotto ja onneksi Suomessa on herätty sekä ryhdytty toimiin.

Kiinnostaisi tietää, mihin suurimerkityksisiin toimiin viittaat? Tampereella en ole ainakaan nähnyt D-ikäisistä lähtien selkeää vaatimustason nostoa (joitain yksittäisiä joukkueita lukuun ottamatta). Varaus ikään mennessä täytyisi takana olla puoli vuosikymmentä intensiivistä harjoittelua. Määrät saattavat olla kohdallaan, mutta entä laatu?

Entä sitten pienten junnujen systeemit, miten sinne on tuotu asiantuntevaa ja riittävän "tavoitteellista" otetta? Jos olen oikein ymmärtänyt, niin poikien määrän hiipuminen ja/tai uusien joukkueiden syntyminen, ohjaa toimintaa omaan suuntaansa ja tekee linjan "koventamisesta" haastavaa.

 

[kilonkingi]

Tämän viikon IS NHL-liitteessä Jarmo Kekäläinen käyttää painavan puheenvuoron suomalaisen juniorijääkiekkoilun kriisistä NHL-seura St. Louis Bluesin varatoimitusjohtajan näkökulmasta.

Kekäläisen sanoma on: "Suomen tuotantolinja on pysähtynyt. Suomi on tippunut täysin jääkiekon suurmaiden tahdista pelaajatuotannossa."

Sinällään hienoa, että Kekäläinen nostaa tärkeän asian esille ja olen periaatteessa täysin samaa mieltä Kekäläisen kanssa siitä, että Suomen junioritoiminassa on parantamisen varaa. Mutta kolumni itsessään oli aikamosta kuraa ja sisälsi selkeitä asiavirheitä, joita on syytä tässä korjata.

Nimittäin Kekäläinen unohti ykköskierroksen varauksia nimetessään täysin Lauri Korpikosken ja väitti myös tekstissään Tuukka Raskin olevan viimeisin suomalainen ykköskierroksen varaus, vaikka todellisuudessa Riku Helenius oli 2006 tilaisuuden 15. varaus. Aika pahoja unohduksia Kekäläisen kaltaiselta kiekkomieheltä, jonka olisi kannattanut ihan muistin virkitykseksi tarkistaa asiat.

Kekäläinen pyrkii muutenkin tekstisään jättäämään sellaisen kuvan, että Suomesta ei ole tulossa minkääntason pelaajia tulevaisuudessa. Viime vuosien varaustilaisuudet eivät ole olleet suomalaisittain mitään juhlaa, mutta kyllä sieltäkin löytyy joukko pelaajia, joilla on mahdollisuus luoda hyvä NHL-ura. Niminä mainittakoon Tuukka Rask, Perttu Lindgren, Teemu Laakso, Mikko Lehtonen, Jesse Joensuu, Oskar Osala, Jori Lehterä, Jonas Enlund, Vili Sopanen, Riku Helenius, Joonas Lehtivuori, Juuso Puustinen, Harri Säteri ja Jyri Niemi.

2006, 2007 ja 2008 olivat suomalaisittain kuivia vuosikertoja, ja ensi kesänä näyttäisi olevan taas yhtä hiljaista.

Täytyy lainta oikein erikseen tämä kohta tuosta Kekäläisen kolumnista. Siis tämähän on jo sihvosmaista puusilmäisyyttä väittää ensi kesän varaustilaisuuden olevan suomalaisittain hiljainen. Sillä kyllähän Kekäläisen pitäisi ammattinsa puolesta tietää, että Suomella on tulossa ensi kesänä vuoroon lahjakkain ikäluokka sitten 83-ikäluokan, jota Kekäläinen tekstissä vuolaasti kehuu.

Suomen juniorituotanto ei ole viime vuosina ollut, sillä tasolla millä sen pitäisi olla. Mutta jokseenkin turhauttavaa lukea tällaista tarkoitushakuista mustamaalausta, jota on helppo syöttää asiaan perehtymättömille lukijoille. Junioritoiminasta löytyy paljon kehitettävä ja epäkohtiin on puututtava. Itse asiassa tekisin itse juniorisysteemin aika koviakin muutoksia, mutta täytyy niistä kirjoitella joku toinen kerta.

 

[Fordél]

Kiinnostaisi tietää, mihin suurimerkityksisiin toimiin viittaat?

Esimerkiksi maajoukkueemme päävalmentajan esiintulo ja siitä seuraavat toimet.

 

[choose_life]

J. Kekäläinen jatkaa aiheesta

Sinällään hienoa, että Kekäläinen nostaa tärkeän asian esille ja olen periaatteessa täysin samaa mieltä Kekäläisen kanssa siitä, että Suomen junioritoiminassa on parantamisen varaa. Mutta kolumni itsessään oli aikamosta kuraa ja sisälsi selkeitä asiavirheitä, joita on syytä tässä korjata.

Suomen juniorituotanto ei ole viime vuosina ollut, sillä tasolla millä sen pitäisi olla. Mutta jokseenkin turhauttavaa lukea tällaista tarkoitushakuista mustamaalausta, jota on helppo syöttää asiaan perehtymättömille lukijoille. Junioritoiminasta löytyy paljon kehitettävä ja epäkohtiin on puututtava. Itse asiassa tekisin itse juniorisysteemin aika koviakin muutoksia, mutta täytyy niistä kirjoitella joku toinen kerta.

Tämänpäiväisessä IS-Arvaajassa Kekäläinen täsmentää sitä, mikä suomalaisessa juniorituotannossa on hänen(kin) mielestään vialla: se, että on unohdettu pääasia eli kiekko.
Suora lainaus: "Suomessa arvostetaan liikaa liikunnallisesti lahjakkaita pelaajia - hyviä luistelijoita, joilta puuttuvat pallosilmä ja pelivaistot. Nuorten maajoukkueissa pelaa naperoita, jotka luistelevat tuhatta ja sataa ilman ajatusta."
Olisiko tällä lopputuloksella jotain tekemistä sen sataan kertaan jauhetun ja J. Jalosenkin manaileman orjallisen purkukiekkolätkän kanssa, jota valmentajat "peluuttivat" jo palopostin kokoisilla vielä 5 vuotta sitten - että voitettaisiin se joulukuinen Kuponkiuutiset-turnaus Kärsämäellä?
No, onneksi moista toimintaa ei enää katsella kovin suopein silmin ainakaan joka seurassa. Ja jos katsellaan, Jalonen kyllä kiertää saarnaamassa päinvastaista:-).

 

[Mänizeri]

.
Suora lainaus: "Suomessa arvostetaan liikaa liikunnallisesti lahjakkaita pelaajia - hyviä luistelijoita, joilta puuttuvat pallosilmä ja pelivaistot. Nuorten maajoukkueissa pelaa naperoita, jotka luistelevat tuhatta ja sataa ilman ajatusta."

Tämä on pitkälti juniorivalmennuksen ongelmaa, eli kuinka tunnistaa myös ne pelaajat, joiden liike ei nyt riitä, mutta ovat silti potentiaalisia pelaajia nimenomaan kiekollisena. Ja samanaikaisesti saada lahjakkaimmat ja nopeimmat pelaamaan sellaista kiekkoa, jota pelataan huipputasolla.

Tällä tarkoitan pitkien kuljetusliikkeiden minimointia ja sellaista kiekollista peliä, jossa huomioidaan myös muut viisikon jäsenet. Miten ikinä voi oppia sijoittumaan kentällä oikein kiekottomana, jos on junnuissa pelkästään kuljettanut kiekkoa lainaamatta muille?

Urheilulehdessä oli hyvä juttu jalkapallon veikkausliigan maalintekijöiden puutteesta ja moni niistä pätee myös jääkiekon puolelle. Meille riittää hyvä suoritus joukkueelta, itsekkyys ja halu maalintekoon on kauheinta maailmassa. "Ihan sama kuka maalit tekee" -ideologia on kenties valunut aivan liikaa nuortenkin ajatusmaailmaan, kunhan nyt röyhitään niin paljon kuin jaksetaan niin valmentajatkin tykkää.

Ehkäpä noille pikkujunnuille kannattaisi kertoa, että maalintekijälle maksetaan kuitenkin suurimmat palkat lajissa kuin lajissa ja maailman parhaille vielä bonuksia päälle. Mutta eihän Suomessa saa sanoa, että haluaa olla paras, eikä kiukutella jos ei saa peliaikaa, vaan kunnian pitää aina kuulua koko joukkuelle...

 

[Maple Leaf]

Olisiko tällä lopputuloksella jotain tekemistä sen sataan kertaan jauhetun ja J. Jalosenkin manaileman orjallisen purkukiekkolätkän kanssa, jota valmentajat "peluuttivat" jo palopostin kokoisilla vielä 5 vuotta sitten - että voitettaisiin se joulukuinen Kuponkiuutiset-turnaus Kärsämäellä?

Tässäkin viestiketjussa tätä ajatusta on yritetty tuoda esiin jo pitkään. Nyt vain odotamme, että nimimerkki "siffa" osoittaa kyseisen ajatusvääristymän olevan Nuoren Suomen syytä.

Ja — korostan tätä vielä kerran — minulle Nuori Suomi ei ole itseisarvo. Minua vain harmittaa se, että juniorivalmennuksemme todelliset ongelmat (resurssi- ja valmentajapula, "voittamisen" korostaminen eli purkukiekkojen heitättäminen lapsilla, joiden tulisi opetella henkilökohtaisia taitoja ja niin edelleen) peitetään hakemalla niihin väärä syyllinen. Niin toimimalla todellisiin ongelmiin ei koskaan päästä puuttumaankaan.

 

[PJx]

Tämänpäiväisessä IS-Arvaajassa Kekäläinen täsmentää sitä, mikä suomalaisessa juniorituotannossa on hänen(kin) mielestään vialla: se, että on unohdettu pääasia eli kiekko.
Suora lainaus: "Suomessa arvostetaan liikaa liikunnallisesti lahjakkaita pelaajia - hyviä luistelijoita, joilta puuttuvat pallosilmä ja pelivaistot. Nuorten maajoukkueissa pelaa naperoita, jotka luistelevat tuhatta ja sataa ilman ajatusta."

Itse olen sitä mieltä, että tähän nimenomaiseen ongelmaan on syynä "ajokoirakiekon" ihannointi. Muistaakseni jokunen vuosi sitten ongelmana nähtiin, ettei Suomi-poika pysy jalalla vauhdissa. Ratkaisu: ylikorostetaan liikkeen merkitystä. Sitten huomattiin, ettei taito riitä: Nostettiin mantraksi "henkilökohtainen" taito. Joukkuepeliä ei "saa" harjoitella, se kun rajoittaa luovuutta.

Tässä sitä nyt ollaan. Systeemi tuottaa kovaliikkeisiä, suht pienikokoisia, kuljetusliikkeitä, joilla ei ole pelikäsitystä tai vaikka olisikin, sitä ei voi käyttää (kiekkoa ei kannata lainata kun sitä ei saa takaisin).

Vähän saman takainen tilanne kuin Kanadassa takavuosina. Haettiin isokokoisia poikia ja toivottiin, että he oppivat pelaamaan. Nyt haetaan hyviä pelimiehiä ja toivotaan, että he kasvavat tarpeeksi isoiksi.

Suomessa haetaan nykyään urheilijoita ja toivotaan, että heistä tulisi pelaajia. Itse näkisin, että pitäisi hakea pelimiehen alkuja ja toivoa, että heistä tulee urheilijoita (liike/taito). Toki tämä saattaisi viedä aikaa teränkäyttö-, laukaisu-, harhautus-, yms harjoitteilta. Loppupeleissä pelitaito kuitenkin on usein se osa-alue, joka pysäyttää kehityksen. Junnumenestys ei sitä nykyään juurikaan vaadi.

 

[siffa]

Tänään Urheilukanavalla on klo 18.00 ohjelmassa "SIHVONEN-Kaksi sormea pelikirjalla" vieraana Kalervo Kummola. Toivoisi, että ohjelmaan sisältyvässä 15 minuutin Kummola-keskustelussa voitaisiin sivuta myös juniorijääkiekoilun tilaa. Kummolahan on ollut tähän asti Nuori Suomi-systeemin vankkumaton kannattaja ja odottanut, että Nuori Suomi tuottaisi entistä laadukkaampia huippupelaajia Suomeen.

 

[Wäinö#16]

Kummolahan on ollut tähän asti Nuori Suomi-systeemin vankkumaton kannattaja ja odottanut, että Nuori Suomi tuottaisi entistä laadukkaampia huippupelaajia Suomeen.

Vai on odottanut.. Käsittääkseni Nuori Suomi -järjestelmää ei kukaan, edes Kummola, ole koskaan tarkoittanut huippupelaajatehtaaksi vaan tueksi pelaajien monipuoliseen kasvattamiseen. Ja kyllä tätä eilenkin sivuttiin ja Kummola asiallisesti kommentoi, että joiltain osin Nuori Suomi-järjestelmässä oltiin menty liian pitkälle. Kyllä ne ongelmat on jossain ihan muualla kuin tässä syntipukiksi muutamien henkilöiden nostamassa NS:ssä.

 

[siffa]

Vai on odottanut.. Käsittääkseni Nuori Suomi -järjestelmää ei kukaan, edes Kummola, ole koskaan tarkoittanut huippupelaajatehtaaksi vaan tueksi pelaajien monipuoliseen kasvattamiseen. Ja kyllä tätä eilenkin sivuttiin ja Kummola asiallisesti kommentoi, että joiltain osin Nuori Suomi-järjestelmässä oltiin menty liian pitkälle. Kyllä ne ongelmat on jossain ihan muualla kuin tässä syntipukiksi muutamien henkilöiden nostamassa NS:ssä.

Juniorikiekkoilua käsiteltiin ohjelmassa hyvin lyhyesti. Kummola sanoi, että Nuori Suomi ymmärrettiin kentällä ja liiton valmennusjohdossa ja liiton johdossakin väärin. Varsinkin lapsikiekkoilussa taklauskieltoineen on menty pieleen. Juniorikiekkoilua ollaan Kummolan mukaan nyt oikaisemassa oikeaan suuntaan. Nämä Kummolan sanat päättivät lyhyeen keskustelun juniorijääkiekkoilun tilasta. Haastattelija oli tyytyväinen Kummolan kannanottoon.

Kummolan lausunto kentän, valmennusjohdon ja liiton johdon väärästä tulkinnasta on mielestäni väärä. Ei ole kyse tulkinnasta vaan Nuori Suomi säännöt on otettu kirjaimellisesti käyttöön, jolloin tulevien huippupelaajien harjoitus- ja peliajat ovat puoliintuneet.

Eilen aamupäivällä Jääkiekkoliitossa käsiteltiin juniorikiekkoilun tilaa ja toiminnan parantamista huippujuniorien kehittämisen kannalta. Tämän hetken tilanteen ja toimenpiteet juniorituotannon parantamiseksi esittivät kokouksessa Jukat Jalonen ja Rautakorpi. Kummola on nyt täysin selvillä, mikä on mennyt viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana pieleen suomalaisessa juniorijääkiekkoilussa.

 

[Maple Leaf]

Kummolan lausunto kentän, valmennusjohdon ja liiton johdon väärästä tulkinnasta on mielestäni väärä.

"En ole tosiaan asiantuntija Nuori Suomi asioissa..." - Nimimerkki "siffa", tämä ketju 14.4.2007

 

[PJx]

Vai on odottanut.. Käsittääkseni Nuori Suomi -järjestelmää ei kukaan, edes Kummola, ole koskaan tarkoittanut huippupelaajatehtaaksi vaan tueksi pelaajien monipuoliseen kasvattamiseen. Ja kyllä tätä eilenkin sivuttiin ja Kummola asiallisesti kommentoi, että joiltain osin Nuori Suomi-järjestelmässä oltiin menty liian pitkälle. Kyllä ne ongelmat on jossain ihan muualla kuin tässä syntipukiksi muutamien henkilöiden nostamassa NS:ssä.

Näinhän se minunkin mielestäni menee. Muistan kuinka puolivuosikymmentä sitten tuli turistua turnauksissa nyt varausikää lähestyvien ikäluokkien tilanteesta ja siihen liittyen seurojen linjauksista ikäluokkien eteenpäin viemisestä.

Silloinkin asiaa pohdittiin monelta suunnalta. Nykyäänkin hyvin kyseisissä ikäluokissa menestyvien seurojen (siis ainakin joidenkin) linjauksena oli, että perimätieto on osoittanut, että mitä suurempi ikäluokka on mukana, sitä enemmän pelimiehiä on odotettavissa. Minulla oli tapana kyseenalaistaa ajattelumalli osittain jo ihan keskustelun herättämiseksi. Tällä vallinneella ajattelutavalla ei ollut mitään tekemistä NS:n kanssa.

No nämä oli ensimmäisten ikäluokkien joukossa, jotka pääsivät nauttimaan isolla joukolla hallijäästä. Perimätieto oli hallijään niukkuuden ajoilta, joten se selittänee nähdyn kehityksen paljon paremmin kuin NS. Ihan yksinkertaisesti (valmennus)resurssit/poika pienenivät samalla kun sen olisi pitänyt kasvaa (vaikeammin valmennettava joukko). NS tai ei, niin tilanne ei olisi oleellisesti erilainen.

Ainoa, mistä NS:ää voi syyttää, on "kilpailuhenkisyyden" väheneminen. Se on osaltaan saattanut johtaa vaatimustason laskuun (suurempi syy resursseissa). Tietyssä mielessä uskon, että jos ykköskenttä olisi aina pelannut niin paljon kuin jaksaa ja rännipurut yms olisivat kuuluneet taktiikkaan, olisi "tähtiä" syttynyt enemmän. Mutta entäs Suomi-kiekon taso noin yleensä?

 

[Mänizeri]

Tämän hetken tilanteen ja toimenpiteet juniorituotannon parantamiseksi esittivät kokouksessa Jukat Jalonen ja Rautakorpi. Kummola on nyt täysin selvillä, mikä on mennyt viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana pieleen suomalaisessa juniorijääkiekkoilussa.

Niin ja mitä sitten mahtaa tapahtua? Urheilun puolella Suomessa riittää kyllä puhetta, mutta niihin tekoihin meno kaatuu yleensä pieneen klikkiin jollain osastolla, jonka etujen päälle ollaan tallomassa, ja homma jää siihen.

Pitäisin suurena ihmeenä, jos liitosta käsin lähdettäisiin tosissaan muovaamaan junnukiekkoa uuteen uskoon. Seurojen tehtäväksi kasvatus kuitenkin jäänee eikä siinä uudet ohjeistukset auta, jos resursseja ei jaeta Vierumäen työllistämisopistoa pidemmälle. Tasoryhmät, -sarjat ym. kovat pelit voivat auttaa osittain, mutta pitkällä tähtäimellä kyse on kuitenkin yksilöiden saattamisesta huippupelaajiksi ja tässä valmentajien rooli on sekä rakentava että tuhoava.

Voidaan puhua ihan mitä korulauseita tahansa, vaatia tekoja sieltä sun täältä. Mutta niin kauan kuin valmennus saa mennä isien ja äitien puuhastelun tasolla, niin en usko että isoa hyppäystä huippujen tuotantoon saadaan. Enkä nyt väheksy heidän toimiaan millään tavoin, uhraavathan he vapaa-aikansa ja viikonloppunsa lasten hyväksi, mikä on erittäin arvokasta yhteiskunnassamme. Mutta tehtävien taso voi olla hieman liian haastava, jos tavoitteena on kokonaisvaltainen pelaajan kehitys huomioimalla pienimmätkin asiat.

Tilanne voi ehkä palata 90-luvun tasolle, jolloin 70-luvun ikäluokat tulivat esiin ryminällä. Tämäkin voisi olla yksi selvitystyön paikka, miksi nämä ikäluokat ovat olleet kenties Suomen parhaita tähän mennessä. Nimenomaan yksilöinä!

 

[PJx]

Hyvin tiivistit problematiikan. Tartun kuitenkin pikkudetaljiin:

Niin ja mitä sitten mahtaa tapahtua? Urheilun puolella Suomessa riittää kyllä puhetta, mutta niihin tekoihin meno kaatuu yleensä pieneen klikkiin jollain osastolla, jonka etujen päälle ollaan tallomassa, ja homma jää siihen.

En jaksa uskoa, että edes etujen tallominen olisi perusmurhe. Yksinkertaisesti: Uusien toimintamallien sisäänajaminen vaatii raakaa työtä. Kun nykyiset "nokkamiehet" ovat tehneet kovan työn asioiden saattamiseksi nykyiseen malliin, niin muutoksen vaatima kova työ ei kiinnosta, ei ainakaan ennen kuin hyödyt on päivänselvästi sisäistetty.

Uudet linjaukset, ohjeistukset yms toimivat äärimmäisen hitaasti, ellei niihin liity suoranaista kannustinta. Urheilumiehillä kunnianhimo on ainoa "halpa" kannustin, joka voisi toimia. Kannustimen on siis liityttävä jonkinlaiseen kilpailutoimintaan (yksilöt/joukkueet, taitokisat/ parhaiden leiritykset/ parhaiden seurojen palkitseminen). Tällaistenkin järjestelmien pystyttäminen vaatisi paljon resursseja eikä lieveilmiöiltä vältyttäisi.