Nuori Suomi ry

[Kiekoton]

Jalosen mielestä harjoittelun ja pelien määrää ja laatua on lisättävä. Junnupeleihin Jalonen vaati tasosarjoja ja pienempiä ryhmiä Nuori Suomi-ajattelun sijaan.

Eri asia on sitten mitä merkitystä näillä puheilla on. Tasan tarkkaanhan kaikki nuo ratkaisukeinot tietävät. Käytännössä toteuttaminen merkitsisikin sitten kausimaksujen nousemista jo D-iässä lähemmäs 300 euroa kuussa. Joku kun esittäisi tähän hyvän ratkaisun - liiton tukea huippuryhmille vai mitä?

 

[siffa]

Eri asia on sitten mitä merkitystä näillä puheilla on. Tasan tarkkaanhan kaikki nuo ratkaisukeinot tietävät. Käytännössä toteuttaminen merkitsisikin sitten kausimaksujen nousemista jo D-iässä lähemmäs 300 euroa kuussa. Joku kun esittäisi tähän hyvän ratkaisun - liiton tukea huippuryhmille vai mitä?

Minä vain referoin Jalosen puheita. Olen aikaisemminkin täällä kirjoittanut, että helppo homma ei tule olemaan muuttaa Nuori Suomi rakenteita, koska ne on hyväksytty urheilupoliittisesti laajalla yhteisymmärryksellä. Jääkiekon puolella Nuori Suomen takuumiehenä ja puolestapuhujana on ollut itse Kalervo Kummola. Kummolan on täytynyt kuitenkin nyt hyväksyä Jukka Jalosen esiin tulo, muuten ei Jääkiekkoliiton mies puhuisi asioista niin suoraan, mitä Jalonen esitti.

 

[Maple Leaf]

Minä vain referoin Jalosen puheita. Olen aikaisemminkin täällä kirjoittanut, että helppo homma ei tule olemaan muuttaa Nuori Suomi rakenteita, koska ne on hyväksytty urheilupoliittisesti laajalla yhteisymmärryksellä. Jääkiekon puolella Nuori Suomen takuumiehenä ja puolestapuhujana on ollut itse Kalervo Kummola. Kummolan on täytynyt kuitenkin nyt hyväksyä Jukka Jalosen esiin tulo, muuten ei Jääkiekkoliiton mies puhuisi asioista niin suoraan, mitä Jalonen esitti.

Mitä ns. Nuoren Suomen vastaisia ajatuksia Jalonen Urheiluruudun haastattelussa lausui?

 

[Maple Leaf]

Mitä ns. Nuoren Suomen vastaisia ajatuksia Jalonen Urheiluruudun haastattelussa lausui?

Koska siffa ei ymmärrettävästi halua antaa lausuntoa tästä asiasta, käyttäydyn jokseenkin huonosti ja vastaan itse omaan kysymykseeni.

Kyseisessä Urheiluruudun haastattelussa Jalonen ei maininnut sanallakaan Nuori Suomi -systeemiä, ei edes sivunnut sitä.

 

[siffa]

Erkka Westerlund, Raimo Summanen etunenässä ja monet muut suomalaisen kiekkoilun tuntijat ja vaikuttajat ovat jo vuosien ajan tuoneet kukin tyylillään esiin sen tosiasian, että suomalainen huippujuniorituotanto on hiipunut hälyttävästi.

Jukka Jalonen otti esille tämän illan TV1:n urheiluruudussa maamme juniorikiekkoilun alennustilan ja visio sitä, mitä tulisi tehdä tilanteen parantamiseksi. Jalosen mielestä harjoittelun ja pelien määrää ja laatua on lisättävä. Junnupeleihin Jalonen vaati tasosarjoja ja pienempiä ryhmiä Nuori Suomi-ajattelun sijaan.
Ryhmiä on siis pienennettävä ja juniorivalmentajien on tehtävä ratkaisunsa ketkä pääsevät parhaisiin, pieniin ryhmiin. Junioreilla on mahdollisuus nousta kovan henkilökohtaisen ja joukkueharjoittelun avulla tasokkaampaan ryhmään.

Jalonen kertoi myös sen, että vain kovalla harjoittelulla jo juniori-iästä alkaen voi päästä pitkälle jääkiekkoilussa. Jalosen mielestä niin kutsuttu lahjakkuus on harjoittelulahjakkuutta.

Lainaan itsekkäästi tätä omaa kirjoitustani, jonka kirjoitin sen jälkeen, kun
Jukka Jalonen tuli Suomen maajoukkueen päävalmentajan auktoriteetilla puhumaan juniorijääkiekkoilun alennustilasta. Jalonen tarkoitti sitä, että Suomen huippujuniorijääkiekkoa ei ole viimeisten vuosien aikana pystytty viemään eteenpäin sitä tahtia, mitä Jääkiekkoliitto ja jääkiekkoihmiset ovat tavoitteiksi asettaneet. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että ainakaan Nuori Suomen avulla ei huippujuniorituotanto ole noussut paremmaksi vaan Nuori Suomi systeemin aikana huippujuniorituotanto on hiipunut. Huippujuniorituotannon hiipumisesta ovat olleet huolissaan jo vuosia muutkin kuin Jukka Jalonen.

Periaatteellisella tasolla keinot huippujuniorijuniorituotannon elvyttämiseksi ovat yksinkertaiset. Jalonen ne luetteli: harjoitusten ja pelien määrää ja laatua on nostettava. Tämä tarkoittaa kääntäen sitä, että viime vuosina harjoitusten ja pelien määrä ja laatu eivät ole olleet riittäviä. Jalosen yksinkertaisiin tavoitteisiin pääsemiseksi hän esittää, että junnupeleihin on saatava tasosarjat ja ryhmien on oltava riittävän pieniä.

Jalosen mielestä "niin kutsuttu lahjakkuus" on harjoituslahjakkuutta. Täälläkin on keskusteltu paljon siitä, miten sitten huipputasosarjoihin ja pienennettyihin huippuryhmiin juniorit valitaan. Seurojen juniorivalmentajat joutuvat tekemään tämän toisille junioreille mukavan, mutta ehkäpä suurimmalle osalle junioreista ikävän ratkaisun. Mitkä ovat sitten kriteerit, kun huiput erotellaan omiksi riittävän pieniksi ryhmiksi? Minun mielestäni ei ole muuta mahdollisuutta kuin valita juniorit rehellisesti sen mukaisesti, millainen taitotaso heillä on valintahetkeen mennessä hankittuina. Ne juniorit, jotka ovat olleet vanhempiensa ohjaamina ja innoittamina harrastamassa jääkiekkoa 4-vuotiaista asti, ovat yleensä jääkiekon taidoissa 10-vuotiaina pitemmällä kuin ne juniorit, jotka ovat aloittaneet jääkiekon harrastamisen vasta 7-vuotiaina. Huipputasosarjoihin ja pieniin ryhmiin valikoituvat alkuun ne juniorit, jotka ovat innolla harrastaneet jääkiekkoa hyvin nuoresta lähtien. Tässä vaiheessa huippuryhmistä jäävät ulos sellaiset juniorit, jotka eivät ole vielä ehtineet hankkia riittäviä jääkiekon vaatimia taitoja. Mikäli näille myöhemmin jääkiekon harrastamisen aloittaneille syntyy palava halu kehittyä jääkiekkoilijoina ja he alkavat harjoitella enemmän kuin muut oman ikäisensä juniorit, on heillä oltava mahdollisuus nousta taitojensa edellyttämiin ryhmiin.

Käytännössä pienten huippuryhmien muodostaminen ei tule olemaan helppoa. Täällä on kirjoitettu paljon niistä monista ongelmista, joita syntyy, kun junioreita aletaan jakaa eritasoisiin ryhmiin.

 

[Knower]

Käytännössä pienten huippuryhmien muodostaminen ei tule olemaan helppoa. Täällä on kirjoitettu paljon niistä monista ongelmista, joita syntyy, kun junioreita aletaan jakaa eritasoisiin ryhmiin.

Sinänsä olen samaa mieltä koko tekstisi kanssa, mutta esim. edustamassani seurassa (joka on Nuori Suomi -sinettiseura) tehdään D-junioreihin mentäessä ensimmäinen tasojako. Ja tällä hetkellä siitä paremmasta ryhmästä tehdään myös pienempi. Itse asiassa voisimme tehdä tämän jaon jo E-junioreissa (Nuori Suomi ei kiellä sitä), mutta katsomme että vielä meillä ei ole riittävän päteviä valmentajia / näkemystä tuolloin jotta voisimme tasojaon tehdä. Tulevaisuudessa varmastikin tullaan tekemään. Yksi haastehan on saada siihen kakkos- ja/tai kolmosryhmään myös pätevät vetäjät. Kyllä ykkösryhmiin halukkaita valmentajia aina löytyy, mutta näihin heikompiin huonommin. Ja jos ei pätevää vetäjää löydetä, on aika huono puhua tasavertaisista mahdollisuuksista.

Ei siinä loppujen lopuksi mitään ongelmaa ole, jos asiasta kerrotaan vanhemmille jo seuraan tultaessa, kerrotaan kriteereistä ja lopulta se valintaprosessi suoritetaan inhmillisesti ja mahdollisimman pehmeästi. Viime kaudenvaihteen D-junnujaossa ainoastaan yksi pelaaja vaihtoi tasojaon takia seuraa.

Tämä siis näin käytännön esimerkkinä. Mikäli seuralla on selvät sävelet ilmoittaa vanhemmille heti kärkeen, se jää sitten vanhempien valinnaksi lähtevätkö he tällaiseen toimintaan mukaan. Aina sitä pientä narinaa kuulee, mutta sitä kuulee joka tapauksessa.

edit. esimerkit isosta seurasta. Pikkuseuroissa on tietysti omat ongelmansa.

 

[oka]

Muutosta jo tapahtunut

Ainakin Eteläisellä alueella on aikaistettu sarjoissa tasoryhmiä jo nuorempaan E98-junioreihin (10 v) (AAA-AA-A).
Tässä sarjassa pelaavat seurat ovat joutuneet tekemään tasojoukkueet koska sarjajärjestelmä lähes pakoittaa siihen.

Mielestäni positiivinen asia. Oman tasoisensa pelit kehittävät pelaaja eniten.

Propsit JK-liitolle.

 

[korkki]

Ainakin Eteläisellä alueella on aikaistettu sarjoissa tasoryhmiä jo nuorempaan E98-junioreihin (10 v) (AAA-AA-A).
Tässä sarjassa pelaavat seurat ovat joutuneet tekemään tasojoukkueet koska sarjajärjestelmä lähes pakoittaa siihen.

Mielestäni positiivinen asia. Oman tasoisensa pelit kehittävät pelaaja eniten.

Eikös nuoremmassa E:ssä ole ollut tasoryhmiä jo iät ja ajat. Espoossa on tasoryhmiä jo F -iässä joka mielestäni on turhan aikaisin. Alle 10 vanhat eivät vielä tiedä tuleeko heistä kiekkoilijoita, futaajia vaiko vaikkapa viulisteja.

 

[oka]

Eikös nuoremmassa E:ssä ole ollut tasoryhmiä jo iät ja ajat. Espoossa on tasoryhmiä jo F -iässä joka mielestäni on turhan aikaisin. Alle 10 vanhat eivät vielä tiedä tuleeko heistä kiekkoilijoita, futaajia vaiko vaikkapa viulisteja.

No ei pidä paikkansa, tsekkaa vaikka kauden 2007-2008 sarjat. Tasosarjat on tälle kaudelle tuotu vuotta nuoremmille, eli siis 10 v.

F-junnut pelaa poikittain, E-junnut isolla kentällä.

Juu, eihän niistä tiedäkkään mitä niistä isona tulee, mutta saavatpahan harrastaa omalla tasollaan. Myöhemmin aloittaneetkin saavat (omalla tasollaan) onnistumisia ja sitäkautta pysyvät lajin parissa.

Arvatenkin on vaikeampi paikka vanhemmille jos oma poika ei pääsekkään ns 1-joukkueeseen. Lapset tietävät nokkimisjärjestyksen jo päiväkodissakin.

 

[vero]

Kuuntelin tuon Jalosen jutun, ja peilasin sitä Porin olosuhteisiin, jossa jään puutteen takia pienemmät ryhmät ja isot jääajat ovat vain kaukainen haavekuva. Ja on aivan selvää, että Porissa tullaan jäämään pitkällä tähtäimellä kehityksestä jälkeen, jos ei jotain tapahdu olosuhde tasolla ja nopeasti.

Mutta toisaalta Nuori Suomesta ollaan tekemässä ehkä kuitenkin vähän turhaan syntipukkia. Sanoisin, että suurin syy on kuitenkin yhteiskunnan muutokset, pojat eivät enää ole koko ajan liikkumassa tai pelaamassa ulkona pelejä, vaan nykyään vietetään aikaa televisiota, tietokonetta, jne käyttäen. Yksinkertaisesti 70/80 luvulta tähän päivään mennessä on tapahtunut voimatasoissa, kehon hallinnassa, koordinaatiossa tuollainen 2-3 vuoden takamatka. Se mikä ennen onnistui viisitoista vuotiaana, onnistuu nyt 17-18 vuotiaana ja toisaalta Venäjän aroilla kehitys ei ole mennyt tähän suuntaan.

Itse olen viimeisten vuosikymmenten aikana pistänyt mieleen aivan tarkoituksella "superlahjakkaiden" poikien nimiä ennen kilpakiekon aloittamista. Ja lähes poikkeuksetta nämä lapsitähdet ovat hävinneet kuvasta jo ennen aikuisten sarjoja. Ja mistähän tämä johtuu, luulen, että pääsyitä on kaksi; he ovat yksinkertaisesti ikäisiään vanhempi, eli murrosikä on alkanut heillä pari/kolme vuotta muita aikaisemmin ja toinen ryhmä on tämä, jolle isä on sovittanut luistimia jalkaan jo synnytyslaitoksella ja kaksi vuotiaana on tehty vatsoja ja etunojapunneruksia. Eli he käytännössä dominoivat peliä paremmalla fysiikalla ja koordinaatiolla, jonka edun he menettävät äärimmäisen nopeasti vanhemassa D:ssä, C:ssä ja B:ssä. Monelle näistä pojista se on kova sokki, heitä on pidetty suurina tähtinä monta vuotta ja yhtäkkiä se läskilate meneekin heitä kovempaa ja ajelee päältä mennen tullen. Ja valitettavan monelle reaktio on lopettaa koko kiekkoilu, eikä ajatus, että nyt täytyy tehdä työtä kaksinverroin. Ja toisaalta kuinka moni näistä superjunnuista on jo aivan korviaan myöten täynnä jääkiekkoa 12 vuotiaana ja pojalle itselleen on itse asiassa suuri helpotus lopettaa koko touhu, isälle tosin saattaa jäädä pelinikäinen trauma. Toinen valmennuksellinen virhe näille superryhmille mielestäni on se, että perusasiat unohdetaan ja hierotaan jotain olematonta luistelutekniikan nyanssia kuntoon kuukausia ja vuosia, ja taas se läskilate painaa omalla kulmikkaalla tekniikallaan karkuun rippikouluiässä. Olennaista on luistella, laukoa, syöttää, taklata, jne suurinpiirtein oikealla tekniikalla hirvittävillä toistomäärillä, eikä tuijottaa silmät soikeana jääkiekkoliiton videolta jotain esimerkkisuoritusta.

Eli itse liputan voimakkaasti ikäluokkien mahdollisimman suurena säilyttämisen puolesta. Todellinen työ jääkiekkoilijaksi tulemiseksi tehdään edelleen kuitenkin siinä 15 vuoden iän molemmin puolin ja silloin tarvitaan mahdollisimman suurta pelaajamassaa ennen kaikkea. Sinällään tasojoukkueet on hyvä kussakin ikäluokassa, mutta kaikille tasoille tulee tarjota täsmälleen sama määrä harjoitusta saman tasoisessa valmennuksessa kilpakiekkoa nuoremmissa ikäluokissa.

 

[Wäinö#16]

Minä vain referoin Jalosen puheita. Olen aikaisemminkin täällä kirjoittanut, että helppo homma ei tule olemaan muuttaa Nuori Suomi rakenteita, koska ne on hyväksytty urheilupoliittisesti laajalla yhteisymmärryksellä. Jääkiekon puolella Nuori Suomen takuumiehenä ja puolestapuhujana on ollut itse Kalervo Kummola. Kummolan on täytynyt kuitenkin nyt hyväksyä Jukka Jalosen esiin tulo, muuten ei Jääkiekkoliiton mies puhuisi asioista niin suoraan, mitä Jalonen esitti.

Itse ymmärsin Jalosen viestin lähinnä niin, että hän haluaa harjoittelun tehostamista kaikilla tasoilla, tasoryhmiä, yksilöllistä harjoittelua jne. Kieltääkö Nuori Suomi tällaisen, en osaa ottaa kantaa kun en ole ollut sen kanssa läheisessä tekemisessä. Tuskin kuitenkaan. Nuori Suomi on otettu syntipukiksi siihen faktaan, että töitä on tehty liian vähän ja valmentajat ovat olleet huonoja ja pelaajat laiskoja. Sinänsä Nuori Suomi -periaatteet nuoren ihmisen kokonaisvaltaisesta kasvattamisesta ovat minusta pelkästään positiivisia.

 

[Kiekoton]

No ei pidä paikkansa, tsekkaa vaikka kauden 2007-2008 sarjat. Tasosarjat on tälle kaudelle tuotu vuotta nuoremmille, eli siis 10 v.

Korkki tuossa puhu tasoryhmistä, sinä tasosarjoista. Niitä ryhmiä on ollut ja on.

 

[oka]

Korkki tuossa puhu tasoryhmistä, sinä tasosarjoista. Niitä ryhmiä on ollut ja on.

Sorry, lukihäiriö.
Korkki on tasoryhmistä oikeassa mutta merkittävämpi asia on Liiton toimenpide aikaistaa tasosarjoja. Ehkä näillä merkittävien kiekkoihmisten kannanotoilla viimeaikoina onkin ollut vaikutuksensa asiaan.

Onhan tuolla muissakin ikäryhmissä tapahtunut sarjajärjestelmän osalta muutoksia siihen suuntaan että tulisi ns kovia pelejä enemmän.

 

[korkki]

Korkki tuossa puhu tasoryhmistä, sinä tasosarjoista. Niitä ryhmiä on ollut ja on.

Tosiaan, termeissä oli pikku ero. Mutta Länsirannikolla on ollut jako A->AAA sarjoihin jo jonkin aikaa myös nuoremmassa E:ssä, eli ei ainakaan täksi vuodeksi tänne tullut tuollainen.

Ja Espoossa on tosiaan jo F-porukat jaettu tasojoukkueisiin ainakin siinä kasvattajaseurassa missä Muukkonen ja Jan Långbacka ovat valmentamassa (EKS tai EPS - vihreäpaitaiset). Meidän nuija pelasi niitä vastaan, siitä tiedän.

Porin olosuhteet ovat liigapaikkakunnaksi luku sinänsä. Ylivoimaisesti heikoimmat Suomessa. Jopa Mestiksessä on parempia olosuhteita. Ja sitten kun huomioidaan vielä asukaslukukin niin ovat aivan katastrofaaliset.

 

[Maple Leaf]

Tämä viestiketju on mielenkiintoista luettavaa sikäli, että junioriurheilun parissa toimivat nimimerkit eivät näe Nuori Suomi -systeemiä syyllisenä suurimpaan ongelmaan, eli resurssi- ja toimijapulaan, ja nimimerkki, joka on jo aiemmin kirjoittanut "En ole tosiaan asiantuntija Nuori Suomi asioissa..." (sanatarkka lainaus) yrittää jääräpäisesti edelleen syyllistää Nuori Suomi -systeemiä.

 

[PJx]

vero väitti, ettei junnutähdistä tulisi yleensä mitään. En ole ihan samaa mieltä. Esimerkiksi kun Rajalan Toni tuli pelaamaan Ilveksen ulkokenttäsarjaan ehkä joskus G-ikäisenä, niin koko ranking meni kerralla uusiksi, piikkipaikka on pitänyt eikä oman ikäluokan pelejä ole kertynyt liiemmälti mittariin. Muutenkin moni siinä iässä hyvä poika on edelleen hyvä, toki "ranking" järjestys on elänyt.

Itse väittäisin, että ehdottomasi suurin syy tulosten heikkenemiseen on valmennusresurssien puute. Vielä joskus 90-luvun alussa jäästä oli armoton pula. "Edustusjoukkueet" koottiin jo jossain F-junnuissa ja tavoitteellinen valmennus alkoi tästä. Nykyään valmennus yms resurssit sekä asenteet siirtävät tavoitteellisen harjoittelun alun jonnekin D/C-junnuihin. Tästä tulee se suurin ero.

Kun järjestelmässä aidosti mukana roikotettavien määrä suurentunut, valmennusresurssit eivät ole seuranneet perässä. Kuitenkin valmentaminen on tullut vaikeammaksi heterogeenisemmän massan vuoksi. Ollaan tultu tilanteeseen, jossa lisääntyneet massat eivät kompensoi laadun puutetta.

Täällä on huudeltu ratkaisumalliksi sitä, että palattaisiin vanhaan ja valittaisiin (puoliksi arvalla) jossain G/F junnuissa pojat joita viedään eteenpäin. Tällöin hukattaisiin kylmästi hyvin suuri osa potentiaalisista lahjakkuuksista. Jossain pääkaupunkiseudulla tämä voisi olla mahdollista, mutta esim Tampereella se vaatisi lukuisten pikkuseurojen perustamista höntsykiekko varten (tai kaupparikiekon henkiin herättämisen).

Vähän epäilen tämänkään mallin autuutta. Pelkään pahoin, että jossain A/B-iässä podettaisiin kroonista pelaajapulaa, eikä taso nousisi odotettusta sarjoja supistamatta.

"Oikea" ratkaisu olisi valmennusresurssien määrällinen ja ennen kaikkea laadullinen parantaminen. Tiedä siten mistä tähän löytyisi resursseja. Ei tässä auta puheet eikä temput. Olisi aidosti mietittävä mitä voimavaroja ei vielä hyödynnettävä ja miten resursseja olisi lisättävissä.

Isä-valmentajia vieroksutaan täällä varsin voimakkaasti. Itse näkisin kuitenkin, että ainostaan tältä suunnalta on löydettävissä lisää osaamista kohtuullisella panostuksella. Homma ei voi kuitenkaan lähteä siltä pohjalta, että joukkueita kootessa kysytään: Kuka suostuu lähtemään valmentajaksi? kun seuran puolesta ei ole asettaa tähän ketään. Pesti olisi tehtävä sen verran houkuttelevaksi, että ihan kaikkia ei tarvitsisi huolia. Lisäksi koulutusta pitäisi olla järkevästi saatavissa.

 

[Mänizeri]

Ei ehkä ole taaskaan ketjun aiheesta, mutta..

Itse väittäisin, että ehdottomasi suurin syy tulosten heikkenemiseen on valmennusresurssien puute.

Lisäksi koulutusta pitäisi olla järkevästi saatavissa.

Kuinka moni seura järjestää kolutusta juniorivalmentajilleen? Vai saavatko "sedät (ja tädit??)" heilua ihan miten sattuu ja sitten huudellaan lehtien palstoilla palkeet ulkona, että junnuista ei tule pelaajia jne. jne?? Annetaanko ns. herkkyyskausien mennä aivan läpi sormien luottaen, että kyllä sieltä aina joku jaksaa läpi vai olisiko myös seuroilla peiliin katsomisen paikka?

Toisaalta on mahdollista, että Suomen palloilulahjakkuudet ovat viime vuosina ajautuneet muiden pallopelien puolelle. Tästä osoituksena voi olla jalkapallon 21-maajoukkueen menestys. Mitä jos noista kavereista suurin osa olisikin valinnut jääkiekon? Noh, se on vain arvailua, mutta spekulointi on aina mukavaa.

Itse olen täällä huudellut liiton perään, että alkaisivat tosissaan tekemään jotain juniorivalmennukselle ja kirjoittamaan vaikka kirjoja seuroille siitä, mitä mieltä liitossa ollaan junioreille suunnatusta valmennuksesta. Tekisivät ihan mitä tahansa, jolla on oikeasti muutakin merkitystä kuin julkisuuskuvan ylläpito. Vasta sitten, kun tulosta alkaa tulla, voi liittokin alkaa taas patsastelemaan Vierumäen opiston ympäristöillä ynnä muilla.

Nyt tästä valmennuksesta pääsevät nauttimaan vain maajoukkeet (korjatkaa jos olen väärässä) muutaman viikon vuodessa? Mitä ihmeen hyötyä tästä on? Noh, voidaan lehtiin kirjoittaa toki, että "meillä on parhaat systeemit, meille ollaan muualla kateellisia jne.", mutta tulokset ovat viime vuosina olleet kovin laihoja.

Lisäksi täällä on haettu syytä heikkoihin taitoihin ulkojäiden puutteilla ja olen tästä täysin samaa mieltä. Mutta mitä Tsekeissä sitten tehdään eri tavalla? Siellä ei kaiketi ole koskaan ollut kunnon ulkojääkausia? Kenelläkään tietoa?

 

[siffa]

Isä-valmentajia vieroksutaan täällä varsin voimakkaasti. Itse näkisin kuitenkin, että ainostaan tältä suunnalta on löydettävissä lisää osaamista kohtuullisella panostuksella.

Kysehän on siitä, onko isä-valmentaja pätevä valmentamaan junioreita. Toiset osaavat valmentaa junioreita, toiset eivät osaa. Silloin, kun isä-valmentaja on pätevä ja innokas valmentamaan koko ryhmää, jossa myös oma poika pelaa niin eihän siinä ole mitään ongelmaa. Siitä olen varma, että näitä päteviä isä-valmentajia (myös joukkueiden johtajina, huoltajina yms.) tarvitaan jatkossakin. Entisillä pelaajilla on luonnollisesti tietoa jääkiekon taitovaatimuksista ja siitä suuresta harjoitusten ja pelien määrä- ja laatupanostuksista, mitkä tarvitaan, jos juniorista kehittyy joskus Suomi-sarja tason pelaaja. Vaatimukset määrän ja laadun suhteen kovenevat, mitä kovemmiksi tavoitteet asetetaan. Ylempienkään tasoryhmien junioripelaajista tulee harvoin Mestis-tason kiekkoilijoita, vielä harvemmin SM-liiga-kiekkoilijoita.

Terävin kärki juniorituotannossa on erittäin pieni määrältään suhteessa koko harrastajamäärään. Kun Jukka Jalonen tuli esiin puhumaan juniorituotannon alennustilasta, hän tarkoitti tätä terävintä kärkeä, jonka tuotannossa Suomi on jäänyt kansainvälisesti verraten pahasti jälkeen. Tälle terävimmälle kärjelle on luotava olosuhteet aivan pienestä lähtien niin, että ne täyttävät kansainvälisen kilpailun vaatimukset. Aikaisemmin isät, kuten Koivu, Numminen, Nummelin, Kapanen jne. pitivät huolen siitä, että pojilla oli riittävän laadukkaat olosuhteet kehittyä huippupelaajiksi ja pystyivät henkilökohtaisesti myös valmentamaan poikiaan. Toiset isät, kuten Selänne, Kurri, Ruutu jne tukivat poikiaan pienestä pitäen ja katsoivat myös sen, että heidän poikiensa olosuhteet kehittyä huippupelaajiksi olivat kunnossa. Määrää ja laatua oli oltava harjoitusten ja pelien suhteen riittävästi heidän poikiensa kohdalla.

Siitä kai voidaan olla yhtä mieltä täällä kaikkien kanssa, että kansainvälisen huippujuniorituotannon alennustila on syntynyt sinä aikana, kun Jääkiekkoliitto liittyi mukaan Nuori Suomi toimintaan?
Kun jääkiekon harrastajamäärät ovat kasvaneet, niin jääkiekon kehittymisen kannalta tärkein resurssi eli jääaika on jäänyt liian pieneksi Nuori Suomi aikana. Kyse on ollut jääajan tasaisesta jakamisesta, johon tasoryhmät ovat tuoneet muutoksen, mutta ei riittävää kuitenkaan. Tämän takia nyt jotkut isät ovat joutuneet hankkimaan pojilleen jääaikaa useista eri jäähalli-kohteista. Tämä mahdollistuu vain rahalla, mikä taas eriarvoistaa poikien kehittymismahdollisuuksia.

 

[Maple Leaf]

Siitä kai voidaan olla yhtä mieltä täällä kaikkien kanssa, että kansainvälisen huippujuniorituotannon alennustila on syntynyt sinä aikana, kun Jääkiekkoliitto liittyi mukaan Nuori Suomi toimintaan?

Sama ajallisen syy-seuraus -logiikan mukaanhan on rakennettu myös klassinen todistelu siitä, että jäätelönsyönti lisää hukkumisriskiä, jäätelönkulutus ja hukkumiskuolemat kun molemmat saavat selvät tilastopiikit kesällä.

 

[Kiekoton]

Kuinka moni seura järjestää kolutusta juniorivalmentajilleen? Vai saavatko "sedät (ja tädit??)" heilua ihan miten sattuu...

Itse olen täällä huudellut liiton perään, että alkaisivat tosissaan tekemään jotain juniorivalmennukselle ja... kirjoittamaan vaikka kirjoja seuroille siitä, mitä mieltä liitossa ollaan junioreille suunnatusta valmennuksesta. Tekisivät ihan mitä tahansa, jolla on oikeasti muutakin merkitystä kuin julkisuuskuvan ylläpito...

Mielestäni aika hyvä systeemi on liiton tuen sitominen seurojen laatuarviointiin. Ne seurat, joissa eniten tehdään koko organisaatiossa, saavat eniten tukea. Pääpaino laatuarvioinnissa on kuitenkin urheilutoiminnassa, esimerkiksi koulutettujen valmentajien määrässä. Liiton tuki sitten auttaa useaa seuraa valmennuspäällikön palkkaamisessa, mikä on a ja o valmennusta kehitettäessä.

Aika ihmeellinen asia on kuitenkin, että parin liigaseuran organisaatiot eivät ole tähän laatuarviointiin mukaan lähteneet.

 

[vero]

vero väitti, ettei junnutähdistä tulisi yleensä mitään. En ole ihan samaa mieltä. Esimerkiksi kun Rajalan Toni tuli pelaamaan Ilveksen ulkokenttäsarjaan ehkä joskus G-ikäisenä, niin koko ranking meni kerralla uusiksi, piikkipaikka on pitänyt eikä oman ikäluokan pelejä ole kertynyt liiemmälti mittariin. Muutenkin moni siinä iässä hyvä poika on edelleen hyvä, toki "ranking" järjestys on elänyt.

Itse väittäisin, että ehdottomasi suurin syy tulosten heikkenemiseen on valmennusresurssien puute. Vielä joskus 90-luvun alussa jäästä oli armoton pula. "Edustusjoukkueet" koottiin jo jossain F-junnuissa ja tavoitteellinen valmennus alkoi tästä. Nykyään valmennus yms resurssit sekä asenteet siirtävät tavoitteellisen harjoittelun alun jonnekin D/C-junnuihin. Tästä tulee se suurin ero.

Kun järjestelmässä aidosti mukana roikotettavien määrä suurentunut, valmennusresurssit eivät ole seuranneet perässä. Kuitenkin valmentaminen on tullut vaikeammaksi heterogeenisemmän massan vuoksi. Ollaan tultu tilanteeseen, jossa lisääntyneet massat eivät kompensoi laadun puutetta.

Täällä on huudeltu ratkaisumalliksi sitä, että palattaisiin vanhaan ja valittaisiin (puoliksi arvalla) jossain G/F junnuissa pojat joita viedään eteenpäin. Tällöin hukattaisiin kylmästi hyvin suuri osa potentiaalisista lahjakkuuksista. Jossain pääkaupunkiseudulla tämä voisi olla mahdollista, mutta esim Tampereella se vaatisi lukuisten pikkuseurojen perustamista höntsykiekko varten (tai kaupparikiekon henkiin herättämisen).

Vähän epäilen tämänkään mallin autuutta. Pelkään pahoin, että jossain A/B-iässä podettaisiin kroonista pelaajapulaa, eikä taso nousisi odotettusta sarjoja supistamatta.

Toki aina joku poikkeus vahvistaa säännön, mutta siltikin lukumääräisesti suurin osa nykyisistä ammattikiekkolijoista ei ole juniorina ollut mikään Toni Rajala, vaan aivan tavallinen poika muiden joukossa siinä e/d-iässä tai nuorempana. Edelleen olen sitä mieltä, että suurin kehitys ja kaikkein ratkaisevin vaihe on siinä viidentoista vuoden tienoilla, kun silloin on motivoitunut tekemään työtä ja esimerkiksi usein ikävä kyllä jättämään koulun taka-alalle nousee sitten sinne lopulliselle huipulle. Ja edelleen hoitakaa se koulu kuitenkin kuntoon, koska näistäkin yrittäjistä onnistuu korkeintaan joka kymmennes, nuoremmista ehkä yksi tuhannesta. Eli sellaisen massan suurus, jolle perustaidot on opetettu, ja joka ennen kaikkea jatkaa kiekkoilua c/b-junnuissa on Suomen kiekkoilun perusta.

Valmennusresursseista sen verran, että pelkästään ohjatulla valmennuksella ei voida saavuttaa sitä mitä nykyinen elintapamme syö joka päivä pois. Käsittääkseni ainoastaan koululiikkunnan radikaali lisääminen (kaksi tuntia päivässä) voi pelastaa massoja sellaisella fyysiselle tasolle, että hyvä valmennus voi viedä heitä eteenpäin. Ja avainsana on nimenomaan massa, vaikka sinulla olisi kuinka lahjakkaita poikia yksi tai kaksi joukkueellista joka ikäluokasta valtakunnallisessa valmennuksessa, niin se ei vielä takaa mitään, koska loukkantumiset, motivaation loppuminen, lahjakkuuden väärinarvionnit, jne syövät armotta pelaajia pois ja tulee useita sellaisia ikäluokkia, että yhtään huippua ei jäänyt jäljelle tästä eliittiryhmästä, vaan tarvitaan niitä massoja.

Tavoitteellinen valmennus on kanssa mielenkiintoinen termi. Aika usein se kääntyy siihen, että tavoite on voittaa joku iso d-junnuturnaus tai vastaava juttu. Käytännössä harjoitusaikaa uhrataan pelitavan hiomiseen, usein vielä hyvin puolustuslähtöisesti ja tämä kaikki aika on pois perustaitojen opettelusta, johon pitäisi kuitenkin käyttää kaikki liikenevä aika ennen murrosikää ja testosteronikautta. Eli tavoitteellinen valmennus on ihan hyvä juttu myös nuoremmissa ikäluokissa, kunhan lyhyen ajan tavoite on se, että pojilla on hauskaa ja pitkän ajan tavoite on tuottaa suuri massa perustaidot omaavia pelureita myöhemmille valmentajille.

Vielä palaan Toni Rajalaan, olen pari junnupeliä häneltä nähnyt tällä kaudella ja ikävä sanoa, mutta esimerkiksi Porin A-junnupelissä aivan rivimies. Toki nuori poika vielä A-junnuihin, mutta kyllä siellä on takavuosina nuoremmatkin pelaajat dominoineet peliä aivan eri tasolla. Joten en vielä olisi edes Toni Rajalaa kirkossa kuuluttamassa tulevaisuuden tähdeksi.

 

[oka]

Lisäksi täällä on haettu syytä heikkoihin taitoihin ulkojäiden puutteilla ja olen tästä täysin samaa mieltä. Mutta mitä Tsekeissä sitten tehdään eri tavalla? Siellä ei kaiketi ole koskaan ollut kunnon ulkojääkausia? Kenelläkään tietoa?

Tsekeissä on (yläaste) kouluja jotka tukevat kiekkoilijoiden ajankäyttöä. Suomessa taitaa tulla tämä kuvio vasta lukiovaiheessa (esim Haukilahden lätkälinja aamujäineen yms).

Toinen mikä tulee mieleen on kulttuuri. Kun Tsekeissä hallin jää oli vaikka vartin vapaana niin heti oli poikia höntsäämässä, kun taas Suomen hallivaksien tehtävä on hätistellä pojat pois vaikka jää olisi 2 h käyttämättä.

Kun jääkiekon harrastajamäärät ovat kasvaneet, niin jääkiekon kehittymisen kannalta tärkein resurssi eli jääaika on jäänyt liian pieneksi Nuori Suomi aikana.

Tässä ehkä totuuden siemen. Koska harrastajamäärät ovat kasvaneet ja näinollen samassa ikäluokassa monia joukkueita niin seurat ovat pakotettuja antamaan saman verran jääaikaa niin sille höntsä- kuin kilpa-joukkueelle, koska NS vaatii tasapuolista kohtelua kaikille. Tämän seurauksena kaikki saavat vähän jääaikaa, koska ko ikäluokalle osoitettu jääaika on kuitenkin rajallinen määrä.
Mikä poru siitä syntyiskään jos 13 v höntsäjengi saisi vain 3 jäätä viikossa ja kilpajengi 5 jäätä vk. Parempi että molemmat saavat 4 jäätä vk...

 

[Knower]

Mikä poru siitä syntyiskään jos 13 v höntsäjengi saisi vain 3 jäätä viikossa ja kilpajengi 5 jäätä vk. Parempi että molemmat saavat 4 jäätä vk...

Pieni poruhan siitä syntyy, se on selvä, mutta mikäli sävelet ovat selvät jo seuraan tullessa, se on sitten kuluttajavalintojen paikka. Jos tällainen seura ei vanhemmille kelpaa, he menevät toiseen seuraan tai toisen lajin pariin.

Ei tämä ole ihan niin vaikeaa, edes NuSu aikakaudella, mutta seurojen täytyy toki tietää mitä haluavat.

 

[Salama15]

Edelleen olen sitä mieltä, että suurin kehitys ja kaikkein ratkaisevin vaihe on siinä viidentoista vuoden tienoilla, kun silloin on motivoitunut tekemään työtä...

Totta kyllä, mutta ennen tuota ikää (8-12v.) on herkkyyskausi (koordinaatio-ketteryys-tasapaino) jonka missaaminen vaikeuttaa huomattavasti suurta kehitystä ikävaiheessa 14-18v. jolloin huippulahjakkaasta jääkiekkoilijasta tehdään urheilija... Pelkällä jääkiekko-lahjakkuudella ei enää vuosikymmeniin ole noustu kovin korkealle tasolle pelaamaan!

J.J. jutteli siitä mitä "pitäisi" tehdä => nämä asiat ovat lähes kaikkien junnukiekossa mukana olevien lätkäihmisten tiedossa, mutta se mitä JKL:ltä odotan on strategia MITEN se tehdään!!

Mistä rahat, mistä ihmiset, mistä valmennuskoulutus, mistä jääaikaa jne.

Ja perään vielä se tärkein => 99% huippujunnuista päätyy kuitenkin ihan normitallaajiksi tälle pallolle saapastelemaan ja elää pitää heidänkin => mistä urheilun ohessa järkevä koulutus (työ-)elämässä eteenpäin?

 

[vero]

Totta kyllä, mutta ennen tuota ikää (8-12v.) on herkkyyskausi (koordinaatio-ketteryys-tasapaino) jonka missaaminen vaikeuttaa huomattavasti suurta kehitystä ikävaiheessa 14-18v. jolloin huippulahjakkaasta jääkiekkoilijasta tehdään urheilija... Pelkällä jääkiekko-lahjakkuudella ei enää vuosikymmeniin ole noustu kovin korkealle tasolle pelaamaan!

J.J. jutteli siitä mitä "pitäisi" tehdä => nämä asiat ovat lähes kaikkien junnukiekossa mukana olevien lätkäihmisten tiedossa, mutta se mitä JKL:ltä odotan on strategia MITEN se tehdään!!

Mistä rahat, mistä ihmiset, mistä valmennuskoulutus, mistä jääaikaa jne.

Ja perään vielä se tärkein => 99% huippujunnuista päätyy kuitenkin ihan normitallaajiksi tälle pallolle saapastelemaan ja elää pitää heidänkin => mistä urheilun ohessa järkevä koulutus (työ-)elämässä eteenpäin?

Senpä takia on sanonut, massoille perustaidot kuntoon herkkyyskaudella. Pelit vain motivaatiota tuovina välipaloina ilman mitään ehdottomia tulos- tai pelitaparajoitteita.

Jääkiekkoliiton tosiaan täytyy vaihteeksi tehdä jotakin muutakin kuin nollatason tutkimusta jääkiekon luonteesta tai järjestellä valmennuspäälliköiden Kanadan matkoja.