Nuori Suomi ry

[P.Sihvonen]

Oma kokemukseni

Tutkimus vahvistaa sen tiedon, minkä eagle jalkapallon osalta ja P.Sihvonen jääkiekon osalta täällä aiemmin kertoivat, että ns. tuplaharrastajia ei kilpaurheilupuolella 12-vuoden ikäisissä enää ole. Aika ei yksinkertaisesti enää siihen riitä, kun kilpaurheilun harrastekertamäärät liikuntaseuroissa ovat nousseet lähelle maksimia.

Joo, tuo puheena oleva tutkimus vahvistaa sen, mitä olemme jo vuosia ounastelleet. Vuonna 2001 harjoiteltiin ja pelattiin kilpatasolla 11-14-vuotiaissa aivan liian vähän Nuori Suomi -hengessä ja niiden enimmäismäärien (sic!) mukaan, joita Nuori Suomi -päällikkö Jääkiekkoliitossa suositteli. 137 harjoitusta ja peliä vuodessa oli dramaattisella tavalla liian vähän, suorastaan puuhastelua.

Nyt tahti on muuttunut. Puheena olevan tutkimuksen mukaan 11-14-vuotiaissa harjoitellaan ja pelataan keskimäärin 257 krt/vuodessa. Ja itse en ole sikäli pelkästään tuon tutkimuksen varassa, että olen selvittänyt käytännössä kaikilta 12-vuotiaiden vastustajiemme valmennustiimeiltä heidän harjoitus- ja pelimääränsä. Ainoastaan Bluesin D2 AAA-ikäluokan valmennusjohtoa en ole tavannut, käytännössä kaikkien muiden kyllä. Ainoastaan yhdellä joukkueista on viikossa (jääpulan takia) vain kolme jäätreeniä viikossa ja pari peliä päälle. Normaali käytäntö on, että mennään neljä jäätreeniä ja pari peliä päälle. Viikossa on yksi vapaapäivä. Lisäksi tietysti joka päivä oheistreenejä/lämmittelyjä/jäähdyttelyjä ennen ja jälkeen jään. Lisäksi muutamilla paikkakunnilla on tämän lisäksi sellaisia Talent-tyyppisiä jäitä yksi tai kaksi tuntia viikossa edistyneimmille tai muulla perusteella. Ja sitten kesätreenit tietysti erikseen. Tähän lukuun en laske kesäjääleirejä, joissa monet pojat tietysti käyvät seurojen ulkopuolella.

Johtopäätökseni on, että tutkimustulos 257 krt/vuodessa ei ole ainakaan mitenkään yläkanttiin, päinvastoin, ehkä alakanttiin.

Seuraava askel, jota täällä Hämeenlinnassakin odotellaan vesi kielellä on se, että koulujen akatemiatoiminta alkaisi jo seiskaluokkalaisille eli 12-13-vuotiaille. Sillä saadaan sitten rakenteellisesti lisää pitkiä puita uuniin.

Mutta siis suunta on hyvä. Nuori Suomi -puuhastelusta ollaan siirtymässä takaisin kovaa kyytiä urheilun pariin 11-14-vuotiaissa. Ja tutkimuksen mukaanhan sitä nuoremmissakin on tapahtunut radikaalia parannusta määrissä.

 

[LaTe_Show]

Normaali käytäntö on, että mennään neljä jäätreeniä ja pari peliä päälle. Viikossa on yksi vapaapäivä.

Kaikki 48 viikkoa?

Nyt tahti on muuttunut. Puheena olevan tutkimuksen mukaan 11-14-vuotiaissa harjoitellaan ja pelataan keskimäärin 257 krt/vuodessa. Ja itse en ole sikäli pelkästään tuon tutkimuksen varassa, että olen selvittänyt käytännössä kaikilta 12-vuotiaiden vastustajiemme valmennustiimeiltä heidän harjoitus- ja pelimääränsä.

...

Ja sitten kesätreenit tietysti erikseen. Tähän lukuun en laske kesäjääleirejä, joissa monet pojat tietysti käyvät

Eli tämän 257:n lisäksi tulee vielä kesätreenitkin mitä ei lasketa mukaan? Eli tämä 257 pitää sisällään vain elokuu-huhtikuun loppu?

Lisäksi tietysti joka päivä oheistreenejä/lämmittelyjä/jäähdyttelyjä ennen ja jälkeen jään.

Onko tämä yksi harjoitustapahtuma, vai lasketaanko nuo erikseen (alkulämpö, jäätreeni, jälkilämpö = 3 tapahtumaa)?

Kun sanoit, että "Johtopäätökseni on, että tutkimustulos 257 krt/vuodessa ei ole ainakaan mitenkään yläkanttiin, päinvastoin, ehkä alakanttiin.", niin olisi mukavaa että nk oikeana valmentajana (viitaten toistuviin valevalmentaja-heittoihin) kertoisit yleisellä tasolla teidän joukkueen tilastot ja mistä ne koostuvat. Tämä helpottaisi keskustelua näin yleisesti.

Mielestäni kysyin ihan asiallisia kysymyksiä viestissäni 5177: Jatkoajan keskustelupalsta - Yksittäisen viestin lukeminen - Nuori Suomi-myytti

Itse voin allekirjoittaa sanomasi: No, onhan se hienoa, että (juniori)jääkiekkoilu puhuttaa keskustelupalstalla.

 

[Rannari]

Laskeskelin tuosta erään C2-ikäisten treeniohjeman läpi ja sain sellaisen noin tuloksen 200 harjoitusta/peliä vuositasolla. Miksi noin luku. No siksi, että on vaikeaa tietää turnausten sisällä olevien pelien määrää, joten arvioin ne noin kahdeksi peliksi päivää kohden, joten dramaattista eroa ei ole suuntaan eikä toiseen. Luvusta toki puuttuu toukokuun kesäharjoittelut, joita olettaisin olevan keskimäärin 4.5 viikkoa kohti eli lukuun voi lisätä sen 18-20 kertaa lisää ja vuositasolla tullaan ylöspäin pyöristäen kokonaislukemaan 220 harjoitus-/pelikertaa.

Ollaan vielä aika kaukana tuosta keskimääräisestä harjotuslukemasta 257 jääkiekon osalta. En usko tuohon lukemaan ellei siihen ole laskettu oheiset ja lajiharjoiteet omiksi erillisiksi harjoitteiksi. Näin laskettaessa saadaan tulokseksi samalla joukkueella 355 harjoitus-/pelikertaa vuositasolle ja sillä laskutavalla uskon jääkiekon keskimääräiseksi harjoitus-/pelikerraksi saatavan 257 kertaa/vuosi.

 

[Z-hän elää]

Joo, tuo puheena oleva tutkimus vahvistaa sen, mitä olemme jo vuosia ounastelleet. Vuonna 2001 harjoiteltiin ja pelattiin kilpatasolla 11-14-vuotiaissa aivan liian vähän Nuori Suomi -hengessä ja niiden enimmäismäärien (sic!) mukaan, joita Nuori Suomi -päällikkö Jääkiekkoliitossa suositteli.

Seuraava askel, jota täällä Hämeenlinnassakin odotellaan vesi kielellä on se, että koulujen akatemiatoiminta alkaisi jo seiskaluokkalaisille eli 12-13-vuotiaille.

Mutta siis suunta on hyvä. Nuori Suomi -puuhastelusta ollaan siirtymässä takaisin kovaa kyytiä urheilun pariin 11-14-vuotiaissa.

Noin 45986:n kerran: NS-suositukset ovat koko ajan olleet tarkoitettu alle 11/13-vuotiaille, eivätkä taatusti olisi vanhempiin ikäluokkiin kuuluneetkaan. Mutta koska Jääkiekkoliitto taannoin ajoi entiset huippupelaajat ja muut ikävästi omilla aivoilla ajattelevat pois toiminnasta ja tarjosi (suoja)työpaikkoja omaan ajatteluun kykenemättömille wannabevalmentajille, heikoimmat näistä luulivat, että lajin ikiaikaiset periaatteet - mitä, kenen ehdoilla ja milloin junnuille opetetaan - kannattaa heittää menemään sokean perseennuol... eh, uskomusten (ja tietenkin myös oman ns. urakehityksen) tieltä. Lopputuloksena oli sitten näitä potkulaudat ja rännikiekot hallitsevia kolmos-neloskentän polkukoneita, jotka eivät missään vaiheessa saaneet opetella pelaamaan.

Sekä Kuopiossa että Tampereella muuten on vedetty vapaaehtoisia jäitä yhteistyössä koulujen kanssa jo 80-luvulta, ihan ilman mitään "vesi kielellä odottelua" - sovittu asiat ja pistetty homma pyörimään ilman tekosyitä ja itkupotkusyyttelyjä. Mutta yleensäkin kiekko-organisaatiossa (etenkin Tampereella) nyt arvostetaan enemmän selkärankaisia käytännön tekoja kuin julkisuushakuista huutelua.

 

[siffa]

Luin 3. kerran canttigin linkittämän tutkimuksen. Tutkimus on tehty lasten ja nuorten liikuntaharrastusten kustannuksista. Kustannuksiin vaikuttavat olennaisesti liikuntaharrastemäärät ja niiden kehittyminen vuodesta 2001 vuoteen 2012 on tuotu 13 lajiliiton osalta perusteellisesti myös esille. Tutkimus avautuu kerta kerralla aina paremmin. Tutkimus on tehty Opetus- ja kulttuuriministeriön tilauksesta. Tutkimuksen tekijä Kari Puronaho, asiantuntijoina käytety Osmo Laitala, Niklas kuosmanen, Ville Puronaho sekä jokaisen tutkitun lajiliiton yhteyshenkilöt ovat tehneet arvokasta työtä. Tälläisen tutkimuksen perään on täällä huudeltu matkan varrella mm. ansiokkaan nimimerkin Fordèlin taholta. Kannattaa käyttää nyt vähän aikaa tutkimustulosten analysointiin, kun Petteri Sihvonen kirjoitti siitä HS:n juttuun viitaten ensimmäistä kertaa. Kiitokset vielä canttigille tutkimuksen linkittämisestä tänne.

Tähän viestiketjuun sopivat tutkimuksen tiedot muutoksista kilpaurheilijoiden harrastekerroista liikuntaseuroissa vuonna 2001 ja 2012. Jääkiekon ja jalkapallon keskimääräinen harrastemäärien nousu on samansuuntaista. Ikäluokkien 6-10 kilpaurheilijoiden harrastekertämäärät nousivat 2001=>2012 jääkiekossa 95=>144 (+52%) ja jalkapallossa 90=>145 (+61%); ikäluokissa 11-14 jääkiekossa 137=>257 (+88%) ja jalkapallossa 125=>220 (+76%); ikäluokissa 15-18 jääkiekossa 216=>256 (+19%) ja jalkapallossa 196=>224 (+14%). Voidaan todeta, että tutkimuksen mukaan harrastekerrat kilpaurheilijoilla niin jääkiekossa kuin jalkapallossakin nousivat eniten ikäluokissa 11-14. Ne nousivat keskimäärin lähes samalle tasolle 15-18 vuotiaiden kanssa. Huomioitava on myös ikäluokissa 6-10 tapahtunut merkittävä harrastekertojen lisäyksen muutos (+52% ja +61%).

Yllä ovat tutkimuksen kilpaurheilun harrastekertojen kehitys jääkiekon ja jalkapallon osalta. Vuonna 2001 vuosittaisten harrastekertojen suuruusjärjestys oli: 1. taitoluistelu 252 krt/vuosi, 2. uinti 235, 3. voimistelu 207, 4. ratsastus 173, 5. tanssi 138, 6. ja 7. yleisurheilu ja jääkiekko 137, 8. jalkapallo 125. Vuonna 2012 suuruusjärjestys oli lajien osalta muuttunut merkittävästi:
1. taitoluistelu 274 krt/vuosi
2. jääkiekko 257 krt/vuosi
3. tanssi 223 krt/vuosi
4. jalkapallo 220 krt/vuosi
5. voimistelu 212 krt/vuosi
6. yleisurheilu 209 krt/vuosi
7. hiihto 209 krt7vuosi
8. uinti 202 krt/vuosi
Jääkiekon osalta muutos on suurin. Jalkapallon harrastemäärät ovat kovan kansainvälisen kilpailun vuoksi ehdottomasti vielä liian pienet.

Täällä on ollut keskustelussa esillä kesäharjoitukset ja kesäleirit jääkiekon osalta. Seurojen järjestäminä niistä tulee junioreille kustannuksia, joten ne sisältyvät harrastemääriin ilman muuta. Esim. Seinäjoella järjestetään kesä- ja elokuulla viikon kestävät jääleirit 2000-2005 syntyneille. Päivittäin on kaksi jääharjoitusta ja kaksi oheisharjoitusta. Harrastekertoja syntyy leiriä kohden 20/juniori. Kesäharjoitusten, joista junioreille syntyy kustannuksia, määrät ovat seurakohtaisia. En epäile yhtään tutkimuksen tulosta, että 11-14 vuotiaat jääkiekon kilpaurheilijat ovat seurojen järjestämissä harjoituksissa ja peleissä mukana keskimäärin 257 krt/vuosi. Vieläkö joku epäilee tutkimustuloksia? Jätän omalta osalta tutkimuksen ruotimisen tähän, mikäli eriäviä mielipiteitä ei tule. Jään seuraamaan kenttätason todellisten asiantuntijoiden kirjoituksia jääkiekon kilpaurheilun harrastemääristä 11-14 vuotiaiden osalta.

 

[LaTe_Show]

Jään seuraamaan kenttätason todellisten asiantuntijoiden kirjoituksia jääkiekon kilpaurheilun harrastemääristä 11-14 vuotiaiden osalta.

Niin minäkin, mutta kovin on hiljaista perhe-Sihvosen suunnalla... on todella mielenkiintoista tietää miten tuo "huomattavasti enemmän kun 257 kertaa" on aikataulutettu.

 

[Rannari]

Esim. Seinäjoella järjestetään kesä- ja elokuulla viikon kestävät jääleirit 2000-2005 syntyneille. Päivittäin on kaksi jääharjoitusta ja kaksi oheisharjoitusta. Harrastekertoja syntyy leiriä kohden 20/juniori.

No niin. Tästähän se laskukaava aukeaa. Jokainen oheisharjoitus on laskettu omaksi harjoituskerraksi, vaikkakin ne harjoitteet tehdään samalla käyntikerralla siellä jäähallilla tai sen lähialueilla. Noin 2,5 tunnin harjoituksiin kuluu tunnin oheinen ja 1,5 tunnin jääharjoitus. Harjoituskertoja tulee silloin samalla käyntikerralla kaksi kappaletta ja tätä taustaa vasten uskon hyvinkin keskimääräiseksi harjoitteluluvuksi 257 kertaa vuodessa. Ei mikään ihmeellinen luku, mutta jos niitä käyntikertoja on hallilla 257 kertaa vuodessa mukaanlukien noin 20-30 vieraspelimatkaa, niin epäilen.

 

[LaTe_Show]

Noin 2,5 tunnin harjoituksiin kuluu tunnin oheinen ja 1,5 tunnin jääharjoitus. Harjoituskertoja tulee silloin samalla käyntikerralla kaksi kappaletta ja tätä taustaa vasten uskon hyvinkin keskimääräiseksi harjoitteluluvuksi 257 kertaa vuodessa.

Ja oheiset kun yleensä jakaantuvat alku- (sitten jää) ja loppulämpöihin/venyttelyyn, niin joku hurjahan saattaa laskea tuon kokonaisuuden kolmena harjoituskertana...

 

[Ruoppaaja]

Laskeskelin tuosta erään C2-ikäisten treeniohjeman läpi ja sain sellaisen noin tuloksen 200 harjoitusta/peliä vuositasolla.

No heikko on C2 - ikäluokan luku. Piti käydä kalenteri läpi ja jäällä tapahtuvat tapahtumat eli pelit ja harjoitukset ovat 06 - syntyneillä 175 kappaletta tällä kaudella. Tähän sisältyvät turnaukset (laskettu yhdeksi tapahtumaksi), harkkapelit ja Leijonaliigan pelit. Tästä, kun otetaan eri peliryhmien päällekkäisyydet pois, niin voisi arvioida tapahtumia olevan kaikilla noin 155. Toisaalta niillä lapsilla, jotka ovat päässeet korvaaman muiden peliryhmien poissaolijoita, on tapahtumia ollut noin 170.

Osallistumispakkoa ei ole eikä sitä seurata sen kummemmin, mutta osallistumisprosentti lienee noin 60%. Selvästi huomaa, että samat parikymmentä lasta on melkein aina paikalla, väliryhmä noin pari kertaa viikossa ja kymmenkunta lasta käy hengailemassa ainoastaan noin kerran viikossa, jos sitäkään.

 

[siffa]

No niin. Tästähän se laskukaava aukeaa. Jokainen oheisharjoitus on laskettu omaksi harjoituskerraksi, vaikkakin ne harjoitteet tehdään samalla käyntikerralla siellä jäähallilla tai sen lähialueilla. Noin 2,5 tunnin harjoituksiin kuluu tunnin oheinen ja 1,5 tunnin jääharjoitus. Harjoituskertoja tulee silloin samalla käyntikerralla kaksi kappaletta ja tätä taustaa vasten uskon hyvinkin keskimääräiseksi harjoitteluluvuksi 257 kertaa vuodessa. Ei mikään ihmeellinen luku, mutta jos niitä käyntikertoja on hallilla 257 kertaa vuodessa mukaanlukien noin 20-30 vieraspelimatkaa, niin epäilen.

Kyseessä on täyspäiväinen kesäleiri ma-pe. Jääharjoitusten oheisharjoittelu kuuluu jäätreeniin ja niitä on päivittäin kaksi kertaa. Sitten ovat erilliset kaksi kuivatreeniä päivittäin (salibandy, jalkapallo, kuntosali, juoksulenkit). Eli päivää kohti tulee kesäleirilla 4 harjoituskertaa. Viimeinen päivä huipentuu peleihin eri ryhmien välillä.

Minulla on tietoa muutaman seuran 2001-syntyneiden kilpaurheilijoiden harrastekertamääristä. Seuraavassa on yhteenveto siitä, miten eräissä seuroissa 2001 syntyneet harrastavat vuoden aikana: jäätreenit 130, talentjäitä 40, taitojäitä 30, pelejä 50, erillisiä fysiikkaharjoituksia 60 ja kesätreenejä 20. Niille, jotka ovat mukana em. tapahtumissa, tulee vuodessa 330 krt/vuosi. Parhaat juniorit jaksavat käydä vielä vuotta vanhempien jääharjoituksissa 40 kertaa kauden aikana. Kesäleireiltä tulee niihin osallistuville 20 harrastekertaa lisää. Vuonna 2001 syntyneillä harrastekertoja, jotka vanhemmat maksavat tulee Suomen huippujoukkueille 330-390 krt/vuosi. Kuulin samalla, että 10-vuotiaiden kohdalla lisätään puita pesään huippuseuroissa kovaa tahtia ja harrastemäärät on nostettu jo lähelle 12-vuotiaiden keskimääräisiä määriä. Tätä vauhtia, kun edetään, on Suomessa jo aivan lähiaikoina jääkiekossa eniten kilpaurheilun harrastemääriä 11-14 vuoden ikäisissä. Harrastajamäärät ovat riittävät ja kilpailu päästä kilpaurheilujoukkueisiin on kovaa.

 

[Askaisten Visa]

Avaisisko joku minulle kun en millään ymmärrä, että miten ihmeessä tuo harjoituskertojen laskeminen tai vertailu vie juniorikiekkoilua eteenpäin? Tai miten se kertoo tulevien aikuispelaajien laadun tai määrän? Vai kertooko?
Kerrotaanko esim. jossain, että kauanko ja mitä ko. 257:lla harjoituskerralla treenattin?
Muuttujia on niin iso määrä, että on sama kuin vertaisi yhtä vastaan kahta harjoitusta.
Jos yks tunnin mikä tahansa harjoite (lajista viis) tehdään vaatien ja hyvin, se varmasti vastaa ammattitaitoisissa käsissä kahden tunnin treeniä jossa ei vaadita, ja kaikki tehdään vähän sinne päin, jos sitäkään.
Molempia olen päässyt seuraamaan 40 vuoden aikana ja väitän että vaihtoehto 1 on pitkässä juoksussa parempi.

Ymmärrän luonnollisesti(!), ettei määrä korvaa laatua, mutta miksi ihmeessä siitäkin pitää vääntää musta valkoiseksi?
Siihen se ainakin viittaa, koska täällä nyt muutamat nimimerkit antavat ymmärtää, että määrä on se oleellisin määre.
Mielestäni ne ovat laatu yhdistettymä oikeaan määrään aina nimenomaiselle ikäluokalle ja joukkueelle, vaatimustaso, ravinto(palautuminen ja palautetreenit) ja lepo.

Jos vaihtoehtona on 100 hyvää, asiantuntevaa, vaatimustasoltaan oikeaa, oikean pituista harjoitetta, korvaa se varmasti saman lajin 200 puuhastelutreeniä, joissa koutsi kaivaa nenää ja tavoitetta ei ole.

Mutta ihan miten vaan.

 

[LaTe_Show]

Ymmärrän luonnollisesti(!), ettei määrä korvaa laatua, mutta miksi ihmeessä siitäkin pitää vääntää musta valkoiseksi?

Kaiken lähtökohta on vaatimustaso = laatu.

Määrän suhteen hyvänä esimerkkinä on se, että ihminen jolla on 10 vuoden työkokemus, on saattanut oppia tekemänsä työn vuodessa ja on yksinkertaisesti monistanut sen kymmenen kertaa ilman kehitystä. Toinen on taas pyrkinyt jatkuvasti kehittämään itseään 10 vuoden ajan.

 

[erku]

Ymmärrän luonnollisesti(!), ettei määrä korvaa laatua, mutta miksi ihmeessä siitäkin pitää vääntää musta valkoiseksi?
Siihen se ainakin viittaa, koska täällä nyt muutamat nimimerkit antavat ymmärtää, että määrä on se oleellisin määre.
Mielestäni ne ovat laatu yhdistettymä oikeaan määrään aina nimenomaiselle ikäluokalle ja joukkueelle, vaatimustaso, ravinto(palautuminen ja palautetreenit) ja lepo.

Jos vaihtoehtona on 100 hyvää, asiantuntevaa, vaatimustasoltaan oikeaa, oikean pituista harjoitetta, korvaa se varmasti saman lajin 200 puuhastelutreeniä, joissa koutsi kaivaa nenää ja tavoitetta ei ole.

Mikä tämän kaiken pointtina on? Siitä nyt tuskin syntyy mitään erimielisyyttä, että määrät eivät auta, jos laatu on perseestä. Mutta määrien saaminen kautta linjan isommaksi takaa sen, että siellä missä laatu on korkealla tasolla, syntyy parempaa jälkeä kuin ennen tuntuvasti pienemmillä määrillä.

Jos vaihtoehtona on 100 hyvää, asiantuntevaa, vaatimustasoltaan oikeaa, oikean pituista harjoitetta ja toisena vaihtoehtona 200 hyvää, asiantuntevaa, vaatimustasoltaan oikeaa, oikean pituista harjoitetta, niin uskoisin jälkimmäisen olevan laatupelaajatuotannon kannalta parempi.

 

[TosiFani]

Tämän keskustelun suurin ongelma on vääristynyt näkemys urheilun tarkoituksesta. Junioriurheilulla ei ole vain yhtä tarkoitusta, huippupelaajien tuotanto, vaan sen kuuluu koskettaa koko ikäluokkaa. Tästä syystä harjoitusmäärien laskeminen joukkueittain on harhaanjohtavaa.

Jääkiekkojoukkue voi järjestää yli 300 tapahtumaa vuodessa, mutta on täysin eri asia miten paljon lapsilta ja nuorilta vaaditaan osallistumista. Jääkiekkoon tulivat hihanauhat ja Nuori Suomi aikanaan sellaisten valmentajien takia, joilla ei ollut osaamista lasten ja nuorten kanssa toimimisesta. He tekivät aikanaan suuren karhunpalveluksen jääkiekolle, liitto meni linjauksissaan toiseen äärimäisyyteen.

Juniorijääkiekon kuluu olla ensisijaisesti mukava harrastus ja toissijaisesti suunnitelmallista harjoittelua. Nämä kaksi asiaa pystyy helposti yhdistämään, valitettavasti halua ei aina löydy. Tästä syystä järjestelmän täytyy puuttua aika-ajoin yksilöiden toimintaan.

 

[Askaisten Visa]

Mikä tämän kaiken pointtina on? Siitä nyt tuskin syntyy mitään erimielisyyttä, että määrät eivät auta, jos laatu on perseestä. Mutta määrien saaminen kautta linjan isommaksi takaa sen, että siellä missä laatu on korkealla tasolla, syntyy parempaa jälkeä kuin ennen tuntuvasti pienemmillä määrillä.

Jos vaihtoehtona on 100 hyvää, asiantuntevaa, vaatimustasoltaan oikeaa, oikean pituista harjoitetta ja toisena vaihtoehtona 200 hyvää, asiantuntevaa, vaatimustasoltaan oikeaa, oikean pituista harjoitetta, niin uskoisin jälkimmäisen olevan laatupelaajatuotannon kannalta parempi.

Mikä tämän kaiken pointtina on?...voisinko kysyä samoin?

Oma pointtini koskee tätä jäsenten mittailua. Anteeksi.
Ja sitä tutkimusta, jossa jätetään oleelliset seikat (minun mielestäni) huomioimatta.

Jos nyt puhutaan (puhutaanko?) vuoden/kauden periodista, niin kalenteriin (tai vuorokauteen) ei yksinkertaisesti mahdu määräänsä enempää harjoituksia, koska pitää myös syödä oikein ja levätä/palauttaa riittävästi. No, tähän joku varmasti vastaa, että entäpä mentaaliharjoitteet/- toistot? Lasketaanko ne harjoitteiksi, jos ne tekee kotona? Kyllä, itse olen ainakin toitottanut pelaajille, että jos ei ole mahdollista vaikka laukoa levyltä, sen voi tehdä vaikka bussissa matkalla kouluun tai vaikka kipeänä katsella netistä laukaisutekniikkaan liittyviä videoita, maaleja...
Ja ei, en myöskään väitä, että em. vaikuttaa lihasmuistiin parantavasti, mutta ei se ainakaan heikennä sitä.

Kalenterivuoteen ei siis mahdu määräänsä enempää hyvätasoisia harjoituksia, jotka kaikki tekevät 100% teholla, valmentajan valvovan silmän alla, palauttavasta treenistä huolehtien (että seuraava treeni/peli voi olla yhtä tehokas), lepo muistaen, terveellisesti ruokaillen. Ja ei, en tiedä mikä on/olisi oikea määrä, mutta kaipa sekin on tullut täällä esiin, että sen on oltava yli 257.

En tiedä oliko tässäkään mitään pointtia, mutta se selvinnee melkoisen nopeasti.

 

[Askaisten Visa]

Kaiken lähtökohta on vaatimustaso = laatu.

Määrän suhteen hyvänä esimerkkinä on se, että ihminen jolla on 10 vuoden työkokemus, on saattanut oppia tekemänsä työn vuodessa ja on yksinkertaisesti monistanut sen kymmenen kertaa ilman kehitystä. Toinen on taas pyrkinyt jatkuvasti kehittämään itseään 10 vuoden ajan.

Itse määrittelen saman kutakuinkin: laatu + vaatimustaso = positiivinen tulos.

Eli jos ei vaadita ja ole suunnitelmaa, jokainen sorvattu tuolinjalka näyttää erilaiselta on sitten sorvannut vuoden tai 10. Sitä en tiedä kuka ostaisi laadultaan erilaisia tuolinjalkoja.
Toki puupalikat saattavat olla jo alkujaan toisiinsa suhteuttaen epätasalaatuisia. Silloin niistä ei saa yhtä hyviä tuolinjalkoja toisiinsa nähden millään ilveellä.

Tai näin minä asian näen, vaikken sorvari olekaan.

 

[erku]

Mikä tämän kaiken pointtina on?...voisinko kysyä samoin?

Oma pointtini koskee tätä jäsenten mittailua. Anteeksi.
Ja sitä tutkimusta, jossa jätetään oleelliset seikat (minun mielestäni) huomioimatta.

Oma pointtini on lähinnä ihmetellä, että mistä tuo harjoittelumäärien merkityksen kyseenalaistaminen ja jopa vähätteleminen oikein kumpuaa. Jotenkin tuntuu, ihan jo hieman palstahistoriaa tuntevana, että parilla nimimerkillä kyse on pitkälti pakonomaisesta tarpeesta vängätä vastaan P.Sihvosen ja siffan kanssa.

Tuossa tutkimuksessa käytiin läpi eri lajien harrastuksen intensiteetin ja kalleuden kehittymistä. Minusta on aika puusilmäistä kritisoida, että siinä ei tutkita jääkiekon junioreiden harjoittelun laatutekijöitä, kun ei siinä ollut tarkoituskaan niin tehdä.

Jos nyt puhutaan (puhutaanko?) vuoden/kauden periodista, niin kalenteriin (tai vuorokauteen) ei yksinkertaisesti mahdu määräänsä enempää harjoituksia, koska pitää myös syödä oikein ja levätä/palauttaa riittävästi. No, tähän joku varmasti vastaa, että entäpä mentaaliharjoitteet/- toistot? Lasketaanko ne harjoitteiksi, jos ne tekee kotona? Kyllä, itse olen ainakin toitottanut pelaajille, että jos ei ole mahdollista vaikka laukoa levyltä, sen voi tehdä vaikka bussissa matkalla kouluun tai vaikka kipeänä katsella netistä laukaisutekniikkaan liittyviä videoita, maaleja...
Ja ei, en myöskään väitä, että em. vaikuttaa lihasmuistiin parantavasti, mutta ei se ainakaan heikennä sitä.

Kalenterivuoteen ei siis mahdu määräänsä enempää hyvätasoisia harjoituksia, jotka kaikki tekevät 100% teholla, valmentajan valvovan silmän alla, palauttavasta treenistä huolehtien (että seuraava treeni/peli voi olla yhtä tehokas), lepo muistaen, terveellisesti ruokaillen. Ja ei, en tiedä mikä on/olisi oikea määrä, mutta kaipa sekin on tullut täällä esiin, että sen on oltava yli 257.

Minä en ymmärrä miksi vaikkapa neljä harjoituspäivää viikossa, ynnä kaksi peliä, olisi jotenkin liikaa siinä mielessä, että laatua ei pystyttäisi ylläpitämään korkealla tasolla. Tuollainen tahti kaiketi tuottaisi sen noin 257 kertaa vuodessa, kenties ylikin.

Siihen lienee syynsä miksi vaikkapa hiihtovalmennuksessa jatkuvasti puhutaan vuosittaisesta harjoitustuntimäärästä ja painotetaan sen tärkeyttä, että joka vuosi määrän pitää nousta. Toki hiihto on erilainen laji, mutta pitkälti sama periaate junioriurheilussa noin yleisesti pätee. Mitä enemmän harjoittelet, sitä paremmin kehityt. Ja ennen kuin joku alkaa puhumaan ylikunnoista, niin realismia lienee, että sitä yhtä liikaa harjoittelevaa junioria kohden lienee suunnilleen 90 liian vähän harjoittelevaa ja yhdeksän oikean määrän harjoittelevaa. Tämä noin ihan mutuna heitettynä. Siksi pidän hyvin tärkeänä, että koko suomalaisessa urheilussa jaksettaisiin toitottaa riittävän harjoitus- ja liikuntamäärän puolesta jo ihan pikkuveitikasta lähtien. Toki varmaankin tulen tässä leimautuneeksi Kiina-mallin mieheksi, mutta olkoon sitten niin.

 

[Askaisten Visa]

Parahin erku.
Olen mielelläni kanssasi Kiina-mallin mies. Olkaamme molemmat. Määrätyissä tilanteissa olen sitä mielummin, kuin sormien välistä tiiraaja.

Olen varmasti tullut osaltasi hieman väärinymmärretyksi, sillä en missään nimessä kritisoi tai vähättele harjoittelumääriä. Useimmiten siviilissä hyvinkin päinvastoin.

Olen tässä koittanut kritisoida tapaa, jolla em. asia lokeroidaan ympärilleen katsomatta.

Pistetään siis uusi pointti: Mikä on oikea harjoittelumäärä? Siis nimenomaan määrä, sillä siitähän tässä nyt debatoidaan. Minä en tiedä. En vaikka haluaisin. Tiedän vain sen, että kaikille se ei ole sama.

Ja ihmisiä, joilla on vain yksi totuus, on koeteltava uskossaan.

 

[siffa]

Oma pointtini on lähinnä ihmetellä, että mistä tuo harjoittelumäärien merkityksen kyseenalaistaminen ja jopa vähätteleminen oikein kumpuaa. Jotenkin tuntuu, ihan jo hieman palstahistoriaa tuntevana, että parilla nimimerkillä kyse on pitkälti pakonomaisesta tarpeesta vängätä vastaan P.Sihvosen ja siffan kanssa.

Sitä minäkin joudun ihmettelemään, kun kyse on arvovaltaisesta Opetus- ja kulttuuriministeriön tilaamasta tutkimuksesta. Tutkimus käsittää kilpaurheilun ja harrastamisliikunnan. Ero on tänä päivänä selvä. Esim. jääkiekossa ja jalkapallossa harrastekertamäärät ovat nousseet vuodesta 2001 vuoteen 2012 mennessä niin suuriksi jo 11-14 ikäluokissa, että tutkimuksen tekijöiden mukaan ei ole mahdollisuutta harrastaa ohella toista liikuntalajia. Harrastajaurheilijat harrastavat usein jopa kolmea eri lajia samanaikaisesti. Jos harrastamispuoli, mikä on pelaajien määrässä huomattavasti suurempaa, kiinnostaa, niin siitä voi referoida tutkimustuloksia tänne ihan oma-alotteisestikin. Se, että tutkimus esittää harjoitusintensiteetin muutokset vain kilpaurheilijoiden osalta, on tilaajan ja tutkijoiden ratkaisu. Siitä kai voidaan olla näin jääkiekkoon painottuvassa nettikeskustelussa tyytyväisiä, että 11-14 vuotiaiden keskimääräiset harrastekerrat ovat nousseet 88% siitä, mitä ne olivat 2001 (137 krt/vuosi). Näitä lukuja epäiltiin täällä ja, kun esitin luvut, jotka kertovat D2-huippujoukkueiden harrastemäärät olevan huomattavasti korkeammat (330-390) kuin tutkimuksen esittämä keskimäärin 257 krt/vuosi. Kirjoitin, että huippujoukkueiden huiput käyvät omien joukkuetreeniensä lisäksi taitojäillä, talent-jäillä sekä vuotta vanhempien jääharjoituksissa. Jos vähänkään on perillä tämän päivän jääkiekon 11-14 ikäluokkien huippujoukkueiden harjoittelusta, niin tietää, että em. ylimääräiset jääharjoitukset ovat laadultaan parasta luokkaa. Siitä pitävät huolen seurojen juniorivalmennuspäälliköt, jotka miettivä jatkuvasti, mistä saataisiin lisäaikaa seuran kilpaurheilijoille. Laadusta vastaavat ja sitä tarkkailevat juniorivalmennuspäälliköt työkuvansa mukaisesti. Siitä on turha olla JA:n nimimerkkien huolissaan.

 

[canttig]

Tutkimuksen suhteen ollaan vähän sivuraiteella ja aika tavalla P.Sihvosen ansiosta. Tutkimuksen kohde on harrastusten kustannukset, eivät harrastusmäärät. Tutkimuksen pääotsikko on:

Drop-out vai throw-out?
Tutkimus lasten ja nuorten liikuntaharrastusten kustannuksista

Jos harrastusmääriä tutkittaisiin niin havainnoit tuskin koskisivat vain kahta vuotta. Sellaisessa tutkimuksessa olisi varmaan tarkemmin eritelty myös eri tyyppiset harjoitukset. Jos taas tutkittaisiin NS:n vaikutusta niin silloin täytyisi mukana olla tietoa myös ajasta ennen NS:a.

 

[SH67]

Mikä tämän Nuori Suomi -"latistuksen" ja yleisen jääkiekkoharrastuksen kalleuden vaikutus onkin, Suomen kuitenkin jatkuva ja säännönmukainen "hämmästyttävä" menestys jääkiekossa niin junnu- kuin A-puolellakin johtuu muutamasta yksinkertaisesta seikasta:

1) kiekkoilu on Suomessa aina ja ikuisesti iso laji toki ihan maantieteellisestikin ja luonnostaan, mutta loistava joukkuepeli myös vaikka kuinkakin objektiivisin mittarein katsottuna (yksi rajuimmista, nopeimmista, kiihkeimmistä, taitoa vaativimmista, yleisöön vetoavimmista)

2) kotoinen kritisoitu liigamme on "puuttuvista supertähdistä" huolimatta silti tavattoman kovatasoinen, ja kuin luotu nuorien pelaajien korkeakoulu ennen suurempia näyttämöitä (kansainväliset turnaukset, rahaliigat)

3) suomalaiset juniori- ja vanhemmankin ikäluokan pelaajat ovat aivan ilmeisesti huikeasti aliarvostettuja maailman scouttimarkkinoilla

4) meillä ei edelleenkään ole vakavasti otettavia kilpailevia joukkuelajeja, toki kaikki kunnia näille koris, lentis ja kohta fudis(?) -jengeille ja nykyisille "melkein kaikki pääsee skulaamaan" -arvoturnaussysteemeille. Kyllähän sen jo nappulakin (ja nappulan perhe) tajuaa missä lajissa kannattaa huipulle pyrkiä

Ei sillä etteikö sähly, jääpallo ja pesäpallokin olis itse pelaten suurta hupaa.

 

[P.Sihvonen]

1995-2007 pelattiin ja treenattiin vähemmän kuin 70-luvun lopussa

Terveisiä kentältä! Valmentamani joukkue (12-vuotiaat) on nyt parin viikon (ansaitulla) tauolla, jonka itse olen hyödyntänyt kontaktoimalla muiden valmentajien, joukkueiden ja seurojen kanssa.

Viesti on, että henki on hyvä. Kaikki ovat innoissaan, että 1995-2007 Nuori Suomi -puuhastelusta ollaan päästy eroon.

Väki on myös ylpeänä siitä, että harjoitus- ja pelimäärät on saatu keskimäärin nostettua vuoden 2001 137:stä vuoden 2012 257:ään. Tosin lähes suurin osa koutseista väittää, ettei tuo 257 edes riitä.

Kentällä ei kuitenkaan aiheuta niinkään pulinaa lukema 257, vaan lukemasta 137 ollaan kauhuissaan. Oliko se todellakin niin, että 11-14-vuotiaissa treenattiin ja pelattiin 2001 keskimäärin vain 137 kertaa? kysellään.

Sanon kaikille alan ihmisille, että me aikuiset olemme hurjan anteeksipyynnön velkaa niille lapsille, juniorilätkän pelaajille, jotka pelasivat lajia vuosina 1995-2007. Nuori Suomi -hengessä pääsi tapahtumaan verinen vääryys, kun urheilu vietiin urheilusta, ja kilpailu kilpailusta.

Minulla on omat sinisen vihkoni muistiinpanot siitä, miten jääkiekkoa harjoiteltiin ja pelattiin junioreissa 1970-luvun lopussa ja 1980-luvulla. On karmea häpeä, että 1995-2007 alitettiin 70-luvun lopun ja 80-luvun määrät. Suomalaiseen urheiluun pääsi liiviin uimaan epä-urheilujärjestelmä Nuori Suomi.

 

[Askaisten Visa]

Mukavaa huomata, että toisin kuin muut tähänkin ketjuun kirjoittajat, nimim. P.Sihvonen onnistui taas tuomaan jotain uutta ja ennenlukematonta.
Nimimerkki on piristävä poikkeus niiden joukossa, jotka koittavat väkisin hokea koko ajan sitä yhtä ja samaa ainoana totuutena.

Yhdestä asiasta olen kuitenkin 100% varma.
Ainakaan länsirannikolla ei treenattu jäällä enempää 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa, kuin Nuoren Suomen aikaan.
Se on meteorologinen ja jäähallimääräinen fakta.
Toki monilla oli sivulajeja (esim. futis) aina B-junnuihin saakka, koska kaudet eivät menneet niin rajusti lomittain kuin nykyään.

 

[eagle]

Täällä menee nyt vähän puurot ja vellit sekaisin, kun vertaillaan eri vuosikymmeniä.

Kysehän on siitä, ettei 70-80 luvuilla suinkaan treenattu joukkueissa enempää kuin 90-00 luvuilla, vaan siitä, että 70-80 luvuilla oltiin kokoajan itse höntsäilemässä ja liikkumassa.

Tästä johtuen vaikka nykyisin harjoitusmääriä on nostettu, niin silti nuoret eivät välttämättä saa tarpeeksi kokonaisliikuntamäärää mikä vaadittaisiin huipulle. Tämä siis näissä seuroissa missä harjoitellaan se 5 kertaa viikossa 2h kerrallaan(tai enemmänkin).

Täten esim. jalkapallon puolella harjoitusmääriä ja aikoja on jouduttu nostamaan, mutta samalla kokoajan ongelmana on se omalla ajalla tapahtuva liikunta. Eli ainoastaan pallon kanssa ollaan tekemisissä harjoituksissa ja se ei todellakaan riitä, vaikka harjoitukset olisivat kuinka hyviä(joissain seuroissa ovatkin).

Sama koskee jääkiekkoa, eli jos ei ollenkaan harjoitella omalla ajalla, niin ei tuo harjoittelu harjoituksissa riitä. Omalla ajalla pitäisi edelleen laukoa, leikkiä pallon/kiekon kanssa, harjoitella muita urheilulajeja(jotka tukevat sitä omaa) tai liikkua muuten vain paljon.

Ongelmaksi muodostuu se, että jos harjoitellaan esim. 6-7 päivänä viikossa, niin nuoremmilla pelaajilla helposti se koko aika voi mennä tuon joukkueharjoittelun ympärille(koulun lisäksi). Kuitenkin pitäisi päästä tilanteeseen missä olisi 1-2 lepopäivää viikossa. Tämä ei tarkoita että 1-2 päivää makailtaisiin sohvalla, vaan että niinä voisi sitten rauhassa treenata itsekseen tai harrastaa sitä muuta liikkumista/urheilua.

Esim. Barcelonassa harjoitellaan ~10vuotiaana 3-4 kertaa viikossa. Ei sen enempää. Samoin Evertonin akatemiassa(yksi Englannin parhaita) harjoitellaan vielä 13-15vuotiaanakin niin että viikossa tulee 1-2 vapaata päivää. Siellä vaan homma toimii niin hyvin koulun kanssa, että siellä niinä "harjoittelupäivinä" treenataan sitten parikin kertaa. Esim. seura hakee pojat koulusta->treenit->syönti->opiskelua yksityisopetuksessa-> toiset treenit->pojat viedään kotiin.

Varsinkin murrosiässä(sen alkaessa) olisi todella tärkeää, että osattaisiin hetki nostaa jalkaa kaasulta, muuten voi tulla hyvin helposti pitkiä ja ikäviäkin loukkaantumisia, mitkä voivat katkaista koko uran ennenkuin se on varsinaisesti edes päässyt alkuunsa.

Korostan edelleen että harjoitusmäärän ja laadun lisäksi tarvitaan sitä palautumista.

 

[Mänizeri]

Varsinkin murrosiässä(sen alkaessa) olisi todella tärkeää, että osattaisiin hetki nostaa jalkaa kaasulta, muuten voi tulla hyvin helposti pitkiä ja ikäviäkin loukkaantumisia, mitkä voivat katkaista koko uran ennenkuin se on varsinaisesti edes päässyt alkuunsa.

Korostan edelleen että harjoitusmäärän ja laadun lisäksi tarvitaan sitä palautumista.

Tätä juttua ja sen sisältöä olen joskus tiedustellut, että miten eri seuroissa otetaan huomioon se, ettei treenauteta jätkiä rikki. Eipä tullut silloin kauheasti vastauksia. (Tosin näin hyvää linkkiä en aiemmin löytänyt, jossa olisi koko juttu.)