Nuori Suomi ry

[Kiekura]

Junnuissa iso ongelma on myös innokkaat vanhemmat. Sieltä huudellaan katsomosta valmentajalle miksei minun poika saa pelata ykköskentässä ja kaikkea muuta. Neuvotaan miten treenit pitäisi tehdä jne. Lisäksi on myös näitä valmentajia joiden poika saa pelata paljon, vaikka joukkueessa olisi parempiakin (tämä siis niissä ikäluokissa missä pelataan jo ihan kunnolla)

Mm broidin joukkueessa on tuo ongelma. Valmentaja on itse pelannut pakkina, mutta haluaa peluuttaa hyökkääjiä koska oma poika on hyökkääjä ja aika paljon se saa pelata verrattuna siihen miten taitava se on. Sitten paremmat pelaajat huilaa. Vanhemmat eivät asiaan ole puuttuneet, mutta tilanne kyllä ärsyttää heitä ja paljon mitä olen itse pelejä käynyt katsomassa.

 

[LaTe_Show]

Junnuissa iso ongelma on myös innokkaat vanhemmat.

Näin lyhyesti, mutta yksi ongelma on myös nämä passiiviset vanhemmat, jotka eivät seuraa treenejä ja miten se oma JP siellä suorittaa, mutta tulevat peleihin ja ihmettelevät miksi JP pelaa kolmosessa, kun "päivittäinen tekeminen" treeneissä on ollut sinnepäin...

 

[Kiekura]

Näin lyhyesti, mutta yksi ongelma on myös nämä passiiviset vanhemmat, jotka eivät seuraa treenejä ja miten se oma JP siellä suorittaa, mutta tulevat peleihin ja ihmettelevät miksi JP pelaa kolmosessa, kun "päivittäinen tekeminen" treeneissä on ollut sinnepäin...

Niin on. Siitä kirjoitin tuolla edellisellä sivulla.
Nämä ovat ne kaksi ääripäätä.

 

[siffa]

Urheilulehdessä 42/2013 on juttu nuoresta jääkiekkoilijasta Jake Virtasesta. Virtanen on asunut koko elämänsä Kanadassa. Häntä pidetään Kasperi Kapasen tasoisena jääkiekkoilijana, joka tullaan varaamaan NHL:ään ensi keväänä. Virtanen kuuluu myös näihin jo aikaisin lajivalinnan tehneisiin lapsiurheilijoihin. Isä vei Jaken 3-vuotiaana luistelemaan ja siitä lähtien luistimet ovat olleet Jaken kertoman mukaan jaloissa. Isoisä on kova kiekkomies ja perheessä on eletty aina jääkiekon ehdoilla. Jakea neljä vuotta vanhempi veli Stefan pelaa myös jääkiekkoa.

 

[Kiekura]

Urheilulehdessä 42/2013 on juttu nuoresta jääkiekkoilijasta Jake Virtasesta. Virtanen on asunut koko elämänsä Kanadassa. Häntä pidetään Kasperi Kapasen tasoisena jääkiekkoilijana, joka tullaan varaamaan NHL:ään ensi keväänä. Virtanen kuuluu myös näihin jo aikaisin lajivalinnan tehneisiin lapsiurheilijoihin. Isä vei Jaken 3-vuotiaana luistelemaan ja siitä lähtien luistimet ovat olleet Jaken kertoman mukaan jaloissa. Isoisä on kova kiekkomies ja perheessä on eletty aina jääkiekon ehdoilla. Jakea neljä vuotta vanhempi veli Stefan pelaa myös jääkiekkoa.

Pelaa WHL Hongan kanssa ja taitaapi Honka olla Jakea edellä pistepörssissä.
Jaken isähän on Suomesta ja Jake on sukua Raimo Kilpiölle.

Mutta kovasti on totakin kaveria veikkaultu isoks tähdeks. Vertaavat Getzlafiin, tosin kaverihan ei ole Suomalainen, vaan kanukki.

 

[eagle]

En kyllä tiedä mitä tuolla Jake Virtasella tai UL:n mainoksella oli tekemistä Nuori Suomi-Myytin kanssa.

Suomalaisten NHL-pistepörssiä johtaa 18-vuotias Barkov, joka pelasi paljon muitakin lajeja pienenä, mm. tennistä.

Paljon merkityksellisempää kuin se milloin "valitsee" lajin on se, että miten paljon liikkuu yleisesti. Ja kun harrastaa sitä "ykköslajia" niin mitä asioita tekee harjoituksissa ja harjoitusten ulkopuolella. Tässä muuten Barkov kyllä oikein malliesimerkkien malliesimerkki, elänyt osan uraansa ns. Nuori Suomi-aikana, mutta juuri huomaa kuinka tärkeää on se mitä itse tekee oman uransa eteen. Samalla Barkovin onni että isä ollut valmentamassa kentällä ja sen ulkopuolella, niin että esim. harjoituksissa on tullut kiekon kanssa paljon tekemistä, eikä vain luisteltu ympyröitä, harjoiteltu pelipaikkojen roolia tai heitetty omalta alueelta kiekkoa pois, ettei tule virheitä.

Mainio esimerkki viime yönkin pelissä, että tuli aika karmeakin virhe viivalla, kun yritti heittää rystyllä selän takaa poikkiviivan syöttöä. Tästä huolimatta tuo virhe ei vaikuttanut omaan peliin ollenkaan, vaan edelleen oma peli ja pelirohkeus jatkuivat. Ei menty kiekon kanssa vain helpoimman kautta, vaan tehtiin omia asioita.

Itse en näe sinänsä kyllä ongelmana jos valitaan vain yksilaji, mutta silloin sen pitää lähteä pelaajasta itsestään ja oheisharjoittelu pitää olla riittävän hyvää. Tämän lisäksi vielä lajiharjoittelun pitää olla erinomaista ja varaa ei ole tehdä sellaisia virheitä, kun Suomessa on tehty. Pahimmillaan siis puhutaan näissä fysiikatreenitapauksissa siitä miten voidaan tuhota nuorten poikien terveys. Harri Hakkaraiselta voi kysellä asiasta lisää.

 

[siffa]

En kyllä tiedä mitä tuolla Jake Virtasella tai UL:n mainoksella oli tekemistä Nuori Suomi-Myytin kanssa.

Täällä on keskusteltu hyvin paljon siitä, minkä ikäisenä voi aloittaa tulevan oman lajinsa harrastamisen. Jotkut JA:n nimimerkit ovat viitanneet Kiina-ilmiöön, kun perheet ovat vieneet lapsensa urheiluharrastuksen pariin 2-3 vuotiaina. On kirjoitettu myös bourn outista, jos aloittaa liian aikaisin. Eniten olen referoinut täällä IS:n ja Urheilusanomien juttuja aikaisesta lajin valinnasta jääkiekon parissa. Jake Virtasen juttu oli Urheilulehdessä Samuel Savolaisen tekemä ja totta kai kerroin lähteen viestiini.

Suomalaisten NHL-pistepörssiä johtaa 18-vuotias Barkov, joka pelasi paljon muitakin lajeja pienenä, mm. tennistä.

Paljon merkityksellisempää kuin se milloin "valitsee" lajin on se, että miten paljon liikkuu yleisesti. Ja kun harrastaa sitä "ykköslajia" niin mitä asioita tekee harjoituksissa ja harjoitusten ulkopuolella. Tässä muuten Barkov kyllä oikein malliesimerkkien malliesimerkki, elänyt osan uraansa ns. Nuori Suomi-aikana, mutta juuri huomaa kuinka tärkeää on se mitä itse tekee oman uransa eteen. Samalla Barkovin onni että isä ollut valmentamassa kentällä ja sen ulkopuolella, niin että esim. harjoituksissa on tullut kiekon kanssa paljon tekemistä, eikä vain luisteltu ympyröitä, harjoiteltu pelipaikkojen roolia tai heitetty omalta alueelta kiekkoa pois, ettei tule virheitä.

Jääkiekkoilijat, jotka ovat aloittaneet luistelun 2-3 vuotiaina ja ovat nousseet huipulle, ovat kaikki harjoitelleet Barkovin tavoin monipuolisesti lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Vesa Rantanen kirjoitti erinomaisen jutun kanadalaisesta juniorisysteemistä, missä monipuolinen oheisharjoittelu kuului 2-vuotiaana luistelun aloittaneen huippujuniorin (8 vuotta) repertuaariin. Olisi kiva nähdä, vaikka Rantasen tai Hiitelän päivitys siitä, missä ko. juniorin suhteen tänä päivänä Kanadassa mennään. Onko palanut pohjaan vai onko innostus jääkiekkoon vain lisääntynyt, kuten Kasperi Kapasella, Jake Virtasella, Saarelan pojilla ja monilla muilla huippujunioreilla?

 

[eagle]

Jääkiekkoilijat, jotka ovat aloittaneet luistelun 2-3 vuotiaina ja ovat nousseet huipulle, ovat kaikki harjoitelleet Barkovin tavoin monipuolisesti lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Vesa Rantanen kirjoitti erinomaisen jutun kanadalaisesta juniorisysteemistä, missä monipuolinen oheisharjoittelu kuului 2-vuotiaana luistelun aloittaneen huippujuniorin (8 vuotta) repertuaariin. Olisi kiva nähdä, vaikka Rantasen tai Hiitelän päivitys siitä, missä ko. juniorin suhteen tänä päivänä Kanadassa mennään. Onko palanut pohjaan vai onko innostus jääkiekkoon vain lisääntynyt, kuten Kasperi Kapasella, Jake Virtasella, Saarelan pojilla ja monilla muilla huippujunioreilla?

Suomessahan ongelma on juuri ollut se, että harjoittelu on liian yksipuolista, jos keskitytään liian nopeasti vain yhteen lajiin. Seurat ovat tässä menneet eteenpäin, mutta edelleen se ongelma on olemassa.

Tässä suurin tekijä/syy on ollut se että perusliikunta on Suomessa vähentynyt paljon. Näinpä jos keskitytään vain esim. jääkiekkoon, niin usein ainoa milloin liikutaan on jääkiekkoharjoittelu(ja ehkä joskus koulun liikuntatunnilla).

Joukkueharjoitusmäärät siis ovat Suomessa riittäviä, mutta oman liikunnan harvemmin on. Puhumattakaan omasta harjoittelusta. Niin ja laadusta tosiaan voisi sitten puhua vieläkin enemmän.

 

[LaTe_Show]

Täällä on keskusteltu hyvin paljon siitä, minkä ikäisenä voi aloittaa tulevan oman lajinsa harrastamisen. Jotkut JA:n nimimerkit ovat viitanneet Kiina-ilmiöön, kun perheet ovat vieneet lapsensa urheiluharrastuksen pariin 2-3 vuotiaina. On kirjoitettu myös bourn outista, jos aloittaa liian aikaisin.

Urheilemisen/Harrastamisen voi aloittaa 2-3-vuotiaina, sillä nuorena saatu motoriikka ja "rakkaus liikkumiseen" auttaa myöhäisemmässä iässä lajissa kuin lajissa. Sen sijaan se mistä täällä on keskuteltu on se, että eräs nimimerkki on väittänyt että lopullinen lajivalinta/keskittyminen yhteen lajiin tulisi tehdä näin aikaisessa vaiheessa.

Mutta kiva nähdä, että takki on kääntynyt tässä asiassa.

 

[Jymäkkä]

Suomalaisten NHL-pistepörssiä johtaa 18-vuotias Barkov, joka pelasi paljon muitakin lajeja pienenä, mm. tennistä.

Minulle ei tule mieleen yhtään suomalaista supertähteä, joka ei olisi harrastanut jotain muutakin lajia ihan teiniksi saakka. Tärkeintä on monipuolinen liikunta lapsuudessa, ja ettei urheilu jää vain seuratreeneihin, vaan vietetään aikaa ulkona ja miksei vaikka sisälläkin liikkuen. Kyllä ne huipulle vaadittavat tunnit saa täyteen, vaikka ei lapsesta asti yhteen asiaan keskittyisikään. Päinvastoin, voisi kuvitella, että luovuuden kannalta tuollainen ei edes kovin hyvää tee. Ja ilman luovuutta ei todellista huippua synny.

 

[choose_life]

Minulle ei tule mieleen yhtään suomalaista supertähteä, joka ei olisi harrastanut jotain muutakin lajia ihan teiniksi saakka. Tärkeintä on monipuolinen liikunta lapsuudessa, ja ettei urheilu jää vain seuratreeneihin, vaan vietetään aikaa ulkona ja miksei vaikka sisälläkin liikkuen.

Ei tule mieleen niin, koska niitä ei ole:). Uutinenhan tämä ei ole kellekään todellisuudessa elävälle.

Tässä sitten taas yksi maajoukkuetason näkemys lasten lajivalintoihin, liikkumiseen ja kehitysvaiheisiin:

"Itse ryhdyin menemään tosi kovaa vasta 18-vuotiaana. Jo murrosiässä pitää tehdä hommia, mutta ajan kanssa ja kehitysvaiheet huomioon ottaen."
"Pikkulasten yletön kilpailuttaminen ja tehoharjoittelu ovat hölmöjen hommaa. Liian monessa seurassa jo alle 10-vuotiaita viedään menestyspää edellä, tuijotetaan jotain koulujen mestaruuksia. Jos ruuvi väännetään liian kireälle liian aikaisin, ei ole mistä ottaa, kun pitäisi oikeasti ryhtyä harjoittelemaan."

Sanoo itse elukan lailla treenannut Marko Yli-Hannuksela (Apu 43/13), painin seitsenkertainen arvokisamitalisti, maailmanmestari ja nuorten maajoukkuevalmentaja.
Mutta ehkä Yli-Hannukselalla on sekä em. taustan että ehjän minäkuvan ja kotikasvatuksen ansiosta varaa sanoa näin, plus antaa viiden lapsensa harrastaa useampaa lajia (tai lopettaa harrastus, jos se ei aidosti kiinnosta). 3-vuotiasta kuopustakaan ei ole viety huippujuniorituotantolinjalle tähtäävään vaippa-akatemiaan.

 

[Ribarista ylös!]

siffan kannattaa hieman avartaa Ormo-katsomustaan ja lukaista esim. tämän aamun Hesarista artikkeli, joka kertoo nyrkkeilijästä nimeltä Bernard Hopkins. Kaveri harrasti eri lajeja pienempänä ja kokeili sitten myös niitä laittomia elämän viihdykkeitä, joista sitten häkkikin heilahti. Kysymys kuuluukin miten ihmeessä noin rujon ja kärsimyksiä täynnä eletyn nuoruuden jälkeen mies on todellinen Champion? Ns. herkkyysikävuodet, jolloin olisi pitänyt treenata ihan tosissaan ja täysillä, kuluivat ihan eri ympyröissä. Bernardilla täytyy olla urheilullisuutta lahjakkuutta enemmän kuin keskiverto tallaajalla ja äärettömän kova kunnianhimo ja asenne. Olisko kaverista tullut huippumatemaatikko jos isä olis pakottanut jo 2-3 vuotiaana algebran ja trigonometrian pariin? En usko että olisi tullut mutta huippu-urheilija kyllä tuli.

 

[siffa]

Täällä on siirrytty luistelemisen lapsena aloittamisesta kamppailulajeihin. Ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan voittamaton mestari Rocky Marciano harrasti poikavuosinaan baseballia, amerikkalaista jalkapalloa sekä muita koululaisten urheilumuotoja. Tuleva nyrkkeilymestari ei koskenut poikavuosinaan nyrkkeilyhanskoihin sen enempää kuin muihinkaan tämän alan välineisiin. Nyrkkeilyn kanssa oikealta nimeltään Rocco Francis Marhegiano tuli tekemisiin vasta ollessaan 20 vuoden ikäisenä armeijassa. Marciano otteli amatööriottelujen jälkeen 49 kertaa ammattilaisena ja tyrmäsi niissä 46 vastustajaansa eikä hävinnyt yhtään otteluaan ammattilaisena. Voidaan todeta, että Rocky Marciano aloitti nyrkkeilyharrastuksensa juuri oikeassa iässä eli 20-vuotiaana.

Seinäjoen kaupunginvaltuuston kokoomuslainen valtuutettu O-P Karjalainen innostui moukarinheitosta 8-vuotiaana. Karjalainen on hallinnut moukaritilastoja 14-vuotiaasta lähtien.

 

[siffa]

Kaikkien aikojen paras painija ja aikansa maailman parhaita urheilijoita oli venäläinen Aleksandr Karelin. Karelin harrasti lapsuudessaan hiihtoa. Painin hän aloitti 14-vuotiaana. Kolme kultamitalia, 9 maailmanmestaruutta ja lukematon määrä Euroopan ja maansa mestaruuksia saavuttanut Karelin aloitti painimisen juuri oikean ikäisenä eli 14-vuotiaana. Mielenkiintoista olisi tietää, kuinka hyväksi jääkiekkoilijaksi nimikaimansa Aleksander Barkov olisi kehittynyt, mikäli olisi aloittanut luistelemisen 14-vuotiaana. Näistä myöhäisellä iällä (14-vuotiaina) luistelun aloittaneista jääkiekkohuipuista ei taida löytyä esimerkkejä viime vuosikymmeniltä?

 

[Fordél]

Juuri lenkiltä tulleena ja Marcus Sandellin sekä Hanna-Mari Seppälän haastatteluja kuulleena ihmettelen aina vaan enemmän niitä, jotka puhuvat aikaisen lajivalinnan puolesta. Esim. Sandell harrasti 15-vuotiaaksi asti jalkapalloa, mutta joutui siinä vaiheessa sitten tiputtamaan futiksen pois ja keskittymään alppihiihtoon.

Kyllä sen kait pitäisi olla kaikille jo pikku hiljaa selvää, että tärkeintä on saada lapset liikkeelle ja harrastamaan monipuolisesti liikuntaa ihan pienestä pitäen. Ja jos jokin laji sitten kiinnostaa ylitse muiden ja nuori haluaa lähteä panostamaan siihen niin ei muuta kuin antaa palaa. Suomalaisen huippu-urheilun ongelmia ei kuitenkaan ratkaista aikaistamalla lajivalintoja vaan saamalla kaikki lapset liikkeelle. Liikettä lisäämällä massa, josta huiput aikanaan jalostetaan, olisi mahdollisimman laadukasta ja omaisi mahdollisimman monipuolisen liikuntataustan.

 

[juba]

olisi kehittynyt, mikäli olisi aloittanut luistelemisen 14-vuotiaana. Näistä myöhäisellä iällä (14-vuotiaina) luistelun aloittaneista jääkiekkohuipuista ei taida löytyä esimerkkejä viime vuosikymmeniltä?

Kelpaako Christian Ruuttu joka liittyi seuraan 14 vuotiaana?
Tosin luultavasti osasi luistella ennen sitä

 

[Mänizeri]

Urheilemisen/Harrastamisen voi aloittaa 2-3-vuotiaina, sillä nuorena saatu motoriikka ja "rakkaus liikkumiseen" auttaa myöhäisemmässä iässä lajissa kuin lajissa. Sen sijaan se mistä täällä on keskuteltu on se, että eräs nimimerkki on väittänyt että lopullinen lajivalinta/keskittyminen yhteen lajiin tulisi tehdä näin aikaisessa vaiheessa.

Onkohan se nyt oikeasti niin, että jos joku viedään 3-vuotiaana luistelemaan, että sellainen tapaus saisi yhtään etua siitä, kuin jos vastaavasti viedään vaikka 5-vuotiaana? Tai 7-vuotiaana? Mikäköhän on se luistelun taso sillä 3-vuotiaalla? Tai 5-vuotiaalla? Totta kai kenet tahansa voi viedä luistelemaan, ei siinä mitään mutta mitä sitten? Opit luistelemaan, voit pelailla jäällä, jep. Mutta olisiko kuitenkin niin, että se liikunnan määrä, joka tässä nuorelle jannulle tulee, on se juttu, yli sen että samalla oppii pelaamaan jääkiekkoa? Jälkimmäisestä ei varmasti ole haittaa, jos kiekkoilijaksi pyrkii.

Oma poikani nousi seisomaan ja oppi kävelemään / juoksemaan tod.näk. keskivertoa aiemmin, mutta en mä nyt suoralta kädeltä väitä, että se tämän seikan ansiosta on automaattisesti muita edellä juoksijana 18-vuotiaana, vaikka päätyisi harrastamaan juoksua. Vähän liian helppoa vetää mutkia suoriksi näin.

 

[siffa]

Juuri lenkiltä tulleena ja Marcus Sandellin sekä Hanna-Mari Seppälän haastatteluja kuulleena ihmettelen aina vaan enemmän niitä, jotka puhuvat aikaisen lajivalinnan puolesta. Esim. Sandell harrasti 15-vuotiaaksi asti jalkapalloa, mutta joutui siinä vaiheessa sitten tiputtamaan futiksen pois ja keskittymään alppihiihtoon.

Kuuntelin tuon radiohaastattelun Marcus Sandellista. Tuttuakin tutumpi huippu-urheilijan tarina on myös Sandellsin taustalla. Isä vei Marcuksen mäkeen, kun poika oli 3-vuotias. Sen jälkeen hän vietti mäessä kaiket illat. Grankulla IFK:n "alppimäki" on niin pieni, että iltoisin lapset pystyivät laskemaan 40-50 laskua. Valmentajat pystyivät antamaan laskujen välissä vinkkejä siitä, mitä voisi laskussa kokeilla toisin. Valaistu iltamäki ja sen pienuus olivat merkittäviä tekijöitä, jotta riittävä määrä laskutoistoja tuli päivittäin innokkaalle lapselle. Kun Granin mäki jäi pieneksi, oli siirryttävä isompiin mäkiin, joista Marcus ei kertonut tarkemmin. Marcus harrasti paljon muitakin lajeja, jalkapalloa aina 15-vuotiaaksi asti. Koska alppihiihtoharjoitukset veivät paljon aikaa, ei hän ehtinyt riittävästi jalkapalloharjoituksiin ja joutui "penkille" (ei saanut enää peliaikaa) sekä siitä johtuen joutui myös lopettamaan jalkapallon. Milloin Sandell oli tehnyt päälajin valinnan, ei jutussa kerrottu. Joka tapauksessa se oli tehty siinä vaiheessa, kun alppihiihtoharjoitukset olivat ykkössijalla eikä muiden lajien harjoituksiin päässyt enää riittävästi. Tulevan päälajinsa, alppihiihdon, pariin Marcus Sandell meni isänsä kanssa oltuaan 3-vuotias. Tuskin hänen tapauksessaan päälajin valintaa tehtiin kuitenkaan siinä vaiheessa, kuten monien jääkiekon 3-vuotiaina luistelun aloittaneiden lasten isien toimesta on tehty.

Varhainen lajin valinta ja monipuolinen urheilun harrastaminen eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan ne tukevat toisiaan, kun päälajia tukevat muut urheilulajit valitaan viisaasti.

 

[Fordél]

Milloin Sandell oli tehnyt päälajin valinnan, ei jutussa kerrottu. Joka tapauksessa se oli tehty siinä vaiheessa, kun alppihiihtoharjoitukset olivat ykkössijalla eikä muiden lajien harjoituksiin päässyt enää riittävästi.

Sandell sanoo kyseisessä haastattelussa, että hän pelasi jalkapalloa tosi pitkään, mutta joutui 15-vuotiaana valitsemaan tuleeko hänestä alppihiihtäjä vai jalkapallon pelaaja. Siinä se lajivalinta sitten lopulta tehtiin. Sitä ennen mentiin hyvin monipuolisesti eri lajeja harrastaen.

 

[siffa]

Sandell sanoo kyseisessä haastattelussa, että hän pelasi jalkapalloa tosi pitkään, mutta joutui 15-vuotiaana valitsemaan tuleeko hänestä alppihiihtäjä vai jalkapallon pelaaja. Siinä se lajivalinta sitten lopulta tehtiin. Sitä ennen mentiin hyvin monipuolisesti eri lajeja harrastaen.

Sandell kertoi jalkapallosta luopumisensa johtuneen siitä, että alppihiihdon harjoitusten hoitaminen ei enää ollut mahdollistanut jalkapalloharjoituksiin riittävää osallistumista, josta johtuen hän ei saanut enää jalkapallossa peliaikaa. Alppihiihto oli siis asetettu ykköslajiksi ennen jalkapallosta luopumista. Tämä on hyvin tyypillinen huippu-urheilijan kehitystarina, mikä sisältää päälajin lisäksi monipuolista urheilun harrastamista. Jossain vaiheessa valittu päälaji vaatii niin paljon panostamista, että muista lajeista on luovuttava. Näinhän on käynyt monen huipulle nousseen jääkiekkoilijankin kohdalla. Aikainen lajinvalinta ja monipuolinen muiden lajien harrastaminen eivät ole ristiriidassa toistensa kanssa, niinkuin olen täällä toistuvasti kirjoittanut.

 

[Fordél]

Sandell kertoi jalkapallosta luopumisensa johtuneen siitä, että alppihiihdon harjoitusten hoitaminen ei enää ollut mahdollistanut jalkapalloharjoituksiin riittävää osallistumista, josta johtuen hän ei saanut enää jalkapallossa peliaikaa. Alppihiihto oli siis asetettu ykköslajiksi ennen jalkapallosta luopumista.

Kuten totesin, 15-vuotiaaksi asti Sandell harrasti monipuolisesti eri lajeja ja vasta siinä vaiheessa piti tehdä lopullinen lajivalinta. Tottakai monella on nuorella on se ykköslaji, johon kuluu ehkä eniten aikaa, mutta silti aikaa kuluu runsaasti myös muihin harrastuksiin. Ja se on yleensä takuu hyvälle menestykselle aikanaan siinä valitussa päälajissa: riittävästi monipuolista liikuntaa lapsena ja nuorena.

 

[PJx]

Onkohan se nyt oikeasti niin, että jos joku viedään 3-vuotiaana luistelemaan, että sellainen tapaus saisi yhtään etua siitä, kuin jos vastaavasti viedään vaikka 5-vuotiaana? Tai 7-vuotiaana? Mikäköhän on se luistelun taso sillä 3-vuotiaalla? Tai 5-vuotiaalla? Totta kai kenet tahansa voi viedä luistelemaan, ei siinä mitään mutta mitä sitten?

Väittäisin, että kaverilla, joka vetää hokkarit ensimmäistä kertaa jalkaan 7-vuotiaana, ennuste ammattikiekkoilijaksi kehittymiselle on erittäin huono. Jo pääsy suurehkon seuran "parhaaseen A-ryhmään" on saavutus. Monilta 5v kavereilta onnistuu vauhtikäännös melko mallikkaasti. 7-v kaverilla saattaa työkalupakkiin kuulua jo lähes kaikki tärkeimmät tekniikat jollain tasolla. Yritä siinä sitten kilpailla tuoli tukena luistellen. Vertailukohdaksi kannattaa toki siis ottaa ne, joilla on oikeasti saumat kiekkoilijoiksi, ei se suuri massa joka putoaa varhain rattailta.

Olen hieman ihmeissäni siitä, että varhainen lajivalinta ja varhainen lopullinen lajivalinta koetaan synonyymeiksi. Varhainen lajivalinta kertoo lähinnä sitoutumisesta, jolla luodaan tietyt (myös henkiset) valmiudet. Harvan lajin harjoittelu on ollut kuitenkaan niin kokonaisvaltaista, että yhden lajin ehdoilla pärjäisi. Sivulajin muodostuminen päälajiksi ei liene uutinen. Toki se vaatii, että riittävät mailit ovat alla, eli se entinen päälaji on kehittänyt myös uudessa päälajissa tarvittavia ominaisuuksia.

 

[Mänizeri]

Väittäisin, että kaverilla, joka vetää hokkarit ensimmäistä kertaa jalkaan 7-vuotiaana, ennuste ammattikiekkoilijaksi kehittymiselle on erittäin huono. Jo pääsy suurehkon seuran "parhaaseen A-ryhmään" on saavutus. Monilta 5v kavereilta onnistuu vauhtikäännös melko mallikkaasti. 7-v kaverilla saattaa työkalupakkiin kuulua jo lähes kaikki tärkeimmät tekniikat jollain tasolla.

Äkkiseltään ajateltuna homman selvittäminen ainakin Suomessa onnistuisi kyselytutkimuksella, kohteena vaikka kaikki Mestistä ja sitä korkeammalla tasolla pelaavat pelurit. Ulkomaillakin pelaavista voitaneen rajata sarjat ja pelurit melko helpolla, jos haluaa. Tai jos vielä haluaa tarkemmin, niin kohteeksi vaikka kaikki ne, jotka ovat vielä aktiiveja ja ovat pelanneet yhdnekin pelin maajoukkueessa. On vielä melko nopeasti vastatattavissa:

1. Minkä ikäisenä luistelit ensimmäisen kerran? (Valmiit vaihtoehdot listattuna, yksi klikkaus)
2. Minkä ikäisenä liityit seuratoimintaan? (Sama kuin edellä)
3. Oletko pelannut koko ikäsi ns. ykkösjoukkueessa. (Kyllä / Ei)
4. Tekstikenttä, jossa saa kertoa tarkemmin muutamalla sanalla, jos kohdat 1-3 kaipaavat tarkennusta (miksi esim. välillä pelannut vaikka kakkosjoukkueessa).

Sähköisiä toteutusmuotojakin on useita. Silloin ei tarvitsisi puhua mutulla, vaan olisi oikeaa dataakin pohjaksi. Nyt tämä on sellaista juupas / eipäs keskustelua, jossa muutamia yksittäisiä esimerkkejä tuodaan esiin, kun se sattuu omaan agendaan sopimaan.

Tuoko tämä sitten mitään lisäarvoa, en tiedä. Luulisi silti, että Jääkiekkoliittoakin voisi kiinnostaa tällaisen tutkimuksen teko.

 

[erku]

Kuten totesin, 15-vuotiaaksi asti Sandell harrasti monipuolisesti eri lajeja ja vasta siinä vaiheessa piti tehdä lopullinen lajivalinta. Tottakai monella on nuorella on se ykköslaji, johon kuluu ehkä eniten aikaa, mutta silti aikaa kuluu runsaasti myös muihin harrastuksiin. Ja se on yleensä takuu hyvälle menestykselle aikanaan siinä valitussa päälajissa: riittävästi monipuolista liikuntaa lapsena ja nuorena.

Miten niin Sandell harrasti monipuolisesti? Jos harrastaa alppihiihtoa ja futista, niin ei se nyt mitään kovin monipuolista harrastamista ole. Se on täysin normaalia, että lapsella on yksi kesä- ja yksi talvilaji.

Mielestäni tässä keskustelussa tehdään liikaa yleistyksiä ja toisaalta myös puhutaan asian vierestä. Myöhäinen lajivalinta on varmasti ok vaihtoehto yleisurheilun, hiihdon tai soudun kaltaisissa lähinnä raakaa fysiikkaa vaativissa lajeissa, joissa tekninen suorittaminen ei hirvittävästi korostu. Sen sijaan laajasti kilpailluissa poikkeuksellista taitoa vaativissa lajeissa kuten tennis, jalkapallo, taitoluistelu tai uinti on hyvin nuoresta pitäen saatava kovia harjoitusmääriä nimenomaan kyseisessä lajissa. On käytännössä mahdotonta harjoittaa tasapuolisesti useampaa eri lajia ja sitä kautta päästä näissä lajeissa edes kansalliselle huipulle, kansainvälisestä nyt puhumattakaan.

Sen lisäksi pitää erotella myös se, että vaikkapa kahden eri lajin harjoittaminen 15-vuotiaaksi saakka ei suinkaan välttämättä tarkoita sitä, että lajivalintaa ei olisi tehty jo aikaisemmin. Esteiden nuorten Euroopan mestari Oona Kettunen kilpailee edelleen hiihdossa, mutta ei kukaan nyt varmaan väitä, etteikö hän olisi lajivalintaa jo tehnyt. Jari Litmasta on usein pidetty malliesimerkkinä tapauksesta, joka harrasti "monipuolisesti" nuorena. Niin, tokihan hän pelasi talvisin lätkää, mutta kaiken informaation mukaan hän jo pienestä pitäen harjoitteli yksikseen valtavia määriä nimenomaan jalkapallon parissa. Jos hän olisi korjuslaisen etiikan mukaisesti harjoitellut useampaa eri lajia suunnilleen samoilla määrillä, niin tokkopa hän olisi Mestareiden liigaa koskaan voittanut.

Jos lapsi treenaa vaikkapa 70 prosenttia harjoitteluajastaan uintia, 15 prosenttia salibandya ja 15 prosenttia vaikkapa joogaa, niin kyllähän hänen kohdallaan lajivalinta on käytännössä tehty, vaikka ns. monipuolisesti harrastaakin.

 

[TosiFani]

...Jos lapsi treenaa vaikkapa 70 prosenttia harjoitteluajastaan uintia, 15 prosenttia salibandya ja 15 prosenttia vaikkapa joogaa, niin kyllähän hänen kohdallaan lajivalinta on käytännössä tehty, vaikka ns. monipuolisesti harrastaakin.

Eiköhän lähes jokainen kirjoittaja allekirjoita tämän, keskustelu aiheesta vaan lähti liikkeelle siffan kiinalais/ormolaisen tyylin puolustuspuheesta ja kärjistyi.

Ja lapsi voi harrastaa alussa useampaa lajia yhtä paljon, aikanaan se lempilaji valikoituu ja saa suuremman osan nuoren ajasta.