Nuori Suomi ry

[Quattro]

Kuin minun suustani......ehkä kuitenkin ymmärrettävämmin muotoiltuna....

 

[Major Julli]

Minusta pienestä pitäen täytyisi opettaa lapsille että kaikkien asioiden saavuttamiseksi pitää tehdä työtä joten minun mielestäni Nuori Suomi-idea on väärällä pohjalla. Vaikka pelin pitää olla lapsille harrastus niin silti mielestäni jo pikkujunnusta alkaen pitää iskostaa ajattelu että pelipaikasta joukkueessa saa ja pitää taistella. Muualla Euroopassa ainakin futiksen ja rugbyn puolella näin toimitaan ja kaikki (pelaajat, valmentajat ja vanhemmat) hyväksyvät sen nurisematta. Pelin henki pitää opettaa jo varhain. Ehkä hyvä asia olisi alusta asti muodostaa eritasoisia joukkueita seuran sisälle josta sitten portaittain voisi nousta ylöspäin ja vastaavasti pudota alaspäin. Mielestäni työnteon merkitys menee lapsille parhaiten perille harrastuksen kautta ja tällä olisi varmasti positiivinen vaikutus myöhemmin myös muuhun elämään (opiskeluun, työntekoon jne.).

Tästä voi olla pitkälti samaa mieltä, kunhan muistetaan että se työnteko ei tarkoita sitä, että kymmenvuotiaat treenavat yhtä lajia kuudesti viikossa. Käyttäisin sanaa ahkeruus mieluummin kuin työnteko, lasten homma kuitenkin leikkiä.

 

[Quattro]

Tästä voi olla pitkälti samaa mieltä, kunhan muistetaan että se työnteko ei tarkoita sitä, että kymmenvuotiaat treenavat yhtä lajia kuudesti viikossa. Käyttäisin sanaa ahkeruus mieluummin kuin työnteko, lasten homma kuitenkin leikkiä.

Ihan mitä sanaa vaan, kunhan kaikki ymmärtävät, ettei pelkästään rahalla (=kausimaksu) saa oikeutusta (=peliaika ym. palvelut) joukkueen täysivaltaiseksi jäseneksi.

 

[Puolikaspakki]

Ihan mitä sanaa vaan, kunhan kaikki ymmärtävät, ettei pelkästään rahalla (=kausimaksu) saa oikeutusta (=peliaika ym. palvelut) joukkueen täysivaltaiseksi jäseneksi.

Ja juuri tämän takia olisi oleellista erottaa niin sanottu "Nuori Suomi -toiminta" ja kilpaurheilu toisistaan, jotta urheiluseurat voisivat tarjota lahjakkaille nuorille mahdollisuuden pelata ja urheilla tavoitteellisessa joukkueessa ja samaan aikaan tarjota harrastusmahdollisuuden niille, joille isä/äiti ostaa pelipaikan joukkueessa.

 

[Creative]

Ja juuri tämän takia olisi oleellista erottaa niin sanottu "Nuori Suomi -toiminta" ja kilpaurheilu toisistaan, jotta urheiluseurat voisivat tarjota lahjakkaille nuorille mahdollisuuden pelata ja urheilla tavoitteellisessa joukkueessa ja samaan aikaan tarjota harrastusmahdollisuuden niille, joille isä/äiti ostaa pelipaikan joukkueessa.

Ovela suunnitelma. Ja kannatettava. Lahjakkaat lapset, joita on 1-5 % kokonaispelaajamassasta erotetaan omiin tavoitteellisiin valmennusryhmiin ja sarjoihin. Heidän vanhempansa ja sponsorinsa luonnollisesti kustantavat touhun.

Loput keskittyvät jääkiekon harrastamiseen.

 

[Quattro]

Ovela suunnitelma. Ja kannatettava. Lahjakkaat lapset, joita on 1-5 % kokonaispelaajamassasta erotetaan omiin tavoitteellisiin valmennusryhmiin ja sarjoihin. Heidän vanhempansa ja sponsorinsa luonnollisesti kustantavat touhun.

Loput keskittyvät jääkiekon harrastamiseen.

Miksi tämä asia pitää kerta toisensa jälkeen vääntää noin mustavalkoiseksi, kun se ei sitä ole? Ei niitä jakoja tehdä vain lahjakkuuden perusteella, tälläkin foorumilla varmaan kaikki (toivottavasti) ymmärtävät, että sellaista erottelua ei kukaan pysty tekemään kuin sen hetkisen lahjakkuusnäkemyksen perusteella. Avainsana minun mielestäni on HALU! Ne jotka haluavat pelata tavoitteellisessa ja kilpailullisessa joukkueessa saisivat siihen mahdollisuuden. Ne jotka eivät sitä SILLÄ HETKELLÄ halua, voisivat pelata ja harrastaa enemmän NS-henkisessä ympäristössä. Ja kuten olen ennenkin todennut, ovet pitää olla ja pysyä auki molempiin suuntiin. Se halu syttyy jollakin ehkä vuosien päästä. Vielä varmempaa on, että monelta se halu loppuu jossain vaiheessa.
No....seuraava kommentti on varmaan taas ne resurssit. Niinpä....jossain niitä on, jossain taas ei, tai ainakin vähemmän. Ehkä viisaampaa resurssipulan surkuttelun sijasta olisi alkaa tehdä niitä. Uskon, että keinoja siihen kyllä löytyy, toki paikallisesti on varmaan mahdollisuuksissa paljonkin eroja.

 

[Puolikaspakki]

Ovela suunnitelma. Ja kannatettava. Lahjakkaat lapset, joita on 1-5 % kokonaispelaajamassasta erotetaan omiin tavoitteellisiin valmennusryhmiin ja sarjoihin. Heidän vanhempansa ja sponsorinsa luonnollisesti kustantavat touhun.

Loput keskittyvät jääkiekon harrastamiseen.

Muuten luit oikein, mutta tuo 1-5% on väärin. Esimerkiksi tällä hetkellä asumassani kaupungissa toimii kolme jääkiekkoseuraa, joista yhden seuran C-1 ikäluokan (= -91 ikäluokka) pelaajamassasta n. 40 - 45% kuuluisi "kilpailulliseen" ryhmään ja loput 60-55% "isä osti mulle harrastuksen" -ryhmään.

 

[oka]

Ovela suunnitelma. Ja kannatettava. Lahjakkaat lapset, joita on 1-5 % kokonaispelaajamassasta erotetaan omiin tavoitteellisiin valmennusryhmiin ja sarjoihin. Heidän vanhempansa ja sponsorinsa luonnollisesti kustantavat touhun.
Loput keskittyvät jääkiekon harrastamiseen.

Ja minkä ikäisistä pelaajista on kyse kun tällainen erottelu tulisi arvon Creativen mielestä suorittaa ?

 

[Creative]

Muuten luit oikein, mutta tuo 1-5% on väärin. Esimerkiksi tällä hetkellä asumassani kaupungissa toimii kolme jääkiekkoseuraa, joista yhden seuran C-1 ikäluokan (= -91 ikäluokka) pelaajamassasta n. 40 - 45% kuuluisi "kilpailulliseen" ryhmään ja loput 60-55% "isä osti mulle harrastuksen" -ryhmään.

Oletko siis sitä mieltä, että jopa 45 % pelaajista ovat lahjakkaita? Tämä onkin mielenkiintoista ja jokainen tietysti voi vetää omia rajaviivoja mielin määrin. Jostain syystä vain 1 % kaikista mainitsemistasi lahjakkaista pelaajista pelaa aikuisena huippukiekkoa. Heistäkin vain tosi pieni osa on nk. maajoukkuetasoa.

Käsitykseni mukaan C1-ikäluokassa pelaajien jakautuminen kilpakiekkoon ja harrastekiekkoon tapahtuu ihan olemassa olevan järjestelmän puitteessa joten en nyt ymmärrä mitä tekemistä tällä kaikella on NS-myytin kanssa.

 

[Creative]

Ja minkä ikäisistä pelaajista on kyse kun tällainen erottelu tulisi arvon Creativen mielestä suorittaa ?

Tämän erottelun lahjakkaiksi kuviteltujen lasten vanhemmat ja heidän palkkaamansa huippuasiantuntijat tekevät silloin kun he katsovat sen tarpeelliseksi.

Ehtona on, että he myös rahoittavat tuollaisen tavoitteellisen toiminnan.

Vaihtoehtoisesti huippulahjakkaita pikkunassikoita voisi lähettää Venäjälle Jaroslavlin Lokomotivin SDJuSHOR -kouluun, joka nimensä mukaisesti valmentaa tulevia olympiatason pelaajia.

 

[Creative]

Avainsana minun mielestäni on HALU! Ne jotka haluavat pelata tavoitteellisessa ja kilpailullisessa joukkueessa saisivat siihen mahdollisuuden.

Arvoisa Quattro,

Olet muistaakseni itse kirjoittanut jossakin viestissä että yli 90 % vanhemmista näkee omat lapsensa ykkösjoukkueessa. Miten siis suorittaisit 8-vuotiaiden lasten jaon tasoryhmiin kun 90-100 % vanhemmista ja lapsista ilmoittavat halukkuutensa harjoitella ja pelata tavoitteellisessa joukkueessa?

 

[Quattro]

Arvoisa Quattro,

Olet muistaakseni itse kirjoittanut jossakin viestissä että yli 90 % vanhemmista näkee omat lapsensa ykkösjoukkueessa. Miten siis suorittaisit 8-vuotiaiden lasten jaon tasoryhmiin kun 90-100 % vanhemmista ja lapsista ilmoittavat halukkuutensa harjoitella ja pelata tavoitteellisessa joukkueessa?

No sitten meillä oli se "lahjakkuus". On kai seuroissa nyt sen verran pelisilmää, että saadaan prosentit kohdalleen. Pääasia on, että mahdollisuus tavoitteelliseen harrastamiseen on olemassa hyvissä ajoin. Ja tähän ryhmään lähteneet/päässeet pelaajat/vanhemmat tajuavat, että peliajan tuo työmäärä, ei kausimaksu. Ettei sitä tarvitsisi kenenkään koko aikaa olla jollekin kertomassa....

 

[Quattro]

Lisäys vielä edelliseen.....se halu pitää meidän lajin parissa toimivien pystyä tunnistamaan nimenomaan sen pelaajan haluksi, ei kenenkään muun.

 

[Puolikaspakki]

Käsitykseni mukaan C1-ikäluokassa pelaajien jakautuminen kilpakiekkoon ja harrastekiekkoon tapahtuu ihan olemassa olevan järjestelmän puitteessa joten en nyt ymmärrä mitä tekemistä tällä kaikella on NS-myytin kanssa.

Olet käsittänyt väärin.

Oletko siis sitä mieltä, että jopa 45 % pelaajista ovat lahjakkaita? Tämä onkin mielenkiintoista ja jokainen tietysti voi vetää omia rajaviivoja mielin määrin. Jostain syystä vain 1 % kaikista mainitsemistasi lahjakkaista pelaajista pelaa aikuisena huippukiekkoa. Heistäkin vain tosi pieni osa on nk. maajoukkuetasoa.

Kyllä. Oman kokemukseni mukaan n. 45% kyseessä olevasta pelaajamassasta pitää sisällään sellaista lahjakkuutta, josta oikein harjoittelemalla ja riittävän tasokkaassa vertaisryhmässä kilpailuttamalla voidaan jalostaa osaavia kiekkoilijoita niin kansainväliselle kuin kansallisellekin tasolle.

Näistä pelaajista hyvin pienellä osalla tulee olemaan mahdollisuudet pelata kansainvälisellä huipulla (NHL, A-Maajoukkue), hieman suuremmalla osalla euroopan huipulla (Sveitsi, Ruotsi, Venäjä?), oleellisesti suuremmalla osalla on mahdollisuudet pelata kun ottaa mukaan Suomen "ammattilaissarjat" Liigan ja Mestiksen ja kaikilla tuosta 45%:sta on mahikset pelata kun ottaa huomioon Suomi sarjan + Tanskat, Italiat ja Ranskat edellisten lisäksi.

 

[Creative]

Olet käsittänyt väärin.

Tokkopa.

http://www.finhockey.fi/nuoret/eri_ikaryhmien_toiminnan_ideolog/

Ks. 14-18 -vuotiaiden nuorten toiminnan jakautuminen

- HARRASTEPELAAMISESTA KIINNOSTUNEET NUORET
- TAVOITTEELLISESTA PELAAMISESTA KIINNOSTUNEET NUORET

ja kumman ryhmän kohdalla

VISIO, TOIMINTA-AJATUS, PÄÄMÄÄRÄ, TAVOITTEET

 

[Puolikaspakki]

Tokkopa.

http://www.finhockey.fi/nuoret/eri_ikaryhmien_toiminnan_ideolog/

Ks. 14-18 -vuotiaiden nuorten toiminnan jakautuminen

- HARRASTEPELAAMISESTA KIINNOSTUNEET NUORET
- TAVOITTEELLISESTA PELAAMISESTA KIINNOSTUNEET NUORET

ja kumman ryhmän kohdalla

VISIO, TOIMINTA-AJATUS, PÄÄMÄÄRÄ, TAVOITTEET

Aah, ymmärsin edellisen viestisi väärin, ilmeisesti tarkoitit siinä, että Ideaalitilanteessa jakautuminen tapahtuu, etkä viitannut mitään nykyiseen käytäntöön.

Pahoitteluni.

 

[Creative]

... kunhan kaikki ymmärtävät, ettei pelkästään rahalla (=kausimaksu) saa oikeutusta (=peliaika ym. palvelut) joukkueen täysivaltaiseksi jäseneksi.

Valitettavasti olet ymmärtänyt suomalaisen lapsikiekon toiminta-ajatuksen täysin väärin.

Voit toki perustaa ja rekisteröidä oman seuran ja hankkia rahoitukset ja pelaajat sellaiselle toiminnalle kuin mitä olet kuvannut omissa viesteissäsi.

 

[Creative]

Aah, ymmärsin edellisen viestisi väärin, ilmeisesti tarkoitit siinä, että Ideaalitilanteessa jakautuminen tapahtuu, etkä viitannut mitään nykyiseen käytäntöön.

Pahoitteluni.

Niinpä. Nykyinen käytäntö on paljon kilpailullisempi ja monissa seuroissa tasojaot tehdään jo E-D -iässä. Sinälläänsä ihan hyvä asia, siellä missä tuollaiseen jakoon on edellytyksiä ja se onnistutaan tekemään reilusti kilpailullisin perustein.

 

[Creative]

Kyllä. Oman kokemukseni mukaan n. 45% kyseessä olevasta pelaajamassasta pitää sisällään sellaista lahjakkuutta, josta oikein harjoittelemalla ja riittävän tasokkaassa vertaisryhmässä kilpailuttamalla voidaan jalostaa osaavia kiekkoilijoita niin kansainväliselle kuin kansallisellekin tasolle.

Mielenkiintoista. Eihän tässä sitten ole mitään hätää kun Suomessa on noinkin paljon lahjakkuusresursseja.

Meidänhän kannattaa ruveta viemään tätä valmennustietotaitoa ulkomaillekin kun maailmalla yleisesti vallitsee se käsitys, että lahjakkuuksia vain syntyy tähän maailmankaikkeuteen äärettömän vähän. Näköjään urheilugurutkin joskus erehtyy.

 

[Puolikaspakki]

Näköjään urheilugurutkin joskus erehtyy.

Vaikka oletkin ollut väärässä jokaisessa tällä sivulla olevassa viestissäsi, se ei tee sinusta urheilugurua. Vastauksistasi päätellen se ei tee sinusta myöskään sisälukutaitoista. Näistä seikoista päätellen et joko ole ollut juniorijääkiekon kanssa tekemisissä ainakaan kymmeneen vuoteen tai kuljet jäähallilla silmät kiinni ja sormet korvissa. On tietysti kolmaskin vaihtoehto, mutta sitä en provosointisen luonteensa takia julkaise.

Selkeää jakoa kilpaurheilun ja harrastesarjojen välille ei todellakaan tehdä C-junioreissa, sanoi tonkimasi dokumentti mitä tahansa, siksi suuret tasoerot nykyisessä C-SM:ssä ja etenkin karsinnoissa ovat. Yksittäisen seuran tekemisiin tai tekemättä jättämisiin en ota kantaa, ongelmat makoilevat liittotasolla.

 

[Quattro]

Valitettavasti olet ymmärtänyt suomalaisen lapsikiekon toiminta-ajatuksen täysin väärin.

Voit toki perustaa ja rekisteröidä oman seuran ja hankkia rahoitukset ja pelaajat sellaiselle toiminnalle kuin mitä olet kuvannut omissa viesteissäsi.

Niinpä niin...ainahan meistä joku on oikeassa....ja muut väärässä....

Creative kirjoitti:
Ovela suunnitelma. Ja kannatettava. Lahjakkaat lapset, joita on 1-5 % kokonaispelaajamassasta erotetaan omiin tavoitteellisiin valmennusryhmiin ja sarjoihin. Heidän vanhempansa ja sponsorinsa luonnollisesti kustantavat touhun

Jo tämä yksi kirjoittamasi kappale kertoo, että pelkästään minä en ole käsittänyt kaikkea väärin. Millä praktiikalla pystyt julistamaan, että vain 1-5% lapsista on lahjakkaita. Uskon, että olet repäissyt nuo prosenttiluvut jostain artikkelista jota et ole ihan kokonaan ymmärtänyt tai sisäistänyt.

Puolikaspakki kirjoitti:
Kyllä. Oman kokemukseni mukaan n. 45% kyseessä olevasta pelaajamassasta pitää sisällään sellaista lahjakkuutta, josta oikein harjoittelemalla ja riittävän tasokkaassa vertaisryhmässä kilpailuttamalla voidaan jalostaa osaavia kiekkoilijoita niin kansainväliselle kuin kansallisellekin tasolle.

Tässä arvoisalle Creativelle uudelleen luettavaksi, olen täsmälleen samaa mieltä. Ajattele enemmän itse ja lainaile vähemmän kirjoituksia joita et näemmä pysty sisäistämään. Eikä millään pahalla.....

 

[Creative]

Ihan mielenkiinosta kysyn kun kirjoitat, että lopuille 55 %:lle "isä osti harrastuksen" (mitä tuo nyt sitten tarkoittaakaan) niin kuka mahtaa kustantaa tuon kuuluisan 45 % kilpailullisen ryhmän harrastuksen?

.... pelaajamassasta n. 40 - 45% kuuluisi "kilpailulliseen" ryhmään ja loput 60-55% "isä osti mulle harrastuksen" -ryhmään.

Tuo 45 % on hyvin mielenkiintoinen luku, joka kaikkien pitää ehdottomasti laittaa korvan taakse.

Tietysti voidaan sanoa myös, että 55 %, 78 % tai peräti 100 %:ia junnuista pitää sisällään kaikki huippulahjakkuudet.

Olen ollut havitsevinaan pelaajien välisiä tasoeroja jopa maajoukkueissa.
Noh. Minähän en olekaan guru, vaikka jotkut ovatkin omalla erinomaisella sisälukutaidoillaan näin ymmärtäneet.

 

[Creative]

.... pystytkö lähteidesi kautta selvittämään Venäjän juniorijääkiekkosysteemin, mikä on se oleellisin tieto.

Seuraava lainaus pitää sisällään ainakin jotain tietoa Kari Heikkilän kehumasta venäläisestä juniorijärjestelmästä.

Kirjoittajana on Jaroslavlin Lokomotivin juniorikoulun johtaja Viktor Mihailov:

"Joskus meitä on kritisoitu siitä, että olemme kupanneet eri ikäluokkajoukkueisiin poikia muista kaupungeista paikallisten seurojen vahingoksi. Yleinen toivomuksemme ja tavoitteemme on, että Jaroslavlissa pelaa ainoastaan omia Jaroslavlin poikia. Valitettavasti tämä on satua.

Erinomaisten toimintaoslouhteiden ja hyvien valmentajien lisäksi tarvitaan muutakin. Lapsella pitää olaa lahjoja. Lahjakkuus on sellainen asia – samoin kuin musiikissa tai matematiikassa – että se joko on tai vaihtoehtoisesti ei.

Me otamme joka kertaa aloittavaan ikäluokkaan 150 oman kaupungin poikaa ja toivomme, että näistä jäisi joukkueeseen vähintään 20 jaroslavlilasta. Aina se ei kuitenkaan onnistu.

Tästä huolimatta tavoitteenamme on tehdä sadusta totta ja unelmoimme edelleen siitä, että joukkueessamme pelaisi pelkästään oman kaupungin kasvatteja. Toisaalta miettikää miten olisi käynyt jos emme olisi aikanaan ottaneet kouluumme esimerkiksi Antipovia Apatitysta, Vlasenkovia Olenegorskista ja monia muita. Olemmeko menettäneet mitään tuomalla lahjakkaita pelaajia Jaroslavliin?"

Olen myös kuullut venäläisiltä, että alkuperäiset 150 aloittavaa poikaa kerätään kiertämällä paikallisia päiväkoteja ja testaamalla poikia.

Jaroslavl on 600 000 asukkaan kaupunki.

 

[Turisti]

Tapasin töiden merkeissä tänään Pohjois-Amerikassa asuvan hepun. Kuinka ollakkaan intressit junioriurheilusta ja ice-hockeysta kohtasivat lounastunnin aikana.

Tässä USAn tämän hetkinen tilanne (huom. otanta yksi iso jenkki-city):

10-17 v. pelaajat pelaavat omissa ikäluokissaan kolmea eri tasoa, AAA/AA/A-tasot. Jotkut seurat ovat keskittyneet AA/A-tasoille ja jotkut seurat ylläpitävät vain AAA-tason joukkueita.

AAA-tason joukkueet järjestävät joka kevät try-out tapahtuman, jonne halukkaat pelaavat voivat osallistua MAKSUA vastaan. AAA-taso joukkueisiin päässeille pelaajille todella luodaan olosuhteet: hyvä valmennus, jäätä, puitteet, tasokkaat pelit ja turnaukset ym. kehittyä paremmiksi kiekkoilijoiksi.

Miten tämä eroaa Suomesta ? Suomessa ei profiloiduta, vaan kaikki haluavat olla AAA-tasoa vaikka siihen ei olisi resursseja !

 

[siffa]

Erinomaisten toimintaoslouhteiden ja hyvien valmentajien lisäksi tarvitaan muutakin. Lapsella pitää olaa lahjoja. Lahjakkuus on sellainen asia – samoin kuin musiikissa tai matematiikassa – että se joko on tai vaihtoehtoisesti ei.

Täällä on paljon keskusteltu lapsien lahjakkuudesta. Venäjällä näitä lahjakkuuksia suuret seurat etsivät laajalta alueelta omasta maasta ja niinkuin TOJ kirjoitti heitä etsitään myös maan rajojen ulkopuolelta. Sitten näistä lahjakkuuksista aletaan koulia seurojen juniorisysteemeissä jääkiekkoilijoita. Näistäkin lahjakkuuksista arvioisin yhdessä suurseurassa ikäluokkaa kohden pystyttävän tekemään vain 1-2 korkeimman Venäjän sarjatason huippukiekkoilijaa, jos aina edes niinkään montaa.
Kiinnostavaa olisi tietää, mistä nämä venäläiset junioritarkkailijat näkevät sen, kuka on lahjakas. Olen kirjoittanut tänne, että näen juniorista sen, kuinka kauan hän on harrastanut luistelua ja jääkiekon käsittelyä. Hyvin nuorena luistelun ja sitten myöhemmin mailan käsittelyn aloittanut poika on valovuoden edellä sellaista poikaa, joka on aloittanut luistelun ja mailan käsittelyn aivan hiljattain. Lahjakkuudeltaan myöhemmin aloittanut poika voi olla parempi. Tarkoitan sitä, että jos hän olisi aloittanut luistelun ja kiekon käsittelyn mailalla saman aikaisesti kuin se toinen poika, hän olisi edellä taidollisesti tätä.
Luulen, että Venäjällä kierretään etsimässä jo pitkälle taidollisesti edenneitä juniorijääkiekkoilijoita, jotka eroavat selvästi muista junioreista. Monipuolinen luistelutaito kiinnittänee huomiota aina eniten. Monipuolinen, korkeatasoinen luistelutaito ei ole synnynnäistä kenelläkään vaan se opitaan vain lukuisten harjoitusten myötä.
Kun perehtyy eri alojen lahjakkuuskeskusteluun ja tekee havaintoja huipulle edenneistä urheilijoista tai taiteilijoista, löytyy heistä aina yksi yhteinen lahjakkuuden osa-alue. Yhteisenä piirteenä on harjoituslahjakkuus, mikä ilmenee jo hyvin nuorena ja jatkuu aina niin pitkään kuin taitoja voi kehittää. Hyvin nuorilla harjoituslahjakkuuden esiin motivoimisessa on vanhemmilla tärkeä osuus. Sen jälkeen tarvitaan hyvät opettajat/valmentajat sekä niinkuin Venäjälläkin todetaan, hyvät olosuhteet.
Miten tämä sitten liittyy Nuori Suomi-keskusteluun? Siten, että antaako Nuori Suomi järjestelmä mahdollisuuden muutamien huippujunioreiden etenemiselle taidollisesti aina kansainväliselle huipulle saakka. Harjoituslahjakkuus on harvinaisin lahjakkuuden laji, mutta jokaiselle huipulle pyrkivälle välttämätön lahjakkuus. Sitä en väitä, että pelkästään harjoituslahjakkuudella edetään huipulle.