Nuori Suomi ry

[siffa]

Ensi vuoden olympiakisat on mainio vertailukohta eri maiden kesken niiden juniorituotantojen tehokkuudesta. Olen määritellyt, että vuonna 1986 ja sen jälkeen syntyneet ovat olleet Jääkiekkoliiton laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelman kanssa tekemisessä ensimmäisenä ikäluokkana. Katsotaan Sotshin olympiakisojen eri maiden pelaajat, jotka ovat syntyneet 1986 tai sen jälkeen. Tämä on yksi hyvin yksinkertainen vertailu eri maiden juniorijärjestelmien tehokkuudelle.

Eri maiden juniorijärjestelmien laatua ja tehokkuutta on täällä arvioitu NHL:ssä vakiopelaajiksi nousseitten pelaajien määrillä. Tein tästä selvityksen kaudelta 2011-2012 vuonna 1986 ja sen jälkeen syntyneiden pelaajiemme suhteen. Jokainen muistaa, että olimme pudonneet kauaksi kärkimaista Tanskan tasolle tämän mittarin suhteen. Kausi 2012-2013 ei tuonut parannusta suomalaisten NHL-pelaajien tilanteeseen, kun suurimmat toivomme Mikael Granlund ja Sami Vatanen eivät pystyneet ottamaan vakiopaikkaa NHL-joukkueissaan.

Ensi kaudella ovat M.Granlund ja Vatanen vuotta vanhempia ja heidän heikkoutensa kapeassa NHL-kaukalossa on tiedostettu. Seurasin viime kaudella enemmän NHl-pelejä kuin koskaan aiemmin. Tulin siihen tulokseen, että suomalaisten yritykset NHL:n vakiopelaajiksi tulevat jatkossakin kariutumaan lähinnä voimaluistelun puutteeseen. Tässä suhteessa uskallan herättää keskusteluun tämän kevään huippuvarausten, Barkov jr:n ja Ristolaisen, mahdollisuudet nousta NHL-vakiopelaajiksi vielä ainakaan pariin vuoteen. Voimaluistelun kanssa on molempien tehtävä iso työ, että se tulee riittämään pelaamiseen NHl-kaukaloissa. Joel Armian on tehtävä vieläkin isompi työ luisteunsa kanssa, mikäli aikoo nousta NHL-vakiopelaajaksi. Suomen junioreista lähimpänä NHL-tason voimaluistelua ovat Kasperi Kapanen ja Artturi Lehkonen. NHL:n pudotuspelien paras pelaaja, Patrick Kane, on loistavan taitonsa lisäksi erinomainen voimaluistelija, joten pieni koko ei ole esteenä Kapasen ja Lehkosen nousulle NHL-vakiopelaajiksi.

Sitten vielä muistutus Jääkiekkoliiton ja Nuori Suomen yhteistyöstä. Pro Nuori Suomi-tunnustus annettiin Jääkiekkoliiton Kalervo Kummolalle ja Eero Lehdelle 23.9.2006. Nuoren Suomen pääsihteeri Teemu Japisson totesi tilaisuudessa:"Jääkiekkoliiton luottamushenkilöt puheenjohtaja Kalervo Kummolan johdolla ovat antaneet sinettiseuratyöhön resursseja ja uskoneet toiminnan vaikuttavuuteen. Käytännön työtä on kaikki nämä vuodet 1990-luvun alusta edistänyt Nuori Suomi-päällikkö Eero Lehti. Jäkiekon sinettiseuratoiminta on ollut koko ajan mallina myös muiden lajien sinettitoiminnalle". Kummola kertoi Sinettiseminaarissa, että kaikista alle 18-vuotiaista jääkiekon harrastajista lähes kaksi kolmasosaa pelaa sinettiseurassa. Sinettiseuratoiminnassa on mukana tällä hetkellä (2006) melkein kaikki harrastajamääriltään suurimmat seurat sekä iso joukko aivan pieniäkin seuroja. Kummola totesi seminaarissa vielä:"Suomen jääkiekkoliitto haluaa jatkossakin edistää muiden sinettiseuroja omaavien liittojen kanssa kaikkien lasten ja nuorten mahdollisuuksia harrastaa valitsemaansa lajia ja haluamassaan laajuudessa. Näin toimimalla olen varma siitä, että myös jääkiekossa kansainvälisen menestyksen pohjana olevat pelaajamäärät pysyvät jatkossa riittävän laajoina ja toiminnan laatu sekä huipulle pyrkivien pelaajien osaamisen taso korkeana.

Kalervo Kummola oli Studio 55:n vieraana 28.10.2010 ja kertoi mm.:"Olin kolme vuotta sitten (2007) tosi huolissani huippupelaajatuotannostamme. Kaikki-pelaa ja sosiaalijääkiekko vietiin liian pitkälle. Meillä oli huonoja, tasapäistäviä vuosia välissä. Nyt kaivetaan huiput esille Jukka Rautakorven johdolla. Meillä on hyviä huippujunioreita nousemassa".

 

[PJx]

Tuossa varmaan isoin ongelmakohta onkin, että miten säilytät (tai edes vaadit) tietyn vaatimustason, jos joukkueen pelisääntöihin on kirjoitettu, että peliaika jaetaan tasan. Realistisesti ajatellen se lienee mahdotonta.

Jopa tasoryhmien muodostamisen jälkeenkin tullaan taas samaan tilanteeseen, eli sallitaanko oikeasti kilpailu pelipaikoista.

-------------------------------------

On kuitenkin outoa, että Nuori Suomi antaa edelleen suosituksia kilpailutoimintaan, jos se kerran ei halua siihen puuttua. Ja kun kirjoitit, että nostetaan toiminnan laatua, niin suhteessa mihin? Ainakaan huippupelaajatuotannossa se ei näy.

Se mikä pitää ymmärtää huippu-urheilusta ja sen moraalikoodista, on se, että suomalaiset eivät määrittele sitä, eikä meidän moralisointimme sitä muuta. Siksi pidän loogisesti kestämättömänä, että kilpailulle annetaan Suomessa jotkut omat suositukset ja sitten itketään, kun urheilijat eivät pärjää kansainvälisissä ympyröissä.

Niin, ihan ensimmäiseksi pitää määrittää tavoitteet eli se, mille tasolle pojat ovat pyrkimässä. Jos tavoite on, että yksikin pojista tienaa leipänsä pelaamalla, niin sitten pitää tehdä selväksi, että se määrää vaatimustason.

Toisaalta pitää olla rohkeutta kertoa karu totuus, että koko ryhmän reenit on helppo sabotoida huonolla asenteella (tai sillä, ettei taso yksinkertaisesti riitä). Pitäisi uskaltaa puhua siitä, ettei tavoitteiden ja tekemisen tason välillä voi olla ristiriitaa. Selvä peli puolin ja toisin siitä, mihin ollaan sitoutumassa.

Joo, tiedän, ettei se ole realismia. Kuitenkin kun katselee urheilun koko kuvaa, niin huomaa, että urheilus sielu tuli kadotettua tästä maasta jo ennen vuotta 95. Kun joskus 70-luvulla tiiraili tilastoja Urheilulehdestä jäi kuva, että Suomen taso vaikutti leveämmältä kuin jonkun DDR:n vastaava (aika kultaa muistot). Siihen aikaan moni oli valmis tekemään riittävästi työtä uran eteen, vaikka kunnollisesta rahallisesta korvauksesta ei voinut edes haaveilla.

Ruotsin järjestelmistä en tiedä pätkääkään, mutta toimvat näemmä paremmin. Tärkeämpää kuin tehdä tilastoja tai miettiä peliaikojen jakaumaa, olisi iskostaa urheilijoiden alkujen päähän tahto pelata voitosta, tehtiin tilastoja tai ei. Voitosta pitää pelata vaikka ei voittaisi. Samalla pitää ryhtyä antamaan arvoa niille, jotka ovat leikkiin ryhtyneet.

Puheet siitä, että pelaajia pitää kehittää menestyksen kustannuksella pitäisi "kriminalisoida". Hyvä tarkoitus, mutta toimivat ainoastaan savuverhona huonosti tehdylle työlle. Kokonaan toinen tarina on sitten se, että myös harrasteliikunta/pelaaminen on saatava parempaan kuosiin. Se onnistuu helpommin, jos kilpaurheilun taakka pudotetaan pois tältä työltä.

Problematiikka on vähän saman tapainen kuin jos haluaa ostaa halvan ja hyvän hyödykkeen. Se onnistuu, jos ostaa ensin halvan ja sitten hyvän...

 

[P.Sihvonen]

Sitten vielä muistutus Jääkiekkoliiton ja Nuori Suomen yhteistyöstä. Pro Nuori Suomi-tunnustus annettiin Jääkiekkoliiton Kalervo Kummolalle ja Eero Lehdelle 23.9.2006. Nuoren Suomen pääsihteeri Teemu Japisson totesi tilaisuudessa:"Jääkiekkoliiton luottamushenkilöt puheenjohtaja Kalervo Kummolan johdolla ovat antaneet sinettiseuratyöhön resursseja ja uskoneet toiminnan vaikuttavuuteen. Käytännön työtä on kaikki nämä vuodet 1990-luvun alusta edistänyt Nuori Suomi-päällikkö Eero Lehti. Jäkiekon sinettiseuratoiminta on ollut koko ajan mallina myös muiden lajien sinettitoiminnalle". Kummola kertoi Sinettiseminaarissa, että kaikista alle 18-vuotiaista jääkiekon harrastajista lähes kaksi kolmasosaa pelaa sinettiseurassa. Sinettiseuratoiminnassa on mukana tällä hetkellä (2006) melkein kaikki harrastajamääriltään suurimmat seurat sekä iso joukko aivan pieniäkin seuroja. Kummola totesi seminaarissa vielä:"Suomen jääkiekkoliitto haluaa jatkossakin edistää muiden sinettiseuroja omaavien liittojen kanssa kaikkien lasten ja nuorten mahdollisuuksia harrastaa valitsemaansa lajia ja haluamassaan laajuudessa. Näin toimimalla olen varma siitä, että myös jääkiekossa kansainvälisen menestyksen pohjana olevat pelaajamäärät pysyvät jatkossa riittävän laajoina ja toiminnan laatu sekä huipulle pyrkivien pelaajien osaamisen taso korkeana.

Kalervo Kummola oli Studio 55:n vieraana 28.10.2010 ja kertoi mm.:"Olin kolme vuotta sitten (2007) tosi huolissani huippupelaajatuotannostamme. Kaikki-pelaa ja sosiaalijääkiekko vietiin liian pitkälle. Meillä oli huonoja, tasapäistäviä vuosia välissä. Nyt kaivetaan huiput esille Jukka Rautakorven johdolla. Meillä on hyviä huippujunioreita nousemassa".

No, niin, tämähän oli se totuus. Jopa Kale tuli järkiinsä. Meni vihkoon 1995-2010 Nuori Suomi -hengessä. Kalen herääminen todellisuuteen antoi vielä sauman suomalaiselle jääkiekkoilulle.

Johtava

 

[TosiFani]

No, niin, tämähän oli se totuus. Jopa Kale tuli järkiinsä. Meni vihkoon 1995-2010 Nuori Suomi -hengessä. Kalen herääminen todellisuuteen antoi vielä sauman suomalaiselle jääkiekkoilulle.

Johtava

Niin, totuus tulee Kalen suusta: Kaikki-pelaa ja sosiaalijääkiekko vietiin liian pitkälle.

On hyvä, että sinäkin ymmärrät syyllisen, etkä lähde syksyn artikkelissasi turhaan syyttelemään Nuori Suomi -järjestelmää.

 

[J.Grönvall]

Jaa meinaatko kiertää Ruotsin hyvän menestyksen sillä, että siellä toimiva "NS" ei vaan sovi suomalaiseen kulttuuriin? Mielenkiintoista jos todella ajattelet näin. Suomeen sopii siis mielestäsi paremmin vaikkapa venäläistyyppinen systeemi? Minusta kuitenkin me pohjoismaana olemme kulttuurisesti hyvinkin lähellä nimenomaan Ruotsia...

Heh, koko tekstillesi. Kysytään nyt sitten lätkäjätkämäisesti näin, että mitäköhän vittua sinä selität? Mistä keksit tällaisen purkautumisen, täh? MISTÄ?

 

[Wäinö#16]

Jotta keskustelu ei mene aivan vanhan toistamiseksi, niin kannattaa lukea ketjua viime tammikuulta, jolloin msg toi esille näitä Ruotsin juniorijääkiekkoilun suosituksia:

On totta, että ei ole Ruotsissa Nuori Ruotsia. Sen sijaan Ruotsissa on kaikenlaista muuta samanhenkistä touhua. Vuonna 2013 jokainen vähänkään ruotsia taitava löytää kyllä erilaisia lapsiurheilun linjauksia ja periaatteita.

 

[msg]

Johtava, yksi johtavista juniorivalmentajistamme

Sinettiseuravalmentaja... Ymmärtääkseni tämä seurasi on erittäin ylpeä siitä seinällä roikkuvasta sinetistään.

Minulle on vähän epäselvää kuka näistä sinun monista persoonistasi valmentaa HPK:ssa ensi kaudella. Ja oliko se niin, että muut eivät saa puhua HPK:n 01-joukkueesta tällä palstalla paitsi nimimerkki P.Sihvonen?

 

[LaTe_Show]

Minulle on vähän epäselvää kuka näistä sinun monista persoonistasi valmentaa HPK:ssa ensi kaudella. Ja oliko se niin, että muut eivät saa puhua HPK:n 01-joukkueesta tällä palstalla paitsi nimimerkki P.Sihvonen?

Viime kauden HPK 01:n pelisäännöissä sanotaan mm näin:

Toiminnassa kiinnitetään huomio pelaajien viihtyvyyteen ja joukkueen hyvään henkeen sekä pyritään tarjoamaan mielekästä harjoittelua sekä liikunnan iloa.

Joukkueella ei ole kilpailullisia tavoitteita.

Joukkueen harjoituksissa harjoitellaan tosissaan, mutta tavoitteena on, että kaikilla olisi kivaa ja syntyisi halu tulla uudelleen mukaan.

Valmentaja jakaa peliaikaa tasapuolisesti.

 

[PTS]

Heh, koko tekstillesi. Kysytään nyt sitten lätkäjätkämäisesti näin, että mitäköhän vittua sinä selität? Mistä keksit tällaisen purkautumisen, täh? MISTÄ?

Jaa, minusta tuntuu ennemminkin, että vitun huutaminen kesken keskustelun on lapsellisen ala-arvoista kielenkäyttöä, jota kuulee enemmän peruskoulun yläasteella. Voi se jonkun keskenkasvuisen mielestä lätkäjätkämäisyyttäkin tietysti olla.

Itse totesit, että voisiko Ruotsin ja Suomen ero olla selitettävissä kulttuurieroilla ja ettei muualla toimiva välttämättä toimi Suomessa. Siitä vedin johtopäätöksen, että ajattelet Ruotsin NS-tyyppisten suositusten toimivan siellä mutta että Suomessa vastaavat eivät välttämättä toimi? Tänne sopii siis paremmin se, että lapsia jaotellaan jo esikouluikäisenä? Jos tarkoitit muuta, selvennä se, äläkä huutele vittua keskellä yötä.

Heh, siis Ruotsissa on periaatteessa samanlainen "kilpailua estävä" käytäntö pikkujunnujen kohdalla, mutta kun Suomessa on jotain esoteerisiä sun muita jakoja ja kun on sitä paitsi Kalen pelottelu, niin tämä on merkittävin syy sille, miksi Ruotsista tulee enemmän NHL-pelaajia? Voisikos asiaa katsoa vähän avarakatseisemmin ja vaikka ehkä hylätä teorian, joka ei näin käytännössä oikein pädekään?

 

[P.Sihvonen]

Etteivät aikuiset tirkistelisi lasten asioita

Ja oliko se niin, että muut eivät saa puhua HPK:n 01-joukkueesta tällä palstalla paitsi nimimerkki P.Sihvonen?

Niin, ajattelen noiden lasten kannalta asiaa. Ei ole jotenkin reilua eikä edes kai tarpeen, että heidät vedetään täällä tai muualla keskusteluun mukaan.

Aloitan nyt kyseisessä joukkueessa päävalmentajana. Teen joukkueelle omat linjaukseni kaiken toiminnan suhteen. Yksi linjauksistani on se, että netissä oleva blogimme muuttuu sellaiseksi, että sinne on pääsy vain joukkueen jäsenillä. Vältymme siltä, etteivät pienisieluiset aikuiset ihmiset mene epämääräisin motiivein tirkistelemään lasten asioita.

Johtava

 

[TosiFani]

... Yksi linjauksistani on se, että netissä oleva blogimme muuttuu sellaiseksi, että sinne on pääsy vain joukkueen jäsenillä. Vältymme siltä, etteivät pienisieluiset aikuiset ihmiset mene epämääräisin motiivein tirkistelemään lasten asioita.

Johtava

Sinun kannattaa miettiä myös oman nettikäyttäytymisesi linjaa, sillä valmentamasi pelaajat tietävät seuraavana päivänä kopissa sinun yöllisistä kirjoitteluistasi.

 

[J.Grönvall]

Jaa, minusta tuntuu ennemminkin, että vitun huutaminen kesken keskustelun on lapsellisen ala-arvoista kielenkäyttöä, jota kuulee enemmän peruskoulun yläasteella. Voi se jonkun keskenkasvuisen mielestä lätkäjätkämäisyyttäkin tietysti olla.

Itse totesit, että voisiko Ruotsin ja Suomen ero olla selitettävissä kulttuurieroilla ja ettei muualla toimiva välttämättä toimi Suomessa. Siitä vedin johtopäätöksen, että ajattelet Ruotsin NS-tyyppisten suositusten toimivan siellä mutta että Suomessa vastaavat eivät välttämättä toimi? Tänne sopii siis paremmin se, että lapsia jaotellaan jo esikouluikäisenä? Jos tarkoitit muuta, selvennä se, äläkä huutele vittua keskellä yötä.

Heh, siis Ruotsissa on periaatteessa samanlainen "kilpailua estävä" käytäntö pikkujunnujen kohdalla, mutta kun Suomessa on jotain esoteerisiä sun muita jakoja ja kun on sitä paitsi Kalen pelottelu, niin tämä on merkittävin syy sille, miksi Ruotsista tulee enemmän NHL-pelaajia? Voisikos asiaa katsoa vähän avarakatseisemmin ja vaikka ehkä hylätä teorian, joka ei näin käytännössä oikein pädekään?

Joo, kyllä sinun tulkintojesi taso huomattiin. On se kumma ettei täällä voi edes pohtia mitään, kun heti ollaan kurkussa kiinni.

Siinä oli vissiin KAKSI erilaista pohdintaa, kysymystä. Sinä kirjoitat sitten pitkän pätkän jossa tunget suuhuni kaikenlaista. Ja sen päälle esität siinä nyt jotain aikuista. Hahhah.

Peili.

 

[LaTe_Show]

Sinun kannattaa miettiä myös oman nettikäyttäytymisesi linjaa, sillä valmentamasi pelaajat tietävät seuraavana päivänä kopissa sinun yöllisistä kirjoitteluistasi.

Unohtamatta näiden pienten 12-vuotiaiden perheet/vanhemmat, jotka lukevat tätä palstaa.

 

[Fordél]

Niin, ajattelen noiden lasten kannalta asiaa. Ei ole jotenkin reilua eikä edes kai tarpeen, että heidät vedetään täällä tai muualla keskusteluun mukaan.

Kummallinen on sinunkin käsitys reiluudesta, kun kuitenkin tapaus Erholtzissa näit reiluksi vetää koko perheen mukaan keskusteluun. No varmasti ihan reilua, että tässä keskustelussa ei yksityiskohtaisesti keskitytä yhteen joukkueeseen. Silti mielenkiintoiset nuo HPK:n -01 joukkueen säännöt. Hyvinkin Nuori Suomi -henkiset ja nyt eletään kuitenkin jo vuotta 2013 ja kaiketi kaikki tuo pitäisi olla takana päin, kiitos Kalen.

 

[msg]

Niin, ajattelen noiden lasten kannalta asiaa. Ei ole jotenkin reilua eikä edes kai tarpeen, että heidät vedetään täällä tai muualla keskusteluun mukaan.

Johtava

Kelpaavat kuitenkin sinulle itsellesi keppihevoseksi oman asiasi ajamiseksi? Olethan useampaan kertaan tässäkin ketjussa viitannut tulevaan pestiisi välittämättä seurauksista niin omalle pihallesi tai muille joukkueen pojillle ja perheilleen.

Pelkäätkö ettet pysty elämään niin kuin opetat?

 

[LaTe_Show]

Silti mielenkiintoiset nuo HPK:n -01 joukkueen säännöt.

Vaikka aiemmin sanottiin, että:

Vanhempainkokoukset - Nuoren Suomen myötä syntyi käsite vanhempien "asiakkuus". Joukkueen pelisäännöistä alettiin päättää kokouksissa, joissa oli läsnä vanhemmat. Eivät vanhemmat voi tietää, miten jääkiekkojoukkueen elämä järjestetään.

... niin nostan hattua tuon joukkueen vanhempainkokouksessa päätetyille nuorisuomimaisille pelisäännöille.

 

[Wäinö#16]

Joo, kyllä sinun tulkintojesi taso huomattiin. On se kumma ettei täällä voi edes pohtia mitään, kun heti ollaan kurkussa kiinni.

Ymmärsin itsekin kirjoituksesi ilmeisesti aivan väärin. Mitä sitten tarkoitit alla olevalla? Puhuttiin kuitenkin Ruotsin "kaikki pelaa"-säännöistä.

Se onkin mielenkiintoinen kysymys miten Ruotsi on näin paljon edellä mitä se nyt on. Ja ruotsalaiset jääkiekkoilijat ovat kuitenkin todella kovia myös kilpailupään osalta, kirkkain esimerkki varmaan Peter Forsberg.

Voiko kyseessä olla kulttuurilliset erot? Mikä toimii Kiinassa ei toimi Suomessa?

 

[P.Sihvonen]

Tanska meni ohi

Ensi vuoden olympiakisat on mainio vertailukohta eri maiden kesken niiden juniorituotantojen tehokkuudesta. Olen määritellyt, että vuonna 1986 ja sen jälkeen syntyneet ovat olleet Jääkiekkoliiton laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelman kanssa tekemisessä ensimmäisenä ikäluokkana. Katsotaan Sotshin olympiakisojen eri maiden pelaajat, jotka ovat syntyneet 1986 tai sen jälkeen. Tämä on yksi hyvin yksinkertainen vertailu eri maiden juniorijärjestelmien tehokkuudelle.

Eri maiden juniorijärjestelmien laatua ja tehokkuutta on täällä arvioitu NHL:ssä vakiopelaajiksi nousseitten pelaajien määrillä. Tein tästä selvityksen kaudelta 2011-2012 vuonna 1986 ja sen jälkeen syntyneiden pelaajiemme suhteen. Jokainen muistaa, että olimme pudonneet kauaksi kärkimaista Tanskan tasolle tämän mittarin suhteen. Kausi 2012-2013 ei tuonut parannusta suomalaisten NHL-pelaajien tilanteeseen, kun suurimmat toivomme Mikael Granlund ja Sami Vatanen eivät pystyneet ottamaan vakiopaikkaa NHL-joukkueissaan.

Siffa, tuo on tärkeä tarkastelun kohde. Ammattilaisten keskuudessa on arvioitu, että Nuori Suomi -vaihe iski pahiten 1986-1994 syntyneisiin ikäluokkiin. Noissa ikäluokissa tärkeimpinä juniorivuosina kilpailu oli liikaa pois kilpailusta ja urheilu urheilusta.

Tuntemani valmennuspäälliköt arvioivat, että hiljaksiin 2000-luvun alusta alueilla ja seuroissa ja joukkueissa herättiin siihen, että vallitsevan järjestelmän kanssa on pakko kenttätasolla keplotella tavalla tai toisella.

Tunnetuin järjestelmän vastustaja ja kiertäjä noilta ajoilta lienee Ismo Lehkonen. Läpi kaikkien pahimpien Nuori Suomi -vuosien tärkeimpänä "kaikki pelaa" -ideologian vastavoimana ammattipiireissä pidetään Jukka Rautakorpea. Sanotaan, että ilman Rautakorpea Nuori Suomi -älyttömyys olisi mennyt vielä pidemmälle.

Se on karu fakta, että 1986 ja sen jälkeen syntyneiden osalta laatupelaajatuotantomme on romahtanut alle Tanskan tason, jos asiaa tarkastellaan tiiveimmän sihdin eli NHL-mittarien kautta.

Johtava

 

[J.Grönvall]

Ymmärsin itsekin kirjoituksesi ilmeisesti aivan väärin. Mitä sitten tarkoitit alla olevalla? Puhuttiin kuitenkin Ruotsin "kaikki pelaa"-säännöistä.

Minä en nyt suoraan sanoen ymmärrä mitä tuossa voi ymmärtää väärin. Täällä on kirjoiteltu vähän siihen malliin, että Ruotsissa kaikki pelaavat eikä ole nuorissa tasojoukkueita. Samaan aikaan sieltä tulee merkittävästi parempia pelaajia kuin meiltä.

Eli onko Ruotsi malliesimerkki siitä, että tasojoukkueilla ja muulla ei ole mitään merkitystä, vai onko ruotsalainen kulttuuri ja ajattelutapa sillä tavalla erilainen, että siellä moinen toimii tehokkaasti. Heidän pelaajansa ovat paitsi taitavia, niin myös henkisesti todella kovia ja ovat kilpailijoita parhaasta päästä.

Vieläkin naurattaa se PTS:n viesti, heh, kyllä voi olla ihmisellä ennakkoasenteita. Huhhuh.

 

[LaTe_Show]

Se on karu fakta, että 1986 ja sen jälkeen syntyneiden osalta laatupelaajatuotantomme on romahtanut alle Tanskan tason, jos asiaa tarkastellaan tiiveimmän sihdin eli NHL-mittarien kautta

Toisaalta mielenkiintoista kun miettii "hyvää juniorityötä" niin tässä valossa se tiivein sihti on NHL:n varauksissa. Jos otetaan vaikka viimeiset 10 vuotta tarkasteluun, niin:

- suomalaisia on varattu 96 ja
- tanskalaisia 13 (<- mikä on helvetin hyvä lukema resurssit huomioiden)

Eli tuo suurin ongelma näyttäisi tulevan "vasta" myöhäisteini-iässä 18+ kun pitäisi alkaa lunastamaan niitä lupauksia ja odotuksia. Eli pitäisikö miettiä enemmin sitä, mitä tulisi tehdä toisinnäille C-junnuista ylöspäin?

(Toisaalta miksi vaivata päätä näillä asioilla, kun kerta pelikirja kompensoi taidon har har har)

 

[Wäinö#16]

Minä en nyt suoraan sanoen ymmärrä mitä tuossa voi ymmärtää väärin. Täällä on kirjoiteltu vähän siihen malliin, että Ruotsissa kaikki pelaavat eikä ole nuorissa tasojoukkueita. Samaan aikaan sieltä tulee merkittävästi parempia pelaajia kuin meiltä.

Eli onko Ruotsi malliesimerkki siitä, että tasojoukkueilla ja muulla ei ole mitään merkitystä, vai onko ruotsalainen kulttuuri ja ajattelutapa sillä tavalla erilainen, että siellä moinen toimii tehokkaasti. Heidän pelaajansa ovat paitsi taitavia, niin myös henkisesti todella kovia ja ovat kilpailijoita parhaasta päästä.

Vieläkin naurattaa se PTS:n viesti, heh, kyllä voi olla ihmisellä ennakkoasenteita. Huhhuh.

Mielestäni PTS:n vastaus oli ihan asiallinen. Eli ollaan siitä siis samaa mieltä, että Ruotsissa ollaan onnistuttu erottelemaan lapsi- ja nuorisourheilu onnistuneesti siten, että alle 12-vuotiailla painottuu "kaikki pelaa"-meininki, jossa kaikille tarjotaan mahdollisuuksia ja kilpailullisuus korostuu vasta näiden ikävuosien jälkeen.

Itse ajattelen, että suurin ero tulee valmennuksen laadussa ja resursseissa ja tähän suuntaan on mm. Cobol tässä ketjussa kirjoittanut. On ensiarvoisen tärkeää, että jo pienestä pitäen valmennus on kunnossa ja tehdään oikeita ja tärkeitä asioita sillä rajallisella seuran tarjoamalla ajalla.

Mielestäni Suomi ja Ruotsi ovat niin pieniä kansakuntia, ettei meillä ole varaa hukata isoa massaa potentiaalisia lahjakkuuksia kilpailun alttarilla Kanadan tyyliin. Siellähän on tehty tutkimuksia, jotka osoittavat, että alkuvuodesta syntyneet ja lisäksi isokokoiset pelaajat ovat reilusti yliedustettuna, kun pienikokoiset ja erilaisen kehityskäyrän omaavat lapset on jauhettu jo ajat sitten kilpailun rattaisiin.

Ruotsin esimerkki on hieno siinä, että urheilun periaatteet voidaan onnistuneesti yhdistää pehmeämpiin arvoihin. Tähän tulee meidänkin Suomessa pyrkiä.

 

[J.Grönvall]

Mielestäni PTS:n vastaus oli ihan asiallinen. Eli ollaan siitä siis samaa mieltä, että Ruotsissa ollaan onnistuttu erottelemaan lapsi- ja nuorisourheilu onnistuneesti siten, että alle 12-vuotiailla painottuu "kaikki pelaa"-meininki, jossa kaikille tarjotaan mahdollisuuksia ja kilpailullisuus korostuu vasta näiden ikävuosien jälkeen.

Ruotsin esimerkki on hieno siinä, että urheilun periaatteet voidaan onnistuneesti yhdistää pehmeämpiin arvoihin. Tähän tulee meidänkin Suomessa pyrkiä.

Emme me voi olla samaa mieltä, kun en tunne Ruotsin mallia tarpeeksi hyvin muodostaakseni siitä mitään mielipidettä. Olen tämän ketjun varassa sen suhteen.

Mutta jos noin on, niin kysymys on nimenomaan siinä onko tuo pehmeiden arvojen viljely (tai yhdistäminen kilpailuun) nimenomaisesti ruotsalainen ominaisuus (tai vahvuus) ja toisaalta sopiiko se täkäläiseen urheilukulttuuriin, joka on kautta historian ammentanut kyllä täsmälleen päinvastaisesta suunnasta. (Ja ollut nimenomaan ylpeä siitä!)

Ja mitä tämän ketjun 170 sivua ovat osoittaneet, niin pehmeiden arvojen sisäänajo epäonnistui pahasti Jääkiekkoliitossa, se on epäonnistunut jalkapallossa ja uuden ajan lajiksi on noussut kiva sähly (salibandy).

Ruotsi on siinäkin mielessä mielenkiintoinen vertailukohta, että se pärjää hyvin myös paljon kilpaillummissa lajeissa kuin jääkiekko. Eli siellä on kauttaaltaan vahva järjestelmä, mutta siinä on pakko olla sisäänrakennettuna myös valtavan kova vaatimustaso, sillä muutenhan maailman huipulle ei vain pääse.

Itse olen vähän uumoillut, että sen pehmeän kuoren alla on armoton kilpailun ja paremmuuden mittaamisen ilmapiiri, joka potkii jokaista urheilijaa.

En sano etteikö pehmeiden arvojen ja kovan vaatimustason, sekä kilpailun, yhdistäminen voi toimia mutta suomalaiseen ajatusmaailmaan se istuu huonosti. Kyllähän täällä se menestys on tehty kuvainnollisesti verellä, hiellä ja kyynelillä, aina.

Siksi on paikallaan pohtia asiaa. Onhan se perin huvittavaa, että esimerkiksi kanadalainen malli tyrmätään täällä täysin siitä syystä, että "se ei vain sovi Suomeen", mutta ruotsalainen onkin yhtäkkiä täysin eri asia. Hullua ja loogisesti naurettavan tyhmää.

Henkilökohtaisesti näen, että Suomi ja suomalainen urheilukulttuuri on henkisesti lähempänä itänaapuriamme, joka on kiistattomasti yksi maailman johtavista urheilumaista.

 

[LaTe_Show]

Onhan se perin huvittavaa, että esimerkiksi kanadalainen malli tyrmätään täällä täysin siitä syystä, että "se ei vain sovi Suomeen", mutta ruotsalainen onkin yhtäkkiä täysin eri asia. Hullua ja loogisesti naurettavan tyhmää.

Hullua ja suorastaan tyhmää on unohtaa realismi. Kun puhutaan kanadalaisesta mallista, niin muistutukseni se minkä kirjoitin jo ajat sitten: "Yksistään Quebecin alueella on 23000 valmentajaa, mikä onkaan koko Kanadassa".

Ilves murisee-lehdessä valmennuspäällikkö Kari Järvinen kertoo Nuori-Kanada järjestelmästä mm seuraavaa:

"...matkasimme tutustumaan pelaajiin, jotka edustivat urheiluun erikoistunutta oppilaitosta. Tässä urheilukoulussa oli kaikkiaan 27 eri urheilulajia ja n 600 oppilasta..."

"Koulumalli on täysin erilainen kuin meillä Suomessa olevan urheilulukiot, tavoitteet molemmissa täysin samalaiset..."

"Varsinainen opiskeluaika oli 8-12, jonka jälkeen ruokailu... 1300 fysiikkaharjoitus joka kesti tunnin, tämän jälkeen jääharjoitukset. Harjoituksen loppuivat joka päivä klo 1615, jonka jälkeen oli aikaa läksyille ja ystäville."

"Iso ero suomalaiseen malliin on ajankäyttö. Suomessa harjoittelu venyy pelaajille monesti iltamyöhään. Kanadassa, ko. joukkueella, harjoittelu on ohi 1615 ja siihen mennessä on hoidettu koulu, tehty fysiikka sekä jääharjoitus..."

"Mikäli koulua ei hoida riittävän hyvin ei pääse pelaamaan, joten siellä ei todellakaan ole huonoja oppilaita."

"Kanadassa harjoitukset sinällään olivat saman suuntaisia kuin Suomessa, meillä vaan on enemmän taitoharjoittelua. Pelaamisen osuus harjoituksissa on Suomessa suurempi kuin heidän ohjelmassaan, heillä ei pelata juuri lainkaan, toki siellä pelataan otteluita kauden aikana paljon enemmän kuin Suomessa."

"Yksistään Quebecin alueella on 23000 valmentajaa, mikä onkaan koko Kanadassa"

Halusit tai et, niin volyymi ja resurssit vaan tahtovat olla merkittäviä tekijöitä asioiden toteuttamisessa.

Sen sijaan kuten aiemminkin kirjoitin (mihin ei tullut siffoilta tai muilta vastakaikua...), niin voisimme ottaa kanadalaisesta mallista akatemia-ideologia käyttöön esimerkiksi lukioikäisille.

Tosin tässäkin asiassa puhutaan kysynnän ja tarjonnan laista.

 

[J.Grönvall]

Hullua ja suorastaan tyhmää on unohtaa realismi.

Älä nyt sotke asioita. Pointti oli vain siinä, että jos (ja ilmeisesti kun) kanadalainen ajattelumalli ei millään muotoa voi toimia Suomessa, niin miksi ruotsalainen on tässä kohtaa automaattisesti sovellettavissa (tai sellaisenaan siirrettävissä) tänne? Olemmeko muka niin samanlaisia ruotsalaisten kanssa? Minusta emme ole, lainkaan.

Eli voidaanko suoraan sanoa, että koska Ruotsissa on näin, niin asia toimii silloin myös Suomessa, automaattisesti?

Tämän koko jaaritteluni pohjalla on se asia, että millaisia urheilijoita tuotamme/kasvatamme lähtee jo siitä pentujen harrastamisesta, ja varsinkin siitä miten urheilua heille opetetaan.

No miten huippu-urheilu sitten linkittyy lasten harrastamiseen ja leikkiin? Tottakai siten, että nämäkään eivät ole irrallisia keskenään, vaan saman prosessin eri vaiheita. Se mitä ja miten meille lapsena opetetaan urheilua ja urheilemista muokkaa luonnollisesti ajatusmaailmaamme, käsitystämme urheilusta ja varsinkin urheilun "moraalista", joka on ei-urheiluihmisille (itse puhun samettihousumiehistä) erittäin vaikea ymmärtää.

Ja ennen kuin taas joku hyökkää meuhkaamaan darwinismista, hyvien kansalaisten kasvattamisesta ja yhteiskunnallisesta hyödystä, niin pyytäisin, että pyyhitte vaahdot ensin suupielestä ja ajattelette asiaa nimenomaan urheilun näkökulmasta.

Kaikki me jotka seuraamme urheilua päivittäin tiedämme, että urheilussa ja urheilemisessa on kyse kilpailemisesta, paremmuuden mittaamisesta. Se on asia joka on universaali, se on urheilun moraalikoodi.

Näin ollen, jos pohdimme asiaa urheilun näkökulmasta niin saadaksemme hyviä (ja menestyviä) urheilijoita, on heille opetettava ne todelliset pelisäännöt jo pienestä asti. Siihen urheilun maailmaan pitää kasvaa. Ja kun vanhemmalla iällä aletaan mittaamaan tasoa kansainvälisesti, niin juuri tällöin nousee merkittävään rooliin se perusopetus mitä urheiluun on saatu. Se tarkoittaa sitä miten pelaaja osaa reagoida esim. kilpailuun sekä vastoinkäymisiin, miten hän osaa käsitellä sen, jos vaikka tippuu kokoonpanosta ja ennen kaikkea miten hän osaa toimia päästäkseen takaisin sinne.

Tuo kaikki vaatii kokemuspohjaa, jota ei saa pelkästään leikkimällä. Urheilu on kivaa ja siitä voi tehdä kivaa myös niin, että koko ajan opetetaan se, että asiat pitää ansaita, ne eivät tipu taivaasta.

EDIT.

Ja miten Nuori Suomi sitten liittyy tähän?

Kyse on juuri siitä urheiluymmärryksestä. Emme me voi olettaa, että kasvattamalla lapset urheilun sääntöjen vastaisesti (ei kilpailua) heistä yhtäkkiä teini-iässä puhkeaa täysiverisiä urheilijoita ja kilpailijoita. Ei se niin mene, tietenkään. Pikemminkin se teini alkaa kyseenalaistamaan, että miksi nyt yhtäkkiä tehdään näin.

Nuori Suomi aate sellaisenaan on kilpaurheilun (ja urheilun) kannalta tuhoisa, koska se kertakaikkiaan sotii sitä vastaan. Se lähtee niin eri tavoitteista.

Kuten olen joskus aiemminkin kirjoittanut, niin urheilun on saatava olla urheilua. Tätä eivät kaikki tällä palstalla ole ymmärtäneet, eivätkä ymmärrä. Urheiluihmiset sen sijaan uskoakseni hiffaavat pointin. Kun mennään pienenä urheiluseuraan, niin siellä urheillaan ja siellä pitää päteä urheilun säännöt.

 

[PTS]

Henkilökohtaisesti näen, että Suomi ja suomalainen urheilukulttuuri on henkisesti lähempänä itänaapuriamme, joka on kiistattomasti yksi maailman johtavista urheilumaista.

Jaa, mikä väärintulkinta? Tämän tulkinnanhan toki kysymysmerkin kanssa esitin. Eli olet itse sitä mieltä, että venäläinen urheilukulttuuri soveltuu paremmin Suomeen kuin ruotsalainen. Selvä homma. Sinulla on täysi oikeus mielipiteeseesi, mutta itse vain olen täysin toista mieltä. Puhumattakaan siitä, että Suomi olisi näin muutoinkaan henkisesti lähempänä itänaapuria kuin toista pohjoismaata...mutta se on eri keskustelu.