Nuori Suomi ry

[P.Sihvonen]

Neljä huomiota

Teen selväksi muutamia huomioita:

1) E2 ja E1 juniorit eli 10- ja 11-vuotiaat ovat liian myöhäinen vaihe aloittaa tasojoukkueissa ja -sarjoissa harjoitteleminen ja pelaaminen. Puhumattakaan, jos homma alettaisiin vasta D2 ja D1 -iässä eli 12- ja 13-vuotiaissa.

2) Jos edistyneimmät ja lupaavimmat 10-vuotiaat tyttöset harjoittelevat taitoluistelua jäällä viisi kertaa viikossa, niin miksi ihmeessä jääkiekkopojilla pitäisi olla vain kaksi tai kolme jääharjoitusta viikossa!? - Fakta on, että juniorijääkiekkoilussamme harjoitellaan naurettavan vähän eli suurinpiirtein yhä ja alati niitä määriä, joita Eero Lehti paimenkirjeissään suositteli jo 1990-luvun puolivälin jälkeen. (Olen näitä vallalla olevia harjoitusmääriä kysellyt aina joka kerta joko ennen tai jälkeen 01-syntyneiden junioripelien vastustajien valmentajilta viiden vuoden ajan. Vain poikkeustapauksissa harjoitellaan riittävästi.)

3) Dokumentteina ne vanhempainpalaverien pöytäkirjat, joita juniorijääkiekkoilussamme on tehty 1990-luvun puolivälistä aina näihin päiviin asti joukkueiden "pelisäännöistä" ovat karmeaa luettavaa - niillä ei ole mitään tekoa urheilun kanssa. (Näitä papereita olen nähnyt kollegoiltani ja tuttaviltani valmennuspäälliköiltä. "Valmentaja pyrkii jakamaan/jakaa peliaikaa mahdollisimman tasapuolisesti joukkueen pelaajien kesken..." on lause, joka toistuu yhdeksässä paperissa kymmenestä.) Eero Lehti toimi niin ovelasti, että hän antoi vallan vanhemmille Nuori Suomi -hengessä. Lopulta valmentajia eivät vahtineet niinkään Jääkiekkoliitto, Lehti, Kummola ja Nuori Suomi, vaan vanhemmat!

4) Ja kaiken kukkuraksi suomalaisen juniorijääkiekkoilun identiteetti särkyi sen tähden, että kaikkialla jouduttiin pelaamaan kaksilla korteilla. Yhtäällä oli se nimimerkki siffan tänne ansiokkaasti julkaisema Suomen Jääkiekkoliiton, Kalervo Kummolan ja Eero Lehden viljelmän virallinen linja, joka kuvaa toiminnan eksoteerista puolta. Toisaalla oli stten alueiden, joukkueiden ja valmentajien viljelemä epävirallisempi eli asetelman esoteerinen puoli. - Järjestelmät, joissa ilmenee määräänsä enemmän eksoteerista ja esoteerista puolta, ovat mätiä, kaksinaismoralistisia ja halvaannuttavat ennemmin tai myöhemmin tekemisen laadun. Näin kävi Suomen Jääkiekkoliiton ja Nuori Suomi -järjestön avioliitossa. Seuraus oli, että laatujunioripelaajatuotanto tyrehtyi, jota ilmineeraa yksi yhteen NHL-varausten ja -pelaajien määrä ja laatu.

Johtava, kaikin käytettävissä olevin mokomin

 

[Fordél]

Jääkiekkoliiton Nuori Suomi-ohjelma käynnistettiin syksyllä 1986 nostamaan lajin nuorisotoiminnan laatua ja kehittämään seurojen elinvoimaisuutta. Nuori Suomi-ohjelman ideana on, että kiekkoilijoista kasvatetaan fiksuja kansalaisia ja monipuolisia liikkujia normaalin lajiharjoittelun ja pelaamisen ohessa.

Oletko itse lukenut näitä referoimiasi kirjoituksia? Tässähän se juuri sanotaan mikä on Nuori Suomi toiminnan idea: nostetaan lajin nuorisoitoiminnan laatua ja kehitetään seurojen elinvoimaisuutta sekä kasvatetaan fiksuja kansalaisia ja monipuolisia liikkujia normaalin toiminnan ohessa. Missään kohdassa ei todeta, että halutaan keskittyä erityisesti kilpaurheiluun ja kasvattaa esimerkiksi suomalaisten huippukiekkoilijoiden määrää. Näin ollen on absurdia syyttää Nuorta Suomea esimerkiksi siitä, että sen myötä suomalaisen junnutuotannon terävin kärki on heikentynyt. Syyttävä sormi on osoitettava Jääkiekkoliittoon ja sen tekemiin päätöksiin sekä sovelluksiin.

Mutta jos otetaan nuo oikeat tavoitteet analysoinnin kohteeksi niin mitä mieltä siffa olet, onko Nuori Suomi kehittänyt kiekkoseurojen elinvoimaisuutta ja onko sen avulla pystytty paremmin kasvattamaan fiksuja kansalaisia sekä monipuolisia liikkujia?

 

[PTS]

Ketä muita Armian ja Ristolaisen ikäluokista on nousemassa Porista ja Turusta? Eli onko siellä kaikesta huolimatta tullut hyviä ikäluokkia, vai puhutaanko vain erityisen lahjakkaista yksilöistä?

Ainahan armiat, ristolaiset ja barkovit ovat niitä huippulahjakkuuksia ja poikkeuksellisen intohimoisia ja omaehtoisia harjoittelijoita. Aika epärealistista olisi odottaa, että esimerkiksi Tapparan 1995-ikäluokasta olisi noussut tukuttain ykköskierroksen varauksia. Tottakai se olisi mahdollista, jos lahjakkuuksia ja huipulle haluavia sattuisi olemaan jossain ikäluokassa erityisen paljon. Laadukas valmennus voi tätä tavoitetta toki tukea, mutta ei taata.

Jos Sihvonen haluaisi osoittaa, että NS olisi vaikuttanut negatiivisesti suomalaisten huippupelaajien määrään (ja vieläpä määräävimpänä tekijänä!), hänen olisi tehtävä melkoinen taikatemppu. Ensin olisi kumottava se, että Ruotsista nousee samantyyppisestä systeemistä huolimatta Suomea enemmänkin huippulahjakkuuksia. Toisaalta onko nyt niin, että helsinkiläisseuroissa on ollut sitten ylivertainen pelaajatuotanto? Nehän eivät ole sinettiseuroja (ja tasoryhmät jaetaan aiemmin), kun taas muualla Suomessa sellaisia ollaan. Vai olisiko myös mahdollista, että liian aikaisella jaolla hukataan lahjakkuuksia lasten eriaikaisen kehittymisen takia? Tosin Lehterän Jokerit onnistui hukkaamaan vielä aikuisenakin :).

Ääh ja NS ei tosiaan millään tavalla estänyt esimerkiksi erityisen lahjakkaan junnun peluuttamista ikäluokkaa tai useampaa vanhempien sarjassa (tiedän yhden nykyisen liigapelaajan, jota esimerkiksi peluutettiin näin pikkuseurassa - kyllä, "pahamaineisella NS-aikakaudella"). Toisaalta Tapparassa Barkovia ja Tanusta peluutettiin ennen tasoryhmiä usean eri joukkueen peleissä, jolloin saivat pelata kyllä yllin kyllin....

 

[J.Grönvall]

Ollankohan joidenkin sarjasysteemien tai muiden kliseiden vertailussa oikeiden asoiden äärellä? Väittäisin, että perussyy Suomen urheilun alennustilaan on vaatimaton vaatimustaso. Ei rakenteet tai muut filosofiset "hömpät". Siis raa'an työnteon puute.

Aivan sama kuinka kaukana historiassa joku NS luuraa, jos töitä ei tehdä tarpeeksi. Väittäisin, ettei edes tasoryhmien puute aja järjrstelmää kiville, jos vaatimustasosta ei tingitä. Ne, jotka eivät kestä leikkiä, jättäytyvät suosiolla sivuun.

Tuossa varmaan isoin ongelmakohta onkin, että miten säilytät (tai edes vaadit) tietyn vaatimustason, jos joukkueen pelisääntöihin on kirjoitettu, että peliaika jaetaan tasan. Realistisesti ajatellen se lienee mahdotonta.

Jopa tasoryhmien muodostamisen jälkeenkin tullaan taas samaan tilanteeseen, eli sallitaanko oikeasti kilpailu pelipaikoista.

Tässähän se juuri sanotaan mikä on Nuori Suomi toiminnan idea: nostetaan lajin nuorisoitoiminnan laatua ja kehitetään seurojen elinvoimaisuutta sekä kasvatetaan fiksuja kansalaisia ja monipuolisia liikkujia normaalin toiminnan ohessa. Missään kohdassa ei todeta, että halutaan keskittyä erityisesti kilpaurheiluun ja kasvattaa esimerkiksi suomalaisten huippukiekkoilijoiden määrää.

On kuitenkin outoa, että Nuori Suomi antaa edelleen suosituksia kilpailutoimintaan, jos se kerran ei halua siihen puuttua. Ja kun kirjoitit, että nostetaan toiminnan laatua, niin suhteessa mihin? Ainakaan huippupelaajatuotannossa se ei näy.

Se mikä pitää ymmärtää huippu-urheilusta ja sen moraalikoodista, on se, että suomalaiset eivät määrittele sitä, eikä meidän moralisointimme sitä muuta. Siksi pidän loogisesti kestämättömänä, että kilpailulle annetaan Suomessa jotkut omat suositukset ja sitten itketään, kun urheilijat eivät pärjää kansainvälisissä ympyröissä.

Tiger Woodsista, Williamsin siskoksista, Rafael Nadalista ja vastaavista voidaan olla mitä tahansa mieltä mutta fakta on vain se, että tuon se vaatii, että huipulle pääsee. Jos siitä ei pidä niin kyynel.

Esimerkiksi USA:ta miettiessä on ensin homma saada vaikkapa stipendi hyvään kouluun mutta hommahan ei siellä pääty siihen, vaan vasta alkaa ja näiltä kavereilta vaaditaan paljon myös kentän ulkopuolella. Ja sittenkin vain harva pääsee ammattilaissarjoihin.

Näin ollen on absurdia syyttää Nuorta Suomea esimerkiksi siitä, että sen myötä suomalaisen junnutuotannon terävin kärki on heikentynyt. Syyttävä sormi on osoitettava Jääkiekkoliittoon ja sen tekemiin päätöksiin sekä sovelluksiin.

Vikahan on tässä kohtaa molemmissa. Ei Nuori Suomi sääntöineen voi olla irrallinen tekijä, koska nimenomaan sen sääntöjä on sovellettu. Voi olla, että liitto on tehnyt "vääriä tulkintoja" (edelleen kyselen niiden motiivien perään??), mutta se ei suinkaan tarkoita sitä etteikö nuo tälläkin hetkellä löytyvät ohjeet ole mahdottomia toimintamalleja urheilun puolella.

Kuten olen aiemminkin koittanut sanoa, niin Nuori Suomi ja (huippu-)urheilu ovat tuhoontuomittu liitto. Sitä ei pidä tulkita nyt väärin siten, että olisin verisesti itse Nuori Suomi-aatetta vastaan, vaan ainoastaan sen implementointia urheiluun.

Mutta jos otetaan nuo oikeat tavoitteet analysoinnin kohteeksi niin mitä mieltä siffa olet, onko Nuori Suomi kehittänyt kiekkoseurojen elinvoimaisuutta ja onko sen avulla pystytty paremmin kasvattamaan fiksuja kansalaisia sekä monipuolisia liikkujia?

Mitä Nuori Suomen kohdalla tarkoittaa kiekkoseurojen elinvoimaisuuden kehittäminen? Harrastajamääriä?

 

[J.Grönvall]

Ainahan armiat, ristolaiset ja barkovit ovat niitä huippulahjakkuuksia ja poikkeuksellisen intohimoisia ja omaehtoisia harjoittelijoita. Aika epärealistista olisi odottaa, että esimerkiksi Tapparan 1995-ikäluokasta olisi noussut tukuttain ykköskierroksen varauksia. Tottakai se olisi mahdollista, jos lahjakkuuksia ja huipulle haluavia sattuisi olemaan jossain ikäluokassa erityisen paljon. Laadukas valmennus voi tätä tavoitetta toki tukea, mutta ei taata.

Niin mutta tarkoitin sitä mitä kysyin, löytyikö noista joukkueista muita lahjakkuuksia? On ihan selvää, että mainitut pelaajat ovat vain ne kirkkaimmat tähdet mutta minua kiinnostaa se "massa", ne pelaajat joista tulee liigapelaajia ja osa kehittyy ajan saatossa sitten vaikkapa KHL-tasolle.

Jos Sihvonen haluaisi osoittaa, että NS olisi vaikuttanut negatiivisesti suomalaisten huippupelaajien määrään (ja vieläpä määräävimpänä tekijänä!), hänen olisi tehtävä melkoinen taikatemppu. Ensin olisi kumottava se, että Ruotsista nousee samantyyppisestä systeemistä huolimatta Suomea enemmänkin huippulahjakkuuksia. Toisaalta onko nyt niin, että helsinkiläisseuroissa on ollut sitten ylivertainen pelaajatuotanto? Nehän eivät ole sinettiseuroja (ja tasoryhmät jaetaan aiemmin), kun taas muualla Suomessa sellaisia ollaan. Vai olisiko myös mahdollista, että liian aikaisella jaolla hukataan lahjakkuuksia lasten eriaikaisen kehittymisen takia? Tosin Lehterän Jokerit onnistui hukkaamaan vielä aikuisenakin :).

Se onkin mielenkiintoinen kysymys miten Ruotsi on näin paljon edellä mitä se nyt on. Ja ruotsalaiset jääkiekkoilijat ovat kuitenkin todella kovia myös kilpailupään osalta, kirkkain esimerkki varmaan Peter Forsberg.

Voiko kyseessä olla kulttuurilliset erot? Mikä toimii Kiinassa ei toimi Suomessa?

Erilaisen kehittymisen suhteen olen pohtinut sellaista, että jos on vaikka, sanotaan, kolme eri tasoista ryhmää/joukkuetta, ja kaikissa toteutuu sama urheilun/kilpailun periaate, niin eikös tuo toimisi hyvin tällaisten pelaajien kohdalla?

 

[Fordél]

On kuitenkin outoa, että Nuori Suomi antaa edelleen suosituksia kilpailutoimintaan, jos se kerran ei halua siihen puuttua. Ja kun kirjoitit, että nostetaan toiminnan laatua, niin suhteessa mihin? Ainakaan huippupelaajatuotannossa se ei näy.

Niin kait sitä kilpailutoimintaakin voidaan kehittää eli ei sekään ole täysin koskematon. Mutta Nuori Suomen intressi kohdistuu käsittääkseni kyllä muuhun kuin huippu-urheilun kehittämiseen (esim. huippupelaajatuotantoon), joten jos NS lytätään, täytyy lyttäys tehdä ihan muilla kriteereillä. Sen sijaan se mitä liiton toimintaa voidaan lytätä näillä teidän kriteereillä.

Voisin kuvitella, että toiminnan laatua voidaan kehittää esimerkiksi vastaamaan paremmin asiakaskunnan ja yhteiskunnan tarpeita.

Tiger Woodsista, Williamsin siskoksista, Rafael Nadalista ja vastaavista voidaan olla mitä tahansa mieltä mutta fakta on vain se, että tuon se vaatii, että huipulle pääsee. Jos siitä ei pidä niin kyynel.

Onko joku ollut eri mieltä mitä tulee huipulle tähtäämiseen? Koita kuitenkin muistaa, että osa lapsista ja nuorista ei edes halua suuremmin kilpailla, harrastaa jotain lajia tosissaan ja tähdätä huipulle. Heille tulee myös olla omat mahdollisuudet harrastamiseen. Kyse on kokonaisuudesta, jossa pitää olla tilaa erilaiselle toiminnalle. Sinä ja muutama muu katsooa asiaa vain yhdestä näkökulmasta. Jos tätä kokonaisuutta ja sen vaatimuksia ei ymmärrä niin todella suuri kyynel.

Vikahan on tässä kohtaa molemmissa. Ei Nuori Suomi sääntöineen voi olla irrallinen tekijä, koska nimenomaan sen sääntöjä on sovellettu. Voi olla, että liitto on tehnyt "vääriä tulkintoja" (edelleen kyselen niiden motiivien perään??), mutta se ei suinkaan tarkoita sitä etteikö nuo tälläkin hetkellä löytyvät ohjeet ole mahdottomia toimintamalleja urheilun puolella.

Jos liitto on tehnyt vääriä tulkintoja, on liitto syyllinen. Simppeliä. Ei mulla ole mitään intressiä puolustella NS:a, mutta jos asioita halutaan korjata niin silloin täytyy tehdä oikeat korjaavat toimenpiteet oikean tahon toimesta. Jos johtopäätös on, että NS on suurin syyllinen niin korjaavat toimepiteet tulevat kusemaan.

Kuten olen aiemminkin koittanut sanoa, niin Nuori Suomi ja huippu-urheilu ovat tuhoontuomittu liitto. Sitä ei pidä tulkita nyt väärin siten, että olisin verisesti itse Nuori Suomi-aatetta vastaan, vaan ainoastaan sen implementointia urheiluun.

NS näyttää olevan ensisijaisesti kiinnostunut liikunnasta ja fiksujen kansalaisten tuottamisesta. Implementoinnista urheiluun samoilla linjoilla vaikkakin varmasti sielläkin on asioissa kehitettävää.

Mitä Nuori Suomen kohdalla tarkoittaa kiekkoseurojen elinvoimaisuuden kehittäminen? Harrastajamääriä?

Varmasti harrastajamäärät ovat yksi keskeinen mittari. Siinähän jääkiekolla on ollut 2000-luvulla positiivista kehitystä, kiitos mm. maajoukkueen hyvän menestyksen.

 

[J.Grönvall]

Niin kait sitä kilpailutoimintaakin voidaan kehittää eli ei sekään ole täysin koskematon. Mutta Nuori Suomen intressi kohdistuu käsittääkseni kyllä muuhun kuin huippu-urheilun kehittämiseen (esim. huippupelaajatuotantoon), joten jos NS lytätään, täytyy lyttäys tehdä ihan muilla kriteereillä. Sen sijaan se mitä liiton toimintaa voidaan lytätä näillä teidän kriteereillä.

Voisin kuvitella, että toiminnan laatua voidaan kehittää esimerkiksi vastaamaan paremmin asiakaskunnan ja yhteiskunnan tarpeita.

Nimenomaan, intressi on muualla. Eivätkö Jokerit ja HIFK sitten ole "humaaneja" urheiluseuroja, kun eivät esim. sinettiseurastatusta halunneet?

Mutta et vieläkään vastannut siihen kysymykseen, että laatua kehitettiin suhteessa mihin? Mikä oli aiemmin se ongelma?

Onko joku ollut eri mieltä mitä tulee huipulle tähtäämiseen? Koita kuitenkin muistaa, että osa lapsista ja nuorista ei edes halua suuremmin kilpailla, harrastaa jotain lajia tosissaan ja tähdätä huipulle. Heille tulee myös olla omat mahdollisuudet harrastamiseen. Kyse on kokonaisuudesta, jossa pitää olla tilaa erilaiselle toiminnalle. Sinä ja muutama muu katsooa asiaa vain yhdestä näkökulmasta. Jos tätä kokonaisuutta ja sen vaatimuksia ei ymmärrä niin todella suuri kyynel.

Tämä keskustelu on lähtenyt alunperin huippupelaajatuotannon tyrehtymisestä jääkiekossa. Osa ei sitä asiaa tunnusta, minulle ja muille samanhenkisille se on päivänselvää. Tässä kontekstissa nuo harrastajat ovat epäolennainen ryhmä, samoin ne jotka eivät halua kilpailla.

Kyse on ainoastaan siitä millaiset olosuhteet ja mahdollisuudet annetaan sille ryhmälle joka tähtää huipulle. Nämähän eivät voi missään olosuhteissa lähteä tavallaan suomalaisista lähtökohdista, vaan vertailukohta on se kansainvälinen huippu ja näin ollen muiden maiden junioreiden harjoittelumäärät jne.

Jos liitto on tehnyt vääriä tulkintoja, on liitto syyllinen. Simppeliä. Ei mulla ole mitään intressiä puolustella NS:a, mutta jos asioita halutaan korjata niin silloin täytyy tehdä oikeat korjaavat toimenpiteet oikean tahon toimesta. Jos johtopäätös on, että NS on suurin syyllinen niin korjaavat toimepiteet tulevat kusemaan.

Edelleen, Nuori Suomi tai muukaan taho ei määritä sitä mitkä vaatimukset kansainvälisellä tasolla ovat. Me voimme ainoastaan sopeutua siihen. Joten tottakai se on tässä kohtaa osasyyllinen, koska se ei tiedosta niitä vaatimuksia mitä huipulle pääseminen asettaa, vaikka antaa suosituksia kilpailutoiminnan järjestämiseen. Se miten me täällä järjestämme kilpailutoimintaa on tottakai suhteessa pelaajien pärjäämiseen muissa kulttuureissa ja niiden (ilmeisesti) kovemmassa vaatimustasossa.

Mitä tulee Jääkiekkoliittoon, niin edelleen kiinnostaa se mitä ongelmaa tällä lähdettiin aikanaan taklaamaan?

Varmasti harrastajamäärät ovat yksi keskeinen mittari. Siinähän jääkiekolla on ollut 2000-luvulla positiivista kehitystä, kiitos mm. maajoukkueen hyvän menestyksen.

Niinpä. Menestyksen.

 

[LaTe_Show]

Nimenomaan, intressi on muualla. Eivätkö Jokerit ja HIFK sitten ole "humaaneja" urheiluseuroja, kun eivät esim. sinettiseurastatusta halunneet?

On hyvä muistaa sekin tosiasia, että Jokerit ja HIFK ovat eri asemassa kuin Saarijärven NMKY ja Suolahden Urho.

Joskus tarvitaan näitä kaikkipelaaperheitä ja -joukkeita ihan puhtaasti rahoittamaan ja mahdollistamaan näiden lahjakkaiden pelaajien mahdollisuutta tulla jääkiekkoilijaksi.

 

[J.Grönvall]

On hyvä muistaa sekin tosiasia, että Jokerit ja HIFK ovat eri asemassa kuin Saarijärven NMKY ja Suolahden Urho.

Totta. Varsinkin huippupelaajatuotannon vinkkelistä ja taloudellisesti.

 

[LaTe_Show]

Totta. Varsinkin huippupelaajatuotannon vinkkelistä ja taloudellisesti.

Tottakai. On täysin eri lähtökohdat toimia jos toisessa joukkueessa on hädin tuskin se tusinan verran poikia kasassa ja toisen joukkueen try-outtiin tulee joka vuosi se 60-100 motivoitunutta poikaa mistä voi valita parhaat 10.

Silti tästä lahjakkaasta suolahtelaispojasta voi olla ihan pelimies, kun voi harjoitella ja käydä koulua omalla paikkakunnalla "lapsena". Toki ainahan voi sanoa, että "perheen tulisi muuttaa Jyväskylään" mutta kuinka moni perhe tekee niin sen 7-vuotiaan Jani-Petterinsä eteen?

 

[J.Grönvall]

Tottakai. On täysin eri lähtökohdat toimia jos toisessa joukkueessa on hädin tuskin se tusinan verran poikia kasassa ja toisen joukkueen try-outtiin tulee joka vuosi se 60-100 motivoitunutta poikaa mistä voi valita parhaat 10.

Ehdottomasti näin. Mutta sehän on "luonnon laki" suomalaisessa jääkiekossa, ja urheilussa muutenkin, aivan kuten se, että lahjakkaat pojat noista pikkuseuroista joutuvat siirtymään muualle. Päästäkseen huipulle siis.

PS. Janne Eerikäinen kirjoitti joskus tenniksen puolelta niin, että päästäkseen kansainväliselle huipulle olisi muutettava ulkomaille jo 10-12-vuoden iässä, pelaamaan!

Se kysyy tottakai vanhemmiltakin valtavia uhrauksia. Mutta niin se aina tekee. On se kuitenkin niinkin, että ilman vanhempien vahvaa halua ei urheilijoita synny. Tarkoittaa siis ihan oman vapaa-ajan pyhittämistä lapsen urheilulle.

 

[LaTe_Show]

Ehdottomasti näin. Mutta sehän on "luonnon laki" suomalaisessa jääkiekossa, ja urheilussa muutenkin, aivan kuten se, että lahjakkaat pojat noista pikkuseuroista joutuvat siirtymään muualle. Päästäkseen huipulle siis.

Niinpä. Siksi pitääkin tässä keskustelussa muistaa se,

a) että Nuoren Suomen yhtenä tavoitteena oli lisätä harrastajamäärä, jolla voidaan takaa jääkiekkotoiminnan jatkumisen muualla kuin Tampereella tai Helsingissä missä on volyymiä. Kyyjärvellä ja Petäjävedellä ollaan ainakin oltu kiitollisia NS:n toiminnasta.

b) oli Nuori Suomea tai ei, niin perheet ja motivoituneet lapset ovat aina siirtyneet mahdollisuuksiensa mukaan "parempiin seuroihin" jossa on hyvää valmennusta ja hyvä ympäristö.

PS. Janne Eerikäinen kirjoitti joskus tenniksen puolelta niin, että päästäkseen kansainväliselle huipulle olisi muutettava ulkomaille jo 10-12-vuoden iässä, pelaamaan!

Ei muutakun lupaavat 10-vuotiaat junnut Kanadaan sitten pelaamaan hokia.


EDIT: Edelleenkin ihmettelen miksi pitää olla niin ehdoton suhtautuminen Nuori Suomeen. Realismia on se, että Suomen "volyymilla" on pakko tasapainotella kaikkipelaaharrastelijoiden ja huippulahjakkaiden suhteen.

 

[Fordél]

Nimenomaan, intressi on muualla. Eivätkö Jokerit ja HIFK sitten ole "humaaneja" urheiluseuroja, kun eivät esim. sinettiseurastatusta halunneet?

Humaanius tulee esiin siinä millaista ko. seurojen toiminta on, ei siitä ovatko ne mukana sinettiseuratoiminnassa vai jäyttäytyneet siitä pois.

Mutta et vieläkään vastannut siihen kysymykseen, että laatua kehitettiin suhteessa mihin? Mikä oli aiemmin se ongelma?

Vastasin: "Voisin kuvitella, että toiminnan laatua voidaan kehittää esimerkiksi vastaamaan paremmin asiakaskunnan ja yhteiskunnan tarpeita."

Tämä keskustelu on lähtenyt alunperin huippupelaajatuotannon tyrehtymisestä jääkiekossa. Osa ei sitä asiaa tunnusta, minulle ja muille samanhenkisille se on päivänselvää. Tässä kontekstissa nuo harrastajat ovat epäolennainen ryhmä, samoin ne jotka eivät halua kilpailla.

Kyse on ainoastaan siitä millaiset olosuhteet ja mahdollisuudet annetaan sille ryhmälle joka tähtää huipulle. Nämähän eivät voi missään olosuhteissa lähteä tavallaan suomalaisista lähtökohdista, vaan vertailukohta on se kansainvälinen huippu ja näin ollen muiden maiden junioreiden harjoittelumäärät jne.

Jep ja tällöin täytyy kääntää syyttävät katseet kohti Jääkiekkoliittoa, joka on kehittänyt näitä asioita Suomessa. Edelleen, harvinaisen simppeliä. Ja kun suomalaista huippukiekkoilua halutaan kehittää, täytyy muutokset tehdä liitossa, ei Nuoressa Suomessa. Tätä keskustelua seuraamalla voisi luulla, että NS on se taho, jossa muutokset tulisi tehdä.

Mitä tulee Jääkiekkoliittoon, niin edelleen kiinnostaa se mitä ongelmaa tällä lähdettiin aikanaan taklaamaan?

En tiedä, mutta kenties sitä ongelmaa, että asiakaskunnalla ja yhteiskunnalla oli moninaisia tarpeita, joita silloinen seuratoiminta ei tyydyttänyt. Kaikilla ei ollut tarvetta kokeilla onko lapsista ja nuorista huippu-urheilijaksi vaan haluttiin tarjota laajemmalle joukolle mahdollisuus harrastaa sekä kehittää toimintaa niin, että se huomioisi myös muita asioita kuin vain huippu-urheilun vaatimuksia.

Itse näen tällaiset pyrkimykset erittäin positiivisina kehityssuuntina seuratoiminnassa, koska ne todellakin elävöittävät suomalaista seuratoimintaa ja mahdollistavat laadun kehittämisen. Samalla on kuitenkin pidettävä huoli siitä, että huipulle tähtäävillä on mahdollisuus tavoitella unelmaansa. En kuitenkaan näe näitä eri tavoitteita toisiaan poissulkevina tai vastakkaisina vaan hyvä seura pystyy palvella erilaisia tarpeita.

Niinpä. Menestyksen.

Ja kenties muillakin seikoilla on ollut pientä vaikutusta, kuten parantuneilla mahdollisuuksilla harrastaa muutenkin kuin verenmaku suussa.

 

[J.Grönvall]

Niinpä. Siksi pitääkin tässä keskustelussa muistaa se,

a) että Nuoren Suomen yhtenä tavoitteena oli lisätä harrastajamäärä, jolla voidaan takaa jääkiekkotoiminnan jatkumisen muualla kuin Tampereella tai Helsingissä missä on volyymiä. Kyyjärvellä ja Petäjävedellä ollaan ainakin oltu kiitollisia NS:n toiminnasta.

Ymmärrettävää, ja noissa olosuhteissa myös suotavaa.

b) oli Nuori Suomea tai ei, niin perheet ja motivoituneet lapset ovat aina siirtyneet mahdollisuuksiensa mukaan "parempiin seuroihin" jossa on hyvää valmennusta ja hyvä ympäristö.

Kyllä, ja nyt on jäänyt sellainen kuva (ja muistijälki), ettei tuo toteutunut edes noissa paremmissa (lue isommissa) seuroissa. Siinä se keskeinen kysymys on nimenomaan pelaajatuotannon kannalta.

 

[J.Grönvall]

EDIT: Edelleenkin ihmettelen miksi pitää olla niin ehdoton suhtautuminen Nuori Suomeen. Realismia on se, että Suomen "volyymilla" on pakko tasapainotella kaikkipelaaharrastelijoiden ja huippulahjakkaiden suhteen.

Tottakai pitää. Ainoastaan urheilu ja siihen kuuluva kilpailu pitää saada erottaa omaksi kokonaisuudekseen. Siinä ei päde tämä sama ajatusmalli.

 

[Alvajärven Urho]

On hyvä muistaa sekin tosiasia, että Jokerit ja HIFK ovat eri asemassa kuin Saarijärven NMKY ja Suolahden Urho.

Joskus tarvitaan näitä kaikkipelaaperheitä ja -joukkeita ihan puhtaasti rahoittamaan ja mahdollistamaan näiden lahjakkaiden pelaajien mahdollisuutta tulla jääkiekkoilijaksi.

Itse pikkupaikkakunnalla kasvaneena allekirjoitan tämän täysin. Jos Suolahden Urhoihin ilmoittautuu nuori "Barkov", hänen pitäisi puhtaasti kilpailullisista näkökulmista ajatellen pelata kolmessa ketjussa omassa ikäluokassaan. Kun Suolahdella on juuri ja juuri tarpeeksi pelaajia yhteen joukkueeseen per ikäluokka, ei ole varaa menettää myöskään näitä "Barkovin" joukkuekavereita. Koko ikäluokka on pidettävä mukana ala-asteen ajan, jotta "Barkov" pystyy pelaamaan. Onko "Barkovin" kannalta parempi, että muu joukkue (ja joukkueen pelaamisen mahdollistavat maksajat = vanhemmat) kyllästyvät "Barkovin" dominointiin isolla jääajalla ja lopettavat vai se, että kaikille annetaan kohtuullisen tasaisesti peliaikaa ja "Barkoville" sitä kenties etsitään myös vanhemmista ikäluokista? Yläasteikä on jo ihan erikseen, "Barkovin" valmiudet vaihtaa koulua tai pelkästään joukkuetta 50 km:n päähän Jyväskylään ovat ihan erilaiset jo tuossa iässä.

Pienillä paikkakunnilla Nuori Suomi limittäytyy kuntourheiluun, nuorten syrjäytymiseen ja myös siihen huippu-urheiluun. Siellä kun kaikki osallistuvat kaikkeen. Siellä samat nuoret pelaavat talvella kiekkoa ja kesällä futista tai pesistä tai jotain. Uskon, että nuo harjoitusmäärärajoitteetkin pohjautuvat näihin; saman 10-vuotiaan pojan on vähän mahdotonta harjoitella kiekkoa viidesti viikossa jos talvella pyörii vielä kerran pari viikossa futistreenit, yleisurheilukoulu ja kouluakin pitää käydä.

Ymmärrän, että tämä aate on täysin mätä isossa urheiluseurassa, jossa riittää ihmisiä niin huippu-urheiluun tähtäävään kuin nuorten syrjäytymistä ehkäisevään toimintaankin. On virhearvio Nuorelta Suomelta kirjoittaa yleispätevät ohjeet kaikille seuroille koosta riippumatta ja on vielä suurempi virhearvio uskoa nämä ohjeet Jääkiekkoliitossa täysin sokeasti. Kaikista pahin virhearvio tehdään siinä, että nykyiset toimijat (kuten eräs nimeltä mainitsematon toimittaja) syyllistää huippupelaajatuotannosta pelkästään Nuorta Suomea. Jääkiekkoihmiset (viime kädessä se valmentaja) ovat ne virhearviot tehneet ja syyllistäneet asiasta muita. Kyllä meilläpäin kaikkia harjoitusmäärärajoitteitakin on kierretty aina (johdetusti!), oli ne sitten seuran/liiton/Nuori Suomen asettamia. Harjoitusmäärärajoite on ollut pahemmin pielessä kuin kaikki pelaa -ajatus. Se on ihan totta, että kiekkoilija saa järjettömän vähän harjoitusta kolmella 90 minuutin jäävuorolla verrattuna taitoluistelijaan, joka treenaa viidesti viikkoon. Tuosta 90 minuutin jääajastakin liian suuri osa on oman vuoron odottelua, seuraavan harjoitteen ohjeistusta jne. versus taitoluistelijaan, joka on jäällä koko jäävuoron ja saa harjoitusta koko ajan. Tuo 3 x 90 min/vko voi riittää, jos lapsi harrastaa rinnalla muita lajeja tai treenaa omatoimisesti kotona, mutta ainoaksi urheiluharrasteeksi määrä on naurettavan pieni.

 

[J.Grönvall]

Vastasin: "Voisin kuvitella, että toiminnan laatua voidaan kehittää esimerkiksi vastaamaan paremmin asiakaskunnan ja yhteiskunnan tarpeita."

Ei tuo tarkoita mitään.

Jep ja tällöin täytyy kääntää syyttävät katseet kohti Jääkiekkoliittoa, joka on kehittänyt näitä asioita Suomessa. Edelleen, harvinaisen simppeliä. Ja kun suomalaista huippukiekkoilua halutaan kehittää, täytyy muutokset tehdä liitossa, ei Nuoressa Suomessa. Tätä keskustelua seuraamalla voisi luulla, että NS on se taho, jossa muutokset tulisi tehdä.

Kuten sanottua, syy lienee molemmissa. NS on edelleen osasyyllinen jos se antaa suosituksia kilpailutoiminnan järjestämiseen, jostain keksityistä lähtökohdista, tai perustuen humaaneihin arvoihin.

Mitä sinulle kertoo se lause jonka taannoin tänne lainasin, kannustettiin kilpailemaan mutta paremmuutta ei mitata? Ja onko esim. sinettiseurastatus aikanaan vaatinut (yhdessä niiden "pelisääntöjen" kanssa) tämänsuuntaista hölynpölyä.

 

[LaTe_Show]

Itse pikkupaikkakunnalla kasvaneena allekirjoitan tämän täysin. Jos Suolahden Urhoihin ilmoittautuu nuori "Barkov", hänen pitäisi puhtaasti kilpailullisista näkökulmista ajatellen pelata kolmessa ketjussa omassa ikäluokassaan. Kun Suolahdella on juuri ja juuri tarpeeksi pelaajia yhteen joukkueeseen per ikäluokka, ei ole varaa menettää myöskään näitä "Barkovin" joukkuekavereita. Koko ikäluokka on pidettävä mukana ala-asteen ajan, jotta "Barkov" pystyy pelaamaan.

Nimenomaan näin. Ja erittäin tärkeää olisi myös huomioitava sekin, että vaikka kyseessä olisikin Nuori Suomi-joukkueesta, niin tämä ei todellakaan poissulje sitä etteikö harjoittelu voisi olla tavoitteellista ja vaativaa.

Se, että käyttää Nuori Suomea tekosyynä oman valmentamisen suhteen ja jotenkin alempaan vaatimustasoon kertoo vaan sen kyseisen valmentajan kompetenssista ja motiviista jotain...

 

[J.Grönvall]

Nimenomaan näin. Ja erittäin tärkeää olisi myös huomioitava sekin, että vaikka kyseessä olisikin Nuori Suomi-joukkueesta, niin tämä ei todellakaan poissulje sitä etteikö harjoittelu voisi olla tavoitteellista ja vaativaa.

Se, että käyttää Nuori Suomea tekosyynä oman valmentamisen suhteen ja jotenkin alempaan vaatimustasoon kertoo vaan sen kyseisen valmentajan kompetenssista ja motiviista jotain...

Kysymys vielä sinulle ja Alvajärven Urholle:

Mikä teidän käsityksenne on/oli siitä, että millaiset mahdollisuudet isoissa seuroissa oli kiertää näitä sääntöjä ja suosituksia? Eli ovatko pienet seurat ja isot seurat tässä vertailukelpoisia?

Haen vain sitä, että kun massaa (ja rahaa) liikkuu enemmän niin luonnollisesti huomioarvokin on erilainen.

 

[LaTe_Show]

Mikä teidän käsityksenne on/oli siitä, että millaiset mahdollisuudet isoissa seuroissa oli kiertää näitä sääntöjä ja suosituksia? Eli ovatko pienet seurat ja isot seurat tässä vertailukelpoisia?

Tässä keskustelussa ollaan puhuttu Nuori Suomesta yhtenä isona kokonaisuutena ja yhtenä isona mörkönä - käsittäen koko Suomea ja kaikki seuroja - niin oli tärkeää tuoda esille se tosiasia, että tilanne on täysin eri Tampereella kuin Keuruulla.

Nuori Suomen avulla ollaan taattu KeuPan ja muiden maakuntaseurojen junioritoimintaa mistä saadaan liigapelaajia tulevaisuudessakin.

Tämän vuoksi minua hirvittää, että jääkiekkotoimittaja ja hänen perhe jolla on jonkinlainen kuulijakunta, vetää mutkia täysin suoraksi tällä mustavalkoajattelullaan.

 

[Fordél]

Ei tuo tarkoita mitään.

No selvennetään sitten asiaa ymmärtämättömälle, että juurihan täällä tuotiin esiin kuinka mm. viidesosa lapsista pitää kilpailua tärkeänä harrastamisessaan. Moni kokee myös nykyisen toiminnan vievän liikaa aikaa ja olevan liian vaativaa. Toisaalta vastapainoksi ei pääse riittävästi pelaamaan. Moni lapsi ja nuori haluaisi vain pelailla ja harrastaa ilman, että painetaan verenmaku suussa. Kun tarpeet ovat tällaiset, tulisi toimintaa kehittää vastaamaan paremmin tarpeita.

Kuten sanottua, syy lienee molemmissa. NS on edelleen osasyyllinen jos se antaa suosituksia kilpailutoiminnan järjestämiseen, jostain keksityistä lähtökohdista, tai perustuen humaaneihin arvoihin.

Sulla menee asiat sekaisin. Juurihan nuo asiat on todistettu monilla tutkimuksilla. Ei ole keksittyä, että osa lapsista ja nuorista ei välitä kilpailla. Silloin on ihan ymmärrettävää, että halutaan kehittää seuratoimintaa myös toisenlaiseen suuntaan. Se, että on myös kehitettyä kilpailutoimintaa siihen suuntaan, on pääasiassa liiton syytä ja korjaavat toimenpiteet pitää tehdä liitossa. NS:n nimeäminen pääsyylliseksi on päänsä laittamista pensaaseen ja osoittaa kuinka ei ymmärretä kokonaisuutta.

Mitä sinulle kertoo se lause jonka taannoin tänne lainasin, kannustettiin kilpailemaan mutta paremmuutta ei mitata?

Sopii johonkin toimintaan ja toiseen taas ei.

Kun puhutaan Nuoresta Suomesta, täytyy huomioida toiminta koko laajuudessaan. Sinun ja monen muun näkemys, jossa katsotaan vain huipulle tähtäävää toimintaa ja sen perusteella kritisoidaan Nuorta Suomea, on liian suppea.

Ja onko esim. sinettiseurastatus aikanaan vaatinut (yhdessä niiden "pelisääntöjen" kanssa) tämänsuuntaista hölynpölyä.

En tiedä.

 

[P.Sihvonen]

Tirkkosen Pekka pelasi lapsesta asti, ja paljon pelasikin!

Itse pikkupaikkakunnalla kasvaneena allekirjoitan tämän täysin. Jos Suolahden Urhoihin ilmoittautuu nuori "Barkov", hänen pitäisi puhtaasti kilpailullisista näkökulmista ajatellen pelata kolmessa ketjussa omassa ikäluokassaan. Kun Suolahdella on juuri ja juuri tarpeeksi pelaajia yhteen joukkueeseen per ikäluokka, ei ole varaa menettää myöskään näitä "Barkovin" joukkuekavereita. Koko ikäluokka on pidettävä mukana ala-asteen ajan, jotta "Barkov" pystyy pelaamaan. Onko "Barkovin" kannalta parempi, että muu joukkue (ja joukkueen pelaamisen mahdollistavat maksajat = vanhemmat) kyllästyvät "Barkovin" dominointiin isolla jääajalla ja lopettavat vai se, että kaikille annetaan kohtuullisen tasaisesti peliaikaa ja "Barkoville" sitä kenties etsitään myös vanhemmista ikäluokista? Yläasteikä on jo ihan erikseen, "Barkovin" valmiudet vaihtaa koulua tai pelkästään joukkuetta 50 km:n päähän Jyväskylään ovat ihan erilaiset jo tuossa iässä.

Nyt ollaan ytimessä. Oma esimerkkini tulee Savonlinnasta ajalta ennen Nuori Suomi -vaikutusta. Elettiin vuosia 1975-1985. SaPKolla oli tuolloin pienen kaupungin pienehkö ikäluokka kuuskaseissa. Siellä pelasi muuan Pekka Tirkkonen (Liiga-SaiPan nykyinen päävalmentaja). Pekka-poika pelasi ja kiskoi jokaiessa pelissä aina niin paljon kuin suinkin jaksoi ja lisäksi sen verran, että hänen joukkueensa kykeni voittamaan pelin. Muut pelasivat sitten sen, mitä Pekalta jäi pelattavaa. Ei siellä kukaan lopettanut pelaamista Pekan takia. Oli kaikille selvää, että Pekka pelaa enemmän, koska hän on muita parempi ja oli luultavasti omistautunutkin lajille enemmän kuin muut. Oli itsestään selvää, että Pekka pelaa eniten. Näin ajattelivat pelitoverit. Eikä vanhemmilla ollut asiaan nokan koputtamista, eihän se heille kuulu, miten valmentaja peluuttaa joukkuettaan. (Tai siis ei kuulunut ennen kuin tultiin kamalaan Nuori Suomi aikaan ja vanhempien "asiakkuuteen".) Ja meille vastustajan pelaajille oli myös aivan selvää, että Pekka pelaa ja paljon. Näimmehän miten hyvä hän oli!

Maisterismiehenä toki ymmärrän, että ajat ovat muuttuneet, nyt on nyt ja silloin oli silloin. Tahdon vain ilmaista (älykkäämpien nimimerkkien kesken) sen, että 1995-2013 suomalaisesta juniorijääkiekkoilusta on pilattu Nuori Suomi -hengessä lasten, nuorten ja vanhempien URHEILUYMMÄRRYS. Urheilussa ei ole niin kuin Nuori Suomi -slogan kuuluu: "Kaikki pelaa" tai "Puolen pelin takuu". Urheilussa on niin, että ne pelaavat, jotka ansaitsevat pelata. Silloin, kun urheilu vielä sijaitsi urheilussa, treeneistä poissaoleminen tarkoitti vilttikomennusta, tietysti. Nythän meillä on eletty sellaista ohjeistettua aikaa, ettei edes treeneistä poissaolo saisi vaikuttaa siihen, pääseekö pelaamaan vai ei. (Näin kuului itse näkemäni Eero Lehden allekirjoittama ohje lasten ja nuorten valmentajalle. Huh, huh!)

Alleviivaan vielä, että me voimme vääntää täällä monistakin asioista, mutta pahinta ja eittämätöntä on se, että meillä ei ole Nuori Suomi -eetoksen alla voimistelutettu lasten ja nuorten aivoja URHEILUYMMÄRRYKSELLE. Urheiluymmäryksen perusta on KILPAILUSSA. Ilman kilpailua ei ole urheilua. "Kaikki pelaa" ei ole kilpailua ja niin muodoin se ei ole urheilua. Ja sitä mukaa Nuori Suomi joutui tai pyrki tai otettiin, miten vain, väärään paikkaan, kun se liitettiin mukaan suomalaiseen urheilutoimintaan, suomalaiseen urheiluseurayhteyteen. Tapahtui verinen vääryys urheilua kohtaan.

Nythän on se onni käsillä, että Jääkiekkoliitto ja alueet ja seurat ynnä tietysti joukkueet ja niiden valmentajat ovat ottamassa voimakkaasti etäisyyttä Nuori Suomesta. Tai siis mikä Valo tai sen osa se nykyään onkaan.

Johtava

 

[Alvajärven Urho]

Kysymys vielä sinulle ja Alvajärven Urholle:

Mikä teidän käsityksenne on/oli siitä, että millaiset mahdollisuudet isoissa seuroissa oli kiertää näitä sääntöjä ja suosituksia? Eli ovatko pienet seurat ja isot seurat tässä vertailukelpoisia?

Haen vain sitä, että kun massaa (ja rahaa) liikkuu enemmän niin luonnollisesti huomioarvokin on erilainen.

Omakohtaista kokemusta ei ole kuin yhden ison kaupungin keskisuuresta seurasta vuosilta 2003-2005, eikä lajina ollut jääkiekko. Tulin siis valmentajaksi pikkuseurasta, eikä minulle missään vaiheessa kerrottu että 1) nämä ovat max. harjoitusmäärät ja 2) näin täällä peluutetaan. Joten tein niin kuin itse tykkäsin. Toki harjoitusmääriin vaikutti saatujen harjoitusvuorojen määrä, mutta kovilla viikolla ne ylitettiin oheisharjoitteilla ja muilla extroilla, kevyillä viikoilla mentiin niillä vuoroilla tai "myytiin" niitä pois. Jokaisen nuoren vanhemmat maksoivat harrastuksestaan saman verran, joten harjoituspeleissä ja aluesarjan peleissä peluutin nippua aika tasaisesti, SM-sarjassa puhtaasti kilpailullisesti. Ja saman voin todeta vastaan asettuneista joukkueista, ihan samat oli periaatteet suurilla paikkakunnilla (joilla oli joukkueessa myös reserviä kuten meillä), pienillä paikkakunnilla pelattiin samalla nipulla kaikki pelit. Meillä oli onneksi joukkueissa suuret tasoerot, joten vanhemmat ei kyllä alkaneet epätasaisesta peluutuksesta rutista missään vaiheessa, tajusivat kyllä keiden varassa menestys (jota myös haluttiin) pyörii.

Eli vastauksena kysymykseesi: kierrettiin. Minulle ei koskaan kerrottu, mitä pitäisi kiertää, joten en paskaakaan ole ikinä noista säännöksistä välittänytkään. Sitä en tiedä, miten tietoista säännösten kiertäminen on ollut ja missä kohtaa se on tehty (joukkueissa, seuroissa, alueorganisaatioissa). Meidän osalta se kierto tehtiin seuratasolla, koska mitään valmennuspäällikön ohjeistusta ei ollut, vaikka oli oto-valmennuspäällikkö. Tuohon aikaan olin paljon yhteydessä myös kiekon (juniori)valmentajien kanssa, eikä sielläkään määriä mitenkään valvottu pilkun päälle. Kenties siellä on ohjeistettu valmennuspäällikön taholta, mutta ei valvottu. Paljon käytettiin meillä ja kiekossa sitä, että oli vapaaehtoisia harjoituksia/tekniikkaharjoitteita/oheistreenejä yms., joita pidettiin extrana eikä laskettu varsinaisiin määriin, vaikka varmaan olisi ohjeistuksen mukaan pitänyt laskea. Käytännössä kaikki halutut olivat kuitenkin paikalla vaikka nämä "vapaaehtoisina" pidettiinkin.

Voin kuvitella, että kaikkialla ei ole ollut ihan noin helppoa. Mikäli seura on "myynyt" junioritoimintaansa kaikki pelaa -termillä, voihan se maksaja (vanhemmat) älähtää, jos toiminta ei sitä olekaan. Mutta - mikäli se tapa ei ole hyvä, eikä sitä ole tarkoitus noudattaa, miksi mainostaa sitä? Harjoitusmääristä tuskin älähtää kuitenkaan kukaan, kun lapsi haluaa mennä urheilemaan eikä heittelemään mummoja pikkukivillä.

 

[J.Grönvall]

No selvennetään sitten asiaa ymmärtämättömälle, että juurihan täällä tuotiin esiin kuinka mm. viidesosa lapsista pitää kilpailua tärkeänä harrastamisessaan. Moni kokee myös nykyisen toiminnan vievän liikaa aikaa ja olevan liian vaativaa. Toisaalta vastapainoksi ei pääse riittävästi pelaamaan. Moni lapsi ja nuori haluaisi vain pelailla ja harrastaa ilman, että painetaan verenmaku suussa. Kun tarpeet ovat tällaiset, tulisi toimintaa kehittää vastaamaan paremmin tarpeita.

Kysyin, että laatu parantunut suhteessa MIHIN? Ei tämä vastaa siihen. Itse kirjoitit siffalle, että laatu parantunut jne.

Sulla menee asiat sekaisin. Juurihan nuo asiat on todistettu monilla tutkimuksilla. Ei ole keksittyä, että osa lapsista ja nuorista ei välitä kilpailla. Silloin on ihan ymmärrettävää, että halutaan kehittää seuratoimintaa myös toisenlaiseen suuntaan. Se, että on myös kehitettyä kilpailutoimintaa siihen suuntaan, on pääasiassa liiton syytä ja korjaavat toimenpiteet pitää tehdä liitossa. NS:n nimeäminen pääsyylliseksi on päänsä laittamista pensaaseen ja osoittaa kuinka ei ymmärretä kokonaisuutta.

Kirjoitinkin, että osasyyllinen. Sihvonenkin juuri tuossa ylempänä hyvin avasi lisää sitä perusongelmaa tässä vyyhdissä.

Se, että yksi liitto tulkitsee jotain ei tarkoita, että se olisi ne säännöt kirjoittanut. Tällöin syy ei yksinomaan VOI olla liitossa, vaan jo siinä loogisesti väärässä ajattelumallissa jonka mukaan tulkinnat on tehty. Eli mm. kilpailusuosituksissa, peliajan jakamisessa jne.

Sopii johonkin toimintaan ja toiseen taas ei.

Kun puhutaan Nuoresta Suomesta, täytyy huomioida toiminta koko laajuudessaan. Sinun ja monen muun näkemys, jossa katsotaan vain huipulle tähtäävää toimintaa ja sen perusteella kritisoidaan Nuorta Suomea, on liian suppea.

Heh, eli tuo on sinusta loogisesti järkevä ajatusmalli? Kilpaillaan mutta ei mitata paremmuutta? Kerrotko miten siinä silloin kilpaillaan.

Niin ja sinä jauhat tuosta mystisestä kokonaisuudesta keskustelussa jonka lähtökohta oli huippupelaajatuotannon tyrehtyminen jääkiekkossa. Ilmiö toistuu muissakin lajeissa, ja ei, Nuori Suomi ei varmaan pelkästään ole syyllinen kaikkeen mutta minusta tuntuu ettet ihan ymmärrä mistä sitä nyt kritisoidaan.

 

[J.Grönvall]

Voin kuvitella, että kaikkialla ei ole ollut ihan noin helppoa. Mikäli seura on "myynyt" junioritoimintaansa kaikki pelaa -termillä, voihan se maksaja (vanhemmat) älähtää, jos toiminta ei sitä olekaan. Mutta - mikäli se tapa ei ole hyvä, eikä sitä ole tarkoitus noudattaa, miksi mainostaa sitä? Harjoitusmääristä tuskin älähtää kuitenkaan kukaan, kun lapsi haluaa mennä urheilemaan eikä heittelemään mummoja pikkukivillä.

Jep, täsmälleen samaa mieltä.

Oliko se sitten niin, että seurat kuitenkin viime kädessä itse kikkailivat näiden kanssa, eli liitosta ei edes vaadittu mitään, ainoastaan vähän vihjailtiin? Osa veti Kaikki pelaa-meiningillä ja poimi rahat taskuun, toiset tekivät toisella tavalla.

Koska jos näin, niin kyllähän tässä raha alkaa haisemaan.

Sihvosen kanssa siitäkin täysin samaa mieltä, että mennään vaarallisille vesille, jos vanhemmat alkavat päättää miten urheilujoukkueen arkea pyöritetään.