Nuori Suomi ry

[Salama15]

@Jaws; ymmärrän erittäin hyvin TosiFanin turhautumisen, koska noita asioita on jankattu tässä ketjussa useita (and I mean USEITA) kertoja eri nimimerkkien toimesta.

siffa ja P.Sihvonen toistavat "NS on urheilun syöpä"-mantraansa (toki hatun nosto P.Sihvoselle lievästä tulokulmansa muuttamisesta, a.k.a. myös liitossa ja seuroissa on jotain vikaa, kaikki ei ole vain ja ainoastaan NS:n syytä), sitten jotkut nimimerkit (kuten TF ja meikä) kertovat hieman toisenlaisesta tekemisestä pahimman syöpä-aikakauden aikaan (korttelijoukkueet, pienet pelijoukkueet jne.), johon tulee vastaukseksi jotain "täällä on valevalmentajia, ette taida tietää jääkiekosta mitään, oletteko koskaan käyneet edes jäähallilla"-tyylistä pashaa jne.jne.jne. Tämä sitten johtaa oravanpyörään josta tulisi tarpeeksi pyöriessään nk. "banni-automaatti", joten esim. minä olen väistynyt täältä takavasemmalle.

Lyhyesti; jääkiekko ja JKL ovat hyötyneet NS:sta siinä, että lajin pariin on saatu tuolla puhto-imagolla paljon harrastajia, jotka eivät ikinä olisi lajia aloittaneet jos täällä tapeltaisiin hampaat irvessä peliajasta jo esikoulu-ikäisenä (joka sinällään on mielestäni sairasta, lasten pitäisi leikkiä...). Mutta kuten P.Sihvonen kirjoitti on tuota puolta saatu vietyä viime vuosina jääkiekon osalta parempaan suuntaan (on liiton masinoimia tasosarjoja, pelataan pienemmillä jengeillä jne.) ja onkin mukava nähdä seuraavan n. viiden vuoden ajalta mikä junnutuotantomme tila on vrt. muut maat nyt kun "syöpä" on voitettu?

Vihkoon mentiin suuressa osassa jengejä siinä, että vanhempainkokouksille annettiin aivan liikaa valtaa => suurimmalla osalla vanhemmista kun ei ole kompetenssia päättää yhtään mistään mikä liittyy urheilujoukkueen tekemiseen...

Itse olen vahvasti sitä mieltä, että suomalaisen juniorituotannon suurin syöpä oli 90-luvun alun lama ja samassa yhteydessä alkanut kunnallisten jäähallien "alasajo" jonka myötä harrastuksesta tuli huomattavasti aiempaa kalliimpaa (esim. Raipe Helmisen äitiliinillä ei olisi ollut millään ilveellä varaa viedä poikaansa pelaamaan "kiakkoa") => jääkiekkoa pelasivat ne joilla oli siihen varaa, eivät ne joilla oli siihen lahjoja! Ja kun katsotte viime vuosien pahinta taito & lahjakkuus-notkahdusta junnu-ikäluokissamme niin ainakaan minua ei yllätä, että junnut jotka aloittivat harrastuksen 1991-1996 eivät juuri kestä vertailua muihin maihin (toki jokunen poikkeusyksilö tuoltakin ajalta löytyy). Tähän kun yhdistää suurimmassa osassa seuroista tuolloin tehdyt ääritulkinnat Nuori Suomesta niin saadaan aikaan kohtalaisen komea soppa jossa ei juuri voittajia ole...

Tuli vaan mieleen, olisiko tuossa hyvä tutkinnan kohde jollekin gradua vääntävälle (vink_vink)?

 

[LaTe_Show]

Vihkoon mentiin suuressa osassa jengejä siinä, että vanhempainkokouksille annettiin aivan liikaa valtaa => suurimmalla osalla vanhemmista kun ei ole kompetenssia päättää yhtään mistään mikä liittyy urheilujoukkueen tekemiseen...

Tämä on valitettavan totta eritoten tänä päivänä, sillä vanhempien suhtautuminen urheilutoimintaan on muuttunut siihen suuntaan, että he näkevät olevansa "maksavia asiakkaita" (mikä on puoliksi totta) ja he haluavat saada enemmän vastinetta rahoilleen.

20 perhettä näkee sen oman Jani-Petterinsä olevan hyvä ykköskentän vasemmassa laidassa ja niin kauan kun se oma Jani-Petteri on ykkösessä niin tavoitteena on "pärjätä joukkueena/tuloksellinen ja tavoitteellinen junioritoiminta", mutta jos JP on kolmoskorin pelaaja niin sitten pitää "kaikkien pelata yhtä paljon/pääpaino junioripedagogiassa".

Tämä on se haaste mitä me juniorivalmentajat joudumme kohtaamaan, mutta tämä on taklattavissa kun hieman miettii ja suunnittelee toimintaansa niin oman joukkueensa osalta kuin koko organisaation toimesta. Kommunikointi on avainasemassa...

 

[TosiFani]

...Teen tämän ihan selväksi: Tällä hetkellä, nykysäännöillä ja käytännöillä normaali jääkiekkoelämä alkaa suomalaisessa jääkiekkoilussa vasta nuoremmista D-junioreista eli pojat ovat jo 12-vuotiaita - ja menettäneet jo liian monta vuotta. 10- ja 11-vuotiaissa homma jo onneksi nykyään rapsakoituu. 6 - 9-vuotiaissa homma on surkeaa puuhastelua - ja nyt siis puhun siitä, mitä homma on keskimäärin Suomessa sääntöjen, eetoksen ja käytännön perusteella...

...Laatupelaajatuotannon tyrehtymisen suurin syy on Suomen Jääkiekkoliiton ja Nuori Suomen kimppa. Onneksi tuota kimppaa on nyt alettu purkaa. Liitto on alkanut ottaa etäisyyttä Nuori Suomi -eetokseen.

Johtava

Tämä on tyypillisen lammas-valmentajan näkemys, järjestelmässä on vika.

Kaikki toiminta lähtee liikkeelle valmentajasta, joka suunnittelee joukkueensa harjoittelua ja pelaamista. Mikään sääntö ei estä kilpailua luistelukoulusta lähtien, ei mikään. Jokaiseen harjoitukseen voi sisältyä erilaisia kilpailuja, joukkueet voivat pelata pelejä pienjoukkueilla jne. Jääkiekkoilun suurimmat ongelmat ovat ammattitaitoisten valmentajien puute ja jääkiekkoilun kalleus.

Se, että jääkiekkoliitto on tehnyt "virheitä" Nuori Suomi-järjestelmän suhteen, ei ole Nuori Suomen vika, se vika on jääkiekkoliiton.

Pääkaupunkiseudun isot seurat eivät käsittääkseni ole olleet NS-seuroja. Sieltä on ilmeisesti noussut samaan tahtiin laatupelaajia?

 

[Wire]

Itse olen vahvasti sitä mieltä, että suomalaisen juniorituotannon suurin syöpä oli 90-luvun alun lama ja samassa yhteydessä alkanut kunnallisten jäähallien "alasajo" jonka myötä harrastuksesta tuli huomattavasti aiempaa kalliimpaa

Tottakai tulee kalliimpaa kun joka paikassa pitää olla kunnon areena ja fasiliteetit kunnossa. Eihän silloinen ja nykynuoriso edes kuse tekojään suuntaan, oikeasta luonnonjäästä puhumattakaan.

 

[P.Sihvonen]

Nuori Suomi ja juniorijääkiekkoilumme identiteettikriisi

Aion kirjoittaa syyskuussa Urheilulehden SM-liiga-lehteen suomalaisen jääkiekkoilun identiteetistä käsitteen laajassa ja monipuolisessa merkityksessä.

Osa tarkastelua tulee liittymään juniorijääkiekkoiluumme. Kerron sen, minkälainen identiteettikriisi suomalaisessa juniorijääkiekkoilussa vallitsi 1996-2006. Ja että miten 2007-2013 on vain osin toivuttu tuosta kriisistä.

Suomalaisen juniorijääkiekkoilun ajoi identiteettikriisiin Jääkiekkoliiton virhetikki ottaa toiminnan yhdeksi johtonuoraksi Nuori Suomi -ideologia "kaikki pelaa". (Urheilussahan ei voi missään iässä olla niin, että "kaikki pelaa", vaan urheiluhan koko ajan mittaa sitä, että kuka pelaa ja minkä verran.)

Tulen artikkelissani vertaamaan Jääkiekkoliiton ja Nuoren Suomen liittoa kafkalaiseen byrokratiaan. Jääkiekkoliiton Nuori Suomi -päällikkö linjasi yhtä ja alueet ja seurat ja joukkueet ja valmentajat joko myötäilivät tai sitten keksivät konsteja kiertää linjauksia. Tilanne oli pahimmillaan karmea. Nuori Suomi -päällikön nerokkain veto oli siirtää kaikkea valtaa maksaville asiakkaille eli lasten vanhemmille, joilla ei tietenkään ollut, eikä ole, edes auttavaa ymmärrystä siitä, miten jääkiekkojoukkueen elo ja olo tulee järjestää.

Seuraus oli, että Nuori Suomi -ideologian jarruvaikutus lattupelaajatuotannon suhteen oli merkittävä ja melkoinen.

Mutta tästä tematiikasta sitten lisää syyskuussa Johtavan kynästä.

Johtava

 

[Askaisten Visa]

Aion kirjoittaa syyskuussa Urheilulehden SM-liiga-lehteen suomalaisen jääkiekkoilun identiteetistä käsitteen laajassa ja monipuolisessa merkityksessä.

Osa tarkastelua tulee liittymään juniorijääkiekkoiluumme. Kerron sen, minkälainen identiteettikriisi suomalaisessa juniorijääkiekkoilussa vallitsi 1996-2006. Ja että miten 2007-2013 on vain osin toivuttu tuosta kriisistä.

Suomalaisen juniorijääkiekkoilun ajoi identiteettikriisiin Jääkiekkoliiton virhetikki ottaa toiminnan yhdeksi johtonuoraksi Nuori Suomi -ideologia "kaikki pelaa". (Urheilussahan ei voi missään iässä olla niin, että "kaikki pelaa", vaan urheiluhan koko ajan mittaa sitä, että kuka pelaa ja minkä verran.)

Tulen artikkelissani vertaamaan Jääkiekkoliiton ja Nuoren Suomen liittoa kafkalaiseen byrokratiaan. Jääkiekkoliiton Nuori Suomi -päällikkö linjasi yhtä ja alueet ja seurat ja joukkueet ja valmentajat joko myötäilivät tai sitten keksivät konsteja kiertää linjauksia. Tilanne oli pahimmillaan karmea. Nuori Suomi -päällikön nerokkain veto oli siirtää kaikkea valtaa maksaville asiakkaille eli lasten vanhemmille, joilla ei tietenkään ollut, eikä ole, edes auttavaa ymmärrystä siitä, miten jääkiekkojoukkueen elo ja olo tulee järjestää.

Seuraus oli, että Nuori Suomi -ideologian jarruvaikutus lattupelaajatuotannon suhteen oli merkittävä ja melkoinen.

Mutta tästä tematiikasta sitten lisää syyskuussa Johtavan kynästä.

Johtava

Jaa-a...olisiko hedelmallisempaa keskittya nykyhetkeen ja tulevaisuuteen, vaikkakin historia pitanee tunnistaa, pystyakseen ymmartamaan nykyisyytta.

Pointti lienee tullut selville kaikille kirjoituksiasi seuraaville ja jotkut ovat tuon "jarjestelman" kokeneet ihan riittavan lahelta.

Vai luuletko, etta voit tuoda aiheeseen jotain, mita et jo olisi kasitellyt?

Itseani kiinnostaisi kovasti, jos saisit haastateltavaksi omalla nimellaan jonkun Nuori Suomi-paattajan, joka pystyy aukottomasti todistamaan, etta kylla se sentaan oli/on hieno keksinto, ihan alusta alkaen ;)

 

[P.Sihvonen]

Antti Pärnäinen

Sanoma-lerin terävin jääkiekkokynä Antti Pärnäinen kirjoittaa osuvasti tänään Ilta-Sanomissa, kun hän pohdiskelee Suomen Sotshin hommaa: "Suomalainen jääkiekko on jäänyt niin rankasti kansainvälisen pelaajatuotannon jalkoihin, ettei sillä ole muuta mahdollisuutta kuin tukeutua parasta ennen -päiväyksensä jo ylittäneisiin osaajiin."

Johtavana analyytikkona tulkitsen niin, että merkittävimpiä syypäitä asetelmaan on se, että Suomen Jääkiekkoliitto sotkeutui 1995 lähtien voimakkaasti sellaiseen kamaluuteen kuin Nuori Suomi, jonka keskeinen slogan oli, että "kaikki pelaa". Jos kaikki pelaa, niin silloin kilpailu sijaitse kilpailussa - ja ilman kilpailua ei ole urheilua urheilussa eli pelimiehiä ei synny.

Johtava

 

[TosiFani]

...Johtavana analyytikkona tulkitsen niin, että merkittävimpiä syypäitä asetelmaan on se, että Suomen Jääkiekkoliitto sotkeutui 1995 lähtien voimakkaasti sellaiseen kamaluuteen kuin Nuori Suomi, jonka keskeinen slogan oli, että "kaikki pelaa". Jos kaikki pelaa, niin silloin kilpailu sijaitse kilpailussa - ja ilman kilpailua ei ole urheilua urheilussa eli pelimiehiä ei synny.

Johtava

Mielenkiintoista, että joissain tilanteissa annat pelin näyttää, mutta nyt piiloudut olkiukkojen taakse. Minusta "johtavan analyytikon" pitäisi tehdä edes vähän enemmän analyysia, mutta tietysti palkka vaatii uhrauksia.

 

[Powerplay]

Treeneissä tuo oli aikoinaan helppoa jakaa pelaajat kolmeen eri ryhmään tasonsa mukaan, jotta jokainen saisi sopivan vastuksen ja kehittyisi, mutta peleissä tuo "kaikki pelaa" asetti hasteita, varsinkin kun rahoittajat (vanhemmat) seuraavat peliä videokameroineen.

Johtava

 

[eagle]

Noniin, lähdestään leikkimään sellaista ajatusleikkiä että otetaan taas tuo Nuori Suomi esille ja mietitään miten jääkiekkoliiton(ja palloliitonkin, mutta unohdetaan nyt hetkeksi jalkapallo) sitten tulkinnat ovat vaikuttaneet jääkiekkoon. A.Barkov on käytännössä enemmän tai vähemmän NS-"tuote". Pelannut suurimman osan junioriurastaan NS:n ollessa voimissaan tai vaikuttaessa linjauksiin. Silti A.Barkov varattiin draftin sijalla 2. Onko nyt kuitenkin niin että suurempi vaikutus on kuitenkin pelaajalla itsellään, hänen tekemällä työllä ja esim. isällä/valmentajalla, kuin järjestelmällä. Tässä voi verrata vaikka Anze Kopitaria. Toki hänkin meni myöhemmin Ruotsiin, mutta alku ja pohja tehtiin Sloveniassa. Maassa jossa on muutama sata jääkiekkolijaa ja muuta hassu jäähalli. Joten ei sielläkään kauheasti ole kilpailua.

Nyt sitten mietitään suurimpia ongelmia tällä hetkellä jääkiekon puolella, kun katsellaan millaisia junioreita on tullut. Eli ns. tunnusmerkit ovat seuraavat:

-pienikokoisia
-heikko pelikäsitys
-huonot fyysiset valmiudet NHL:n
-heikko laukaus
-heikko pelitaito, usein perustaitokin
-ei uskalleta ottaa riskejä, vaan vältellään niitä(tämä näkyy sitten niin että heitetään kiekkoa pois, ei uskalleta ajaa maalille, ei uskalleta paineen alla pitää kiekkoa, jne.)

Noniin, sitten mietitään että mihin on ollut NS-vaikuttamassa. En keksi noissa yhdessäkään NS:llä kovinkaan suurta vaikutusta. Suurempi vaikutus on ollut sillä että valmennus on ollut vääränlaista, valmentajien valmiudet valmentaa pelaajia on ollut huonot ja valmentajille tulos on tärkeämpi kuin pelaajan kehitys(tämä siis koskee nuoria ja lapsia, aikuisissa sen pitääkin olla noin). Voidaan vaikka lähteä kohta kohdalta:

1)Pienikokoisuus. Tässä varmaan montakin tekijää, mutta merkittävin on varmaankin se, että kasvuvaiheessa ei osata nähdä ns. kömpelöiden pelaajien vahvuuksia. En näe tässä taas että NS olisi tähän vaikuttanut mitenkään. Sen sijaan valmennus, sen tekemät valinnat ja tavoitteet ovat

2)Heikko pelikäsitys. Tämä taas tulee helposti jo aiemmin mainituista asioista. Eli kun valmennuksessa ei osata valmentaa niin että pelaajat itse oppisivat ratkaisumallit vaan valmentaja antaa ne suoraan pelaten harjoitukset ja pelit pleikkaria. Samoin ns. drillien määrä harjoittelussa. Viimeisenä vaan ei vähäisempänä ei osata tajuta herkkyyskausia, lasten hahmotuskykyä tai oppimistapoja

3)Tässä ehkä on NS:llä jotain pientä tekemistä, jos siis oletetaan että se on ollut rajoittamassa jääkiekkoliiton tulkinnan kautta harhoitusmääriä sekä kilpailua. Toki itse näen suuremmaksi ongelmaksi yleisen urheilullisuuden vähenemisen, henkilökohtaisen valmennuksen puutteen ja asenne ongelmat siihen kuinka kovasti oikeasti pitäisi harjoitella ja vaatia pelaajilta harjoittelussa tempoa

4)Heikko laukaus ei taas liity NS:n mitenkään, vaan juuri siihen että yksilöllinen valmennus ja joukkuevalmennus on ollut retuperällä. Ei osata tuottaa tarpeeksi toistoja oikeisiin suorituksiin, eikä ohjata omakohtaiseen harjoitteluun, jossa niitä voisi sitten jatkaa riittäviin määriin

5)Tässä sama oikeastaan kuin kohdissa 4 ja 2.

6)Tässä taas juuri se NS:n vastakohta eli kun valmentajat tahtovat vain tuloksia, eivätkä kehitystä. Tämä tarttuu pelaajiinkin. Pelaaja pelkää että hävitään matsi tai valmentaja huutaa täysiä kentän laidalla että "luovu siitä kiekosta, voit muuten menettää" jne. Tästä tuli aiemminkin puhuttua, kuten ketjussa useita kertoja aiemminkin. Eli pienestä pitäen valmentajien tulisi osata vain ja ainoastaan rohkaista pelaajien pelirohkeutta, itseluottamusta ja samalla rakkautta sekä innostusta lajiin. Vanhempana oppii niitä turhia riskejä kyllä välttämään, jos on oikein pienestä pitäen osattu pelaajaa valmentaa

Se miksi nyt piti vielä kerran asiasta puhua on oikeastaan se, että ihmettelen miksi näissä meidän urheilumedioissa ei ole niinkään paljoa puhuttu näistä ongelmista. Jääkiekkoliitossa selvästi on huomattu että jotain ongelmia on tehty ja niitä yritetty ratkaista näitä uusilla alueellisilla taitovalmentajilla. Tuostakaan ei ole kauheasti ollut juttua tai analysoitu tätä asiaa sen tarkemmin. Lähinnä vain mainittu että näin on tehty.

Olisikin kiva että jotkut oikeasti pureutuisivat näihin ongelmiin, koska yllättäen jalkapallon puolella ainakin on näistä puhuttu selvästi enemmän, jopa julkisesti. Tällä hetkellä kun ollaan tilanteessa missä suomalainen futaaja on perustekniikaltaan parempi kuin koskaan, mutta silti Suomesta ei tule jalkapalloilioita Euroopan huipulle, ei edes kovin lähelle.

Sen jälkeen kun nuo on esim. UL:ssä otettu esiin, analysoitu ja pohdittu sekä huomattu noiden ongelmien, mahdollisten syiden ja ratkaisujen vaikutus suomalaiseen jääkiekkoon, niin lupaan ostaa ensinnäkin tuon lehden ja sen jälkeen palata tähän keskusteluun sanomaan että "hyvin kirjoitettu". Siihen saakka eiköhän ala tämä keskustelu riittämään, kun ei oikeasti selvästikkään edes tahdota mennä syihin. Vähän tulee sama fiilis kuin uskovaiset jotka selittävät kaiken mahdollisen Jumalalla tai raamatulla. Tai muuten aina kaikkiin asioihin löytyisi joku yliluonnollinen korkeampi selitys, kun todellisuudessa se voi löytyä hyvin pienistäkin maallisista asioista.

Nyt olisikin itseään johtavaksi kutsuvalla paikka oikeasti pureutua ongelmiin, syihin, seurauksiin ja ratkaisuihin. Varsinkin kun taitaa itse vielä vaikuttaa siellä junioritasolla valmentajana. Tai ehkä siellä onkin vain helpompi sitten leimata joku yksi yksittäinen absurdi syy kaikkiin ongelmiin.

 

[LaTe_Show]

Tässä pari mielenkiintoista pointtia:

Miksi teini lopettaa liikunnan? | Yle Teksti-TV | yle.fi

Lasten ja nuorten liikkuminen lopahtaa teini-iässä - Kotimaa - Turun Sanomat

... joskus oli puhetta siitä, että yhteen lajiin pitäisi keskittyä jo 3-vuotiaasta lähtien, niin:

Tutkimuksen mukaan valtaosa alle 15-vuotiaista liikkuu säännöllisesti. Murrosiän kynnyksellä liikunnan harrastamiseen tulee kuitenkin paha notkahdus. Suomalaiset lopettavat liikunnan teini-iässä paljon useammin kuin monessa muussa Euroopan maassa, kertoo nuorisotutkija Päivi Berg.

– Yksi syy voi olla kyllästyminen. Harjoitukset voivat olla kaukana. Jos on paljon harkkoja, ei ehkä ole mahdollisuutta harrastaa montaa lajia, pohtii Berg.

 

[Fordél]

On surkuhupaisaa kuinka täälläkin 99% keskustelusta käydään katsomalla asiaa ylhäältä käsin ja suomalaisen urheilun tarpeiden näkökulmasta. Kritisoidaan tai puolustellaan järjestelmää ja sen tuottamia tuloksia suomalaiselle urheilulle. Harvassa puheenvuorossa katsotaan asiaa käyttäjän näkökulmasta ja tarpeista. Keskeinen kysymys lienee kuitenkin lopulta, että mitä kukin lapsi ja nuori haluaa? Kun tähän kysymykseen pystytään vastaamaan mahdollisimman laadukkaasti ja laajasti, syntyy tuloksia myös suomalaiselle urheilulle (vaikka urheilun tarpeet onkin aivan toissijainen juttu).

Lasten ja nuorten tarpeita mietittäessä törmäämme aina yhteen aivan keskeiseen faktaan, joka tulee ilmi myös tuosta edellä linkitetystä YLE:n jutusta:

"Liiallinen kilpailun ja tavoitteellisuuden korostuminen. Vain viidennes nuorista pitää kilpailuelementtiä tärkeänä liikunnassa."

Kyllä, vain osa nuorista pitää kilpailuelementtiä tärkeänä liikunnassa. Tärkeää on tässäkin huomata, että puhutaan liikunnasta eikä urheilusta. Urheiluun kuuluu kilpailuelementti ja etenkin aikuisten tasolla hyvin raaka kilpailuelementti. Kaikki lapset ja nuoret eivät kuitenkaan näe täällä keskustelussa olevaa toimintaa edes urheiluna vain liikuntana tai vielä laajemmin katsottuna yhtenä harrastuksena ja ajanvietteenä. He haluavat vain liikkua, harrastaa jotain ja pitää kavereiden kanssa hauskaa. Silloin se kilpailuelementti ei todellakaan ole tärkeää vaan itse asiassa voi haitata lapsen ja nuoren intoa osallistua toimintaan.

Otan tähän kohtaan esimerkin Norjasta. Siellä yhdessä kunnassa tehtiin maahanmuuttajalasten ja nuorten kanssa niin, että annettiin heille liikuntasali käyttöön viikoittain tiettynä ajankohtana ja taidettiin sinne toimittaa liikuntavälineitäkin. Lapsille ja nuorille annettiin mahdollisuus organisoida toimintansa vapaasti: olkaa hyvä ja tehkää mitä haluatte. Kas kummaa, homma lähti toimimaan ja tällainen ei niin helposti tavoitettava kohderyhmä alkoi liikkua. Jos tällaiseen toimintaan tuot sitten yhtäkkiä ulkopuolelta kilpailuelementin mukaan niin veikkaanpa, että toiminnasta tippuu iso osa pois. Jäljelle jäävät vain ne, joilla on vahva halu kilpailla osana liikkumista.

Eli ties kuinka monennen kerran: tarvitsemme hyvin monipuolisia mahdollisuuksia lapselle harrastaa liikuntaa.Asiaa täytyy osata myös katsoa laajemmin kuin vain urheilun näkökulmasta. Kaikki täälläkin kritisoidut toimijat eivät ole ajamassa suomalaisen huippu-urheilun asiaa, jolloin on kohtuutonta kritisoida heitä suomalaisen huippu-urheilun tilasta.

 

[Askaisten Visa]

Vaikeaa tai ei, mutta Helmarit ovat itse hankkineen arvokisapaikkansa pelaamalla: Women's EURO - Standings – UEFA.com

Viime viikkoa peilaten, niin voi kysyä turkulaisilta futisihmisiltä riittääkö se, että saapuu paikalle...

Jos kerta Nuori Suomi aiheutti 5-0 tappion niin samalla voidaan sanoa, että Nuori Suomen ansiosta naiset pelaavat arvokisoissa. Se miten paljon haluaa arvostaa tuota tapahtumaa arvokisoina tai naisurheilua ylipäätänsä on jokaisen oma asia.

Suomen naisten jalkapallon taso on tällä hetkellä Euroopan 12-parhaan maan joukossa. Jos Suomen naisten jalkapallotaso on matala, niin on vielä 20+ maata jonka taso on vielä paskempi. Naisfutiksessa ykköskorin maita ovat Ruotsi, Norja, Englanti, Saksa ja Suomi kuuluu sitten tähän kakkoskoriin muiden maiden kanssa.

Minua ei juurikaan kiinnosta mita turkulaiset futisihmiset ovat mielta ja mista.
Enka tieda aiheuttiko Nuori Suomi ko. tappion, tuskin.
Enemminkin Vahva Ruotsi.

Sain kaveriltani klipin mainoksesta, jolla YLE markkinoi Naisten Euro - kilpailua. Kivannakoiset, sutjakkaat tytot pelaavat kiiltavissa bikineissa tms, jalkapalloa. Sitten viela vingutaan, ettei heita oteta tosissaan.
Kontrasti on toki aikamoinen, kun todellisuus on se, etta ylipainoiset, vajavaisen vartalo- ja pallokoordinaation omaavat pelaajat potkivat joka toisen pallon katsomoon ja joka toisen vastustajalle.
Puhu siina sitten samassa lauseessa huippu-urheilusta, kun esim. 10-vuotias taitoluistelijatytto (tai poika) harjoittelee viikossa (ja paivassa) lajiharjoittelua 100% enemman, kuin jalkapalloilija omaansa.
Toki on varmaan ihan kivat kisat.

Saati, jos jaakiekon juniorivalmentaja pistaisi 10-vuotiaat yhta koville kuin esim. taitoluisteluvalmentaja. Siina olisi taas Nuori Suomi ollut ihmeissaan.

 

[LaTe_Show]

Minua ei juurikaan kiinnosta mita turkulaiset futisihmiset ovat mielta ja mista.

Oli miten oli, niin naiset ansaitsivat kisapaikkansa pelaamalla - olkoon Suomen naiset sitten vähemmän paska kuin ne muut 20+ Euroopan maat.

Ja kuten totesin, niin kokonaan toinen asia on se miten paljon pitää jalkapalloa huippu-urheiluna, tai edes naisurheilua saati sitten naisjalkapalloa.

 

[LaTe_Show]

Tärkeää on tässäkin huomata, että puhutaan liikunnasta eikä urheilusta.

...

Otan tähän kohtaan esimerkin Norjasta.

Miksi norjalaiset urheilijat pärjäävät? Tähän sitten se nimimerkki X:n pakollinen mainita norjalaisista astmaurheilijoista. Suomessa aina itketään, että Norjan öljyrahat takaavat menestyksen, mutta oikea kysymys onkin kysyä, että miksi näitä öljyrahoja sitten käytetään urheiluun eikä vaikka infrastruktuuriin?

Vastaus on, koska norjalaiset rakastavat liikuntaa että urheilua. Liikuntamyönteiset ihmiset ovat valmiita sijoittamaan myös huippu-urheiluun. Jotta saadaan perseitä penkeille, niin ihmisellä itsellään pitää olla kiinnostus liikkumiseen ja tästä alkaa sitten se positiivinen kierre urheilun kannalta.

Suomessa naureskellaan miten jääkendoa pelataan tosisaan miten parissa maissa, Suomen futis on potkupallotasoa saati sitten miten amatööritouhua on harrastaa pesäpalloa ja salibandy ei ole urheilua. Toki sitten kun tulee menestystä, että se joukkue/urheilija on Suomen Oma.

Miten luodaan Suomessa liikkunnan ja urheliun kiima?

 

[P.Sihvonen]

Urheilu ja liikunta pitää erottaa toisistaan

Arvostamani urheilutoimittaja, vuoden journalisti Pekka Holopainen sanoi osuvasti (taisi olla Facebook-keskustelu), ettei hänen tuntemissaan urheilumaissa missään ole Suomen mitassa liitetty urheilua ja liikuntaa yhteen samalla tavalla. Uskon kyllä tässä suhteessa Pekkaa.

On aivan kestämätöntä, että urheilun, saatikka huippu-urheilun, pitäisi millään muotoa olla liikunnan asialla.

Jos vain viidennes lapsista haluaa kilpailla, niin sitten tämä viidennes pitää selkeästi erottaa niistä, jotka eivät halua kilpailla. Nuori Suomi -ideologiassahan käsittääkseni ajatellaan, että tuo viidennes joutuisi puuhastelemaan yhdessä neljäviidesosan kanssa.

Ei voi olla niin, että "kaikki pelaa" ja "kaikki puuhastelee". Ne, jotka haluvat kilpailla - eli urheilla - pitää pitää visusti erillään niistä, jotka haluvat vain harrastaa liikuntaa.

Tosin oma kokemukseni on sellainen, että kun iso joukko poikia jaetaan AAA- ja AA-joukkueisiin, niin noin 60 pojasta korkeintaa kaksi tai kolme haluaa vapaaehtoisesti AA-joukkueeseen. Eli vaikka puhumme, että vain viidennes tahtoo kilpailla, niin oma 35 vuoden kokemukseni jääkiekon parissa viittaa hieman muuhun. Lapsi ja nuori haluaa intuitiivisesti mukaan laadukkaampaan toimintaan. Mutta tässä on sitten sellainen vääristymä nykyään, että lapset ja nuoret eivät ymmärrä, että sinne AAA-joukkueeseen ei voi noin vain ilmoittautua. Lapsille ja nuorille on lähes shokki saada kuulla, että jatkossa on mentävä AA-joukkueeseen. Se on myös shokki useimmissa perheissä. Tämä johtuu siitä, että esimerkiksi jääkiekkoilussa 6-11 -vuotiaana ei päivittäin opita sitä periaatetta urheilussa, että niin makaat kuin petaat. Ei opita, että vain jokapäiväisen kovan työn kautta paikka auringossa säilyy.

Oman näkemykseni mukaan 6-11 -vuoden iässä suomalaisten lasten aivot suorastaan opetetaan pois urheilun eetoksesta. Lapsille tulee kymmeniä tuhansia vääriä toistoja väärässä mielentilassa, mielentilassa, joka on vieras urheilulle.

Aivot oppivat kilpailemaan vain kilpailemalla lapsesta asti. - Tuo, minkä sanoin viimeksi, on suurin syypää suomalaisen huippu-urheilun alennustilalle.

Johtava, kaikin käytettävissä olevin mokomin

 

[Fordél]

Miten luodaan Suomessa liikkunnan ja urheliun kiima?

Kyllähän meillä on hyvä kiima liikuntaa ja urheilua kohtaan. Edelleen se on suosituin harrastus lasten ja nuorten keskuudessa. Urheilun kannalta kyse on siitä miten saadaan hyödynnettyä kiima. Liikunnan kannalta kyse on siitä miten kiima saadaan realisoitua mahdollisimman hyvin kaikkien lasten ja nuorten liikkeeksi sekä pidettyä kaikkien kiimaa yllä aina aikuisikään asti.

 

[LaTe_Show]

On aivan kestämätöntä, että urheilun, saatikka huippu-urheilun, pitäisi millään muotoa olla liikunnan asialla.

Huippu-urheilu tarvitsee "liikuntaa", siinä missä liikunta tarvitsee huippu-urheilua. Tietenkään huippu-urheilua ei voida toteuttaa liikunnanehdoilla eikä muutenkaan sihvoslaisittain joko-tai-maisesti mutta tosiasia on se, että nämä kaksi asiaa elävät symbioosissa ja ovat riippuvaisia toisistaan halusimme tai emme.

 

[LaTe_Show]

Kyllähän meillä on hyvä kiima liikuntaa ja urheilua kohtaan.

Itse olisin hieman eri mieltä. Omat kokemukseni on osoittanut sen, että perheet näkevät lapsensa harrastuksen toimivan enemmän tai vähemmän - anteeksi ilmaisuni mutta - päivähoitopaikkana. Kun puhutaan nuorisourheilusta ihan vaikka valtakunnallisella tasolla, niin se asettaa koko perheen toimintaan tiettyjä asioita mikä vaatisi - ei pelkästään urheilijalta itseltään - mutta koko perheeltä sitoutumista toimintaan (esimerkiksi asennepuolella ja varuste- ja ennenkaikkea ruokahuollon suhteen). En tarkoita sitä, että vanhempien pitäisi olla seuraamassa harjoituksia ja tekemässä HPK-lähtöanalyysejä, mutta joku välimuoto olisi oltava -myös tässäkin asiassa.

Vanhemmat ovat jopa halukkaampi maksamaan siitä ettei tarvitsisi toimia "toimitsijana/kahvinmyyjänä/huoltajana" jne.

Unohtamatta sitä, että (yleisesti) on vaikeuksia saada katsojia urheilutapahtumiin nykyään.

 

[P.Sihvonen]

Niin kutsutulla Nuori Suomi -aikakaudella Suomessa ovat taantuneet niin liikunta kuin huippu-urheilukin. Kumpikaan ei ole toteutunut hyvin. Tosin en tiedä, että olisiko liikunta taantunut vielä enemmän, jos ei olisi ollut sellaista kummallista järjestöä kuin Nuori Suomi. Sitä on kai hankala todentaa. Vaan siitä olen varma, että suomalainen urheilu ja huippu-urheilu olisivat paremmissa kantimissa, jos ei olisi olemassa sellaista älyttömyyttä kuin Nuori Suomi.

Täällä on käyty keskustelua Nuori Suomesta. Urheilua ymmärtämättömät nimimerkit ovat voimiensa takaa yrittäneet todistella hatarasti, että Nuori Suomi ei ole syypää suomalaisen jääkiekkoilun laatupelaajatuotannon romahdukseen. Vaan urheilua ymmärtävät nimimerkit ovat oivaltaneet kysyä, että mitä hyötyä Nuori Suomesta on ollut suomalaiselle laatupelaajatuontannolle. Tähän keskeisimpään kysymykseen emme ole saaneet, emmekä tule saamaan tolkullisia vastauksia.

Johtava

 

[Fordél]

Itse olisin hieman eri mieltä. Omat kokemukseni on osoittanut sen, että perheet näkevät lapsensa harrastuksen toimivan enemmän tai vähemmän - anteeksi ilmaisuni mutta - päivähoitopaikkana. Kun puhutaan nuorisourheilusta ihan vaikka valtakunnallisella tasolla, niin se asettaa koko perheen toimintaan tiettyjä asioita mikä vaatisi - ei pelkästään urheilijalta itseltään - mutta koko perheeltä sitoutumista koko toimintaan. Ei tarkoita sitä, että vanhempien pitäisi olla seuraamassa harjoituksia ja tekemässä HPK-lähtöanalyysejä, mutta joku välimuoto olisi oltava -myös tässäkin asiassa.

Itse puhuin kiimasta vain puhtaasti yksilön ja yksittäisen liikkujan suhteen enkä näin laajassa mielessä, kuten perheen kiimasta sitoutua koko toimintaan. Varmasti tämän tyyppisessä kiimassa on kehitettävää vaikka paljon löytyy tässäkin suhteessa hyviä vanhempia, jotka ovat aktiivisesti mukana toiminnassa.

Enkä näe miten joku muu harrastus olisi tässä suhteessakaan paremmalla tolalla. Esim. ovatko vanhemmat yhtään sen sitoutuneempia vaikka lapsensa musiikkiharrastuksen tai postimerkkeilyn suhteen? Veikkaan, että ei liikunta ja urheilu häviä kiiman suhteen. Toki urheilu voi vaatia enemmän kuin vaikka postimerkkeily, mutta onneksi valtaosa tekee kaikkensa lastensa eteen jos vain lapsella riittää kiimaa.

Unohtamatta sitä, että (yleisesti) on vaikeuksia saada katsojia urheilutapahtumiin nykyään.

Näinhän se on. Tässäkin varmasti auttaa se, että jengi liikkuu pienestä pitäen ja on innokkaita esimerkiksi seuratoiminnassa. Kun pienestä pitäen kannat hienoa Klubin paitaa tai osallistut yleisurheilukouluun niin todennäköisyys eksyä Sonera Stadiumille tai Eliittikisoihin kasvaa.

 

[LaTe_Show]

Niin kutsutulla Nuori Suomi -aikakaudella Suomessa ovat taantuneet niin liikunta kuin huippu-urheilukin.

"Huippu-urheilu" on ihanan abstraktikäsite, mutta millä tavoin tämä taantuma on näkynyt esimerkiksi jääkiekon osalta?

 

[LaTe_Show]

Varmasti tämän tyyppisessä kiimassa on kehitettävää vaikka paljon löytyy tässäkin suhteessa hyviä vanhempia, jotka ovat aktiivisesti mukana toiminnassa.

Omat kokemukseni on osoittanut näiden "hyvien vanhempien" kuuluvan selkeästi vähemmistöön. Ehkä olen liian kyyninen ja toivottavasti tilanne on parempi muualla.

 

[LaTe_Show]

Vaan urheilua ymmärtävät nimimerkit ovat oivaltaneet kysyä, että mitä hyötyä Nuori Suomesta on ollut suomalaiselle laatupelaajatuontannolle.

Nuori Suomen päätavoitehan ei ollut edes tuottaa "laatupelaajia" tai edes tukea "huippu-urheilua".

Nuori Suomi ry on valtakunnallinen liikunta-alan yhteisö, jonka päämääränä on edistää lasten ja nuorten liikuntaa ja urheilua. Nuori Suomi on sitoutumaton järjestö, jonka tehtävänä on edistää lasten ja nuorten hyvinvointia ja elämäniloa liikunnan ja urheilun avulla. Järjestön päämääränä on, että jokainen lapsi ja nuori liikkuisi riittävästi päivittäin ja että jokaiselle halukkaalle tytölle ja pojalle olisi tarjolla innostavia ja kehittäviä mahdollisuuksia harrastaa liikuntaa ja urheilua.

Miten NS on voinut epäonnistua asiassa mitä se ei edes tavoitellut?

 

[Fordél]

Omat kokemukseni on osoittanut näiden "hyvien vanhempien" kuuluvan selkeästi vähemmistöön. Ehkä olen liian kyyninen ja toivottavasti tilanne on parempi muualla.

Omat kokemukseni osoittavat "hyvien vanhempien" olevan selvästi enemmistössä. Kenties totuus on siellä jossain välimaastossa.