@Jaws; ymmärrän erittäin hyvin TosiFanin turhautumisen, koska noita asioita on jankattu tässä ketjussa useita (and I mean USEITA) kertoja eri nimimerkkien toimesta.
siffa ja P.Sihvonen toistavat "NS on urheilun syöpä"-mantraansa (toki hatun nosto P.Sihvoselle lievästä tulokulmansa muuttamisesta, a.k.a. myös liitossa ja seuroissa on jotain vikaa, kaikki ei ole vain ja ainoastaan NS:n syytä), sitten jotkut nimimerkit (kuten TF ja meikä) kertovat hieman toisenlaisesta tekemisestä pahimman syöpä-aikakauden aikaan (korttelijoukkueet, pienet pelijoukkueet jne.), johon tulee vastaukseksi jotain "täällä on valevalmentajia, ette taida tietää jääkiekosta mitään, oletteko koskaan käyneet edes jäähallilla"-tyylistä pashaa jne.jne.jne. Tämä sitten johtaa oravanpyörään josta tulisi tarpeeksi pyöriessään nk. "banni-automaatti", joten esim. minä olen väistynyt täältä takavasemmalle.
Lyhyesti; jääkiekko ja JKL ovat hyötyneet NS:sta siinä, että lajin pariin on saatu tuolla puhto-imagolla paljon harrastajia, jotka eivät ikinä olisi lajia aloittaneet jos täällä tapeltaisiin hampaat irvessä peliajasta jo esikoulu-ikäisenä (joka sinällään on mielestäni sairasta, lasten pitäisi leikkiä...). Mutta kuten P.Sihvonen kirjoitti on tuota puolta saatu vietyä viime vuosina jääkiekon osalta parempaan suuntaan (on liiton masinoimia tasosarjoja, pelataan pienemmillä jengeillä jne.) ja onkin mukava nähdä seuraavan n. viiden vuoden ajalta mikä junnutuotantomme tila on vrt. muut maat nyt kun "syöpä" on voitettu?
Vihkoon mentiin suuressa osassa jengejä siinä, että vanhempainkokouksille annettiin aivan liikaa valtaa => suurimmalla osalla vanhemmista kun ei ole kompetenssia päättää yhtään mistään mikä liittyy urheilujoukkueen tekemiseen...
Itse olen vahvasti sitä mieltä, että suomalaisen juniorituotannon suurin syöpä oli 90-luvun alun lama ja samassa yhteydessä alkanut kunnallisten jäähallien "alasajo" jonka myötä harrastuksesta tuli huomattavasti aiempaa kalliimpaa (esim. Raipe Helmisen äitiliinillä ei olisi ollut millään ilveellä varaa viedä poikaansa pelaamaan "kiakkoa") => jääkiekkoa pelasivat ne joilla oli siihen varaa, eivät ne joilla oli siihen lahjoja! Ja kun katsotte viime vuosien pahinta taito & lahjakkuus-notkahdusta junnu-ikäluokissamme niin ainakaan minua ei yllätä, että junnut jotka aloittivat harrastuksen 1991-1996 eivät juuri kestä vertailua muihin maihin (toki jokunen poikkeusyksilö tuoltakin ajalta löytyy). Tähän kun yhdistää suurimmassa osassa seuroista tuolloin tehdyt ääritulkinnat Nuori Suomesta niin saadaan aikaan kohtalaisen komea soppa jossa ei juuri voittajia ole...
Tuli vaan mieleen, olisiko tuossa hyvä tutkinnan kohde jollekin gradua vääntävälle (vink_vink)?
siffa ja P.Sihvonen toistavat "NS on urheilun syöpä"-mantraansa (toki hatun nosto P.Sihvoselle lievästä tulokulmansa muuttamisesta, a.k.a. myös liitossa ja seuroissa on jotain vikaa, kaikki ei ole vain ja ainoastaan NS:n syytä), sitten jotkut nimimerkit (kuten TF ja meikä) kertovat hieman toisenlaisesta tekemisestä pahimman syöpä-aikakauden aikaan (korttelijoukkueet, pienet pelijoukkueet jne.), johon tulee vastaukseksi jotain "täällä on valevalmentajia, ette taida tietää jääkiekosta mitään, oletteko koskaan käyneet edes jäähallilla"-tyylistä pashaa jne.jne.jne. Tämä sitten johtaa oravanpyörään josta tulisi tarpeeksi pyöriessään nk. "banni-automaatti", joten esim. minä olen väistynyt täältä takavasemmalle.
Lyhyesti; jääkiekko ja JKL ovat hyötyneet NS:sta siinä, että lajin pariin on saatu tuolla puhto-imagolla paljon harrastajia, jotka eivät ikinä olisi lajia aloittaneet jos täällä tapeltaisiin hampaat irvessä peliajasta jo esikoulu-ikäisenä (joka sinällään on mielestäni sairasta, lasten pitäisi leikkiä...). Mutta kuten P.Sihvonen kirjoitti on tuota puolta saatu vietyä viime vuosina jääkiekon osalta parempaan suuntaan (on liiton masinoimia tasosarjoja, pelataan pienemmillä jengeillä jne.) ja onkin mukava nähdä seuraavan n. viiden vuoden ajalta mikä junnutuotantomme tila on vrt. muut maat nyt kun "syöpä" on voitettu?
Vihkoon mentiin suuressa osassa jengejä siinä, että vanhempainkokouksille annettiin aivan liikaa valtaa => suurimmalla osalla vanhemmista kun ei ole kompetenssia päättää yhtään mistään mikä liittyy urheilujoukkueen tekemiseen...
Itse olen vahvasti sitä mieltä, että suomalaisen juniorituotannon suurin syöpä oli 90-luvun alun lama ja samassa yhteydessä alkanut kunnallisten jäähallien "alasajo" jonka myötä harrastuksesta tuli huomattavasti aiempaa kalliimpaa (esim. Raipe Helmisen äitiliinillä ei olisi ollut millään ilveellä varaa viedä poikaansa pelaamaan "kiakkoa") => jääkiekkoa pelasivat ne joilla oli siihen varaa, eivät ne joilla oli siihen lahjoja! Ja kun katsotte viime vuosien pahinta taito & lahjakkuus-notkahdusta junnu-ikäluokissamme niin ainakaan minua ei yllätä, että junnut jotka aloittivat harrastuksen 1991-1996 eivät juuri kestä vertailua muihin maihin (toki jokunen poikkeusyksilö tuoltakin ajalta löytyy). Tähän kun yhdistää suurimmassa osassa seuroista tuolloin tehdyt ääritulkinnat Nuori Suomesta niin saadaan aikaan kohtalaisen komea soppa jossa ei juuri voittajia ole...
Tuli vaan mieleen, olisiko tuossa hyvä tutkinnan kohde jollekin gradua vääntävälle (vink_vink)?