Kysyn, koska en tiedä varmuudella:
Kuinka monessa muussa maassa toteutetaan Nuori Suomi-tyyppistä ideologiaa? Toteutetaanko missään? Onko Suomi ainoa, joka on kokeillut, ja samalla ainoa todiste siitä, että kokeilu ei ole ollut kannattava?
Nuori Suomi -järjestelmä on hyvä juttu
Kysyn, koska en tiedä varmuudella:
Kuinka monessa muussa maassa toteutetaan Nuori Suomi-tyyppistä ideologiaa? Toteutetaanko missään? Onko Suomi ainoa, joka on kokeillut, ja samalla ainoa todiste siitä, että kokeilu ei ole ollut kannattava?
Kuinka monessa muussa maassa toteutetaan Nuori Suomi-tyyppistä ideologiaa? Toteutetaanko missään? Onko Suomi ainoa, joka on kokeillut, ja samalla ainoa todiste siitä, että kokeilu ei ole ollut kannattava?
Kamalinta jääkiekkoilussa oli se aika, kun ei ollut junioreissa 1995-2009 kunnolla ykkösjoukkuetta ja harrastejengiä nuorimmissa ikäluokissa.
On yhdentekevää, oliko kyseessä Nuori Suomi ideologiana vai sen väärä tulkinta. Oleellista on se, että Nuori Suomi, tai sen tulkinta, ihan miten kukakin haluaa, tuhosi suomalaista urheilua, liikuntaa ja jopa koko yhteiskuntaa. Onko se nyt ihan puhdasta sattumaa, että juuri nyt 16-25 nuorten keskuudessa, erityisesti pojissa, on syrjäytymistä havaittavissa enemmän kuin koskaan ennen? Juuri niissä ikäluokissa, jotka ovat käyneet tämän Nuori Suomi -touhun läpi omissa harrastuksissaan. Toki joku voi pitää kohtuuttomana syyttää tästä Nuori Suomea, mutta oman näkemykseni mukaan nimenomaan Nuori Suomi -henki aiheutti sen, että nuoret eivät oppineet kilpailemaan ja kestämään tappioita ja vastoinkäymisiä, kun kilpailu vietiin verisellä vääryydellä pois lasten urheilusta, ainakin jalkapallossa, lätkässä ja salibandyssä...
En tiedä, mutta mistä päättelet että kokeilu ei ollut kannattava? P. Sihvosen lausunnoista vai omista kokemuksistasi?
Mielestäni Nuori Suomi on osasyy siihen, miksi Suomessa on nykyään (nyt en viittaa mihinkään yksittäiseen lajiin) heikompi juniorituotanto kuin ennen. Se syö kilpailullisuutta. Urheilu on kilpailua, siinä mitellään joukkueiden välisestä paremmuudesta. Kilpailu peliajasta on hyvä oppia jo pikkujunnuna.
Miten Nuori Suomi -järjestelmä estää kilpailemisen?
(Ennen kun vastaat, kannattaa lukea ketjua läpi.)
Puhuin peliajasta kilpailemisesta, jota se kyllä estää.
(Ennen kuin vastaat, kannattaa lukea viestini huolella läpi.)
Kuten täällä on jo useampaan kertaan kerrottu, Nuori Suomi ry ei määrää peliajoista tai sarjataulukoista vaan lajiliitot ovat soveltaneet järjestelmän omaan toimintaansa. Sinun tapauksessasi Salibandy-liitto ja sinun valmentajasi olivat ne, jotka estivät kilpailu. Ketjussa on esimerkkejä lajiliitoista, joissa NS ei ole vaikuttanut mitenkään kilpailutoimintaan.
Olenkin ottanut esimerkiksi vain salibandyn ja omakohtaiset kokemukseni. En ole perehtynyt aktiivisesti muiden lajien toimintaan Nuori Suomi-asioissa, mutta mikäli ne toteuttavat samoja asioita kuin salibandyssa, ne estävät kilpailua peliajasta. Se on väärin.
Niin, siis lajiliitot estävät kilpailua, ei Nuori Suomi.
On yhdentekevää, oliko kyseessä Nuori Suomi ideologiana vai sen väärä tulkinta. Oleellista on se, että Nuori Suomi, tai sen tulkinta, ihan miten kukakin haluaa, tuhosi suomalaista urheilua, liikuntaa ja jopa koko yhteiskuntaa. Onko se nyt ihan puhdasta sattumaa, että juuri nyt 16-25 nuorten keskuudessa, erityisesti pojissa, on syrjäytymistä havaittavissa enemmän kuin koskaan ennen? Juuri niissä ikäluokissa, jotka ovat käyneet tämän Nuori Suomi -touhun läpi omissa harrastuksissaan. Toki joku voi pitää kohtuuttomana syyttää tästä Nuori Suomea, mutta oman näkemykseni mukaan nimenomaan Nuori Suomi -henki aiheutti sen, että nuoret eivät oppineet kilpailemaan ja kestämään tappioita ja vastoinkäymisiä, kun kilpailu vietiin verisellä vääryydellä pois lasten urheilusta, ainakin jalkapallossa, lätkässä ja salibandyssä. Nyt sitten niitetään sitä satoa, kun nämä lapsena pumpulissa eläneet ovat joutuneet oikeassa elämässä kokemaan kilpailua työpaikoista ja opiskelupaikoista, jopa parinmuodostuksessakin. Eihän se yllätys ole, että nyt sitten epäonnistumiset johtavat masennukseen ja syrjäytymiseen.
Koska täällä edelleen sotketaan Jääkiekkoliiton Nuori Suomi-ajanjaksot 1996-2006 ja siitä eteenpäin nykypäivään, lienee syytä kerrata, mitkä olivat Jääkiekkoliiton laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelman Urheilutoiminnan junioriohjeet ensimmäiselle 10 vuoden jaksolle. Oma kritiikkini on kohdistunut ajanjaksoon 1996-2006, koska sen vaikutus huippujuniorituotantoon on näkynyt viime vuosien heikkona poikien ja nuorten MM-kisamenestyksessä sekä 1986 ja sen jälkeen syntyneiden NHL:ssä pelanneiden suomalaisten pelaajien pienenä määränä.
Vuodet 1996-2006 mentiin mm. seuraavilla määräyksillä ja ohjeistuksilla:
*Joukkueiden muodostaminen: Ikäluokissa (F,E,D) kaikki muodostettavat joukkueet ovat tasavahvoja. Eri joukkueisiin sijoittamisiin liittyvät asiat ratkaisevat yhteistyössä lasten vanhemmat ja joukkueiden ohjaajat. Seuran puolesta kysymyksiin ottaa tarvittaessa kantaa valmennuspäällikkö.
Ikäluokissa (C,B) seura muodostaa niin monta vähintään neljän kentällisen ja 2-3:n maalivahdin joukkuetta (n. 23-25 pelaajaa) kuin mihin seuralla on olosuhteiden puolesta mahdollisuus. Jos pelikaudella syntyy esim. kaksi C2-juniorijoukkuetta, tavoitteellisimmat ja taidollisesti pisimmälle kehittyneet harjoittelevat ja pelaavat toisessa joukkueessa ja vähemmän tavoitteita omaavat, sekä taidollisesti ei niin pitkälle kehittyneet toisessa. Eri joukkueisiin sijoittamisen suorittavat joukkueiden nimetyt vastuuvalmentajat yhteistyössä valmennuspäällikön kanssa.
*Ohjaustoiminta ikäluokissa (F,E,D): Ohjaajat pyrkivät auttamaan joukkueisiin pelikauden mittaan mukaan otettuja pelaajia kehittymään tasapuolisesti. Toimintavuoden aikana F-E -juniorijoukkueilla voi olla viikossa enintään kolme yhteistä tapahtumaa. Tapahtumaksi katsotaan palaverit, kuiva- ja jääharjoitukset sekä koti- ja vieraspelit. Tapahtumien kestoksi suositellaan enintään 60 minuuttia. D-junioreissa joukkueilla voi toimintavuoden aikana olla viikossa enintään neljä yhteistä tapahtumaa. Tapahtumien kestoksi suositellaan enintään 90 minuuttia.
*Valmennustoiminta ikäluokissa (C,B): C-junioreista ylöspäin kyvykkäimmät valmentajat (vähintään 2 kpl/joukkue) sijoitetaan tavoitteellisempiin joukkueisiin. Mahdollisiin C-B -junioreiden harrastejoukkueisiin seura takaa vähintään yhden valmentajan. C- ja B-junioreiden tapahtumamäärä sovitaan valmennuspäällikön kanssa joukkuekohtaisesti erikseen.
Tuossa nyt alkuun ajanjakson 1996-2006 määräyksiä junioritoiminnalle. Jatkan seuraavaksi säännöillä jääharjoittelusta, pelaamisesta ja peluuttamisesta samana ajanjaksona.
Tänne on tullut uusia kirjoittajia, joten on hyvä tustua siihen, mitkä olivat Jääkiekkoliiton laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelman Urheilutoiminnan tiukat junioriohjeet. Noilla viikottaisilla tapahtumien enimmäismäärillä ei yksinkertaisesti ole mitään tekemistä huippu-urheilun kanssa. Määräykset tasavahvoista joukkueista sekä vaatimukset pelaajien tasapuolisesta kehittymisestä olivat silloin täyttä totta. Minulla on tulostettuna Jääkiekkoliiton ohjeet, joita voin lisätä tarvittaessa tänne. Olen esitellyt ne aika kattavasti täällä, joten etsimään vaan, jos kiinnostaa se, miten asiat tosiasiassa pahimpina jääkiekkoliiton Nuori Suomi aikoina olivat. On väärin arvostella tuon ajan juniorivalmentajia, kun sallittujen yhteisten tapahtumien max-määrät olivat käsittämättömän pieniä.
Älä vedä mutkia suoriksi, kun tiedät itsekin, ettei se noin ole.
Nuoren Suomen aikana - sehän oli voimissaan vuosina 1995-2010, kamalat 15 vuotta - Suomessa liikunnallisuus ja urheilumenestys ovat suorastaan romahtaneet.
Minulla on Ruotsissa muutama suomalainen jääkiekkoystävä. Olen keskustellut aiheesta heidän kanssaan.
Mutta ymmärtänet tolkun tyyppinä, että mikään järjestelmä ei voi perustua siihen, että "kun ymmärtää sen miten homman saa fiksusti toimimaan". Järjestelmänhän pitää ajaa ja piiskata toimijoitaan helppoon voittavaan toimintaan.
Järjestelmä on täysi susi, jos pitää sekuntiakaan miettiä, miten sitä kierretään
Järjestelmän pitää taata tasojoukkuepelejä sarjapeleinä. Sitten se on lisäksi, mitä järjestetään ikään kuin joukkudein välille keskenään. Vain tällainen toiminta tuottaa RAKENTEELLISESTI hyvää jääkiekkotoimintaa.
Miten sinä järjestit 1995-2008 tasojoukkueille pelejä, kun Suomen Jääkiekkoliitto ei järjestänyt Nuori Suomi -laatuprojektissaan tasosarjatoimintaa pienimmissä junioreissa? Eikö se häirinnyt sinun huikeaa valmennustoimintaasi mitenkään?
Se on täällä kummallinen väite, että 1996-2009 jääkiekkoseuroissa olisi kierretty tasojoukkuiden perustamista kieltävää sääntöä. Jos sääntöä kierrettiinkin, niin sillähän liitto piti kategorisesti määräyksestään kiinni, ettei tasojoukkueille järjestetty sarjatoimintaa, ei ollut sarjapelejä, joita pelata tasojoukkueilla. Samoja sarjoja tahkosivat hyvät ja huonot pelaajat. Se oli verinen vääryys. Se ei ollut urheilua.
Onnistuu myös lätkässä. Meidän poitsu pelasi koko junioriuransa vuotta vanhemmissa.
Ymmärsin väärin. Pahoittelut.Tarkotin kyllä, että voiko esimerkiksi 2003 syntyneiden koko joukkue ilmoittautua 2002 syntyneiden sarjaan. Ei siis niin, että yksittäiset pelaajat pelaavat vuotta vanhempien kanssa.
Ote: Liiton FAQ-palstalta7.17. Ala-ikäiset pelaajat
C1-nuorten SM-sarjaan, C1-nuorten Mestikseen ja C2-
nuorten valtakunnalliseen sarjaan
sekä niiden karsintoihin osallistuvassa joukkueessa
saa pelata enintään seitsemän (7)
nuorempien ikäluokkien pelaajaa.
- Miten 7 pelaajan "alaikäsääntö" pitäisi tulkita? Saako olla 7 kenttäpelaajaa + 1 maalivahti? Ei, korkeintaan 7 alaikäistä pelaajaa joukkueessa. joko 7+0 tai 6+1.