Nuori Suomi ry

  • 992 794
  • 5 368

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Käytännön tilanne oli se että "tasosarjat" olivat olemassa... Kuten aikaisemmin jo kirjoitin - tämän aiheutti jäätilanne; oliko kunnassa/kaupungissa jäähalliaikaa ja vuoroja junnuille, pelasiko joukkue ulkona tekojäällä vai luonnonjäillä. Suurissa seuroissa "omat" tasosarjat toteutuivat siten että edustusjoukkue oli liiton sarjassa ja muut korttelisarjassa.

Kerroit suuresta seurasta edellisessä viestissäsi. Suurilla seuroilla lienee ollut noin 60 E-ikäistä junioria. Teidän seurassanne muodostettiin noin 20:n pojan edustusjoukkue eli ns. tasojoukkue. Muut 40 seuranne E-junioria pelasi korttelisarjaa. Näinkö se meni? Oliko D-junioreilla sama tilanne? Kyse on siis vuosista 1996-2005.

Kun näin on toimittu, niin on selvää, että teidän suuressa seurassanne ei noudatettu Jääkiekkoliiton Nuori Suomi-ohjelmaa. Millä lailla nuo korttelisarjaa joutuneiden junioreiden vanhemmat suhtautuivat tilanteeseen? Olivatko he maksamassa koko ikäluokan kustannuksia tasapuolisesti, vaikka omat lapset mahtuivat pelaamaan vain korttelisarjaa.
 

Fordél

Jäsen
Lastenpsykiatri ei ole Sihvola-Ormolaisella linjalla harrastuksen aloitusiän suhteen:
Lastenpsykiatri: Pikkulapsi ei tarvitse harrastuksia | Yle Uutiset | yle.fi
Muttapa mitä tuollainen kukkahattutäti ymmärtäisi jääkiekon huippupelaajatuotannosta.

Aikamoisin värilasein olet lukenut tuota tekstiä. Eihän psykiatri kiellä alle kouluikäisen harrastamasta. Pointithan koko jutussa on se, että lapsella tulee olla päivän aikana myös kiireetöntä aikaa omaan leikkiin ja vanhempien kanssa oloon.

Noihin kortteliliigoihin ym. niin onhan se hienoa, että sellaisiakin on ollut, jotta kaikille löytyy paikka harrastaa kiekkoilua. Eilen juttelin yhden aikanaan D-junnuiässä lopettaneen kanssa. Hänellä kiekkoilu loppui kun peleissä ei tullut peliaikaa vaan siellä pelasivat parhaat. Jos olisi ollut joku muu taso, jolla pelata niin harrastus olisi varmaankin jatkunut.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Samoin kaivellaan jotain Nuori Suomi ohjelmaa, mitä siellä sanotaan ja mitä ei, kun kysehän on ”nuori suomi” ideologiasta, jota myös Nuori Suomi haluaa edesauttaa ja toteuttaa. Ideologia ohjaa toimintaa, ei jokin ehkä vain kirjaimeksi jäävä tekstinkohta jossain.

Toin mielestäni tämän keskustelun tarpeisiin kattavasti esille, mitä Jääkiekkoliiton Nuori Suomi-ohjelma oli vuosina 1996-2005. Kun tiedetään otsikon, Nuori Suomi-myytti, teemasta olennaiset asiat, on helpompi jatkaa keskustelua tosipohjalta. Nyt on kyse nimenomaan Jääkiekkoliiton laatuprojektista, Nuori Suomi-ohjelmasta, mikä ohjasi Suomen jääkiekon junioritoimintaa hyvinkin tarkasti. Jääkiekkoliitto teki alustavat muutokset junioritoiminnan ohjaukseen 2006 ja sillä muutostiellä ollaan. Pitää seurata Jääkiekkoliiton nettisivuja, jotta pysyy kehityksen mukana.


Huippu-urheilun näkökannalta tuntuu jopa järjettömältä, että joku väittäsi ”kaikki pelaa” menetelmän tuottavan huippuja siinä missä ankara kilpailu tilanne. Tästä ei ole mitään näyttöä millään yhteiskunnan tai väestötason toiminnassa, vaan pääsääntöisesti, väestötasolla, kilpailutilanne tuottaa kovempia tuloksia kuin kilpailematon tilanne . Laajoja massoja käsiteltäessä huippuja jalostuu ankaran karsinan perustella todennäköisemmin, kuin ”kaikki pelaa” järjestelmällä. Tämä nyt pitäisi olla tuttu ihan miltä tahansa yhteiskunnan alalta. Siksi esim markkinatalous tuottaa tuotteita ylen määrin kaupan hyllylle mutta kommunismi ei.

Kilpailu on avainsana. Se alkaa jo lapsena kaikilla elämän tasoilla.

Yhteiskunnan kannalta ”nuori suomi” on taas taatusti enemmän hyödyllinen ideologia, koska se kasvattaa isomman joukon ihmisiä terveellisiin elintapoihin, joka sitten näkyy terveydenhuoltomenoissa ja näin meidän kaikkien verorasituksessa (tai poliittisesta ideologiasta riippuen julkisten terveyskalveluiden tasossa).

Nuori Suomi on muuttanut ideologiaansa kilpailun suuntaan. Erityisesti huippu-urheilun vaatimukset otetaan entistä paremmin huomioon.

Mutta jos nyt tällä keskustellaan siitä, vaikuttaako Nuori Suomi huippu-urheilutuotantoon negatiivisesti vai ei, niin onhan se nyt päivänselvää, että ideologiana ”kaikki pelaa ”on pois kärjen ohjatusta toiminnasta ja harjoittelusta. Se on siis kilpailua vähentävä elementti.

Tähän "kaikki pelaa"-ideologiaan on tullut muutos. Nuori Suomi huomio nykyään myös huippu-urheilun vaatimukset.


.. niin lahjakkuus.. poikkeuksellista lahjakuutta vaaditaan aivan terävimpään kärkeen pääsemiskesi, alalla kuin alalla, mutta poikkeuslahjakkuuden on silti tehtävä töitä ihan yhtä paljon kun sen heikommankin sinne huipulle päästäkseen (tsek Jesse Niinimäki, kuinka pitkälle pääsi pelkällä lahjakkuudella ja mitä se vaati harjoittelulta edes liigapelaajaksi asti pääseminen). Siksi lahjakkuuden osuutta pidetään pienenä. Siksi, että esim urheilussa se harjoittelumäärä on oltava lahjakkuudesta huolimatta äärimmäisen iso j a kova.

Paljon puhutaan lahjakkuudesta ja peräti poikkeuslahjakkuudesta. Näistä olisi ensin saatava määritelmät, että mitä niillä tarkoitetaan. Kerrotko oman käsityksesi, mitä lahjakkuus esim. jääkiekossa on.
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Kun tiedetään otsikon, Nuori Suomi-myytti, teemasta olennaiset asiat, on helpompi jatkaa keskustelua tosipohjalta.

"En ole tosiaan asiantuntija Nuori Suomi asioissa…" — siffa, 14.4.2007
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Pari kysymystä siffalle:
-Oliko noina mainitseminasi vuosina (1996-2005) kaikki jääkiekkoliiton seurat sitoutuneet nuori suomi-sääntöihin vai vain sinettiseurat?
-Jos seura ei noudattanut kyseisiä sääntöjä, oliko sen pelaajatuotanto parempaa?
-Miten ne seurat, jotka sitoutuivat näihin pelisääntöihin pärjäsivät kansallisessa vertailussa?

En ollut aktiivisesti mukana noina vuosina jääkiekon junioritoiminnassa, joten en pysty vastaamaan kysymyksiisi.

-Miten selität ne NHL-varatut pelaajat, jotka ovat pelanneet tämän orjuuttavan järjestelmän aikana junnu-uransa? Miten voi tulla huipuksi ns järjestelmästä huolimatta?

Tein selvityksen viime kaudella siitä, montako vuonna 1986 ja sen jälkeen syntynyttä suomalaista jääkiekkoilijaa pelasi NHL:ssä. Heitä oli neljä: Tuukka Rask, Lauri Korpikoski, Petteri Nokelainen ja Teemu Hartikainen. Suomalaisten määrä oli hälyttävän pieni eikä minusta heistä kukaan ollut isossa roolissa NHL-seurassaan. Suomi oli jäänyt jälkeen huippujuniorituotannossa Kanadasta (150 pelaajaa), USA:sta (65), Ruotsista (30) ja Venäjästä (15). Tanskalla oli viisi 1986 ja sen jälkeen syntynyttä pelaajaa NHL:ssä ja he olivat keskim. suuremmissa rooleissa seuroissaan kuin suomalaiset. Onhan sieltä Jääkiekkoliiton Nuori Suomi-ohjelmasta tullut myös Suomesta nuo neljä NHL:ssä pelannutta sekä useita NHL:ään varattuja pelaajia. Ongelma minusta on se, että pahimmat kilpailijamaat ovat olleet meistä edellä laajemmalla rintamalla.

Itseni ja Siffan suurin ero näkyy parhaiten siinä että itse en käyttäisi ikinä tällaista lausetta "Esimerkkinä Rantanen seurasi 8-vuotiaan Nicolas Ardanazin uraa.". En voisi puhua 8-vuotiaasta lapsesta siten, että tämä olisi urapolulla urheilijana, muusikkona, kuvataiteilijana tai missinä/mallina.

Nicolas Ardanaz oli ollut 8-vuotiaana jääkiekkoilijan uralla jo 6 vuotta. Minusta voidaan silloin jo puhua urasta, koska toiminta on ollut tavoitteellista ja menestyksellistä. Jos olet lukenut Vesa Rantasen artikkelin koskien kanadalaista jääkiekon juniorijärjestelmää ja Nicolas Ardanazia, niin miten sinä kuvailisit sitä kuutta vuotta, minkä Nicolas on ollut jääkiekossa mukana, alkaen tosin 2-vuotiaana perustaidosta, luistelusta. Nicolasin kohdalla voidaan puhua lapsiurheilusta ja isän vahvasta ohjaamisesta lajin pariin/parissa. Onko sinusta siinä jotain huonoa, kun koko perheellä on yhteinen harrastus, minkä parissa ovat aikaansa viettäneet?

fat of the land=4285515 kirjoitti:
Myös Kanadassa jää NHL:n ulkopuolelle monta pelaajaa. Monta pelaajaa jotka käyvät saman juniorijärjestelmän kuin NHL:n päässeet pelaajat. Kun meillä puhutaan siitä kuinka muualla on niin paljon parempi systeemi, tupataan unohtamaan että se muidenkaan maiden systeemi ei tuota pelkkiä huippuja. Kanadassakin NHL:n ulkopuolella on harrastajista se 576000 pelaajaa. Ja miten perkeleessä voi olla, että läntinen ja itäinen naapuri tuottaa pienemmällä harrastajamäärällä parempia pelaajia vuosi vuodelta? Ei sitä pelkällä NS:llä voi selittää, koska se on nimenomaan selittelyä. Niiden ihmiseten selittelyä, jotka uskovat systeemeihin ja järjestelmiin, vaikka niistä huolimatta aina tulee huippuja järjestelmästä huolimatta eikä osa saavuta huippua vaikka on järjestelmässä mukana.

Kanadassa vain hyvin pieni osa pojista yltää NHL:ään. Se kertoo siitä kovasta kansainvälisestä kilpailutilanteesta, johon jääkiekossa on edetty. Novice-tasolla (7-8 vuotiaat) on Kanadassa 76 000 junioria, Midget-tasolla (15-17 vuotiaat) on 93 000 junioria. Suomessa on noin 65 000 rekisteröityä pelaajaa yhteensä, joten juniorijärjestelmän täytyy olla vähintään tasoltaan Kanadan luokkaa, jos halutaan pysyä mukana kansainvälisessä kilpailussa. Ruotsissa on osattu muuttaa juniorijärjestelmä niin tehokkaaksi, että se tuottaa riittävästi aivan NHL:n huipputason pelaajia. Ruotsi on hyvä esimerkki nimenomaan siitä, miten järjestelmää muuttamalla saatiin huippujuniorituotanto nousuun laajalla rintamalla. Samaan uskon olevan mahdollisuudet myös Suomessa ja sitä vartenhan Erkka Westerlund, Jukka Rautakorpi ja Jukka Jalonen ovat tehneet viime vuosina Kummolan valtuuttamina kovasti töitä, että juniorituotantomme saataisiin kovimpien kilpailijamaiden tasolle.
 
Viimeksi muokattu:

blackhawk

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Chicago
Tein selvityksen viime kaudella siitä, montako vuonna 1986 ja sen jälkeen syntynyttä suomalaista jääkiekkoilijaa pelasi NHL:ssä. Heitä oli neljä: Tuukka Rask, Oskari Korpikari, Petteri Nokelainen ja Teemu Hartikainen.

Ilmeisesti listalla pitäisi olla Lauri Korpikoski eikä Oskari Korpikari?
 

choose_life

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
En ollut aktiivisesti mukana noina vuosina jääkiekon junioritoiminnassa, joten en pysty vastaamaan kysymyksiisi.

Nicolas Ardanaz oli ollut 8-vuotiaana jääkiekkoilijan uralla jo 6 vuotta. Minusta voidaan silloin jo puhua urasta, koska toiminta on ollut tavoitteellista ja menestyksellistä. Miten sinä kuvailisit sitä kuutta vuotta, minkä Nicolas on ollut jääkiekossa mukana, alkaen 2-vuotiaana.

Kanadassa vain hyvin pieni osa pojista yltää NHL:ään.

Case closed. Taas kerran.
 
Viimeksi muokattu:

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Ilmeisesti listalla pitäisi olla Lauri Korpikoski eikä Oskari Korpikari?

Kiitos korjauksestasi. Kun paljon kirjoittaa, niin tälläistä sattuu. Lauri Korpikoski esiintyy yhtenä suomalaisten, vuonna 1986 ja sen jälkeen syntyneiden kaudella 2010-2011 NHL:ssä pelanneiden, neljän pelaajamme listalla. Itse asiassa Lauri on parhaiten NHL:ssä menestynyt noiden ikäluokkien NHl-pelaajamme ja TPS:n kasvatti. Lauri tulee olemaan maajoukkueemme runkopelaajia, kun vanhempi NHL-pelaajien kaarti siirtyy sivuun.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
En ollut aktiivisesti mukana noina vuosina jääkiekon junioritoiminnassa, joten en pysty vastaamaan kysymyksiisi..
Ok, mielestäni ihan olennaisia kysymyksiä NS-järjestelmästä. Jos meillä on ollut kilpailullista junioritoimintaa ilman NS-sääntöjä koko ajan, niin silloin meillä pitäisi olla näissä ikäluokissa eroa juniorituotannossa. Mielikuvani on se, että niitä joukkueita on ollut, perustuen tosin vain siihen että salibandyssä ja fudiksessa on ollut aina vain kilpaurheiluun keskittyviä seuroja, joilla on ollut tasoryhmiä aika pienestä pitäen.

Onhan sieltä Jääkiekkoliiton Nuori Suomi-ohjelmasta tullut myös Suomesta nuo neljä NHL:ssä pelannutta sekä useita NHL:ään varattuja pelaajia. Ongelma minusta on se, että pahimmat kilpailijamaat ovat olleet meistä edellä laajemmalla rintamalla..
Niin, mutta miten sinä selität sen, että mm. Korpikoski ja Rask ovat kehittyneet huippu-yksilöiksi jos se järjestelmä käytännössä lamauttaa juniorituotannon? Miten voi olla että suomalaisia joka tapauksessa varataan NHL:ään?
Tanskalaisten menestyksen voi selittää sillä että näistä 6 pelaajasta 5 on lähtenyt ruotsin kautta maailmalle. Muutenkin kun katsoo tuota nuorten ruotsalaisten nimilistaa NHL:ssä niin on siinä "pieni" ero minkätyyppisiä pelaajia ruotsista tulee.

Nicolas Ardanaz oli ollut 8-vuotiaana jääkiekkoilijan uralla jo 6 vuotta. Minusta voidaan silloin jo puhua urasta, koska toiminta on ollut tavoitteellista ja menestyksellistä. .... Nicolasin kohdalla voidaan puhua lapsiurheilusta ja isän vahvasta ohjaamisesta lajin pariin/parissa. Onko sinusta siinä jotain huonoa, kun koko perheellä on yhteinen harrastus, minkä parissa ovat aikaansa viettäneet?
Niin, valitettavasti se on ura, ura jota ei saisi olla olemassa. Puhutaan lapsiurheilusta, siinä mielessä missä voidaan puhua vaikkapa lapsimisseistä. Menestyksenhaluiset isät laittaa kiekkokouluun muksujaan 2 vuotiaana tekemään uraa. Ei oikein sovi meikäläisen arvomaailmaan, kun puhutaan ihmisarvoista. Se, että perheellä on yhteinen harrastus on kiva juttu se millä keinoilla ollaan liikenteessä on toinen tarina. Moni lapsi harrastaa perheensä kanssa lapsena olemista, ihan hyvä harrastus.

Kanadassa vain hyvin pieni osa pojista yltää NHL:ään. Se kertoo siitä kovasta kansainvälisestä kilpailutilanteesta, johon jääkiekossa on edetty. Novice-tasolla (7-8 vuotiaat) on Kanadassa 76 000 junioria, Midget-tasolla (15-17 vuotiaat) on 93 000 junioria. Suomessa on noin 65 000 rekisteröityä pelaajaa yhteensä, joten juniorijärjestelmän täytyy olla vähintään tasoltaan Kanadan luokkaa, jos halutaan pysyä mukana kansainvälisessä kilpailussa. Ruotsissa on osattu muuttaa juniorijärjestelmä niin tehokkaaksi, että se tuottaa riittävästi aivan NHL:n huipputason pelaajia. Ruotsi on hyvä esimerkki nimenomaan siitä, miten järjestelmää muuttamalla saatiin huippujuniorituotanto nousuun laajalla rintamalla. Samaan uskon olevan mahdollisuudet myös Suomessa ja sitä vartenhan Erkka Westerlund, Jukka Rautakorpi ja Jukka Jalonen ovat tehneet viime vuosina Kummolan valtuuttamina kovasti töitä, että juniorituotantomme saataisiin kovimpien kilpailijamaiden tasolle.

No sehän on matemaattisesti ihan selvä asia, että jos maailman parhaassa liigassa on X määrä maailman "parhaita" pelaajia, niin silloin kaiken järjen mukaan se minkä verran siitä määrästä on mitäkin kansalaisuutta on pitkässä juoksussa suhteessa väkilukuun. Tosin tässäkin on se, että kanadalaisia varataan kansallisuuden vuoksi huomattavasti helpommin kuin suomalaisia. Eli kaiken sen korjaavan trendin, (vaikkapa tanskalaisten varaamisen, suomalaisten 90-luvulla, P-amerikkalaisten yleensä) jälkeen palataan aina siihen, että suomen kokoisella maalla on tällä hetkellä mahdollisuudet tuottaa yhden laadukkaan olympiajoukkueen verran NHL pelaajia siten että 4 vuoden välein porukka on valmiina taistelemaan mitalista ja joukkueeseen on kilpailua NHL:n puolella.
 
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jokerit
Niin, valitettavasti se on ura, ura jota ei saisi olla olemassa. Puhutaan lapsiurheilusta, siinä mielessä missä voidaan puhua vaikkapa lapsimisseistä. Menestyksenhaluiset isät laittaa kiekkokouluun muksujaan 2 vuotiaana tekemään uraa. Ei oikein sovi meikäläisen arvomaailmaan, kun puhutaan ihmisarvoista. Se, että perheellä on yhteinen harrastus on kiva juttu se millä keinoilla ollaan liikenteessä on toinen tarina. Moni lapsi harrastaa perheensä kanssa lapsena olemista, ihan hyvä harrastus.

On tuo kyllä karsea esimerkki, eikä ainakaan minun mielestäni millään lailla sovi perusteluksi sille, että Suomen pitäisi ottaa Kanadan junnutuotannosta mallia - päinvastoin.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
On tuo kyllä karsea esimerkki, eikä ainakaan minun mielestäni millään lailla sovi perusteluksi sille, että Suomen pitäisi ottaa Kanadan junnutuotannosta mallia - päinvastoin.

Toin tuon esimerkin tänne sen takia, että tiedetään, missä Kanadassa mennään. Olen todennut, että Kanadan eliittijoukkuejärjestelmä ei sovi mielestäni Suomeen. Ei sitä esittänyt Suomeen kopiotavaksi myöskään IS Veikkaajan Vesa Rantala, joka teki ansiokkaan selvityksen kanadalaisen jääkiekon juniorijärjestelmän yhdestä variaatiosta. Kanadassa on muitakin jääkiekon juniorijärjestelmiä, mutta niistä toivoisi samanlaista esitystä kuin mikä oli Rantasen selvitys.

Suomessa on kehitettävä Suomeen soveltuva jääkiekon juniorijärjestelmä, missä juniorien toistojen määrä on oltava kanadalaisten ja ruotsalaisten luokkaa. Pelaajamateriaalimme on riittävän suuri tuottamaan huomattavasti enemmän huippuja, siitä meillä on Ruotsissa hyvä edelläkävijä ja esimerkki. Kannattaa verrata Jääkiekkoliiton Nuori Suomi-ohjelman (1996-2005) esittämien C-B-junioreiden harjoitus- ja pelimääriä verrattuna nykyiseen kanadalaisen eliittijoukkuejärjestelmän F-E-junioreiden harjoitus- ja ottelumääriin. Ero toistoissa on merkittävän suuri pienten kanadalaisten hyväksi.

Mitä tarkoitat tuolla sanalla-päinvastoin-tässä yhteydessä?
 
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jokerit
Mitä tarkoitat tuolla sanalla-päinvastoin-tässä yhteydessä?

Täh? Tarkoitan, että tuon kyseisen esimerkin perusteella Suomen ei pitäisi ottaa mallia ainakaan tuollaisesta Kanadan junnumallista.

Mutta se on vain yksi esimerkki ja pitää nähdä laajempi kokonaisuus yms yms...
 

wanhaa gauraa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
....seurassanne ei noudatettu Jääkiekkoliiton Nuori Suomi-ohjelmaa.... Olivatko he maksamassa koko ikäluokan kustannuksia tasapuolisesti, vaikka omat lapset mahtuivat pelaamaan vain korttelisarjaa.

Ilmeisesti noudatettiin NS-ohjelmaa sen verran hyvin että seura sai sinetin. Eivät NS-ohjeet ole olleet "EU-laki". Edustusjoukkueen kulut ja siten pelaajan kuukausimaksut olivat aivan eri luokkaa kuin korttelipelaajan maksut koko kaudesta.

Jos NS-ohjeita olisi noudatettu ihan pilkulleen niin ihmettelen mistä seurat olisivat löytäneet pätevät valmentajat kaikkiin "samanarvoisiin" yhden ikäluokan joukkueisiin? Oli helpompaa löytää pari pelaajataustaa omaavaa koulutettua, kokenutta valmentajaa yhteen edustusjoukkueseen ja antaa aloittelevien valmentajien (tai niiden joiden aika ei riittänyt vaativampaan edustusjoukkueen valmentamiseen) hoitaa loput eli korttelijoukkueet.
Ja mistä ihmeestä olisi saatu kaikille joukkueille yhtä paljon jääaikaa?
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Niin, mutta miten sinä selität sen, että mm. Korpikoski ja Rask ovat kehittyneet huippu-yksilöiksi jos se järjestelmä käytännössä lamauttaa juniorituotannon? Miten voi olla että suomalaisia joka tapauksessa varataan NHL:ään?

Huippujuniorituotantoa on katsottava laajemmin kuin muutaman huipun osalta. Meidän Jääkiekkoliiton Nuori Suomi-ohjelman olisi minun mielestäni pitänyt pystyä parempaan vuosina 1986-1992 syntyneiden osalta. Viime kaudella pelasi NHL:ssä vuosina 1986-1992 syntyneitä suomalaisia pelaajia seuraavasti:
1986 syntyneitä Lauri Korpikoski ja Petteri Nokelainen
1987 syntyneitä Tuukka Rask
1988 syntyneitä ei ainuttakaan suomalaista pelaajaa
1989 syntyneitä ei yhtään
1990 syntyneitä Teemu Hartikainen
1991 syntyneitä ei yhtään
1992 syntyneitä ei yhtään

Monet täällä, jopa useimmat, ovat tyytyväisiä Jääkiekkoliiton laatuprojektin, Nuori Suomi-ohjelman, huippujuniorituotannon tuloksista koskien vuosia 1996-2005. Aiempina vuosina väitettiin, että juniorituotannossa ei ollut ongelmia, koska menestys juniorien ja nuorten MM-kisoissa oli hyvä ja NHL-varauksia oli riittävästi. Minä olen ollut ja olen eri mieltä ja katson, että tulokset ovat erittäin heikot. Menestys juniorien ja nuorten MM-kisoissa on heikentynyt ja NHL-pelaajien tuotanto on jäänyt jälkeen ratkaisevasti kilpailijamaista. Meidän NHL-pelaajat (1986-1992 syntyneet) eivät kuulu seuroissaan yksikään kärkipelaajiin, kuten Kanadan, USA:n, Ruotsin ja Venäjän vastaavan ikäisiä kuuluu jo joukoittain.

Olen kysellyt Tarinankertojalta ja muilta, jotka ovat kirjoittaneet lahjakkuudesta ja jopa poikkeuslahjakkuudesta, että miten määrittelette nuo termit. Hiljaista on ollut, mutta näkisin mielelläni niistä määritelmiä.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Kerrotko oman käsityksesi, mitä lahjakkuus esim. jääkiekossa on.

Ensimmäinen ja tärkein asia lahjakkuudessa on ihmisen fysiologia ja motorinen kehitys. Näiden pohjalta voi olla liikunnallisesti lahjakas monessa lajissa. Myäs jääkiekossa.

Ihmisen varatalorakenne on erilainen eri ihmisillä, siinä missä kapea lantio mahdollistaa tehokkaan juoksemisen, voi lyhyistä reisistä olla apua voimanostossa. Nämä ovat fysiologisia seikkoja, ja jos motoriikka harjoittuu (tai harjotutetaan kuten balettitanssijoilla) nuorena siten, että hermoston autonominen toiminta antaa kyvyt hallita lihas/silmä koordinaatiota, on kyse lahjakkuudesta, jota ei voi saada harjoittelemalla. Tästä lahjakkuudesta siis ei ole mitään hyötyä harjoittelematta, mutta lahjakkuudet omaava fysiologisen edun, jota ei voi saada harjoittelemalla.

Ihmisen hermostotkin ovat yksilöllisiä. Joidenkin hermoratakytkennät tapahtuvat ”helposti” eli lihasmuisti ja autonominen hermosto kykenee muokkautumaan vähällä toistolla ja harjoitteella uusiin ja optimaalisiin toimintoihin. Tätäkään ominaisuutta ei voi saada harjoittelulla, vaan työmäärä joka vaikkapa korkeushyppääjän lantioliikkeeseen riman päällä opetteluun vaadittava syö harjoitteluajasta moninkertaisien määrän niillä, jolla hermorataverkotus ei tapahdu nopeasti lihaksistossa, selkärangassa ja aivoissa. Ominaisuutta ei saa vaikka harjoittelisi kuinka (ja tässä piilee geenidoupingin valtava potentiaali).

Myös aivottominta on meillä erilaista. Jääkiekossa tarvitaan nopeaa 3D hahmotuskykyä. Tämäkin on joillakin luontaista, jotkut joutuvat sitä opettelemaan. Sitä ei saa harjoittelemalla. Sen voi oppia ja se voi kehittyä, mutta ”kari sihvonen” ei voi koksaan oppia antamaan ”raipen” selän takaa syöttöä, koska 3d hahmotuskyky ei riitä, vaikka sitä harjatuttasi kuinka ja vaikka kovalla lätkänleipomisella saisi itselleen yhtä herkästi toimivat kädet..

Lahjakkuus on ihan luonnollinen osa ihmistä. Meillä kaikilla on joitakin lahjakkuuksia, asioita joita me hallitsemme paremmin ja helpommin kuin joku muu.

Mutta totta on että ilman kovaa harjoittelua ei pärjää. Lahjakkaan on harjoiteltava yhtä kovaa kuin vähemmän lahjakaan, mutta näin tehdessään hän on se NHL varauksen saava, kun toinen jää liigajyräksi.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Tähän "kaikki pelaa"-ideologiaan on tullut muutos. Nuori Suomi huomio nykyään myös huippu-urheilun vaatimukset. .

"kaikki pelaa" on ideologinen asia, Nuori Suomi on kirjattu ohjelma. Ne eivät ole synonyymejä, vaikka sellaisena tässä ketjussa asiaa välillä esitetäänkin.

"kaikki pelaa" ideologian pohjana on tasapuolinen ja arvoinen ihmisen kohtelu. Se on erinomainen tapa saada lapsia harrastamaan ja kokemaan onnistumisen tunteita (joka on välttämätön tunne-elämys, jotta liikunta koetaan mielekkääksi). ”kaikki pelaa” palvelee ideologiana siis pääasiassa ihmisten harrastusmahdollisuuksia ja kansanterveyttä, ja sellaisen ideologian ei ole tarkoituskaan tuottaa huippu-urheilua.

Ongelmaksi tulee, jos ideologiaa yrittää viedä myös huippu-urheilun puolelle, koska silloin se vähentää kilpailua.

Pitkälti tässä keskustelussa onkin nyt sitten ollut kyse siitä, missä iässä kilpailullisuus tulisi ulottaa lapsiin. Tässä on kyse valinnasta, siitä haetaanko mahdollisemman suurta huippu-urheilutulosta vai mahdollisimman suurta harrastajamassaa. Tasapainoilu näiden välillä on jatkuvaa ja tämänkin keskustelun pohjana.

Vain huipputulokisa painottava puoli hakee mahdollisimman nuorena aloitettua kilpailullistaimista, joka tuottaa huippuja, mutta samalla vähentää onnistumisentunteita heikommissa ja vähentää näin harrastajamassaa. Joku Kanada on lätkässä huono esimerkki, sillä siellä on harrastajamassaa kansallisurheilustatuksen ansiosta 10x muihin verrattuna. Vähemmillä harrastajamääräresursseilla operoitaessa voi jopa olla kannattavaa pitää harrastuksessa mukana mahdollisimman monia, jotta yhtään potentiaalia ei hukattaisi (kuten 80 –lulla Helminen, Jalo ja Lumme tippuivat Ilveksestä, onneksi oli KooVee, tai Marko Anttilan onni löytyi Lekistä).

Oikean linjan löytäminen on toki haastavaa, ja lätkässä Ruotsissa on tehty jotain oikein, sieltä sitä sopisi ammentaa…
 

Rannari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata
Sujuvasti vedät Siffa ton ikärajan 10 -vuoden kohdalle. Vedä se sinne 3-4 vuoden kohdalle, niin voidaan vasta sitten alkaa puhua siitä, että miten Nuori Suomi on tuhonnut suomalaisen jääkiekon. Noista kavereista ei ole kovinkaan montaa miestä elänyt sitä todellista NS-aikaa nuorena kiekkoilijan alkuna, jolloin systeemi on ollut vallalla. Systeemin tuotos alkaa vasta nyt tulemaan siihen vaiheeseen, jolloin ne pelaajat jotka ovat oikeasti käyneet läpi NS-polun, pääsevät varausikään. Ja kas kummaa. Sieltähän löytyy granlundia , armiaa, salomäkeä, donskoita, pulkkista, teräväistä ja ketä lie vielä muita. Ei toi nyt kovin huonolta näytä.

Kaikki ovat todellisia Nuori-Suomi kiekkoilijoita. Vasta nyt voidaan alkaa mittaamaan, onko NS toiminut vaiko ei. Seuraavat kymmenen vuotta kertoo tämän asian.
 

HMenthal

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Tämä ketju se on edelleen vaan hauskaa luettavaa!!! Juupas-eipäs -leikki ei pääty varmaankaan koskaan, mutta sekös se on hyvä, sillä se pitää tämän ketjun hengissä.

Tämän ketjun edetessä tämä Nuori Suomi-myytti kasvaa vaan jatkuvasti suuremmaksi myytiksi. Hienoa!

Käytännön kanssa sillä ei varmaankaan ole enää mitään suurempaa merkitystä, että löytyykö se 100% varmuus siitä, mikä sen suomalaisen pelaajtuotannon lopulta romahdutti, eli yksin NS. Eiköhän se ole jo taakse jäänyttä elämää.

Ja vaikka siffa saisikin omalle ristiretkelleen huikean päätöksen ja Jääkiekkoliiton Nuori Suomeen sekaantuminen tuomitaan korkeimmassa oikeudessa kadotukseen, niin tuskin noista tuon ajan pelaajista enää yhtään enempää nousee NHL-pelaajiksi.

Nykyisyydessä ja tulevassa onkin sitten jo taas tekemistä. Mennyttä on ihan hemmetin helppo arvostella, mutta tulevasta moni sitten jo vaikeneekin.

Nykyisessäkin "systeemissä" on aika paljon vikoja, mutta en jaksa niistä nyt lähteä kirjoittamaan.

Ja mitä/ketä täällä Jatkiksessa sitten syytetään, jos muutamien vuosien jälkeen huomataan, että tulos ei ole parantunut? Sihvosta ja siffaa vai?
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Sujuvasti vedät Siffa ton ikärajan 10 -vuoden kohdalle. Vedä se sinne 3-4 vuoden kohdalle, niin voidaan vasta sitten alkaa puhua siitä, että miten Nuori Suomi on tuhonnut suomalaisen jääkiekon. Noista kavereista ei ole kovinkaan montaa miestä elänyt sitä todellista NS-aikaa nuorena kiekkoilijan alkuna, jolloin systeemi on ollut vallalla. Systeemin tuotos alkaa vasta nyt tulemaan siihen vaiheeseen, jolloin ne pelaajat jotka ovat oikeasti käyneet läpi NS-polun, pääsevät varausikään. Ja kas kummaa. Sieltähän löytyy granlundia , armiaa, salomäkeä, donskoita, pulkkista, teräväistä ja ketä lie vielä muita. Ei toi nyt kovin huonolta näytä.

Veikkaajan kauden 2012-2013 SM-liigaoppaassa tähän asiaan on ottanut kantaa jääkiekkotoimittaja Marko Lempinen seuraavasti: "Erityisesti 1985-1991 syntyneet ikäluokat, nyt siis 22-27-vuotiaat pelaajat hukattiin melkein kokonaan. Kilpailun tappanut Nuori Suomi-ideologia vei NHL-mahdollisuudet monilta." Lempinen vetää ikärajan vielä vuotta alaspäin siitä, mihin minä sen olen vetänyt.

Tarkasteluni vuosina 1986-1992 syntyneistä viime kauden NHL-pelaajista lähti siitä, että nuorimmat NHL-pelaajat olivat 1992 syntyneitä, poikkeuksena 1993 syntynyt Edmonton Oilersin Ryan Nugent-Hopkins. Vedetään sitten rajaa alaspäin ja tarkastellaan vuosina 1987-1992 syntyneitä NHL-pelaajia. Meiltä putoavat Lauri Korpikoski ja Petteri Nokelainen listalta pois, mikä merkitsee, että suhteellisesti suomalaisten osuus vain heikkenee, koska jäljelle jäävät Tuukka Rask (s.1987) ja Teemu Hartikainen (s.1990). Tanskalaisista jäävät supistetulle listalle Philip Larsen (s.1989), Lars Eller (s.1989) ja Mikkel Boedker (s.1989).

Kaikki ovat todellisia Nuori-Suomi kiekkoilijoita. Vasta nyt voidaan alkaa mittaamaan, onko NS toiminut vaiko ei. Seuraavat kymmenen vuotta kertoo tämän asian.

Varauksia on ollut aiemminkin, mutta NHL-pelaajia on tullut vuonna 1987 ja sen jälkeen syntyneistä maalivahti Tuukka Rask ja yksi kenttäpelaaja eli Teemu Hartikainen. Granlundien, Vatasen, Pulkkisen, Armian, Salomäen, Donskoin ja Teräväisen lisäksi on huomioitava Artturi Lehkonen, Aleksander Barkov, Juuso Ikonen, Aleksander Ruuttu, Kasperi Kapanen, Ville Pokka ja Rasmus Ristolainen. Ensi kausi näyttää Mikael Granlundin (s.1992) ja Sami Vatasen (s.1991) kyvyt pelata NHL:ssä. Seurataan tilannetta, niinkuin muidenkin osalta. Se on selvää, että ainakin kanadalaisten, yhdysvaltalaisten, ruotsalaisten nuorten läpilyönnit NHL:ssä jatkuvat.
 
Viimeksi muokattu:

Rannari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata
Ei se kilpailu tai kilpailun puute ole vaikuttanut noihin ikäluokkiin paskan vertaa. Kyllä ne ikäluokat on hukattu jostain muusta syystä. Nyt alkavat vasta tulla esiin ne ikäluokat jotka ovat käyneet käytännössä tuon polun alusta loppuun ja silloin voidaan vasta vetää johtopäätöksiä onko NS-toiminut vaiko ei verrattuna vanhaan systeemiin tai sitten muutaman vuoden päästä nykyiseen systeemiin, joka on kaiken kaikkiaan sitä samaa mitä vanha systeemi on edustanut.

Veikkaajan kausioppaat on mitä on. En ole niitä koskaan lukenut, enkä lue. Marko Lempinen on kuitenkin tällä hetkellä vain se toimitttaja. En tunne miestä millään lailla. Menee siinä virran mukana, kun on hauskaa kritisoida NS-järjestelmää.

Minä taas väitän, että vuosina 86-91 välisenä aikana pelanneet nuoret ovat oppineet ennen sitä 10 ikävuotta pelaamaan sen vanhan järjestelmän mukaan eli kilpailullisesti ilman tasapäistämistä. Heitä ei ole NS tuhonnut.
 

Fordél

Jäsen
"kaikki pelaa" ideologian pohjana on tasapuolinen ja arvoinen ihmisen kohtelu. Se on erinomainen tapa saada lapsia harrastamaan ja kokemaan onnistumisen tunteita (joka on välttämätön tunne-elämys, jotta liikunta koetaan mielekkääksi). ”kaikki pelaa” palvelee ideologiana siis pääasiassa ihmisten harrastusmahdollisuuksia ja kansanterveyttä, ja sellaisen ideologian ei ole tarkoituskaan tuottaa huippu-urheilua.

Ongelmaksi tulee, jos ideologiaa yrittää viedä myös huippu-urheilun puolelle, koska silloin se vähentää kilpailua.

Näinhän se menee eli meillä on liikuntakulttuurissa nykyisin niin monista eri intresseistä ja arvoista lähtevää liikkumista, että törmäyksiltä ei voida välttyä. Huippu-urheilun intressit ja arvopohja ovat erilaiset kuin lasten ja nuorten liikunnan. Huippu-urheilussa tärkeintä on kilpailun kautta laittaa osallistujat järjestykseen ja selvittää voittaja. Se lähtee ihan eri lähtökohdista kuin lasten ja nuorten liikunta, jossa on mukana mm. kasvatuksellisia (esimerkiksi liikunnallisen elämäntavan omaksuminen) arvoja. Jos näitä kahta kahta aletaan laittamaan yhteen, tulee tottakai yhteentörmäyksiä ja paikkoja, joissa pitää määritellä rajoja. Siitähän tässäkin keskustelussa on osaltaan kyse.

Olen itse edelleen sitä mieltä, että kilpailussa ei ole mitään pahaa ja sen pitää olla osa lasten ja nuortenkin liikkumista. Suuri osa lapsistahan tykkää luonnostaankin kilpailla. Laitetaan hiekkatielle kaksi viivaa, pyörät viivalle ja tsekataan kumpi polkee välin nopeammin. Urheilu on mitä turvallisin paikka lapselle kokea onnistumisia ja myös pettymyksiä, koska säännöt ovat selvät, lapsi tietää mitä tekee eikä häntä heitettä valmistautumatta kilpaan ja tukiverkko on heti siinä lähellä.

Tärkeintä on kuitenkin taata se, että kaikilla on mahdollisuudet harrastaa liikuntaa, oli se intressi sitten mikä tahansa. Kaikki eivät halua kilpailla, mutta niille, jotka haluavat asettua viivalle kilvoittelemaan, saavat sen tehdä. Ja vaikka oletkin viimeisten joukossa, pystyt silti jatkamaan harrastusta, josta tykkäät. Näin ollen ajatus siitä, että kaikki pelaa, on mitä parhain. Sitä pitää vain katsoa oikeasta näkökulmasta, mutta näkökulmana ei ole huippu-urheilu. Tämä tarkoittaa myös sitä, ettei kaikki pelaa -ideologiaa pidä sekoittaa huippu-urheiluun.

Eli suomeksi tämä kaikki, täytyy olla tarjolla erilaisia vaihtoehtoja eri intresseistä lähteville lapsille. Kipein kysymys tässä kohdin lienee se, että kuinka nuoresta lähtien näitä vaihtoehtoja on oltava olemassa?
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Ei se kilpailu tai kilpailun puute ole vaikuttanut noihin ikäluokkiin paskan vertaa. Kyllä ne ikäluokat on hukattu jostain muusta syystä. Nyt alkavat vasta tulla esiin ne ikäluokat jotka ovat käyneet käytännössä tuon polun alusta loppuun ja silloin voidaan vasta vetää johtopäätöksiä onko NS-toiminut vaiko ei verrattuna vanhaan systeemiin tai sitten muutaman vuoden päästä nykyiseen systeemiin, joka on kaiken kaikkiaan sitä samaa mitä vanha systeemi on edustanut.

Minä taas väitän, että vuosina 86-91 välisenä aikana pelanneet nuoret ovat oppineet ennen sitä 10 ikävuotta pelaamaan sen vanhan järjestelmän mukaan eli kilpailullisesti ilman tasapäistämistä. Heitä ei ole NS tuhonnut.

Oletko lukenut jääkiekkoliiton laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelman määräykset ja ohjeet vuosille 1996-2005 koskien juniorien harjoittelua ja pelaamista. Olen ne tänne kirjoittanut hyvin tarkkaan. Ne määräykset koskivat juniori-ikäluokkia F-B eli 1986 syntyneet olivat Nuori Suomi-ohjelman alaisina useita vuosia, 1987 syntyneet vuoden kauemmin ja 1989 syntyneet jo F-junioreista alkaen aina B-junioreihin saakka. Määräykset yhteisistä tapahtumista eli harjoittelu- ja pelimääristä olivat todella alhaiset. Kaikki-pelaa ja tasapuolisuus-määräykset koskivat ikäluokkia F-D.
 

HMenthal

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Oletko lukenut jääkiekkoliiton laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelman määräykset ja ohjeet vuosille 1996-2005 koskien juniorien harjoittelua ja pelaamista...

Kaikki tätä ketjua lukeneet ja seuranneet varmasti nuo jo tietävät tai ovat lukeneet. Nyt on kuitenkin jo vuosi 2012, eikä noi v. -05 asti vaikuttaneet säännöt taida enää vaikuttaa, vai vaikuttaako?

Se tässä edelleen ihmetyttää, että mitä sinä tolla samojen asioiden jatkuvalla jankkaamisella yrität saavuttaa?! Jos kaikki vähänkään sinun näkemyksestäsi poikkeavaa kantaa edustavat nyt tulisivat ryhmäilmoituksella esiin ja toteaisivat, että kyllä se siffa sittenkin on 110% varmuudella absoluuttisen oikeassa, niin saisitko sinä sitten voittaja fiiliksen, vai tulisivatko kaikki Suomen NS:sta kärsineet pelaajat paremmiksi, kun NS:n kirous yht'äkkisesti lehahtaisi heidän päältänsä pois, vai mitä ihmettä???

On se sitten ollut NS yksin eli ei, joka tuhosi suomalaisen juniorijääkiekkoilun totaalisesti, niin nythän tässä on jo aikoja sitten todettu virheet ja elämä jatkuu toisilla systeemeillä. Miksi sitä NS:n saatanallisuutta pitää jankuttaa hamaan maailman tappiin asti?

Suomalaista juniorikiekkoilua saattaisi nyt jo paremmin kehittää nykyisyydestä puhuminen ja nykyisessä toiminnassa mahdollisesti esille nousevat kehittämisen kohteet, tyyliin aika jälkeen NS:n. Toki voihan sitä päätään hakata ikuisuuksiin tähän jo edesmenneesen systeemiin eli elää historiassa.

Nuori Suomi porskutta silti edelleen eteenpäin.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Kaikki tätä ketjua lukeneet ja seuranneet varmasti nuo jo tietävät tai ovat lukeneet. Nyt on kuitenkin jo vuosi 2012, eikä noi v. -05 asti vaikuttaneet säännöt taida enää vaikuttaa, vai vaikuttaako?

Olethan sen voinut itsekin todeta, että viestini ei ole mennyt täällä perille. Mikä ihmeen tarve sinulla on rajoittaa tätä tärkeää keskustelua? Nyt on vuosi 2012 ja tiedetään, että viime kaudella pelasi vuoden 1986 jälkeen syntyneitä suomalaisia kenttäpelaajia tasan yksi, Teemu Hartikainen, NHL:ssä. Jääkiekkoliiton laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelman vaikutukset tulevat arvioni mukaan todelliseen keskusteluun Sotshin olympiakisojen ja varsinkin seuraavien olympiakisojen aikana. Siinä on välissä monet MM-kisat, joissa Nuori Suomi-ohjelman vaikutusvuodet 1996-2005 tulevat näkymään. Toisin sanoen ne Nuori Suomi-säännöt vuoteen 2005 ja niiden vaikutukset ovat tulossa voimallisesti tulevina vuosina näkymään.

Suomalaista juniorikiekkoilua saattaisi nyt jo paremmin kehittää nykyisyydestä puhuminen ja nykyisessä toiminnassa mahdollisesti esille nousevat kehittämisen kohteet, tyyliin aika jälkeen NS:n. Toki voihan sitä päätään hakata ikuisuuksiin tähän jo edesmenneesen systeemiin eli elää historiassa.

Tämän ketjun otsikko on Nuori Suomi-myytti ja tämä elää omaa elämäänsä vielä vuosia niinkuin yllä kirjoitin. Ei tämä sinun vaatimuksistasi lakkaa olemasta, vaikka kuinka sitä jostain syystä haluat. Minuakin kiinnostaa erittäin paljon Jääkiekkoliiton junioritoiminnan nykytilasta keskustelu. Se vaatii oman viestiketjunsa ja tietoa siitä, mihin suuntaan on vuoden 2006 jälkeen menty ja missä tilassa jääkiekon huippujuniorituotanto on tänä päivänä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös