Nuori Suomi ry

[TosiFani]

Ja Tuuli Petäjä on aloittanut surffauksen 22-vuotiaana, voitti olympiakultaa 28-vuotiaana.

 

[Tarinankertoja]

Ja Tuuli Petäjä on aloittanut surffauksen 22-vuotiaana, voitti olympiakultaa 28-vuotiaana.

Tähän soppaan ei haluaisi kättään lyödä, mutta kylläpä on erikoinen keskustelu, jossa haetaan yksittäistapauksia muka todistamana jotain kantaa. Ikään kuin yksittäistapauksilla olisi mitään merkitystä väestötason katsonnassa.. on sitten kyse mistä tahansa yhteiskunnallisesta tai muusta väestötasolla vaikuttavasta asiasta.

Samoin kaivellaan jotain Nuori Suomi ohjelmaa, mitä siellä sanotaan ja mitä ei, kun kysehän on ”nuori suomi” ideologiasta, jota myös Nuori Suomi haluaa edesauttaa ja toteuttaa. Ideologia ohjaa toimintaa, ei jokin ehkä vain kirjaimeksi jäävä tekstinkohta jossain.


Huippu-urheilun näkökannalta tuntuu jopa järjettömältä, että joku väittäsi ”kaikki pelaa” menetelmän tuottavan huippuja siinä missä ankara kilpailu tilanne. Tästä ei ole mitään näyttöä millään yhteiskunnan tai väestötason toiminnassa, vaan pääsääntöisesti, väestötasolla, kilpailutilanne tuottaa kovempia tuloksia kuin kilpailematon tilanne . Laajoja massoja käsiteltäessä huippuja jalostuu ankaran karsinan perustella todennäköisemmin, kuin ”kaikki pelaa” järjestelmällä. Tämä nyt pitäisi olla tuttu ihan miltä tahansa yhteiskunnan alalta. Siksi esim markkinatalous tuottaa tuotteita ylen määrin kaupan hyllylle mutta kommunismi ei.


Yhteiskunnan kannalta ”nuori suomi” on taas taatusti enemmän hyödyllinen ideologia, koska se kasvattaa isomman joukon ihmisiä terveellisiin elintapoihin, joka sitten näkyy terveydenhuoltomenoissa ja näin meidän kaikkien verorasituksessa (tai poliittisesta ideologiasta riippuen julkisten terveyskalveluiden tasossa).

Mutta jos nyt tällä keskustellaan siitä, vaikuttaako Nuori Suomi huippu-urheilutuotantoon negatiivisesti vai ei, niin onhan se nyt päivänselvää, että ideologiana ”kaikki pelaa ”on pois kärjen ohjatusta toiminnasta ja harjoittelusta. Se on siis kilpailua vähentävä elementti.

Miten tämmöinen väestötason tarkastelu unohtuu? Yksilötasolle mennessä ei voida löytää jotain yhtä totuutta ja yhtä keinoa ja tapaa, koska me olemme yksilöitä. Jolloin jokin yksilöesimerkki ”sievinen” tai ”petäjä” ei kerro mitään.. muuta kuin ihmisten yksilöllisyydestä.

Kyse näyttäsi olevan todellakin ideologisesta kannasta, mikä on ”oikein” ja mikä on ”väärin”. Ja siitä toki voidaan kiistellä, mutta eipä tämä mihinkään tunnu etenevän missään suhteessa, koska jokaiselle on olemassa ”oikein” ja ”väärin”.

Ideologisesti ja yhteiskunnallisesti minua miellyttää ”kaikki pelaa” ajatus, mutta en minä silti väittä, että kilpailun vähentäminen ei söisi kilpailun tuomia etuja. Poikkeuslahjakkuudet nousevat esiin järjestelmästä huolimatta, kuten nyt vaikka lätkässä on nähty (dumpattu D iässä, aikuisena kuitenkin toista reittiä huipulle).

.. niin lahjakkuus.. poikkeuksellista lahjakuutta vaaditaan aivan terävimpään kärkeen pääsemiskesi, alalla kuin alalla, mutta poikkeuslahjakkuuden on silti tehtävä töitä ihan yhtä paljon kun sen heikommankin sinne huipulle päästäkseen (tsek Jesse Niinimäki, kuinka pitkälle pääsi pelkällä lahjakkuudella ja mitä se vaati harjoittelulta edes liigapelaajaksi asti pääseminen). Siksi lahjakkuuden osuutta pidetään pienenä. Siksi, että esim urheilussa se harjoittelumäärä on oltava lahjakkuudesta huolimatta äärimmäisen iso j a kova.

 

[Isorumailkeä]

Tähän soppaan ei haluaisi kättään lyödä, mutta kylläpä on erikoinen keskustelu, jossa haetaan yksittäistapauksia muka todistamana jotain kantaa. Ikään kuin yksittäistapauksilla olisi mitään merkitystä väestötason katsonnassa.. on sitten kyse mistä tahansa yhteiskunnallisesta tai muusta väestötasolla vaikuttavasta asiasta.

Samaa mieltä (myös pitkälle koko tekstistä). Itse toin Sievis-esimerkin esiin lähinnä siksi, että hänet on tässä keskustelussa mainittu useampaankin otteeseen

Olen seurannut tätä sinänsä mielenkiintoista keskustelua sivusta ja lähinnä mielenkiinto johtuu siitä, että oma jälkikasvuni on tällä hetkellä 5-vuotias, aloittanut/aloittamassa urheiluharrastusta/-harrastuksia ja sitä kautta nämä asiat koskevat myös itseäni. Se, että ketjusta on absoluuttista totuutta turha etsiä ja se on parhaimmillaan camp-huumoria parhaasta päästä on sitten toinen asia.

 

[TosiFani]

Tähän soppaan ei haluaisi kättään lyödä, mutta kylläpä on erikoinen keskustelu, jossa haetaan yksittäistapauksia muka todistamana jotain kantaa. Ikään kuin yksittäistapauksilla olisi mitään merkitystä väestötason katsonnassa.. on sitten kyse mistä tahansa yhteiskunnallisesta tai muusta väestötasolla vaikuttavasta asiasta...

Olet täysin oikeassa, kerro tämä siffalle.

 

[siffa]

Yhteisten tapahtumien suositukset ovat minusta ihan järkeenkäypiä, kun puhutaan aivan nuorimmista junioreista ja ala-asteikäisistä lapsista. 3-4 yhteistä tapahtumaa viikossa on jo paljon tuon ikäisille. Etenkin jos halutaan vielä painottaa monipuolisen urheilun ja liikunnan merkitystä. Oman rajoituksensa asettavat myös jääresurssit ylipäänsä.

Tämä oli sinulta myös tärkeä kannanotto, kun keskustellaan jääkiekon huippujuniorituotannosta. Pidät jääkiekkoliiton määräyksiä (vuosiksi 1996-2005) yhteisten tapahtumien määriksi järkeenkäypinä. Suomalaisen jääkiekkoilun laatuprojekti oli Nuori Suomi-ohjelma, lajin koulutus- ja valmennusjärjestelmä luistelukouluista A-maajoukkueeseen. Jääkiekkoliiton Urheilutoiminnan säännöissä määrättiin yhteisten tapahtumien (palaverit, kuiva- ja jääharjoitukset sekä koti- ja vieraspelit) enimmäismäärät. Kerrataan ne nyt vielä ikäluokittain: F-E-junioreilla sai olla yhteisiä tapahtumia (kesto enintään 60 min) kolme/viikko, joista enintään kaksi sai olla jääharjoituksia. D-junioreille yhteisiä tapahtumia (kesto enintään 90 min) viikossa sai olla enintään neljä, joista enintään kolme jääharjoitusta. F-juniorit saivat pelata kauden aikana pelaajaa kohti 20 peliä, E2-juniorit 20-25, E1-juniorit 25-30, D2:t 30-35, D1:t 35-40. C-B-juniorijoukkueet saivat pelata kauden mittaan sellaisen määrän otteluita, että jokaista pelaajaa kohden tuli enintään 45 peliä.

Olen referoinut Vesa Rantasen erinomaista artikkelia kanadalaisesta, tämän päivän, jääkiekon juniorijärjestelmästä, IS-Veikkaaja 22/2011. Esimerkkinä Rantanen seurasi 8-vuotiaan Nicolas Ardanazin uraa. Nicolaksen isä, entinen jääkiekkomaalivahti, vei poikansa luistelemaan, kun Nicolas oli 2-vuoden ikäinen. Nicolas oppi luistelemaan melkein välittömästi. Kanadassa organisoitu jääkiekkotoiminta alkaa kuusivuotiaille, mutta Nicolas sai liittyä ensimmäiseen joukkueeseensa jo 4-vuotiaana. Hän oli edistynyt. Nicolas on 8-vuotiaana hyvä, kuten kaikki hänen ryhmässään, missä on 12-14 pelaajaa. Ryhmä harjoittelee kymmenen tuntia viikossa ja pelaa kaudessa 70-80 jääkiekko-ottelua, jotka kestävät 60 minuuttia.

 

[Wäinö#16]

Suomalaisen jääkiekkoilun laatuprojekti oli Nuori Suomi-ohjelma, lajin koulutus- ja valmennusjärjestelmä luistelukouluista A-maajoukkueeseen.
---
Olen referoinut Vesa Rantasen erinomaista artikkelia kanadalaisesta, tämän päivän, jääkiekon juniorijärjestelmästä, IS-Veikkaaja 22/2011. Esimerkkinä Rantanen seurasi 8-vuotiaan Nicolas Ardanazin uraa. Nicolaksen isä, entinen jääkiekkomaalivahti, vei poikansa luistelemaan, kun Nicolas oli 2-vuoden ikäinen. Nicolas oppi luistelemaan melkein välittömästi. Kanadassa organisoitu jääkiekkotoiminta alkaa kuusivuotiaille, mutta Nicolas sai liittyä ensimmäiseen joukkueeseensa jo 4-vuotiaana. Hän oli edistynyt. Nicolas on 8-vuotiaana hyvä, kuten kaikki hänen ryhmässään, missä on 12-14 pelaajaa. Ryhmä harjoittelee kymmenen tuntia viikossa ja pelaa kaudessa 70-80 jääkiekko-ottelua, jotka kestävät 60 minuuttia.

Tuo, että Nuori Suomi oli Jääkiekkoliiton ns. laatuprojekti taitaa olla omaa keksintöäsi. Käsittääkseni Nuori Suomi ei ole tarkoitettu miksikään huippu-urheilun ohjenuoraksi myöskään Jääkiekkoliitossa, vaan sen tarkoituksena on lisätä nuorten liikuntaharrastusta mielekkäällä tavalla. Mutta ei toisaalta estääkään motivoituneita ja tavoitteellisia lapsia ja nuoria ja pyrkimään huipulle. Eli pyrkiä tarjoamaan myös niille, jotka eivät pysy kilpailussa mukana mielekäs tapa harrastaa urheilua sopivalla tasolla. Jos jääkiekkoliitto on jossain tehnyt liian pitkälle meneviä linjauksia, jotka ovat estäneet joidenkin yksilöiden kehitystä, voi Jääkiekkoliitto syyttää ihan vain itseään.

Kun puhutaan, että Suomi on pudonnut huippu-urheilun kelkasta ei ainoastaan jääkiekossa vaan monessa muussakin lajissa, niin mielestäni huomattavasti NS:a tärkeämpi seikka on lasten omaehtoisen liikunnan ja urheilun määrien putoaminen. Se on minusta typerää vetää yhtäläisyysmerkit huippu-urheilun menestyksen ja NS:n välille. Mistä tiedät, ettei ilman NS:a tilanne olisi ollut vieläkin huonompi?

 

[fat of the land]

Pari kysymystä siffalle:

-Oliko noina mainitseminasi vuosina (1996-2005) kaikki jääkiekkoliiton seurat sitoutuneet nuori suomi-sääntöihin vai vain sinettiseurat?
-Jos seura ei noudattanut kyseisiä sääntöjä, oliko sen pelaajatuotanto parempaa?
-Miten ne seurat, jotka sitoutuivat näihin pelisääntöihin pärjäsivät kansallisessa vertailussa?
-Miten selität ne NHL-varatut pelaajat, jotka ovat pelanneet tämän orjuuttavan järjestelmän aikana junnu-uransa? Miten voi tulla huipuksi ns järjestelmästä huolimatta?

Itseni ja Siffan suurin ero näkyy parhaiten siinä että itse en käyttäisi ikinä tällaista lausetta "Esimerkkinä Rantanen seurasi 8-vuotiaan Nicolas Ardanazin uraa.". En voisi puhua 8-vuotiaasta lapsesta siten, että tämä olisi urapolulla urheilijana, muusikkona, kuvataiteilijana tai missinä/mallina.

Olen jo aiemminkin puhunut urheilullisista taidoista ikäänkuin kansalaistaitoina, monipuolista liikunnallista harrastusta ja liikuntakasvatusta joka tuo pohjan sille, että eväät menestymiseen on olemassa. Tulevan NHL-pelaajan eväitä ei anneta 4-10 vuotiaalle, vaan ennemminkin se huippupelaajaksi kehittyminen tapahtuu ylä-asteikäisestä eteenpäin. Suomen köyhyys taidollisesti lahjakkaissa pelaajissa johtuu nimenomaan näinä vuosina olevista valmennuksellisista puutteista.

Myös Kanadassa jää NHL:n ulkopuolelle monta pelaajaa. Monta pelaajaa jotka käyvät saman juniorijärjestelmän kuin NHL:n päässeet pelaajat. Kun meillä puhutaan siitä kuinka muualla on niin paljon parempi systeemi, tupataan unohtamaan että se muidenkaan maiden systeemi ei tuota pelkkiä huippuja. Kanadassakin NHL:n ulkopuolella on harrastajista se 576000 pelaajaa. Ja miten perkeleessä voi olla, että läntinen ja itäinen naapuri tuottaa pienemmällä harrastajamäärällä parempia pelaajia vuosi vuodelta? Ei sitä pelkällä NS:llä voi selittää, koska se on nimenomaan selittelyä. Niiden ihmiseten selittelyä, jotka uskovat systeemeihin ja järjestelmiin, vaikka niistä huolimatta aina tulee huippuja järjestelmästä huolimatta eikä osa saavuta huippua vaikka on järjestelmässä mukana.

 

[choose_life]

-Oliko noina mainitseminasi vuosina (1996-2005) kaikki jääkiekkoliiton seurat sitoutuneet nuori suomi-sääntöihin vai vain sinettiseurat?
-Jos seura ei noudattanut kyseisiä sääntöjä, oliko sen pelaajatuotanto parempaa?
-Miten ne seurat, jotka sitoutuivat näihin pelisääntöihin pärjäsivät kansallisessa vertailussa?
-Miten selität ne NHL-varatut pelaajat, jotka ovat pelanneet tämän orjuuttavan järjestelmän aikana junnu-uransa? Miten voi tulla huipuksi ns järjestelmästä huolimatta?

Itse en käyttäisi ikinä tällaista lausetta "Esimerkkinä Rantanen seurasi 8-vuotiaan Nicolas Ardanazin uraa.". En voisi puhua 8-vuotiaasta lapsesta siten, että tämä olisi urapolulla urheilijana, muusikkona, kuvataiteilijana tai missinä/mallina.

Tulevan NHL-pelaajan eväitä ei anneta 4-10 vuotiaalle, vaan ennemminkin se huippupelaajaksi kehittyminen tapahtuu ylä-asteikäisestä eteenpäin. Suomen köyhyys taidollisesti lahjakkaissa pelaajissa johtuu nimenomaan näinä vuosina olevista valmennuksellisista puutteista.

Myös Kanadassa jää NHL:n ulkopuolelle monta pelaajaa, jotka käyvät saman juniorijärjestelmän kuin NHL:n päässeet pelaajat. Ja miten perkeleessä voi olla, että läntinen ja itäinen naapuri tuottaa pienemmällä harrastajamäärällä parempia pelaajia vuosi vuodelta? Ei sitä pelkällä NS:llä voi selittää, koska se on nimenomaan selittelyä. Niiden ihmisten selittelyä, jotka uskovat systeemeihin ja järjestelmiin, vaikka niistä huolimatta aina tulee huippuja järjestelmästä huolimatta eikä osa saavuta huippua vaikka on järjestelmässä mukana.

Eipä tähän ole paljoa lisättävää. Toki ei syytäkään, koska keskusteluun tarvitaan selkärankaisia, ei selittelijöitä. Ihmiskäsityksestä ja kotikasvatuksesta ei viitsi enää edes aloittaa.

 

[siffa]

Tuo, että Nuori Suomi oli Jääkiekkoliiton ns. laatuprojekti taitaa olla omaa keksintöäsi. Käsittääkseni Nuori Suomi ei ole tarkoitettu miksikään huippu-urheilun ohjenuoraksi myöskään Jääkiekkoliitossa, vaan sen tarkoituksena on lisätä nuorten liikuntaharrastusta mielekkäällä tavalla. Mutta ei toisaalta estääkään motivoituneita ja tavoitteellisia lapsia ja nuoria ja pyrkimään huipulle. Eli pyrkiä tarjoamaan myös niille, jotka eivät pysy kilpailussa mukana mielekäs tapa harrastaa urheilua sopivalla tasolla. Jos jääkiekkoliitto on jossain tehnyt liian pitkälle meneviä linjauksia, jotka ovat estäneet joidenkin yksilöiden kehitystä, voi Jääkiekkoliitto syyttää ihan vain itseään.

Olen kirjoittanut suoraan Suomen Jääkiekkoliiton nettisivuilta kaikki lainaukset, joita olen viimeisissä viesteissäni esittänyt. Olen tulostanut 28.10.2005 (Kouvolassa asuessani) Suomen Jääkiekkoliiton Nuori Suomi-sivuilta tuon epäilemäsi lauseen. Se on Suomen Jääkiekkoliiton Nuori Suomi-ohjelman Yhteenvedon viimeinen lause ja se on kirjoitettu tarkasti näin:"Suomalaisen jääkiekkoilun laatuprojekti on Nuori Suomi-ohjelma, lajin koulutus- ja valmennusjärjestelmä luistelukoulusta A-maajoukkueeseen."

Tein ison työn tänne, kun esittelin vuosien 1996-2005 Jääkiekkoliiton Urheilutoiminnan F-D ja B-C juniorijoukkueiden pelisääntöjä koskien joukkueiden muodostamista, pelaajien peluuttamista, joukkueiden yhteisten tapahtumien enimmäismääriä ja pelaajien kausikohtaisia enimmäispelimääriä. Et kommentoinut niitä muuten kuin pidit yhteisten tapahtumien enimmäismääriä järkeenkäypinä. Nyt et mitenkään kommentoi sitä, kun Kanadassa on menty 8-vuotiaiden tasolla 10 tunnin viikottaisiin harjoitusmääriin ja 70-80 kausittaisiin ottelumääriin, mikä on 67% enemmän otteluita, kuin Nuori Suomi-aikana sallittiin meillä C-B-junioreille kauden aikana.

Täällä on väitetty monen nimimerkin kirjoittamana vuosikausia, että juniorijoukkueiden valmentajat ovat syypäitä kehnoon huippujuniorituotantoon vuosien 1996-2005 aikana. Minä olen esitellyt Suomen Jääkiekkoliiton nettisivuilta otettuna sen toimintaympäristön, jossa juniorivalmentajat joutuivat valmentamaan. Vanhempien rooli joukkueiden muodostamisessa oli merkittävä. Valmennuspäälliköt olivat pahassa rakosessa, kun joutuivat seuraamaan sitä, että Jääkiekkoliiton määräyksiä noudatettiin.

Jääkiekkoliiton Nuori Suomi-ohjelma jääkiekkoilun laatuprojektina peluutti määrättyyn ikään asti Jääkiekkoliiton juniorisarjoja hihanauhoilla, summeri soi 1,5 min välein kentällisten vaihtamiseksi, peleissä ei saanut taklata eikä ampua lämäreitä, sarjapelejä pelattiin poikittain kenttää. Kaiken kaikkiaan homma oli tarkoin säänneltyä ja valmentajien oli mukauduttava Nuori Suomi-ohjelman raameihin.

 

[fat of the land]

Täällä on väitetty monen nimimerkin kirjoittamana vuosikausia, että juniorijoukkueiden valmentajat ovat syypäitä kehnoon huippujuniorituotantoon vuosien 1996-2005 aikana. Minä olen esitellyt Suomen Jääkiekkoliiton nettisivuilta otettuna sen toimintaympäristön, jossa juniorivalmentajat joutuivat valmentamaan. Vanhempien rooli joukkueiden muodostamisessa oli merkittävä. Valmennuspäälliköt olivat pahassa rakosessa, kun joutuivat seuraamaan sitä, että Jääkiekkoliiton määräyksiä noudatettiin.

Kuinka ollakkaan, et vastaa aiemmin esitettyihin kysymyksiin vaan toistelet näitä samoja argumentteja.

 

[TosiFani]

...Täällä on väitetty monen nimimerkin kirjoittamana vuosikausia, että juniorijoukkueiden valmentajat ovat syypäitä kehnoon huippujuniorituotantoon vuosien 1996-2005 aikana. Minä olen esitellyt Suomen Jääkiekkoliiton nettisivuilta otettuna sen toimintaympäristön, jossa juniorivalmentajat joutuivat valmentamaan. Vanhempien rooli joukkueiden muodostamisessa oli merkittävä. Valmennuspäälliköt olivat pahassa rakosessa, kun joutuivat seuraamaan sitä, että Jääkiekkoliiton määräyksiä noudatettiin...

En ymmärrä miten sinut saisi keskustelemaan siten, että ottaisit huomioon muiden nimimerkkien kirjoitukset.

Sinulla on erittäin ahdas tulkinta JKL:n Nuori Suomi -ohjelmasta ja sen toteutuksesta kentällä. Tässä ketjussa on kerrottu monin esimerkein toisenlaisesta toiminnasta ruohojuuritasolla. Sinä et noteeraa mitenkään näitä vaan copy pasteat uudestaan ja uudestaan samoja julistuksia.

Kysymyksiä junioireita 1996 - 2005 valmentaneille:

1. Noudatitteko Nuori Suomi -ohjelman mukaisia ohjeita, koskien harjoitusten lukumääriä?

2. Puuttuiko seuranne junioripäällikkö toimintaanne mikäli ette noudattaneet?

3. Oliko seuranne ikäluokka joukkueet keskenään tasavahvoja?

4. Puuttuiko vanhemmat valmentamiseen tai peluuttamiseen voimakkaasti, vedoten Nuori Suomi -ohjelmaan?


Omasta puolestani voin vastata jokaiseen kysymykseen ei.

On selvää, että Jääkiekkoliitossa mentiin liian pitkälle Nuori Suomi -ideologian tulkinnassa, mutta sinun yleistykset ovat vääriä. Käytännössä sääntöihin kirjatut hihanauhat ja vaihtojen pituudet olivat ainoat asiat, jotka näkyivät ruohonjuuritason työssä. Varmasti jostain Suomesta löytyy junioripäällikkö, joka on käynyt kyttäämässä näitä asioita, mutta itse en ole sellaiseen törmännyt.

 

[siffa]

Kuinka ollakkaan, et vastaa aiemmin esitettyihin kysymyksiin vaan toistelet näitä samoja argumentteja.

Nyt käyn keskustelua vuosien 1996-2005 aikaisesta Jääkiekkoliiton laatuprojektista Nuori Suomi-ohjelmasta, mikä oli suomalaisen jääkiekkoilun koulutus- ja valmennusjärjestelmä luistelukoulusta A-maajoukkeeseen. Oletko sinä tietoinen tuosta Jääkiekkoliiton laatuprojektista, joka nimettiin Nuori Suomi-ohjelmaksi? Täällä on vuosia väitetty, että sellaista ei Jääkiekkoliitolla ollut käytössä. On myös väitetty, että tasojoukkueita muodostettiin noina vuosina jo E-D-junioreille. Minä olen yrittänyt todistaa, että Jääkiekkoliitolla ei ollut silloin kilpailutoiminnassaan tasosarjoja, joita pelata, E-D-juniorijoukkueille. Juniorijoukkueiden valmentajat on pantu syypäiksi tuohon aikaan hiipuneeseen Suomen jääkiekon huippujunioreiden tuotantoon, mikä näkyy junioreidemme MM-kisojen heikentyneenä menestyksenä sekä viime kaudella NHL:ssä pelanneiden vuonna 1986 ja sen jälkeen syntyneiden suomalaisten pelaajien määrässä. Vuosien varrella monet suomalaiset jääkiekkovaikuttajat ovat kertoneet mielipiteensä huippujuniorituotannon hiipumisen syistä. Lopuksi Kalervo Kummolakin tunnusti pakon edessä, että mentiin liian pitkälle junioreiden tasapäistämisessä ja Kummola käynnisti uudet projektit korjaamaan tehtyjä virheitä. Kymmenen vuotta laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelman mukaista toimintaa on pitkä aika ja vie todennäköisesti samat kymmenen vuotta ennenkuin saavutetaan edes Ruotsin taso huippujunioreiden kehittämisessä. Kanada ja USA menevät menojaan eikä meillä ole voimavaroja samanlaisiin satsauksiin. Kunhan pysymme Tanskan edellä jääkiekkoilijoiden huippujuniorituotannossa vähän aikaa ja muutamme juniorijärjestelmämme perusteellisesti, niin Ruotsi on saavutettavissa.

 

[Salama15]

Kysymyksiä junioireita 1996 - 2005 valmentaneille:

1. Noudatitteko Nuori Suomi -ohjelman mukaisia ohjeita, koskien harjoitusten lukumääriä?

2. Puuttuiko seuranne junioripäällikkö toimintaanne mikäli ette noudattaneet?

3. Oliko seuranne ikäluokka joukkueet keskenään tasavahvoja?

4. Puuttuiko vanhemmat valmentamiseen tai peluuttamiseen voimakkaasti, vedoten Nuori Suomi -ohjelmaan?

1. Kyllä ja ei => käytimme kaikki vuorot jotka halliin ja tekojäälle seuralta vaan ikinä saatiin (en nyt ihan tarkkaan muista montako niitä keskimäärin viikossa oli)

2. Kysytkö ihan tosissasi? No ei helewetissä !!

3. Ei (oli korttelikiekko-jengi ja kilpajoukkue, kts. viestejäni jostain tuolta ylempää)

4. Eivät (joku ehkä jossain kohtaa yritti, mutta järkevästi argumentoimalla päästiin aina sovussa kaikkia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun)

 

[fat of the land]

Nyt käyn keskustelua vuosien 1996-2005 aikaisesta Jääkiekkoliiton laatuprojektista Nuori Suomi-ohjelmasta, mikä oli suomalaisen jääkiekkoilun koulutus- ja valmennusjärjestelmä luistelukoulusta A-maajoukkeeseen. Oletko sinä tietoinen tuosta Jääkiekkoliiton laatuprojektista, joka nimettiin Nuori Suomi-ohjelmaksi?

Se on tullut selväksi jo mitä sinä puhut. Olen tietoinen Nuori Suomi-ohjelmasta ja olen tutustunut organisaation toimintaan suunnitellessani erään toisen lajin seuralle Nuori Suomi sinetin hakemiseen johtavaa projektia.

Vastaa nyt toki aiemmin esitettyihin kysymyksiin, joka vastaa siihen mitä sinä viestität.

Tällä hetkellä sinä et käy keskustelua, toistat omia argumenttejasi ja välttelet tietoisesti muiden esittämiä kysymksiä ja argumentteja.

 

[Fordél]

Kumpaahan leiriä tässä nyt uskoisi? Sitä, jolla on konkreettista kokemusta noilta ajoilta lasten ja nuorten valmennuksesta vai sitä joka näyttää enemmän nojaavan perustelunsa kirjalliseen materiaaliin ja enemmän teoriaan?

 

[siffa]

Kumpaahan leiriä tässä nyt uskoisi? Sitä, jolla on konkreettista kokemusta noilta ajoilta lasten ja nuorten valmennuksesta vai sitä joka näyttää enemmän nojaavan perustelunsa kirjalliseen materiaaliin ja enemmän teoriaan?

Olen tietoinen pienistä Nuori Suomi-seuroista, joilla oli/on vain yksi edustusjoukkue ja näistä on täällä kokemuksia kerrottu. Eivät niidenkään pikkuseurojen E-D-ikäiset ns. edustusjoukkueet pelanneet Jääkiekkoliiton alaisia tasosarja (1996-2005), niinkuin virheellisesti on väitetty. Näillä pienillä seuroilla oli parempi tilanne kuin suurilla junioriseuroilla, joilla oli 2-4 joukkueellista pelaajia E-D-junioreissa. Nuori Suomi-ohjelman määräykset oli tehty silmällä pitäen erityisesti näitä suuria seuroja, joissa oli valittuna valmennuspäällikkö, joka joutui valvomaan sitä, että Nuori Suomi-ohjelman sääntöjä noudatettiin ja joutui ratkomaan ristiriitatilanteita, mikäli vanhemmat ja ohjaajat eivät päässeet yksimielisyyteen. KooKoo oli keskisuuri seura ja toteutti toiminnassaan viimeisen päälle Nuori Suomi-ohjelman määräyksiä ja sai näyttävästi sinetti-seura-arvon. Tätähän me olimme todistamassa Kouvolassa. Jos sinulla on mahdollisuus, niin kysy KooKoon silloisilta junioritoiminnan vetäjiltä, toteuttivatko he Nuori Suomi-ohjelman määräyksiä. Sehän meille molemmille on selvinnyt, että KooKoon huippujuniorituotanto hiipui dramaattisesti Nuori Suomi-ohjelman myötä. Kouvolassa menee vielä jokunen vuosi, ennenkuin on palattu junioritoiminnan tehokkuudessa aikaan ennen Jääkiekkoliiton laatuprojektia Nuori Suomi-ohjelmaa.

 

[Fordél]

Sehän meille molemmille on selvinnyt, että KooKoon huippujuniorituotanto hiipui dramaattisesti Nuori Suomi-ohjelman myötä.

Puhu vain omasta puolestasi ja näkemyksistäsi äläkä yleistä niitä meidän molempien näkemyksiksi.

 

[siffa]

1990-luvun puolivälin jälkeen silloisessa seurassani vierailleen Nuori Suomi -organisaation edustajan mukaan tällä tarkoitetaan sitä, että mikäli seurassa on useampi kuin yksi joukkue samassa ikäluokassa ne tulee rakentaa siten, että joukkueet ovat toisiinsa nähden mahdollisimman tasaväkisiä.

Otan tämän viestin täältä vielä esille, jotta ymmärrettäisiin sitä keskustelua, mitä olen halunnut käydä. Tästä silloisesta käytännöstä poikkeavat kokemukset (Salama15, wanhaa gauraa) koskevat pieniä seuroja, joissa oli yksi joukkue E-D-junioreissa. Onko kokemuksia keskisuurista (kuten KooKoo, Sport, Jokipojat) tai suurista junioriseuroista (kuten Jokerit, Hifk, K-Vantaa), miten niissä toimittiin?

 

[TosiFani]

Otan tämän viestin täältä vielä esille, jotta ymmärrettäisiin sitä keskustelua, mitä olen halunnut käydä. Tästä silloisesta käytännöstä poikkeavat kokemukset (Salama15, wanhaa gauraa) koskevat pieniä seuroja, joissa oli yksi joukkue E-D-junioreissa. Onko kokemuksia keskisuurista (kuten KooKoo, Sport, Jokipojat) tai suurista junioriseuroista (kuten Jokerit, Hifk, K-Vantaa), miten niissä toimittiin?

Minulla on kokemusta Ässien juniorituotannosta ja olen sen tänne kertonut. Ässien junnuissa on ollut molempia vaihtoehtoja.

 

[Wäinö#16]

Nyt käyn keskustelua vuosien 1996-2005 aikaisesta Jääkiekkoliiton laatuprojektista Nuori Suomi-ohjelmasta, mikä oli suomalaisen jääkiekkoilun koulutus- ja valmennusjärjestelmä luistelukoulusta A-maajoukkeeseen.

Vaikea tätä keskusteluksi on kutsua. Kopioit paperista lauseita ja siihen se oikestaan jää. Näistä lauseista vedät sitten yhtäläisyysmerkit huippupelaajien määrien vähenemiseen. Samaan aikaan kuitenkin lähes koko urheilukentällä Suomessa on samantyyppisiä ongelmia ja menestys on kiven takana. Mielestäsi varmaan Suomen koko urheilun tilan syynä on Nuori Suomi, koska paperissa mielestäsi lukee, että älkää vain kilpailko. Lääkkeeksi olet sitten tarjoamassa systeemien systeemiä, jossa lapset pistetäään vanhempien toimesta huippu-urheiluputkeen 2-4-vuotiaina ja näistä sitten armottomassa kilpailussa jalostuu muutama huippu käärimään hilloa ammattilaisina. Silläkään ei varmaan ole merkitystä, jos 99% putkeen menijöistä putoaa rattaillta. Ja koulukin on sopivasti unohdettu, kun isi tekee lapsista huippuja ja isin mielestä koulut ehtii käydä sitten myöhemmin. Elämäänhän sieltä putkesta vain pudotaan. Jotkut tosin vähän syvemmälle kuin toiset, mutta elämäähän sekin on.

Sitten tunnut korostavan järjestelmän merkitystä ja vähättelevän valmentajan merkitystä. Minusta järjestelmän suurin merkitys on järjestää olosuhteita harjoituksille ja siihen, että harjoituksia vetää fiksut aikuiset, joilla mielellään on itsellään vahva lajitausta. Se on aivan sama mitä siellä liiton paperissa lukee, jos sitä paperia on lukemassa ammattitaidoton yksilö, jolla ei ole ymmärrystä mitä ollaan tekemässä ja kuinka kauaskantoisia vaikutuksia omalla tekemisellä on. Ammattitaitoinen valmentaja ymmärtää myös asettaa vanhempien toiveet niille kuuluvalle paikalle. Ja jos liitossa joku olisikin mennyt liian pitkälle ohjeistuksissaan näinä väitettyinä syöpävuosina, ammattitaitoinen valmentaja ymmärtäisi myös soveltaa ohjeistuksia urheilun näkökulmasta.

Itse näen, että lääkkeet tason nousulle lajissa kuin lajissa on omaehtoiseen harjoitteluun kannustaminen jo pienestä pitäen sekä ammattitaitoisten valmentajien saaminen valmentamaan jo lapsia, sekä toki urheilun valitsemisen järkevyys tulevaisuuden kannalta (esim. voi suorittaa ohessa opintoja jne.). Siitä on lukuisia esimerkkejä, kuinka joku tietty valmentaja on saanut jostain ikäluokasta kehitettyä useita loistavia urheilijoita. Joku NS on mielestäni yksi hyttysen ininä, jos ylläolevat asiat on retuperällä. Ja tuo valmennusasia on pitkälle myös kulttuurillinen ja kehittyy vasta pikku hiljaa, kun tietotaito kasvaa laajemmalle. Luulen, että esim. Kanadassa ja Venäjällä on asiat tämän suhteen paljon paremmalla tolalla kuin Suomessa. Varmaan myös Ruotsissa ainakin viime vuosien tulosten perusteella. Jääkiekkokulttuuri on Suomessa edelleen verraten ohutta, kun oikeastaan vasta kaksi edellistä vuosikymmentä ollaan oltu maailman huipun tuntumassa. Oleellista olisikin, että vanhoja pelaajia saataisiin korkealla prosentilla mukaan juniorivalmennukseen.

 

[wanhaa gauraa]

... Tästä silloisesta käytännöstä poikkeavat kokemukset (... wanhaa gauraa) koskevat pieniä seuroja, ...

Kerroin suuresta seurasta ja normaalista käytännöstä.

 

[wanhaa gauraa]

...Eivät niidenkään pikkuseurojen E-D-ikäiset ns. edustusjoukkueet pelanneet Jääkiekkoliiton alaisia tasosarja (1996-2005), niinkuin virheellisesti on väitetty.....

Käytännön tilanne oli se että "tasosarjat" olivat olemassa... Kuten aikaisemmin jo kirjoitin - tämän aiheutti jäätilanne; oliko kunnassa/kaupungissa jäähalliaikaa ja vuoroja junnuille, pelasiko joukkue ulkona tekojäällä vai luonnonjäillä. Suurissa seuroissa "omat" tasosarjat toteutuivat siten että edustusjoukkue oli liiton sarjassa ja muut korttelisarjassa.

 

[msg]

Minulle on kyllä epäselvää kenen kanssa siffa keskustelua käy. Ei ainakaan kenenkään muun palstanimimerkin kanssa tai sitten siffa ymmärtää sanan keskustelu eri tavalla kuin minä.
Edelleekin ihmettelen miksi Sihvolan lapsien tavoite oli II-divisioona, joka siis on suomalaisessa kiekkoskenessä totaalista puuhastelua eikä mitään huippu-urheilua.

Ja jos nyt palataan siffan esimerkkinä täällä käyttämään Petteriin, niin ihmetyttää miksi pelaajaura lopulta oli piirikunnallista tasoa.Oli innokas isä, joka vei lapset paremman valmennuksen perässä toiseen kaupunkiin, oli isän jäädyttämät höntsäkentät, ei ollut Nuori Suomea tuhoamassa uraa ja vielä peleissä niin paljon peliaikaa, kun jaksoi pelata ja silti tulos oli lopulta kehnoa kansallista tasoa. Olisiko kuitenkin niin, että järjestelmä ei lopulta tuota yhtään huippua vaan kaikki on lopulta kiinni pelaajan ihan omasta tekemisen tasosta? Olisiko niin, ettei järjestelmä itsessään tuhoa eikä nosta ketään pelaajaa.

Järjestelmälahkolainen siffa voisi varmaan kertoa miksi Petteristä ei koskaan tullut huippua varsinkin kun käyttää poikaansa Petteriä täällä esimerkkitapauksena Nuori Suomi -sodassaan.

 

[Fordél]

Järjestelmälahkolainen siffa voisi varmaan kertoa miksi Petteristä ei koskaan tullut huippua varsinkin kun käyttää poikaansa Petteriä täällä esimerkkitapauksena Nuori Suomi -sodassaan.

Kuten täällä joku jo hyvin totesikin niin näistä yksittäistapauksista, suuntaan taikka toiseen, pitäisi päästä keskusteluun laajemmasta kuvasta. Onneksi niin on suurimmaksi osaksi tehtykin, mutta aina tasaisen väliajoin joku käyttää yksittäistapauksia esimerkkeinä omia intressejä ajaessaan (myös allekirjoittanut). Kuitenkin niiden "todistusarvo" on aika heikko. Jotain viitteita toki voidaan saada vaikka siitä, että huipulle voi päästä harrastamalla montaa lajia kuten vaikka tekivät Litmanen tai Selänne, mutta kyllä meidän pitäisi saada selkänojaa väitteillemme paljon kattavammasta tietopohjasta.

 

[msg]

Lastenpsykiatri ei ole Sihvola-Ormolaisella linjalla harrastuksen aloitusiän suhteen:
Lastenpsykiatri: Pikkulapsi ei tarvitse harrastuksia | Yle Uutiset | yle.fi
Muttapa mitä tuollainen kukkahattutäti ymmärtäisi jääkiekon huippupelaajatuotannosta.