Nostalgia-ketju

[scholl]

Liikunnassa oli kaksi syvältä olevaa lajia eli telinevoimistelu ja lentopallo. Voimistelua meillä oli seiskalla koko syksy. Onneksi se loppui sitten siihen. Lentopallo oli taas siinä mielessä syvältä, koska jos joku on muita parempi niin sitä ei pysty millään kompensoimaan. Jos osaa syöttää hemmetin hyvin niin muut eivät pysty pelaamaan mukana.

Jännä, että monilla on ollut niin paljon uintia. Meillä sitä oli muistaakseni 3-6 luokilla pari kertaa talvessa. Tilausbusseilla mentiin uimahallille. Yläasteella lajia ei enää harrastettu, koska maikan mielestä se oli teennäinen laji.

Sisäfutis mitä pelattiin lentopalloilla niin että maalina kumossa olevat puupenkit, olivat aika yleistä. Samoin välillä lentopallo tai letkusähly. Ulkona pesistä välillä, useammin futista, yleisurheilua ja ala-asteella paljon hiihtoa sekä luistelua. Yläasteella ei ollut enää oikein säitä.

Lukiossa olisi ollut tanssia, ts. vanhojen tanssit, mutten suostunut osallistumaan. Mitä järkeä mennä johonkin tanssijuttuun, jos ei diggaa tarjoutuvista mimmeistä. En todellakaan lähde tarjoutumaan mihin tahansa.

 

[scholl]

Ja ala-asteella luokan seinällä oli joka talvi sellainen hiihtotaulukko, johon vedettiin viivaa hiihdettyjen satojen metrien / kilometrien perusteella. Jokaisen piti hiihtää vähintään joku tietty kilsamäärä vapaa-ajallaan. Viivaahan toki pystyi vetämään seinään senttitolkulla vaikkei olisi hiihtänyt metriäkään.

Meillä hiihtämisiä kontrolloitiin tosi tarkkaan. Kun hiihti tarpeeksi niin sai kansanhiihtomerkin, jonka sai ommella hiihtopukuun. Siinä käsittääkseni kilpailtiin jotenkin ruotsalaisia vastaan tai jotain, koska se oli kunnia-asia hiihtää ihan sikana. 500 kilsaa tuli joka kundille joka talvelle. Monille enemmänkin. Ja ne jotka eivät käyneet pidemmällä, tahkosivat kilsan tai parin lenkkejä.

 

[Väsyneet Kädet]

Lentopallo oli taas siinä mielessä syvältä, koska jos joku on muita parempi niin sitä ei pysty millään kompensoimaan. Jos osaa syöttää hemmetin hyvin niin muut eivät pysty pelaamaan mukana.

Lentopallo on turhinta koululiikuntaa, koska siinä pitäisi kutakuinkin jokaisen pelaajan osata pelata edes auttavalla tasolla. Siksi se onkin hyvä laji vasta jossain valinnaisilla palloilukursseilla tms. Tämän huomasi omana kouluaikana, jossa parhaat lentispelit tulivat vasta lukion valinnaisella palloilukurssilla - sama päti kyllä kaikkiin muihinkin lajeihin. Ja sekös oli omiaan miellyttämään entistä kiekkovalmentajaa, joka vaan tyytyväisenä tuuletteli kentän laidalla komeita suorituksia.

 

[Alamummo]

Meillä hiihtämisiä kontrolloitiin tosi tarkkaan. Kun hiihti tarpeeksi niin sai kansanhiihtomerkin, jonka sai ommella hiihtopukuun. Siinä käsittääkseni kilpailtiin jotenkin ruotsalaisia vastaan tai jotain, koska se oli kunnia-asia hiihtää ihan sikana. 500 kilsaa tuli joka kundille joka talvelle. Monille enemmänkin. Ja ne jotka eivät käyneet pidemmällä, tahkosivat kilsan tai parin lenkkejä.

Näitä meilläkin oli joka talvi ala-asteaikana (tai minähän kävin kansakoulua). Sellaista neljän kilsan mäkistä latua kammettiin ylös alas. Kauheeta. Ei ihme, että vasta nyt on alkanut uudemman kerran kiinnostaa suksien osto.

Telinevoimistelu oli ihan hauskaa, mutta oksettavaa oli sen sijaan tyttöjen jumppatuntien klassikko: tamburiinin tahdissa hyppely. Opettaja paukutti tahtia "tam ta-ta tam ta-ta..." ja kiljui samalla "vaihtoaskel, hyppy, vaihtoaskel, hyppy". Tätä ällötystä jatkui vielä yläasteellakin. Ei ihme, että monella luokkamme mimmeistä oli menkat about kolme kertaa kuussa. Ne kun riittivät maikalle syyksi siihen, ettei osallistunut jumppatuntien ohjelmaan.

Toinen klassikko olivat kevään pesistunnit, joissa kapteenit valitsivat joukkueen ja joka kerta muutama onneton viimeiseksi jäänyt tumpula sai kuulla huutoa "Miks aina meidän pitää ottaa Mirjaliisa (nimi muutettu) joukkueeseen!?" Sitten kentällä seistiin ja ihmeteltiin kun vain muutama osasi pelata loppujen lyödessä/heittäessä ohi.

 

[Shayne]

Lukiossa olisi ollut tanssia, ts. vanhojen tanssit, mutten suostunut osallistumaan. Mitä järkeä mennä johonkin tanssijuttuun, jos ei diggaa tarjoutuvista mimmeistä. En todellakaan lähde tarjoutumaan mihin tahansa.

Täysin saman ratkaisun tein. Lisäbonuksena, että pystyi lähtemään himaan aina kun muut menivät treenaamaan niitä tanssejaan ja varsinaisena tanssipäivänä ei tarvinnut vaivautua kouluun ollenkaan. Kukaan ei kysellyt perään ja ihan hyvä niin.

 

[Turder]

Matchbox oli aikanaan noissa autoleikeissä ylivoimainen kuningas. Autoratahommista mieleen on jäänyt kurvien voiteleminen voilla. Hommaan tuli lisää haastetta ja kisoista mielenkiintoisempia, kun oli välillä pakko hieman hellittää kaasua.

Tästä tulikin mieleen kun naskina mulla oli kauko-ohjattava Ferrari. Takaveto, tietenkin, ja elämä muuttui täysin kun isä neuvoi, että laita ompelukoneöljyä niihin takarenkaisiin. Sitten tuhrasin kaikki öljyt niihin ja olohuoneen parketti oli kohtuu liukas. Ja joku väittää, että drifting on näitä hurjapäät-sukupolven juttuja :)

Stiga oli kanssa aivan legendaarinen. Alkuun laskettiin ihan normimäkiä, sitten metsäreittejä mm. laskettelukeskuksissa ja n. 12-vuotiaana kun sain mopon niin rattikelkka siihen perään. Serkulla oli myös moottorikelkka ja siinä se Stiga vasta saikin runtua.

Myös pistepeli oli tuttua. Meillä oli pisteet usein tyyliin 5, 10, 25, 50 ja 100 ja pelattiin tuhanteen pisteeseen. Ja tietysti pisteiden variaatiot jos veti esim. riman kautta sisään. Tosikurko sai joskus rimasta tolppaan ja siitä maaliin. Ulkojäistä ehkä parhaat muistot on mummolasta. Isovanhemmat asuivat järven rannalla ja vieressä oli matala lahti. Se jäätyi aina ensimmäisenä ja siellä oli parhaat pelit. Sitten jos pallo/kiekko meni keskemmälle järveä niin ukki apuun tai kevyt kaveri kävi hakemassa pelivälineen pulkalla heikoilta jäiltä.

Koulussa pelattiin välitunneilla "seinistä". Kai sillä oli muitakin nimiä. Idea on vähän sama kuin kiikkupolttiksessa eli polttaja heittää pallolla typpejä, jotka ovat seinää vasten. Palloa väistettin ja torjuttiin jalkapohjalla. Sitten jos osui niin paloi, tai jos sai kopin niin pallon pystyi potkaisemaan käsistä (kuten jalkapallomaalivahti) ja sitten kierrettiin hakemassa "lisäelämää" (neljäsosa, puokki tai kokonainen). Kovin jätkä oli se joka veti sen pallon aina koulun yli toiselle puolelle rakennusta. Pallona oli usein tennispallo.

Muita koulupelejä ala-asteella oli tiettu futis ja lätkä sekä talvella kukkulan kuningas. Usein otettiin ihan luokkamatseja. Sekös ärsytti muita kun meidän ope tuli aina viimeisenä luokkaan niin saatiin olla pisimpään kukkulalla ja näin ollen voitettiin. Kerran tästä syntyi kova joukkotappelu, jolloin näin ensimmäisen kerran kun joku sai oikeasti kunnolla leukaan paljaasta nyrkistä.

Ala-asteella vitosluokan liikunnanopettajana oli eräs silloinen SM-liigan erotuomari. Kaikki tunnit jääkiekkoa tai sählyä. Kerran jouduttiin telinevoimistelemaan kun ei aiempi ryhmä purkanut laitteita salista. Silloin vitutti. Myös koko telinevoimistelu ala-asteaikoina oli niin perseestä, että vieläkin on traumoja. Niin evvk-touhua kuin olla ja voi. Miten siitä sai kiksejä kun ei voinut tehdä maalia? :)

Jatkoajassa on varmaan niin kovia jätkiä, että ne ei katsoneet lapsena piirrettyjä. Viikonloppuaamut ja päivät oli kyllä niin parhaita kuin olla ja voi kun tähän yhdisti vielä sen Powerweekin ja ulkopelit.

 

[morningstar]

Sen verran on tultava mestaroimaan, että parilla kirjoittajalla on mennyt sekaisin TV-sarjat Yön kuumuudessa (In the heat of the night) ja Kuuma piiri (The Commish).

Yön kuumuudessa oli se etelävaltioihin sijoittuva raakoja aiheita käsittelevä sarja, jossa poliisipäällikköä näytteli "Archie Bunker" ja jossa oli tämä lihaksikas kaappi Bubba. Kuumassa piirissä oli pääosassa se Shieldin tyyppi. Kuuma piiri ei muistaakseni ollut mitenkään "rankka" sarja.

 

[Viljuri]

Itse olen saanut alkeisopetuksen jossain kyläkoulussa, missä pääopettajana oli paikallisen urheiluseuran nokkamies.

Erinomainen "setting" siis isänmaallisten ja aikaansaavien kersojen kasvattamiseen, tosin kyllä näiden "old skool" -linjan opettajien innostus sisävoimisteluun oli tietysti vähemmän kivaa, varsinkaan kun ei oikein itse tuntenut mitään vetoa lajiin, mitä nyt nojapuilla oli hieno teloa itseään.

Arvostukset tuossa alakoulupaikassa olivat kyllä muutoinkin kunnossa, opettajan seuran pääjoukkueurheilua harrastettiin mielettömät määrät, myös kouluajalla (luvan kanssa), ja sitten talvella hiihtoa. Tämä johtava opettaja ilmeisesti mittasi omaa opetuksensa onnistumista siinä, että miten monta kertaa hänen oppilaansa pärjäsivät "koulujenvälissä" kilpailuissa eri lajeissa (lähinnä siis yu ja hiihto) ja osan osalta sitten piirikunnallisissa yleisissä kilpailuissa ja sen sellaisissa. Mainittakoon, että hyvin pärjäsi, ikäluokasta toiseen. :)

Kuitenkin sitten yläkouluun (silloin sitä sanottiin yläasteeksi) ja lukioon piti luonnollisesti sitten hieman isompaan ympäristöön etsiytyä, minkä huomasi siinä, että liikuntatunteihin kohdistamansa innostus romahti, kun se "aines" tunneilla oli mitä oli. Toki siis ne, jotka olivat urheiluseurassa (kuten allekirjoittanut),harrastivat tarpeellista liikuntaa/urheilua edelleen, mutta huomasi kyllä monien osalta, että terveiden kansalaisten aikaansaamiseksi kyllä pitäisi vielä yläkoulussakin ottaa liikuntatunnit hieman vakavammin kuin ne jo silloin otettiin, ja nykyäänhän vaatimustaso on vielä entisestään laskenut.

Lukion parasta antia oli muuten nuo vanhojen tanssit, koska ne pakottavat ottamaan muita asioita huomioon kuin vain kirjojen lukemiseen ja liikuntaan liittyviä. Erinomainen kokemus kerta kaikkiaan, vaikka aluksi tuntuikin vastenmieliseltä, suosittelen ehdottomasti kaikille! :)

 

[kovalev]

Sen verran on tultava mestaroimaan, että parilla kirjoittajalla on mennyt sekaisin TV-sarjat Yön kuumuudessa (In the heat of the night) ja Kuuma piiri (The Commish).

Yön kuumuudessa oli se etelävaltioihin sijoittuva raakoja aiheita käsittelevä sarja, jossa poliisipäällikköä näytteli "Archie Bunker" ja jossa oli tämä lihaksikas kaappi Bubba. Kuumassa piirissä oli pääosassa se Shieldin tyyppi. Kuuma piiri ei muistaakseni ollut mitenkään "rankka" sarja.

Ihan totta, " Yön Kuumuudessa " !

 

[kovalev]

Meillä oli muuten ala-asteella koululla joka keskiviikko palloilukerho. Eli vapaaehtoisesti kokoonnuttiin kahdeksi tunniksi pelaamaan jalkapalloa, lätkää, koripalloa tai pesäpalloa. Eräs opettaja veti sitä ja se sen oli ideoinutkin ja porukkaa oli aina 10 - 20 jamppaa. Se oli aina yksi viikon kohokohtia.

 

[Hanhi]

Näkyi äsken tv;ssä Seppo Hovi, ja siitä tuli heti nostalgisesti mieleen Hovin vetämät " Tenavatähdet ". Kyllä niitäkin tuli katsottua, vaikka kaikille kavereille sitä ei kehdannut kertoa. Ensimmäisenä vuonna taisi voittaa "...Onks Tiina kotona, olis vähän asiaa...Joo, joo, joo. Vähän asiaa..." Esittäjää en kyllä muista.
Sitten on jäänyt mieleen ainakin ; Antti Pääkkönen, Matias Sassali ja Leif Lindgren...ja Konsta Hietanen.

http://www.youtube.com/watch?v=HRZNcbGeM-c tää oli varmain järkyttävin tenavatähti-veto :) "Sinisiä punasia ruusunkukkia kannan kääressääääniiiiii, kaannnaaan kääressääääni...." :D

Only in Finland, rillipää-tenava vetää "Elämää juoksuhaudoissa". Muistaakseni vielä kunnon paatoksella.

Löytyihän tämäkin http://www.youtube.com/watch?v=dfLhiPluqIs

 

[Black Adder]

Oli ne juu aikoja, Dallasia toki tuli innolla katsottua ja oli se todella hyvä sarja siihen aikaan. Dynastiasta en läheskään niin innostunut kun se sitten tuli seuraavana. Kummitädillä näkyi myös nuo kaapelikanavat joilta tuli ihmeteltyä niitä musavideoita aina kun oli käymässä.

Benny Hill Show, Maanalainen armeija, Hill Street Blues, Bill Cosby Show, Miami Vice jne. Aika harmitonta menoa eikä mitään yli hilseen pyyhkiviä Losteja tai jonkun umpiblondin emännän mielikuvitusmaailmaa kuvaavaa Hose Wifesiä.

Tupakointia kun piti kokeilla ala-asteella niin joku osti kaupasta teetä ja sitä sitten poltettiin. En muista oliko siinä muutakin heinää seassa. Enkä muista, että oliko se jotain kirjoituspaperia minkä sisään se käärittiin. Yllättäen noista kaikista jäätiin aina kiinni. Mitään ei onnistunut tekemään ilman että olisi jäänyt fakkiin.

Maalla oltiin pihejä, eikun kekseliäitä ja poltettiin mm. kuivaa horsmaa. Muistelen jonkun oksentaneen, hehee... Taisi teeRUOHOkokeilujakin olla.

Papaatit ja tykinjytkyt kuuluivat pentujen arkipäivään 80-luvun alussa. Niitä sitten paukuteltiin siellä sun täällä. Äidin hiuslakkapulloista tehtiin liekinheittimiä (miljardit muurahaisparat ovat olleet ba:n ja hänen kavereidensa koekaniineja), fairy-bensiinisekoitus oli napalmia (meinasi palaa mökki kiitos tämän kokeilun), pommeihin saatiin ruutia purkamalla isukin haulikon panoksia jne. Konstit jo silloin oli monet.

Niin. Itselle tulee mieleen se, että jos ei ollut asiallisia vaatteita liikuntatunnille, niin sitten piti vetää kalsareissa liikuntatunti, koska päällysvaatteita ei saanut olla. Sikäli en ymmärrä miksi tuo liikuntavaatteiden käyttö ja suihkussa käynti oli niin nihkeää, vaikka suuri osa jengistä harrasti varmaan kolmea tai neljää lajia vapaa-ajalla.

Ei hemmetti! Tulee vanhoja asioita mieleen. Todellakin, jos jollain ei ollut sisäliikuntakamppeita, niin piti vetää kalsarit jalassa. Toinen sääntö oli, että sukat jalassa ei saa olla liikuntasalissa, joten oltiin joko avojaloin tai sitten oli sellaisia ihme balleriinatossuja. No, yks kaiffari, jonka päätyi myöhemmin poikakotiin (onko niitä enää?) laski loogisesti 1+1, kun liikunta ei kiinnostanut. Jätkä tuli liikuntatunnille ilman sisäkamoja ja kun opettaja käski tulla mukaan kalsarisillaan paljastui, että kalsareihin oli ommeltu sukat kiinni. En muista heltyikö opettaja kaverin vaivannäön vuoksi (tuskin) vai antoiko jälki-istuntoa.

Yleensä koululiikunnasta on jäänyt mieleen se, että yli puolet talvesta hiihdettiin. Se oli hirveää!

Rankaisemisesta tulikin mieleen, että itse ainakin olen kokenut karttakepin ojentavan voiman näpeilläni. Jonkinasteinen fyysinen ojentaminen on kyllä asiaa koulussakin. Kyllähän sitä sitten muisti olla melko pitkään taas ihmisiksi.

 

[Koirapoika]

Maalla oltiin pihejä, eikun kekseliäitä ja poltettiin mm. kuivaa horsmaa. Muistelen jonkun oksentaneen, hehee... Taisi teeRUOHOkokeilujakin olla.

Tupakkia polteltiin ja kiroiltiin... Tulihan sitä testattua, ei varmasti vielä koulussa oltu kun maasta löytyneitä tupakantumppeja polteltiin, hyi saasta! Ei jääty kiinni kun pureskeltiin havunneulasia kovan pössyttelyn päälle, saattoi vähän saada pahaa makua tupakasta suuhunsa, ei sitä tupakoinniksi voinut sanoa. Kuivia kaisloja kokeiltiin kanssa, ei ollut hääviä. Nythän tuolla kylällä näkee nuoria kosseja rööki huulessa, ei ole kuivia kaisloja heillä.

Tämä on kyllä hieno ketju. Täällä pääsee sanomaan klassiset sanat: Silloin kun minä olin nuori.

 

[Hanhi]

Tupakkia polteltiin ja kiroiltiin... Tulihan sitä testattua, ei varmasti vielä koulussa oltu kun maasta löytyneitä tupakantumppeja polteltiin, hyi saasta! Ei jääty kiinni kun pureskeltiin havunneulasia kovan pössyttelyn päälle, saattoi vähän saada pahaa makua tupakasta suuhunsa, ei sitä tupakoinniksi voinut sanoa. Kuivia kaisloja kokeiltiin kanssa, ei ollut hääviä. Nythän tuolla kylällä näkee nuoria kosseja rööki huulessa, ei ole kuivia kaisloja heillä.

Ekan röökini poltin ekalla luokalla, tai puoleen väliinhän se jäi. Olin yksin himassa ja poltin mutsin askista yhen eteisen peilin edessä :D (Meillä siis poltettiin sisällä). Seiskaluokalla kun oli uusia vuosia ja vappuja niin kaverin kans poltettiin pikkusikareita ja kasiluokan alusta aloin polttaa vakituisesti samaa kuin mutsi, punasta mallua. Jostain niinkin pienestä kuin kokis+rööki yhdistelmästä tulee edelleenkin nostalgisia fiiliksiä silloin tällöin :)

 

[scholl]

Täysin saman ratkaisun tein. Lisäbonuksena, että pystyi lähtemään himaan aina kun muut menivät treenaamaan niitä tanssejaan ja varsinaisena tanssipäivänä ei tarvinnut vaivautua kouluun ollenkaan. Kukaan ei kysellyt perään ja ihan hyvä niin.

Itse jouduin kahden voimisteluopettajan uhkailtavaksi. Poikien voikkamaikka oli sellainen, joka kovisteli tyyliin, että "ootsä joku homo", "haluutsä turpaan" tai vastaavaa ja tyttöjen liikuntamaikka kyseli, että onko perheesssä joku uskonnollinen vakaumus, mikä estää tanssimisen.

jossa parhaat lentispelit tulivat vasta lukion valinnaisella palloilukurssilla

Meillä ei ollut lukiossa mitään liikuntakursseja, vaan pari tuntia viikossa aina samaan aikaan urheilua.

 

[kovalev]

Ruutupaperiin ja puunlehtiin käärittyä teetä on tullut kanssa polteltua.
Natsojakin tuli keräiltyä niin, että vähän jopa nolottaa.

Muita tärkeitä asioita ;

- Jo mainitut NHL-luistimet.
- Sabrina vs. Samantha Fox ( Sabrina tietysti ! ).
- Spede ja Vesku-Showt.
- Jake Nymanin " Onnenpäivät ", joka onnistui tavallaan siinä missä isä ei koskaan kunnolla onnistunut, eli aivopesi minut vanhemman musiikin ystäväksi.
- Alivaltiosihteeri, Radio Mafialla. Mulla on niitä sketsejä tallessa edelleen parikymmentä c-kasetillista.

 

[teemu73]

Jännä, että monilla on ollut niin paljon uintia. Meillä sitä oli muistaakseni 3-6 luokilla pari kertaa talvessa. Tilausbusseilla mentiin uimahallille. Yläasteella lajia ei enää harrastettu, koska maikan mielestä se oli teennäinen laji.

Tässä saattaa vaikuttaa uimahallin sijainti. Meillä oli kivenheiton mittainen matka, ja sinne ehti siis kävellen välitunnin aikana. Ei kulunut määrärahoja bussikuljetusten järjestämiseen. Perseestähän tuokin silti oli. Minä olisin mieluummin istunut koko ajan saunassa heittämässä löylyä kiukaalle kuin ollut värjöttelemässä kylmässä vedessä altaalla. Mutta kävihän opettaja tuonkin aina tarkistamassa ettei kukaan lintsaa.

Hiihdossahan kaikilla oli oikoreitit tiedossa. Fiksu opettajamme lähti kerran hiihtämään lenkin päinvastaiseen suuntaan ja laski montako tulee vastaan ja montako piti tulla. En kyllä muista moniko jäi kiinni, enemmän porukkaa taisi kuitenkin siinäkin kärytä tupakanpoltosta. Sinänsä ihan naurettavaa hiihdossa oikaiseminen, koska hyöty oli varmaan melko olematon. Mutta pääsipä silläkin kovien jätkien suosioon.

 

[Lapanen]

Tupakkia polteltiin ja kiroiltiin... Tulihan sitä testattua, ei varmasti vielä koulussa oltu kun maasta löytyneitä tupakantumppeja polteltiin, hyi saasta! Ei jääty kiinni kun pureskeltiin havunneulasia kovan pössyttelyn päälle, saattoi vähän saada pahaa makua tupakasta suuhunsa, ei sitä tupakoinniksi voinut sanoa. Kuivia kaisloja kokeiltiin kanssa, ei ollut hääviä. Nythän tuolla kylällä näkee nuoria kosseja rööki huulessa, ei ole kuivia kaisloja heillä.

Itsehän olin ala-asteikäisenä etuoikeutettu sikäli että sen aikaisen ykkös-kaiffarini isä oli pienen elintarvikekaupan myymälänhoitaja. Sieltä Kimmo (nimi ei muutettu) kävi koulun päätyttyä pöllimässä askin tai pari, mitä lie, röökiä, jota sitten porukalla riennettiin imuttelemaan ketjussa lähimpään pöheikköön. Eihän eväät kovin pitkään kolmeen pekkaan, pikkuveli (nimi muutettu) oli mukana, kestäneet, joten ei muuta kuin kaveri uudestaan asioille faijan puodille ja ei kun hehkumaan taas ketjussa.

Koulupäivän päättymisen ja kotiintuloajan välisenä aikana ehti käryttelemään pöllin jos toisenkin - ja olo oli miehekäs.

Muutaman tunnin sauhuttelun jälkeen kaveri kävi vielä hoitamassa jokuset Sisu-askit kotona kiinnijäämisen välttämiseksi. Tämä ei aina onnistunut joten himpessä sitten pidäteltiin henkeä ja juotiin tonneittain vodaa (ihan kuin nyt vanhemmat eivät olisi haistaneet ja huomanneet syyllistä, pälyilevää, ilmettä).

Kiehtova verme toi stupangi. Kuinkahan moni muuten pössyttelisi, jos olisi tutustunut tavaraan vasta aikuisemmalla iällä? Itsehän lopetin sauhuttelun tähän saakka viimeisen kerran silloin kun Suomi siirtyi euroon. Silkkaa sattumaa, eikä sitä toki muutoinkaan tiedä että milloin käry alkaa taas kiinnostamaan.

 

[hannes_ko]

- Alivaltiosihteeri, Radio Mafialla. Mulla on niitä sketsejä tallessa edelleen parikymmentä c-kasetillista.

Radiomafia! RADIOMAFIA! Uskokaa! Attanas!

No oma vikansa, kun siinä eniten jauhetussa tunnarissakin miesääni hönkäisee "radio mafia".

 

[Trenchtown]

Meillä oli muuten ala-asteella koululla joka keskiviikko palloilukerho.

Täysin samanlainen kerho oli meidän ala-asteella. Toki se ei ollut palloilukerho, vaan saatiin tehdä ihan mitä sattui huvittamaan. Useimmiten silti pelattiin lätkää, futista tai sählyä. Mutta saatoimme yhtä hyvin rakentaa liikuntasaliin "temppuradan" erinäisistä trampoliineista, köysistä, patjoista ja muista sen sellaisista ja sitten vaan koohottaa koko kerhon ajan jotain kilpailuntynkää pitäen.

Vielä kun tuo kerho alkoi vajaa tunti koulun loppumisen jälkeen, niin siinä oli juuri sopivasti aikaa käydä lähikaupassa ostamassa sataa erilaista irtokarkkia ja muuta nuorelle kossille tärkeää evästä. Siis jos sattui olemaan rahaa. Tuo liikuntakerho, tai miksi sitä kutsuttiinkaan, oli todella viikon ehdottomia kohokohtia.

Liikuntatunneista meillä suunnistettiin iso osa ala-asteella johtuen koulun ihanteellisesta sijainnista tuota toimintaa ajatellen. Rasteilla oli erivärisiä väriliituja, joilla sitten merkattiin väri ruutuun, mikäli kyseinen rasti oli sattunut löytymään. Nohevana pikkujolppina otettiin tietysti koulun varastosta omat väriliidut, katsottiin rasteilla käyneiden paperista värit ja merkattiin omilla kynillä samat värit omiin papereihin. Tuotakin olen monesti miettinyt, että miksiköhän ei voinut samalla vaivalla suunnistaa, vaan ennemmin käveltiin likipitäen sama matka piilopaikalle ja takaisin kuin mitä suunnistaessa olisi tullut talsittua.

Samoissa paikoissa ne rastit melkein aina oli, paskat siinä mitään karttaa edes parin vuoden tutuissa metsämaisemissa ravaamisen jälkeen olisi edes tarvinnut.

 

[Mac^]

Todellakin, jos jollain ei ollut sisäliikuntakamppeita, niin piti vetää kalsarit jalassa.

Tuohan on jo aika noloa, mutta mullapahan kävi vielä pahemmin. Kerran liikuntatunnilla, kun oltiin niin jätettiin tietysti muut vaatteet pukukoppiin. Vuotta vanhemmilla oli samaan aikaan muistaakseni liikuntatunti jossain muualla, tai ainakin pääsivät hieman meitä aiemmin liikuntatunnilta. Kävipä sitten sillä tavalla, että mulla ja eräällä vuotta vanhemmalla oli samanlaiset housut (sellaiset harmaat olohousut). Sillä välin, kun itse olin liikuntatunnilla, oli kyseinen kaveri ilmeisesti pukenut ensin omat housunsa jalkaan, ja perään epähuomiossa mun housut... Oli se sitten, kun luokassa ja ruokalassa ja joka paikassa kuljettiin pitkillä kalsareilla. Onneksi sentään elettiin jo tarpeeksi viileitä aikoja. :)

Hauska muisto, joka tosin ei silloin itseäni tippaakaan naurattanut. Muiden vahingoniloisuudelle taas ei näyttänyt olevan rajaa.

Meikäläinen veteli lähinnä Nintendolla. Punch Out oli paras peli.

Meillä toimi Nintendo 8bit yllättävän pitkään. Siksi olen itsekin päässyt kokeilemaan Nintendoakin aika paljon. Täytyy myöntää, että Punch Out on aivan mahtava peli. Samoin jääkiekkopeli Blades Of Steel. Vie nykyiset EA:n NHL:t 100-0. Varsinkin se rankkarikisa, oh hoh. Duck Hunt sillä pyssyllä ja Marion eka... Niin ja se yleisurheilupeli. Onhan näitä.

 

[oiler99]

Muisteluita 90-luvulta

-Grunge/Nirvana/Alternative rock. Olivathan ne kyllä aikoja kun nämä bändit jyräsivät maailmalla. Toista on nykyään...

-Woodstock '94 ja '99. Nämä (etenkin ensinmainittu) vievät meikäläisen aina sinne yläasteajoille yhä uudelleen ja uudelleen. Green Day, Nine Inch Nails. Cypress Hill, Primus... oi niitä aikoja.

-NHL-ohjelmat ja pelit. Kyllähän sitä tuli pihapeleissä usein Gretzkyä matkittua, kun oli NHL Powerweekin ensinnä katsonut. NHL-tietokonepeleissäkin tuli aina otettua se porukka missä oli Väinö.

-Beavis & Butthead Vaikka onkin piirretty niin tätä tuli aina pikkuveljen kanssa katsottua vanhemmilta salaa, kun tuli niin myöhään telkusta. höhöhöhö, cool, höhöhöhö...

-Radiomafia. Paras suomalainen radiokanava ikinä ja suurin yksittäinen syy siihen miksi minulla nykypäivänä on niin laaja musiikkimaku. UpTeekki, Norppa, Ulmanen & Roiha... Tälle kanavalle olen ikuisesti kiitollinen että tuli tehtyä bändien suhteen oikeita valintoja. Nykypäivän kanavista ei yksikään pääse edes lähellekään Mafiaa.

 

[mikse]

-Titanin SE punainen maila, jota ei saanut hajalle edes kaukalon laitaan hakkaamalla

Tän on pakko olla Titan TSM32, koska faija, joka on rahankäytössä aivan saatanan juutalainen, näitä mulle osti, vaikka helvetin jäykkiä pikkukundille olivatkin.

 

[Blue J]

Telinevoimistelu oli perseestä. Ei siitä enempää. Olin tosin jääkiekossa kuningas, vaikka en osaa vieläkään luistella.

Osaako joku muuten oikeasti virkata? Ja miksi? Derivaation jälkeen miltei turhin taito, jota olen yrittänyt opetella. Tosin osaan derivoida.

Mutta Macgyver tulee taas. Puhumattakaan Paavo Väyrysestä.

 

[dude]

Oivoi... Koulun liikuntatunnit. Huikeita elämyksiä. Ala-asteella eräs janari uhosi olevansa joku kovakin hiihtäjä, kun isäpappa oli joku entinen kansallisen tason hiihtäjä. Oli vimpan päälle voiteet ja kaikki. Hävisi hiihtokilpailuissa kärjelle noin 10 minuuttia.

Yläasteella ja lukiossa meillä oli telinevoimistelua harvinaisen vähän, ehkä 1-2 kertaa vuodessa. Sisällä pelattiin aina lentopalloa tai koripalloa. Koripallon hienous ei allekirjoittaneelle avautunut koskaan, sensijaan lentopallo oli ihan kivaa. Futista pelattiin ihan liian vähän, ehkä 2-3 kertaa koko kouluvuoden aikana. Pesäpalloa taas hinkattiin koko kevätkausi. Ala-asteella olimme koulujenvälisissä pesispeleissä, kun pari kaiffaria, jotka olivat jotenkin itsensä keplotelleet joukkueeseen, joivat itsensä otteluiden välillä känniin näillä 2,8%:lla limuviinoilla, mitä siihen aikaan oli kaikki kaupat väärällään. Olivat varmaan just sen 12v mitä kuudennella ollaan.

Yläasteella ja lukiossa oli sama liikunnanopettaja, joka oli kieltämättä vähän erikoinen. Oli myös sen verran pihalla, että ei ihan käsittänyt kupletin juonta eräiden lajien osalta. Meillä käytiin suunnistamassa Tampereella Kaupin metsässä siten, että opettaja antoi oppilaalle x yhteisbussilipun kaupungin bussiin ja kertoi koska meidän pitäisi olla pysäkillä. Sitten sillä mentiin Kauppiin, vaihdettiin pukukopissa vaatteet, opettaja antoi lähtöaikoja ja sitten suunnistettiin ihan oikea kisa.

Nohevammat jampat, kuten allekirjoittanut, lähti samantien edellisen tunnin päätyttyä fillaroimaan Kauppiin, matkaa oli koululta ehkä n. 5km. Sitten vaatteiden vaihto ja äijät metsään puolen minuutin välein. Sitten siellä 4-5 hengen ryhmissä kokoonnuttiin ja sovittiin kuka hakee minkäkin rastin. Sitten takaisin kasaan, kirjainmerkit vaihtoon ja pienillä väleillä, samassa järjestyksessä toki kuin lähtiessä, takaisin pukukopille. Itse harrastin tuohon aikaan maastopyöräilyä ja osasin käytännössä kaikki Kaupin kinttupolut ulkoa, joten homma oli suht nopeasti ohi. Ja koko reissun aikana ei tullut edes hiki.

Yleensä kävi vielä niin, että kun me jo fillaroitiin takaisin, niin se bussiryhmä vasta tuli lähtöpaikalle ja me pääsiin loikoilemaan tai kotiin. Saattoi olla kolmoistunti liikuntaa keskellä päivää tai heti aamusta ja siihen sai kevyesti kaksi tuntia vapaata, kun osa jengistä käytti tähän reissuun tosiaan sen kolme tuntia.

Käsitöissä ala-asteen kolmannella luokalla eräs tyttö ajoi ompelukoneella sormeensa sillä seurauksella, että neula meni kynnestä ja koko sormesta läpi. Ensimmäiset kymmenen sekuntia kaikki luokan pojat nauroivat ja sitten kun se käsi nousi neulan kanssa sieltä, kaikki menivät valkoiseksi. Jostain syystä muistan tänä päivänäkin juuri sen tytön nimenkin, vaikka muutoin sen aikaisista luokkakavereista on hämärät muistikuvat, lukuunottamatta niitä tuttuja, joiden kanssa pitää edelleen yhteyttä.