Nostalgia-ketju

[scholl]

TV:n viihdeohjelmat parhaimmillaan: Velipuolikuu, Hymyhuulet, Hukkaputki, ÄWPK, Spede Show, Soitinmenot, Tankki täyteen, Reinikainen. VHS-nauhat kului kun näitä katseltiin uudestaan ja yhä uudestaan.

Toi oli totta, että sitten kun videot tulivat niin ohjelmia todellakin nauhotettiin ja katsottiin uudelleen. Aina kun mulla oli flunssa, enkä ollut koulussa, katsoin joku pari kasetillista Ritari Ässiä.

käytiin omenavarkaissa jne.

Tota tapahtui tosi paljon. Melkein kaikki kundit kävivät vipluja föraamassa ja meidänkin pihalta faija sai tyyppejä kiinni lähes joka ilta.

En oo muuten koskaan tullut ajatelleeksi sitäkään, että miksi omenoita kutsuttiin vibluiksi.

 

[Vakio]

En oo muuten koskaan tullut ajatelleeksi sitäkään, että miksi omenoita kutsuttiin vibluiksi.

Minä taas en ole kuullutkaan vibluista. Sen sijaan fiblut ovat hyvinkin tuttuja.

 

[scholl]

Minä taas en ole kuullutkaan vibluista. Sen sijaan fiblut ovat hyvinkin tuttuja.

niin sanotaan fiblu, mutta kirjoitin automaattisesti viblu, koska v on fau. Vähän niinkuin volkswagen. Mutta mistä tuo viblu/fiblu tulee?

 

[kovalev]

Minunkin mielestäni maailma on nykyisin paska paikka.



Pakko oikaista tämä selkeä asiavirhe. Nimittäin... Sex Gamesissahan piti jokaisessa aktissa rämpyttää oikeassa tahdissa, ei ainoastaan kimppakivassa. "Täysvauhtisella" rämpytyksellä matka loppui viimeistään suikkariin, sano minun sanoneen.

Ainoa peli, missä täysvauhtisella rämpytyksellä oli maksimaalinen teho oli Decathlon. Huhhuh, vieläkin tulee hiki ja kädet kramppaa, kun muistelee niitä tonnivitosten viimeisiä 300 metriä... Ennätyssarjat kirjattiin totta kai ylös ja kun yksi sarja saatiin päätökseen, niin ei muuta kuin uutta yritystä! Ihmeen hyvin sen aikaiset ilotikut kestivät sitä rynkytystä ja satunnaisia pöytään-/seinäänlyöntejä.

Hyvä ketju, jatkakaa.

Kummallista.
Voisin vaikka vannoa, että Sex Gamesissa mentiin hyvinkin pitkälle ihan vain rämpyttämällä, mutta niin se aika tekee tehtävänsä.
Ilmeisesti sekoitan vain näihin moniin urheilupeleihin, joissa joutuikin ranteet koville. Myöhemmin Nintendolla pääsi helpommalla, kun "kynätekniikalla" sai aina täydet vauhdit/powerit ja keihäs lensi 140 metriä.

Enemmän toivoisin myös 60, 70-luvun lapsilta tarinoita. Mikä oli IN, ja mikä ei ? Mitä toivoisit näkeväsi vielä katukuvassa ja mitä ei luojan kiitos tarvitse enää nähdä ?

Joku mainitsi myös nämä erillaiset pommit. Hauskaa sinänsä, kun miettii kuinka tarkkoja nykyään ollaan näiden räjähteiden suhteen.
Muistan, että Tampereella, Itsenäisyydenkadulla oli joku urheilu/kalastusliike, jossa myyjä myi meille n. 7 vuotiaille isoja kiinuja ja tykäreitä. Eipä tarvinnut sanoa muuta kuin että meillä on " äidin lupa ". Tykärillä saattoi saada postilaatikon uuteen uskoon. Myös Kyttälässä oli joku pieni askartelukauppa, jossa täti myi meille tiskin alta pommeja.

 

[bozik]

Cokis oli muuten Tampereella erilaista ja sitä ihmeteltiin.

Se on se Nokian vesi.

Omenavarkaus oli kyllä ihan must juttu jokaiselle kunnon koltiaiselle. Lähiseudun puut tunnettiin todella hyvin ja tiedettiin tasan tarkkaan mistä löytyy hyviä ja makeita omenia. Omenavarkauteen liittyi sitten myös omppusota, joka oli rajua leikkiä. Sanan alkuperästä ei ole tietoa, mutta fibluiksi meilläkin omenia kutsuttiin ja kutsutaan vieläkin.

 

[startin13]

Nyt on raju ketju!

1980-luvun kovin jätkä oli kyllä Sonny Crockett.

Sitten seuraavaksi Ritari Ässä jota katsottiin kotona, mutta vielä enemmän serkulla maalla joka oli nauhoittanut melkeen kaikki jaksot. Ja sain aina toivoa jotain mielijaksoani ja hän sitten kelasi JVC:llä nauhan kohdilleen,,,

Kuka muuten muistaa miltä Ritäri Ässä purkka maistuu?

Katuhaukkaa tuli myös tuijotettua ja tuntui että BMX-pyörä lensi aina korkeammalle kun lähti hyppimään heti ohjelman jälkeen.

C-kasetilla kulki sen ajan tiukimmat biisit, niitä taidettiin jopa nauhoitella mankat vastakkain jos ei ollut tupladekkiä käytössä. Ei ollut mp3:sta tietoakaan. Neonvärivaatteet, takatukat ja ray-banin lasit ja cocacola, pillillä 0.33 pullosta, niin alko olla tyyli kohdillaan.

Sipsi ja karkkipussit oli pieniä, ka 90g. Omassa koulussa tai luokalla oli muutama läski, joita vähän haukuttiin, nyt jos heidät laittaisi samaan 2007 vuoden ikäryhmään ala-asteelle he erottuisivat tuskin koskaan.

Jopa nykyaikan aktiivisesti liikuntaa harrastavat lapset olisivat helposti 1980luvun kouluissa läskejä ja kiusattuja!

Autoissa 14" alumiinivanteet ja 185/70/14r renkastus näytti leveältä, hienoin ja kallein vanne oli muistaakseni BBS:n hunajakenno kullanvärisenä. Jonkun hesalaisen jupin bemarissa saattoi olla alla,,,,ja mitä enemmän antenneja sen parempi.

Olo/College asut olivat suosittuja ja verkkolippis oikeasti siisti, ei mikään pinkki Van Dutch viritys vaan ihan kunnon kotsa!

Aki ja Turo olivat hirmuvedossa ja Austextextex tai töks taisi olla jopa joissain kouluissa kielettyä?

Ulkojäillä ja hiihtoladuilla + minarimäessä tuli vietettyä aikaa, ja kesällä pyöräiliin ja pelattiin jalkapalloa aika rajusti.

 

[majuho]

Talven suosituimpia harrastuksia oli tietenkin linja-auton perässä peesaaminen. Eli roikuttiin pitkiäkin matkoja vanhan linja-auton puskurissa. Silloin ei muistaakseni pahemmin teitä suolattu ja hiekkaakin säästeltiin. Tämä siis 70-luvun loppu- ja 80-luvun alkupuolella. Suosittuja talvikenkiä oli nk. skiidoot(?), irroitettava huopainen sisäkenkä ja pari raitaa sivussa. Kuuden miljoonan dollarin mies ja Näkymätön mies olivat huippusarjoja.. Kolmion malliset Trip-pakkaukset, ja Rally -limsat. Kesäisin sitten auringonvalossa suurennuslasilla poltettiin lottokuponkien mustaa jäljennöslehtistä. Hitto, olenko jo näin vanha..????

 

[Monipuolisenhuono]

En oo muuten koskaan tullut ajatelleeksi sitäkään, että miksi omenoita kutsuttiin vibluiksi.

Fibel on ainakin stadin ruotsia. Mutta mistä se sitten tulee niin...

 

[sem]

Pulttibois tottakai, suomiviihteen kulmakiviä.

Tämä oli kyllä paskinta ikinä. Sitten vielä se riemuidioottien lauma joka hoki niitä "hauskoja" juttuja. Tosin minulle on kerrottu/väitetty että tuotakin huonompaa sketsiviihdettä olisi tehty mutta en halua altistua moiselle.

Jossain yläasteiässä olin luokan toinen poika jolla _ei_ ollut stretch-farkkuja. Kaikilla oli toki varsilenkkarit.

 

[scholl]

Sanan alkuperästä ei ole tietoa, mutta fibluiksi meilläkin omenia kutsuttiin ja kutsutaan vieläkin.

Sanat on jotenkin muuttuneet totaalisesti. Dösä oli ennen busa. Kun oli synttärit niin sanottiin kratulis. Lähettiin skönelle. Skoijattiin jne. Ei enää sanota ihan noin. Suomenkielikin oli silloin semiruotsia. Jotkut sanat olivat kiellettyjä. Kaa ei saanut sanoa, kun se ei ollut kuulemma oikea sana. Koulussa opettaja kielsi tyttöjen suosikkisanan ihana.

 

[scholl]

Kuinka moni on muuten pelannut skrubua? Maanantaina mentiin usein kouluun mennessä vaihtamassa pankissa viikkoraha eli vitosen seteli 10 pennin pötköksi ja sitten välkillä pelattiin. Siinä vaiheessa alkoi vituttamaan, kun rahapajalta tuli niitä avaruusrahoja (muistaakseni 84), jotka olivat kuin Itä-Saksan kolikot eli alumiinia eivätkä lentäneet. Voi olla, että siihen aikaan ei ollut enää vitosen seteliä. Toki useimmissa pötköissä niitä oli tosi vähän ja jos oli niin avaruusrahakisat olivat sitten erikseen ja silloin heitettiin voimalla, eikä tarkkuutta.

 

[teemu73]

Pajatsoja oli kolmenlaisia. 20 pennisen oli niin harvinainen, etten muista sellaista kuin Rukalta, markan oli yleisin mitä pelasin, mutta 50 pennin oli silloin siisti

Jossain Laitilan huoltiksella oli 20-pennisen kone, mutta en oikein koskaan voittanut siitä mitään. 50-pennisen kone tosiaan oli siistein. Yhdessä satakuntalaisessa T-marketissa hakkasin joskus sen verran monta kertaa keskiporttiin, että lopuksi tuli läpi pelkkä lyöntikolikko, eikä ollut järkeä jatkaa pelaamista.

Koripalloa tuli enemmän telkkarista kuin nyt. Sm-sarjassa jylläsivät HNMKY ja KTP. Joskus menestyivät myös Pantterit ja ToPo. Jonathan Moore ja Anssi Rauramo olivat hyviä.

Tosiaan. Eikä pidä unohtaa myöskään Larry Poundsia ja valmentaja Kari Liimoa. Lentopalloakin tuli aika usein, Raision Loimu ja Kari Kalin jyräsivät Pieksämäen NMKY:tä vastaan.

Harri Kirvesniemi, Thomas Wassberg, Paul Gunnar Mikkelplass, Mietaa, Ove Aunli, Nikolai Zimjatov ja kumppanit. oli muuten silloin vielä paljon suositumpi laji kuin mäkihyppy.

Juu. Katselin jopa 50 kilometrin hiihtoa siten, että kirjasin paperille ylös hiihtäjien väliaikoja. Ja välittömästi kisan jälkeen itse sukset jalkaan ja ulos leikkimään Mietaata.

C-kasetilla kulki sen ajan tiukimmat biisit, niitä taidettiin jopa nauhoitella mankat vastakkain jos ei ollut tupladekkiä käytössä.

Eipä ollut vaihtoehtoa. Serkulla oli live-versio Yön Laulu meille kahdelle biisistä ja se oli niin kova sana, että oli pakko kopioida se kahteen kertaan peräkkäin samalle kasetille. So not, vaikka oli "mankat vastakkain" -versio. Pari omistamaani lp-levyä piti tietysti myös kopsata kaseteille, koska älppäriä pystyi kuuntelemaan vain kotona olohuoneessa.

Tuosta omppuvarkaudesta tuli mieleen, että söikö kukaan niitä omenoita? Oleellisempaa varmaan oli vain se, että mentiin varastamaan niitä ja heitettiin sitten menemään.

 

[scholl]

Juu. Katselin jopa 50 kilometrin hiihtoa siten, että kirjasin paperille ylös hiihtäjien väliaikoja. Ja välittömästi kisan jälkeen itse sukset jalkaan ja ulos leikkimään Mietaata.

Itse pidin 80 luvun puolivälissä vähän vastaavaan tapaan sm-liigan pistepörssiä. Joka kierroksen jälkeisenä päivänä otin Hesarin urheilusivut ja lyijykynällä päivitin jokaisen sm-liigajoukkueen pistepörssin ruutupaperille. En muista oliko joukkueita 10 vai 12, mutta joka tapauksessa niin monta sivua piti kirjoittaa joka kierroksen jälkeen uusiksi.

 

[teemu73]

Oliko niin, että Veikkauksen pelien vaihtoehdot olivat Lotto, Jokeri, Vakioveikkaus ja Ravi, eikä muuta? Jossain vaiheessa tuli mukaan Bingolotto ja joku Lätkäveikkaus oli kokeilukäytössä mutta se lopetettiin vähäisen suosion vuoksi.

Joka tapauksessa lauantain pelit ja arvonnat oli veikattava keskiviikkoon mennessä ja sitten sai jännätä rivin muodotumista samalla kun katseli Liverpoolin matsia Aulis Virtasen selostamana. Vihjeet otettiin esimerkiksi ohuesta Veikkaus&Lotto -lehdestä.

Vakiorivin pystyi täyttämään ns. avokupongille tai kierroskohtaiselle kupongille, jossa näkyi joukkueiden nimet.

Jossain siirtymävaiheessa sai valita, tekeekö rivin perinteiselle vai on-line -kupongille. Sitten tulikin tuo mieletön uudistus, kun Loton sai jättää vielä lauantaina.

Rivit jätettiin R-kioskille, ja asiointi tapahtui tietenkin luukun kautta pakkasessa palellen.

 

[Vakio]

niin sanotaan fiblu, mutta kirjoitin automaattisesti viblu, koska v on fau. Vähän niinkuin volkswagen. Mutta mistä tuo viblu/fiblu tulee?

Asiasta ei näköjään olla ihan varmoja, mutta tällaisen selityksen löysin:

http://koti.mbnet.fi/joyhan/R5.html

"Monasti leikkikielet ovat antaneet sanoja slangiin,
mm kontinkieli ja fikonkieli. Arvellaan mm. että fibeli ja
fiblu=omena, fiude=auto ja fillari=polkupyörä syntyneen
ruotsin "fikon" -leikkikielestä. Joitain leikkikieliä
ovat puhuneet myös aikuiset."

 

[kovalev]

Olikohan Ritari Ässä purkka punaista, mustassa paperissa ? Maku, en muista sitäkään. Katuhaukka oli paljon kovempi jätkä.

Koripalloa tuli muuten telkasta aika paljon. Joskus 80-90 luvun taitteessa KTP ja UU. pelasivat Trillerimäisen finaalisarjan.

Petri Niiranen ja Jarkko Raitanen oli kovia äijiä.

 

[scholl]

Oliko niin, että Veikkauksen pelien vaihtoehdot olivat Lotto, Jokeri, Vakioveikkaus ja Ravi, eikä muuta? Jossain vaiheessa tuli mukaan Bingolotto ja joku Lätkäveikkaus oli kokeilukäytössä mutta se lopetettiin vähäisen suosion vuoksi.

Ässäarvat olivat suosittuja. Meillä oli koulussa yks kundi, jolla ei ollut C64:ssa levyasemaa, vaan se kasettiasema. Se osti vaikka kuinka monta Ässäarpaa, jotta voittaisi rahat levyasemaan, joka taisi maksaa silloin 3000 markkaa.

 

[Vakio]

Oliko niin, että Veikkauksen pelien vaihtoehdot olivat Lotto, Jokeri, Vakioveikkaus ja Ravi, eikä muuta? Jossain vaiheessa tuli mukaan Bingolotto ja joku Lätkäveikkaus oli kokeilukäytössä mutta se lopetettiin vähäisen suosion vuoksi.

Muistaako kukaan tasapeliveikkausta? Muistaakseni piti saada oikein 8 tasapeliä helvetin pitkältä listalta, jossa ainakin talvikausina olivat kaikki Enlgannin neljän ylimmän divisioonan pelit. Se taidettiin lopettaa vähäisen viikkovaihdon takia.

Oli se muuten melkoista vakiokuponkien täyttämistä, jos halusi veikata nykyistä haravaa vastaavalla tavalla. Silloinhan ne kirjoitettiin auki hajariveiksi. Helposti meni yli 10 kuponkia kun vähän isomman sarjan pelasi.

 

[koo]

Enemmän toivoisin myös 60, 70-luvun lapsilta tarinoita. Mikä oli IN, ja mikä ei ? Mitä toivoisit näkeväsi vielä katukuvassa ja mitä ei luojan kiitos tarvitse enää nähdä ?

Tuossa koko ketjullinen kuuskytluvun lapsia muistelee seitkytlukua. Muistaakseni näitä muisteloita on käyty monessakin eri ketjussa. Jossain pelattiin pihapelejä ja toisessa taas muisteltiin lapsuusajan karkkeja ym. ihmeellisyyksiä.
http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=27148

Terveisin koo

 

[scholl]

Joku mainitsi myös nämä erillaiset pommit. Hauskaa sinänsä, kun miettii kuinka tarkkoja nykyään ollaan näiden räjähteiden suhteen.

Onko papatteja vielä olemassa? Niitähän ostettiin ennen käytännössä joka päivä. Joidenkin ostareiden urheilukaupat varmaan elivät niiden myynnillä. Samoin tulitikkuaskeja ostettiin välillä monta punttia päivässä. Niitä laitettiin sitten jossain kaduilla palamaan.

Tupakointia kun piti kokeilla ala-asteella niin joku osti kaupasta teetä ja sitä sitten poltettiin. En muista oliko siinä muutakin heinää seassa. Enkä muista, että oliko se jotain kirjoituspaperia minkä sisään se käärittiin. Yllättäen noista kaikista jäätiin aina kiinni. Mitään ei onnistunut tekemään ilman että olisi jäänyt fakkiin.

 

[startin13]

Olikohan Ritari Ässä purkka punaista, mustassa paperissa ? Maku, en muista sitäkään. .

No sitten Ruutibubbista perään!

Kännyköistä ei tietysti ollut tietoakaan, mutta NMT 450 salkkumallia oli kovastikin bisnesmiehillä käytössä, ja joillain oli henkilöauton perässä oman auton puhelinumero esim, 949-69 69 69 jne, esim, Nissan Cedricissä olen nähnyt. Kuinkahan moni perään soitteli?

Tuolla olikin jo mainittu autojen perässä lanittaminen.

Eräs serkkuni asui savonlinnassa ja siellä käydessä oli aina jätkien kanssa pihalätkäpelit kadulla talvella käynnissä.

No, eipä mitään, kun auto lähestyi peli areenaa, moke otti maalia hiljakseen pois ajotieltä/ kadulta ja kenttäpelaajat siirtyivät auton taakse. Kun auto hiljensi tai peräti pysähtyi, eipä muutakuin puskurista kiinni ja "ykköskentällinen" auton puskuriin jonoon ja ilmaista kyytiä tuli. Siitä sitten irrottauduttiin kuka minnekkin ja monesti pikku-ukot lenteli pitkin penkkoja,,,

Kiss,Dio,WASP,Scorpions ja tietysti Dingo kaikui mankoista. Sky-tv ja Mr Gadgettia sai katsoa enolla jolla oli kaapeli ja helvetilliset stereot kaikkien kuulokkeineen.

Kivipestyfarkku oli hyvä vaatemateriaali niin farkuissa, takeissa ja shortseissa, ja pienempänä 1-3luokkalaisena Mitren talvitarralenkkarit olivat mahtimenijät, oikeat kunnon "ummenajokkaat".

 

[Monipuolisenhuono]

Kun oli itse tenava niin paikallispelejeä ei ollut kuin 4 ja niitä odotti innolla, nyt niitä taitaa olla 24 ja EVVK.

 

[Yuppi]

Olikohan Ritari Ässä purkka punaista, mustassa paperissa ? Maku, en muista sitäkään.

Samanlaiset on muistikuvat, olisiko mansikkaa ollut.

Näitä tarrakansioita tuli kyllä ansiokkaasti täytettyä ja jostain löytyy varmaan vieläkin (lähes) täydellinen Italy ´90 -kirja. Mä sain jouluna jonkun boksillisen niitä tarroja ja vähän ajan päästä mulla oli jotain sata Andrea Carnevalea ja Peter Shiltonia. Sitten parin vuoden päästä alkoi ilmestyä näitä Sisu Hockey Cardseja, mitkä on kanssa varmaan jossain tallessa vielä. Myös se Pekka Tirkkosen nimmarilla varustettu kortti.

Kesäisin piti sitten rekonstruoida futiksen MM-kisoja potkimalla Telex-palloja (vihreitä, punaisia...) sellaiseen puusta pykättyyn maaliin. Ja aina niin, että brassit voittivat. Kun ne raukkaparat eivät niihin aikoihin oikein muuten pärjänneet. Talvella vastaavasti pelattiin Lukko mestariksi monta kertaa.

Jäähallissa tuoksui siihen aikaan erilaiselta, paremmalta tietenkin. Ja joka peli oli iso tapahtuma, Lukko-laulu soi radiossa...

Amigalla väännettiin kovasti Sensible Socceria silloin, kun ulkona oli huono ilma. Amigassa oli sellaisia pieniä joystickejä, mitkä katkesi aina välillä kun tarpeeksi ryskittiin. Teipillä ja muilla virityksillä ne silti aina kuntoon saatiin.

Jollain tavalla tuntuu että tämä vuosituhat on ihan erilaista aikaa kuin vaikka vielä ´99. Tai pari vuotta vuosituhannen alustakin vielä, mutta nykyään kyllä vituttaa kaikki helvetin messengerit, ircit, wapit ja facebookit. Tietenkin itsekin käytän niitä, mutten kyllä sellaisella antaumuksella millä tiedän joidenkin ihmisten näiden parissa näpertelevän.

 

[Väsyneet Kädet]

Kyllähän tämmöinen tuo muistot pintaan..
Ihan pikkupentuna muistan, että Sky Channel & Transformers oli lyömätön yhdistelmä. Rivarialueen pihajuhlissa piti syödä niin paljon grillimakkaraa, että tuli oksennus.
Ala-asteella pelattiin alkuunsa kaikki välitunnit aina jalitsua; "eka tokaa", "kuudes loppuja" jne jne. Loppupuolella koulun pihaan saatiin kahden tulen välissä -viivoitus ja sitä pelattiin sitten luokan kesken usein - ja lähes kaikki osallistui!!
Liikuntatuntien pesispeleissä melki kaikki jätti viimeisen aina lyömättä ja koitti juosta suoraan pesälle. Diskoissa vain tytöt tanssi nopeita ja pojat ootteli niitä hitaita. Ja sitten kun oli oma sussu, niin persiistä pidettiin kiinni. Ja olihan se kingi, jos joku jannu tanssi jonkun vanhemman tytön kanssa.
Talvisin pihahöntsyt tai kunnon pelit jäällä. Kesällä 10 tikkua laudalla jne.
Ja sen muistan, että aina oli karmee ressi, jos meinas myöhästyä koulusta, vaikka ei siitä olis mitään sanktioo varmaan ees tullu.
Ei ollu mitään pleikkareita. Commodore 64, Amiga - ne oli rautaa. Sit pelattiin seikkailupelejä, joissa oli 15 diskettiä ja lisälevyasemia oli useampi pinossa, ettei tarvinnut jatkuvasti levyjä vaihdella.
Kasetille nauhoteltiin radiosta musiikkia, joskus vinyyliltä tuli kuunneltua Jason Donovania tai Ennio Morriconea. Ja kun porukat oli jossain, niin Playboy esittää oli hurjaa settiä. Ja koko ajan piti olla varuillaan, ettei kukaan tuu.

Melkosia aikoja!

Oli ne hurjia aikoja.

 

[Mustaine]

- Minkälaisia muistoja sinulla on lapsuudesta, teini-iästä, ala-asteen diskoista, leluista, tv-ohjelmista, ensirakkaudesta, ensimmäisestä vinyylistä, kasetista tai cd-levystä, jne...

- Mitkä asiat olivat ennen paremmin, mitkä huonommin ?

- Mitä asioita kaipaat. Mitkä asiat tuntuvat nyt suorastaan noloilta ?

- Mitä mieltä ylipäätään asioiden " romantisoimisesta ". Kultaako aika muistot ?

Menneisyydessä on hyvä elää? Itse olen ainakin paatunut nostalgikko, jolle muutokset on aina pienoinen shokki. Itse olen syntynyt 70-luvun loppupuoliskolla.

Musiikillinen nostalgia:

- Rainbow'n ja Purplen pakkosyöttö veljien toimesta. Fanihan minusta tuli. Veljen kanssa soittelimme kovasti piha-aitan ylisillä.
- Rock-radio. Kasetille parhaat biisit talteen.

Autot:

- Isä vaihtoi autoa kuin paitaa, ja näistä onneksi on valokuvia millä fiilistellä. Varsinkin -79 Jeep Wagoneerin muistaa hyvin, kun ei pienenä tahtonut kyytiin yltää kiivetä.

Reissut:

- Matka maalta Ouluun oli mukavaa. Tuli käytyä liikennepuistossa.

Nolotukset:

- Kuuntelin Salovaaran radio-ohjelmaa.

TV:

- MacGyver. Hiihtolenkiltä syömään ja katsomaan Ihmemiestä.
- Miami Vice. -35 asteen pakkasessa Miamin pojat olivat hyvin cool. Jo silloin muistan olleeni vaikuttunut Jan Hammerin biiseistä.
- Laurel and Hardy. Joskus -87 vielä näytettiin ahkerasti tv:ssä. Ykkössuosikki Muuttomiehet(The Music Box), jossa pojat raahasi pianoa hirveän pitkiä ja jyrkkiä rappusia pitkin, ja tietysti se valahti aina portaat alas. =)
- Onneksi lähes kaikki VHS:t on vielä tallessa ja melko hyvässä kunnossa. Varsinkin vanhat tv-mainokset naurattaa.