Koska syötävien muisteloista on jo oma ketjunsa niin tässä jotain muuta.
Jokaisella pojalla oli jossain vaiheessa itse tehty ritsapyssy. Kädettömillä pelkästään y-mallinen oksankarahka ja niiden väliin viritettynä polkupyörän sisäkumin kappale. Taitavammilla oli oikean mallinen kivääriversio, jossa kumi viritettiin edestä aina liipasimelle asti. Pyssyllä sai parhaassa tapauksessa hätisteltyä harakoita, heikoimmassa vaihtoehdossa naapurin ikkunan palasiksi.
NHL-merkkiset luistimet, joissa taisi olla tarjolla kaikkia sateenkaaren värejä aina iloisen keltaiseen asti. Ne piti olla. Torspo-merkkinen maila.
Puiset sukset (Järviset) joita piti voidella tervalla. Niillä tuli hiihdettyä nelinumeroinen luku kilometrejä. Koulussa täytettiin hiihtopäiväkirjaa, johon tuli päiväys, reitti ja kilometrimäärät sekä vanhemman allekirjoitus. Tietyistä hiihtomääristä sai sitten palkinnoksi pronssisen, hopeisen ja kultaisen neulan (vai oliko se jokin napsautettava?).
Scalextric-sähköautorata, joka minulla on itse asiassa edelleen ihan toimivana. Sen kohollaan olevista kaarteista sai hyvät vauhdit eikä auto sinkoillut niin pahasti ulos kurveista.
Puissa kiipeily oli yksi mukavimmista ajanviettotavoista kesällä. Puissa saatettiin olla tunninkin verran kerrallaan.
Ruokakaupassa ei itse otettu hyllyiltä mitään, vaan kauppias nosteli tavarat hyllyiltä ja kokosi pöydälle kirjaten samalla ostoksia mustekynän täyteosalla pöydällä olleisiin pakkauspapereihin. Ostoksia ei maksettu heti, vaan ne merkittiin "kirjalle" joka sitten kerran viikossa (?) käytiin kuittaamassa pois.
Keväisin parasta seikkailua oli lähteä lumpsimaan heikoille jäille. Jonkin verran itsesuojeluvaistoa oli, sillä syviä vesiä varottiin, mutta rantajäitä, siltojen pieliä ja pelloille syntyneitä lampia testailtiin ahkerasti kävelemällä jäätä pitkin kunnes risahti ja putosi veteen.
Telkkarista tuli niin vähän lasten ohjelmaa ("Pätkis") ettei se päässyt häiritsemään ulkoelämää. Lähestulkoon kaikki illat ja vapaat vietettiin ulkona kesät talvet. Kalastaminen oli rakasta jo silloin ja sen myötä saa kyllä "madonreiän" menneisyyteen vieläkin, koska sen tunnelma, hajut ja muu aistiminen ei ole muuttunut miksikään vuosikymmenten saatossa.