Nostalgia-ketju

[scholl]

Diskoissa vain tytöt tanssi nopeita ja pojat ootteli niitä hitaita. Ja sitten kun oli oma sussu, niin persiistä pidettiin kiinni. Ja olihan se kingi, jos joku jannu tanssi jonkun vanhemman tytön kanssa.

Itse en uskaltanut mennä discoon ennen kuin täytin 18v. Ei ollut halua hankkia vääriä papereita eikä halua ottaa riskiä, ettei pääse sisään. Olin siis ensimmäistä kertaa discossa legendaarisessa KY Exitissä. Se oli kyllä hienoa aikaa. Oli pöytiintarjoilu. Juoman kanssa ei saanut kierrellä. Sinä iltana olin ainoan kerran elämässäni ravintolassa myöskin karaokessa. Tosin en ollut yksin siinä lavalla. Siihen aikaan ei myöskään päässyt sisään, jos ei ollut siististi pukeutunut. Meidän koulusta jotkut olivat kuulemma joutuneet lähtemään himaan vaihtamaan kengät. Ne olivat sitä porukkaa, joiden tavoitteena oli lukiossa dokata sata kertaa vuoden aikana. Se tuntui hurjalta silloin, kun itse maisteli pari kertaa vuodessa. Nykyäänhän sata kertaa ei ole mitään. Itsekin kiskoin viime viikolla kolme todella railakasta känniä putkeen.

Kenellä oli muuten Matchbox-autoja? Mulla oli niitä todella paljon. Lisäksi mulla oli sellaista autorataa metrin pätkissä, millä ne Matchboxit juuri mahtuivat menemään. Virittelin pitkää rataa aina niin, että oli joku tuoli pöydän päällä, mistä rata lähtee ja menee erilaisten tukien (esim. roskikset) kautta umpikujaan. Sitten autoja lähetetään yksi kerralla niin että törmäsivät toistensa perään. Jossain vaihessa joku suistuu radalta esim. roskikseen. Joskus koko rata katkesi. Autot kestivät yllättävän hyvin. Tosin joillain kiskoilla ei ollut Matchboxeja, vaan jotain muovisemmanoloisia autoja ja niissä oli pyörät huonommat. Ei tarvinnut kauaa harrastaa tuota, kun eivät enää kunnolla pyörineet. Löysin muuten pari vuotta sitten säkillisen noita Matchboxeja ja muistikuva hienosta kokoelmasta pikkuautoja katosi. Ensinnäkin ne ovat pienempiä kuin luulinkaan ja toisekseen se kunto oli järkytys. Hieno nykyaikaisenoloinen uusi Renault femmakin, jonka sain, kun mutsi ja faija olivat jossain kaupunkilomalla, osoittautui romuksi.

Toinen merkittävä lelu oli Märklin rautatie. Se oli hieno. Ostettu joskus 50 tai 60 luvulla. Rataa oli meillä paljon ja ne veturit sekä vaunut olivat todellakin hienoja. Aina välillä se koottiin vapaapäivänä ja ajeltiin.

 

[moby]

Eikä pidä unohtaa myöskään Larry Poundsia ja valmentaja Kari Liimoa.

Kotkalaisena harmitti eniten se, että Larryn kansalaisuuden saaminen kesti kauan. Tästä kehiteltiin erilaisia salaliittoteorioita, jossa Namikan jätkillä oli yhteyksiä viranomaisiin ja anomusta jarruteltiin tahallaan.

Kovin jätkä KTP:ssa oli Jarkko Tuomala, joka usein kulki kaupungilla siistissä nahkarotsissa ja muistaakseni vielä spaddu huulessa.

Tuosta omppuvarkaudesta tuli mieleen, että söikö kukaan niitä omenoita? Oleellisempaa varmaan oli vain se, että mentiin varastamaan niitä ja heitettiin sitten menemään.

Enpä muista syöneeni, sillä meillä oli hedelmille muuta käyttöä ja tämän keksinnön nimi oli omenalinko. Omenalinko oli vaihtelevan mittainen pihlajan oksa, jonka päähän omena laitettiin, sen jälkeen virvelöinnistä tutulla tyylillä linkoa heilautettiin olan yli, jolloin omena lensi joskus jopa todella pitkälle, joskus naapurin ikkunaan.

Mukava harrastus oli pihapelien jatkona pelattu "pistepeli", jossa kiekkoa/palloa lauottiin maaliin ja maalin eri osista sai pisteitä vaikeustason mukaan. Muistaakseni pisteet menivät jotenkin näin:

-Alaraudat armotonta vittuilua, että etkö osaa kohottaa
-Verkko 2p
-takarauta(pysty) 3p
-Tolppa 5p
-Ylärima 10p
-Jos sai pelivälineen maalin katolle 20p

Ennen pelin alkua sovittiin mihin pistemäärään asti pelataan.

 

[Vakio]

Hieno nykyaikaisenoloinen uusi Renault femmakin, jonka sain, kun mutsi ja faija olivat jossain kaupunkilomalla, osoittautui romuksi.

Se on aika tavallista noiden Renaultien kanssa ;).

Lätkäpeli oli kyllä kova sana. Ei mikään Stiga vaan se vanhempi, jossa oli peltiukot. Mulla oli muistaakseni Toronto ja Montreal. Niissä pystyi taivuttamaan lapoja mielinmäärin. Pakeilla sai vedettyä aivan helvetin kovia skodeja, kun tökkäs täysillä sitä ohjauskeppiä. Pelattiin koulukavereiden kanssa turnauksia. Oi niitä aikoja.

 

[scholl]

Autot:

- Isä vaihtoi autoa kuin paitaa, ja näistä onneksi on valokuvia millä fiilistellä. Varsinkin -79 Jeep Wagoneerin muistaa hyvin, kun ei pienenä tahtonut kyytiin yltää kiivetä.

Mun mielestä amerikkalaiset autot eivät ollut kovin suosittuja suurimmaksi osaksi aikaa. Kai se johtu osittain siitä, kun esim. 85 Dollari maksoi 7 markkaa. 89-90 tilanne oli toinen ja silloin jenkkiautoja tuli ihan sikana Suomeen sekä virallisesti että harmaatuontina. Ennen tuota 80-luvun loppua meillä oli ollut vain yksi jenkkiauto. Faijan joku tuttu oli muuttanut Jenkeistä Suomeen ja tuonut Oldsmobilen niin siitä innostuneena meillekin ostettiin jossain vaiheessa Oldsmobile. Se ei tainnut olla kehissä kuin korkeintaan vuoden ja sitten ostettiin joskus olikohan se 1981 uusi W123 korin 280E. Se oli hurja auto siihen aikaan kun taisi kulkea 230km/h. En muista mikä auto mutsilla silloin oli. Se oli muuten jännä juttu, kun se Mersu oli oleellisesti parempi auto niin silti joku lähiseudun vanhempi kundi oli ihan ihmeissään, että miksi vaihtaa jenkistä mersuun. Se oli alueen Fonzi se jätkä. Taisi olla nahkatakki, prätkä ja joku erikoinen autokin sillä.

Joskus jo aiemmin 70 luvun loppupuoliskolla jotkut frendit ihmetteli sitä, että meillä oli autossa takapenkillä turvavyöt. Niillä saattoi olla perheessä joku kuplafolkkari, missä ei ollut.

 

[scholl]

Lätkäpeli oli kyllä kova sana. Ei mikään Stiga vaan se vanhempi, jossa oli peltiukot.

Mulla oli sellainen uudempi peli, missä oli keltaiset ja punaiset ukot eli ilmeisesti Ryssä ja Ruotsi, mutta se ei ollut sellainen versio, missä pelaajat pääsee maalin taakse. Kehitin sellaisen vedon, että keskushyökkääjä virittää mielettömällä voimalla jengan laidan kautta. Voitin aina kaikki tuttavaperheidenkin isät käyttämällä juuri tuota laukausta. Niitä pelaajia katkesi helposti. Jalat olivat jotenkin heppoisia. Niinpä kun niitä meni rikki niin ostin 3. setin ukkoja Stockalta. Ne oli Suomen väreissä. Niinpä vieraita saattoi joskus haitata se, että Suomen ukkoja pelasi sekä Ruotsin että Venäjän riveissä.

Kun vanhemmat olivat poissa niin pelattiin broidin kanssa lätkäpeliä viinirypäleillä.

 

[teemu73]

Tuosta Rockradion rokkimittarista tuli yks flashbacki:

Siinähän soitettiin 6 biisiä, joista 3 eniten ääniä kerännyttä pääsi jatkoon (joskus vielä tuota ennen suhde oli 8/4). Kuitenkin käsite taivas-hitti muodostui kun Dingon Levoton Tuhkimo oli ollut about 20 viikkoa mukana. Samaan aikaan jyräsivät viikosta toiseen myös Eppujen Reppu-laulu ja Laura Braniganin Self control. Uudet tulokkaat eivät päässeet koskaan jatkoon, joten säännöt oli laitettava uusiksi. Kerran Dingo ja Eput voitti samalla äänimäärällä kisan ja kappaleet soitettiin päällekkäin juontajan todetessa: "älkää ihmetelkö jos tämän rockradion loppu on jotenkin sekava".

 

[Jii]

Stigalla pelattiin pöytälätkää kesät talvet. Turkkarin urheilusivuilta leikattiin kiekkoilijoiden kuvia ja liimattiin pahviin ja näin saatin omat lätkäkorit. Sitten ennen peliä joko arvottiin tai valittiin pelaajat, jotta saataiiin joukkueelle kentälliset. Itse pelissä sitten laskettiin maalit ja syöttöpisteet.

Hauskinta oli kun mukana oli 3-4 kaveria ja pelattiin kaksinkertainen sarja. Iltapäivän loputtua saatiin sitten pelit pelattua ja pistepörssit kuntoon. Niitä kortteja piti vain olla jumalaton määrä. Sama pelaaja kun ei voinut tietenkään olla kahdessa joukkueessa. No, onneksi oli käytössä kotimaiset ja ulkolaiset pelaajat.

Jotenkin muistelisin, että Mikko Mäkelä oli kova pistemies noissa peleissä. Johtui varmaan hyvästä värikuvasta, jossa herra oli tukka pystyssä Ilves-puserossa ja se pahvikin taisi olla aika paksua. Yleensäkin värikuvalliset kortit oli mustavalkosia parempia. Harmi, että suurin osa lehtien kuvista oli silloin mustavalkoisia.

 

[Mustaine]

Mun mielestä amerikkalaiset autot eivät ollut kovin suosittuja suurimmaksi osaksi aikaa.

Joo, ja näihin Wagoneereihinkin lyötiin Valmetin(!) diisseli keulalle Suomessa, meillä oli tuo suora kutonen bensa 3-vaihteiseilla manuaalilootalla. Kokeiltiin vaihtaa petrokäyttöiseksi, ja kansi muistaakseni halkesi. Petron hajun muistaa vieläkin, siihen aikaan oli paljon näitä 99-petro-Saabbeja, jotka hajustivat tienoita.

Kakkosautona oli vuonna -84 Suzuki Alto ja oli hemmetin hauskaa, kun pari vuotta tuosta luopumisen jälkeen ko. auto oli Kesoilin mainoksessa, jossa sillä ajettiin pahviseinän läpi! =)

 

[AnFa]

Mukava harrastus oli pihapelien jatkona pelattu "pistepeli", jossa kiekkoa/palloa lauottiin maaliin ja maalin eri osista sai pisteitä vaikeustason mukaan. Muistaakseni pisteet menivät jotenkin näin:

-Alaraudat armotonta vittuilua, että etkö osaa kohottaa
-Verkko 2p
-takarauta(pysty) 3p
-Tolppa 5p
-Ylärima 10p
-Jos sai pelivälineen maalin katolle 20p

Ennen pelin alkua sovittiin mihin pistemäärään asti pelataan.

Moderaattorit voivatkin puuttua tähän mobyn off topiciin, koska tämä on nostalgia-ketju ja täällä heitellään yhä tänäkin päivänä meidän reilusti yli kaksikymppisten miesten harrastuksia kehiin. Eli kyseessähän on "pistepörssi". Noihin pisteisiin sen verta viilaisin korjausta/lisäyksiä et alaraudasta/maaliin menemisestä meillä saa yhden pisteen, takaylärimasta saa kanssa 10p, etuylärimasta maaliin 15p ja tolpan kautta maaliin 7p.

Menee melkein aina ulkojäillä pelailu tohon pistepörssin pelailuun, jos ei ole tarpeeksi jannuja et saatais pelit käyntiin. Tulis vain ne ulkojäät tällekkin talvelle.

 

[kovalev]

Omenoitahan ei tietenkään syöty, vaan niillä mentiin sotaa ja heiteltiin mummoja. Myös hernepillit oli kovia ja ritsoilla ammuttiin määlyjä.

Tutuksi tuli minullekin tuo urheilukisojen seuraaminen koulussa. Muistan ainakin Lahden MM-kisat -89, kun katseltiin juhlasalissa miesten viestiä. Ruotsin ankkuri Mogren lähti lopussa kuin naton ohjus ja suomalainen (nimi ?) jäi kauas taakse.
Myös Tokion -91 keihäsfinaali katseltiin koulussa. Poika Kinnunen heitti ja voitti. Kari Mänty haastatteli isä Kinnusta studiossa, mutta se vain itki.
Kaikista legendaarisinta oli kuitenkin se, kun mentiin liikkatunnilla sinne samaan juhlasaliin, opettaja laittoi Anne Sällylän " Jumpataan Annen kanssa " videon pyörimään, ja sitten todella jumpattiin Annen kanssa koko tunti. Muistaakseni vielä suhteellisen tosissaan.

Yksi hauska muisto liittyen kasvatukseen. En siis todellakaan väitä, että omassa lapsuudessa olisi ollut jotenkin hirveän paljon ankarampaa kuin vaikka nyt. Helpollahan mekin päästiin. Mutta mulla oli pari kaveria (veljekset), jotka oli todella kovia pahantekijöitä. Ja niillä oli kotona ihan oikea "risu" vessanoven päällä ja muutaman kerran tuli todistettua livenä, kun kavereiden isä antoi niille risusta perseelle niin, että jätkät vinku ja perseet punoitti. Joskus se isä kysy multa, että " jokos sää oot saanu risua ? " Minä en saanut kuin joskus tukkapöllyä, joka toki sekin oli aika veemäistä. Ensin isä nappasi niskavilloista ja sen jälkeen hieroi vielä vähän päälaelta.
Mutta mulla oli aika vapaa kasvatus kuitenkin. Sain viikkorahaa ja kaikkea. Ne veljekset sai ehkä 5 markkaa kuussa, jos sitäkään ja ne oli mulle aina kateellisia.
Mutta toisaalta, niillä oli oma Honda Monkey mökillä.

 

[Eino_Mies]

Paljon hienoja muistoja herättäviä asioita on täällä jo mainittu. Tässä tiivistettynä oma listaus, jossa on varmaan samoja juttuja, kuin muilla 80-luvun nuorilla.

- Tunturi Super Sportin ja Solifer Suzukin virittäminen
- TV:ssä mm Spede Show, ÄWPK, Hymyhuulet, Dallas..
- Köyliön Lalliksen la-illan ryyppyreissut (pullo piiloon, kytät tulee!)
- Äijänsuon jäähallissa oli vielä kylmä, tunnelma oli hyvä ja "aito" hallin tuoksu.
- Kyläkoulun kiekkokaukalon jäädytystalkoot.
- Paikallisradioiden uutuudenviehätys ja C-kasetille nauhoitukset.

- Meinasi vallan unohtua: Commodere 64! Itsellä ei ollut, mutta kaverin luona pelattiin pitkät tovit. PRESS PLAY ON TAPE

 

[scholl]

Tuo Petro oli ihan ihme hössötys. Sitä ei kestänyt todellakaan kauaa. Siihen aikaan muuten Valmetin työntekijät saivat jonkin alennuksen niistä uusista Saabeista ja petroja kai sitä kautta yleistyi jonkin verran.

Meillä oli muuten Saab 96 kanssa. Faija oli jotenkin innostunut klassikkoautoista ja kun se oli viimeisiä kappaleita, mitä niitä valmistettiin niin sellainenkin piti ostaa. Ei sillä kukaan hirveästi ajanut yleensä. Se oli itseasiassa aivan hirveä ajettava. Ajoin itse pari kertaa, kun olin saanut kortin, jos se piti viedä esim. renkaidenvaihtoon rengasliikkeeseen tms. Jarrut olivat niin huonot, ettei kukaan uskokaan. Lisäksi se vei sikana bensaa ja tankki oli silti tosi pieni. Sieltä näki myös huonosti ulos ja se oli todella raskas ohjata. Todellinen kaupunkiauto siis. Faijan faija lainasi sitä, kun sen auto meni lunariin ja uusi ei ollut vielä tullut ja kun tankkasi seteliautomaatilla satasella niin kaikki ei mahtunut tankkiin. Kun joku osti sen auton varmaan kymmenkunta vuotta sitten sen jälkeen kun se oli vajaat 20 vuotta seissyt lähes koko ajan niin ei siinä paljon ollut kilometrejä kertynyt.

Suomalaisesta autoteollisuudesta senkin verran vielä, että Talbot Horizon on huonoin auto, mitä mutsilla on koskaan ollut. Sitä tehtiin Suomessa ja mutsi luuli, että se on näppärä kaupunkiauto, mutta se oli ihan onneton. (edit. naureskelin muuten ihan kippurassa myöhemmin kun näin Miamissa Horrarin Dodge Omnina) Ei pitänyt kuin hetken aikaa ennenkuin vaihtoi pois ja isompaan autoon.

En oikein ymmärrä tuota petrohössötystä siinäkään mielessä, kun bensa ei ollut silloin kallista. Öljykriisi oli ollutta ja mennyttä.

 

[bozik]

Kenellä oli muuten Matchbox-autoja? Mulla oli niitä todella paljon. Lisäksi mulla oli sellaista autorataa metrin pätkissä, millä ne Matchboxit juuri mahtuivat menemään.

Matchbox oli aikanaan noissa autoleikeissä ylivoimainen kuningas. Autoratahommista mieleen on jäänyt kurvien voiteleminen voilla. Hommaan tuli lisää haastetta ja kisoista mielenkiintoisempia, kun oli välillä pakko hieman hellittää kaasua.

 

[Koirapoika]

Mainio ketju, kiitokset kovaleville. Nostalgiapläjäyksiä on toki muistissa. Urheiluruutu tuli vain kahdesti viikossa. Lauantaisin tuli englannin liigan ottelu, yleensä jaksoi seurata ensimmäisen puoliajan, sitten tuli jotain tärkeämpää tekemistä. Saattoipa selostajana toiminut Aulis Virtanen vainaa mainita mustavalkovastaanottimien omistajille kumpi joukkue pelaa vaaleammissa peliasuissa ja kumpaan suuntaan hyökkää.

Tappara-Kärpät finaalisarjasta muistan yhden ottelun mikä tuli jälkilähetyksenä, ajan tapaan. Siihen aikaan isoveli oli Tapparan puolella eikä pieni Koirapoika tietenkään voinut olla samaa mieltä, Kärpät toki suosikkina (uskomatonta!) Mutta ottelu kulki niin, että Tappara oli muikeassa johdossa ja olin nukkumaan menossa kun kävin mutsilta kysymässä miten peli päättyi, Kärpät oli tehnyt huikean nousun ja voitti. En sitten mennytkään nukkumaan.

Omenavarkaissa käynti oli kutakuinkin jännittävintä mitä housut jalassa saattoi tehdä. Ilman housuja tapahtuvista aktiviteeteista ei ollut tietoakaan, jos on vieläkään.

 

[Jii]

Omenavarkaissa käynti oli kutakuinkin jännittävintä mitä housut jalassa saattoi tehdä. Ilman housuja tapahtuvista aktiviteeteista ei ollut tietoakaan, jos on vieläkään.

Höpö höpö. "Minä näytän, jos sinäkin näytät" oli kyllä silloin jo keksitty. Katsoa sai mutta ei koskea. Vai saikohan?

 

[kovalev]

Noh, ilman housuja tuli ainakin joskus mentyä " Viinikan Vilauttajaa ". Elävästi on jäänyt mieleen, kun joku mummu huusi lempeästi ; " Onpas pojilla puhtaat pyllyt "

 

[scholl]

Saattoipa selostajana toiminut Aulis Virtanen vainaa mainita mustavalkovastaanottimien omistajille kumpi joukkue pelaa vaaleammissa peliasuissa ja kumpaan suuntaan hyökkää.

Mustavalkotelkkareissa oli muuten halvempi tv-lupa. Niitähän taisi olla radiolupa, mv-lupa ja värilupa kaikki erikseen. Toisaalta mustavalkotelkkarit olivat värikkäitä. Jonkun kaverin himassa oli muistaakseni vihreä mustavalkosalora. Todellinen mikkoalatalotelkkari.

Säätiedotukset olivat hauskoja, kun niitä aurinkoja ja sadepisaroita lisättiin ja poistettiin kartalta kesken esitystä.

edit. syksyn sävel muuten katottiin joka vuosi telkkarista. Ja Mikko Alatalo voitti aina. En muista oliko hänen lisäkseen mukana muita kuin Erkki Liikanen ja se hormonihiiri Mika Sundqvist, joka taisi voittaa oliko se 81. Miksiköhän Syksyn Sävel lopetettiin. Suomalaiset pärjäsivät siinä nimittäin hyvin, jos Euroviisuihin verrataan

 

[Koirapoika]

Säätiedotukset olivat hauskoja, kun niitä aurinkoja ja sadepisaroita lisättiin ja poistettiin kartalta kesken esitystä.

Työkaveri kertoi tänään ettei hänen siskonsa usko että tuolla tapaa on säätiedotusta esitetty. Kyllähän Erkki Nystenin akvaariolasit muistetaan. Laseista puheenollen, silloin ennen vanhaan taisi olla vaan järeitä kehyksiä tarjolla, ei ainakaan arkistomateriaaleissa näy kovin siroja kehyksiä kellään. Onhan toki linssien ohuudessakin tultu eteenpäin, silloin ei varmasti ohennettuja linssejä edes tunnettu.

 

[Jii]

Onhan toki linssien ohuudessakin tultu eteenpäin, silloin ei varmasti ohennettuja linssejä edes tunnettu.

Tai sitten ne maksoivat miljoonia. Muistan ekan lasini vuodelta 86. Vahvuutta oli jotain -2 ja paksuutta oli tuplasti siihen mitä nykyisissä vaikka vahvuuskin on triplaantunut.

 

[scholl]

Kuka muuten kattoi tuohon aikaan missikisoja? Itse katsoin jossain määrin innostuneena kerran ne kisat. Nina Rekola oli silloin se missi. Yritin kyllä puoliksi dissata kisoja sanomalla, että on paska ohjelma. Tosin en ole varma, että katsoinko miss Suomi kisat vai oliko kyseessä kv. kisat, missä Rekola oli mukana. Muistan vain, että katsoin ne mökillä saaressa akkukäyttöisestä 14" matkatelkkarista ja vuosi oli 1983. Samoihin aikoihin tuli formulakisoja, missä meni Rene Arnoux ja Patrick Tambay Keken lisäksi.

Silloin missit eivät vaikuttaneet vielä niin bimboilta. Toisin kuten esim. Tiina Vierto, joka oli samassa englannin keskusteluryhmässä opiskeluaikoina joskus keväällä 94. Sitten tuli vappu ja oltiin menossa bileisiin Skattalle. Oiskohan ollut Grand Marinassa tai Wanhassa Satamassa. En muista, mutta Tiina Vierto yritti sönköttää jotain tyhmää mulle hirveässä jurrissa, enkä ollut siihen aikaan vielä niin kärkevä tylyttämään jengiä ja ottamaan viimeistä sanaa. Se JJ-broidi muuten joutui lähes taluttamaan sitä. Sen jälkeen en ole kyllä missejen kanssa joutunut onneksi hirveästi olemaan tekemisissä. Paitsi Lolan kanssa aikoinaan muutaman päivän duuniin liittyen.

 

[kovalev]

Hyvin on muistissa säätiedotusten mangneettisalamat ja auringot.
Jostain muuten luin ihan vähän aikaa sitten, että 80-luvun alussa 10-15% kotitalouksista käytti vielä mustavalkotelkkaria. Meillä oli yksi mustavalko-matkatelkkari, joka otettiin aina reissuun mukaan, jos mahdollista.
Ja meillä oli se Tennispelikin jonka joku jo mainitsi. Sehän oli 70-luvun tuotos, mutta sain sen kai äidin vanhemmilta ja se oli aikas kova sana ennen Nintendoa ja Commodorea. Elektroniikkapeleistä ; Donkey Kong !!!

 

[scholl]

Laseista puheenollen, silloin ennen vanhaan taisi olla vaan järeitä kehyksiä tarjolla, ei ainakaan arkistomateriaaleissa näy kovin siroja kehyksiä kellään.

Amerikassahan ei niin ollut vielä 2000 luvun taitteessakaan, vaan heillä oli järkyttävän isot ruudut ja paksut kehykset. Monilla oli siellä vielä Alan Greenspaniakin suuremmat monitorit. Niihin verrattuna Mikko Alatalon siniset 20 tuuman Salorat olivat aika mietoa kamaa.

Onhan toki linssien ohuudessakin tultu eteenpäin, silloin ei varmasti ohennettuja linssejä edes tunnettu.

Silloin muovilinssit olivat muotia ja ne eivät olleet tosiaan ohennettuja ja kun linssit olivat suuria niin ne olivat myös paksuja.

 

[Cosmo]

Torstaisin tuli Pätkis, sitä aina saunan jälkeen katseltiin ja saunalimua juotiin. Silloin Smurffit olivat Smurffeja, eikä mitään piipitystä. Eskarissa tms. oli aina tasaisin väliajoin lelupäivä. Kovana smurffifanina toin sitten sellaisen puolimetrisen smurffiinan lelupäivään, ja jengi kelas, että mitä mä jollain tyttösmurffilla oikein duunailen, tyttöjen juttuja. Silloin nolotti, mutta nyt ymmärtää, että eipä sitä oikein muuta naisseuraa ollut silloin tarjolla! Olin yhtä jykiä uunottanut, että mulla on sellanen samanlainen kello kuin Galacticassa, että siitä voi muuttaa itsensä näkymättömäksi. Jätkä penäsi, että tuo se lelupäivään, mutta ehän mä voinut, kun sen käyttö oli kiellettyä.

Myöhemmin sitten ostettiin niitä kaiken maailma auto/laiva/helikopteri-kortteja, joissa oli tiukkoja faktoja ko. laitteista. Jaettiin osallistujien kesken ja kysyttiin jotain ominaisuutta. Kellä oli paras arvo, sai sitten potista kortit. Voittaja oli tietty se, jolla oli lopussa kaikki kortit.

 

[Cosmo]

Ja puhelimeen vastattiin joissain kodeissa sillä numerolla: "8022018, halojaa?" Ja joka seudulle oli omat numerotiedustelut, että jos jotain Tampereen seudun numeroa metsästi, piti soittaa jonnekin Tampereen numerotiedusteluun.

Neiti Aika ja 059. "kuka tuli?" Kerran 059:ssä jotain salakuuntelin, ja päädyin keskelle jotain ihmeellistä keskustelua. Kaksi jätkää jutteli ja toinen oli toiselle velkaa rahaa ja se sitten uhkaili sitä oikein kunnolla. Pelimiehenä löin mankan mikrofonin kiinni luuriin ja nauhoitin tämän jännän puhelun. Agenttihommia.

Ja kun C-kassuille nauhoteltiin kaikkia omia kuunnelmia ja uutisia ja mitä vielä. User generated content oli silloin jo voimissaan, julkaisukanava vaan puuttui.

 

[pernaveikko]

Myöhemmin sitten ostettiin niitä kaiken maailma auto/laiva/helikopteri-kortteja, joissa oli tiukkoja faktoja ko. laitteista. Jaettiin osallistujien kesken ja kysyttiin jotain ominaisuutta. Kellä oli paras arvo, sai sitten potista kortit. Voittaja oli tietty se, jolla oli lopussa kaikki kortit.

Löysin juuri isäni kätköistä viisi kuusi pakkaa noita ja vieläpä hyväkuntoisina ja ihan isoja pakkoja eli enemmän tai vähemmän kaikki tallella. Täytyy antaa kaverin muksuille, jännä nähdä miten ottavat vastaan. Ja mitä kirjoittavat tähän ketjuun vuonna 2026.

Noita pystyy pelaamaan yksinkin järjestämällä huikeita cup-muotoisia turnauksia. En muuten olekaan vielä kokeillut nyt vanhemmalla iällä.