Sori, en löydä "äärimmäistä hulluutta" Duodecimin sivuilta.
Seuraavassa hieman lisää psykopatiasta - tuosta hulluudesta.
Psykopatia on viralliseen tautiluokitukseen sisältymätön luonnehäiriö, jota voidaan mitata luotettavasti. Sen piirteitä ovat lipevyys, mahtipontisuus, itsekeskeisyys, syyllisyydentunteen ja empatian puuttuminen, valehtelu, petollisuus, tunne-elämän pinnallisuus, impulsiivisuus ja toistuvat rikokset.
Psykopaateilla esiintyy aivotoimintojen ja autonomisen hermoston poikkeavuutta, joka aiheuttaa jo varhain käyttäytymis- ja oppimisongelmia,
Psykopatia ei yleensä alenna rikoksentekijän syyntakeisuutta. Näin lienee tässäkin tapauksessa.
Psykopatialla tarkoitetaan luonteen poikkeavuutta, jonka karkeimpia ilmenemismuotoja ovat toistuvat raa'at rikokset ja lievimpiä toistuva harmiton valehtelu. Yksilöön kohdistuvan oikeuspsykiatrisen tutkimuksen kannalta on oleellista pystyä määrittämään sairaudenomaiset tilat ja niiden mahdollinen vaikutus ymmärryskykyyn ja käyttäytymisen säätelyyn.
Yleisen oikeuspsykiatrisen tutkimuksen kannalta on erittäin tärkeätä löytää rikollisen käyttäytymisen ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi on muistettava, että psykopatia saattaa esiintyä esimerkiksi mielisairauden rinnalla.
On arvioitu, että psykopatian esiintyvyys väestössä on jopa 2 % ja yli 50 % vakavista rikoksista on psykopaattien tekemiä.
Psykopatian käytösoireiden ja tunne-elämän poikkeavuuksien on havaittu liittyvän lapsuusiän ADHD:hen, käytöshäiriöön ja autistisuuteen, ja nämä puolestaan liittyvät aikuisiän väkivaltakäyttäytymiseen.
Epäsosiaalisten henkilöillä on havaittu poikkeavuuksia autonomisen hermoston vasteissa, kuten ihon sähkönjohtavuudesa, galvaanisessa ihoreaktiossa sekä syke- ja hengitystaajuudessa.
Autonomisen hermoston huono reagoivuus kuvastaa puutteita ehdollistumisessa ja sen seurauksena oppimisessa, erityisesti sosiaalisessa oppimisessa ja siten ympäristön normien omaksumisessa.
Psykopaateilla on todettu huomiota herättävä pelkoreaktion puuttuminen käytettäessä aversiivisia ärsykkeitä. Jos pelkoreaktio on poikkeava, ei rangaistuksen uhka ole tehokas pelotteena. Eikä tekohetkellä eivät kädet tärise.
Psykopaateilla corpus callosumin valkoisen aineen tilavuuden on havaittu olevan suurempi ja tämän aivojen osan pitempi ja ohuempi kuin verrokeilla. Löydös liittyy affektien ja ihmissuhteiden puutteisiin sekä autonomisen hermoston vähäiseen stressireaktiivisuuteen.
Psykopatian hoito on vaikeata, aikaa vievää ja kallista, ja psykopaatin tutustuttamista tunne-elämäänsä voi verrata vaikeudeltaan Graalin maljan etsintään.
Jokseenkin kaikkia psykiatrisen hoidon menetelmiä on kokeiltu tuloksetta. Pikemminkin näyttää siltä, että ainakaan aikuisiän psykopatiaa ei pitäisi ryhtyä hoitamaan. Terapeuttista yhteisöä ja ryhmässä tapahtuvaa kokemusten läpikäyntiä on kuvattu vahingolliseksi koska psykopaateilla on kyky oppia hyödyntämään hoidon piirissä saamiaan oivalluksia muille haitallisella tavalla. Rikoksen uusimisen riskin on havaittu suurentuneen hoitoa saaneilla verrattuna hoito-ohjelmien ulkopuolelle jääneisiin. Hoidon epäonnistuminen selittynee sillä, että psykopaatti ei tunne tarvetta muuttaa käyttäytymistään - hänellä ei ole syyllisyydentunnetta ja ahdistusta käyttövoimaksi hoitomotivaatiolle.
Syyntakeisuuden määrittämiseksi tarkastellaan kykyä ymmärtää tekojen merkitystä ja seuraamuksia sekä kykyä säädellä käyttäytymistä. Tavallisesti psykopatia sinänsä ei alenna syyntakeisuutta, jos älylliset edellytykset ovat riittävät ja käyttäytymisen säätely toimii tutkimusolosuhteissa. Psykopatian asteen määritys olisi otettava systemaattiseen käyttöön oikeuspsykiatristen potilaiden ja vankien vaarallisuutta ja väkivaltaisuusriskiä arvioitaessa.