Tästä ollaan erinäisiäkin kertoja keskusteltu, mutta tunnustan että minusta sinun päättäväinen epäsentimentaalisuutesi on käytännössä vain yksi sentimentaalisuuden muoto eli vain taas yksi monista tavoista välttää kokemuksen välittömyys ja voima... Emme ole saaria ja kellot soivat meille kaikille, ei vain toisille, kun soivat. Eläminen täällä vaatii melkoista tuskan sietokykyä, jopa ihan mahdottomiin asti, ja väitänpä että sinun tapasi ohittaa tälläisiin tragedioihin sisältyvä empiirisesti havaittava tuska ja kauhu, on vain yksi myriadeista tavoista välttää kokemuksemme kesyttömyys ja selittämättömyys - ja tuska. Tämä tietysti kaikessa ystävyydessä todettuna!
Jos näin on "vain yksi sentimentaalisuuden muoto" on kyseessä juuri tiedostamantota toimintaa, koska ainakaan tiedostetusti en näin toimi vaan kaikki tavallaan "lähtee" tiedostamattomasti minusta. Olen mikä olen, ihminen (?) jolla on tiedostettuja ja tiedostamattomia toimintoja - kuten meistä jokaisella on. Ulkopuolisen on kenties helpompi havaita juuri näitä tiedostamattomia toimintamalleja, koska ihminen itsessään on usein sokea "itselleen".
Ja kyllä, kuten olet monasti todennut ja olen allekirjoittanut - emme ole saaria ja kellot soivat meille kaikille... Minullekin joskus joku kaunis tai ruma päivä, mutta ne soivat ja tämä hetki käy hetki hetkeltä läheisemmäksi. Voi vaikuttaa siihen tai olla vaikuttamatta - mutta se hetki koittaa, kaikesta huolimatta.
vlad.