Mikäli sallimme pahoinpitelyn tai tappamisen sopivissa olosuhteissa, niin vaikea on paheksua samoja tekoja, jos olosuhteet eivät enään meidän mielestä olekaan sopivat, mutta joku muu kokee ne edelleen sopiviksi.
Ei länsimainen oikeuskäsitys ole mikään kiveen hakattu rikkomaton rajaviiva vaan enemmänkin ohjenuora, jonka tulkinta riippuu senhetkisistä arvoista ja siitä, mikä koituu yhteiskunnan (laajemmin ihmiskunnan) tasapainon eduksi pitkän aikavälin tähtäimellä. Jos syntyy liian räikeitä ristiriitoja, seuraa ennemmin tai myöhemmin vallitsevan systeemin muutos, josta kumpuaa taas uusi normi ja uusi tarkennus länsimaiseen oikeuskäsitykseen jne.
Ei normaalille kansalaiselle ole vaikeaa paheksua Breivikin tekemää massamurhaa ja hyväksyä vastaavasti esimerkiksi tappamista puolustustarkoituksessa kuten sodassa tai muussa ääritilanteessa. Viattomien lasten teurastaminen on eri asia kuin päälle tulevan aseistetun hyökkääjän pysäyttäminen. Teoreettis-relatiivista jossittelua voi toki harrastaa niin kauan kuin yhteiskunnan hyvinvointi ja kehitystaso siihen antaa mahdollisuuden - kaikissa yhteiskunnissa näin ei ole.
Viime kädessä riittävä aseellinen (väki)valta ja voima antavat mahdollisuuden kansalaisten vapauteen sekä ulkoisesti että sisäisesti. Oikeus ja laki perustuvat loppujen lopuksi siihen, että niitä kyetään ylläpitämään ja toteuttamaan: ilman armeijaa ja poliisia ja ilman lakeja ja rangaistuksia ei seuraisi itseohjautuva teoreettisen anarkistinen itsehallinto, jossa ihmiset vastuullisesti pidättäytyisivät vahingoittamasta toisia tai yhteistä omaisuutta. Ei, siitä seuraisi kaaos ja hallitsematon vahvimman laki, jossa härskein ja kovin jätkä olisi aina kukkona tunkiolla.
Nykyisinkin on tietysti voimassa vahvimman laki, mutta se on hallittu ja säännöstelty vahvimman laki, jossa lain säädäntövalta, toteutusvalta ja tuomiovalta on pyritty eriyttämään ja jossa väkivaltakoneistoa ohjaavat tiukat normit. Tähän säännösteltyyn ja ajan myötä hiottuun vahvimman lakiin perustuu koko länsimaisen oikeuskäsityksen ja yhteiskuntajärjestyksen ylläpitäminen, sillä jos länsimaista oikeuskäsitystä ei olisi kyetty puolustamaan väkivallalla, se olisi tuhoutunut ajat sitten.
Tuo aiempi esimerkkisi Venäjän hyökkäyksestä Suomeen ja pohdiskelu tappamisen oikeutuksesta siinä tilanteessa, että juuri sinuun ei kohdistuisi välitöntä uhkaa on arvovalinta. Tämä arvovalinta voi sotatilanteessa johtaa siihen, että tappamatta jätetty vihollinen tappaakin ison määrän viattomia, puolustuskyvyttömiä ihmisiä.
Jos vaikkapa maataan puolustava hävittäjälentäjä jättää pudottamatta vihollisen pommikoneen moraalisten arvovalintojen takia ja pommikone paukauttaa lastinsa keskelle asutuskeskusta, niin surkean itsekeskeiset moiset moraaliset arvot silloin ovat, jos "ylevä eetos ja jalo aatos" ohittavat kanssaihmisten turvallisuuden ja elämän. Kun Neuvostoliitto aloitti aikoinaan Talvisodan ja pommitti mm. Turkua, niin olisi ollut kaikille parempi vaihtokauppa, jos joku olisi onnistunut tappamaan hyökkäävän pilotin sen sijaan, että kymmenet siviilit lapsista vanhuksiin kuolivat ja haavoittuivat.
Tappaminen on tietystikin aina eettinen ja moraalinen kysymys, mutta joskus moraaliset ihmiset joutuvat tietyissä olosuhteissa tekemään sen valinnan, jossa he riistävät toisen ihmishengen puolustaakseen itseään, läheisiään, kumppaneitaan tai kanssaihmisiään. Vain sosiopaatti tappaa estoitta tai pitää uhrejaan jonkinlaisena välikappaleena ideologiansa toteutumiselle.
Se on tietysti tekopyhää vääristelyä, että ison ja mahtavan valtion tarpeetonta ja perustelematonta väkivaltaa pienen maan siviilejä kohtaan kutsutaan eri termillä kuin yksittäisen henkilön tai pienryhmän vastaavia toimia. Toinen on "sotatoimi", toinen on "terrorismia". Mutta näin on aina ollut, ja on aina oleva siihen päivään asti, että jokaisella maailman valtiolla on riittävästi tulivoimaa ja resursseja vastata valtiollisiin väkivallantekoihin niin, että se tuntuu myös suurvaltojen nahkassa. Sellaista päivää ei tosin ole koskaan tulossa, ja hyvä niin, sillä se edellyttäisi ydinasetta joka hevonvittumaan leopardihatulle.