Olen monasti keskustellut täällä ja muualla ihmisen itsekkyydestä (en kuitenkaan muistaakseni sinun kanssa) ja hyvin usein - lähes poikkeuksetta - ihmiset ovat kiistäneet mahdollisuuden itsekkääseen ajatteeluun. Miksi? Miksei ihminen voi tunnustaa olevansa itsekäs eläin ja ajattelevan tietoisesti tai tiedostamatta itsekkäästi. Vielä rajumpi reaktio seuraa usein siitä jos sanoo ihimisen toimivan itsekkäästi tiedostamattomista syistä johtuen. Minä muka voisin toimia tiedostamattomasti? Ei tule kuuloonkaan, on monen vastaus vaikka juuri siten ihminen monasti toimii.
Eniten minua ehkä ihmetyttää se, että mielestäni tässä ketjussa ei ollut ainakaan mitenkään silmiinpistävän paljon ollut mitään suruvalitteluja tai muuta RIP-juttua, vaan lähinnä epäuskoisena hämmästeltiin tapahtunutta ja sen kokoluokkaa sekä ihmisen pahuuden mittasuhteita. Yhtäkkiä sinä sitten lähdit viemään keskustelua sinne mielestäsi täysin omituiselle raiteelle, jolla nyt sitten olemme. Olisin ymmärtänyt kritiikkisi paremmin, jos tämä ketju olisi ennen sinun pelinavaustasi mennyt voivotteluketjuksi. Voi toki olla, että minulta oli mennyt ohi joitakin voivoitteluja, tms. ja siksi avauksesi tuntui oudolta.
Pohdin asioita usealta näkökannalta katsoen, en yksin suppeasti turvautuen yhteen näkökulmaan vaan avaan näkökantaani, jolloin siitä paljastuu kerroksia kuin sipulista konsanaan. Mutta perusajatus on se, että miksi arvotetaan ihmisiä tietyllä tavalla ja miksi koetaan tiettyjä tuntemuksia vain tiettyjen ihmisten kohdalla. Ja sitten avaan niitä syitä miksi ihminen toimii juuri näin, koetan siis löytää syitä toiminnalle vaikka pidän toimintaa, minun silmin tarkasteltuna, epäloogisena. On siis ymmärrettävää, että tunnetaan yhteisöllisyyttä tiettyjä ihmisryhmiä kohtaan mutta minun arvomaailmaani verrattuna tällainen random-tyyppien arvottaminen tuntuu vähintäänkin kaksinaismoralistiselta toiminnalta.
Korostan nyt väärinkäsitysten välttämiseksi vielä kerran, että kyse on siitä "tunnearvosta", jonka joku ihminen tai ihmisryhmä jossakussa herättää. Kyse ei siis tällöin ole siitä, että henkilöiden ihmisarvo olisi erilainen, vaan kyse on siitä tunnearvosta, joka syntyy ihmiseen, johon tutustut tai johon tunnet tutustumatta jostain syystä enemmän yhteenkuuluvuutta kuin johonkuhun toiseen. Tässä tapauksessa se Suomen lähinaapurissa ja länsimaalaisessa (=suomalaisen kaltaisessa) yhteiskunnassa tapahtuva yllättävä ja äärimmäisen kylmäverinen murhasarja tuntuu mielestäni täysin ymmärrettävästi suomalaisen mielestä henkilökohtaisemmalta kuin kaukana Afrikassa, Suomeen verrattuna täysin toisenlaisessa yhteiskunnassa vallitseva ja jo pidempään tulevaksi tiedetty nälänhätä, jollaisia siellä on ainakin jonkinlaisessa mittakaavassa ollut ymmärtääkseni vähän väliä. Minä en ymmärrä, miksi tämä olisi kaksinaismoralistista, koska en näe asiaa oikein edes moraalisena kysymyksenä. Kysehän on kaiketi vain jokaisen subjektiivisesta tuntemuksesta, ei mistään objektiivisesta ja tietoisesta laskelmoinnista, jonka lopputuloksena norjalainen olisi arvokkaampi kuin kärpäsiä täynnä oleva afrikkalainen ja siksi heitä surtaisiin. Ihminen samaistuu helposti sellaiseen, joka tuntuu "omanlaiselta". Norjalaisessa yhteiskunnassa sattuva tragedia saa varmasti itse kunkin ajattelemaan, että tuo sama olisi voinut aivan hyvin sattua myös Suomessa, vaikkapa siinä minun naapurissani, mikä puolestaan varmasti helpottaa samaistumista uhrien omaisten tilanteeseen. Ja tuon karun totuuden hahmottaminen arvatenkin "järkyttää" ihmisiä ainakin hetken aikaa.
Saisinko aikaan keskustelua jos purkaisin kaiken osiin kerralla? Kiinnittäisitkö sinä tai kukaan huomiota viestiini, jos olisin alkujaan todennut ihmisten sisäistävän norjalaisten tuskan paremmin kuin somaleiden? Tuskin, joten oli siis valittava toinen lähestymistapa asiaan jotta saisin aikaan keskustelua - tämä palsta on keskustelupalsta ja keskustelua haluan saada aikaan, sen ohella, että samalla tuon esille omat mielipiteeni erinäisistä asioista.
No, kukin tyylillään. Nythän tässä kävi niin, että sinä esitit ajatuksesi alun pitäen sellaiseen sävyyn ja niin puutteellisesti, että jouduin vastaamaan saadakseni tarkennuksia näkemyksiisi. Sitten jauhoimme muutaman viestin ajan ja lopulta totesimme, että olemme aika pitkälle samaa mieltä niistä syistä, jotka saavat ihmiset toimimaan tietyllä tavalla. Keskusteluahan tämäkin toki on. :)
