N95 maksoi ilmestyessään 1000 euroa, ei lähelle, vaan just sen tonnin...
Eikä pointti ollutkaan siinä, että puhelin maksaa tonnin, vaan siinä, että tavalliset kuluttajat ovat sen valmiita maksamaan. Tuo Varjon esillenostama kytkykauppa toki selittää asiaa, mutta maksettava (tavalla tai toisella) se tonni silti on.
Ei minullakaan ollut tarkoitus hyökätä insinöörien ammattikuntaa tai osaamista vastaan tai vierittää syytä heidän niskoilleen, päinvastoin, heidän huikean osaamisen varaan koko menestystarina rakentui! Mutta rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että tietynlainen insinöörimäinen ajattelutapa puskee läpi hyvin monen suomalaisen suuryrityksen johdossa korostuneesti, ei pelkästään (valitettavasti) Nokialla. Ei se tietenkään ole insinöörien syytä, että firman johtoon palkatut ekonomit ja muut ammattikunnat eivät ole pystyneet tuomaan sitä, minkä heidän olisi pitänyt pystyä firmaan tuomaan.
Tuon edellämainitun mielikuvamarkkinoinnin ohella Nokia nimenomaan otti turpaan myös siinä, että siellä ilmeisen vilpittömästi uskottiin teknologian selättävän kaiken muun (vrt. koska me ajattelemme näin, niin kaikki muutkin ajattelevat näin...)? Oltiin ns. teknologia-uskovaisia, joka toki on muutenkin korostunut piirre Suomessa. Ei tavallinen kuluttaja (suuri massa) ole oikeasti kiinnostunut teknisistä nippelitiedoista tai räätälöitävyydestä jne, kunhan homma toimii, helposti! Mielestäni Nokian olisi pitänyt rohkeammin palkata näitä Pelle Pelottomia leipiinsä tai ainakin kuunnella heitä tarkemmalla korvalla.
Vietin aikanaan yhden suomalaiskansallisen juhlapyhän
diasporassa olevien Nokian heppujen kanssa maailman kyliä kiertäessäni ja siellä oli aivan poikkeuksellisen fiksuja ja huikeita tyyppejä Nokialla hommissa. Yksi lohkaisi illan aikana, että kaikki he ovat niitä, jotka ovat liian persoonallisia (tai hulluja) pidettäväksi pääkonttorilla, mutta liian hyviä firmasta poispotkittavaksi. Silloin lausahdus huvitti, ei enää!
Nokian kaltaisen firman johtajan (keulakuvan) tärkeimmät ominaisuudet pitäisivät olla visiönääriyden ohella karismaattisuudessa. Ei kaikesta tarvitse olla edes oikeassa ja virheitäkin voi tehdä, kunhan saa ihmiset innostumaan, uskomaan ja seuraamaan visioitaan, sekä henkilöstön, että asiakkaat.
Jostain syystä minulla riittää kuitenkin vielä luottoa, ettei Nokian tarinaa ole vielä loppuun kirjoitettu. Mielestäni ihan viimeisen parin vuoden aikana tehdyt muutokset ovat ehdottomasti askel parempaan, vaikka aikamoiselta räpellykseltä homma onkin välillä näyttänyt. Nokian kaltaisen globaalin firman yrityskulttuurin muuttaminen on kuin (entistä pomoa lainatakseni...) yrittäisi kääntää valtameritankkeria kolera-altaassa...
Mutta siinä olen monen muun kanssa samaa mieltä, ettei se Nokialle enää riitä, että tekee asiat yhtä hyvin tai pikkuisen paremmin, kuin kilpailijansa. Jotain uutta ja mullistavaa pitäisi nyt rohkeasti yrittää tuoda markkinoille. Pakko heidän patenttisalkussaan on olla jokin hautautunut timantti, ihan pakko! Tämä Pureview kamera-lanseeraus oli ehdottomasti voinut olla
se juttu, jos se olisi tehty oikein, eikä Nokialaisittain
melkein! Juuri tuollaisella ominaisuudella pitäisi lyödä luu kurkkuun kilpailijoilta. Se vaan kuulostaa valitettavan Nokialaiselta, että ensin tuollainen timantti lanseerataan vanhan poistettavan käyttiksen päälle (lue, mielikuvamarkkinointi) ja sitten muutaman kuukauden päästä se tuodaan uuteen lippupaivaan (Lumia 920), mutta selkeästi heikommalla pikselimäärällä, kuin uudessa iPhonessa. Tästä juuri on kyse mielikuvamarkkinoinnissa, tunarit! Perfect lost opportunity!