Tässä ja monessa muussa vastaavassa tilanteessa olen kysynyt moralisteilta pari filosofista kysymystä, mutta koskaan en ole saanut vastausta.
Tehtaan sulkemiseenhan on lähtökohtaisesti oikeastaan kaksi mahdollista syytä. Ensimmäinen on se, että tuotannossa on ylikapasiteettia, ts. työtä ei enää tarvita. Toinen on se, että se on mahdollista tehdä jossain muualla kokonaisvaltaisesti kannattavammin. (Toki kolmas on se, että yritysjohto on laskenut väärin, mutta sille ei sitten mitään voi.)
Ensimmäisessä tilanteessa haluaisin vastauksen siihen, että miksi pitäisi teettää sellaista työtä, jota ei tarvita. Pitäisikö kaikilla yrityksillä olla velvollisuus palkata vaikka viittä työntekijää kohti työntekijä, joka ei tee mitään? Vai olisiko sittenkin yhteiskunnan tehtävä huolehtia näistä, joille ei työtä riitä, vaikka niillä verovaroilla, jota yritykset maksavat? Saksassa itketään jostain 20 miljoonan euron tukiaisista - kuinkahan paljon se on suoraan ja välillisesti maksanut Saksan valtiolle veroja sinä aikana kun se on Bochumin tehdasta pyörittänyt?
Toisessa tilanteessa haluaisin vastauksen siihen, onko romanialainen työ jotenkin arvottomampaa kuin saksalainen työ. Tai suomalainen arvokkaampaa kuin kiinalainen? Jos Nokia tarjoaa vaikka yhtä saksalaista kohden 2 romanialaiselle työpaikan, eikö se ole kokonaisvaltaisesti parempi ratkaisu? Saksalainen varmaan elelee ihan kohtuullisesti yhteiskunnan avustuksellakin, ja todennäköisesti löytää uuden työpaikan. Sen sijaan romanialaisen taloustilanne todennäköisesti paranee huomattavasti työpaikan myötä. Tätä kysymystä pitäisi ay-liikkeen pohtia hyvin tarkkaan, kun annetaan juhlallisia julistuksia työväenliikkeen kansainvälisestä solidaarisuudesta. Kun se solidaarisuus tuppaa yleensä loppumaan siinä vaiheessa, kun itse pitäisi jostain luopua. Siihen saakka, ja sen jälkeenkin, jaksetaan kyllä kitistä riistokapitalismista.