Nokia – jättiläinen huojuu?

[Valkohuulikyy]

Ei DAF myöskään älynlahjoillaan vakuuta, kun joutuu selventämään asiaa muille "lyhyempi työaika--> pienempi tulotaso".

Kiitos.

Ihmetyttää kyllä aina tuollainen itkeminen kun työpaikka lähtee. Luulisi jokaisen ymmärtävän, että ei mikään firma ole samalla paikalla ikuisuutta. Muutenkin olisi kannattanut miettiä kun uravaihtoehtoja suunniteltiin. Mielestäni pitää vain hyväksyä elämän kovuus välillä, vaikka se ei aina kaikkia miellytäkkään. Ei kun uusi duunipaikka hakuun.

Ikäväähän se tietenkin on.

 

[Cosmo]

Sanoisin, että tämä koko tapaus on lähinnä paljon melua tyhjästä.

En olisi kovin huolissani, jos jossain Sternin teettämässä gallupissa 56% aikoo jatkossa ostaa jonkun muun kännykän.

44% markkinaosuus siis Saksassa jatkossa. En tiedä nykyisistä luvuista, mutta onhan se nyt enemmän kuin koko maailman markkinaosuus viime vuonna.

 

[palle fontän]

44% markkinaosuus siis Saksassa jatkossa. En tiedä nykyisistä luvuista, mutta onhan se nyt enemmän kuin koko maailman markkinaosuus viime vuonna.

Sen pitääkin olla, kun Pohjois-Amerikassa ollaan alle 10% lukemissa. Tosin näitä viimeisimpiä lukemia en ole tarkistanut.

 

[kakkonen]

Ihmetyttää kyllä aina tuollainen itkeminen kun työpaikka lähtee. Luulisi jokaisen ymmärtävän, että ei mikään firma ole samalla paikalla ikuisuutta. Muutenkin olisi kannattanut miettiä kun uravaihtoehtoja suunniteltiin. Mielestäni pitää vain hyväksyä elämän kovuus välillä, vaikka se ei aina kaikkia miellytäkkään. Ei kun uusi duunipaikka hakuun.

Itse en mä yhtään ihmettele ihmisten reaktioita näissä asioissa. Jos teet ~10v duunia johonkin, hommaat asunnon tietystä paikasta, perheen menot (siis harrastukset, ystävät) muotoutuu tietyn asuinpaikan mukaan, tulotaso on ok vuosia, "varma" työpaikka jne. ja sitten matto vetäistään alta hyvinkin yllätyksellisesti.

Onko tuo nyt ihmeellistä jos moinen hieman harmittaa? Jos olet tehnyt vaikka Nokian tehtaassa 10v duunia niin onko sinun A) helppo löytää toista työtä B) helppo pitää nykyinen asuinpaikkasi C) helppo pitää nykyinen elintaso?

Vähän sama asia jos vaikka jalkasi katkeaa kun jäät auton alle..onko ihmeellistä harmitella tilannetta? "Päivän selvää että jalka voi katketa kun jää auton alle." Niinhän se on mutta ei se paljoa lämmitä kun jalka on paskana.

 

[Tuamas]

Eiköhän tämä Saksan juttu osoittaudu myrskyksi vesilasissa, jonka takia on aivan turha alkaa teilaamaan Kallasvuota. Nokia kuitenkin teki ällistyttävän hyvän tuloksen viimeisellä neljänneksellä, jonka pitäisi kuitenkin olla tuon kokoisessa pörssiyhtiössä se ykkösasia jonka perusteella onnistumiset ja epäonnistumiset määritellään.

Itse olen ihmetellyt sitä, miksi ylipäätään Nokia on teetättänyt kohtuullisen yksinkertaista kokoonpanotyötä Saksassa, kun vaikeampien sarjojen ja ensisarjojen ajamiseen on kuitenkin Salon tehdas. Toki tiedottamisen ja alasajon olisi voinut hoitaa hieman vähemmän brutaalisti, mutta tuo oli kuitenkin odotettavissa nykyisessä markkinatilanteessa.

Mikseiköhän vastaavaa kitinää nähty Benq:n alasajaessa Siemensin kännykkäpuolen?

 

[Hemingway]

Itse en mä yhtään ihmettele ihmisten reaktioita näissä asioissa.

Taisi olla viisi tai kymmenen vuotta sitten, kun työttömiä syytettiin työn vieroksumisesta ja laiskuudesta. Nyt ihmiset ovat ilmeisesti oppineet, että harva työkykyinen työtön tahtoo olla työtön, mutta nyt työttömien parjaamisen tilalle on tullut tämä "mä en ymmärrä mikseine sopeudu". Kun mennään taas kymmenen vuotta eteenpäin, niin eiköhän tämäkin valitusvirsi ole valitettu. Sitten on taas jokin uusi.

Onhan se toki selvää, että keski-ikäiselle, mahdollisesti suht kouluttautumattomalle ihmiselle työpaikan menetys tilanteessa, jossa korvaavia paikkoja ei omalla paikkakunnalla ole, on suuri isku. Se vetää vinhasti maton jalkojen alta. Kun lisäksi työnantajat taitavat vieroksua yhtään iäkkäämpiä työnhakijoita, niin edes kouluttautuminen ei ole kaikille välttämättä helppo ratkaisu, koska se ei takaa mitään.

On eri asia olla nuorehko ja koulutettu alalla, jolla töitä riittää kuin olla kouluttautumaton ja varttunut. Iän myötä kaikenlainen sopeutuminen vaikeutuu.

 

[sampio]

Taisi olla viisi tai kymmenen vuotta sitten, kun työttömiä syytettiin työn vieroksumisesta ja laiskuudesta. Nyt ihmiset ovat ilmeisesti oppineet, että harva työkykyinen työtön tahtoo olla työtön, mutta nyt työttömien parjaamisen tilalle on tullut tämä "mä en ymmärrä mikseine sopeudu".

Tästä samasta olen meinannut muissa yhteyksissä kirjoittaa, tulkoon nyt tähän ketjuun. Muistan vain, että Stora Enson jengiä haukuttiin, kun eivät liiku työpaikkojen perässä etelään yms. Itse kuitenkin ymmärrän vallan mainiosti, että juuret merkitsevät monille paljon enemmän, kuin työsuhdevolvo ja liikuntasetelit ruuhka-Suomessa. Mulla on onni omistaa puolet sukua etelässä, mutta siitä huolimatta vietin aikuiselämäni parhaan vuoden viime vuonna Jykylässä lähellä lapsuuden maisemiani. Ei tuollaisia asioita voi mitata rahassa, ja siksi ymmärrän täysin, että monet etsivät mielummin vaikka paskaduunin Kemijärveltä kuin muuttavat johonkin heille kasvottomaan Espoon lähiöön. Sama se on varmasti toisinkin päin, mutta sitä harva pääkaupunkiseudulle elämänsä rakentanut kaksivitonen insinööri osaa ajatella.

 

[Ender00]

Tähän pieneen OT:n liittyen niin tuossa päivä pari sitten lehdessä kerrottiin, miten nykyään nuoret ja nuoret aikuiset eivät enää sitoudu töihinsä ja työnantajaansa kuten vanhempansa.

Minusta tuossa ei ole mitään ihmettelemistä, sillä eiväthän työnantajatkaan nykyään enää millään lailla sitoudu työntekijöihinsä.

 

[Hemingway]

Minusta tuossa ei ole mitään ihmettelemistä, sillä eiväthän työnantajatkaan nykyään enää millään lailla sitoudu työntekijöihinsä.

Mitä enemmän ihminen kokee olevansa mekaanisen liukuhihnan käsi, sitä vähäisempää on sitoutuminen, koska työmoraalia ja sitoutumista määrää viime kädessä molemminpuolinen sosiaalinen vastuu, jolla on todelliset fyysistyvät kasvot. Mekaanisella osalla ei ole työyhteisöllistä sosiaalisuutta eikä niin ollen myöskään vastuuta.

Jokainen voi kuvitteellisesti vertailla kahta erilaista tilannetta. Ensimmäisessä tilanteessa työpaikka on jättimäisessä yrityksessä, jossa työpaikka ei ole taattu, vaikka pulju tekisi maireaa tulosta. Päätökset tulevat ylhäältä eikä työntekijä koe kenenkään ottavan niistä sosiaalista vastuuta. Kaikki perustuu siihen, mitä viivan alle jää, eikä siihen, että kannetaan huolta ihmisestä.

Toisessa tilanteessa työpaikka on neljä ihmistä työllistävän pienyrittäjän palveluksessa. Tällöin sekä työnantajan että työntekijän on paljon vaikeampi kiertää sosiaalista vastuuta, koska sosiaalisuuteen kuuluvan moraalin voima on läsnä. Työnantaja joutuu näkemään päätöstensä konkretisoitumisen käytännössä ja työntekijä ymmärtää työnantajansa rajat, jolloin hän on esimerkiksi valmis joustamaan tilanteessa, jossa yrityksen toiminta on ahtaalla.

Tämän päivän Taloussanomissa oli jutun juurta siitä, että akateemisetkin ovat alkaneet järjestäytyä pörssijärjestelmää suitsiakseen. En minä sitä lainkaan ihmettele, koska vuosi vuodelta käy selvemmäksi, että tehty työ kertyy yhä harvempien hyödyksi.

 

[Daespoo]

Tämän päivän Taloussanomissa oli jutun juurta siitä, että akateemisetkin ovat alkaneet järjestäytyä pörssijärjestelmää suitsiakseen. En minä sitä lainkaan ihmettele, koska vuosi vuodelta käy selvemmäksi, että tehty työ kertyy yhä harvempien hyödyksi.

Niin, miten sen nyt ottaa. Ekaan väitteeseen voisin todeta että ainakin omien huomioiden perusteella ollaan päinvastoin etääntymässä liitoista ja muusta järjestäytyneestä toiminnasta, hyvin moni kuuluu ainoastaan työttömyyskassaan. Tämä on siis vain oma huomioni ja on selvää että siitä ei voi mitään laajempia johtopäätöksiä vetää.

Ja toinen väite ei pidä paikkaansa tilastojen valossa, ainakin jos Suomea katsotaan. Varallisuus on kasvanut huimasti ja vaikka ylin kvartaali haukkaakin leijonanosan varallisuudesta niin kaikkien sosiaaliluokkien ostovoima on kasvanut tasaisesti, keskimäärin ~3% vuositahtia laman jälkeen.

 

[Hemingway]

Varallisuus on kasvanut huimasti ja vaikka ylin kvartaali haukkaakin leijonanosan varallisuudesta niin kaikkien sosiaaliluokkien ostovoima on kasvanut tasaisesti, keskimäärin ~3% vuositahtia laman jälkeen.

Mitä ostovoimalla tekee, jos sitä ei voi käyttää mielekkään elämän rakentamiseen? Eivätköhän ihmiset ole havahtumassa siihen, että he haluavat mieluummin kohtuullisen palkan, rauhallisen mutta sisällökkään työn ja suht stressittömän elämän kuin hektisen mutta hyvätuloisen työn, joka riistää ilon ja vapaa-ajan elämästä.

Aina varmasti tulee olemaan joukko ihmisiä, joiden elämän sisältö on raha, sillä saatava mielihyvä ja työssä menestyminen, mutta epäilenpä kuitenkin, että alati suuremmaksi käy joukko, joka odottaa työltään ja elämältään muutakin kuin rahaa, kiirettä ja kilpailua.

Sana hyöty käänsi näköjään taas katseet rahaan, mutta loppujen lopuksi raha on varsin pieni tekijä useimpien elämän onnellisuudessa, jos sitä vain riittää perustoimeentuloon ja joihinkin huvituksiin.

 

[Daespoo]

Työtä on aina tehty jonkun hyödyn vuoksi, oli se sitten oravannahkoja tai rahaa. Näillä hyödyillä elätät itsesi. Toki löytyy poikkeuksia mm. hyväntekeväisyystyö mutta sitä tuskin kukaan tekee "päätyönään" ilmaiseksi.

Raha ei ole itseisarvo mutta se mahdollistaa aika monta asiaa. Kun sinulla on tarpeeksi rahaa niin sinun ei tarvitse tehdä mitään, annat markkinatalouden hoitaa loput ja nautit loputtomasta vapaa-ajasta ilman mitään stressiä.

On olemassa paljon duuneja joissa sinun ei tarvitse pahemmin stressata, teet duunisi 8-16 ja menet viettämään vapaa-aikaa. Palkka ei ole häävi mutta rahallahan ei ollut niin väliä vai mitä?

 

[Hemingway]

Palkka ei ole häävi mutta rahallahan ei ollut niin väliä vai mitä?

Jos työstä pitää, niin ei. Harkitsen itse parhaillaan uudelleenkouluttautumista käytännön ammattiin alalle, jolla sekä nyt että tulevaisuudessa riittää taatusti töitä.

Tässä vähän osviittaa ajattelutavastani.

Jos ammattia harjoittamalla käteen jäisi 1600 euroa kuussa ja elämisen kustannukset kuukaudessa olisivat n. 600 euroa (tulen toimeen todella vähällä), niin vuodessa saisin kasaan summan, jolla voisin tehdä esimerkiksi noin vuoden mittaisen pyöräretken tai meloa Suomen rannikon päästä päähän useampaan kertaan.

Pointti on siis sellainenhko, että kansalaisen ostovoima on jo tällä hetkellä niin korkea, että niukasti elämällä pystyy nopeasti keräämään itselleen potin, jonka varassa voi tehdä elämää piristäviä valintoja ja ratkaisuja. Tämä toki vaatii uskallusta sanoa itsensä irti töistä, eikä tällaiseen elämäntapaan myöskään sovi millään muotoa urakeskeinen ajattelu.

Aika monia keljuttaa tehdä töitään. Varsin monet myös kokenevat, että elämä valuu läpi sormien. Kun itsensä sitoo materiaan kuten suureen kämppään, uusiin autoihin ja niin edespäin, niin sen jälkeen on sidottava itsensä myös työhön - on se sitten mielekästä tai ei. Muitakin valintoja voi kuitenkin tehdä, ja on niitä tehtykin.

 

[Viljuri]

Mitä enemmän ihminen kokee olevansa mekaanisen liukuhihnan käsi, sitä vähäisempää on sitoutuminen, koska työmoraalia ja sitoutumista määrää viime kädessä molemminpuolinen sosiaalinen vastuu, jolla on todelliset fyysistyvät kasvot. Mekaanisella osalla ei ole työyhteisöllistä sosiaalisuutta eikä niin ollen myöskään vastuuta.

Eiköhän tämä alun perin Marxin esittämä vieraantuneen "kapitalistisen työn" kritiikki ole jo aikansa elänyt yhtään rationaalisemmassa keskustelussa.

2000-luvulla työ, ihmissuhteet, vapaa-aika ja ideat asettuvat kyllä hyvin eri tavalla kuin ne esimerkiksi Marxin tehdasvisioissa olivat. Kukaan ei estä elämästä menneessä, jos se kiihottaa itse kunkin tunnepuolta, mutta muiden pakottaminen samaan ratkaisuun olisi jo vähän siinä ja siinä.

Maailma muuttuu, ja hyvä niin.

 

[Hemingway]

Eiköhän tämä alun perin Marxin esittämä vieraantuneen "kapitalistisen työn" kritiikki ole jo aikansa elänyt yhtään rationaalisemmassa keskustelussa.

Oletko sitä mieltä, että työntekijä asennoituu työhönsä ja yhteisöönsä samalla tavalla riippumatta siitä, onko kyseessä suuyritys vai pienen kylän pienyritys?

Tähän ei tarvitse vetää mukaan ideologioita, vaan asiaa voi tarkastella sosiaalisesti ja yksilöpsykologisesti. Jos työnantaja Pena (jonka kanssa työntekijä Aapo käy yhdessä kalalla, keilaamassa ja matkoillakin) on ahtaalla, niin eikö Aapo suhtaudu yrityksen toimintaan aivan eri tavoin kuin jos työnantaja on kasvoton ilmiö?

Minä näet olen melko varma, että sekä Aapo että Pena sitoutuvat toisiina ihan eri tavoin kuin vaikka Nokian korkein johto ja Aapo.

 

[Daespoo]

Ei kai tuossa ole mitään epäselvyyttä? Tuohan on vielä täyttä tosielämään pienemmissä yrityksissä.

 

[Viljuri]

Oletko sitä mieltä, että työntekijä asennoituu työhönsä ja yhteisöönsä samalla tavalla riippumatta siitä, onko kyseessä suuyritys vai pienen kylän pienyritys?

Tähän ei tarvitse vetää mukaan ideologioita, vaan asiaa voi tarkastella sosiaalisesti ja yksilöpsykologisesti. Jos työnantaja Pena (jonka kanssa työntekijä Aapo käy yhdessä kalalla, keilaamassa ja matkoillakin) on ahtaalla, niin eikö Aapo suhtaudu yrityksen toimintaan aivan eri tavoin kuin jos työnantaja on kasvoton ilmiö?

Minä näet olen melko varma, että sekä Aapo että Pena sitoutuvat toisiina ihan eri tavoin kuin vaikka Nokian korkein johto ja Aapo.

Elinikäiset avioliitot ja työsuhteet ovat nykymaailmassa harvemmassa, eikä kysymyksessä ole yksinomaan negatiivinen ilmiö, päinvastoin.

Itse en kuitenkaan asennoituisi työnantajaan kuin "av(i)opuolisoon". Sentään näin suuria henkilökohtaisia tunteita ei välttämättä kannattaisi modernissa maailmassa kytkeä työn tekemiseen tietyn työnantajan palveluksessa, vaikka protestanttinen etiikka tähän houkuttelisikin.

Vaikka käytäntö paljon vaihteleekin yrityksestä ja sen koosta riippuen, olisi työsuhdettakin kyettävä tarkastelemaan realistisesti, niin yksilön kuin yhteiskunnan tasolla.

Ainakaan se ei voi olla mikään sosiaaliturvan muoto, jossa siis työnantaja vastaisi käytännössä viimesijaisesta toimeentuloturvasta pitämällä ihmisiä töissä näiden eliniän kaikista muista seikoista riippumatta.

 

[Valkohuulikyy]

Hyvä kirjoitus Viljurilta.

Täysin samaa mieltä.

 

[Hemingway]

Ainakaan se ei voi olla mikään sosiaaliturvan muoto

Eipä niin, mutta se voi kyllä edustaa yhteiskunnallista pysyvyyttä. Talouden ei pitäisi hallita politiikkaa vaan politiikan taloutta. Nyt näyttääkin olevan hienonlaista pyrkimystä tähän jälkimmäiseen.

Valitettavasti muutos on hidasta enkä päässe näkemään, miltä tilanne 150 vuoden päästä näyttää.

 

[Le Banner]

Oliko missään mainittuna kuinka monta miljardia tehdas takoi voittoa kun pukuhomot päättivät hilata pönkää ovien eteen?

 

[Tuamas]

Nokiahan on tuota tehdasta ollut sulkemassa jo iät ja ajat, mutta koska irtisanottaville tarvitsee maksaa n. 40keur per lärvi, niin on odotettu sopivaa hetkeä.

Tuolla keski-euroopassahan työntekijöillä on kohtuullisen korostettu irtisanomissuoja, Ranskassa irtisanominen on kalleinta, sen jälkeen Benelux-maissa ja Saksa on sitten heti perässä kolmantena.
Tämän takia yritykset pyrkivät varsinkin yksinkertaisessa kokoonpano-/tuotantotyössä pysymään poissa edellä mainituista maista ja jos heillä tuotantoa siellä jo on, niin tästä tuotannosta pyritään yleensä luopumaan heti kun firman taloudellinen tilanne antaa myöten (eli kun firmalla menee tarpeeksi hyvin, kun tuo irtisanominen on noissa maissa tosiaan kohtuullisen kallis prosessi yritykselle).

 

[Daespoo]

Tässä voi sitten miettiä kuinka innokkaasti yritykset investoivat jatkossa Ranskaan tai Saksaan ottaen huomioon sen vaikeuden ja korkean hinnan joka tuotannon vähentämisellä/lopettamisella on.

Veikkaan että Saksassa ja Ranskassa tullaan jatkossa höllentämään näitä säädöksiä koska ei tarvitse olla suuri fakiiri arvatakseen että kovin moni kansainvälinen yritys miettii kaksi kertaa ennenkuin avaa uuden tehtaan ko. maihin.

 

[dana77]

Niin, minulla näyttää 21,05 ja -5% tänään.

Tällä kulmakertoimella saavutetaan Pärren target kesälomiin mennessä ja helposti.

Pahoittelen hidasta vastausta, olin välillä lomilla. Vastaisuutta varten ehdotan että kun kerrot vitsejä niin jos ne eivät ole sillä tavalla hauskoja että niitä erottaisi vitseiksi niin laita sinne loppuun hymiö.

Nyt se kurssi 24.36, mutta odotettavissa ei ole että se kesään mennessä olisi noussut 60 euroon vaikka tämän viikon kulmakerroin sitä loogisesti vihjaisikin.

 

[dana77]

Nokiahan on tuota tehdasta ollut sulkemassa jo iät ja ajat, mutta koska irtisanottaville tarvitsee maksaa n. 40keur per lärvi, niin on odotettu sopivaa hetkeä.

Minä en oikein ymmärrä että mikä moraalinen velvollisuus työnantajalla on maksaa irtisanottaville tällaisia korvauksia. Miksi työnantajia pitäisi rangaista siitä että he tekevät pysyviä työsopimuksia määräaikaisten sijaan? Miksi vuokranantajien ei pidä maksaa tuhansia euroja korvauksia jos he irtisanovat asunnon vuokran? Miksei työntekijät joudu maksamaan tuhansia euroja korvauksia työnantajalleen jos he irtisanoutuvat.

 

[dana77]

Taisi olla viisi tai kymmenen vuotta sitten, kun työttömiä syytettiin työn vieroksumisesta ja laiskuudesta. Nyt ihmiset ovat ilmeisesti oppineet, että harva työkykyinen työtön tahtoo olla työtön, mutta nyt työttömien parjaamisen tilalle on tullut tämä "mä en ymmärrä mikseine sopeudu". Kun mennään taas kymmenen vuotta eteenpäin, niin eiköhän tämäkin valitusvirsi ole valitettu. Sitten on taas jokin uusi.

Onhan se toki selvää, että keski-ikäiselle, mahdollisesti suht kouluttautumattomalle ihmiselle työpaikan menetys tilanteessa, jossa korvaavia paikkoja ei omalla paikkakunnalla ole, on suuri isku. Se vetää vinhasti maton jalkojen alta. Kun lisäksi työnantajat taitavat vieroksua yhtään iäkkäämpiä työnhakijoita, niin edes kouluttautuminen ei ole kaikille välttämättä helppo ratkaisu, koska se ei takaa mitään.

On eri asia olla nuorehko ja koulutettu alalla, jolla töitä riittää kuin olla kouluttautumaton ja varttunut. Iän myötä kaikenlainen sopeutuminen vaikeutuu.

Eikö se ole hyvä asia että ihmisille opetetaan että kouluttautuminen ja uudelleen kouluttautuminen on ainoa keino selvitä muuttuvassa maailmassa. Silloin kun isoisä olkihatut osti tehtiin höyrylaivoja ja kehruukoneita. Nyt tehdään kännyköitä, GPSiä, LCDtä ja tulevaisuudessa tullaan tekemään jotain ihan muuta. Vastuutonta olisi vain valittaa että voi voi ja olla kertomatta että miten asiaan voi vaikuttaa. Jos tätä virttä ei nyt jankuta niin miten nuorempi sukupolvikaan tuon oppisi?