Löytyi tämmöinenkin ketju. En nyt oikein ymmärrä, että mitä haittaa noista nuorista asukkaista nyt sitten kenellekään on. Aina halutaan esittää kannattavansa tämän jutun kaltaisia palveluita/asumista, mutta sitten alkaa itku, jos alkavat olla näköetäisyydellä itsestä. Ihmiset osaavat joskus olla todella pikkusieluisia ja vain omaa napaansa ajattelevia. Kai siinä pelätään oman asunnon arvon laskua tai jotain sekä mitä muut ajattelevat tuettua asumista tarvitsevista asukkaista.
TS: Vammaisten rivitalo yllätti tontinvaraajat Turussa – uhkaavat nyt luopua varauksistaan
Tontteja varanneet olettivat naapurustoon tulevan pääasiassa perheasuntoja, kertoo Turun Sanomat.www.iltalehti.fi
Koulujen opetusohjelmiin pitäisi varmaankin lisätä pakollinen oppiaine, missä tutustutaan erilaisiin ihmisiin ja tavataan heitä henkilökohtaisesti vaikkapa koko koululle järjestettävissä paneelitilaisuuksissa, jotta ihmiset pääsisivät ennakkoluuloistaan eroon. Ja mitä varhaisemmassa vaiheessa, sitä parempi, koska lapset eivät osaa jännittää omia reaktioitaan samalla tavalla kuin aikuiset. En keksi mitään muuta syytä kuin pelon erilaisuutta kohtaan tai sen, etteivät ihmiset tiedä, miten erilaisiin ihmisiin pitäisi suhtautua. Vai voiko joku vielä 2020-luvulla pelätä, että vammaisuus tai muu erilaisuus tarttuu?
Moni hyväksyy erilaisuuden, kunhan se tapahtuu jossain muualla kuin omassa lähiympäristössä. Mutta eihän se ole todellista hyväksymistä. Tässä lähellämme asuu aikuisikään ehtinyt kehitysvammainen nainen, joka on kovin viehättynyt koirastamme. Aina kun kohtaamme, juttua riittää iloisesti ja hän kertoo oman päivänsä tapahtumista varsin auliisti. Olen saanut sellaisen käsityksen hänen puheistaan, että jokaisena päivänä on tapahtunut paljon kivoja asioita ja hän odottaa innolla seuraavaa päivää ja se on minusta aivan mahtava juttu. Hän on ulkoisesti toki erinäköinen kuin valtaosa ihmisistä ja puhuu nopeasti ja epäselvästi, mutta mitä sitten? Hänen asenteensa on mieletön ja hän on aina kohtelias minua ja koiraamme kohtaan. Hänen tapaamisestaan tulee itsekin aina hyvälle tuulelle. Itse olen kohdellut häntä aina ihan samalla tavalla kuin ketä tahansa muutakin innokasta koiran rapsuttajaa, koska en keksi yhtään syytä, miksi en olisi. Mitään pelottavaa hänessä ei ole.