NIMBYt

  • 82 060
  • 273

444

Jäsen

Vantaalla NIMBYillään.


Kyseessä siis paikka jonne asetettu raskaan liikenteen ajokielto täysin käsittämättömän typerään paikkaan. Keskon päävarastolta Kehä III/Lahdenväylälle. Sitten joku ihmettelee kun tuossa kulkee isoja autoja.


”Lapsia kouluun autolla viedessäni joka kerta joku ajaa punaisia päin. On vähän vaikea opettaa lapsille liikenneturvallisuutta, kun aikuiset eivät noudata näitä sääntöjä”, hän sanoo.

Mitäs tähän nyt sanoisi.....täysin irrelevantti heitto ottaa lapset mukaan tähän. Sitä paitsi punaisiin päin ajaminen on kielletty ihan joka paikassa.

Tai sitten tämä:

VANTAALAINEN asuinalue Hakkilankallio on kärsinyt rekkaliikenteen aiheuttamasta melusta vuosia. Alueen asukas Pasi Arestola kertoo, että melun takia heidän lapsensa eivät enää aikoihin ole nukkuneet omissa huoneissaan.

Höpö höpö. Silmät kiinni ja pää tyynyyn. Jos on kovin herkkäuninen, niin lienee syytä miettiä, että onko sellaiselle ihan paras paikka asua kahden erittäin vilkkaan tien ja suuren logistiikkakeskuksen välissä.
Menee kategoriaan ”muutettiin Viinikkalaan ja nyt noi helvetin lentokoneet pitää hereillä eikä pihallakaan oikein viihdy.”
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: BOL

HPL76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Menee kategoriaan ”muutettiin Viinikkalaan ja nyt noi helvetin lentokoneet pitää hereillä eikä pihallakaan oikein viihdy.”

Ei nyt ihan sama, mutta ruvennut tuo naapurin ämmä naurattamaan oikein huolella viime aikoina. Sillä on tuossa tuollainen pieni piha, ja vanha ja läski kun on niin aina sitä on joku siinä auttamassa. Meidän taloyhtiöstä yksi vanhempi pappa käy aina sille käristämässä lihaa koska ämmällä on savustuspönttö. Noh, vaikka tuo noita-akka kyllä sitä lihaa syö niin joka helvetin kerta sen pitää huutaa sipuli punaisena tuolle savustajalle kun käryt menee sisälle. Siinä ne sitten huutaa toisilleen ja äijä viskoo aina parit makkarat metikköön vittuuntuneena.

Tämä nyt ois voinut mennä tuonne "vittumaiset naapurit" -ketjuun, mutta olkoon täällä koska olen päissäni enkä osaa enää mitään.
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tämä vuosien takainen mielipidekirjoitus Hesarista on ikisuosikkini:
Mielipide | Vantaalla lentomelu on niin kovaa, ettei terassilla kuule puhetta

"Muutin lentokentän lähelle ja täällä on meteliä. Ihan tuli yllätyksenä tämä. Tehkää jotain, kuten lopettakaa lennot tai kääntäkää vaikka tuulet, koska minä olen nyt täällä. Vielä en ole ehtinyt desibelejä mittailla, mutta melu on vaaraksi terveydelle."

Mitenhän ne asukkaat esim. New Yorkin Queensissa pärjäävät, kun niillä on sentään kaksi aika paljon vilkkaampaa lentokenttää siinä ympärillä? Onneksi tuli koronapandemia, niin Riitta on saanut olla nyt rauhassa.
 

Mojo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Buli
Löytyi tämmöinenkin ketju. En nyt oikein ymmärrä, että mitä haittaa noista nuorista asukkaista nyt sitten kenellekään on. Aina halutaan esittää kannattavansa tämän jutun kaltaisia palveluita/asumista, mutta sitten alkaa itku, jos alkavat olla näköetäisyydellä itsestä. Ihmiset osaavat joskus olla todella pikkusieluisia ja vain omaa napaansa ajattelevia. Kai siinä pelätään oman asunnon arvon laskua tai jotain sekä mitä muut ajattelevat tuettua asumista tarvitsevista asukkaista.

Tontteja varanneet olettivat naapurustoon tulevan pääasiassa perheasuntoja, kertoo Turun Sanomat.

Turun kaupungin tontteja varanneet ihmiset uhkaavat luopua varauksistaan yllättävien naapureiden vuoksi.

Hirvensalon Toijaisiin tulevan uuden asuinalueen tontteja varanneet olettivat kaavan perusteella, että naapurustoon tulisi pääasiassa perheasuntoja, kertoo Turun Sanomat.

Kuitenkin yhteen rivitaloista tulee vuokralaisiksi erityistä tukea tarvitsevia nuoria.

Kyseessä on Aivoliiton omistaman yrityksen käyttöön tuleva erityisasumiskohde. Asukkaat ovat nuoria, jotka kärsivät esimerkiksi kehityksellisestä kielihäiriöstä.
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Löytyi tämmöinenkin ketju. En nyt oikein ymmärrä, että mitä haittaa noista nuorista asukkaista nyt sitten kenellekään on. Aina halutaan esittää kannattavansa tämän jutun kaltaisia palveluita/asumista, mutta sitten alkaa itku, jos alkavat olla näköetäisyydellä itsestä. Ihmiset osaavat joskus olla todella pikkusieluisia ja vain omaa napaansa ajattelevia. Kai siinä pelätään oman asunnon arvon laskua tai jotain sekä mitä muut ajattelevat tuettua asumista tarvitsevista asukkaista.


Koulujen opetusohjelmiin pitäisi varmaankin lisätä pakollinen oppiaine, missä tutustutaan erilaisiin ihmisiin ja tavataan heitä henkilökohtaisesti vaikkapa koko koululle järjestettävissä paneelitilaisuuksissa, jotta ihmiset pääsisivät ennakkoluuloistaan eroon. Ja mitä varhaisemmassa vaiheessa, sitä parempi, koska lapset eivät osaa jännittää omia reaktioitaan samalla tavalla kuin aikuiset. En keksi mitään muuta syytä kuin pelon erilaisuutta kohtaan tai sen, etteivät ihmiset tiedä, miten erilaisiin ihmisiin pitäisi suhtautua. Vai voiko joku vielä 2020-luvulla pelätä, että vammaisuus tai muu erilaisuus tarttuu?

Moni hyväksyy erilaisuuden, kunhan se tapahtuu jossain muualla kuin omassa lähiympäristössä. Mutta eihän se ole todellista hyväksymistä. Tässä lähellämme asuu aikuisikään ehtinyt kehitysvammainen nainen, joka on kovin viehättynyt koirastamme. Aina kun kohtaamme, juttua riittää iloisesti ja hän kertoo oman päivänsä tapahtumista varsin auliisti. Olen saanut sellaisen käsityksen hänen puheistaan, että jokaisena päivänä on tapahtunut paljon kivoja asioita ja hän odottaa innolla seuraavaa päivää ja se on minusta aivan mahtava juttu. Hän on ulkoisesti toki erinäköinen kuin valtaosa ihmisistä ja puhuu nopeasti ja epäselvästi, mutta mitä sitten? Hänen asenteensa on mieletön ja hän on aina kohtelias minua ja koiraamme kohtaan. Hänen tapaamisestaan tulee itsekin aina hyvälle tuulelle. Itse olen kohdellut häntä aina ihan samalla tavalla kuin ketä tahansa muutakin innokasta koiran rapsuttajaa, koska en keksi yhtään syytä, miksi en olisi. Mitään pelottavaa hänessä ei ole.
 

Thombson

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Koulujen opetusohjelmiin pitäisi varmaankin lisätä pakollinen oppiaine, missä tutustutaan erilaisiin ihmisiin ja tavataan heitä henkilökohtaisesti vaikkapa koko koululle järjestettävissä paneelitilaisuuksissa, jotta ihmiset pääsisivät ennakkoluuloistaan eroon. Ja mitä varhaisemmassa vaiheessa, sitä parempi, koska lapset eivät osaa jännittää omia reaktioitaan samalla tavalla kuin aikuiset. En keksi mitään muuta syytä kuin pelon erilaisuutta kohtaan tai sen, etteivät ihmiset tiedä, miten erilaisiin ihmisiin pitäisi suhtautua. Vai voiko joku vielä 2020-luvulla pelätä, että vammaisuus tai muu erilaisuus tarttuu?

Moni hyväksyy erilaisuuden, kunhan se tapahtuu jossain muualla kuin omassa lähiympäristössä. Mutta eihän se ole todellista hyväksymistä. Tässä lähellämme asuu aikuisikään ehtinyt kehitysvammainen nainen, joka on kovin viehättynyt koirastamme. Aina kun kohtaamme, juttua riittää iloisesti ja hän kertoo oman päivänsä tapahtumista varsin auliisti. Olen saanut sellaisen käsityksen hänen puheistaan, että jokaisena päivänä on tapahtunut paljon kivoja asioita ja hän odottaa innolla seuraavaa päivää ja se on minusta aivan mahtava juttu. Hän on ulkoisesti toki erinäköinen kuin valtaosa ihmisistä ja puhuu nopeasti ja epäselvästi, mutta mitä sitten? Hänen asenteensa on mieletön ja hän on aina kohtelias minua ja koiraamme kohtaan. Hänen tapaamisestaan tulee itsekin aina hyvälle tuulelle. Itse olen kohdellut häntä aina ihan samalla tavalla kuin ketä tahansa muutakin innokasta koiran rapsuttajaa, koska en keksi yhtään syytä, miksi en olisi. Mitään pelottavaa hänessä ei ole.
Teikäläisen kaltaisia ihmisiä tarvittaisiin lisää! Itsellä menee tunteisiin nuo yllä mainitut kusipäät, oma tytär on kehitysvammainen ja tuollainen suvaitsemattomuus pistää vituttamaan. Mitä väliä oikeasti jos joku näyttää erilaiselta kuin muut? Tai puhuu erikoisesti tai on äänekäs? Nykyinen naapuri valittaa jatkuvasti ”metelistä” muille mutta minulle ei ole uskaltanut tulla sanomaan, vaimolle kyllä.
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Teikäläisen kaltaisia ihmisiä tarvittaisiin lisää! Itsellä menee tunteisiin nuo yllä mainitut kusipäät, oma tytär on kehitysvammainen ja tuollainen suvaitsemattomuus pistää vituttamaan. Mitä väliä oikeasti jos joku näyttää erilaiselta kuin muut? Tai puhuu erikoisesti tai on äänekäs? Nykyinen naapuri valittaa jatkuvasti ”metelistä” muille mutta minulle ei ole uskaltanut tulla sanomaan, vaimolle kyllä.

Kiitos, vaikka en kyllä pidä itseäni mitenkään erikoisena, en vain tosiaan keksi mitään syytä, miksi olisin jollekin tyly tai kavahtaisin jotain vain jonkun erilaisuuden vuoksi.

Olen todella pahoillani, että joudutte sietämään moista käytöstä vain siksi, että tyttärenne on kehitysvammainen. Oletko koskaan puhunut tämän valittavan naapurin kanssa asiasta? Mitäpä, jos kokeilisit lähestyä häntä vaikkapa viemällä kahvipaketin ja tuoretta pullaa yhdessä lapsen kanssa ja pahoittelet mahdollista meteliä, vaikka oikeasti mitään syytä ei olisikaan. Voisit siinä samalla kertoa, mistä äänet johtuvat ja esitellä lapsenne hänelle. Tällöin hänen olisi pakko kohdata paitsi juuri sinut, myös lapsenne. Harva ihminen kehtaa päin naamaa sanoa mitään negatiivista, varsinkin, jos on lapsi mukana. Samalla hän ehkä näkisi lähietäisyydeltä lapsenne ja huomaisi, että hän on erilaisuudestaan huolimatta vain lapsi. Parasta olisi, jos lapsi sattuisi olemaan hyvällä tuulella ja vaikka moikkaisi naapurinsetää, mutta toki ymmärrän, että kehitysvammojakin on hyvin erilaisia ja lapset nyt ovat muutenkin usein vieraille ujoja. Tämä oli toki vain ehdotus, mutta eipä teillä kauheasti hävittävääkään ole. Voitettavaa sen sijaan on paljonkin, jos hän vaikka lopettaisi vaimollesi valittamisen. Tai vielä parempaa, hyväksyisi lapsenne ja teidät ja kykenisi jopa empatiaan. Saattaisihan tuo kokea jonkinlaista häpeääkin käytöksestään. Vain lyhyt kohtaaminen, pahoittelut ja ymmärrys siitä, että hän saattaa yllättyä ja jopa panikoitua tai kokea tilanteen muuten vain kiusalliseksi. Ei odotuksia paremmasta tulevaisuudesta, vain pahoittelut mahdollisesta melusta. Se voisi riittää.
 

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aika moni, kunhan on turkulainen
Tosiaan koulussa erilaisuuteen pitäisi tutustua, ettei vanhemmat esittele vain liian puhtoista pumpulimaailmaa.

Itse en määrittele itseäni vammaiseksi, mutta läheltä liippaa. Ala-asteella joskus luokkakaverini saivat todeta, ettei kaikki ole pois koulusta vain kuumeen tai oksutaudin takia. Naapurini ovat saattaneet pari kertaa kuulla hälärin ääniä, mutta toisaalta… se sairauskohtaus voi iskeä yllättäen kelle vaan. Futiksen EM-kisoja ehkä nimbytkin katsoneet.

Tässä Turun tilanteessa jotkut saattaa myös sekoittaa Niittykodin tilanteen tuohon. Paino sanoilla jotkut saattaa, koska Niittykodin päihdekuntoutujista puhutaan puskaradioissa paljon, ei kovin hyvällä.

Ja kiitos @BOL kummasti viet sanat suustani useamminkin.
 

SOF1969

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, KKV
Olikohan tässäkin ennen paremmin vai kultaako aika jälleen muistot. Itse asuin lapsuuteni/nuoruuteni helsinkiläisellä pienkerrostalo/omakotitaloalueella, ja ihan lähellämme oli kehitysvammaisten päiväkeskus vanhassa pienkerrostalossa. Se oli varmaankin 80/90-luvun taitteessa kun heille rakennettiin kunnon kokoinen keskus läheisen vanhainkodin viereen.

En ainakaan muista että se olisi herättänyt mitään vastustusta, ja olisin varmaan kuullut siitä, koska faijani oli asukasaktiivi alueella. Itse totuin heihin jo ihan snadina, alkuun ehkä pikkuisen pelotti kun ryhmä lähti päivällä jalan liikenteseen, sieltä tuli kaveria tien leveydeltä eri tahtiin ja erilaisilla tavoilla. Mutta eipä sitä sitten enää pelännyt, päinvastoin, meininki oli aina ilahduttavaa.
 

Malkkinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
Surullisia nämä pää omassa perseessä eläjät.

Me asutaan kehitysvammaisten asuntolan naapurissa. Itse asiassa äitini on juuri tänä yönä tekemässä yövuorokeikan siellä. Ei kyllä parempia naapureita voisi toivoa. Ei minkäänlaista ylimääräistä melua eikä mitään muutakaan häiriötekijää koskaan ollut. Sata kertaa sadasta ottaisin myös toisen puolen naapuriksi kehitysvammaisia, kuin nykyisen eläkeläismies Sepon vaimoineen, joissa ei heissäkään mitään vikaa ole, mutta ei aina jaksaisi kuunnella niiden jaarituksia. Kivempaa on kuunnella down-syndroomaisen Petrin naisseikkailusta ja ryyppy- ja ulkomaanreissuista. Innolla odotan, että lapseni heihin alkaa kiinnittämään enemmän huomiota ja alkaa ihmettelemään ja pääsen kertomaan ja opettamaan erilaisuudesta ja siihen suhtautumisesta ja suvaitsevaisuudesta. Jos tuo edes sellaista alkaa ihmettelemään kun nuo tuossa joka päivä pyörii ja kehitysvammaiset ovat meille arkipäivää.

Antakaa ihmiset toisille ihmisille mahdollisuus ja sietäkää erilaisuutta kaikissa muodoissaan. Se antaa paljon paljon enemmän kuin ottaa.
 
No nyt on kuvottavaa toimintaa. Tuommoisilta pitäisi viedä oikeus saada tontteja. On erinomaista, että kehitysvammaisille ja muille erityistä tukea tarvitseville ihmisille rakennetaan asuntoja "normaalien" ihmisten keskelle. Siitä hyötyvät lopulta kaikki, kun osataan elää yhdessä. Tuossa naapurissa on kehitysvammaisten tehostetun palveluasumisen yksikkö, eikä siitä ole yhtään mitään haittaa kenellekään. Jotain ääntelyä kuuluu joskus, mutta sitähän maailmaan mahtuu. Viimeksi tänään rupattelin erään yksikössä asuvan, kasvotutuksi tulleen neiti-ihmisen kanssa kun tämä tuli päivälenkillään kysymään kuulumisia. Piristi päivää enemmän kuin naapurin jaarittelut bensanhinnoista.

Erityisesti tämä Hirvensalon nimbyily tietysti satuttaa, koska oma lapsi saattaa jossakin elämänvaiheessa hyvinkin kuulua tuonkaltaisen asumispalvelun tarvitsijoihin. Lapsi on terävä kuin partaveitsi, ja on omalla olemuksellaan ja vilpittömällä avarakatseisuudellaan avartanut myös meidän läheisten ja sukulaisten maailmankuvaa valtavasti. Hänellä nyt vain sattuu olemaan sellaisia ominaisuuksia, joiden vuoksi saattaa tarvita tukea päivittäisissä asioissa ja asumisessa myös aikuisena. Sitähän sitä pelkää, että joutuu vielä monta kertaa törmäämään suvaitsemattomuuden muuriin omassa elämässään.

Eikä muuten ole asuntojen arvo laskenut tällä alueella, päinvastoin kaikki viedään käsistä.
 

penaz

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toverit, Inter, Pohjoiskaarre

Radiopää

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Greta Thunberg
Viimeksi tänään rupattelin erään yksikössä asuvan, kasvotutuksi tulleen neiti-ihmisen kanssa kun tämä tuli päivälenkillään kysymään kuulumisia. Piristi päivää enemmän kuin naapurin jaarittelut bensanhinnoista.

Osaan kuvitella. Lenkkireittini varrella on autistien palveluasuntola tms. Tuli aikaisemmin keväällä mielettömän hyvä olo nähdessäni asukkaita ulkoilemassa pitkään aikaan. Siinä asuntolassa oli varmaan koko talven helvetin tiukat liikkumisrajoitukset, joten se näky oli elämäniloa aidoimmillaan. Ehkä nimbyilijät pelkäävätkin joutua näkemään, että elämästä voi nauttia täysillä ilman varallisuutta ja se oma materialla varustettu elämä on tarkemmin ajateltuna ainoastaan onnetonta ja säälittävää.
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
Hirvensalolaisista 40% äänesti Kokoomusta kuntavaaleissa. Ehkä tuon puolueen kannattajat eivät halua kehitysvammaisia "pilaamaan" asuinaluettaan.

Ja ovat siis varanneet tontteja alueelta jolla jo asuvat? Varmaan sekin on mahdollista, mutta ei ehkä enemmistöä.
Minulla ei olisi ongelmaa asua kehitysvammaisten naapurissa. Vasemmistolaisten naapuruutta kyllä kavahdan ja vältän.
 

penaz

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toverit, Inter, Pohjoiskaarre
Ja ovat siis varanneet tontteja alueelta jolla jo asuvat? Varmaan sekin on mahdollista, mutta ei ehkä enemmistöä.
Minulla ei olisi ongelmaa asua kehitysvammaisten naapurissa. Vasemmistolaisten naapuruutta kyllä kavahdan ja vältän.
Ilmeisesti ovat halunneet kokoomuslaisten paratiisiin, jossa pelloille rakennetaan olemattoman kokoisille tonteille vieri viereen toisiaan muistuttavia laatikkotaloja.

Espoon kodissamme talomme toisella puolella asuu venäläinen lääkäri ja toisella puolella suomenruotsalainen perhe ja vastapäätä amerikkalainen diplomaatti. Miellyttävän monikulttuurinen ympäristö, jossa tuskin kukaan kannattaa persuja.

Turun asuntomme lähellä on kehitysvammaisten palvelutalo, josta ei ole minkäänlaista haittaa. Senkin rakentamista aikoinaan vastustettiin (minä en), kun ryteiköstä mihin palvelutalo rakennettiin, naapurit yllättäen löysivät uskomattomia luontoarvoja. Toinen peruste oli, että asukkaitten liikuntarajoitteitten takia taksiliikenne tulee kasvamaan paljon.

Suorittaessani sivaria 80-luvulla eräässä erityishuoltopiirissä, olin sen talousjohtajan apuna (sinne haluttiin aina sivariksi lakimies tai oikeustieteen opiskelija) hankkimassa isoja omakotitaloja kehitysvammaisten asuntoloiksi eri puolilta maakuntaa. Usein törmäsimme naapuruston vastustukseen taloja ostettaessa. Valitettavasti mikään ei näytä muuttuneen yli 30 vuodessa.
 

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aika moni, kunhan on turkulainen
Ja ovat siis varanneet tontteja alueelta jolla jo asuvat? Varmaan sekin on mahdollista, mutta ei ehkä enemmistöä.

Joo itsekään en yleistä liiaksi, mutta samankaltaisethan sinne hakeutuukin. Hyvänä esikuvana seudulla kuitenkin jo Tami ja Jeti.

Juttelen itse usein parin vammaisjärjestön toimijan kanssa, heillä tilat kerrostaloissa. Toiselle kuulemma naapurin pubin pyörittäjä lähinnä vitsailee, miten karaoke kajahtaa seinän läpi. Pubi kun usein tuohon aikaan vielä hiljainen. Toisella toimijalla kerrostalossa ystävällisiä naapureita, jotka auttaa kahvitteluissa. Kerrostaloissakin siis yhteisöllisyyttä.
 

Tombe76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Onhan se niin, että ihmiset pelkäävät asioita mistä eivät tiedä. Toki mukaan mahtuu niitäkin jotka ovat puhtaasti kusipäitä, mutta suurimmalle osalle varmasti tietämyksen lisääminen lisäisi suvaitsevaisuutta. Enkä tarkoita tällä 2020-luvulla niin yleistä pakkosyöttöä, se aiheuttaa monesti itsessäkin vastareaktion. Ei toki tuossakaan tapauksessa yksilöitä kohtaan.

Itse tuossa oma kehitysvammainen teinini (toki cp se näkyvin ja suurin, mutta ei sitä normitallaaja erota, kehitysvammaisia kaikki) katsoo 14 tuhannen kerran Ryhmä Hauta ennen kuin rupean tarjoamaan aamupalaa. Sitten vuorossa Robinin keikat 7 tuhannen kerran, koiran ulkoiluttaminen pyörätuolista käsin ja klo 13 alkaa Jokimaan suur-Hollola-ravit, siinä tv:n ääressä tyttö viihtyy loistavasti. Itseasiassa viihtynyt toto-tv:n parissa yli 10v. Aina kun on kotona.

Nyt kun näitä rutiineja (+ tätänykyä ~50-kilosen nostoja) on vetänyt kohta 18v, ollaan koko ajan entistä enemmän ruvettu "työntämään tyttöä pois"... lähteehön se kaksoisvelikin esim. ensi vuonna inttiin eikä varmaan vanhuksia halua loppuelämän katsella. Toki myönnettävä myös se, että laiffi on aika helppoa kun ei tarvitse huolehtia kuin itsestä.

Eli siis varmaankin näistä vastaavanlaisista asumisyksiköistä on kyse, mitkä aiheuttavat niin monessa pelkoa ja karsastusta.

Omasta puolestani voin kyllä todeta että melko lepposaa sakkia niissä asuu, oma teinini esim. on käynyt jokusen vuoden nyt pari vkloppua kuukaudessa treenaamassa avustettua asumista ja tätä koko ajan pyritään lisäämään. Ehkä tulee se päivä kun käy kotona vain sen kerran pari kuukaudessa. Näin ainakin toivon.

Joka tapauksessa ihan samaa leipää ne siellä syövät. Kun Suomi pelaa kiekkoa tai futista, samoja pelejä siellä katsellaan. Ikähaitari tuossa asumisyksikössä varmaan 17-60v. Jotkut ovat hieman eri näköisiä, jotkut ehkä vähän äänekkäämpiä mutta pääsääntöisesesti iloisia ja 100 kertaa elämänmyönteisempiä kuin ns. terveet ihmiset. Olen huomannut tuon myös itsessäni. Monesti mietin tyttäreni tulevaisuutta, monesti harmittelen rajoituksia, mutta kun häntä seuraa tarkemmin, hän on iloinen aina. Ja melko vähään tyytyväinen. Tästä moni voisi ottaa paljonkin mallia.

...niin ja tänään F1 joutuu katsomaan tabletilta kun ravit vie voiton telkkarista. Futiksessa tehtiin ennen EM-kisoja sellanen diili, että klo 19 alkavissa peleissä iltaravit loppuu kun 2.puoliaika alkaa eli klo 20. Kaikki on neuvoteltavissa, myös vammaisten kanssa. Puhetta sielläkin suurin osa hyvin ymmärtää.
 

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aika moni, kunhan on turkulainen
Omasta puolestani voin kyllä todeta että melko lepposaa sakkia niissä asuu, oma teinini esim. on käynyt jokusen vuoden nyt pari vkloppua kuukaudessa treenaamassa avustettua asumista ja tätä koko ajan pyritään lisäämään. Ehkä tulee se päivä kun käy kotona vain sen kerran pari kuukaudessa. Näin ainakin toivon.

Näytän teille peukkua. Muistan oman tappeluni vanhempieni kanssa, kun halusin muuttaa ihmisten ilmoille. Sairauteni ei toki rajoita liiaksi fyysisesti, mutta henkiselle puolelle teki hyvää. Ja mitä olen tutustunut sairaustovereihin ja vammaisiin laajemmin, ovat he sosiaalisesti paljon taitavampia kuin omissa pumpuli-idylleissään kasvaneet. Tässäkin ketjutovereilla hyviä esimerkkejä.

Raveille hymyilin. Itse olen penskana ollut kova ravien seuraaja.
 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Aikanaan vanhempani ostivat rivitalon, ja ehkä vuosi muutosta kävi ilmi, että viereen tehdään tällainen vammaisten tuettu asuntola. Äitini oli jotenkin närkästynyt asiasta ja minä sekä siskoni ihmeteltiin asiaa, kun meidän mielestä asiassa ei ollut mitään ongelmaa.

Noh, lopputulema on se, että äitini on saanut naapuritalon asukkaista uusia kavereita, jotka tykkäävät olla apuna kun äitini laittaa pihaa. Eräs asukas oli tuonut viime viikolla mansikoita kiitokseksi, kun on saanut olla apuna. Siskoni kerran piikitti aika hyvin, kun äiti hehkutti näitä asukkaita, että ajatella, jos olisit vuosia sitten saanut päättää, niin koko asuntolaa ei olisi tehty. Aivan upeita naapureita, iloisia ja vilpittömiä.

Tälläisiä ennakkoluuloja on paljon ja ne on aivan perseestä.
 
Viimeksi muokattu:

aquanqua

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kai siinä pelätään oman asunnon arvon laskua tai jotain sekä mitä muut ajattelevat tuettua asumista tarvitsevista asukkaista.

Tästä on vaikea ketään syyllistää, päinvastoin. Jos mietin oman perheeni/sukuni tilannetta, niin minun isoisän joskus 60-luvun lopulla tekemä hankinta on määrittänyt pitkälti kolmen sukupolven elämää ja koska asunto on tänä päivänä arvoalueella, niin todennäköisesti vielä tulevankin sukupolven elämää.

Suomessa omistusasunto määrittää yksilön, perheiden ja sukujen taloutta ja elämää yleisesti hyvin merkittävällä tavalla, joten olisi älytöntä suhtautua siihen liittyviin ratkaisuihin jollain tavalla ei-itsekeskeisesti.
 
Tästä on vaikea ketään syyllistää, päinvastoin. Jos mietin oman perheeni/sukuni tilannetta, niin minun isoisän joskus 60-luvun lopulla tekemä hankinta on määrittänyt pitkälti kolmen sukupolven elämää ja koska asunto on tänä päivänä arvoalueella, niin todennäköisesti vielä tulevankin sukupolven elämää.

Suomessa omistusasunto määrittää yksilön, perheiden ja sukujen taloutta ja elämää yleisesti hyvin merkittävällä tavalla, joten olisi älytöntä suhtautua siihen liittyviin ratkaisuihin jollain tavalla ei-itsekeskeisesti.
Kyllä, sehän on selvää että ihmisillä on erilaisia arvoja jotka ohjaavat ajattelua ja tekoja. Ja näiden arvojen takana on monta muuttujaa, jotka eivät ole omia valintoja, ja niistä on toki turha ketään syyllistää. Joskus sitten voi käydä niinkin, että elämä ei aina kaikilla mene sen kaavan mukaan kuin isovaari on 60-luvulla suunnitellut tai ollut suunnittelematta. Sen verran tietysti toivoisi inhimillisyyttä hyväosaisen laskelmoinnin mausteeksi, että purisi vaikka hammasta eikä alkaisi nimbyilemään näin nololla ja vastenmielisellä tavalla. Jos on saanut elämän jossa suurin murhe on asunnon arvon kehitys (vieläpä kasvavalla kaupunkialueella), niin voisi olla tyytyväinen siihen ja nähdä asiaa myös toiselta kannalta.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: VT

Laama

Jäsen
Näköjään kannattaa koti hankkia tämänkaltaisen palvelutalon läheltä, kun kerran karkottaa hiekkapillut ja hernenenät alueelta jo olemassaolollaan, joten tuloksena on viihtyisämpi naapurusto.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös