Nightwish

[Tarinankertoja]

Ainakin Twitterissä Dawkinsin mukanaolo on herättänyt huomiota. Dawkins siteeraa Intialaista Nobelfyysikkoa obiisbiisin puheosuudessa.

 

[Imagined]

Vaikeaa kyllä on olla tykkäämättä Floorin laulusta.

Sama täällä. En tiedä onko vielä nähty tässä ketjussa, mutta seuraavassa linkitettynä Arjen Lucassenin projektissa Floor Jansen. Siskonsa Irene samassa mukana.. Biisit on kuin taideteoksia..

Linkki vie Youtubeen Arjen Lucassenin/Floor Jansen -klippiin. https://www.youtube.com/watch?v=H8d1mCbFNjI

 

[Rinksu]

Niin paljon kun tuosta Floorista pidänkin, niin tuo kyseinen biisi on aina tuntunut hieman pliisulta. Tosin syynä on todennäköisesti se, että alkuperäisen laulaa Anneke van Giersbergen.

Tässähän on käynyt näiden kahden biisin kanssa täysin päinvastaiset reaktiot. Elanista ei jäänyt aluksi käteen oikein mitään. Mutta kuuntelu kuuntelulta tuo muuttui paremmaksi ja varsinkin biisin kauniit melodiat ja Floorin upea herkistely toimivat tällä hetkellä oikein hyvin.

Shudderille kävikin sittentoisin päin. Alkuun potkaisi oikein hyvin, mutta mitä enemmän tuota kuuntelee, niin sitä rasittavammaksi tuon saman toistaminen alkaa muuttua. Löytyy vähän Dark Chest of Wondersia, vähän Storytimea, Song of Myselfia verseistä jne. Viittailu on kivaa, mutta siinä vaiheessa kun sitten oikein muuta ei löydy, niin onkin ongelmat edessä. Ja sitten tietysti orkesteri päällä taas kerran. Vittu, kun ehti jo toivoa, että tällä kertaa Pipin kontribuutio olisi mahdollisimman vähäistä ja se peliaika sitten siirtyisi vaikka Empulle kekseliäämpien kitaraosioiden muodossa. No, jää odotettavaksi löytyykö sitä sitten levyltä, onhan vielä biisejä jäljellä. Jotenkin vain tuntuu, että näitä orkestraatiota on pakko raahata mukana kun se nyt vaan vähän genren tunnusmerkiksi on muodostunut ajan saatossa.

 

[Ted Raikas]

Niin paljon kun tuosta Floorista pidänkin, niin tuo kyseinen biisi on aina tuntunut hieman pliisulta. Tosin syynä on todennäköisesti se, että alkuperäisen laulaa Anneke van Giersbergen.

Hieno versiohan tuo toki on Floorilta siskonsa kanssa, mutta kuten sanoit. Anneke van Giersbergenin tuo biisi on. Esitti Arjen Lucassenin kanssa tuon Nosturissa taannoin ja olihan se melkoista...

Joku kumma tuolla Hollannissa kyllä on, kun sieltä putkahtelee näitä loistavia naislaulajia useitakin.

 

[Roger Moore]

Shudder Before The Beautiful luukutettu läpi muutamaan otteeseen, ja kyllä tämäkin toimii. Dawkinsin puheosuus alussa oli ihan jees, ihan kiva intro ja varmasti sopii teemaan. Tämähän on käsittääkseni tulevan levyn avausraita? Menne vähän tuollaiseen Dark Chest of Wondersin katerogriaan avausraitana, paljon samoja elementtejä. Näppärä biisi muutenkin.

Kyllä tässä on omat fiilikset tulevaa levyä kohtaan kyllä niin tapissa kun olla ja voi. Elan, Shudder ja Sagan ovat nostaneet kyllä odotuksia, olkoonkin että Sagan nyt ei tulekaan itse levyllä olemaan, mutta anyway. Väittäisin, että kovin NW-lätty ikinä on tulossa.

 

[Jakedeus]

Kaikki Flooria kehuu ja ei siinä mitään, totta kai saa, mielipiteet kuin... jokaisella omansa, Mutta omaan korvaan Floor kuulostaa samalta kuin x määrä muita naislaulajia, en löydä persoonallisuutta tai edes voimaa, mitä edellä kehuttiin. Tarjahan nyt on aivan omassa kastissaan. Esim. Dark Chest of Wonders -biisissä laulu ei ole vain laulu soittimien päälle tuleva lisä kuten Floorilla, vaan oma kitaravallin ja orkesterin kanssa voimaltaan samantasoinen instrumentti. Ja tuntuu, että Tarjalla jäi vielä resursseja jäljelle esim. live-vedoissa ja ääni kasvoi helposti sinne mihin biisi vaati (katsokaa vaikka Slaying the Dreamer End of an Eralta). Kun taas Floor vaikuttaa menevän ihan äärirajoilla, ja sen ylikin, jolloin homma ei todellakaan kuulosta hyvältä (lähinnä olen tuota Wacken-keikkaa kuunnellut).

Anettella pointti taas oli se pop-laulu hevin seassa, joissakin biiseissä toimi paremmin kuin toisissa. Floorin kohdalla tämä aspekti on menetetty. Ei ole Storytime sama asia enää.

En tiedä, haluasin kyllä tykätä, ja Floorin ulkoisesta habituksesta kyllä tykkäänkin. Joskin ihan rehellisesti, jos puhutaan, niin kyllähän tässä käy mielessä, että Floorin hehkutus ei vain laulutaidoista johdu, vaan myös ''katu-uskottavuudesta'', mitä Tarjalla ja Annettalle ei ollut. Itseäni vaan enemmän kiinostaa se laulu. Ja kyllähän Tarjakin varsin karismaattinen ilmestys oli, kunhan ei vain lavalla ruvennut soittamaan ilmakitaraa. Se jos jokin oli varsin karmivan näköistä.

 

[Rinksu]

Joskin ihan rehellisesti, jos puhutaan, niin kyllähän tässä käy mielessä, että Floorin hehkutus ei vain laulutaidoista johdu, vaan myös ''katu-uskottavuudesta'', mitä Tarjalla ja Annettalle ei ollut. Itseäni vaan enemmän kiinostaa se laulu.

Kyllä tuo "heviuskottavuuskin" oman mausteensa toi, totta kai. Mutta kyllä tämä lopulta niihin "omenoihin ja appelsiineihin" menee. Itse en End of an Eraa pysty kuuntelemaan enää lainkaan ja suurin syy on juuri Tarjan laulu. Tarja kuulostaa jotenkin väkinäiseltä ja ne "operaattisetkin" niin päälleliimatuilta ko. julkaisulla. Joku Ghost Love Score menee nykymallisena luihin ja ytimiin, tuossa EOAE:ssa häiritsee taustaorkestraatioiden kanssa stemmailu minua aika pahasti.

Mutta From Wishes to Eternity onkin sitten ihan eri juttu. Mielestäni Tarja oli parhaimmillaan tuossa voimametallipuolessa, siinä mimmin ääni pääsi oikeuksiinsa. Ja tuosta Storytimen She Is My Sinistä esimerkiksi en ole niin perustanut.

Oma mielipide pähkinänkuoressa:Tarja oli kovaa valuuttaa sinne CC:n päiviin asti. Sittemmin musiikki muuttui enemmän erilaista äänellä leikkimistä vaativaksi ja tämä ei oikein ole Tarjan ominta alaa. Anette hoiti tuon paremmin, mutta Floorille tuokaan ei pärjää.

 

[Siivu]

Oma mielipide pähkinänkuoressa:Tarja oli kovaa valuuttaa sinne CC:n päiviin asti. Sittemmin musiikki muuttui enemmän erilaista äänellä leikkimistä vaativaksi ja tämä ei oikein ole Tarjan ominta alaa. Anette hoiti tuon paremmin, mutta Floorille tuokaan ei pärjää.

En kovin vahvaksi Nightwish-fanaatikoksi tunnustaudu, mutta olen kyllä tuotoksia paljon levyhyllyyn hankkinut ja kuunnellutkin. Siksi ehkä syytä jättää tarkempi arvostelu ja analysointi muille, mutta olen tästä pitkälti samaa mieltä. Sen paremmin ruotimatta, älkää kysykö miksi, mutta Oncen aikoihin Tarja vajosi jonnekin taustalle kymmenminuuttista mestariteosta lukuun ottamatta.

Anette vaikutti ensi alkuun kivalta hankinnalta, mutta muuttui jokseenkin rivakasti vain kivaksi pyhäkoulupuvussaan vierailevaksi nätiksi tytöksi.

Floor Jansen sen sijaan on se, mitä lääkärin olisi bändille pitänyt määrätä jo kymmenen vuotta sitten. On näköä, on uskottavuutta ja on ääntä. Ei varmasti lauluteknisesti Tarjan kastissa, mutta aivan saatanan ROCK mimmi, joka on valettu suoraan Nightwish-muottiin. Raskaassa musiikissa on mielestäni ensiarvoisen tärkeää, että myös levytyksen ulkopuolelle riittää paljon annettavaa ja saa toki olla eri mieltä, mutta menisin kahdeksana päivänä viikossa mieluummin katsomaan ja kuulemaan Flooria livenä, kuin Tarjaa milloinkaan.

 

[Rinksu]

Raskaassa musiikissa on mielestäni ensiarvoisen tärkeää, että myös levytyksen ulkopuolelle riittää paljon annettavaa ja saa toki olla eri mieltä, mutta menisin kahdeksana päivänä viikossa mieluummin katsomaan ja kuulemaan Flooria livenä, kuin Tarjaa milloinkaan.

No joo, tässähän se minunkin mielipide pähkinänkuoressa. Tarja esitti joululauluja kotikuntani kirkossa viime vuoden lopulla. Ei tullut osallistuttua. Floor kun vetäisisi kotikunnassani jotain, tyylilajista viis, olisin lipunmyyntipisteen ovessa kiinni samana päivänä kun myynti alkaa. Ei mahda mitään, mutta näin ne henk.koht. preferenssit toimii.

 

[apulais-GM]

Pohjois-Karjalan maakuntalehden Karjalaisen urheilusivuilla kerrottiin yhtenä päivänä, että Nightwishin kitaristi Vuorinen on äskettäin suorittanut judossa mustan vyön. Ja että hänellä on lajista kaksi B-nuorten SM-kultaa ja joku mitali Pohjoismaiden mestaruuskisoista.

Pitää kyllä sanoa, että todella hyvä idea ottaa tuohon uudelle levylle mukaan se Dawkins, olipa hän sitten sekoboltsi tai suuri ajattelija.

 

[Rinksu]

Levyä odotellessa. Mutta sen verran tuo uteliaisuus on kuitenkin kissaa tappanut, että pakkohan noita leakejä on ollut kuunnella. Ja kyllä tämä lähtee, paremmin kuin kenties mikään NW-lätty alkuaikojen jälkeen. Varsinkin Weak Fantasy on varsinaisen huikea repäisy. No, levyn kun saa, niin sitten se viimeinen tuomio vasta.

 

[HalfMoonRider#0]

Varsinkin Weak Fantasy on varsinaisen huikea repäisy.

Huh huh, sanattomaksi vetää tämä raita!! On varmasti tulevaisuudessa Live-keikkojen vakiokamaa ja tämä mestariteos tulee kyllä räjäyttämään stadionit!! Live-keikkaa odotellessa.

 

[ämjiijii]

Onkos tämä levy missään ennakkokuuntelussa esim. puoliltäöin Radio Rockilla? En ole mitään tietoa tuollaisesta löytänyt, sen sijaan kuullut huhuja.

 

[heavy]

Onkos tämä levy missään ennakkokuuntelussa esim. puoliltäöin Radio Rockilla? En ole mitään tietoa tuollaisesta löytänyt, sen sijaan kuullut huhuja.

Ihan kuin äsken autoillessani olisin Radio Rockilta kuullut mainoksen tuosta yösoitosta.

 

[mailman-]

Joo Rockilla alkaa puoliltaöin.

Ja 24h ABC-huoltsikoilla alkavat myymään ko. lättyä heti puoliltaöin.

 

[Roger Moore]

Jep, juurikin nyt tärähti Shudder Before The Beautifulin alkutahdit Radio Rockilla. Onhan tätäkin biisiä tullut luukutettua aika paljon kun sen sai käsiin ensin HS.fi:n kautta, ja myöhemmin myös Nuclear Blastin nettisivuilta sai biisin ladata ilmaiseksi.

Kylmät väreet menee joka tapauksessa. Huomenna vielä pitäisi toivottavasti tulla se fyysinen kiekko käsiin. Jaiks.

 

[Roger Moore]

Jep, olihan se parasta Nightwishia koskaan.

 

[ämjiijii]

Ensikuuntelu tajuttomassa jurrissa: kuten aikaisempikin Nightwish, kaikki biisit eivät ensikuuntelulla olleet mitään mestariteoksia, mutta helmiä löytyi. Varsinkin viimeinen biisi The Greatest Show on Earth toimi aivan älyttömän hyvin. Muutamat muutkin biisit olivat loistavia, mutta humalatilaltani jäi nimet muistamatta. Melko heikkoa näin hardcore Nightwish-fanilta, myönnetään.

 

[Pawe87]

Onhan se älyttömän kova levy. Parin kuuntelukerran jälkeen ei voi olla kuin hämmästynyt, kuinka ehjän kokonaisuuden ja toimivan paketin on porukka saanut kasaan. Upeaa on se kuinka bändi menee eteenpäin jokaisella levyllä. En tiedä miksi, mutta tästä levystä tulee etäisesti mieleen Oceanbornin aikainen Nightwish. Jotain samaa on, mutta potenssiin kymmenen.

Näin alkuun erityisesti nousee esiin Weak Fantasy, Alpenglow ja The Greatest Show On Earth. Tuo TGSOE on ihan huikean eeppinen biisi joka kyllä täydellisesti niputtaa levyn yhteen.

 

[Roger Moore]

Näin alkuun erityisesti nousee esiin Weak Fantasy, Alpenglow ja The Greatest Show On Earth. Tuo TGSOE on ihan huikean eeppinen biisi joka kyllä täydellisesti niputtaa levyn yhteen.

Jep, samat nousi minullekin esiin. Olkoonkin että eka kuuntelu tapahtui yöllä ja vielä en ole toista kertaa saanut kuunneltua, sillä posti toi fyysisen levyn käsiin äsken. Tässä nyt ehtii ennen töihin lähtöä hetken aikaa kuunnella, ja viikonloppuna sitten lisää.

The Greatest Show on Earth oli kyllä huikea biisi. Huomattavasti parempi jos vertaa edellisen levyn Song of Myselfiin, joka sekin on kova biisi, mutta ainoastaan ensimmäiset n. kuusi minuuttia. Loppu onkin sitten sitä sekavaa runonlausuntaa ja muuta vastaavaa, joka ei itselle oikein uponnut.

Mutta todella kova levy. Ekalla kuuntelulla eniten muuten pisti merkille ehkä sekin, ettei Marco Hietalan ääntä kuulla kuin murto-osa aiempaan verrattuna. En pidä tätäkään kehitystä kyllä lainkaan huonona asiana, päinvastoin. Kaikki kunnia toki Marcolle, varmasti yksi omia suosikkeja mieslaulajista, mutta kyllähän tällä Floorin johtamalla lauluosuudella palattiin ikään kuin juurille.

 

[grace]

Melkosta karkkia silmälle tuo 48 sivun booklet. Pari kertaa levy pyörähtänyt läpi ja tutltahan tämä kuulostaa. Orchestra-osuudet mahtipontisia ja nyt on Emppukin päässyt junttaamaan hyvän kuuloisia riffejä. Eihän tässä tarjoilla periaatteessa mitään uutta, mutta kaikki "tuttu ja turvallinen" on tehty entistä paremmin.

 

[Siivu]

Toista kertaa rullaan vasta levyä läpi, mutta jo nyt on aika lailla selvää, että tämä on täyttä timanttia! Vaikka olen asian jo aiemminkin sanonut, niin Floor on täysimittainen upgrade sekä Tarjaan että Anetteen verrattuna, eikä varmasti vähäisin syy, miksi tämä levy kolahtaa niin helvetisti!

 

[Falling Star]

Levy napsahti luukusta jo keskiviikkona ja pari päivää tässä on tullut pureksittua matskua. Heti alkuun pitää muistaa, ettei Nightwish koskaan avaudu heti kärkeen. Silti tästä on vahva vaikutelma, että biisit on kahden kerroksen teoksia. Yläkerta ja kellari. Joka toinen putoaa alas, loput ponnistaa ylös. Kovimmin on iskenyt nimikkobiisi, eikä avausraidassa ja Edema Ruhissakaan ole isompaa vikaa. Paljon on tätä amazonia hehkutettu, mutta en näe mitään aiempaa poikkeavaa tässä laulupuolessa. Nyt kun ei raiskaa muiden alkuperäisvetoja, on suorittaminen asiallista, mutta kovien hehkutusten perusteella olisi odottanut paljon vahvempaa tulkintaa. Itselle levyn soundi tuntuu lähinnä paluulta Oncen ajoille, päivitettynä hienoilla orkestraatioilla ja pillipiiparilla. Joka tapauksessa materiaali on sellaista, että voisin kuvitella nousevan astetta kovemmalle tasolle livevedoissa.

 

[Altec]

Täyttä timanttia alusta loppuun. Loistava kokonaisuus ja avautuu kuuntelu kuuntelulta lisää.

 

[Ikävänkantaja]

Täyttä timanttia alusta loppuun. Loistava kokonaisuus ja avautuu kuuntelu kuuntelulta lisää.

Melkoisen timanttisen teoksen on Holopainen kumppaneineen tosiaan saanut aikaiseksi.

Alpenglow on ehdottomasti minulle "se kappale" tältä levyltä - ja oikeastaan Nightwishilta yleensäkin: säkenöivän kaunis - ja samaan aikaan tasaisen ryhdikkään särmikäs - briljantti, jossa Floorin vokaalit virtaavat kuin kirkas vuoripuro jylhässä sointumaisemassa. Kappaleen päättävästä "sinfoniaepilogista" soisi tehtävän joskus täysimittaisen version. Mestariteos!