Nightwish

[grace]

Melkosta karkkia silmälle tuo 48 sivun booklet. Pari kertaa levy pyörähtänyt läpi ja tutltahan tämä kuulostaa. Orchestra-osuudet mahtipontisia ja nyt on Emppukin päässyt junttaamaan hyvän kuuloisia riffejä. Eihän tässä tarjoilla periaatteessa mitään uutta, mutta kaikki "tuttu ja turvallinen" on tehty entistä paremmin.

 

[Siivu]

Toista kertaa rullaan vasta levyä läpi, mutta jo nyt on aika lailla selvää, että tämä on täyttä timanttia! Vaikka olen asian jo aiemminkin sanonut, niin Floor on täysimittainen upgrade sekä Tarjaan että Anetteen verrattuna, eikä varmasti vähäisin syy, miksi tämä levy kolahtaa niin helvetisti!

 

[Falling Star]

Levy napsahti luukusta jo keskiviikkona ja pari päivää tässä on tullut pureksittua matskua. Heti alkuun pitää muistaa, ettei Nightwish koskaan avaudu heti kärkeen. Silti tästä on vahva vaikutelma, että biisit on kahden kerroksen teoksia. Yläkerta ja kellari. Joka toinen putoaa alas, loput ponnistaa ylös. Kovimmin on iskenyt nimikkobiisi, eikä avausraidassa ja Edema Ruhissakaan ole isompaa vikaa. Paljon on tätä amazonia hehkutettu, mutta en näe mitään aiempaa poikkeavaa tässä laulupuolessa. Nyt kun ei raiskaa muiden alkuperäisvetoja, on suorittaminen asiallista, mutta kovien hehkutusten perusteella olisi odottanut paljon vahvempaa tulkintaa. Itselle levyn soundi tuntuu lähinnä paluulta Oncen ajoille, päivitettynä hienoilla orkestraatioilla ja pillipiiparilla. Joka tapauksessa materiaali on sellaista, että voisin kuvitella nousevan astetta kovemmalle tasolle livevedoissa.

 

[Altec]

Täyttä timanttia alusta loppuun. Loistava kokonaisuus ja avautuu kuuntelu kuuntelulta lisää.

 

[Ikävänkantaja]

Täyttä timanttia alusta loppuun. Loistava kokonaisuus ja avautuu kuuntelu kuuntelulta lisää.

Melkoisen timanttisen teoksen on Holopainen kumppaneineen tosiaan saanut aikaiseksi.

Alpenglow on ehdottomasti minulle "se kappale" tältä levyltä - ja oikeastaan Nightwishilta yleensäkin: säkenöivän kaunis - ja samaan aikaan tasaisen ryhdikkään särmikäs - briljantti, jossa Floorin vokaalit virtaavat kuin kirkas vuoripuro jylhässä sointumaisemassa. Kappaleen päättävästä "sinfoniaepilogista" soisi tehtävän joskus täysimittaisen version. Mestariteos!

 

[Rinksu]

Kyllähän se amatsoni pistelee menemään melkoisella kevätpuron solinalla koko levyn, muutama irroittelua lukuunottamatta. Sinällään yllättävääkin moinen mimmiltä, joka nyt yleensä on kuviteltu tällaiseksi ronskiksi hevitykittäjäksi. No onhan sitäkin puolta varsinkin Weak Fantasyn ja Your's Is an Empty Hopen ilkeilyissä.

Kaiken kaikkiaan tasavahva kokonaisuus. Toisaalta uppoaa tuo alkupuolen orkestraatiotykitys, mutta sitten taas tämä keskivaiheen hittikimarakin esittelee kyllä bändin irtonaisimmillaan ihan vähän aikaan. Jos Imaginaerumista tulee ähky, niin nyt se on onnistuttu kiertämään.

Omalla kohdalla huippukohdiksi ovat nousseet Tarot-henkinen tykitys Weak Fantasy, ajoittain Dire Straitsinkin mieleen tuova herkistely Our Decades in the Sun ja takaisin Wishmasterin tunnelmiin vievä Edema Ruh. Sharbat Gula on kaikessa yksinkertaisuudessaan liikuttavan kaunis instrumentaali, joskus niitä lyriikoita ei vain tarvita. Ja onhan tuossa Alpenglowssa ja levyn nimikkobiisissä yksinkertaisesti vain raikkautta, jota aikomoiseen ähkyyn sortuneessa bändissä ei ole hetkeen ollut. Ja tietysti sinkku Elan kolahtikin jo.

Menee itsellä heittämällä sinne Oceanbornin ja Wishmasterin viereen bändin merkkiteokseksi. Kesän Ratinan keikka odottelen jo innolla. Josko se amatsoni pistelisi vaikka vähän klasariakin sekaan, kun noita Oceanbornin biisejäkin on settilistaan lupailtu.

 

[Ted Raikas]

Hemmetti kun tuota uutta lättyä ei ole vielä Spotifyssa. Mielellään kuuntelisin kyllä, sen verran hyvää palautetta kuullut ja pidin siitä singlestäkin paljon.

No, täytyy malttaa (ei ole nyt juuri rahaa käydä levyostoksilla.)

 

[Altec]

Hemmetti kun tuota uutta lättyä ei ole vielä Spotifyssa. Mielellään kuuntelisin kyllä, sen verran hyvää palautetta kuullut ja pidin siitä singlestäkin paljon.

No, täytyy malttaa (ei ole nyt juuri rahaa käydä levyostoksilla.)

Ei ole eikä tule. Tuomas Holopainen sanoituksistaan: Pitää antaa tajunnan virrata - Radio Nova
"Nightwish on tehnyt yhteisen päätöksen jäsenien kesken, että levyä ei tule löytymään Spotifysta"

 

[Ted Raikas]

Voi olla ihan myyntikikkakin... No sen näkee sitten.

 

[Roger Moore]

Voi olla ihan myyntikikkakin... No sen näkee sitten.

Joo, luulisin että jossain vaiheessa kyllä tulee Spotifyhin saataville. Anyway, Google Playsta tuon saisi niinkin edulliseen hintaan ostettua kuin 7,99 euroa.

 

[ämjiijii]

Edellinenkin levy tuli myöhässä Spotifyyn. On tuollaisia päätöksiä ennenkin pyörretty.

 

[Roger Moore]

Tänään tule Subilta klo 15-16 tunnin mittainen kooste Nightwishin Wackenin keikasta vuodelta 2013, eli kyseessä on siis jonkinlainen karsittu versio Showtime, Storytime -livevedon kokonaisuudesta. Lisäksi samalla kanavalla klo 23.55 alkaen puolen tunnin dokumentti "Näin tehtiin Endless forms most Beautiful". Kyllähän tuollaiselle dokkarille varmaan voisi antaa enemmänkin aikaa kuin puoli tuntia, mutta ihan kivoja juttuja kuitenkin.

Mitähän kaikkea tuosta Wackenin setistä on päätetty karsia pois?

 

[Veijari]

NW:n uusin levy kuunneltu nyt läpi kolmesti ja kerta toisensa jälkeen kuulostaa paremmalta. Ei tuolta levyltä löydy yhtä ainoaa heikkoa lenkkiä ja muutama biisi on suorastaan loistava.

Omaan tajuntaan iskevät erityisesti biisit Elan, Our Decades in the Sun, Endless Forms Most Beautiful, Edema Ruh ja tietysti The Greatest Show on Earth.

Jyri Kinnari pukee aika hyvin sanoiksi omat fiilikseni levystä ja erityisesti levyn viimeisestä teoksesta;
“Endless Forms Most Beautiful” kulminoituu järkälemäiseen valtavaan mestariteokseen nimeltään “The Greatest Show on Earth“. Tässä kohtaa olisi melkeinpä rikollista puhua vain kappaleesta, sillä kyseessä on nimenomaan teos. Reiluun 20 minuuttiin mahtuu niin monta hienoa osaa, melodiaa ja säkeistöä, että niitä olisi mielipuolista alkaa listata yksitellen. Kaikki eri osiot, tunnelmat ja tunnetilat on solmittu yhdeksi suurenmoiseksi, lähes suuruudenhulluksi kokonaisuudeksi. En vain yksinkertaisesti pääse yli siitä, kuinka loistava “The Greatest Show on Earth” on, enkä keksi tarpeeksi suuria sanoja kuvailemaan sitä. Kuunnelkaa itse ja valaistukaa".

Kinnarin koko levyarvostelu löytyy tästä linkistä http://kaaoszine.fi/nightwish-endless-forms-most-beautiful/

 

[Roger Moore]

Kinnarin koko levyarvostelu löytyy tästä linkistä http://kaaoszine.fi/nightwish-endless-forms-most-beautiful/

Muuten ihan hyvä arvio, mutta aikalailla kova tuomio kutsua kahta edellistä NW-levyä floppilevyiksi. Ok, ymmärrän toki että Anette saattoi tuntua Tarja-faneille aika kovalta ratkaisulta, mutta jos joku oikeasti väittää vakavalla naamalla Dark Passion Playta ja Imaginaerumia floppilevyiksi, niin on yksinkertaisesti ulkona kuin lintulauta.

 

[Harkins#33]

No en kyllä itsekään lähtisi floppilevyiksi noita kahta kutsumaan millään tasolla, hyviä Nightwish levyjä molemmat.

Mutta, nyt kahden kuuntelukerran jälkeen voin sanoa, että henkilökohtaisesti NYT tämä kuulostaa siltä, kuin sen olisi pitänyt aina kuulostaa, tämä levy on silkkaa täydellisyyttä alusta loppuun ja itselleni meni jo näin lyhyellä kuuntelulla suoraan kärkeen.

Floor kuulostaa ihan jumalaiselta Tarjan ja etenkin Anetten jälkeen, näissä kappaleissa on monia pikku juttuja jotka iskee kovaa ja kappaleet avautuvat tässä kuuntelukertojen lisääntyessä. Tällä hetkellä suosikeiksi ovat nousseet Weak Fantasy, Yours Is An Empty Hope, Our Decades In The Sun, Alpenglow sekä tuo mystisen käsittämätön The Greatest Show On Earth.

 

[Roger Moore]

Kyllä minulle uppoaa ihan täysin myös Anetten aikaiset laulusuoritukset, tosin eiköhän tämäkin johdu siitä että Holopainen on onnistunut säveltämään pari levyä Anetten laulettavaksi todella hyvin. Tokihan Dark Passion Play oli alkujaan tehty ihan yleisesti ottaen vaan naislaulajaa varten (lisäksi alkuperäiset demot lauloi Marco Hietala), mutta etenkin Imaginaerumilla Anette kuulostaa erittäin hyvältä.

Mutta se siitä. Tuli äsken katsottua Subilta tuo Wackenin karsittu versio, ja pakko sanoa että suorastaan vitutti katsella kun tiesi mitä kaikkea oli jätetty pois. Settilistalta puuttui vähän yli puolet, mikä toki oli ihan ymmärrettävää kun todellinen ohjelma-aika on sellaiset 40 minuuttia kaikkine mainoksineen. Olisihan tuonkin voinut laittaa esitettäväksi vaikka Ylellä ilman mainoksia ja kokonaisessa mitassaan. Noh, ei auta tällä kertaa, hyvälle toki muuten kuulosti.

P.S Floor Jansen on kyllä todella porno ilmestys.

 

[PataJaska]

P.S Floor Jansen on kyllä todella porno ilmestys.

Heh, mielipiteistä on totta tosiaan turha lähteä kiistelemään :) jos nimittäin minulta kysytään, niin Floor Jansen on aivan hirvittävän näköinen. Hän edustaa kaikkea sitä mistä en naisen ulkonäössä pidä, hänen habituksensa on yksinkertaisista niin kertakaikkisen.. miten nyt sanoisi.. no miesmäinen. Hänen olemuksessaan ei ole mitään sellaista naisellista herkkyyttä tai kauneutta. Mutta hommansa hän osaa timanttisesti, eikä sitä ulkonäöllä lauleta.. ja minulla nyt on omat fiksaationi naisten ulkonäön suhteen joten, esimerkiksi koska olen itse varsin lyhyt mies, niin mielestäni jokainen yli 165cm nainen on jo luonnottoman pitkä :D

Mutta asiaan, eli levystä: pari kokonaista läpikuuntelua takana, ja selvästikin lisää tarvitaan koska tämä paketti ei aivan nopeasti avaudu. Olenko ainoa jonka mielestä Weak Fantasy kuulostaa enemmän Tarotilta kuin NW:ltä, mutta ihan hyvällä tavalla siis. Tosin ilmeisesti Hietalalla on näppinsä vahvasti pelissä tuossa biisissä. On muuten mielenkiintoista, että Edema Ruh piti alunperin julkaista ensisinkkuna, koska mielestäni se on levyn lähes pahin täytebiisi. Pari biisiä taas kiistatta kierrättää vanhoja aineksia, vaikka sinällään toki hyviä ovatkin: avausbiisi on hetkittäin todella lähellä samaa kuin Dark Chest of Wonders. Yours Is An Empty Hope taas kuulostaa mielestäni hyvin paljon samalta kuin Master, Passion, Greed. Lisäksi biisissä, ja jossain toisessakin biisissä, Emppu kierrättää täsmälleen samaa "rupista" kitarariffiä, joka lanseerattiin oikeastaan aikaan jo Slaying the Dreamerilla. Alpenglow on päätösbiisi poislukien suosikkini tällä hetkellä, jotenkin se on sellaista selkeää old school Nightwishia

No sitten se viimeinen eepos, huh huh! Onhan se nyt aivan fantastinen tekele, vaikkakin toki viimeiset kolmisen minuuttia ovat hiukan sellaista muodon ja tunnelman vuoksi mukana olevaa osastoa. Yhtä kaikki on taitolaji tehdä yli 20 minuuttinen biisi, jonka aikana ei tarvitse kertaakaan vilkuilla kelloa, että eikö tämä jo lopu..

Kokonaisuutena siis vahvaa NW-laatua josta ainakin allekirjoittanut pitää, vaikkei tämä bändin paras levy nyt olekaan

 

[Roger Moore]

Heh, mielipiteistä on totta tosiaan turha lähteä kiistelemään :) jos nimittäin minulta kysytään, niin Floor Jansen on aivan hirvittävän näköinen. Hän edustaa kaikkea sitä mistä en naisen ulkonäössä pidä, hänen habituksensa on yksinkertaisista niin kertakaikkisen.. miten nyt sanoisi.. no miesmäinen. Hänen olemuksessaan ei ole mitään sellaista naisellista herkkyyttä tai kauneutta.

Noh, oman näkemykseni kirjoitin aikalailla heti sen jälkeen kun näki tämän hollannittaren keimailemassa nahkavaatteissa Wackenin keikalla. Mutta mielestäni Floor on kyllä oikein kaunis nainen muutenkin, esim. tuossa Elanin musiikkivideolla näyttää todella nätiltä, ja muutenkin kyllä. Mutta makuasia sanoi koira kun muniaan nuoli. :)

Laulajana mimmi on tosiaan ihan täyttä timanttia.

 

[Rinksu]

Kyllähän naismaku vaihtelee mieheltä toiselle, mutta kyllä minäkin kallistun Roger Mooren mielipiteen kannalle. Kuinkas muuten, eihän nyt Roger Mooren kanssa voi naisasioista olla eri mieltä :)

Tuo kertaalleen on livenä nähty, vielä keikan jälkeen kojunsa luona ihmisten kanssa rupattelemassakin ja lukuisia haastatteluita, missä tuo kyllä onnistuu vaikuttamaan varsin tyttömäiseltä kikertäjältä. Kyllähän siinä olemuksessa sulateltavaa tietysti on, on se sellainen amatsoni, mutta kyllähän tuosta tarpeen vaatiessa ihan reilu ripaus naisellisuutta, sensuellia herkkyyttä ja flirttiäkin löytyy:

Slow, Love, Slow

 

[Jaws]

Ihan kohtalainen albumi, nyt kun ensimmäisen kerran läpi kuunneltu. Pitää kuunnella vielä pari kertaa, niin hahmottaa kokonaisvaltaisemmin. Jatkoon ensivaikutelman jäljiltä.

 

[Mr. Penguin]

Onhan tuo uusi albumi aivan mahtavaa herkkua korville, vaikkei Century Childin voittanutta olekaan.

Weak Fantasy on aivan parhautta, ja se onkin Marco Hietalan käsialaa suurimmaksi osaksi! Toki levyn viimeinen 20 minuuttinen mestariteos on kanssa jotain aivan maagista ja sanoinkuvaamatonta!

 

[Siivu]

Jokohan nyt uskaltaisi lopullisesti tuomita? Kyllä! Paras Nightwish-albumi ikinä! Raskauttaviksi aihetodisteiksi totean seuraavat jonninlaisessa tärkeysjärjestyksessä:

1. Floor, Floor ja vielä kerran Floor!
2. Levyn sinfoniallisuus ja yleinen, ytimiin puskeva tunnelma. Sopivassa mielentilassa ja ympäristössä, mm. räntäsateessa lenkkiä eteenpäin puuskuttaessa satoi myös silmiin.
3. Albumin teema ja lyriikat

Neljä kuukautta ja yksi päivä Ratinan jouluun on, laskin juuri itse eilen.

 

[Carlos]

Jaaha, itse nyt kuunnellut levyn pari kertaa pätkien läpi, mutta en tiedä tarvitaanko vielä se kolmas kerta että osaan sanoa. Mutta siis tämän hetken fiilis kaikenkaikkiaan on jotenkin aika pettynyt, kaikki biisit enemmän tai vähemmän yllätyksettömiä, tasapaksuja, ja laimeita. Tosiaan paluuta havaittavissa siihen "vanhaan", mutta ei mitenkään positiivisessa mielessä. Biisit eivät yllättävää kyllä oikein sovi Floorin äänelle, tai en tiedä onko studiossa ryssitty, mutta jotenkin siitäkin jää pliisuus ja lievä epäsopivuus ensimmäisenä mieleen. Missä tuska, missä intohimo, missä FORTE?

Edelliset kaksi levyä olivat molemmat loistavia, erilaisia, yllättäviä, tuoreita ja selkeästi täynnä intohimoa. Odotin jatkumoa samalle sarjalle. Nyt tuloksena oli joku Oceanbornin ja DPP:n sekasikiö, joka ei yllä silti kummankaan tasolle. Onko Tuomaksen tuska poissa? Vai wattöfak mä just kuuntelin?

 

[Jaws]

Ihan hyvä albumi, kuuntelen nyt neljättä kertaa. Weak Fantasy on ehdottomasti kovin biisi. Muita pitää vielä makustella.

 

[Moto]

Mielestäni Nightwishin uran voi jakaa neljään osaan: Tarja ilman Marcoa, Tarja Marcon kanssa, Anette ja Floor. Miellän ehkäpä tuon Centry Childilla ja Oncella soittavan kokoonpanon Nightwishin klassiseksi kokoonpanoksi, vaikka bändiä on tullut kuunneltua enemmän tai vähemmän Oceanbornista asti. Olisiko nyt silti käynyt niin, että kaikki palaset loksahtivat kohdalleen vasta Floorin myötä? Showtime, Storytime on niitä harvoja livealbumeja, mitä on tullut kuunneltua säännöllisesti alkuinnostuksen jälkeenkin ja joistain biiseistä Floor-versiot alkavat jo tuntua niiltä "oikeilta versioilta".

Noin viiden kuuntelukerran jälkeen (plus kerran myös instrumentaali- ja orkesteriversiot) jälkeen jää sanattomaksi - positiivisella tavalla. Ehkäpä Holopaisen pitäisi lopullisesti hylätä menninkäiset ja muut fantasiat, tämä albumi on tästä maailmasta. Ehkä ensimmäisen kuuntelun jälkeen tuntui siltä, ettei albumista jäänyt oikein mitään kouraan, mutta viiden kuuntelun jälkeen on vaikea löytää heikkoa kohtaa. Lähes vinyylikokoisen earbookin kuvamateriaalikin hivelee silmää.

Oceanborn ja Once ovat olleet minulle ne kovimmat albumit - vielä on aikaista sanoa, mutta tällä levyllä on hyvät mahdollisuudet tunkea noiden joukkoon.