P.S Floor Jansen on kyllä todella porno ilmestys.
Heh, mielipiteistä on totta tosiaan turha lähteä kiistelemään :) jos nimittäin minulta kysytään, niin Floor Jansen on aivan hirvittävän näköinen. Hän edustaa kaikkea sitä mistä en naisen ulkonäössä pidä, hänen habituksensa on yksinkertaisista niin kertakaikkisen.. miten nyt sanoisi.. no miesmäinen. Hänen olemuksessaan ei ole mitään sellaista naisellista herkkyyttä tai kauneutta. Mutta hommansa hän osaa timanttisesti, eikä sitä ulkonäöllä lauleta.. ja minulla nyt on omat fiksaationi naisten ulkonäön suhteen joten, esimerkiksi koska olen itse varsin lyhyt mies, niin mielestäni jokainen yli 165cm nainen on jo luonnottoman pitkä :D
Mutta asiaan, eli levystä: pari kokonaista läpikuuntelua takana, ja selvästikin lisää tarvitaan koska tämä paketti ei aivan nopeasti avaudu. Olenko ainoa jonka mielestä Weak Fantasy kuulostaa enemmän Tarotilta kuin NW:ltä, mutta ihan hyvällä tavalla siis. Tosin ilmeisesti Hietalalla on näppinsä vahvasti pelissä tuossa biisissä. On muuten mielenkiintoista, että Edema Ruh piti alunperin julkaista ensisinkkuna, koska mielestäni se on levyn lähes pahin täytebiisi. Pari biisiä taas kiistatta kierrättää vanhoja aineksia, vaikka sinällään toki hyviä ovatkin: avausbiisi on hetkittäin todella lähellä samaa kuin Dark Chest of Wonders. Yours Is An Empty Hope taas kuulostaa mielestäni hyvin paljon samalta kuin Master, Passion, Greed. Lisäksi biisissä, ja jossain toisessakin biisissä, Emppu kierrättää täsmälleen samaa "rupista" kitarariffiä, joka lanseerattiin oikeastaan aikaan jo Slaying the Dreamerilla. Alpenglow on päätösbiisi poislukien suosikkini tällä hetkellä, jotenkin se on sellaista selkeää old school Nightwishia
No sitten se viimeinen eepos, huh huh! Onhan se nyt aivan fantastinen tekele, vaikkakin toki viimeiset kolmisen minuuttia ovat hiukan sellaista muodon ja tunnelman vuoksi mukana olevaa osastoa. Yhtä kaikki on taitolaji tehdä yli 20 minuuttinen biisi, jonka aikana ei tarvitse kertaakaan vilkuilla kelloa, että eikö tämä jo lopu..
Kokonaisuutena siis vahvaa NW-laatua josta ainakin allekirjoittanut pitää, vaikkei tämä bändin paras levy nyt olekaan