Nightwish

[Sambody]

Tribalista täytyy saada drumcam video tulille äkkiä! Onhan tuo koko levy ihan törkysen hyvä. Ei pettänyt.

 

[Turkoosisalpa]

Kyllähän tuo Harvest nyt on selkeästi sellainen suuren yleisön hittibiisi. Music, Noise, How’s your heart ovat myös kaikki hittipotentiaalisia biisejä. Harvest voisi hyvin soida mainstream-kanavillakin, eikä pelkästään rock-painotteisilla kanavilla.

 

[bebeto]

Muutamia hajahuomioita uuden albumin biiseistä. Music:in lyriikoihin Holopainen on onnistunut istuttamaan The Gathering:in jonka vokalisti Anneke van Giersbergen on jonkin sortin esikuva Floorille. Tuomaan vaimolla Johanna Kurkelalla on lähes täydellinen britti-aksentti, mistä tämä johtuu. Tuo Shakespeare sitaatti on vain yksi esimerkki, joitain Auri haastatteluja katselleena hämmästelin tuota myös.

 

[bebeto]

Lisää hajatelmia uuden albumin tiimoilta. Ymmärrän nyt vallan hyvin mitä Floor tarkoitti haastattelussa kun sanoi että Tuomas todella haastoi hänet näiden uusien biisien kanssa. Todella haastavia laulettavia, isoja intervalleja ja nopearytmistä lyriikkaa. Kokeilkaapa lausua fraasi "beautiful tragedy, wonderful fantasy" tuossa tempossa kuin Floor sen Pan:illa laulaa, menee meinaan kieli solmuun. Ai niin, kävin kurkkaamassa mitä discordissa kirjoitellaan, Hvman :ll: Natvre näyttäisi pärjäilevän listoilla varsin hyvin. iTunesissa oli kakkosena ja Amazon US:lla kärjessä muutama päivä takaperin.

 

[bebeto]

Shoemaker on tällä hetkellä mielestäni albumin paras raita, teema ja tuo lopun eeppisyys ovat jotain aivan uskomatonta. Pan on todella hyvä biisi ja Empun kitaroinnissa on sitä teraa eli Dimebagin hengen voi aistia. Tribal on Kaitsun juhlaa enkä ollenkaan ihmettele miksi rumpusettiä piti kasvattaa tätä biisiä varten. Music on myös aivan loistava teos polveilevine melodioineen. Tämä on loistava albumi, jos EFMB oli biologiaa ja evoluutiota niin tämä on silkkaa tähtitiedettä.

 

[Nosebleed]

Levy useamman kerran kuunneltu ja päällimmäisenä jää kyllä positiivinen fiilis levystä.

Plussat:
+ kaikki biisit (pl. Harvest joka tulee jatkossa varmaan skipattua)
+ kunniamaininta Tribal ja Shoemaker.
+ rummut
+ oopperaosuudet

Miinukset:
- Floor kuulostaa tosi hyvältä livenä, mutta tuntuu, että molemmilla hänen studiolevyillä ääni hukkuu monesti johonkin musiikin keskelle tai laulaa liian pehmeästi.
- Liikaa Troyta, joka on mielestäni muutenkin ihan turha jäsen bändissä.
- Liian vähän Marcoa
- kitaran miksaus hieman kliininen

Mutta hyvä ALBUMI ehdottomasti. Toimii vielä tällä hetkellä paremmin kokonaisuutena kuin yksittäisinä biiseinä.

Hauska yhteensattuma kun Anette miettii Dark Elementin uudella levyllä "If I Had a Heart" niin Floor kyselee tällä levyllä, että "How's the Heart" (tai Kuis sun sydän kuten olen suomentanut mukahauskasti).

 

[Siivu]

Mahdollisesta trilogiasta kun on ollut puhetta, niin lyriikat antaisivat vihjettä siihen suuntaan. Ainakin kahdessa biisissä on selvä viittaus edelliseen levyyn:

1. How's the heart: "We met where the cliff greets the sea" vs. Élan: "meet me where the cliff greets the sea..."
2. Procession: "Endless forms towards the stronger " vs. noh, Endless forms most beautiful

Procession on kaikessa herkkyydessään muuten yksi suosikkikappaleitani. Raastavan riipivän herkkä veto!

 

[Roger Moore]

Liian vähän Marcoa

Itseäni ei sinänsä niin haittaa että Marko (se on nykyään muuten K:lla) laulaa tässä ja oikeastaan tuossa edelliselläkin levyllä vähän aiempaa vähemmän. Sehän on enemmän paluuta sinne vanhaan, nyt Hietala lähinnä täydentää Floorin naisvokaaleja ja sopii mielestäni hyvin. Jos haluan kuunnella enemmän Hietalan laulamaa musiikkia niin kuuntelen vanhempaa Nightwishia, Tarotia tai Hietalan kahta erinomaista soololevyä.

Liikaa Troyta, joka on mielestäni muutenkin ihan turha jäsen bändissä.

Ei missään nimessä ole turha, live-esityksiin tuo nimittäin ihan uudenlaista sovitusta mukaan omien soittimiensa kanssa ja tämän avulla esim. taustanauhoja on pystytty jonkin verran vähentämään. Ja tykkään myös miehen lauluäänestä, toki ymmärrän että jakaa mielipiteitä.

 

[Vintsukka]

Mahdollisesta trilogiasta kun on ollut puhetta, niin lyriikat antaisivat vihjettä siihen suuntaan. Ainakin kahdessa biisissä on selvä viittaus edelliseen levyyn:

Varmasti yhtymäkohtia löytyy kun jaksaa etsiä. Tribal ainakin on uskontokriittisillä sanoituksillaan samaa jatkumoa Weak Fantasyn kanssa.

 

[bebeto]

"We came here to be
A waypoint to the far
On the stellar sea
Cut into little
Stars calling with the sound
Of a dreamlike dulcimer
We came here to stay
With your guiding light"

Siinä on Shoemakerin viimeinen värssy ja mikä mainiointa tuo biisin aloittava helisevä melodia on lähestulkoon varmasti soitettu dulcimerilla. Dulcimer on alunperin jostain aasiasta kotoisin oleva kolmikielinen soitin mutta tuo melodia on soitettu hieman modernimmalla, useampikielisellä soittimella jota soitetaan pienillä puuvasaroilla.

Holopainen ajattelee nämä jutut moneen kertaan todella huolellisesti ja se on juuri näissä kiinnostavaa, aina löytyy uusia pääsiäismunia haudattuna biisien rakenteisiin ja lyriikoihin. Eugene Shoemaker on tietämäni mukaan ainoa ihminen jonka maalliset jäännökset on siroteltu Kuun pinnalle. Ja se tieto tekee tästä biisistä monin verroin mielenkiintoisemman. Food for thought.

 

[vdx mua zorbas]

Olen kuunnellut jonkin verran uusia biisejä Youtubessa ja täytyy yhtyä jonkun tubekirjoittajan näkemykseen: tämä ei ole enää sinfoniametallia vaan jotain muuta. Holopainen on luonut aivan oman genrensä. Tai oikeastaan Holopaisen musiikki on genre-rajat ylittävää.

Upeankuuloista tavaraa, tosin ei enää oikein minun makuuni, eka demo on aina paras, mutta on helppo ostaa väite, että Holopainen on jopa ylivoimaisesti lahjakkain pop/rock(?) säveltäjä, jota Suomi on maaperällään kantanut.

 

[tombraider]

Nyt sitä on paukutettu niin helvetisti napeista, autohifistä ja kotihärpäkkeistä. No tänään menin hieman kokeilemaan työpaikan Genelegeistä......sviiiiiddu. Kaks sangen ryhdikkään kokosta kaiutinta roikkuu katossa ja molemmille oma Genen subbari (subbarit on varmaan merin suuntaansa). No volyymit kaakkoon ja Music-kappale soimaan. Jumalauta kun meinas taju lähteä siitä soundista. Nyt kuuli paljon enemmän kuin millään muulla ja tunsi kun betoniseinä tärisee.

Huikea levy ja kaikki biisit...sori sävellykset ovat ihan tajutonta kamaa. Kovimpina noista, ehkä Pan ja Shoemaker. Miten vitussa voi Holopainen tehdä musiikkia mikä irrottaa sut saman tien todellisuudesta?

 

[Roger Moore]

Kyllä kun tätä uutta levyä on enemmän kuunnellut niin alkaa niitä "yksittäisiä" biisejäkin nousta sieltä esiin, eli siis sellaisia joita kelpaa kuunnella ihan randomisti sieltä täältä ilman sitä koko albumin läpimenoa. Music, Noise, Harvest, Pan, How's the Heart nyt ainakin tällaisella nopealla mietinnällä, mutta toki muitakin. Processionista tykkään myös sellaisena rauhallisena teoksena.

Kova levy.

 

[Jarnan Rysty]

Procession on kaikessa herkkyydessään muuten yksi suosikkikappaleitani. Raastavan riipivän herkkä veto!

Yhdyn tähän kommenttiin. Nostaa kyllä karvat pystyyn tuo kipale.

 

[Moto]

Paranee kerta kerralta. Sinänsä ei enää kaipaa "eeposta" ja "singleä", jotka tältä tuntuivat alkuun puuttuvan ja epäilin tasapaksuuden johtuvan siitä. Melkein joka kerralla eri biisi tuntuu suosikilta. Tänään jossain vaiheessa päivää havahduin siihen, että joku melodianpätkä soi päässäni ja tajusin, että se oli Ad Astran loppuhuipentuma. Ehkä se kakkoslevy edelleen vaatii sulattelemista, mutta tuosta päätellen avautuu koko ajan.

Se samperin Nuclear Blastin erikoisversio on vieläkin jossain matkalla eli Spotifyn varassa joutuu menemään edelleen, eikä ole nähnyt kansitaiteita.

 

[Cloaca Maxima]

Olisi kyllä helvetin mielenkiintoista päästä Holopaisen pään sisään silloin, kun tekee näitä biisejä ja albumeita - ja tämä siis vain positiivisessa mielessä sanottuna.

Tässä taas tänään pari kertaa kuunnellut tämän lätyn läpi ja edelleen vahvistuu käsitys, että tämä on hyvää settiä nimenomaan kokonaisuutena, ei niinkään yksittäisinä kappaleina. Music, Shoemaker, Pan, Procession ja Tribal hlökohtaisia suosikkeja ja näistä tällä erää ehkä Pan on ykkönen mutta erityismaininta Shoemakerin lopulle.

Processionissa on kyllä yhdet hienoimmat lyriikat mitä tiedän. Musiikillisesti ihan sellaista perushyvää tekemistä mutta lyriikat tekee tästä itselleni sen The biisin.

Harvest ei kyllä yhtään iske edelleenkään, en tiedä mikä tuossa on mutta pidän sitä jopa huonona kappaleena Nightwishin mittapuulla.

Tuota toista levyä ei ole oikein jaksanut kuunnella mutta josko yrittäisi nyt kuunnella sen kerralla putkeen.

 

[BaronFIN]

Tänään soi levy kotona taustalla ja 7v tuli Harvestin kohdalla sanomaan ”tää on paras biisi koskaan” kun soolojen jälkeen biisi oli kasvanut koko komeuteensa ja rullasi kohti loppuaan vastustamattoman hyväntuulisesti.

Näin eri lailla asioita voi kuulla. Tässä on klassikon ainekset kohdillaan.

 

[bebeto]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=kmbsA2_tt_M

Katsottuani tämän reaktiovideon ymmärsin mistä Music kertoo. Tämä aussiheppu on nopea-älyinen, lukenut ja sivistynyt kaveri vaikka ulkoinen habitus muistuttaa metsänpeikkoa. Näin sen täytyy olla, tässä biisissä kertojana on musiikki itse. Holopainen on nero.

"Before you (human)
My (music) home was in the wind and surf
The birds and rain, voices of the northern lights" etc.

Miten ihmeessä Holopainen tähän päätyi, nerokasta totta tosiaan.

 

[Siivu]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=kmbsA2_tt_M

Katsottuani tämän reaktiovideon ymmärsin mistä Music kertoo.

"Before you (human)
My (music) home was in the wind and surf
The birds and rain, voices of the northern lights" etc.

Tulkitsin tämän itse jokseenkin samaan sävyyn, olkoonkin etten ehkä täysin hahmottanut, että kirjoittajana on musiikki itse. Biisi on myös tarina musiikin synnystä. Tämä ei auennut vielä päivää ennen levyä youtubeen pullahtaneesta viiden minuutin sinkkuversiosta, mutta kokopitkänä kyllä.

Musiikkihan syntyy kappaleen alussa. Ensin on vain huminaa, kilahduksia ja ulinaa. Seuraavaksi syntyy hiljalleen rytmejä, joiden jälkeen säveliä ja sitten nämä kohtaavat. Toisaalta biisin voi myös nähdä oodina ihmiselle, joka kehitti musiikin sellaiseksi, jona sen nykyään tunnemme.

 

[bebeto]

Claude Debussy: "Music is the silence between the notes". Holopainen on sisäistänyt tämän viisauden varsin hyvin, Nightwishin musiikki hengittää ja on dynaamista sisältäen voimaa ja hiljaisuutta. Jos en väärin laskenut niin ykkös-CD:n biiseistä vain Music:illa kuullaan kitarasoolo. Tanakkaa riffittelyä sitten useammallakin, paikoin tulee mieleen Pan(tera).

 

[Siivu]

Otin tässä sunnuntai-illan ratoksi session käydä teos läpi taas kerran lyriikat edellä ja pölähdin genius.comin sivustolle. Tuolla sanoitusten osiin on tägätty mukavasti selityksiä ja viittauksia erinäisiin asioihin, jotka eivät ainakaan itselle puhtaasti lyriikoita lukemalla aukene. Suosittelen kuuntelemaan ja lukemaan lähteet ajatuksella läpi.

Procession tiivistää koko teoksen sanoman jokseenkin täydellisesti, kun sitä tulkitsee ajatus matkassa. Aivan huikea biisi, joka tuskin mihinkään livesettiin tulee mahtumaan.

 

[vdx mua zorbas]

Kun nopealla otannalla katsoo kritiikkejä, niin ainakaan ne eivät ole yksimielisen ylistäviä. Paljon näkee 3/5. Tämäntyyppinen arviointiaste on tyypillistä tällaiselle, sanoisinko vähän pömpöösille mahtipontisuudelle, kaikella kunnioituksella tämä.

Sen sijaan taviskommentit kautta netin näyttävän kertovat poikkeuksellisesta hurmioitumisesta. Toki ei sekään palaute yksimielistä ole, mutta harvoin tällaista kuitenkaan näkee.

Yksi selitys voisi olla se, että fanit näkevät tässä kokonaisvaltaisen tarinan (musiikki ja sanat), kun taas kriitikot arviovat yleensä vain musiikkia.

 

[Nosebleed]

En tiedä , että ehtivätkö kriitikot välttämättä kovin montaa kertaa kuunnella levyä tai kuinka hyvin paneutua ennen kuin siirtyvät seuraavaan projektiin. Varsinkin vanhemmille bändeille, joka Nightwishkin on, annetaan uudesta levystä yleensä lyhyt arvio ja turvalliset 3 tähteä. Uusille indiebändeille sitten paukutetaan 4 ja 5 tähteä. "New band you must know now!" ja "Tässä rokin uusi pelastaja!".

Lisäksi monestihan Rolling Stonesit ja muut ovat saattaneet antaa levylle, jota nykyään pidetään klassikkona yhden tähden arvioita, mutta sitten levy killuu saman lehden 500 Greatest Albums of all Time listoilla 20-30 vuotta myöhemmin, joten mitäpä nuo puupäät tietää sen paremmin kuin fanitkaan.

 

[vdx mua zorbas]

En tiedä , että ehtivätkö kriitikot välttämättä kovin montaa kertaa kuunnella levyä tai kuinka hyvin paneutua ennen kuin siirtyvät seuraavaan projektiin.

Tätä mietin itsekin, että kuunteluaika voi olla usein varsin lyhyt. Ja on ehdottomasti totta, että jos vanha bändi ei ole keksinyt jotain ihan uutta, niin se näkyy heti arvosanassa.

 

[bebeto]

Nyt kun tätä uutta levyä on reilun viikon kunnellut niin pakko kehua Hahdon panosta, paljon parempaa kannuttelua kuin edellisellä levyllä ja paremmin saundein. Todella tanakkaa soittoa ja hauska pieni kunnianosoitus edesmenneelle Rush-rumpali Peartille tuossa Tribalin keskiosassa. Peart oli elävien kirjoissa vielä silloin kun rumpuraidat äänitettiin.