Turnipsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Vaikeata kuvitella bändin vetävän tätä livenä isommille massoille. Klubikeikkana menisi varmasti tosi hyvin, mutta joku wacken open air tai Ratina/Stadilla/livefestarit ei.. Tai en mä ainakaan pysty kuvittelemaan että näillä saadaan yleisöä juurikaan mukaan. Enemmänkin tulee mielikuva kädet taskuissa hiljaa seuraavista ihmisistä ja biiseistä joita käytetään välibiiseinä.

Kolme kertaa kuunneltu, edelleen pettymys. Toisen levyn osalta en näe mitään yhteyttä ekaan levyyn, ja luultavasti tuota ei tule enää ikinä kuunneltua, pl. ehkä joku kotona tehty illallinen isommalle porukalle tai kesäillan rauhallinen viini-hetki takapihalla pienen seurueen kanssa.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Tämä albumi on tosiaan slow burner, vaatii kuuntelukertoja jotta lähtee avautumaan. Tribal kolisee heti kerrasta, samoin Pan ja Shoemaker, muut ottavat aikaa. Tämä on melko selvästi jatkumoa EFMB:lle eli mennään lyriikka edellä. Tämä ei tarkoita että biisit olisivat sävellyksellisesti heikkoja. Hyvä albumi joka vaatii kuuntelukertoja.
 
Patrik Laine - Mario-esque
Aleksander Barkov jr. - Selke-good
Teppo Numminen - valurautapakki

-One-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Ensimmäisellä levyllä on paljon mielenkiintoisia ja siistejä kohtia, muttei yhtään erinomaista biisiä. Tuntuu, että ilman sinfoniaorkesteria biisit jäävät vajaiksi, kappaleet ovat liian monimutkaisia ja lauluosuudet sisältävät liikaa kikkailua sekä liian vähän poweria.

Toinen levy iskee tunteisiin ja lujaa. Erinomaista orkesterimusiikkia, mutta ennemmin Holopaisen soololevy kuin Nightwishia.
 
On vain yksi... #41

Yksi seura, Tampereella, se on Ilves ainiaan.

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Kuopion Palloseura, sympatiat: KalPa
Vaikeata kuvitella bändin vetävän tätä livenä isommille massoille. Klubikeikkana menisi varmasti tosi hyvin, mutta joku wacken open air tai Ratina/Stadilla/livefestarit ei..
Joo on tässä itselläkin sellainen tunne että ei tästä montaa biisiä tule livesettiin lopulta nousemaan. Noise nyt takuuvarma, Harvest luultavasti myös ja sitten How's the Heart on ehkä yksi. Sitten satunnaisesti pari muuta ehkä vähän vaihdellen. Toki onhan sitä tuossakin jo, edelliseltä levyltä oli sellaiset 6-7 biisiä setissä mukana yleensä joten ehkä Floorin aikana tullaan menemään siihen että jos on esim. 18 biisin settilista niin menee 9+9 eli yhteensä yhdeksän biisiä kahdelta Floorin levyltä ja loput yhdeksän sitten vanhempaa.

Floorin ansiosta toki tilanne on siinä mielessä hyvä että sieltä voidaan kaivaa ihan niitä vanhempiakin biisejä mukaan settilistaan ja valinnanvaraa on paljon. Ja on tässä uudellakin levyllä kyllä joitain sellaisia biisejä jotka varmasti saa isoakin yleisöä hyvin mukaan, mutta hankala kyllä nähdä että tästä viittä biisiä enempää ainakaan ihan vakituisesti mukaan tulisi.

Erikoinen levy on kyllä kaikkinensa. Ja todella erilainen Nightwishin levy kokonaisuutena, vaikka toki selvästi Nightwishiksi on tunnistettavissa. Eikä tämä nyt siis ole kuitenkaan huono juttu, mutta kyllä tämä ihan erilaisen sulattelun vaatii kuin vaikkapa edellinen levy. Kyllä tässä selkeästi on Holopaisen toimesta lähdetty tekemään jotain ihan erilaista kuin mitä taas tähän saakka on tehty, joten katsotaanpa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

EDIT:

No kyllä tuo Endlessness tulee myös melko suurella todennäköisyydellä olemaan keikoilla mukana. Siitä Hietalalle se oma "the hetki" keikoille.
 
Pedon rinnassa on sydän ikiroutainen

BANZAI!

Cloaca Maxima

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Philadelphia Flyers
Kolme kertaa koko ykköslevy kuunneltu läpi ja joitain kappaleita vielä useamman kerran. Ei tämä vain kokonaisuutena nyt oikein uppoa. Eihän tämä nyt varsinaisesti huono levy ole ja arvostan Holopaisen työtä korkealle, mutta jotain tästä puuttuu tai sitten odotukset vain oli liian korkealla.

Ei ole mitään uutta, että Nightwishin lyriikat ei ole sieltä helpoimmasta päästä, mutta jotenkin tuntuu että nyt teeman ympärille on ollut pakko saada tehtyä nämä kaikki biisit ja kerrottua hirveästi tarinaa jokaisen biisin yhteydessä, ikäänkuin olisi musikaalista kyse. Itse edelleen toivoisin hieman yksinkertaisempaa ja rosoisempaa menoa. Tuon myötä sieltä löytyisi helpommin niitä keikkalistallekin nostettavia kappaleita joista iso yleisö kunnolla syttyy.

Tällä hetkellä parhaiten uppoaa ehkä Tribal ja sekin lähinnä Hahdon tykityksen myötä. Kokonaisuutta ajatellen koko levyn yksittäinen suurin plussa on nimenomaan Hahto.

Kakkoslevyn kuunnellut läpi kertaalleen ja ihan heti en jaksa innostua uudelleen kuuntelemaan.

Jos Holopainen vielä joskus Nightwishille levyn tekee, niin vähemmän pakonomaista tietyn teeman kuljettamista biisistä toiseen ja muutenkin hommaa vähän yksinkertaisemmaksi, kiitos. Holopaiselle olisi varmaan hyväksi nyt päästä toteuttamaan itseään jonkin isomman luokan leffamusiikin parissa, mutta ei noihinkaan hommiin noin vain kävellä ovesta sisään.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Daro

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Kuopion Palloseura, sympatiat: KalPa
Jos Holopainen vielä joskus Nightwishille levyn tekee, niin vähemmän pakonomaista tietyn teeman kuljettamista biisistä toiseen ja muutenkin hommaa vähän yksinkertaisemmaksi, kiitos. Holopaiselle olisi varmaan hyväksi nyt päästä toteuttamaan itseään jonkin isomman luokan leffamusiikin parissa, mutta ei noihinkaan hommiin noin vain kävellä ovesta sisään.
Onhan tässä Turusen jälkeisen aikakauden jälkeen ollut tällaista selkeää teemaa havaittavissa:

-Dark Passion Play kumpusi sieltä Holopaisen syvistä tuntemuksista sen kaiken paskan jälkeen mitä tuo Turusen potkuihin johtanut ja sen jälkeinen aika oli
-Tämän jälkeen Imaginaerum oli omanlaisensa soundtrack ja siinä esim. orkesterit olivat kasvaneet ihan omiin sfääreihinsä ja edelliseen levyyn verrattuna kuitenkin aika erilainen
-Anettelle kenkää --> Floorin kanssa sitten tuollainen omalla tavallaan turvallinen Nightwishin levy, toki The Greatest Show on Earth oli jotain mitä ei oltu ennen kuultu mutta olihan tuo levy kuitenkin täynnä aika iskeäviä biisejä joissa oli tarttuva kertosäe
-Viimeisin levy sitten ihan omanlaisensa ja täysin irtautunut kaikesta aiemmasta, vaikka eräänlainen henkinen jatko-osa Endless Formsille onkin...

... Jos tästä nyt pitäisi jotain arvata niin ehkä seuraavalla levyllä mentäisiin enemmän sinne perinteiseen bändilevyn teemaan taas, vaikka toisaalta samanlaista odotin nytkin. Jossain määrin tässä on tällainen "Imaginaerum vol. 2", eli siis Holopainen vie omat visionsa todella pitkälle mutta fantasiateemojen sijaan nyt lauletaan ihmisestä ja luonnosta. Toki seuraavaa levyä hankala lähteä sen kummemmin arvioimaan kun voihan se olla että sitä saa taas sen viisi vuotta odotella.

Mutta eipä siinä, kyllähän bändin pitää uusiutua ja uuttakin saada aikaan. Niin hienoja levyjä kuin Oceanborn ja Wishmaster ovatkin niin jos nyt oikeasti kuvitellaan että bändi olisi jatkanut samaa paahtamista naisvetoisella power metallilla niin kyllähän koko bändi olisi varmaan jo kuopattu.

Tässä tätä viestiä muotoillessa levy pyörähti jälleen uudestaan soimaan. Itse asiassa tässä on käynyt koko levyn kanssa vähän samalla tavalla kuin mitä Noisen ja Harvestin kanssa, eli useammilla kuunteluilla kuulostaa vaan paremmalta. Ei perkele, oliko tämä joku Holopaisen ihmeellinen visio taas ja tehdäänpä tällainen kikka...

Ainoa mikä tässä tuntuu hieman mietityttävän niin jääköhän tältä levyltä sellaista todellista klassikkobiisiä elämään tulevaisuuteen? Aiemmilta levyiltä sellaisen pystyi kyllä bongaamaan käytännössä heti, mutta tämä levy on siinä mielessä erilaisempi että ei siellä mikään varsinaisesti kasva kovin paljon yli muiden. Sinkkubiisi Noise nyt ehkä voisi olla joku sellainen, mutta toisaalta ei kuitenkaan. Jännä tunne sinänsä.
 
Pedon rinnassa on sydän ikiroutainen

BANZAI!

Raatelurakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Liverpool, Jokerit.
Nyt kun tätä levyä kuunnellut on niin olo on .... hiukan hämmentynyt, hyvällä tavalla, Kyllä tätä odottaakin sai, Floorille tosin toivoisi enemmän äänialaa. Mutta kai se vain hyväksyttävä ettei tämä bändi ole vain yhden tempun ponin varassa.
 
Sapere Aude.

Daro

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, KuPS,Arsenal,BvB, Ducks, Eagles
Tribal ja Pain uppos itselle todellakin. Noise varmasti hieno livenä. Muuten ihan odottetua puun halausta.
 
Arvomaailmamme raiskatkaa...Orgiat raikaa ainiaan!
Haureutta, himoa ja valuuttaa...Ei uutta ennen kun on entinen naitu!

Randalf

Jäsen
Jäsentyneempiä ajatuksia kenties luvassa tuonnempana, mutta kolmen läpikuuntelun (+ Floorin & Troyn upean, akustisen How's the Heart -versioinnin kokemisen jälkeen) myötä uudesta materiaalista seuraavanlaisia ajatuksia ja tunnelmia:

* Endless Formsin tapaan tuotannollisesti ja sovituksellisesti ihanan dynaaminen albumi. Biisit hengittää ja bändillä on tilaa. Tämä korostuu toki jo sovitusratkaisujen takia, kun ns. ykköslevyllä ei ole juuri muita ulkopuolisia toimijoita kuin jouset ja kuorot. Joka tapauksessa tältä osin hyvää jälkeä. Imaginaerumilla, vaikka materiaalista ja sen massiivisuudesta sinänsä pidänkin kovasti, ongelma oli mielestäni mahtipontisuuden tuominen pintaan välillä liikaakin "itseisarvona" ja olihan se tuotannollisesti jylhästä soundista huolimatta paljon "pökäleempi" ja bändi hautautui aika huolella tuhannen ja yhden orkesteriraidan alle. Holopainen on aika huikea maestro mitä näihin orkesterisovituksiin ja niiden yhdistämiseen bändityöskentelyyn tulee, joten siinäkin mielessä on kiva, että molemmilla on tilaa hengittää.

* Positiivisena yllätyksenä (ja tämä siis kohtuullisen pitkään yhtyettä fanittaneelta, kaikella rakkaudella jne.) koin myös sen, että tässähän on aika hyvin pidetty pahimmat Tuomas-kliseet kurissa! :D Totta kai kädenjäljen ja Nighwishin hegen tunnistaa, kuten pitääkin, mutta sävelkynä on ollut aika terävänä sellaisissakin jutuissa, joissa mies on toisinaan aiemmin sortunut pienoisiin kaavamaisuuksiin. Sellaisia *kuorot & viulut vetää dramaattisesti "TAA-TAA-TAA" * -bridgejä ei ole turhaan hidastamassa kertosäkeen "räjähdystä" ja niin edelleen. Esimerkiksi edellislevyn Elanissa, vaikka kovasti siitäkin biisistä letkeän menonsa kanssa tykkään, se turhankin tuttu irkkumelodian kierrätys ja justiinsa tuo säkeistöjen ja kertsien linkitys oli aika textbook-Tuomas.

* Troy on sovitettu mukaan paljon aiempaa luovemmin (esimerkiksi kolmen vokalistin lauluharmoniat ovat kautta linjan upeita) ja pilliosuuksissa on mukavasti variaatiota, eikä pelkkää iwantmytearsbacklsatofthewildselania. Troyhan on tuonut mm. vanhempien biisien livesovituksiin paljon hienoja elementtejä ja uskoisin hänen lavaroolinsa tuostakin vielä hieman kasvavan seuraavalle kiertueelle, mistä tykkäisin kovasti.

* Singlelohkaisuista The Harvest upposi huomattavasti Noisea kovemmin, mutta albumilla Noisekin täyttää komeasti paikkansa. Vinyyliversiota kuunnellessa alun kolmen suora Music-Noise-Shokemaker on ekan levyn A-puolena pirullisen kova johdatus levyn maailmaan ja vaikka Noise on albumilla ehkä (ainakin toistaiseksi) vähiten tuntemuksia herättänyt biisi, istuu se tosiaan mainiosti levykokonaisuuteen. Mainittu Music on ihan nätti aloitus ja Shoemaker on jäätävän kova, tunnelmallinen ja ei jestas sitä loppua - FLOOOR!!

* How's the Heart edustaa perinteisempää, turvallisempaa linjaa, mutta ai että kun tarttuu. HOUS TÖÖ HAART, UNDENIIT TE SAILENS...

* Uskoisinkin The Harvest ja How's the Heart tulevat - kiertueen aikanaan päästessä starttaamaan - olemaan todella isoja livebiisejä! The Harvestissa on upeaa lyriikkaa ja kaikessa Joukkolaulukohtaus Disney-elokuvasta -henkisyydessän se kertosäe potkii itselle todella kovaa. Tribal löytänee myös tiensä settiin aika alkupuolelle. Potkii hyvin ja onpahan intensiivinen rykäisy! Kestoonsa nähden myös aika massiivinen paketti. Tuomas lienee sanonut Kummelia mukaillen Hahdolle, että "nyt saat lyödä todella lujaa."

* Endlesness vaatii vielä itselle työstöä, että pääsisi kunnolla sisään. Joka tapauksessa kiva kuulla Marcoakin kunnolla äänessä, vaikka miehen loistavan sooloalbumin kuunteluiden myötä Marko-nälkä ei niin suuri ollut, että miehen lead-osuuksien pieni määrä olisi itsesään häirinnyt. Myöskin Procession vaatii vielä jokusen lisäpyöräytyksen, että painuu kunnolla mieleen ja saan kunnon ajatuksia muodostettua.

* Muut biisit ovat iskeytyneet yllätävänkin nopeasti ainakin jollain tasolla tajuntaan, kuten Nightwish-musiikille ominaista on. Kuvaavaa on, että useimmiten tulee alkuun ajateltua, että "mistähän tämäkin melodia on pöllitty, niin on tuttu ja loistava", mutta osa totuutta taitaa olla sekin, että Holopaisen melodian- ja draamantaju on vaan aivan loistava. Vaikka siellä jotain lainoja joskus olisikin. Kaikillahan niitä.

* Nature-puolisko, elikkäs tämä Holopaisen luontosinfonia on.... hyvä? Nättiä musiikkia ja ottaen huomioon ykköslevyn orkesterisovitusten riisutun linjan olikin hieman yllättävää, ettei mopo karannut tälläkään puoliskolla käsistä. Hillittyä, mutta tyylikästä. Aika vahvoja Hans Zimmer -kaikuja. Päämelodia, jota viljellään sopivan useasti, jotta pysyy mielessä, mutta kuitenkin tarpeeksi maltillisesti, on toki upea. Kertojaäänen tarpeellisuus on mielestäni vähän niin ja näin... Ymmärrän dramatisointiarvon, mutta onko sitten kuitenkin vähän liian alleviivaava? Tässä tapauksessa musiikki ja pelkästään biisin nimi ja albumin "audiovisuaalinen ilme" sinänsä olisivat ehkä riittäneet sisäistämään pointin.

* Tuntui ehkä ikäänkuin Holopaisen hakemukselta päästä säveltämään johonkin Hollywood-leffaan soundtrackia ja että tämä kärsii vähän "soundtrack ilman selkeää viitekehystä" - syndroomasta, mutta eräs tuttava varsin osuvasti muistutti mm. The Greatest Show on Earthin instrumentaaliversiolta ihan Dawkinsin lukemanakin löytyvästä viisaudesta:

"It never seems to occur to people that a man might just want to write a piece of music".

Mut siis mie tykkään.
 
Viimeksi muokattu:

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Tuo Shoemakerin loppu, laudato si ad astra, on jotain aivan uskomattoman jylhää kuultavaa. Nupit kaakkoon luurit korvilla. Olen kuunnellut tuon varmaan 20 kertaa, Floor kuulostaa mahtavalta.
 
Patrik Laine - Mario-esque
Aleksander Barkov jr. - Selke-good
Teppo Numminen - valurautapakki

lainelaser

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL Leijonat Huuhkajat JYP
... Jos tästä nyt pitäisi jotain arvata niin ehkä seuraavalla levyllä mentäisiin enemmän sinne perinteiseen bändilevyn teemaan taas,
Eikös tästä juuri sanottu että tämä on bändilevy paljon enemmän kuin edelliset? En tykkää oikestaan yhtään, levyllä ei ole yhtään megalekaa, game of thrones riffi jää eniten mieleen levystä.

Ainoa mikä tässä tuntuu hieman mietityttävän niin jääköhän tältä levyltä sellaista todellista klassikkobiisiä elämään tulevaisuuteen? Aiemmilta levyiltä sellaisen pystyi kyllä bongaamaan käytännössä heti, mutta tämä levy on siinä mielessä erilaisempi että ei siellä mikään varsinaisesti kasva kovin paljon yli muiden. Sinkkubiisi Noise nyt ehkä voisi olla joku sellainen, mutta toisaalta ei kuitenkaan. Jännä tunne sinänsä.
Ei minusta tässä ole yhtään sellaista hittiä? EI mitään sellaista mieleen jäävää.
 
Aleksander Barkov FLA - Mikko Rantanen COL - Sebastian Aho CAR - Teuvo Teravainen CAR - Patrik Laine WPG - Kaapo Kakko NYR - Roope Hintz DAL - Mikael Grandlund NSH - Jesperi Kotkaniemi MTL - Kasperi Kapanen TOR - Eeli Tolvanen NSH

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Kuopion Palloseura, sympatiat: KalPa
Eikös tästä juuri sanottu että tämä on bändilevy paljon enemmän kuin edelliset? En tykkää oikestaan yhtään, levyllä ei ole yhtään megalekaa, game of thrones riffi jää eniten mieleen levystä.
Onhan tämä siinä mielessä enemmän bändilevy kuin aiemmat että tässä tosiaan nuo orkesterit on ykköslevyllä karsittu minimiin, onko siinä nyt käytännössä vain jouset mukana.

Ei minusta tässä ole yhtään sellaista hittiä? EI mitään sellaista mieleen jäävää.
Kieltämättä Noise taitaa olla lähimpänä sitä. How's the Heart ehkä myöskin, mutta en tiedä sitten.

Toki ei se silti tarkoita sitä että levy omaan makuuni olisi huono. Nimenomaan kokonaisuus tässä on kyseessä, ei niinkään yksittäiset biisit. Mutta toki jokaisella oma mielipide, ei siinä mitään.
 
Pedon rinnassa on sydän ikiroutainen

BANZAI!

asyouwere

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Ei minusta tässä ole yhtään sellaista hittiä? EI mitään sellaista mieleen jäävää.
How's the Heart on takuuvarma hitti, syön hatullisen pashaa jos näin ei käy. Kylmät väreet joka kerta viimeisessä kertsissä.

Mitä enemmän tätä levyä kuuntelen, sitä enemmän siitä pidän. On se Holopainen vaan aika velho, ensimmäinen kuuntelukerta ei tuntunut oikein miltään, mutta näin kuutisen kuuntelukerran jälkeen jo kolisee ja kovaa. Procession on tällä hetkellä ainut biisi joka ei minulle oikein iske, vähän sellainen täytebiisi omissa kirjoissani. Tribal ja Endlessness vaativat vielä vähän pureskelua. Harvestin kohdalla en edelleenkään oikein tiedä mitä ajattelen Troyn laulusta mutta biisinä todella hieno.

Etenkin levyn kuusi ensimmäistä raitaa on helvetin kovaa kamaa.
 

BaronFIN

Jäsen
Jotenkin en saa Shoemakerin sielunmaisemasta kiinni. Loppu on toki komea, mutta mieli maalaa kuvaa jostain -60 luvun Hollywood epookkielokuvasts ala Spartacus tai Kleopatra ja se ei yksinään riitä. Mutta Harvest siihen perään on spot on valinta.

Itselleni levy uppoaa kokonaisuutena paremmin kuin Endless Forms Most Beatiful.
 

Siivu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs, Ilves
Sinkkuversio Musicista olisi 100% varma Euroviisuvoittaja ja diggaan siitä silti aivan hulluna. Mitä vittua maailmassa tapahtuu?

Taidan jo toistaa itseäni, mutta on tämä huikeasti sävelletty teos!
 

opelix

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, JJK
Vaisu ja paska levyhän tämä on. Ei pääse yli eikä ympäri. Muutama Ok biisi mitkä täällä on mainittukin.
 
JYP on jatkoaikojen Huuhkajat. Muistakaa vastustajat se, että jos olette saaneet pisteen se on oikeasti kaksi.

Teikel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Panthers&Barkov
Sinkkuversio Musicista olisi 100% varma Euroviisuvoittaja ja diggaan siitä silti aivan hulluna. Mitä vittua maailmassa tapahtuu?

Taidan jo toistaa itseäni, mutta on tämä huikeasti sävelletty teos!
Todellakin on. Kylmät väreet ja kyyneleet....

Aivan huikea levy kokonaisuutena. Holopainen on nero, oikeastaan mikään muu levy kuin GNR:n appetite ei ole lyönyt näin kovaa. Olen myöhäisherännäinen NW-fani. Fanitus lähti Tuomas Holopaisen A Lifetime of adventuren kuulemisen jälkeen, mestariteos sekin.

Tälläinen kommentti löytyi netistä ja allekirjoitan sen täysin:
Five years ago it did not seem possible they could get any better. Three years ago it did not seem possible they could get any better. Well, they did the impossible. The entire album is unbelievable. This isn't metal, it's a new genre and they have it all to themselves.
 

Fullhazard

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Ei niin ei. Endlessness on kokonaisuutena ainoa hyvä biisi tällä levyllä. Muissa biiseissä on sitten muutamia kivoja kohtia, mutta biisit päätyvät enemmän tai vähemmän keskinkertaisen ja yhdentekevän välimaastoon. Esimerkiksi Pan:issa on ihan kiva heviosuus ja Tribal alkaa ihan lupaavasti, mutta breakdown pilaa biisin. Troyn lisääminen bändin jäseneksi oli virhe ja muita muusikoita ei olla käytetty tarpeeksi.
 

markrenton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, NYI
Ekalla kuuntelulla oli fiilis että nyt tuli kyllä erikoisen mitäänsanomaton levy kaiken hehkutuksen jälkeen. Mutta muutaman kuuntelukerran jälkeen tämähän on aivan mainio lätty. En lähde vertailemaan edellisiin koska ei tekisi mielestäni oikeutta tälle eikä vanhemmille levyille. Eikös Tuomas hesarin tms haastattelussa sanonut että tämä olisi edellisen levyn aloittaman "trilogian" toinen osa, ja täydentää kyllä hyvin kattausta. Ensivaikutelma siis petti pahasti, erinomaisen hyvä levy kyseessä.
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Alkaa tämä kääntyä plussan puolelle, vaikka edelleen tuntuu vähän tasapaksulta. Ei oikein mitään sellaista selkeää heti iskevää raitaa, mutta tarkoittaako se sitä, että levy on täynnä pelkkiä täyteraitoja vai tasaisen hyvää matskua? Alan kääntyä jälkimmäisen puoleen. Kakkoslevy tuntuu kyllä toistaiseksi suht tarpeettomalta, mutta ehkä sekin vielä aukeaa.
 
30:00 3-8 "Tää on meidän peli." - 45:19 7-13 - 60:00 17-17 (7m) - 69:59 20-19
#14 Kathlen Ax 12.5.2019

Don't Stop Believin'

FatSam

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Vaati yhden kuuntelun tajuta, että levy on loistava. Music, Harvest, Pan, Endlessness aaahhh... Ymmärrän, ettei tätä levyä tajuta silti, aika polveilevaa progea, hittihakuisuus lähentelee nollaa.
 

BaronFIN

Jäsen
Yksi asia mikä kannattaa huomioida on äänentoistolaitteidon tai -kuulokkeiden laadukkuus. Kuuntelin ensin halvoilla langattomilla nappikuulokkeilla läpi, sitten paloja sieltä täältä hiljaisella äänentoistolaitteiston kautta ja lopuksi EISA palkituilla kuulokkeilla ja voi pojat. Upposihan se Shoemaker lopulta minunkin tajuntaan.

Levy on erittäin hyvin tuotettu ja miksattu. Levy ei kosiskele ja maanittele ketään, vaan seisoo omilla jaloillaan ja jos et tykkää niin eipä tuolla kait väliä. Se mikä on hienoa, niin on turhien täytebiisien puuttuminen mikä on yleensä on jokaisen bändin ongelma sitten LP-levyistä luopumisen ja ollut monen Nightwish levyn ongelma. Väkisin on tehty kaikki levylle ja julkaistu kun joskus vähemmän on enemmän.

Jos ”oikea” Nightwish kolisee paremmin, niin onneksi voi sen Wishmasterin pistää aina tulille.

muoks.
Jestas tuota Harvestia. Kuinka heikosta ensivaikutelmasta (mitä vittua...) voidaan tulla siihen lopputulemaan, että kyseessä on ainutlaatuinen helmi.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy