Kaksi koulukuntaa napit vastakkain
Niin tässä kuin toisessa asiaa sivuavassa ketjussa käy selväksi, että suomalaisessa jääkiekkokulttuurissa on selkeästi kaksi pääleiriä: toisen mielestä rehti tappelu on osa jääkiekkoa, toisen mielestä tappeleminen ei kuulu jääkiekkoon ollenkaan. Ironista kyllä, aloite tälle kaikelle tuli lajille ulkopuoliselta taholta. Ahdistavammaksi asian tekee se, että lopullinen päätösvalta asiasta on todennäköisesti taholla, joka ei ole syvällisesti perillä jääkiekon lajikulttuurista.
Mielestäni molemmista leireistä on tullut hyviä argumentteja molempien vaihtoehtojen puolesta ja vastaan. Paras ratkaisu asiaan saataisiin, kun sekä jääkiekkoliitto että SM-liiga ottaisivat selkeän kannan siitä, kuuluvatko tappelut osaksi jääkiekkoa vai ei. Jääkiekko-yhteisön sisällä tehty päätös olisi kaikkein paras ratkaisu ja toivottavasti Suomen oikeuslaitos ottaisi huomioon jääkiekko-yhteisön tulkinnan. Jos ei ottaisi, myös muut kontaktilajit tulisi asettaa saman suurennuslasin alle.
Oma tulkintani nykysäännöistä ja sääntökirjasta sanoo, että tappelut on tunnustettu osaksi jääkiekkoa ja siksi niille löytyy sääntökirjasesta myös asianmukaiset rangaistukset. Sääntökirjan tulkinnasta ollaan kuitenkin selvästi erimielisiä, joten jääkiekkoyhteisön kannattaisi kokonaisuutena tehdä yleisesti hyväksytty tulkinta tällekin asialle, minkä voisi viestittää oikeuslaitoksen suuntaan. Kun tämä linjanveto on vahvistettu myös oikeuslaitoksen toimesta, olisi helppo päättää kuuluuko yhteiskunnan puuttua tiettyihin yksittäistapauksiin.
Kuitenkin tässä 'Nivala vs. VdB'-tapauksessa poliisi sovelsi äärimmäisen matalaa esitutkintakynnystä, sillä vastaavat tilanteet ovat olleet vuosien ajan lähes rutiinia monella eri sarjatasolla. Pelissä syntyy usein taklaustilanteita, joissa tietoisesti ajetaan niin lujaa, että aiheutetaan potentiaalisesti vaarallisempia vammoja kuin tappelusta ikinä on Suomessa syntynyt. Julkisuuden huomio vaikutti satavarmasti tämän tapauksen riepottelemiseen. Kadullakin näkee jatkuvasti paljon rankempaa väkivaltaa, mikä harvoin johtaa lopulta esitutkintavaiheeseenkaan.