Loppuviimein isoin tekijä Ritchien lähdön suhteen ei taida olla sitten kuitenkaan Mäntymaa, Myllykoski tai edes Heikkala, vaan ihan Nick Ritchie itse. Kaverille annettiin kaikki saumat näyttää ja todistaa olevansa edelleen kunnianhimoinen ja jonkinlaisen vaatimustason omaava urheilija, sekä pistää itseään parempaan kuntoon vielä ylimääräisen tauon aikana, mutta kun ei tapahdu niin ei tapahdu. Oikealla asenteella ja työmäärällä Ritchie olisi voinut tehdä itsestään korvaamattoman pelaajan Kärpille, mutta koska tarvittavaa edistystä ei tapahtunut eikä johto pitänyt näkemästään, ratkaisu oli lopulta hyvin yksinkertainen ja looginen. Miksi roikottaa mukana hyvin todennäköisesti seuran kalleinta pelaajaa jämäminuuteilla pienessä roolissa, kun samat minuutit voidaan antaa nuoremmille ja kehittyville pelaajille, ja toivon mukaan tuostakin säästyvät rahat pistää esimerkiksi ensi kauden pelaajabudjettiin?
Vielä isommassa kuvassa voi miettiä mitä se tekee joukkueen hengelle ja yleisfiilikselle jos nähdään että mukana on yksi rokkitähti, joka ei jättiliksastaan huolimatta suostu sitoutumaan yhteisiin arvoihin ja samaan tekemiseen kuin muut. Ei sillä että kokoonpano olisi muutenkaan täynnä mitään eliittitason pelaajia, mutta ainakin tällä hetkellä tuo porukka tuntuu oikeasti puhaltavan yhteen hiileen ja se näkyy kohentuneina tuloksina pisteidenkin suhteen. Jos joukkue on harmonisessa tilassa, tuskin yksikään valmentaja tahtoo tuoda sekaan ylimääräisiä häiriötekijöitä tai pelaajia jotka ovat tuollaisten asioiden suhteen kysymysmerkkejä. Jokainen on varmasti joskus työpaikoillaan törmännyt vähintään kerran tällaisiin veijareihin. Ei sellaiset tyypit aiheuta kuin ylimääräistä hampaidenkiristelyä pitkässä juoksussa, ja sitä Kärppien kauteen on mahtunut muuten jo ihan tarpeeksi.
Pelaajaskouttauksen, viestinnän ja ylipäätänsä seuraimagon osalta koko keissi oli Kärpille täysi katastrofi, mutta kaiken paskan ja melun jälkeen tehtiin urheilullisesti oikea ratkaisu, ja se lienee sitten kuitenkin tärkeintä, vaikka Ritchie olisi saattanutkin parhaimmillaan pari YouTube-klassikkoa vielä synnyttää loppukauden aikana, hyvässä tai pahassa. Erittäin jännä nähdä mihin Ritchien ura suuntaa tämän kieltämättä jo melko surkuhupaisaksi muodostuneen reissun jälkeen. Tähtipelaajien kohdalla esimerkiksi NHL-pomot ovat valmiita katsomaan aika paljon sormien läpi, mutta tällaisten rivipelaajien kohdalla asenneongelmat voivat torpedoida viimeisetkin haaveet pelaamisesta tuolla tasolla.
Todettakoon vielä loppuun että kyllä se omakin ensireaktio Ritchien hyllytykseen oli epäusko, ja sitten aika tanakka vitutus juurikin tuon Kärppien töpeksimän viestinnän suhteen. Päin helvettiä meni, mutta nyt kun tätä on pari päivää pyöritellyt ja kuunnellut johdon juttuja niin syke on tasaantunut. Oikea ratkaisu tässä tehtiin, vaikka samalla hampaankoloon jää tottakai kalvamaan kysymys siitä että miltä Nick Ritchie olisi voinut parhaimmillaan näyttää ja mitä hän olisi voinut tuoda joukkueeseen?
Sitä emme saa koskaan tietää, kiitos Nick Ritchien.