Rantaseen sen verran, että ensimmäinen kausi oli selkeästi muita heikompi, joten se hieman vääristää.
Pari viimeistä kautta vääristää, mutta oli huikea pudotuspeleissä.
Ei nämä mitään vääristä, vaan ovat ihan normaalia. Rantanen ei ollut ensimmäisellä eikä toisella kaudellaan niin hyvä, kuin sen jälkeen. Koivu oli vastaavasti uransa ehtoopuolella ja pienemmässä roolissa nuo kaksi viimeistä playoff-rundia.
Koivu ei ollut mitenkään erityisen huikea pudotuspeleissä, vaan lähinnä yhtä hyvä kuin runkosarjassa. Ei nostanut omaa pistekeskiarvoaan playoffeissa, eikä päässyt koskaan kokeilemaan edes konferenssifinaaleja. En antaisi "huikeaa" arvosanaa, vaikka hyvin on pelannutkin. Se ei ole kuitenkaan riittänyt kuin parhaimmillaan toiselle kierrokselle. Tottakai tähän vaikuttaa eniten joukkue, mutta niin vaikuttaa myös joukkueen kärkipelaajien suoritusten parantaminen tärkeissä paikoissa.
Voitoilla ei ole tekemistä yksittäisen pelaajan tasoon. Se merkitsee, mikä oli oman tekemisen taso. Kukaan ei voita mitään ilman huippujoukkuetta, siksi joukkueen voitot eivät ole mikään argumentti pelaajien tasoja verratessa. Voittamista saa halutessaan vapaasti arvostaa, mutta argumenttina se ei joukkuelajeissa ole minkään arvoinen.
En voisi olla enempää eri mieltä. Voittaminen on suuressa arvossa ja kaikki näkemäni "ammattilaisten" listat parhaista pelaajista sen huomioivat. Miksi ihmeessä joukkueen menestystä ei huomioitaisi, kun arvioitava pelaaja on ollut siihen vaikuttamassa? On totta, että pelkästään yksi pelaaja ei tuo Stanley Cuppia, mutta yhden pelaajan puuttuminen voi hyvinkin viedä sen pytyn. Olisiko Edmonton ollut minkäänlainen dynastia ilman Gretzkya? Toki ääriesimerkki, mutta jos vaikka Penguinssilta olisi puuttunut Crosby ja Chicagolta Toews tai Kane niin miten korkealle nämä tiimit olisivat päässeet? Tuskin siihen mihin noilla parhailla yksilöillä pystyivät.
Ei se ole lopulta kovin mahdotonta arvioida yksittäisen pelaajan roolia mestaruudessa. Sitähän näissä arvioinneissa yritetään tehdä ja mitä isompi rooli on ollut niin sitä enemmän se vaikuttaa listasijoitukseen. Esimerkiksi Timosen Stanley Cup seiskapakkina alle 10min keskimääräisellä peliajalla ei paina vaakakupissa niin paljon kuin Tikkasen tai Barkovin urotyöt. Sitten on kaikkea siltä väliltä.
Mitä enemmän miettii niin sitä hullummalta kuulostaa, ettei voittaminen ole argumenttina minkään arvoinen lajissa, jossa on tarkoitus voittaa. Eikä voittaminen tarvitse aina mitään huippujoukkuetta. Monet kerrat tuolta nousee voittajaksi joukkue, joka ei ole voittanut runkosarjaa, eikä ole mitenkään suvereeni joukkue, vaan taistelee eteenpäin kierros kierrokselta. Kyllä siellä yksittäisten pelaajien rooli kasvaa, kun pelit kovenee.
Sen sijaan tuo on mielestäni todella huono argumentti, että "kukaan ei voita mitään ilman huippujoukkuetta", varsinkin, kun noin yksinkertaisella lausahduksella on tarkoitus kertoa, ettei joukkueen voitot ole minkään arvoisia. Eihän nuo ole mitään toisiaan poissulkevia asioita.
Huippujoukkueen kanssa on helpompi voittaa, mutta ei se sitä tarkoita, ettei niille voitoille pitäisi antaa yhtään mitään painoarvoa. Tottakai Tikkasen Stanley Cupit Edmontonissa saavat jonkin verran miinusta siitä, että joukkueita oli vähemmän ja muiden muassa Gretzky oli mukana huippujoukkueessa (tai tekemässä siitä huippujoukkueen), mutta silti niille voitoille on annettava jonkinlainen painoarvo äänestyksessä. Kaikki on arvioitava yksittäistapauksina, eikä pelkkä Cuppien määrä kerro lähellekään kaikkea.
Mikäli yksittäinen pelaaja (muista erottuen siis) pystyisi nostamaan keskitasoisen joukkueen Stanley Cuppiin niin sehän olisi jo aivan pirun hyvä argumentti siitä, että kyseessä on nimenomaan huippuyksilö. Miikka Kiprusoff pääsi tässä touhussa yhden voiton päähän vuonna 2004.
Lisäksi pitää mainita, että se on sitten argumentti toiseen suuntaan jos joukkueen kärkipelaajat eivät pysty suorittamaan playoffeissa erinomaisella tasolla ja joukkue putoaa kesälomille.
