Kyllä ihan yleisestikin koko artikkelisarjalle täytyy antaa tunnustusta. Lähes 40 artikkelia kuitenkin toimitus vääntänyt, joten ihan inhimillistä että yksittäisiä asiavirheitä tulee. Lisäksi aivan loistava ajankohta tuoda hokiniiloille sisältöä siihen vuoden hiljaisimpaan ajankohtaan. Toivottavasti tulevinakin kesinä saavat jotain vastaavanlaista tuotettua.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Marko Anttila pelasi ottelun varapaidalla − "Jos joku tietää, tuokaa se hallille"Lue lisää »
-
Liiga-kierros: SaiPalle ei löydy pysäyttäjää – perjantaina oli kotijoukkueiden iltaLue lisää »
-
Klotenin uutta toimintakulttuuria rakentava Lauri Marjamäki on noussut Sveitsissä lähes sateentekijän asemaan – “Intohimo valmentamiseen on palannut"Lue lisää »
-
Patrik Laine ja Mikko Viitanen tekivät lätkäkulttuurille valtavan palveluksen suorasanaisella mielenterveyspuheellaLue lisää »
-
Blackhawks-puolustaja Seth Jones kuukauden sairaslomalleLue lisää »
-
Liiga-kierros: HIFK katkaisi tappioputkensa Ässien kustannuksellaLue lisää »
NHL Top 100: Jatkoaika listaa sata parasta suomalaista NHL-pelaajaa kautta aikojen – keskustelua listauksesta
- Viestiketjun aloittaja Jack DiBiase
- Alkaa
- 94 152
- 710
Ciccarelli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP
Se että jatkoajan toimittajat on listaa kyhännyt on hieno asia. Erikoista on kuinka paljon on asiavirheitä mennyt teksteistä läpi.
Itse ajattelin listan alkessa että eniten tulee erikoisuuksia sijoilla 20-70 missä joku pelaaja voi jollain toisella kirjoittajalla heilahtaa paljonkin omaan näkemykseen nähden.
Mutta, en olisi voinut kuvitellakaan että tässä sijoilla 9-15 tulee nimiä mitkä yllättää näin paljon.
Ihan mielenkiinnolla odotan monesko lopulta Koivu on ja mitenpäin he on Lehtisen kanssa listassa..
Itse ajattelin listan alkessa että eniten tulee erikoisuuksia sijoilla 20-70 missä joku pelaaja voi jollain toisella kirjoittajalla heilahtaa paljonkin omaan näkemykseen nähden.
Mutta, en olisi voinut kuvitellakaan että tässä sijoilla 9-15 tulee nimiä mitkä yllättää näin paljon.
Ihan mielenkiinnolla odotan monesko lopulta Koivu on ja mitenpäin he on Lehtisen kanssa listassa..
Sen verran metsään on Jatkoajan listaus viime metreillä mennyt että rupesi nyt kiinnostamaan miten tässä äänestyksessä nyt käy.Kävin avaamassa oman äänestyksen meille käyttäjille.
Jatkoajan keskustelupalstan TOP-100 suomalaiset NHL-pelaajat kautta aikojen - listaus ja äänestys
Arvostamani käyttäjä @Denverin Munasyndi on jo kahden vuoden aikana listannut meidän muiden käyttäjien avulla NHL:n 50 parasta pelaajaa. Jatkoajan toimitus on hienosti ja ansiokkaasti listannut sata parasta suomalaista NHL-pelaajaa kautta aikojen, ja se on herättänyt hyvää keskustelua...keskustelu.jatkoaika.com
Onko noissa lopulta yllätyksiä ollut pl. Tikkanen, jota useampikin kirjoittaja on ketjussa laittanut - aivan perustellusti - jopa kolmanneksi? Aho ja Heiskanen olisivat voineet olla jokusen sijan korkeammalla, mutta toisaalta uransa ovat vielä pahasti kesken, mikä luonnollisesti vaikuttaa tällaisiin rankkauksiin.
Mielenkiintoinen juttupaketti kyllä ollut, kiitokset toimitukselle siitä. Ainoat moitteet - ja isot ovatkin - annan noista asiavirheistä, ei ole kovin vaikea ihan CTRL+C:tä ja CTRL+V:tä käyttää muistiinpanoja tehdessä.
Ciccarelli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP
No itselle kyllä yllätys että Koivu on Nummisen, Tikkasen, Timosen ja Raskin edellä.
Itse taas täysin eri mieltä, mielestäni maalivahdit ovat Nummista korkeammalla ansaitusti, mutta Tikkanen voisi löytyä jostain Kipperin läheisyydestä. Kaikilla toki omat mielipiteensä!
Tikkasen pistetahti ei hyytynyt Gretzkyn siirtymiseen Kingseihin, vaan kaudella 91-92 tulleisiin loukkaantumisiin. Tikkanen siitä eteenpäin oli eri mies kuin Tikkanen siihen asti. Hän säästeli runkosarjassa polveaan jaksaakseen painaa pudotuspeleissä täysillä, ja tuota laiskaa ja puolivillaista peliä tosiaan nähtiin, runkosarjassa.
Nyt tässä on kyse toisaalta siitä, arvioidaanko prime-Tikkasta, uran loppupuolen Tikkasta, vai uran jälkeistä Tikkasta, ja toisaalta siitä, painotetaanko runkosarjaa vai pudotuspelejä. Rookie- ja prime-Tikkanen keräsi 416 runkosarjaottelussa 375 pistettä ja sijoittuu tuon ajanjakson pistepörssissä sijalle 48. Pudotuspeleissä tuli saman jakson aikana 89 pistettä 98 pelissä ja 8. sija pistepörssissä.
Loppu-uran aikana tuli sitten 255 pistettä 461 pelissä runkosarjassa, ja 43 pistettä 88 pudotuspeliottelussa. Prime-Tikkanen oli hyvin lähellä olla maailman paras duunarihyökkääjä, ehtoopuolen Tikkanen taas roolipelaaja, joka ajoittain ratkaisi pudotuspeliotteluita.
Edit. Tulipa katsottua Rantasen vastaava saldo: 6 ekaa kautta tuotti 316 pistettä 333 ottelussa, ja sijan 50 tuon ajanjakson pistepörssissä. Sehän menee varsin lähelle Tikkasen vastaavaa. Kuuden kauden jälkeen Rantanen kiristi tahtia entisestään, mutta Tikkasella hajosi polvi ja prime oli sitten siinä.
Viimeksi muokattu:
Man in the Box
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Änärin suomalaiset
Minun mielestä maalivahtikolmikko voisi hyvinkin olla heti Kurrin, Selänteen ja Barkovin jälkeen. Kaikki ovat olleet oman pelipaikkansa parhaita. Numminen ei ole ikinä ollut maailman paras puolustaja eikä Rantanen maailman paras laitahyökkääjä. Barkov on pitempään ollut maailman parhaita puolustavia hyökkääjiä joten menee edelle. Kurria ja Selännettä ei tarvinne perustella. Ehkä Lehtinen saattaisi olla omilllla listoilla jopa Barkovin jälkeen heti neljäs. 3 Selkeä ja Stanley Cup on kova suoritus.
1. Kurri
2. Selänne
3. Barkov
4. Lehtinen
5. Rask
6. Kiprusoff
7. Rinne
8. Rantanen
9. Numminen
10. (Saku) Koivu
Noin ehkä nuo itsellä. Ehkä.
Viimeksi muokattu:
Timosen ja Nummisen edelle laitan koska tahansa kun sen pienen hetken oli liigan parhaimpia senttereitä (ennen ensimmäistä polvivammaa). Timonen ja Numminen olivat siinä 10-15 tjsp kai omien pelipaikkojen pelaajista parhaimmillaan. Näissä kyl taidetaan arvostaa myös leijonauraa ja sitä mitä olisi voinut tulla.
Kilimaisteri
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara
Näin Tikkasen listakakkoseksi aivan perustellusti sijoittaneena voin todeta, että sen äijän laittaminen top-kympin ulkopuolelle on jo täysin naurettavaa, siinä missä top-viiden ulkopuolelle laittaminenkin olisi surkea yritys todella huonolaatuiseen vitsihuumoriin.
Siis molemmat Koivut edellä? Urilla joita mahtuu änärissä kaheksantoista tusinaan? Eihän tämä enää mikään NHL-listaus ole, vaan joku "kuka jäi parhaiten mieleen yksistä tai kaksista mm-kisoista"-skaba.
En oo jaksanut tähän vääntöön osallistua, ja nyt kun sen teen, niin huvittaa itseänikin, että puolustan turkulaista ohi HIFK-legendan. Vieläpä sellaisen, jonka sankariteoista omat muistikuvani jääkiekon seuraamisesta alkavat vuonna 1983, jolloin juuri lukemaan oppineena halusin seurata, onnistuuko HIFK nousemaan finaaleissa sillasta, kuten joku pelaajista kahden ottelun jälkeen iltapäivälehden jutussa lupasi.
Mutta asiaan. Sakun voi sijoittaa helposti Tikin edelle, jos sattuu arvostamaan pelaajan arvostusta ja asemaa omassa joukkueessaan ohi sen, mitä pelaaja on joukkueessaan voittanut.
Myönnän, että minulla voi olla osittain tiedostamaton bias sen vuoksi, että satuin 1990-luvun alussa kannustamaan aika innokkaaasti Habsia. (Stanley Cup -mestaruutta 1993 juhlin itsekseni eli ennen Koivun tuloa.) Sekä tietenkin siitä mainitusta nevöfogetista, joka oltuani 18 vuoden herkässä iässä on minulle just ton fraasin arvoinen tapahtuma aidosti.
Mutta kaikesta tästä huolimatta väitän vakavalla naamalla, että Saku Koivu oli selvästi voittotilastojaan isompi ja parempi pelaaja. Kuten täällä todettiin, hän oli sen yhden syyskauden muistaakseni itsenäisyyspäivän aikoihin tapahtuneeseen loukkiinsa asti pistepörssin kärkipäässä, voi varmasti sanoa, että vähintään top-5 sentteri, mieli tekisi sanoa top-3.
Muistan elävästi sitä jännittäneeni koko ajan kyseisenä syksynä, että milloin hajoaa, ja sitten kun uutinen tuli, niin kyllä harmitti. (Melkein yhtä paljon kuin ihan pienenä suuren sankarini Jari Puikkosen kaatuminen ja lähes uran päättänyt loukkaantuminen.)
Kapteenius, hyväntekeväisyysjutut, sairastuminen ja seuran osoittamaan kunnioitus ei-kanadalaiselle ranskaa osaamattomalle kaverille ovat toki kaikki tuota pelin ulkopuolista tarinaa, jotka eivät varsinaisesti liity urheilulliseen paremmuuteen. Mutta then again, ei tällaiseen listaukseen voi laatia ehdottomia sääntöjä perusteista, niin vähän kyllä ihmettelen ihmettelyä ja listan laatijoiden mollaamista.
Pahoittelut, tästä tuli vähän henkilökohtainen nostalgiatrippi, mutta halusin nyt vähän perustella, miten näitä asioioita koetaan, kun olettaisin, että päivälleen Matt Cullenin kanssa samanikäisenä olen vanhemmasta päästä kirjoittajista. (Ja joo, Tikkanen vs. Saku Koivu -vertailussa ikä ei ole relevantti).
Mutta asiaan. Sakun voi sijoittaa helposti Tikin edelle, jos sattuu arvostamaan pelaajan arvostusta ja asemaa omassa joukkueessaan ohi sen, mitä pelaaja on joukkueessaan voittanut.
Myönnän, että minulla voi olla osittain tiedostamaton bias sen vuoksi, että satuin 1990-luvun alussa kannustamaan aika innokkaaasti Habsia. (Stanley Cup -mestaruutta 1993 juhlin itsekseni eli ennen Koivun tuloa.) Sekä tietenkin siitä mainitusta nevöfogetista, joka oltuani 18 vuoden herkässä iässä on minulle just ton fraasin arvoinen tapahtuma aidosti.
Mutta kaikesta tästä huolimatta väitän vakavalla naamalla, että Saku Koivu oli selvästi voittotilastojaan isompi ja parempi pelaaja. Kuten täällä todettiin, hän oli sen yhden syyskauden muistaakseni itsenäisyyspäivän aikoihin tapahtuneeseen loukkiinsa asti pistepörssin kärkipäässä, voi varmasti sanoa, että vähintään top-5 sentteri, mieli tekisi sanoa top-3.
Muistan elävästi sitä jännittäneeni koko ajan kyseisenä syksynä, että milloin hajoaa, ja sitten kun uutinen tuli, niin kyllä harmitti. (Melkein yhtä paljon kuin ihan pienenä suuren sankarini Jari Puikkosen kaatuminen ja lähes uran päättänyt loukkaantuminen.)
Kapteenius, hyväntekeväisyysjutut, sairastuminen ja seuran osoittamaan kunnioitus ei-kanadalaiselle ranskaa osaamattomalle kaverille ovat toki kaikki tuota pelin ulkopuolista tarinaa, jotka eivät varsinaisesti liity urheilulliseen paremmuuteen. Mutta then again, ei tällaiseen listaukseen voi laatia ehdottomia sääntöjä perusteista, niin vähän kyllä ihmettelen ihmettelyä ja listan laatijoiden mollaamista.
Pahoittelut, tästä tuli vähän henkilökohtainen nostalgiatrippi, mutta halusin nyt vähän perustella, miten näitä asioioita koetaan, kun olettaisin, että päivälleen Matt Cullenin kanssa samanikäisenä olen vanhemmasta päästä kirjoittajista. (Ja joo, Tikkanen vs. Saku Koivu -vertailussa ikä ei ole relevantti).
Ei Mikko sentään Tikkasen edellä ollut.
Mitä Tikin TOP5-sijaan tulee, niin jos edellä ovat (jossain järjestyksessä) vaikkapa Kurri, Selänne, Barkov, Rantanen ja Kiprusoff, niin en minä sitä kovin vääränä osaa pitää. Kaikki monta vuotta pelipaikkansa ehdotonta eliittiä. Sormuskin löytyy kaikilta paitsi Kipperiltä, joka kyllä kaikkensa yritti silloin 2004 tehdä. Jere Lehtistä ja Pekka Rinnettäkin voisi helposti kuvitella Tikkasen edelle.
Aika vähättelevästi muuten suhtaudut Koivujen uraan. Saku pelasi miltei parikymmentä vuotta hyvällä tasolla ja oli Montrealin kapteeni kymmenen vuotta. Mikko taas oli vahva kahden suunnan sentteri, Selke-ehdokaskin, ja pelasi yli tuhat peliä. Suomalaisista tonnin on tainnut saada rikki yhdeksän pelaajaa.
Noinhan se hyvin pitkälle meni. Kuitenkin Koivut vs Teräväinen urakokonaisuus nousi keskeiseen rooliin, ja kyllä se Tikkasenkin kohdalla on relevanttia. Minä en saa millään tavalla häntä top5 sijoille, vaikka kuinka koettaisin.
Rantaseen sen verran, että ensimmäinen kausi oli selkeästi muita heikompi, joten se hieman vääristää. 2020- luvulla neljänneksi tehokkain pelaaja ja tehokkain laituri. Urapisteet runkosarjassa tasan kolmesataa peliä vähemmällä ja pudotuspeleissä on aktiivipelaajista neljänneksi tehokkain pistekeskiarvolta ja kaikkien aikojen kymppisakissa. Menee ohi Tikkasen jo nyt.
Saku Koivu oli todella hyvä. Vuosituhannen taitteen kahvakiekon aikakautena teki kovia tehoja, eikä koko kentän pelissä ollut moitteen sijaa. Olisi ollut hauska nähdä hänet jossakin toissa organisaatiossa uransa huippuvuosina, jälki olisi ollut varmasti vieläkin tuhoisampaa. Voittoja ei tullut, mutta se ei ollut Sakun tekemisistä kiinni. Pari viimeistä kautta vääristää, mutta oli huikea pudotuspeleissä.
Voitoilla ei ole tekemistä yksittäisen pelaajan tasoon. Se merkitsee, mikä oli oman tekemisen taso. Kukaan ei voita mitään ilman huippujoukkuetta, siksi joukkueen voitot eivät ole mikään argumentti pelaajien tasoja verratessa. Voittamista saa halutessaan vapaasti arvostaa, mutta argumenttina se ei joukkuelajeissa ole minkään arvoinen.
Ainakin linjaus on reipas ja tasapäisyydestä poikkeavan radikaali. Olen itse tuolla janan toisessa päässä ajatellessani, että joukkuelajissa yksilön tekeminen on alisteista joukkueen voiton saavuttamiselle, ja yksittäissuorituksia tulee arvoida suhteessa siihen, miten ne palvelevat voittamista. Heikosti menestyvässä joukkueessa noita ominaisuuksia ei tule mitatuksi loppuun saakka kovimmissa mahdollisissa paikoissa parhaita vastaan.
Viimeksi muokattu:
Täällä puhutaan jostain Tikkasen vaisuista vuosista, mutta huomauttaisin vaan että toi veskarikolmikko oli yli 26 vuotiaita kun saavuttivat ykkösveskarin statuksen NHL:lässä. Saman ikäisenä Tikkanen oli nostellut kannua jo neljästi. Tai Numminen joka oli pelannut 26 vuotiaana jo kuusi kautta joista viisi joukkueensa ykköspakkina. Nummisella oli ton jälkeen vielä 14 kautta uraa edessä. Toki veskareilla menee kypsyessä hieman pidempään, mutta jos kerta muiden pelaajien kohdalla puhutaan vaisuista kausista ja hiipumisista, niin kyllä sitten veskarien kohdalla pitää puhua siitä että avasivat luukkua alkupuolen urastaan tai olivat farmissa.
En tiedä, ymmärränkö minä nyt jotenkin väärin vai ymmärrätkö sinä, mutta olemme yäydin samaa mieltä. Voitoilla ei ole merkitystä, vaan sillä, kuinka voittavasti pelaa itse. Yksin ei pärjää, eikä kukaan voi vastata muiden parinkymmenen tekemisestä, jolloin voittojen arvostaminen pelaajia vertaillessa on mieletöntä. Stanley Cup kiikaritehoin pienessä roolissa ei muuta pelaajaa paremmaksi, mutta 1.5ppg ja hyvällä kokonaisvaltaisella pelaamisella ilman kannua voi olla lajin paras.
Täysin samaa mieltä jälkimmäisen kanssa. Ja mitä tulee noihin joukkuelajeihin, niin futiksessa ainakin voittamisella on merkitystä. Alla olevan näkemyksen esitti pari vuotta sitten entinen valioliiga /maju-tason pelaaja, nykyinen kommentaattori Tony Cascarino:
'Impossible' for Haaland to be the GOAT ahead of Messi because he won't win World Cup
Erling Haaland has been told he will never go down in history as the greatest player of all time as he won’t win the World Cup with Norway. The Manchester City star along with Kylian Mbappe h…
talksport.com
Eli kun parhaita verrataan keskenään, voittamisella on väliä. Futis on kuitenkin kohtuu kova joukkuelaji :)
Ja tässä tapauksessa ei edes seurajoukkuevoitot riittäneet - Messi on vasta vime vuosina isojen voittojen myötä noussut vakavasti otettavasti ehdokkaaksi futiksen GOAT:ksi. Ikävä juttu Haalandille, mutta näin se on.
Noinhan sitä usein ajatellaan, mutta eihän se silti pidä faktisesti ottaen lainkaan paikkaansa. Vaikka kuinka olisi miljoona kärpästä astiassa.Täysin samaa mieltä jälkimmäisen kanssa. Ja mitä tulee noihin joukkuelajeihin, niin futiksessa ainakin voittamisella on merkitystä. Alla olevan näkemyksen esitti pari vuotta sitten entinen valioliiga /maju-tason pelaaja, nykyinen kommentaattori Tony Cascarino:
'Impossible' for Haaland to be the GOAT ahead of Messi because he won't win World Cup
Erling Haaland has been told he will never go down in history as the greatest player of all time as he won’t win the World Cup with Norway. The Manchester City star along with Kylian Mbappe h…
Eli kun parhaita verrataan keskenään, voittamisella on väliä. Futis on kuitenkin kohtuu kova joukkuelaji :)
Ja tässä tapauksessa ei edes seurajoukkuevoitot riittäneet - Messi on vasta vime vuosina isojen voittojen myötä noussut vakavasti otettavasti ehdokkaaksi futiksen GOAT:ksi. Ikävä juttu Haalandille, mutta näin se on.
Miten alkupään suomalaiset NHL-pelaajat kuten Albert Pudas? Ei monen listauksissa näkynyt? Kuitenkin uranuurtaja vaikka kiekko 1920-luvulla nykykiekosta poikkesi. Eikä toki urakan kovin pitkä ollut, silti luulisi jonkun listalle mahtuvan.
Roger Moore
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Pudas pelasi neljä peliä NHL:ssä. Olkoot millainen tienraivaaja tahansa, niin eihän nyt tuollaisella pelimäärällä ole mitään asiaa tälle listalle.
Ainakin Barkovin seitsemännen sijan otsikossa ja myös leipätekstissä tuo Stanley Cup -voitto mainitaan. Erikoista sinänsä: jos se SC-voitto ei vaikuttanut sijoitukseen, miksi se mainittiin leipätekstissä ja varsinkin otsikossa?
Mikähän olisi Barkovin sijoitus Stanley Cup -voitto mukaan luettuna? 3.-5.?
Kiitokset muuten ansiokkaasta listauksesta, ei varmasti ole helppo tehtävä.
Jos nyt aletaan saivartelemaan, niin Pudas oli ainoastaan etnisesti suomalainen. Hän on syntynyt Venäjän keisarikunnan Suomen suurruhtinaskunnassa ja muuttanut vuonna 1900 1-vuotiaana Kanadaan. Kävikö edes tuon jälkeen koskaan Suomessa ja oliko hänellä edes koskaan Suomen kansalaisuutta?
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy