Kylla mielestani ovat. Olisi mielenkiintoista tietaa oletko sina koskaan trimmannut kehoasi siihen kuntoon etta se jaksaa tuollaista rasitusta. Huippu-urheilu ei ole baarissa rellestamista, roskaruonnin syomista ja television katselua, se on aivan jotain muuta. Ymmarran todella hyvin etta tavalliselle pulliaiselle tuntuu vahintaankin oudolta miten joku ihminen jaksaa pelata 82+ottelua kaudessa.
Kuten aiemmin sanoin, se etta sina et valttamatta ymmarra tata elamantapaa ei tarkoita sita etta he douppaavat.
Oletko sinä koskaan itse treenannut kuin huippu-urheilija? Oletko nähnyt huippu-urheilijan treenaavan, siis seurannut läheltä treenausta? Vai heitteletkö itsekin silkkaa mutuilua näissä viesteissäsi? Voin sanoa, että olen itse treenannut nuorena kilpauintia max. 14 treenikertaa viikossa, se ei ole helppoa hommaa ja tuolloin Suomessa ei tietämys ollut vielä korkeimmalla tasolla eivätkä uimaritkaan liikkuneet sillä harmaalla alueella, jolla he nykyään liikkuvat käyttäessään esim. erilaisia astmalääkkeitä (lääkäri kirjoittaa diagnoosin astmasta koska sellainen "kuuluu" kirjoittaa, jotta urheilija saa käyttää erilaisia astmalääkkeitä). Kyseiset lääkkeet toimivat keuhkoputkien laajetajina ja auttavat näin urheilijaa suorituksessaan, niitä käytetään niin harjoituskaudella kuin myös kilpailukaudella. Samoja aineita myös hiihtäjät käyttävät.
Veljeni kuului nuorten maajoukkueeseen yleisurheilussa. Pääsin siis seuraamaan todella läheltä maajoukkueurheilua ja hänen treenaamista. En tiedä käyttikö hän aineita mutta aikalailla harmaalla alueella tuolloinkin liikuttiin monen urheilijan toimesta etelän harjoitusleireillä. Palautumiseen käytettiin aineita, käytettiin särkylääkkeitä joita Suomesta ei saa edes reseptillä ja jotka kuuluvat "harmaalle vyöhykkeelle". Antidopingtoiminta oli myös oma lukunsa. Tuolloin eräs suomalainen kymmenottelija veti omia treenejään missä sattuu, eikä hänen treenamisensa kiinnostanut testaajia tippaakaan. Vain muutama "reppana" jäi kiinni ja usein omaa hölmöyttään. Toisaalta kehityskäyrätkin olivat mielenkiintoisia. Siinä missä monen suomalaisen kehitys jäi junnaamaan paikalleen parinkympin tietämillä, ulkomaalaisten kohdalla tapahtui yllättävä hyppäys aivan uudelle portaalle. Mietipä miksi?
Olen nähnyt mitä se elämäntapa pitää sisällään ja voin varmuudella sanoa, että urheilupiireissä käytetään aineita - mitä ne ovat, se riippuu paljon lajista. Jääkiekon kohdalla pelipaikasta, pelityylistä, roolista etc. Huumeiden ja piristeiden käytöstä on jäänyt useampikin kiinni, he joutuivat vieroitusohjelmaan, eivätkä saaneet pelikieltoa tms. Sanovatko nimet Probert tai Kordic tai Worrell mitään...
En tiedä onko Nazarov'in haastattelu katkeroituneen urheilijan tilitystä vai mitä, mutta pari lainausta Sport-Express -lehden haastattelusta vuodelta 2006:
"Pelasin NHL:ssä 15 vuotta ja minun havaintojeni mukaan 99 prosenttia liigan ”poliiseista” käyttää steroideja. Heidän pitää saada lisää massaa ja sitä saa helpommin näiden valmisteiden avulla.
Suurin osa liigan pelaajista käyttää kiellettyjä aineita, mutta se, että kukaan ei jää kiinni, ei ole yllätys. Esimerkiksi viime kaudella pelaajille kerrottiin dopingtestien päivämäärät neljä kuukautta etukäteen.
Kilpailu on kovaa ja pienet asiat ratkaisevat. Mitä paremmassa fyysisessä kunnossa olet, sitä enemmän peliaikaa ja tuloksia saat, ja palkka paranee. Raha ratkaisee."
Ja sama pätee KHL:ään. Doping on sielläkin vaiettu asia ja pelaajat syövät mitä pillereitä sattuu tai mitä annetaan. Aina heillä ei ole mitään tietoa siitä mitä pillerit pitävät sisällään. Suomalaisista esim. Sinuhe Wallinheimo on ihmetellyt KHL:n toimintaa kyseisellä saralla.
NHL:llä on vielä pitkä matka Wada:n kontrollin tasolle. Bettman on jo halukas tiukentamaan kontrollia mutta milloin pelaajayhdistys yhtenäisenä rintamana on valmis siihen. Pohjois-Amerikan ammattilaisliigoista juuri NHL:n antidopingohjelma on heikoin.
vlad.